#satasyytäollaonnellinen #61 #nyhtöpossuhampurilainen ja bisse

WP_20140305_00520140305203931

Olen todella paljon kotona. Kotitoimisto ja urheilutkin teen ennen lasten heräämistä. Enkä voi liikaa korostaa sitä, kuinka hienoa se on. Aamiaiset, lounaat ja illalliset aina isossa, hyvässä porukassa. Lasten kanssa.

Tänään kävin kuitenkin illalla kouluttamassa erään paikallisen asiakkaamme käyttämään Lyytiä. Olin poissa kotoa 17.40 – 20.00. Kun tulin takaisin, nuorimmaisemme kysyi:

”Toitko iskä jotain tuliaisia?”

Lyhytkin poissaoloni on siis sen luokan tapahtuma, että lapset odottavat tuliaisia. Hauskaa!

Tulin kuitenkin kotiin niin myöhään, että lapset olivat jo menossa nukkumaan ja illallinen oli syöty. Istuin siis illallispöydässä aivan yksin. Söin tekemääni nyhtöpossua (mikä ihana trendisana!) hampurilaisen muodossa. Ja nautin pullollisen Appenzellerin Quöllfrisch -olutta. Olin hiljaa ja luin ipadista Kauppalehteä.

Aika mahtava hetki. Erilainen ja outo. Onneksi aamulla on taas menoa ja meininkiä – ruokapöydässäkin!

Nyhtöpossun resepti

Tämä ruoka on niin helppo, että reseptin kirjoittaminen hävettää. Kirjoitetaan silti.

AINEKSET

– 1 kg halpaa possunlihaa (uunilihaa tms.) kokonaisena palana
– suolaa, mustapippuria ja T-Mun BBQ-maustetta

VALMISTUS

Hiero mausteita reilusti lihaan, laita uunivuokaan ja uuniin foliolla peitettynä 80 asteeseen 16 tunniksi. Revi possu haarukalla. Pyöräytä lihoja hieman paistonesteessä ja nostele lämmitetyn sämpylän sisään. Lisää halutessasi salaatinlehtiä, majoneesia ja ehdottomasti paljon T-Mun -chilikastiketta.

Avaa olut. Kaada lasiin. Nauti hampurilaisen kera. Oujee!

Perjantaikokki

Ps. Teemu Peltonen, joka on noiden kastikkeiden takana, ei ole sponssannut tätä postausta millään muotoa. Hän vain tekee todella hyviä sooseja ja mausteseoksia. Annoin näitä lahjaksi työntekijöillemme ja pyysin palautetta. Yksi palaute meni näin:

”Jos Suomessa saisi mennä chilikastikkeen kanssa naimisiin, niin tämän kanssa menisin.”

Parempia BBQ-reseptejä löytyy hänen blogistaan.

Pasta Carbonara

Olen aina luullut tekeväni Pasta Carbonaran oikein, kun käytän siinä sekä kermaa että munanvalkuaisia. Onneksi kaverini pitää Kulinaari-blogia ja on ottanut asioista selvää. Aitoon versioon ei kuulu kerma eikä varsinkaan munanvalkuaiset.

Tein tätä Kulinaarin ohjeen mukaan eilen perheelle lounaaksi ja kermaton versio maistuu jotenkin maukkaammalle ja keveämmälle. Vaikka eihän tämä mikään erityisen kevyt ruoka ole. Mutta hei, jos aamulla on lähivuoren huipulla jo ennen seitsemää fillarilla, niin nälkä on kova puolen päivän aikaan!

Tässä siis Pasta Carbonara oikein tehtynä (kunnes joku toinen kertoo vielä oikeamman tavan). Resepti on lainattu suoraan Kulinaarilta. Samasta  blogista löytyy myös mielenkiintoista lisätietoa ruuasta.

PASTA CARBONARA (4:lle)

200 g pekonia siivuina tai kuutioina
4-6 keltuaista (koosta riippuen)
2 dl parmesaaniraastetta
1,5-2 dl pastan keitinlientä
mustapippuria myllystä

500 g tuorepastaa
vettä
suolaa keitinveteen

Ruskista pekoni rapeaksi. Sekoita keskenään keltuaiset ja parmesaaniraaste. Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös pecorinoa. Kypsennä pasta runsaalla suolalla maustetussa vedessä al dente. Ota hieman pastan keitinvettä talteen. Sekoita välittömästi kuuman pastan joukkoon pekoni ja keitinvettä sekä keltuais-juustoseos parissa erässä kokoajan hyvin sekoittaen. Toimi ripeästi, ettei muna kokkeloidu vaan koostumuksesta tulee täyteläinen ja kermainen.  Annostele lämmitetyille lautasille ja mausta vastajauhetulla mustapippurilla, hienonnetulla basilikalla ja parmesaanilla.

Älä heitä valkuaisia pois!suklaamarenki28small29

Jos teet ohjeen mukaan, niin sinulle jää 4-6 oivallista valkuaista. Kaiva niiden lisäksi kaapista…

– 1,5 dl sokeria
– 40 g tummaa suklaata

…ja tee suklaatäytteisiä marenkeja. Paljon helpompaa, kuin miltä kuullostaa! Katso koko marenkiohje täältä.

Hyvää viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Isänä olemisen taito – Moderni Sveitsinleike

Isänä olemisen taito

”Isäksi on helppo tulla, mutta vaikea olla.”

Näin sanoo jääkaappimagneetti sukulaistemme keittiössä. Lieköhän tuo totta?

Uusia isiä on tipahdellut meidänkin perheeseen tänä vuonna reilusti. Veljistäni kolme on saanut lapsia – yksi sai jopa kaksoset. Siis neljä uutta serkkua lapsillemme muutamassa kuukaudessa. Nuorimmaiseni italialainen kummisetä tuli viime viikolla isäksi ja kollegani jokunen kuukausi sitten. Uusia isiä siis syntyy sinne tänne. Isäksi on helppo tulla, toisin kuin äidiksi. Mutta vasta syntymän jälkeen alkaa todella isäksi tuleminen.

Tutkimuksen mukaan pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Se on yhtä ristiriitaista, kuin se, että juuri ajokortin saaneet ajavat huonoimmilla autoilla. Taitamattomimmilla on onnettomimmat työkalut. Elämämme rytmi ei tue täydellisenä isänä olemisen tavoitetta, josko täydellistä isää onkaan. Joku sanoi kerran, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsille tasaisella tahdilla pieniä pettymyksiä. Sitten isona oikean maailman pettymykset eivät muserra. Jujunsa tässäkin, sillä eihän aina voi kaikkea antaa ja elämä olla pelkkää iloa. Mutta miten luovia oikeaan suuntaan isänä?

Luin kerran yllättävän haastattelun ulkomaisesta bisneslehdestä. Globaalin yrityksen toimitusjohtajaa haastateltiin työn ja perheen yhdistämisestä – isänä olemisesta. Hän kysyi lukijoilta (joista suurin osa lienee urallaan eteenpäin pyrkiviä miehiä):

”kuinka moni teistä johtaa omaa isyyttään yhtä tavoitteellisesti kuin omaa uraansa?”

Isänä oleminen ei hoidu vasurilla muiden töiden lomassa. Hyvä isä voi olla, vaikka olisikin aktiivisesti työelämässä ja pyrkisi sielläkin eteenpäin, mutta jos luottaa siinä vain onneen, niin helposti menee pieleen. Pitää olla suunta ja tavoitteita. Oma visioni on, että lapseni voivat sanoa joskus tulevaisuudessa, että ”minulla on hyvä isä”.

Tämän kun pitää mielessä, voi alkaa purkaa omaa tekemistään, käyttäytymistään ja ajankäyttöään osiin ja miettiä, onko näistä palapelin palasista syntymässä lapsille hyvä elämä. Suostuvatko he allekirjoittamaan visioni parinkymmenen vuoden päästä? Onnistuinko isä-urallani?

Homma on haastava. Joskus kotiinpaluu arkena tapahtuu vasta iltahämärissä ja toisinaan pakottava työmatka vie pois perheen luota viikonlopuksi. Lähtö on aina yhtä hankalaa. Mutta kovin harjoittelen sitä kohti, että kotona ollessa olisin vain isä. Lasten myötä luovuin monesta harrastuksesta, koska ne olivat yksilölajeja. Tiedän, että nekin palaavat kuvioihin vielä joskus, mutta nyt on lasten aika. Ne tunnit, jotka liikenisivät omille harrastuksille, saavat nyt mennä lasten kanssa harrastamiselle. Viime talvena pääsimme taas laskettelemaankin! Pieni lastenmäki tuotti meille kaikille paljon enemmän iloa ja onnistumisen tunnetta kuin hurja offari viitisen vuotta sitten. Ehkä suunta on siis oikea, mutta tarkkana saa olla.

Isät. Kun sunnuntaina juhlitte, niin muistakaa, että isiä ei olisi ilman äitejä. Käsi pystyyn, joka muuta väittää.

Hyvää isänpäivää

Perjantaikokki

Moderni Sveitsinleike

Tällä ruoalla ei ole perinteisen Sveitsinleikkeen kanssa mitään tekemistä. Sveitsinleike se on siksi, että rouvani nautti sitä Baselissa, Sveitsissä alkuviikosta. Illastimme ranskalaistyylisessä bistrossa ja vaimoni annos maistui niin hyvältä, että yritimme toisintaa sen kotona. Maukasta tuli tästäkin!

AINEKSET

–       8 pientä perunaa
–       16 pientä terttutomaattia
–       kolme kourallista rucolaa
–       600 g naudan ulkofileetä
–       1 dl balsamicoa
–       runsaasti parmesaania lastuina
–       timjamia
–       oliiviöljyä
–       Maldonsuolaa
–       mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Valmista balsamico-siirappi. Laita kattilaan n. 1 dl balsamicoa ja keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4, tai kunnes neste on siirappimaista.

Poista lihasta kalvot ja hiero pintaan pippuria ja suolaa. Paista naudan fileen pinta kiinni kuumalla pannulla öljyssä. Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Huuhtele ja kuivaa rucola ja pyöräytä kulhossa oliiviöljyn kanssa.

Pese perunat ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Levitä pellille, pirskottele päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita matalaan vuokaan tomaatit, joiden päälle pirskottelet oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria sekä timjamia. Laita myös liha tomaattien kanssa uunivuokaan. Laita kaikki uuniin ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja lihan sisälämpötilan n. 52 astetta.

Leikkaa liha etusormen paksuisiksi siivuiksi ja siivut edelleen ”tikuiksi”.

Kokoa annos: lämpimän lautasen pohjalle perunasiivuja, väliin parmesaanilastuja, sitten lihaa ja päälle rucolaa. koristele tomaateilla ja balsamicosiirapilla. Mausta tarvittaessa pippurilla.

Maalaissalaatti

Ison nälän maalaissalaatti

Tuli sitä kesällä terveellisestikin syötyä. Salaattia siis 🙂  Maalaissalaatin kuuluu olla ruokaisa ja niinpä salaatti-käsite onkin varsin joustava. Meillä saaressa syntyi kerran tällainen – ja nälkä lähti!

AINEKSETIson nälän maalaissalaatti

– iso kerä rapeaa salaattia
– 4 isoa tomaattia
– 6 retiisiä
– pientä porkkanaa
– 4 siivua vaaleaa leipää
– 1 rkl pestoa
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 pkt halloum-juustoa
– 500 g karitsan kareeta
– ½ pkt pekonia
– oliiviöljyä, Maldon-suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko tomaatit, retiisit ja porkkanat pieniksi. Sekoita salaattiin. Pilko leivät runsaan kokoisiksi krutongeiksi. Paista miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi peston ja oliiviöljyn kera.

Laita pekonit kylmään pannuun ja paista rapeiksi. Valuta hetki talouspaperin päällä ja pilko. Lisää salaattiin.

Mausta karitsa suolalla ja pippurilla. Grillaa roséksi samalla kun grillaat halloumiin kauniit raidat. Lisää kaikki salaattiin, tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin kanssa maustettuna.

Hyvää ruokahalua,

Perjantaikokki

Luottamuksella sinulle – Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Kaikkihan me tunnistamme hyvän myyjän, kun se kohdalle sattuu. Sen tunnistaa viimeistään siitä kuuluisasta visalaskusta. Kiitän onneani, että tältä tiskiltä ei visan vingutukseen sopivaa laitetta löytynyt, sillä tarjonta oli harvinaista, hyvää ja juuri sitä mitä kaipasin. Debit olisi ylittänyt pian creditin.

Fillaroin tuttuun tapaan Aurajokirantaa mennä viikolla töihin ja kurvasin pääkirjaston eteen syntyneelle Vähätorille, joka olikin miinoitettu markkinakojuilla. Lisäsin vauhtia, koska metrilakut eivät kiinnostaneet. Mutta sitten olikin pakko rutata jarrut pohjaan. Tarjolla ei ollut lakun lakua, vaan satakunnan makuja. Olivat tehneet invaasion elinkeinoelämän edustuksen kera kahdeksi päiväksi varsinaiseen Suomeen ja raijanneet iloksemme ja rahamme menoksi myös kylmätiskillisen paikallisen tuottajan vasikkaa. Siis suomalaista vasikanlihaa!

Lukkojarrutus, pyörä parkkiin ja tiskille. Hyvä myyjä oli pilkkonut maistiaisiksi pienen nyrkin kokoisia paloja vasikka-aladobia, eli tytinää, jota kuulemma joulukuussa Linnassakin tarjotaan. Lisäksi vieressä ottajaa odotti vasikasta tehdyt leikkeleet. Ihan kuin tässä tarvittaisiin maistiaisia! Kyllä ostan muutenkin.

Mutta sitten tuli tenkkapoo. Käteistä ei ollut ja muovi ei kelvannut. Mitä vastasi hyvä myyjä?

Eskolan vasikanlihan tiski

Eskolan vasikanlihat kasvavat Eurassa

”Ota siitä ulkofilee kainaloon. Tulet sitten iltapäivällä vaikka maksamaan, jos muistat. Kato, kyllä luottamusta pitää sen verran olla!”

Luottamusta? Keneen? Minulla itselläni itseeni, että en unohda tulla maksamaan, vaiko myyjällä vieraassa kaupungissa vieraaseen asiakkaaseen, jota ei ole koskaan ennen nähnyt, eikä mitään takeita ole, ettäkö näkisi enää toiste. Vitsi mikä asenne!

Luottamusta ei löytynyt – nimittäin itselläni itseeni. Liekö kulttuuriero, mutta en voinut poistua lihat kassissa mitään maksamatta – vaikka vakaana aikomuksenani olisikin ollut tulla ne maksamaan myöhemmin. Sen sijaan hyvä myyjä sai minut tuntemaan juuri mahtavan ”minuun luotetaan” -tunteen ja sotkemaan tuhatta ja sataa pankkiautomaatille ja takaisin. Kourassa tukku riihikuivaa, että saisi vielä vasikkamakkarapaketinkin kotiin viemisiksi.

Kaupat tuli – ja me molemmat olimme tyytyväisiä. Minä sain loistavat raaka-aineet ja hyvä myyjä sai vähän rahaa sekä yhden puolestapuhujan juurrutettua uuteen kaupunkiin.

Mitä tästä opimme?

  • Satakunta lienee potentiaalinen lähiruokamatkakohde tänä kesänä
  • Hyvä myyjä luottaa ja luo luottamukselliset välit välittömästi. Luottamus tehoaa sata kertaa tehokkaammin kuin helppoheikkimäinen tyrkytys.
  • Pankkiautomaatti ei ole ikinä liian kaukana, jos on tarjolla kotimaista vasikkaa

Hyvää kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Satakuntalaisten vierailun johdosta syntyi meillä kuluneella viikolla kaksi vasikkaruokaa. Aivan loistava ”Vitello Tonnato”, eli vasikkaa tonnikalakastikkeella. Yleensä joudumme turvautumaan tässä esim. kalkkunaan ja tekemään ”Tacchino Tonnaton”, mutta kyllä se aidosta vasikasta tehtynä maistui aivan erilaiselle. Ohjeen löydät täältä!

Toinen ulkofileestä valmistunut ruoka on sekin ihanan italialainen ruoka, joka valmistuu vaikka eilisistä uusista perunoista vaivatta.

AINEKSET

  • 600g vasikan ulkofileetäGrillattua vasikkaa ja perunoita
  • 1 kg keitettyjä uusia perunoita
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 oksaa tuoretta rosmariinia
  • 3 – 4 rkl ruokaöljyä
  • sitruunan siivuja
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo, että eivät mene yli. Pilko isoimmat puoliksi ja jätä pienet koskematta. Lyttää veitsen kyljellä pari valkosipulinkynttä kuorineen littanaksi. Laita pannulle runsaasti öljyä, kuumenna ja lisää valkosipulit ja perunat. Riivi toisesta rosmariinin oksasta lehdet pannulle ja jätä toinen koristeeksi. Kun perunoissa on kaunis, kullanruskea ja rapea pinta, niin laske lämpö pienelle ja valmista vasikka.

Poista fileestä kalvot ja leikkaa n. sormen paksuisiksi pihveiksi. Hakkaa nyrkillä tai lihanuijalla kevyesti, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa noin minuutti per puoli tai makusi mukaan.

Tarjoa perunoiden, sitruunasiivujen ja italialaisen punaviinin kera.

Viinivinkin löydät täältä

Vitello Tonnato

Harvoin saa suomalaista vasikkaa, mutta sen kerran kun onni käy, niin tätä täytyy valmistaa! Huomenna kerron, mistä vasikkaa sain ja miten. Mutta nyt kerron jo, mitä siitä teimme.

Tämä on hyvää ja on loistava alkupala tarjottavaksi isommallekin joukolle, koska voit tehdä annokset kylmään valmiiksi ja vain koristella ennen tarjoilua! Jos vasikkaa et saa, niin käytä korvikkeena kalkkunan paistia.

Vitello Tonnato – eli vasikkaa kera tonnikalan

AINEKSET

Vitello

–       500 g vasikan paistia tai ulkofileetäVitello tonnato
–       1 laakerinlehti
–       keittojuureksia (porkkana, lanttu jne.)
–       vettä
–       suolaa ja mustapippuria

Tonnato

–       1 munankeltuainen
–       1,5 dl rypsiöljyä
–       200g tonnikalaa vedessä
–       1 tl etikkaa
–       1 rkl kapriksia
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Koristeluun

–       rucolaa
–       varrellisia kapriksia

VALMISTUS

Valmista ensiksi vasikka. Keitä liha kypsäksi mausteiden kera. Anna jäähtyä omassa liemessään. Leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi suoraan lautasille. Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi etikka, tonnikala, kaprikset ja mausteet. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi.

Levitä tonnato-kastike lihan päälle. Koristele rucolalla ja kapriksilla. Nauti kera italialaisen kevyen punaviinin.

Perjantaikokki

Rosvopaisti

Rosvopaistikuoppa – mittatikkuna ja kaivajana Oliver

Mökkimme maasto on ideaali rosvopaistin valmistamiseen. Hiekkapohjaiseen maastoon saa helposti tehtyä kuopan, hiekka varaa hyvin lämpöä ja kuopan ympäriltä on helposti putsattavissa pieni alue aluskasvillisuudesta maastopalon välttämiseksi.

Silti paistin tekeminen on vuosikausia ollut haaveilun ja puheiden tasolla. Kunnes viimeviikolla päätimme ryhtyä toimeen! Anoppi kantoi kauppahallista reilun kolmen kilon palan Entrecote-lihaa. Lihaksi olisi kyllä käynyt halvempikin pala – oikeastaan melkein mikä liha vain. Ideanahan on pitkä haudutus – sekä tietenkin ulkoilman ja odotuksen nostattama ruokahalu.

Toukokuinen helatorstain helleviikonloppu suosi projektiamme ja kangasmetsässä oli niin kuuma, että tuli mieleen, mihin me sitä uunia tarvitsemme. Mutta uunin teimme. Alla mallia meidän versiostamme.

Uuni on valmis ja tulet tehty

Rosvopaistiuuni

Yksinkertaisimmillaanhan rosvopaistiuuni on vain kuoppa, jonka pohjalla on kiviä. Meillä sattui olemaan pihakivetyksestä ylijääneitä liuskekiviä, niin käytimme niitä. Saimmekin aikaiseksi todellisen maanalaisen uunin!

  • Ensiksi kaivetaan kuoppa. Noin puoli metriä syvä ja saman verran leveä
  • Sitten kuoppa vuorataan pohjalta ja laidoilta kivillä
  • Tämän jälkeen kuopassa pidetään tulta muutaman tunnin ajan

Mausta ja pakkaa liha

Liha maustetaan tunkemalla siihen valkosipulinkynsiä, hieromalla pintaan suolaa,

Rosvopaisti uunin pohjalla

pippuria ja haluamiasi yrttejä. Sitten liha kääritään tiukasti leivinpaperin. Tämän jälkeen lihan päälle vedetään useampi kierros foliota. Ulommaksi tulee litimäriksi kasteltu paksu sanomalehti. Me teimme ruokaa tärkeille ihmisille, eli itsellemme, joten käytimme Financial Timesia, mutta muutkin sanomalehdet käyvät. Väittävät, että saaristossa tulisi käyttää Åbo Underrättelsiä aidon paistin tekemiseksi, mutta sitä emme tähän hätään saaneet mistään.

Lisäksi paistin voi kääräistä kanaverkkoon nostamisen helpottamiseksi. Me vedimme muutaman kierroksen rautalankaa ja se toimi.

Paisti uuniin

Kun uuni on kuuma, poistetaan hiilet pohjalta. Paisti lasketaan uunin pohjalle ja

Rosvopaisti alla ja tulet päällä

päälle kasataan hiekkaa, tai kuten me teimme, suljimme uunin kannen yhdellä liuskekivellä ja tiivistimme vain raot hiekkamaalla.

Pääasia lienee, että uuni ei saa happea, jotta sinne mahdollisesti jääneet hiilipalat eivät syty ja sytytä sanomalehteä myös.

Tämän jälkeen pidimme uunin päällä tulta vielä kolmisen tuntia.

Juureksia perään

Rosvopaisti uunista nostettuna

Noin tuntia ennen paistin poistoa laitoimme uuniin myös juureshauteen, jossa oli paksussa foliokääreessä:

  • salottisipuleita kokonaisina
  • lanttua paloina
  • oliiviöljyä
  • balsamico-etikkaa
  • suolaa ja pippuria

Viimeistely

Poistimme lihan varovasti uunista ja avasimme paketin. Lientä saimme talteen kääröstä useamman desilitran ja käytimme sen kastikkeena sellaisenaan.

Lopputulos oli taivaallinen. Mureaa, ylikypsää, jopa sormin syötävää lihaa ja hiljaa hautuneita juureksia sekä lihan omaa nestettä kastikkeena.

Vaikka tätä oli varattu n. 300 g per syöjä, ei mitään jäänyt jäljelle!

Aikaa tähän meni:

Herkullista, mureaa rosvopaistilihaa

  • 15 minuuttia uunin tekemiseen
  • 10 minuuttia lihan valmisteluun
  • 2 tuntia uunin lämmitämiseen
  • 4 tuntia lihan kypsymiseen
  • vartti sen syömiseen

Ja oli vaivan arvoista!

Perjantaikokki