Minkä arvoista on yhteinen aika?

Minkä arvoista on vanhempien ja lasten yhteinen aika?

Korvaamatonta?

Eihän sitä voi mitata rahassa, eihän?

Näemmä voi.

Sain Kaarinan kunnalta tiedotteen, joka kertoi, että päiväkodeissa otetaan pikkuhiljaa käyttöön kellokortit. Ajatuksena on siirtyä tuntiperusteiseen veloitukseen päiväveloituksen sijaan. Siis mitä vähemmän lapsi on päiväkodissa, sen edullisemmaksi se tulee.

Liperissä on todettu, että kellokortti on todellakin lyhentänyt lasten päivähoidossa viettämää aikaa. Siis kun lapsen pitäminen hoidossa pitempään maksaa enemmän, niin omat kullannuput haetaankin kotiin aikaisemmin.

Esimerkiksi Kaarinassa enimmäismaksu kokopäivähoidosta on 283€ / lapsi / kuukausi. Lapsen voi tuoda hoitoon seitsemältä ja hakea viideltä. Nopeasti laskettuna kustannus vanhemmille on noin 1,5€ / mahdollinen hoitotunti.

Lapsen ja aikuisen yhteinen lisätunti on siis noin puolentoista euron arvoinen.

Itse olin naiivisti ajatellut, että kaikki hakevat lapset kotiin niin pian kuin mahdollista ollakseen enemmän lastensa kanssa. Liperin kokeilu osoitti, että eihän se näin ole.

Haetaan lapset jo, niin säästetään vähän rahaa.

Perjantaikokki

Ps. tätä kellokorttisysteemiä todellakin kannatan, jos se lisää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa sekä tuottaa kaikille säästöjä!

 

 

 

 

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja – Yksinkertaista onnea

Olen etuoikeutettu, sillä saan viettää joka kevät viikon Ylläksen upeissa maisemissa. Tätä viikkoa on nyt torstaina vielä kaksi vuorokautta jäljellä. Myönnän, että olen lievästi jakomielinen. Sydämeni ja mieleni ovat merellä ja saaristossa, mutta osa minusta kaipaa aina vain uudelleen Lapin lumoon.

Olen pyöräilijä, sillä yksinkertainen urheilu sopii yksinkertaiselle mielelle. Liikkeen yksinkertaisuudesta johtuen nautin myös hiihdosta – tyylistä riippumatta. Kun sinänsä helppoa ja simppeliä liikettä toistaa monotonisesti käsillä ja jaloilla monta tuntia peräkkäin, pääsee vaikka mihin. Eteen vyöryvät maisemat, joiden tekemiseen olisi tarvittu tuhat taiteilijaa ja silti lopputulos olisi vain halju haamu nykyisestä.

Viime vuosina olen saanut seuraani perässänukkujia. Jonain päivänä heistä kasvaa edessähiihtäjiä, mutta toistaiseksi he tyytyvät nukahtamaan ahkion tasaiseen suhinaan ja liikkeeseen. Vielä muutama vuosi sitten luulin, että suurinta onnea on hiihtää tuntikaupalla yksin, määrätä oma tahti ja tutkia tutkimattomia reittejä. Olin väärässä. Suurinta onnea on tuudittaa perässänukkuja omien unelmiensa pariin ja pysähtyä makkaraa paistamaan, kun ääni takaa niin ilmoittaa. Odotan päivää, jolloin tahdin määrää edessähiihtäjä – vaikka pelkäänkin, että se päivä tulee aivan liian pian.

Nautin yksinkertaisista asioista, sekä keittiössä että sen ulkopuolella. Työssänikin pyrin yksinkertaistamaan kaiken. Joskus jopa liikaakin – mutta useimmin homma taitaa toimia. Tyttäreni rakastaa mätiä ja smetanaa. Se on upea, yksinkertainen ja toimiva yhdistelmä. Tyttäreni oppi pitämään tästä kombinaatiosta jo yksivuotiaana. Palattuaan joululomiltaan päiväkotiin ja saatuaan eteensä päiväkotikeittiön tuotoksen, kävi vaativa ääni kysymään: ”Missä on mäti ja smetana!”

Tädit päiväkodin muistanevat tämän pitkään – vastaus on tässä. Ruoassa on kolme tärkeää peruselementtiä kohdallaan. Siinä on mätiä, siinä on smetanaa ja se on varsin yksinkertainen.

Tee alkuruoaksi pääsiäisenä tai omaksi iloksi koska vain.

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja

On olemassa hyviä kokkeja ja sitten hyviä lääkäreitä. Harvat ovat molempia. Sain syödäkseni tätä herkkua Ylläksen juurella hyvän lääkärikokin valmistamana. Yksinkertaista, mutta hyvää!

AINEKSET
– 3 rosamunda-perunaa
– 200 g lohenmätiä
– 1 prk smetanaa
– 1 punasipuli
– kourallinen tilliä
– 10 basilikanlehteä
– Maldonsuolaa, öljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pese perunat huolellisesti. Pilko sipuli pieneksi. Leikkaa veitsellä perunasta niin ohuita siivuja kuin voit. Laita uunipellille voipaperin päälle perunasiivuja. Ripottele pinnalle suolaa, pippuria ja öljyä. Asettele jokaiselle lehdelle tilliä ja basilikaa kauniisti. Nosta perunasiivujen päälle toinen siivu kanneksi ja peitä pelti toisella voipaperilla. Aseta toinen uunipelti päällimmäisen voipaperin päälle painoksi (muuten lastut kipristyvät). Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, poista paino ja päällimmäinen voipaperi ja anna olla uunin luukku auki jälkilämmöllä vielä 30 minuuttia.

Nauti pilkotun punasipulin, smetanan ja pippurilla maustetun mädin kera.

Yksinkertaisen maistuvaa pääsiäistä!

Perjantaikokki

Lihapulla-pecorinopastavuoka – Pullat pannaan?

Perjantaikokki sotkeutui kuluneen viikon aikana kolmesti keskustelemaan kasvatuskulttuurista ja eroista kulttuurissa sekä sukupolvien välillä että alueellisestikin.

Keskusteluiden perusteella oli pakko pysähtyä ja kysyä, että mihin tätä maailmaa oikein ollaan viemässä!

Itse olen maatalon kasvatti ja aloittanut koulutieni maalaispitäjän kyläkoulussa. Siellä keittiössä ruokaa teki ihan aito, elävä emäntä – oman parhaan taitonsa mukaan. Joka syksy järjestettiin ruskaretki, jolloin joka lapsella oli marjapoimuri kourassa. Retken saalis säilöttiin koulun pakkaseen ja marjoja syötiin talven aikana eri muodoissa. Oli upea tunne syödä lapsena koulussa itse poimituista marjoista tehtyä marjapiirakkaa!

Kun tuli synttäreiden aika, kutsuttiin juhliin aina koko luokka ja kouluun tuotiin äidin leipomia pullia ja kasa karkkia. Olihan jollain juhlapäivä.

Kuulin, kuinka eräässä kauniaislaisessa päiväkodissa on luovuttu läheisen pururadan maastoon suuntautuneista metsäretkistä pienen, mutta erittäin huolestuneen vanhempainjoukon vaatimuksesta. He pitävät retkeä liian vaarallisena, sillä saattavathan lapset huomaamattaan laittaa suuhunsa vaikka myrkkysieniä. Eikä sen metsän turvallisuudestakaan ole varmuutta.

Itse teimme vuosi sitten suuren virheen, kun nuorina, ylpeinä vanhempina pakkasimme esikoisemme päiväkotireppuun syntymäpäivänä pussillisen suklaakarkkeja. ”Muista sitten antaa karkkeja kaikille.” – evästimme pienen tyttäremme. Saimme kuulla aiheesta vielä puoli vuotta myöhemmin vanhempainillassa, sillä karkkien tarjoaminen oli asettanut lapset eriarvoiseen asemaan. Kaikki kun eivät saa syödä karkkia. Karkkeja kieltävää sääntöä ei päiväkodissa silloin ollut – mutta nyt on. Emmepä enää näin pahasti kasvatustyössämme erehdy, koska karkkien tuominen on nyt oikein yhteisesti sopien kielletty.

Kauniaislainen ystävämme puolestaan tiesi karkkikiellon voimassaolon päiväkodissaan ja ajatteli leipovansa pojan syntymäpäivien kunniaksi kaikille päiväkodin lapsille. Vastaleivottuja pullia ei päiväkodissa koskaan tarjottu, sillä ”kodin hygieniatasosta ja pullien sisällöstä ei voi mennä takuuseen. Pullat pitäisi olla kaupan avaamattomassa paketissa tuoteselostuksineen.”

Voi taivaan vallat! Pullat pitää siis pakata suojakaasuun ja lisätä kourallinen E- ja säilöntäaineita, jotta ne ovat riittävän turvallisia ja terveellisiä lapsillemme. Ja paras keino opettaa lapset välttämään myrkkysieniä, on olla viemättä heitä sinne vaaralliseen metsään.

Toivon tosissani ammatikseen lapsiamme kasvattaville työn raskaan raatajille rutkasti näkemystä ja selkärankaa. Pitäkää maalaisjärki mukana ja kasvattakaa myös vanhempia. En usko, että metsää pelkäävä ja e-aineilla kyllästetty sukupolvi lienee kenenkään tavoitteena, mutta jos säännöt laaditaan aina sen tiukimman näkemyksen mukaan, niin hyvää vauhtia olemme kohti tuota kyseenalaista tavoitetta menossa.

Maalaisjärjen puolesta – nykymenoo niimpalkauhiast ihmetelle.

Perjantaikokki

Ps. jos sinulla on vastaavia kokemuksia tai eriävää mielipidettä, niin keskustelua voi jatkaa kommentoimalla blogiani (sivun alareunassa: ”Lähetä kommentti”

Lihapulla-pecorinopastavuoka

Näissä pullissa ei e-aineita pahemmin ole. Ja hyviäkin ne ovat – vaimon tekeminä tietenkin.

AINEKSET
– 400 g nauta-sika –jauhelihaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 1 muna
– ½ dl korppujauhoja
– 2 rkl rypsiöljyä
– 2 dl kirsikkatomaatteja puolitettuina
– 400 g simpukkapastaa
– 1 dl vettä
– 2 dl kermaa
– ½ rkl vasikanfondia
– 1 tl soijaa
– ½ dl pecorinojuustoa raastettuna
– kourallinen basilikanlehtiä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita jauhelihasta, valkosipulista, munasta ja korppujauhoista lihapullataikina. Mausta suolalla ja pippurilla. Muotoile taikinasta pieniä lihapullia ja paista hetki rypsiöljyssä. Siirrä pullat syrjään ja lisää pannulle vesi, kerma, fondi ja soija. Keitä puoleen.

Keitä pastat al dente. Kaada pastat, lihapullat ja liemi pannulta uunivuokaan. Sekoita joukkoon tomaatit. Ripottele pinnalle pecorino ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta rusehtaa.

Ota uunista ja sirottele pinnalle revittyä basilikaa.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Myy lippuja tapahtumaan helposti netissä. Tutustu!