Isänä olemisen taito
”Isäksi on helppo tulla, mutta vaikea olla.”
Näin sanoo jääkaappimagneetti sukulaistemme keittiössä. Lieköhän tuo totta?
Uusia isiä on tipahdellut meidänkin perheeseen tänä vuonna reilusti. Veljistäni kolme on saanut lapsia – yksi sai jopa kaksoset. Siis neljä uutta serkkua lapsillemme muutamassa kuukaudessa. Nuorimmaiseni italialainen kummisetä tuli viime viikolla isäksi ja kollegani jokunen kuukausi sitten. Uusia isiä siis syntyy sinne tänne. Isäksi on helppo tulla, toisin kuin äidiksi. Mutta vasta syntymän jälkeen alkaa todella isäksi tuleminen.
Tutkimuksen mukaan pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Se on yhtä ristiriitaista, kuin se, että juuri ajokortin saaneet ajavat huonoimmilla autoilla. Taitamattomimmilla on onnettomimmat työkalut. Elämämme rytmi ei tue täydellisenä isänä olemisen tavoitetta, josko täydellistä isää onkaan. Joku sanoi kerran, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsille tasaisella tahdilla pieniä pettymyksiä. Sitten isona oikean maailman pettymykset eivät muserra. Jujunsa tässäkin, sillä eihän aina voi kaikkea antaa ja elämä olla pelkkää iloa. Mutta miten luovia oikeaan suuntaan isänä?
Luin kerran yllättävän haastattelun ulkomaisesta bisneslehdestä. Globaalin yrityksen toimitusjohtajaa haastateltiin työn ja perheen yhdistämisestä – isänä olemisesta. Hän kysyi lukijoilta (joista suurin osa lienee urallaan eteenpäin pyrkiviä miehiä):
”kuinka moni teistä johtaa omaa isyyttään yhtä tavoitteellisesti kuin omaa uraansa?”
Isänä oleminen ei hoidu vasurilla muiden töiden lomassa. Hyvä isä voi olla, vaikka olisikin aktiivisesti työelämässä ja pyrkisi sielläkin eteenpäin, mutta jos luottaa siinä vain onneen, niin helposti menee pieleen. Pitää olla suunta ja tavoitteita. Oma visioni on, että lapseni voivat sanoa joskus tulevaisuudessa, että ”minulla on hyvä isä”.
Tämän kun pitää mielessä, voi alkaa purkaa omaa tekemistään, käyttäytymistään ja ajankäyttöään osiin ja miettiä, onko näistä palapelin palasista syntymässä lapsille hyvä elämä. Suostuvatko he allekirjoittamaan visioni parinkymmenen vuoden päästä? Onnistuinko isä-urallani?
Homma on haastava. Joskus kotiinpaluu arkena tapahtuu vasta iltahämärissä ja toisinaan pakottava työmatka vie pois perheen luota viikonlopuksi. Lähtö on aina yhtä hankalaa. Mutta kovin harjoittelen sitä kohti, että kotona ollessa olisin vain isä. Lasten myötä luovuin monesta harrastuksesta, koska ne olivat yksilölajeja. Tiedän, että nekin palaavat kuvioihin vielä joskus, mutta nyt on lasten aika. Ne tunnit, jotka liikenisivät omille harrastuksille, saavat nyt mennä lasten kanssa harrastamiselle. Viime talvena pääsimme taas laskettelemaankin! Pieni lastenmäki tuotti meille kaikille paljon enemmän iloa ja onnistumisen tunnetta kuin hurja offari viitisen vuotta sitten. Ehkä suunta on siis oikea, mutta tarkkana saa olla.
Isät. Kun sunnuntaina juhlitte, niin muistakaa, että isiä ei olisi ilman äitejä. Käsi pystyyn, joka muuta väittää.
Hyvää isänpäivää
Perjantaikokki
Moderni Sveitsinleike
Tällä ruoalla ei ole perinteisen Sveitsinleikkeen kanssa mitään tekemistä. Sveitsinleike se on siksi, että rouvani nautti sitä Baselissa, Sveitsissä alkuviikosta. Illastimme ranskalaistyylisessä bistrossa ja vaimoni annos maistui niin hyvältä, että yritimme toisintaa sen kotona. Maukasta tuli tästäkin!
AINEKSET
– 8 pientä perunaa
– 16 pientä terttutomaattia
– kolme kourallista rucolaa
– 600 g naudan ulkofileetä
– 1 dl balsamicoa
– runsaasti parmesaania lastuina
– timjamia
– oliiviöljyä
– Maldonsuolaa
– mustapippuria myllystä
VALMISTUS
Valmista balsamico-siirappi. Laita kattilaan n. 1 dl balsamicoa ja keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4, tai kunnes neste on siirappimaista.
Poista lihasta kalvot ja hiero pintaan pippuria ja suolaa. Paista naudan fileen pinta kiinni kuumalla pannulla öljyssä. Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Huuhtele ja kuivaa rucola ja pyöräytä kulhossa oliiviöljyn kanssa.
Pese perunat ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Levitä pellille, pirskottele päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita matalaan vuokaan tomaatit, joiden päälle pirskottelet oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria sekä timjamia. Laita myös liha tomaattien kanssa uunivuokaan. Laita kaikki uuniin ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja lihan sisälämpötilan n. 52 astetta.
Leikkaa liha etusormen paksuisiksi siivuiksi ja siivut edelleen ”tikuiksi”.
Kokoa annos: lämpimän lautasen pohjalle perunasiivuja, väliin parmesaanilastuja, sitten lihaa ja päälle rucolaa. koristele tomaateilla ja balsamicosiirapilla. Mausta tarvittaessa pippurilla.
Perjantaikokin blogi 