#satasyytäollaonnellinen #61 #nyhtöpossuhampurilainen ja bisse

WP_20140305_00520140305203931

Olen todella paljon kotona. Kotitoimisto ja urheilutkin teen ennen lasten heräämistä. Enkä voi liikaa korostaa sitä, kuinka hienoa se on. Aamiaiset, lounaat ja illalliset aina isossa, hyvässä porukassa. Lasten kanssa.

Tänään kävin kuitenkin illalla kouluttamassa erään paikallisen asiakkaamme käyttämään Lyytiä. Olin poissa kotoa 17.40 – 20.00. Kun tulin takaisin, nuorimmaisemme kysyi:

”Toitko iskä jotain tuliaisia?”

Lyhytkin poissaoloni on siis sen luokan tapahtuma, että lapset odottavat tuliaisia. Hauskaa!

Tulin kuitenkin kotiin niin myöhään, että lapset olivat jo menossa nukkumaan ja illallinen oli syöty. Istuin siis illallispöydässä aivan yksin. Söin tekemääni nyhtöpossua (mikä ihana trendisana!) hampurilaisen muodossa. Ja nautin pullollisen Appenzellerin Quöllfrisch -olutta. Olin hiljaa ja luin ipadista Kauppalehteä.

Aika mahtava hetki. Erilainen ja outo. Onneksi aamulla on taas menoa ja meininkiä – ruokapöydässäkin!

Nyhtöpossun resepti

Tämä ruoka on niin helppo, että reseptin kirjoittaminen hävettää. Kirjoitetaan silti.

AINEKSET

– 1 kg halpaa possunlihaa (uunilihaa tms.) kokonaisena palana
– suolaa, mustapippuria ja T-Mun BBQ-maustetta

VALMISTUS

Hiero mausteita reilusti lihaan, laita uunivuokaan ja uuniin foliolla peitettynä 80 asteeseen 16 tunniksi. Revi possu haarukalla. Pyöräytä lihoja hieman paistonesteessä ja nostele lämmitetyn sämpylän sisään. Lisää halutessasi salaatinlehtiä, majoneesia ja ehdottomasti paljon T-Mun -chilikastiketta.

Avaa olut. Kaada lasiin. Nauti hampurilaisen kera. Oujee!

Perjantaikokki

Ps. Teemu Peltonen, joka on noiden kastikkeiden takana, ei ole sponssannut tätä postausta millään muotoa. Hän vain tekee todella hyviä sooseja ja mausteseoksia. Annoin näitä lahjaksi työntekijöillemme ja pyysin palautetta. Yksi palaute meni näin:

”Jos Suomessa saisi mennä chilikastikkeen kanssa naimisiin, niin tämän kanssa menisin.”

Parempia BBQ-reseptejä löytyy hänen blogistaan.

Hellehampurilainen – Elävää elämää – livelähetyksenä

Yleensä istun hiljaa yksinäisyydessä, kun kirjoitan. Tulkoon nyt poikkeus. Koitan välittää teille tunnelmaa, kuin urheiluselostaja konsanaan. Selostuspaikka, tai pikemminkin tarkkailupaikka, sillä enhän minä ääneen selosta – hulluna pitäisivät – on Vaakahuoneen terassilla. Olen iltavuorossa. Ystävät tietävät mitä se merkitsee. Oikeat hullut ovat lavalla. Itseasiassa ihan Seinähullut.

Tupa on täynnä ja kaupungissa DBTL-kaupunkifestivaali. Ihmiset kesäisiä – kuin ulkomailla olisi. Suurin osa jopa hymyilee. Ei tämä Turusta voi olla, eihän?

Henkilökuntamme (hiiskatin hyvä sellainen, jos saan kehaista) on laittanut vitosta silmään jo pari tuntia sitten. Keittiöstä nousee, kuten ammattislangissa sanotaan kun tarkoitetaan valmistamista, noin 500 carte-annosta ja pizzaa illan aikana. Se on paljon. Luonnollisesti tiukka kesäflunssa on kaatanut kaksi kokkia pedin pohjalle juuri kesän kiireimpänä iltana ja vain kaksi kokkia ahkeroi urakan. Kovia jätkiä! Apuna keittiössä, ehkä enemmänkin tiellä, alkuillasta häärää perjantaikokki. Kerran kesässä joutuu tämäkin harrastelija näemmä oikein ammattikeittiöön. Otin vastuulleni 60 hengen Seinähullujen Nakit ja Muusi -pöydän valmistamisen. Aloitetaan helpolla, niin onnistuu varmemmin. Vettä kiehumaan ja silleen.

Kaikki toimii, yleisö viihtyy, Seinähullujen Shown aikana jopa ulvoo ja hihkuu. Illan aikana saan vain yhden reklamaation, jota pidän näissä olosuhteissa hyvänä suorituksena. Reklamaatio koski savulohipastaamme. Aviopari oli tilannut kaksi annosta ja herran annoksessa oli aivan liian vähän kalaa. Tilanne oli niin tulehtunut, että vaikka puhuin kuin ruuneperi, en saanut tilannetta käännettyä paremmaksi. Lopuksi päätin antaa herralle keittokirjamme lahjaksi. Se laukaisi tilanteen ja kättelimme ystävinä. Tehdessäni lähtöä pariskunnan pöydästä, sanoi rouva, että hänen annoksessaan oli kyllä vähän liikaa sitä kalaa. En tuonut toista kirjaa, mutta meinasin kysyä, että eikö niitä olisi voinut vaihtaa päittäin. Naimisissa kun kerran olivat…

Karavaani kulkee

Erään legendaarisen Seinähullun, Seppo Korjuksen, on aika jäädä eläkkeelle kahden keikan päästä. Ikää miehellä on 66, mutta pomppii lavalla kuin lottovoiton saanut jänis. Viimeinen mahdollinen kerta nähdä hänet lavalla Turussa on 21.8. Vaakahuoneen lavalla. Siis viimeinen.

Seppo on viereisessä kuvassa se laihempi. Pidempi on orkesterin perustaja. Alla olevan videon myötä pääset hetkeksi Seinähullujen maailmaan. Se on pieni videopätkä Seinähullujen 42-vuotis juhlashowsta, joka nähtiin eilen illalla Vaakahuoneella. Eläkkeelle jäävä seinähullu pomppii lähimpänä kameraa. Näyttääkö seesteiseltä vanhukselta? Toivokaamme hänelle yhtä rauhallista eläkeaikaa!

Kiitos Seppo!

 

Hellehampurilainen

Jos on töissä hyvä porukka, niin kotona sitä vasta osataankin! Viime aikoina on kunnia ruoanlaitosta mennyt vaimolle. Ja jälleen kerran. Kiitos.

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia kanasuikaleita
– 2 kpl tomaatteja
– 4 kpl paksuja rieskoja
– 1 jättisipuli
– 1 avomaan kurkku
– 1 pkt kotijuustoa
– kimppu rucolaa
– kimppu lehtipersiljaa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 tl pestokastiketta
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kanasuikaleet ja suikaloitu sipuli pannulla (osan sipulista voi jättää raa’aksi ja laittaa rieskojen väliin). Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori kurkku ja suikaloi, pilko tomaatit ja kotijuusto viipaleiksi. Sekoita oliiviöljy ja pesto keskenään. Leikkaa rieska kahtia ja laita grillaantumaan hetkeksi kotijuustoviipaleiden kanssa. Kokoa hampurilainen, kun rieskat ja kotijuusto ovat saaneet väriä pintaan. Eli pohjalle tomaatit, kurkku ja sipulit, sitten kanasuikaleet ja kotijuusto. Päälle vielä revitty rucola ja lehtipersilja sekä lopuksi pestokastike päälle ja kansi kiinni.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Perunalettuburgeri – Elintarvikemuseossa

Kuluneen viikon vietin Ylläksellä tarkoituksena kiskoa ahkiota ristiin rastiin latuverkostoa. Kunnon työntekijän tavoin sairastan vain viikonloppuisin ja lomilla. Niinpä alkoi tämäkin viikko mukavalla flunssalla. Onneksi satoi räntää, joten hyvillä mielin saatoin keskittyä kaikkeen muuhun kuin urheiluun.

Mökkimme on neljän perheen yhteiskäytössä, joten sen keittiönkaappeihin kertyy muutakin kuin oman maun mukaisia elintarvikkeita. On itse asiassa aika kiinnostavaa tutkia, mitä muut ovat jälkeensä jättäneet. Kaapin sisällöstä saattaa taikoa ruokia, joita ei ikinä kotona tekisi. Ja kuten arvata saattaa, ei kukaan tohdi heittää toisten kuiva-aineita pois, vaikka päiväykset olisivat paukkuneet kuukausia sitten. Eihän sitä tiedä, kuinka vanhoja muroja Virtaset syövät… Saattavat vielä suuttua ensi pääsiäisenä, kun lähes tuore muropaketti on tuhottu.

Yläkaapin takimmaisena oli paketti, josta tulvahti mieleen yläasteen ruokala ja peltimukien kolina. Hyllyltä löytyi paketti Koulunäkkiä, jonka ”parasta ennen” –päiväys oli painunut jo lähihistoriaan. Paketin kyljessä komeili vuosiluku 1995. Näkkärillä on luonnostaankin pitkä myyntiaika, joten veikkaukseni mukaan paketti on vuodelta 1994. Olin silloin yhdeksännellä luokalla!

Pakkohan sitä oli maistaa, sillä harvoin tulee nautittua yli 14 vuotta vanhoja elintarvikkeita! Jos siis viiniä ei lasketa mukaan… Hämmästyttävää kyllä, maku oli pysynyt muuttumattomana ja maistui aivan kuin koulun puuropäivinä. Herkullista maksamakkaran ja juuston kanssa!

Kimppamökki on hankittu vuonna 1994 neljän ystäväpariskunnan kesken. Kenties joku toi yhteismökin lamanjälkeisiin avajaisjuhlallisuuksiin tupaantuliaisena vaatimattomasti paketin näkkäriä ja paketti on siitä saakka odottanut ottajaansa. Avajaisiin sitä ei kelpuutettu, mutta museoarvon saavutettuaan kelpasi sitä maistella!

Söin kaksi palaa ja laitoin paketin takaisin – ylähyllylle takimmaiseksi. Tavoitteena on, että kun tyttäreni on yhdeksännellä luokalla (13 vuoden päästä), aion tarjota hänelle pääsiäislomalla pari palaa näkkäriä isin kouluajoilta…

Ankanrintaa á la Anoppi (siis perunalettuburgeri)

Tiistaina oli ruokanamme ankanrintaa. Anoppi oli sitä jo tovin hehkuttanut. Loppujen lopuksi ankkaa ei löytynyt jääkaapista, autosta eikä Oulun Stockmannin kuitistakaan. Oli siis jäänyt haaveilutasolle. Ruokaa piti saada ja eilisen perunamuusista sekä jauhelihasta muodostui loistava burgeri.

AINEKSET

Perunaletut
– 4 dl eilistä perunamuusia
– 2 kananmunaa
– 1 dl vehnäjauhoja
– voita paistamiseen

Jauhelihapihvit

– 200 g lampaan- tai peuranjauhelihaa
– 200 g sika-nautajauhelihaa
– 1 dl korppujauhoja
– 1 kananmuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Väliin

– 4 paksua siivua mozzarellaa
– tomaattisiivuja
– salaattia

VALMISTUS

Valmista ensiksi pihvitaikina. Sekoita korppujauhot ja kananmuna ja anna turvota. Lisää jauhelihat ja mausta. Sekoita taikinaksi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista uunissa 220 asteessa paksuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Lisää pihvien pinnalle lopuksi mozzarellasiivut ja gratinoi ne uunissa.

Sekoita perunalettujen kaikki ainekset keskenään ja paista pannulla voissa kullanruskeiksi, paksuhkoiksi letuiksi. Kokoa purilainen: alle perunalettu, väliin juustolla gratinoitu pihvi, salaattia ja tomaattia ja päälle taas perunalettu.

Kyllä tällä pysyy ladulla!

Keväistä viikonloppua,

Perjantaikokki

Lohiburgerin ja Toast Skagenin maistuva yhdistelmä – Kielimuuri

Arvatkaa mitä! Nyt iski inspiraatio. Viime vuonna, alkutalvesta, kokosimme perjantairesepteistä keittokirjan ja sen tekeminen oli kivaa. Myönnettäköön, että se oli kirjanen, eikä kirja. Mutta kansien väliin koottuja reseptejä siinä kuitenkin oli. Ajattelin, että kyllä yksi keittokirja elämässä riittää. Varsinkaan kun en ole kokki laisinkaan. Perjantaikokki sentään – onneksi ei maanantaikokki.

Jotenkin homma jäi kuitenkin mietityttämään. Vieläkös sitä tekis kuitenkin yhden keittokirjan… Heitin idean ranskalaiselle keittiöpäälliköllemme, Julienille (pitihän yksi keittiöammattilainenkin saada projektiin mukaan) ja hän innostui toden teolla. Homma oli siis sovittu ja taas oltiin korviamme myöten uudessa projektissa. Ihan kuin sitä vapaa-aikaa olisi jotenkin liikaa. Sovimme, että kirjasta tulee meidän näköinen. Siinä saattaa olla juhlallisia illallisia ja heti seuraavalla sivulla tavallista arkiruokaa. Siis sellaista, mitä itsekin teemme.

Julien tuli kuitenkin luokseni parin päivän päästä hieman mietteliäänä ja pohti ääneen, kannattaako sellaista keittokirjaa sittenkään tehdä. Ihmettelin syytä epäilyyn. Julien oli ranskalaisella päättäväisyydellä marssinut palaverin jälkeen pääkirjastoon ja etsinyt teoksia hakusanalla ”keittokirja”. Tulos oli lamaannuttava. Keittokirjoja oli hyllymetreittäin! Julien kysyikin, että voisimmeko tehdä kirjan jostain muusta ruokalajista kuin keitosta, kun juuri siitä lajista suomalaiset tuntuvat tykkäävän…

Lohiburgerin ja Toast Skagenin maistuva yhdistelmä
Viime aikoina on ollut kiittäminen vaimoa ruuasta ja taas on sen aika. Sillä aikaa kun perjantaikokki suunnittelee uusia projekteja pää pilvissä, pitää vaimo perheen ruuassa ja jalat maassa. Tällaista sain tällä viikolla.

AINEKSET
– 500 g lohifilettä
– neljä sämpylää
– 1 dl katkarapuja
– 0,5 dl majoneesia
– pari kevätsipulin vartta pilkottuna
– 1 tlk dijon-sinappia
– salaatinlehtiä
– yksi tomaatti siivuina
– neljä siivua juustoa

VALMISTUS
Sekoita majoneesi, katkaravut, dijon-sinappi ja pilkotut kevätsipulin varret kastikkeeksi. Leikkaa lohifile neljään yhtä suureen palaan. Grillaa tai paista lohi pinnalta rapeaksi ja sisältä n. 50 asteiseksi. Paahda sämpylät ja kokoa hampurilainen.

Olemme muuten todenneet leivän ratkaisevaksi muuttujaksi hampurilaisissa. Useiden kokeilujen jälkeen löytyi voittaja, nimittäin perunasämpylä. Ainakin Turun seudulla on myynnissä Veraisen perunasämpylää, joka toimii aivan älyttömän hyvin hampurilaisissa. Kannattaa kokeilla!

Viinivinkki
Tämän burgerin seuraksi kaivattiin hieman ryhtiä viiniin ja siksi päädyin chardonnayhin. Viini sopi ruualle oivallisesti ja kehtaan suositella!

Lisätietoa viinistä ALKOn sivuilla

Hyvää ruokahalua ja ensi viikkoon!

Perjantaikokki

Lohiburger itämaisella poljennolla – Ranskalaisen kokin salaisuus – jatkotarinan 2. osa

Nyt alkaa saaristokokillekin valkenemaan erot ranskalaisessa ja suomalaisessa ruokakulttuurissa. Siinä missä ranskalainen chef huristelee skootterilla patongit tarakalla herkkutorilta toiselle kaulaliina hulmuten ja baskeri vinossa, sotkee tämä kokki Turun kauppatorilta polkupyörällä (lähes) aurattuja ja (melkein) hiekoitettuja pyöräteitä kohti kotia kypärä silmillä, sormet jäässä ja lohi selkärepussa hytisten. Siinä sitä on helppo gurmeeta kehittää, kun aurinko paistaa ja appelsiinit tippuu suoraan puusta aamiaispöytään… Kenties talven pakkaset ovat syynä siihen, että suomalainen keittiö luottaa yksinkertaisiin asioihin eikä kikkaile. Kikkailla saa luonnonvoimien kanssa jo tarpeeksi, joten keittiössä pidetään asiat simppelinä.

Ranskalaisen lohiburgerin salaisuus on nyt kuitenkin selvitetty! Tehtävää hidasti ainoastaan se, että kilometri ennen määränpäätä jäätyi fillarin takavanne kiinni eikä pyörä liikkunut, vaikka kuinka sotki. 22 asteen pakkanen ei siis tutkimusten mukaan kokkia pysäytä, mutta hänen fillarinsa pakkasraja kyllä ylittyi. Onneksi edes lohi repussa pysyi sulana (kiitos muuten Kauppatorin Kalapojille hyvistä vinkeistä salaisuuden ratkomiseksi ja erinomaisesta kalasta!).

Resepti eroaa linjastamme: se ei ole lyhyt ja yksinkertainen. Mutta jos haluat nopeuttaa, osta majoneesit ja guacamolet valmiina ja laita sipulit ja tomaatit raakoina purilaiseen, niin ruoka valmistuu vikkelään. Mutta tosiherkuttelijat tekevät kastikkeet itse ja kalttaavat tomaatit… Onhan sitä taas koko viikonloppu aikaa 🙂

Suomalaisen ruisleivän välissä ranskalainen lohiburger itämaisella poljennolla

Neljälle hengelle tarvitset:

AINEKSET
Lohipihvit
– ruodotonta lohifilettä 500 g
– 2 keltuaista
– 1 dl korppujauhoja
– 1 limen kuori
– 1/2 limen mehu
– suolaa ja pippuria

Sipuli-tomaattipaistos
– 1 iso sipuli
– kaksi isoa tomaattia
– 1 rkl sweet chili-kastiketta
– suolaa ja pippuria

Guacamoleen
– 1 avocado
– 1/2 prk kermaviiliä
– 1/2 limen mehu
– hyppysellinen pilkottua chiliä
– suolaa ja pippuria

Majoneesi
– 1 keltuainen
– n. 1 dl rypsiöljyä
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl etikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä

LISÄKSI
– ruisleipää tai sämpylää
– salaattia

VALMISTUS
Valmista ensin kastikkeet.

Guacamole: halkaise avocado kahtia. Poista kivi ja kaiva liha kuoresta lusikalla. Pilko liha kuutioiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Laita joukkoon kermaviili ja mausteet. Limen mehu estää avocadoa tummumasta.

Majoneesi: sekoita sauvasekoittimella keltuaisen joukkoon öljyä ohuena nauhana. Lisää lopuksi mausteet ja lisää öljyä tarvittaessa.

Lohipihvit: pilko ruodoton ja nahaton lohi n. 5mm x 5mm kuutioiksi (älä yleiskoneessa, vaan ihan veitsellä. Näin pihvissä on vielä kalan rakenne!). Raasta limen kuori. Lisää kalan joukkoon kaksi keltuaista, korppujauhot, limen mehu ja kuori sekä mausteet. Sekoita ainekset keskenään.

Tomaatti-sipuli-paistos: kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta hetkeksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori lähtee näin helposti irti). Leikkaa tomaatit viipaleiksi ja poista siemenet. Leikkaa sipuli siivuiksi, paista miedolla lämmöllä öljyssä pehmeiksi. Lisää tomaattiviipaleet hetkeksi ja mausta sweet-chili-kastikkeella. Pidä lämpimänä, mutta älä paista.

Muotoile kalamassasta pihvejä joko stanssilla (metallinen, matala lieriö) tai käsin. Paista öljyssä molemmilta puolilta muutama minuutti. Paahda leivät, huuhdo salaatinlehdet, kokoa hampurilainen ja herkuttele!

Hyvää ja kylmää viikonloppua toivottaen!

Polkupyörällä potkukelkkaileva kokki

Riistaburgeri

Tänään on oikea merkkipäivä! Tänään on reseptikirjeen 1-vuotissynttärit!

Kokki on ylpeä yksivuotiaastaan. Harva taaperoikäinen on näin tunnettu ja käy niinkin monessa kodissa joka viikonloppu. Reseptikirje lähtee jo yli 7000 vastaanottajan sähköpostiin joka perjantai. Kokki kiittää ja kumartaa kunniasta kirjoittaa teille jokaiselle henkilökohtaisesti kerran viikossa.

Tänään on myös joulukuun ensimmäinen päivä. Tämän viikon resepti ei ole jouluinen – vaikka se vaihtelua kinkulle tarjoisikin – mutta mieti silti hetki joulua. Mieti, mitä sinä voisit tehdä, jotta joulu tuntuisi joululta yhä useammalle. Kokki antaa siitä sinulle vinkin kirjeen lopussa. Me teimme hyvää – tee sinäkin!

Joululahjavinkki – yleisön pyynnöstä
Niin moni tilaaja kun sitä pyysi, niin en tohtinut kieltäytyä. Ensi viikolla saamme uunituoreena painosta Perjantaireseptikirjan – kaksitoista vuoden parasta reseptiä tyylikkäässä paketissa kokin saatesanojen kera. Kirjassa muuten paljastuu, että kuka tämä salaperäinen kokki oikein on…

Osta vaikka lahjaksi koko suvulle, sillä kirjaa ei ole hinnalla pilattu. Kirja lähtee yleiseen myyntiin ensi viikolla. Perjantaireseptiläisillä on siis koko viikonloppu etumatkaa tuohon rajoitettuun painokseen.

Tutustu perjantaireseptikirjaan nettikaupassa – voit tilata vaikka heti.

Saaristolaista pikaruokaa – riistaburgeri
Kun piparit ja joulukinkku kyllästyttää, niin testaappa tätä. Maistuu taatusti. Tämän burgerin juttu on mukavassa riistan maussa ja ruisleivässä sekä tuoreissa, rapeissa kasviksissa. Neljään burgeriin tarvitset:

Pihvit

– 200 g peuran jauhelihaa
– 200g sika-nauta-jauhelihaa
– 0,5 dl korppujauhoja
– yksi muna
– suolaa ja pippuria myllystä

Lisäksi tarvitset:

– neljä ruisleipää, esim. Ruispala, Ruisrokki tai Reissumies
– punasipuli leikattuna rinkuloiksi
– rapeaa salaattia (esim. vuonankaalia, romaine, jäävuori)
– tomaatteja siivutettuna
– sinappikurkkusalaattia
– ketsuppia
– hampurilaismajoneesia
– suolakurkkuja
– neljä siivua cheddar-juustoa

Sekoita kaikki pihviainekset keskenään. Muotoile leivän muotoisiksi, hieman leipää suuremmiksi pihveiksi ja paista uunipellillä 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kun pihvit ovat valmiit, paahda leivät uunin jälkilämmöllä kuumiksi. Voitele leivän toinen puoli sinappikurkkusalaatilla ja laita pihvi päälle. Pihvin päälle tulee juusto ja muut ainekset sitten juuston päälle. Viimeisenä tietenkin leivän kupera puoli. Herkuttele!

Purilaiselle punkkua
Tämän viikon viinivinkki oli helppo valinta. Rehellisen maistuvaa italiaanoa lasiin, leukapielet ammolleen ja purilaista puremaan. Aika toimiva yhdistelmä!

Kokki ihastui tämän viinin pehmeyteen. Väittävät Alkon kuvauksessa löytävänsä mausta myös lakritsaisuutta ja hedelmäisyyttä. Tiedä häntä, mutta ai että maistuu!

Lisätietoa viinistä (maahantuojan sivuilta)

Ensi viikolla palaamme taas lyhyempien reseptikirjeiden aikaan. Pahoittelen kirjeen pituutta, mutta kun oli niin paljon kerrottavaa…

Hauskaa viikonloppua ja ensi perjantaiseen!

Terveisin

Perjantaikokki