Mätiä, smetanaa ja perunalastuja – Yksinkertaista onnea

Olen etuoikeutettu, sillä saan viettää joka kevät viikon Ylläksen upeissa maisemissa. Tätä viikkoa on nyt torstaina vielä kaksi vuorokautta jäljellä. Myönnän, että olen lievästi jakomielinen. Sydämeni ja mieleni ovat merellä ja saaristossa, mutta osa minusta kaipaa aina vain uudelleen Lapin lumoon.

Olen pyöräilijä, sillä yksinkertainen urheilu sopii yksinkertaiselle mielelle. Liikkeen yksinkertaisuudesta johtuen nautin myös hiihdosta – tyylistä riippumatta. Kun sinänsä helppoa ja simppeliä liikettä toistaa monotonisesti käsillä ja jaloilla monta tuntia peräkkäin, pääsee vaikka mihin. Eteen vyöryvät maisemat, joiden tekemiseen olisi tarvittu tuhat taiteilijaa ja silti lopputulos olisi vain halju haamu nykyisestä.

Viime vuosina olen saanut seuraani perässänukkujia. Jonain päivänä heistä kasvaa edessähiihtäjiä, mutta toistaiseksi he tyytyvät nukahtamaan ahkion tasaiseen suhinaan ja liikkeeseen. Vielä muutama vuosi sitten luulin, että suurinta onnea on hiihtää tuntikaupalla yksin, määrätä oma tahti ja tutkia tutkimattomia reittejä. Olin väärässä. Suurinta onnea on tuudittaa perässänukkuja omien unelmiensa pariin ja pysähtyä makkaraa paistamaan, kun ääni takaa niin ilmoittaa. Odotan päivää, jolloin tahdin määrää edessähiihtäjä – vaikka pelkäänkin, että se päivä tulee aivan liian pian.

Nautin yksinkertaisista asioista, sekä keittiössä että sen ulkopuolella. Työssänikin pyrin yksinkertaistamaan kaiken. Joskus jopa liikaakin – mutta useimmin homma taitaa toimia. Tyttäreni rakastaa mätiä ja smetanaa. Se on upea, yksinkertainen ja toimiva yhdistelmä. Tyttäreni oppi pitämään tästä kombinaatiosta jo yksivuotiaana. Palattuaan joululomiltaan päiväkotiin ja saatuaan eteensä päiväkotikeittiön tuotoksen, kävi vaativa ääni kysymään: ”Missä on mäti ja smetana!”

Tädit päiväkodin muistanevat tämän pitkään – vastaus on tässä. Ruoassa on kolme tärkeää peruselementtiä kohdallaan. Siinä on mätiä, siinä on smetanaa ja se on varsin yksinkertainen.

Tee alkuruoaksi pääsiäisenä tai omaksi iloksi koska vain.

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja

On olemassa hyviä kokkeja ja sitten hyviä lääkäreitä. Harvat ovat molempia. Sain syödäkseni tätä herkkua Ylläksen juurella hyvän lääkärikokin valmistamana. Yksinkertaista, mutta hyvää!

AINEKSET
– 3 rosamunda-perunaa
– 200 g lohenmätiä
– 1 prk smetanaa
– 1 punasipuli
– kourallinen tilliä
– 10 basilikanlehteä
– Maldonsuolaa, öljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pese perunat huolellisesti. Pilko sipuli pieneksi. Leikkaa veitsellä perunasta niin ohuita siivuja kuin voit. Laita uunipellille voipaperin päälle perunasiivuja. Ripottele pinnalle suolaa, pippuria ja öljyä. Asettele jokaiselle lehdelle tilliä ja basilikaa kauniisti. Nosta perunasiivujen päälle toinen siivu kanneksi ja peitä pelti toisella voipaperilla. Aseta toinen uunipelti päällimmäisen voipaperin päälle painoksi (muuten lastut kipristyvät). Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, poista paino ja päällimmäinen voipaperi ja anna olla uunin luukku auki jälkilämmöllä vielä 30 minuuttia.

Nauti pilkotun punasipulin, smetanan ja pippurilla maustetun mädin kera.

Yksinkertaisen maistuvaa pääsiäistä!

Perjantaikokki

Toast Skagen – Enteet ja ennustukset

Uudenvuodenaattona kuuluu tehdä ennustuksia tulevasta. Meidän perheessä se on perinteisesti tehty valamalla tinaa ja tutkimalla sitten sen muodosta, rakenteesta ja pinnasta tulevan vuoden metkut ja mutkat. Lähes joka vuosi olen nähnyt tinastani purjeveneen muodon. Joskus näen veneen ylvään silhuetin, toisaalta taas olen tulkinnut tinani vaikka väkisinkin pilssipumpun varakahvaksi. Mikä olisikaan mukavampaa kuin keskellä talvea saada lupaus kesästä, merestä, saaristosta ja purjehduksesta. Ja tiedä vaikka uusivuosi toisi tullessaan oman purjeveneen.

Eipä ole vielä tuonut – ainakaan sellaista isoa. Onneksi on höyrylaiva, jonka kyytiin pääsen kesällä työsuhde-etuna vaikka joka päivä. Harvojen ja onnekkaiden huvia! Mennyt kesä toi tosin mukanaan pitkällisen projektini, mahonkivanerijollan valmistumisen. Sen kanssa oli leppoisaa purjehtia hetkeksi pois mökkirannasta ja kuvitella olevansa isommalla merellä hurjissa seikkailuissa. Onneksi minulla on vilkas mielikuvitus.

Vaimonkin sain innostettua jollapurjehdukseen. Innostus kesti vartin verran, kunnes kova puuska kippasi hieman ylilastatun paatin keulan kautta kyljelleen ja palasimme mökille uiden. Nyt olen talven ajan puhkunut tulta tuohon hiipuvaan innostukseen. Josko taas ensi kesänä purjehdittais…

Sain jouluna eräältä yhteistyökumppanilta mukavan joululahjan – Paulo Coelhon ”Alkemistin.” Luin sen välipäivinä lähes yhtä soittoa. Siinä puhutaan elämäntiestä – siitä kuinka ihmisen pitää seurata sydäntään, jotta löytää aarteensa. Jos toimii sydämestään ja haluaa jotain, niin ”koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.” Lause pisti miettimään. Onkohan tosiaan näin? Silloinhan etukäteen murehtiminen on turhaa, sillä loppujen lopuksi asioiden pitäisi järjestyä aina parhain päin. Kunhan vain kulkemani suunta on oikea.

Uudenvuoden aatonaattona, nukkumaan käydessäni, pyöri päässäni jo tulevan viikon työasiat. Olin ollut mietteliäs, sillä Matka 2008-messut lähestyvät ja parhaanakin palkitun, hyvin perinteisen messuosastomme rakentajat olisivat kaikki ”poissa pelistä” syystä tai toisesta tulevat viikot. Kuka osaston nyt rakentaa? Tuleeko siitä yhtä hyvä ja tunnelmallinen? Laatuun kun tottuu, niin sitä ei mielellään lähde tinkimään tavoitteista. Muistin kirjan opetukset ja ajattelin, että turha tässä on murehtia etukäteen. Ehtii sitä myöhemminkin, jos tarve vielä on.

Seuraavana aamuna marssimme täpötäyteen ruokakauppaan, jossa väki hamstrasi tykötarpeita illan juhlaa varten. Hyvä kun sekaan mahduimme. Keskellä tungosta minua vastaan marssii messuosastomme pääarkkitehti – mies, johon en törmää siviilissä ikinä. Tiesin, että se on enne hyvästä. Sain siinä irtokarkkihyllyn vieressä sovittua kaikki messuihin liittyvän ilman turhaa murehtimista ja pääsin vielä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Mietin, että elämäntiellä taidetaan olla ja ainakin pieni osa maailmankaikkeudesta potkii myötämäkeen silloin tällöin.

Illalla valoimme tinat. Tulkitsin möhkäleestäni jälleen kerran selkeääkin selkeämmän purjeveneen muodon. Se näytti ihan hieman kierolta mastolta.

Rakas vaimo ja armaat lapset – pelastusliivit päälle, tästä tulee hyvä vuosi!

Toast Skagen

Jouluna eräs oiva kokki lähipiiristä valmisti taivaallista Toast Skagenia alkupalaksi. Mekin päätimme kokeilla taitojamme juhlan kunniaksi. Hyvää tuli – vaikka en kehtaa väittää, että ihan jouluisen veroista. Mutta kyllä tällä ohjeella kelpaa harjoitella. Kuva on joululta, mutta resepti uudelta vuodelta.

AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 100 g kirjolohenmätiä
– kirsikkatomaattia

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– tilkka pestoa ja muutama tillinoksa koristeluun

VALMISTUS
Jos haluat todella hyvää, tee itse majoneesi ja käytä kuorimattomia katkarapuja. Vikkelän ”arki-Skagenin” saat myös kuorituista katkaravuista.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi sekä mäti ja koristele lautanen kirsikkatomaattien siivuilla ja pestolla.

Nam…

Oivallista vuotta 2008! Perjantaisin taas tavataan.

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos Matkamessuille suuntaatte, niin tervetuloa moikkaamaan! Messut ovat siis 17.-20.1. Helsingin messukeskuksessa. Itse päivystän osastollamme torstain ja perjantain.

 

Bliniresepti – Vuositilinpäätöksen aika

Perjantairesepti jää kohta joulutauolle. Ensi viikon perjantaina se vielä ilmestyy, mutta sitten Perjantaikokki keskittyy herkutteluun joulunpyhien ajan.

Kohta päättyy myös vanha vuosi ja on jälleen uuden vuoden ja uusien lupausten aika. Mitä sinä aiot tehdä ensi vuonna? Ja vielä tärkeämpää, aiotko pitää lupauksesi? Harva muistaa, mitä sitä tuli vajaa vuosi sitten luvattua. Minäpä muistan. Miksikö? Kirjoitin lupaukseni Perjantaireseptiin ja kerroin siten muutamalle lukijalle. Onpahan muistuttelijoita lupausten suhteen…

Miten vuosi meni?

Jos jotain lupaa, niin pitää olla pokkaa tarkistaa myös onnistuminen. Katsotaanpa lupaukseni tammikuulta ja analysoidaan onnistuminen.

Lupaukset vuonna 2007

Lupaus: lupaan juoda viiniä ruuan kanssa, myös joskus lounaalla.
Toteuma: tämä oli helppo nakki 😉

Lupaus: lupaan nukkua joskus liian pitkään ilman huonoa omaatuntoa.
Toteuma: tämäkin toteutui – jopa useammin kuin kerran.

Lupaus: lupaan nauttia hyvästä ruuasta ja ylenkatsoa pahaa ruokaa.
Toteuma: aijai, miten tämä oli helppoa. Lastenleikkiä!

Lupaus: lupaan kiittää hyvästä palvelusta, kun sitä saan.
Toteuma: kun sain, niin kiitin.

Lupaus: lupaan antaa kehittävää palautetta huonosta palvelusta.
Toteuma: kyllähän tätäkin annoin ja palvelualan ihmisenä väitän, että tämä on joskus jopa arvokkaampaa kuin kehuminen. Toivoisin, että suomalaiset avaisivat suunsa pikemminkin kuin äänestäisivät jaloillaan. Silloin annetaan mahdollisuus kehittyä ja kehittää.

Lupaus: lupaan hymyillä aina, kun katson peiliin.
Toteuma: muistiani pinnistän, enkä kyllä muista itkeneenikään. Ehkä siis onnistuin.

Lupaus: lupaan välttää peilejä, kun ei hymyilytä.
Toteuma: no nyt muistan, miksi uskalsin luvata edellisen kohdan! Eli edelliseen ja tähän vahva ”kyllä onnistuin”!

Lupaus: lupaan pitää itseäni muita parempana kuskina.
Toteuma: Jep, joka päivä. Useimmiten fillarikuskina. Tämä käy sitä helpommaksi, mitä enemmän sataa. Kilpailevien fillarikuskien määrä vähenee… Pakkanen auttaa myös.

Lupaus: lupaan ajaa paljon polkupyörällä.
Toteuma: kyllä vain, kilometrejä kertyi n. 2000 työmatkoista ja hupiajo päälle.

Lupaus: lupaan hävittää keittiöstäni kaikki turhat, toimimattomat kodinkoneet ja keskittyä puukko+leikkuulauta-linjalle.
Toteuma: pitkällisen pohdinnan ja komeroiden tutkinnan jälkeen on myönnettävä, että pieleen meni. Voileipägrilliä en muista käyttäneeni koko vuonna.

Lupaus: lupaan pitää puukot terävinä.
Toteuma: oujee… omat veitset ovat kuin partaterät!

Viimeinen lupaus: lupaan välttää katteettomia lupauksia.
Toteuma: kahdestatoista lupauksesta yksitoista piti, joten hyväksyttäköön tämäkin.

Näin helppoa se on! Kun lupaa jotain, niin lupaus täytyy myös pitää 🙂 Nyt ei muuta kuin jokainen miettimään omaa listaansa ensi vuodelle! Älkää tehkö siitä liian hankalaa, ettei puhti lopu kesken vuoden.

Blinit à la anoppi

AINEKSET
– 1,5 dl karkeita vehnäjauhoja
– 2.5 dl tattarijauhoja
– 0.5 dl ruisjauhoja
– 25 g hiivaa
– 2.5 dl maitoa
– 2.5 dl vettä
– 1 tl suolaa
– 2 kpl keltuaista
– 2 kpl valkuaista
VALMISTUS
Liota hiivaa kädenlämpöiseen vesi-maitoseokseen ja lisää suola sekä loraus rypsiöljyä. Sekoita joukkoon jauhot ja anna taikinan levätä 4-6 tuntia tai yön yli peitettynä huoneenlämmössä. Tunti pari ennen paistamista erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon. Paista taikinasta blinejä. Ohjeesta tulee 7-8 bliniä. joiden läpimitta on noin 10 cm. Paistamiseen parhaita ovat valurautapannut – ranskalaiset sellaiset. Paistamiseen voi voin sijasta käyttää rypsiöljyä höystettynä voinokareella. Näin blineistä ei tule liian tuhdin makuisia.

Perjantairesepti kaksi vuotta!

Perjantairesepti täytti kaksi vuotta joulukuun alussa. Haluatko antaa lahjan? Suosittele ystävällesikin. Perjantaikokki kiittää!

Herkullista viikonloppua!
Perjantaikokki

Saariston kalalautanen – Perjantaikokki kesälomalla

Perjantaikokki on tämän viikon viettänyt kesälomaansa Turun saaristossa. Ajankohta on mitä parhain kesälomalle. Ei ole lauttajonoja eikä paarmoja. Hiekkarannat ovat tyhjiä eikä vielä tarvitse tehdä edes avantoa uidakseen. Syksyn ruska on jo värjännyt koivut kauniisti ja kaislikot ovat kellastuneet. Ihan vain ilmoittaakseen, että nyt saavat ne isot hauet tulla – myös perjantaikokin siiman päähään.

Lomamme kaava on yksinkertainen: kokkaillaan ja silloin kun ei kokkailla, niin saunotaan tai nukutaan. Ja anopin mökkiä kun lainataan, niin tietenkin välillä pilkotaan myös puita. Ettei menisi pelkästään laiskotteluksi…

Joillekin ruoka on tapa elää – keino pysyä hengissä, mutta meille se on pikemminkin elämäntapa. Ei ole suurempaa nautintoa, kuin saada vatsansa täyteen maukasta ruokaa. Ja nautinto sen kuin kasvaa, jos ruoka on itse valmistettua. Useimmiten onkin. Tämänkin reissun aloitimme kiertämällä kaikki varteenotettavat raaka-ainekauppiaat. Pakkasimme autoon viisi kassillista ruokaa, lapset, vähän viiniä (sekä hieman vielä varalle) ja suuntasimme kohti saaristoa.

Sen kummempaa suunnitelmaa viikon menusta emme tehneet. Ostimme sitä, mikä näytti hyvältä – paljon hyviä raaka-aineita ja sitten luovuus kunniaan. Hauskaa ja palkitsevaa. Perjantairesepteiksikin kelpaavia annoksia on syntynyt melkein joka illallisella. Olikin hankala päättää tämän perjantain reseptiä. Päädyin tähän helppoon, mutta hyvään kalalautaseen. Suurimman osan saat kaupasta valmiina ja valmistamalla muutaman helpon asian itse, saat yleisön taputtamaan encoren… Ruoka toimii sekä alkuruokana että kevyenä lounaana.

Saariston kalalautanen

AINEKSET
– 8 siivua kylmäsavulohta
– 4 kananmunaa
– 4 siivua saaristolaisleipää
– 4 perunaa
– 100 g lohen mätiä
– 1 purkki smetanaa
– 4 pientä palaa savulohta
– 10 kylmäsavusilakkafileetä
– 2 salottisipulia
– 2 rkl tilliä
– mustapippuria myllystä
– 1 rkl etikkaa

VALMISTUS
Lautaselle kootaan:
– keitetty peruna
– uppomuna
– kylmäsavusilakkamoussea saaristolaisleivällä
– smetana-mäti –kastike
– savulohta
– kylmäsavulohta

Mikäli et löydä kylmäsavusilakoita, niin voit jättää kylmäsavulohen sellaisenaan lautaselta ja tehdä siitä moussen.
MOUSSE
Pilko sipulit pieneksi. Vatkaa ½ purkillista smetanaa hieman kiinteämmäksi. Poista kylmäsavusilakoista nahat ja pilko liha pieneksi. Sekoita ainekset keskenään. Mausta tillillä ja mustapippurilla. Paahda saaristolaisleipäsiivut pannulla ja päällystä moussella.
UPPOMUNAT
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Lisää etikka. Riko munat lähellä veden pintaa suoraan veteen. Voit myös rikkoa munan kauhaan ja kaataa sen nopeasti veteen. Keitä munia kolme ja puoli minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla ja valuta. Voit syödä munat joko lämpimänä tai kylmänä.

Kokoa lautanen. Sekoita ½ purkillista smetanaa mätiin ja koristele.

Vielä ehdit saaristoon
Käsi sydämellä ja valehtelematta voin kertoa, että luonto saaristossa on juuri nyt erittäin kaunis. Ja tästä kontrastit vain paranevat. Mikäli kalenteriisi mahtuu, niin varaa mökki tai hotelli ja lähde ihmettelemään saariston syksyä. Ja jos pikkujouluaikana löytyy vapaata, niin voimme esitellä erään keinon tutustua saaristoon.

Mukavaa ja herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Rukiiset savukalablinit mätikastikkeella

Bliniaika on parhaimmillaan

Aina, kun lumi tulee maahan ja lämpömittari painuu pakkaselle, alkaa tehdä mieli blinejä. Mutta tällä kertaa kokki halusi kokeilla jotain hieman nopeampaa ja helpompaa. Näillä blinin korvikkeilla voit järjestää kestit vaikka lapsille! Taatusti maistuu 🙂

Rukiiset savukalablinit mätikastikkeella
Resepti on neljälle hengelle ja riittää sellaisenaan vaikka lounaaksi.

AINEKSET

– 2 munaa
– 6 dl maitoa
– 1/2 dl öljyä
– suolaa
– 3 dl sämpylä- tai vehnäjauhoja
– 1 dl ruisjauhoja
– 1 tl leivinjauhetta
– 8 kpl savusilakoita tai muuta savukalaa perattuna ja pilkottuna.
– 1 sipuli

KASTIKE

– 1 tölkki kermaviiliä
– 1 tölkki raejuustoa
– 150 g mätiä
– iso suolakurkku pilkottuna
– 3 rkl ruohosipulia pilkottuna

VALMISTUS
Pilko suolakurkku ja ruohosipuli pieneksi. Sekoita muiden kastikeainesten kanssa ja laita tekeytymään jääkaappiin.

Sekoita munat, maito, öljy ja suola. Lisää joukkoon jauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Pilko sipuli, kuullota se pannulla ja lisää taikinaan. Lisää savukalat taikinaan ja sekoita kunnolla, jotta kalan liha hajoaa pieniksi palasiksi kastikkeen joukkoon.

Paista lätyt molemmin puolin miedolla lämmöllä. Kokin levyssä asteikko on yhdestä yhdeksään ja viitonen osoittautui parhaaksi – eli noin puolella lämmöllä. Pinoa komeaksi torniksi ja kruunaa mätikastikkeella.

Hauskaa kokkailua ja reipasta viikonloppua. Nautitaan taas talvesta!

Terveisin

Perjantaikokki