Linnan juhlat – minkälaista siellä oikeasti on?

Olen nähnyt jos jonkinlaisia juhlia ja tapahtumia, mutta ehkäpä Linnan juhlat – siis Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – ovat niistä kaikkein mieleenpainuvin kokemus. Yrityksemme Lyyti Oy palkittiin lokakuussa 2018 Valtakunnallisella Yrittäjäpalkinnolla ja tämän johdosta tipahti postista kutsu näihin valtakunnan ykkösjuhliin. Luonnollisesti noudatimme kutsua vaimoni Maijan kanssa ja suuntasimme Helsinkiin juhlimaan 101-vuotiasta isänmaatamme. Itsellä on vielä käsitys isovanhempiemme tekemistä uhrauksista itsenäisen Suomen puolesta ja oma ukkini palveli vuosikausia laivastossa, joten tunsin suurta kunniaa kutsusta.

Kuvan mahdollinen sisältö: Petri Hollmén, hymy

Telkkarista karkeloita katsoessa saa juhlista pönöttävän ja pompöösin kuvan. Linnanjuhlat ovat kaikkea muuta. TV-kamerat taltioivat vain murto-osan Linnan menosta ja meiningistä. Tässä blogissa kurkistetaan siihen loppuosaan.

Ensimmäinen silmiinpistävä havainto juhlista oli, että ne olivat monessakin mielessä aika ”kotikutoiset.” Tunnelma on hyvin lämmin ja kotoinen, vaikka Linna onkin iso ja sokkeloinen. Tapahtumaa ei ole tuotettu logistiikkaa optimoiden, mutta ei myöskään tehty Michelin-tähtiä tavoitellen. Olo oli kuin isoissa sukujuhlissa, joissa kaikki tunsivat toisensa. Tai ainakin meiltä taviksilta siltä tuntui, kun joka toinen vastaantulija oli jostain mediasta tuttu. Tuli melkein vahingossa tervehdittyä kaikkia, vaikka takaraivossa takoikin tieto siitä, ettei tervehdyksen kohteella ole hajuakaan siitä, kuka häntä juuri moikkasi. Mutta oli Linnassa oikeasti tuttujakin, joiden kanssa bileet saatiin aikaiseksi.

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, hymyileviä ihmisiä

Isohko yllätys oli jono, joka ulottui yli 100 metrin päähän sisäänkäynnistä. Mietimme Juhani ja Paula Lepän kanssa jonottaessa, että ”mitä jos sataisi.” Taksit ajavat vieraat suoraan sisäänkäynnin eteen, jossa tyylikkäät varusmiehet avaavat ovet ja toivottavat tervetulleeksi. Ja ohjaavat sitten kävelemään sata metriä takaisin – jonon perään. Mutta mikäs siinä – jonossa seisoivat niin me yrittäjät kuin kansanedustajat ja leffatähdetkin. Jonossa ehti katsoa Yle Areenasta kättelyä ja virittäytyä tunnelmaan.

Sisäänpääsyä hidasti turvatoimet. Jokaiselta tarkistettiin luonnollisesti kutsu ja henkilöllisyystodistus. Sitten käveltiin metallinpaljastimien läpi. Korvanapillisia miehiä ja naisia – sekä univormuissa että juhlapuvuissa – oli linna täynnä! Meinasimme vaimon kanssa myöhästyä koko kättelystä, sillä päästyämme turvan läpi, hoputti henkilökunta jo vieraita, että ”sitten vauhtia, jos meinaatte kättelyyn ehtiä.” Tämä tuli aika yllätyksenä, varsinkin kun narikka oli pieni ja varsin alimiehitetty.

Onneksi yksi uusi työntekijä saapui juuri samaan aikaan meidän kanssamme ja pääsimme uuteen jonoon. Siis takki narikkaan ja juosten portaat ylös. Uskoisin, että jälkeemme jäi ainakin pari sataa sellaista henkilöä, jotka eivät kättelyyn kerenneet. Ensi kerralla tiedän, että kannattaa todellakin saapua erittäin hyvissä ajoin. Me saavuimme kutsun mukaisesti hetkeä ennen kutsuun merkattua aikaa, mutta se ei missään nimessä riittänyt.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, ihmiset seisovat ja häät

Tässä joku saattaa aistia hieman jännitystä allekirjoittaneen olemuksesta…

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, ihmiset seisovat, häät ja sisätila

Kuva Iltalehdestä – vaimoni puku herätti ansaittua huomiota. Puvun suunnitteli Kisu Korsi ja puvun nimi on ”Kookaburra” – varsin iloisen ja äänekkäästi nauravan linnun mukaan. Sopii kuulemma vaimoni kaltaiselle ”räiskyvälle persoonalle.”

Ja kyllä – saavuimme kättelyyn käytännössä juosten. Vaikka kameroissa näyttää siltä, että väki tulee tasaisena jonona sisään (tai on ainakin aiempina vuosina on näyttänyt siltä), niin meillä oli edessä tyhjä baana. Portaiden viimeisessä kurvissa napsu vauhdista pois ja – triathlontermein – rauhassa vaihtoon.

Hetki oli sekä maaginen että aivan liian lyhyt. Juoksuaskeleet vaihtuivat niin rauhalliseen rytmiin, kuin vain pystyimme ja sitten toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää Tasavallan Presidentille ja hänen puolisolleen rouva Jenni Haukiolle. Linnan konkareilta kuulimme, että puristaa ei kannata – sen ymmärtää hyvin, jos itse pitäisi kätellä 1700 henkeä – ja presidenttipari toivoo, että kerrotaan oma nimi. Niinpä kävelimme kättelyyn ja koitin kävellessä antaa upealle vaimolleni sekä hänen Kisu Korsin suunnittelemalle puvulleen niin paljon aikaa ja tilaa kuin pystyin. Esittelimme itsemme ja toivotimme hyvät itsenäisyyspäivät – ja sitten mokasin! Siirryin vaimoni väärälle puolelle – siis hänen ja kameroiden väliin. Sain tästä välittömän palautteen kättelystä päästyämme.

Ja ennen kuin tuo upea hetki oli edes oikein kunnolla alkanut, oli se jo ohi. Kättelystä siirryttiin seuraavaan saliin. Ja siitä seuraavaan ja taas seuraavaan. Linnan airueet ohjasivat vieraita yhä syvemmälle Linnan uumeniin ja pysähtyä sai vasta, kun oli tungosta. Sen verran täyteen Linna pakattiin, jotta kaikki varmasti mahtuvat sisään sujuvasti. Tosin tässäkin konkarit kertoivat, että tänä vuonna on paljon väljempää, kun vieraita on vain 1700. Viime vuonna kutsuttuja oli 2000.

Eri saleissa oli erilaisia tarjoiluja. Boolia yhdessä, viiniä toisessa, pientä sormiruokaa kolmannessa. Kuljimme jonon mukana eteenpäin salista toiseen pysähtyen aina huoltopisteille täydentämään energiavarastoja – jos urheiluvertaus taas sallitaan.

Se kuuluisa Linnan Booli

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, sisätila

 

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, istuuLinnan Booli on lähes mystinen juoma, josta puhutaan ja kerrotaan tarinoita myös heidän keskuudessa, jotka eivät ole boolia koskaan maistaneet. Boolia tarjoiltiin – ehkä tarkoituksella – pikkuruisista laseista ja ei, Linnassa ei ole boolimaljoja, vaan tarjoilija kaataa boolia kannusta. Reseptiä oli tänä vuonna muutettu vähemmän makeaksi ja luomuraaka-aineista tehdyksi. Maku muistutti itseasiassa hieman Tom Collinsia, vodkapohjaista sitruunaista cocktailia ja totesimme vaimon kanssa maun vallan mainioksi. Ainakaan lisämakeutta en olisi kaivannut, joten lienee hyvä, että pääsimme maistamaan tätä uudistettua versiota.

Linnan booli tuntui maistuvan myös muille juhlijoille – joillekin jopa niin hyvin, että kävely muuttui osalla horjahteleviksi tanssiaskeliksi jo ennen yhdeksää. Oli jotenkin outoa bongata pari tuttuakin kansanedustajaa, jotka selvästi sammalsivat heti alkuillasta. No, kansanedustajat edustavat kansaa, joten luonnollisesti myös lieveilmiöitä näkyy, vaikka arvokkaat juhlat ovatkin kyseessä.

Gourmet-juhlat?

Kuvan mahdollinen sisältö: ruoka

Muikkurieskat olivat herkullisia

Ruokatarjoilu on toteutettu lähes täysin sormisyötävä-periaatteella. Joitakin voileipäkakkuja (kyllä!) ja makeita kakkuja varten piti käyttää lautasta ja lusikkaa, mutta muuten mentiin servetillä ja sormin. Jollakin on ollut todella iso urakka väsätä tuhansia ja taas tuhansia pikkusyötäviä nälkäisille juhlijoille. Vatsansa sai täyteen, jos vain jaksoi riittävän usein käydä pöydän antimia nauttimassa. Ehkä parhaimmalta maistui muikkuleipä, jossa pienen rieskan sisään oli taiottu pieni muikku. En siltikään kutsuisi juhlien ruokatarjontaa unohtumattomaksi gourmet-elämykseksi, sillä luonnollisesti purtavat on jouduttu tekemään hyvissä ajoin ja laittamaan myös esille varmasti jo tunteja ennen ruokatarjoilun aloittamista.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, ihmiset istuvat ja ruoka

Haukea, siikaa ja neulamuikkuja. Hyviä nämäkin!

Tanssit

Rakastamme tanssimista ja illan kohokohta meille oli ehdottomasti tanssiminen siinä kuuluisassa salissa, aivan keskellä kaameinta tungosta. Mutta onneksi tungosta kestää vain hetken ja loppuillasta lattialla oli tilaa jo pyörähdellä laajemmassakin kaaressa. Yksi pyörähdyksistä päätyi jopa Hesarin painettuun versioon 🙂

Kuvan mahdollinen sisältö: 3 henkilöä, ihmiset tanssivat ja ihmiset seisovat

Kuva: Helsingin Sanomat

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, häät ja sisätila

Kameroiden poistuttua lattialla olivat enää aidosti tanssimisesta pitävät. Tilaa oli pyörähdellä!

Tanssiessa tuli hiki ja joraamisen jälkeen oli mukavaa kierrellä linnassa ja jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Juhlissa jokainen oli hyvin iloisella ja avoimella asenteella ja jutella pystyi kenen kanssa tahansa, huolimatta toisen henkilön statuksesta tai julkisuusarvosta. Yllättävän paljon tuttujakin tuli vastaan!

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, seisoo

Pitkä ilta, paljon tanssia ja korkeat korot. Lepohetki oli paikallaan.

Ilta päättyi yllättävän nopeasti. Aika rientää, kun on hauskaa ja varsinkin silloin, kun tietää viettävänsä ehkä elämänsä ikimuistoisinta itsenäisyyspäivää. Kävellessämme Linnasta kohti Kämpin jatkoja totesimme vaimon kanssa, että kyllä oli uskomattoman hieno kokemus ja juhliin olisi kiva päästä toistekin.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, ihmiset kävelevät, yö ja ulkoilma

Kämpissä juhlat jatkuivat Lenni-Kalle Taipaleen, Marzi Nymanin ja muiden huippumuusikoiden vauhdikkaalla keikalla. Me tanssimme siellä vielä lähes puoli kolmeen ja otimme kaiken irti juhlista.

Kiitollisena itsenäisestä Suomesta,

Petri

Alla vielä kuvia linnassa tavatuista tutuista.

Kuvan mahdollinen sisältö: 7 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat, häät ja puku

Mikko Kouki ja Niina Repo

Kuvan mahdollinen sisältö: 7 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat, häät ja sisätila

Ministeri Orpo ja kanssamme samaan aikaan Yrittäjäpalkinnon voittanut Nordic Business Groupin Jyri ja Wilma Lindén

Kuvan mahdollinen sisältö: 3 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat ja häät

VTT:n ruokatohtori Lauri Reuter

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén ja Anne-Mari Virolainen, hymyileviä ihmisiä, sisätila

Anne-Mari ja Petri Virolainen

Kuvan mahdollinen sisältö: 6 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat

Tasavallan Presidentin kansainvälistymispalkinnon voittaneen M-Files-yrityksen toimitusjohtaja Miika Mäkitalo vaimoineen

Kuvan mahdollinen sisältö: 8 henkilöä, mukaan lukien Anne-Mari Virolainen ja Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, häät ja sisätila

Appivanhemmista ei päässyt eroon edes linnassa 🙂 Markku ja Sirpa Jalkanen

Kuvan mahdollinen sisältö: 3 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat, häät, puku ja sisätila

Juhlien turvallisuus oli hyvissä käsissä, kun niistä vastasi SKB-triathlonkaveri Timo Ustinov.

 

Kuvan mahdollinen sisältö: 6 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, sisätila

Syöpätutkijaperhe ja Roosa-nauhalähettiläs Anna Puu

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat

Tällä asenteella juhlittiin aamu kolmeen!

 

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Petri Hollmén, hymyileviä ihmisiä, ihmiset seisovat

Virallinen edustuskuva 🙂

Näyttökuva 2018-12-8 kello 11.54.17

Muotitoimittaja Sami Sykkö ja Kisu Korsin molemmat luomukset.

Miten voittaa Valtakunnallinen Yrittäjäpalkinto?

IMG_5610 3.jpg

Marimekko, Hesburger, Vaisala – ja nyt meidän Lyyti. Oloni on ollut viikon verran lähes epätodellinen, vaikkakin onnellinen. Hymy on tullut kasvoille yllättäen ja vailla syytä. Mieleni on palannut viime lauantain hetkiin tuhannen ihmisen edessä Messukeskuksen lavalla.

Tuolloin vastaanotimme Rami Peltosen kanssa yrityksellemme Lyytille suurimman kunnian, jonka yrittäjä voi saada: Valtakunnallisen Yrittäjäpalkinnon. Palkinto on myönnetty 51 vuoden ajan ja sen on saanut hieman yli 200 yritystä – kaikista niistä miljoonista yrityksistä, joita Suomessa on tuon puolen vuosisadan aikana toiminut.

Miten tämä on mahdollista? Olen kysynyt sitä itseltäni todella monta kertaa viime aikoina. Monet blogini lukijoista ovat olleet matkassa mukana jo paljon ennen Lyytiä, osa teistä on jopa ollut pitämässä firmaa pystyssä vuonna 2010, kun päätimme myydä paistinpannuja ja Perjantaikokki-veitsiä pelastaaksemme sekä kassan että pitääksemme firman talouden pinnan päällä. Toki emme sitä silloin ihan näin suoraan kertoneet. Ja monista Perjantaikokin lukijoista on tullut myös Lyytin asiakkaita tai käyttäjiä.

Tiedän, tai ainakin ajattelen niin, että Suomessa on tälläkin hetkellä useita kymmeniä upeita yrityksiä, jotka palkinnon ansaitsisivat. Miksi siis minä? Miksi me? Miksi Lyyti?

Vaikka varsinkin varsinaissuomalaiselle on kovin hankalaa myöntää onnistuneensa jossain (ei tämä ny kato mittää…), niin kai sitä on otettava itseään niskasta kiinni ja todetta vähintään, että ”kai täsä ny jottai o oikeinki tehty.

Mutta mitä?

Erittäin hyvä kysymys. Mitä neuvoisin nyt aloittavalle yritykselle, joka haluaa jonain päivänä nousta tuhannen ihmisen eteen pitämään kiitospuhetta Valtakunnallisesta Yrittäjäpalkinnosta? En tiedä, ovatko valinnat aina oikeita, mutta olen yrittänyt miettiä, miksi me olemme päässeet tähän pisteeseen. Mitkä ovat olleet periaatteemme Ramin kanssa Lyytiä kehittäessämme?

Avaan ne teille, hyvät lukijat, tässä kirjoituksessa.


Asiakas on kaikkein tärkein

Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei valitettavasti ole. Meillä on tausta ravintola- ja matkailualalta ja opimme siellä, mitä asiakkaasta huolehtiminen oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että asiakas poistuu hymy huulilla, kävi matkan varrella mitä tahansa.

Tämän olemme pitäneet mielessä ja yrittäneet opettaa kaikille lyytiläisille. Joskus tapahtuu virheitä, mutta syytä ei koskaan saa vierittää asiakkaalle. Aina on kyse joko epäselvästä ohjeistuksesta, väärin suunnitellusta tuotteesta tai epäonnistuneesta asiakaspalvelusta. Ja tätä kautta kyse on loppujen lopuksi huonosta johtamisesta eikä yrittäjän auta kuin ottaa peili käteen ja selvittää syytä.


Palkka per päätös

Palkka per tehty päätös tulee olla mahdollisimman pieni. Tämä on periaatteemme, josta emme jousta. Mitä se käytännössä tarkoittaa? No sitä, että työntekijällä, joka asiakkaan kanssa on tekemisissä, on käytännössä rajaton valta tehdä asiakasta koskevia päätöksiä. Meidän tulee palkata vain sellaisia henkilöitä, joihin voimme luottaa, että heidän tekemänsä päätökset ovat hyviä sekä asiakkaalle että sitä kautta myös yritykselle. Mitä ylempää hyväksyntä päätökselle, vaikka nyt joustolle laskutusasiassa, joudutaan kysymään, sitä enemmän siihen kuluu aikaa ja sen enemmän sen päätöksen tekeminen maksaa. Kerrannaisvaikutukset voivat olla jopa koko toiminnan lamaannuttavia tai ainakin asiakastyytyväisyyden tuhoavia.

Jos emme voi luottaa jokaiseen henkilöön yrityksessä 100%, niin olemme tehneet vääriä rekrytointeja – ja taas on yrittäjällä peiliinkatsomisen paikka.


Asiakastyytyväisyys ei voi koskaan olla korkeampi kuin henkilöstön tyytyväisyys

Tyytymätön henkilökunta ei tuota tyytyväisiä asiakkaita – ei vaikka kuinka perkelettä huutaisi. Niinpä haluamme pitää henkilökunnasta niin hyvää huolta, että työpaikalle on joka päivä yhtä kivaa tulla kuin kotiinsa. Tämä vaatii joskus rankkojakin päätöksiä, sillä jo yksi hengenmyrkyttäjä pilaa homman isolta osalta väkeä. Kulttuurin vuoksi on joskus tehtävä kipeitäkin päätöksiä.

Odotamme myös, että jokainen aikuinen ihminen tekee myös itse osansa hyvinvointinsa eteen: syö terveellisesti, liikkuu ja nukkuu riittävästi. Ja avaa suunsa, jos jokin asia harmittaa. Me työnantajana voimme tehdä vain osan ja kannustaa työntekijää tekemään loput, mutta loppujen lopuksi oma hyvinvointi on itsestä kiinni.


Tämä on vain työtä

Työ on tärkeää, mutta ei kuitenkaan niin tärkeää. Varsinkin, jos laitat työn puntariin elämän perusasioiden, kuten terveyden ja perheen, kanssa. Emme ole koskaan halunneet rakentaa sankariyrittäjän mielikuvaa, vaan olemme Ramin kanssa omalla esimerkillänne pyrkineet aina näyttämään, että perhe, harrastukset, vapaa-aika, lomat ja elämä työn ulkopuolella ovat erittäin tärkeä osa meidän kaikkien tasapainoista elämää.

Deadlinet ovat tärkeitä – mutta ei kenenkään terveyden tai avioliiton kustannuksella.


Jaa onnistumisen hyötyjä

Liian harva meistä muistaa, että 100% miljoonasta on kolme kertaa vähemmän kuin 30% kymmenestä miljoonasta. Ihmiset innostuvat lähtökohtaisesti paljon enemmän, jos heillä on itsekin mahdollisuus hyötyä menestyksestä. Siksi olen iloinen, että meillä on Lyytissä jo yli 20 työntekijää osakkaana – ja lisää on tulossa! Osakkuus on ollut meillä tehokkain keino sitouttaa, vaikka muitakin keinoja, kuten yhteinen bonus, on käytössä.


Kerro tarinaasi kaikkialla, ole ylpeä saavutuksista ja anna sen näkyä

On myönnettävä, että Lyyti tuli markkinoille erinomaiseen aikaan, sillä ilman sosiaalista mediaa Lyytiä tuskin olisi olemassa. Perjantaikokin aktiiviaikoina minulla oli parhaimmillaan 20 000 aktiivista viikkolukijaa ja ”koko kansan tietoisuuteen” meidät on tuonut muutamatkin 100 000 lukijaa tavoittaneet blogikirjoitukset. Nämä kirjoitukset ovat puolestaan johtaneet isoihin juttuihin Talouselämässä, Kauppalehdessä ja monessa muussa lehdessä sekä esiintymisiin erilaisissa tapahtumissa ja paneeleissa. Ja jokainen näistä on ollut mahdollisuus taas kertoa tarinaamme uusille ihmisille.

Olemme aina olleet ylpeitä saavutuksistamme ja kertoneet niistä aktiivisesti maailmalle. Ja miksi emme olisi? Liian moni suomalainen yritys pitää menestystään vakan alla ja hyssyttelee saavutuksiaan. Tarvitsemme tähän maahan paljon enemmän amerikkalaishenkistä voittajafiilistä, jotta kun ylitämme rajan tuotteemme myyntisalkussa, ei meitä luulla täysin juroiksi.

Olemme hyötyneet luomastamme yhteisöstä – ja toivottavasti yhteisö on hyötynyt meistä. Tässä tärkein oppini on, että anna ensiksi (ja paljon), pyydä vasta sitten. Kun kirjoitimme vaimon kanssa 500 ruokareseptiä ja toimitimme ne kahdeksan vuoden ajan joka perjantai lukijoille ilmaiseksi, pystyi hädän tullen pyytämään apua ja tarjoamaan paistinpannuja ostettavaksi. Ja apuahan me saimme!


Arvosta puolisoasi

933cd745-28d8-400e-9247-c18cdf0b72ff.JPG

Päätän listani siihen tärkeimpään asiaan menestyksen takana.

Sain kunnian pitää kaikkien viiden palkitun yrityksen puolesta kiitospuheen tuhatpäiselle juhlaväelle. Nostin puheessani meidän jokaisen puolisot heille kuuluvalle jalustalle. Yksikään meistä ei olisi tuolloin seissyt lavalla, mikäli kotoa ei olisi saanut 100% tukea. Tätä on joskus puolisoilla vaikea ymmärtää.

Yrittäjä joutuu lähtökohtaisesti tekemään asioita uskonsa ja näkemyksensä varassa. Silloin luottamus itseensä ja omaan tekemiseensä tulee olla vankkumaton. Läheisen on erittäin helppoa – huomaamattakin – horjuttaa tai tuhota tämä luottamus, jonka jälkeen pohja menestykselle on murentunut.

Vaimoni Maija kysyi, kun pyysin häntä mukaan lehtikuvaan, että miksi? Mitä hän on muka tehnyt?

Mietin vastausta ja totesin, että et mitään. Siksi sinun on tultava kuvaan kanssani.

  • Et kertaakaan kyseenalaistanut sitä, että kiinnitin kotimme yrityksen lainojen vakuudeksi.
  • Et ole koskaan kritisoinut sanallakaan työtuntejani.
  • Et ole koskaan valittanut siitä, että tulen myöhään illalla kotiin ja olet ollut pienten lasten kanssa koko päivän.
  • Et ole ikinä horjuttanut uskoa itseeni.
  • Et ole ilmaissut eleelläkään, ettet luottaisi onnistumiseemme sataprosenttisesti.
  • Et ole koskaan kysynyt, että onko työmatkani muka aiheellinen.
  • Et ole koskaan lausunut lapsillemme negatiivista sanaa minusta, vaikka välillä työ onkin vienyt huomiota.
  • Et ole koskaan sotkenut työtä ja rakkautta keskenään.

Hän ei ollut tehnyt mitään näistä asioista, joiden takia suuretkin unelmat kaatuvat. Siksi hänen oli tultava kuvaan kanssani.


Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette 13 bloggarivuoden aikanani kommentoineet ja kannustaneet minua sekä jakaneet kirjoituksiani. Ilman teitä ei olisi tätä blogia ja väitän, että ilman tätä blogia ei olisi myöskään Lyytiä tai Valtakunnallista Yrittäjäpalkintoa kunniapaikalla yrityksessämme.

Yrittäjäsi,

Petri Hollmén

 

Lyyti nopeimmin kasvavien yritysten joukossa Euroopassa

Vuonna 2010 haaveeni oli, että seuraavana vuonna voisimme nostaa yrittäjäpartnerini Rami Peltosen kanssa palkkaa koko vuoden. Asunnot oli pantattu, lainalimiitti oli käytetty ja joululahjat ostettiin luottokorttien bonuspisteillä. Jouluna 2010 myimme paistinpannuja, jotta firma pysyisi pystyssä. Moni blogini lukijoista niitä osti. Kiitos siitä.

Tänään Lyytin markkinointitiimi sai julkaista tiedon, että olemme Inc. 5000-listalla Euroopan nopeimmin kasvavien yritysten joukossa.

Vuonna 2010 en voinut kuvitellakaan, että tällaisia julkistuksia voisi jonain päivänä tehdä. Saatikka kahta vuotta peräkkäin. Euroopassa on kuitenkin miljoonia yrityksiä ja me olemme sijalla 3319.

Juhlistimme saavutustamme myyntitiimin ulkoilupäivällä. Suhailimme ympäri pääkaupunkiseutua Aleksi Koskisen ja Matti ”Maksimi” Narsakan kanssa metrolla ja paikallisjunilla sekä kävellen pakkasessa – uutta kasvua tehden, eli tulevia asiakkaita tavaten. Oli loistava päivä senkin puolesta. Kasvua tai ei, niin linjamme on aina julkinen liikenne. En voi käsittää, mihin myyjä tarvitsee autoa. Hirveää ajanhukkaa ratin takana. Ja näin luontokin säästyy.

Mutta takaisin aiheeseen.

Eilen allekirjoitin viime vuoden tilinpäätöksen. Vuosi 2017 tuotti erinomaisen 22,5% kasvun. Luvut näyttävät seuraavaa:

Liikevaihto 3 278 799€

Liikevoitto 579 144€

Tilikauden voitto 460 101€

Kasvamme siis erittäin kannattavasti. Se mahdollistaa investoinnin kasvuun myös jatkossa.

Lainaa ei enää ole, emmekä ole nostaneet euroakaan ulkopuolista pääomaa. Maailmalla kun kertoo tämän tarinan, niin sitä ei uskota.

”WHAT!! No venture capital? How’s that possible in SaaS business?” – on tyypillisin kysymys, kun vastaan kysymykseen rahoituskierroksiemme lukumäärästä: ”zero”.

Henkilökunnalle jaoimme bonusta tuloksesta yli 24 000€ – kaikkien muiden etujen lisäksi. Jätimme Turun talousalueelle pelkkinä palkkoina yli 1,5 miljoonaa euroa. Tähän vielä verot ja muut maksut päälle. Tuntuu hienolta, että omasta ongelmasta syntyneestä ideasta on kasvanut jotain, joka luo hyvinvointia ympärilleen. Se on ehkä se kaikkein hienoin juttu. Enää ei tarvitse tehdä yksin. Ja nyt tiimimme Pariisissakin, Lari Lempisen johdolla, on päässyt erinomaiseen vauhtiin ja luo siellä Lyytin tarinaa paikallisella murteella – mutta samalla Lyyti-hengellä. Heitäkin on siellä jo viisi! Suomessa meitä on 34.

Kiitos kaikille Lyytiläisille, nykyisille asiakkaille, tuleville asiakkaille ja muille, jotka ovat matkan varrella auttaneet.

Tänään ei juhlita, sillä huomenna tehdään taas töitä!

Koko lista löytyy täältä: https://www.inc.com/inc5000eu/list/2018

Miten kehittää työyhteisen resilienssiä – käytännön harjoitus.

Resilienssi on selviytymiskyvykkyyttä ja sitä koetellaan muutoksissa: sekä hyvissä että pahoissa. Resilienssiä voi kehittää ja minä olen erikoistunut kehittämään Lyytin porukan resilienssiä. Annan tässä muutaman käytännön esimerkin ja vinkin, mutta kehotan kuitenkin harkitsemaan, kannattaisiko kuitenkin toimia toisin…

Olemme tehneet muuttoa uusiin toimitiloihin kohta vuoden. Ajatuksemme on muuttaa kävelykadun varrella olevaan Kivikukkaroon, johon pitäisi valmistua meille uudet toimitilat. Valitettavasti projekti meni väliaikaisesti jäihin viime metreillä naapurin tekemän valituksen perusteella. Onhan se sietämätöntä, että ydinkeskustassa sijaitsevaan taloon tehtäisiin ikkunat kerrokseen, jossa sellaisia ei aiemmin ole ollut. Nyt valitus on hallinto-oikeudessa ja sen kestosta ei tiedä ketään. No, tämä on ehkä vähän eri tarina, mutta vaikuttaa kuitenkin yritykseemme aivan suoraan. Porukka on ollut epätietoisia muutosta, rakennusluvan tilanteesta ja koko hankkeesta. Olen viestinyt sen, minkä olen voinut, eli käytännössä vain epävarmuutta.

Viikko sitten tein kuitenkin päätöksen, että emme haikaile väistötilojen perään, vaan jäämme nykyisiin tiloihimme odottamaan oikeusprosessin päättymistä ja uusien tilojen valmistumista. Tämä päätös aiheutti sen, että halusin järjestellä uudelleen nykyiset tilamme.

Tein päätöksen aiheesta sunnuntaina 15.10.2017. Ajattelin tuoda ajatuksen maanantaina johtoryhmään, joka alkaa kello 13.00. En malttanut, vaan maanantaina aamulla kerroin idean porukalle ja sitten roudasimmekin jo huonekaluja. Selvennyksen vuoksi kerron, että toimimme kahdessa kerroksessa (7. Ja 6. kerros), neljän eri ulko-oven takana – aika epäoptimaalisissa tiloissa 34 hengelle siis. Osa porukasta muutti tämän päätökseni takia ylös, toiset alas ja neukkareiden paikkoja vaihdeltiin.

Maanantai kului siis kalusteita roudatessa. Tiistaina palattiin päivärytmiin ja luonnollisesti nopeasti tehty muutos aiheutti joillekin enemmän ja toisille vähemmän stressiä. Resilienssiä siis koeteltiin. No, ehkä torstaiseen mennessä kaikki olivat jo tottuneet uuteen järjestykseen ja seuraavan maanantain yhteiset palaverit sujuivat jo rutiinilla uusissa tiloissa.

Luodakseni varmuutta ja helpottaakseni muutokseen sopeutumista, painotin maanantain 23.10. aamubrunssillamme pysyvyyttä: näissä tiloissa nyt olemme jonnekin ensi vuoden syksyyn, joten tehdään niistä yhdessä parhaat mahdolliset. Sitten olin työmatkalla kolme päivää.

Tänään, perjantaina 27.10. saavuin toimistolle kahdeksan jälkeen. Tiloissa oli remonttimies asentamassa ovea, jonka olin tilannut uuden järjestyksen aiheuttaman tarpeen johdosta. Se tuli uuden neukkarimme ja työpisteidemme väliseen kulkuaukkoon.

Kaveri kysäisi minulta, että olenko käynyt kolmoskerroksen neukkareita ihastelemassa. Että siellä on todella komeat tilat.

En ollut käynyt ja kysyin, että kenen tilat nykyään ovat.

”Tyhjänä ne ovat.” vastasi oven asentaja.

Hän lupasi hakea avaimet ja niin marssimme tiloja katsomaan. Tämä tapahtui kello 8.50 aamulla.

Kello 14.00 mennessä oli kutoskerroksen vuokrasopimus siirretty koskemaan kolmosen uutta tilaa, valokuituasennus tilattu, lukkojen sarjoittaminen aikataulutettu ja muuttosuunnitelma tehty. Johan me kaksi viikkoa olimme paikoillamme. On taas aika muuttaa!!

Saamme kolmosesta todella hyvät tilat ja voimme luopua kolmesta yksittäisestä huoneistosta ja muuttaa ainakin puolet porukasta isoon, yhteiseen toimistotilaan. En nähnyt syytä miettiä tai aikailla, kun sopiva tila samasta rapusta tuli vastaan. Seiskakerroksen edelleen pidämme – sinne muuttaa myyntimme ja markkinointimme.

En tiedä, kumpi olisi parempi malli: yrittää vähentää stressiä viestimällä mahdollisesta uudesta tilasta pari viikkoa, sitten osallistaa kaikki yhteisesti suunnittelemaan muutosta ja vihdoin toteuttaa muutos vai tehdä se kuten nyt. Tällä kertaa päätös – toiminta –ketju kesti pari minuuttia ja koko muuttoprojekti menee parissa päivässä maaliin päätöksestä. Tämä malli, jos ei muuta, ainakin kehittää kykyä sietää muutosta.

Aivan kaikki eivät yrityksessämme pärjäisi, mutta uskon, että tällaisilla ns. turvallisilla muutoksilla kyky sietää kaikkia muutoksia ympärillämme kasvaa. Resilienssi kehittyy!

Jos siis haluat oppia, miten muutoksen keskellä tehdään töitä, niin hae meille… Taatusti ei tule tylsää!

Tosin tällä kertaa lupasin, että näissä tiloissa olemme nyt vähintään sen vuoden. Tein nimittäin heti 12 kuukauden sopimuksen. Ei ainakaan spontaanisti tule muutettua vähään aikaan…

Petri

IMG_0401

Kahdeksan tuntia siitä, kun kuulin tiloista, nautimme jo yhteiset after work-kuoharit uuden tilamme tulevassa neukkarissa. Nimettäköön ne resilienssiskumpiksi.

Tapa aikavarkaat, saat kahdeksannen päivän viikkoon

Teemme jokainen Lyytin Joryssa kerran viikossa yhden konkreettisen päätöksen, jonka sitoudumme toteuttamaan.
 
Tiesitkö, että kalenterisi hallinta on menestyksesi vipuvarsi? Siis mihin käytät aikasi nyt, sitä tulevaisuudessa saat.
 
Oma päätökseni tällä viikolla oli karsia vähintään neljä tuntia viikossa lisää aikaa tärkeisiin asioihin. Olen siihen jo päässyt. Miten?
 
Ensiksi määritin, mitkä ovat minun tavoitteeni kannalta kolme tärkeintä asiaa, johon käytän aikaa. Ne ovat
 
1) Ihmisten johtaminen
2) Tarinamme kerronta
3) Itseni ja muiden kehittäminen
 
Hyväksyn jatkossa kaikki varaukset kalenteriini vain käymällä ne ajankäyttömallini avulla läpi.
 
Kun palaveria pyydetään, mietin:
 
1) Auttaako tämä johtamaan ihmisiä paremmin / onko suoraa johtamistyötä
2) Auttaako tämä kertomaan tarinaamme laajemmin / onko suoraa tarinankerrontaa
3) Kehittääkö tämä itseäni ihmisenä ja johtajana / onko tämä suoraa itseni tai muiden kehittämistä
 
Mikäli vastaus on näihin kaikkiin EI, en anna aikaani.
 
Mikäli vastaus on johonkin kyllä, annan aikaani, mutta maks 30 min (ennen suostuin aina jostain syystä oletuksena tunnin palaveriin). Ja sanon aina palaverin alussa, että jos et saa minua innostumaan viidessä minuutissa, niin palaveri on ohi. Aiheuttaa muuten pienen pikakelauksen myyntiräppiin ja henkilö joutuu ihan aidosti miettimään, mitä hänellä oikeasti salkussaan on.
 
Voin kertoa, että ajansäästö on vähintään kahdeksan tuntia työajasta viikossa!
 
Tämän lisäksi olen painanut n. 300 kertaa ”Unsubscribe”-nappia viimeisen viikon aikana sekä filtteröinyt Gmailin ”Suodata”-toiminnolla kaikki turhat meilit suoraan arkistoon.
 
Elämä inbox hallittavana on kuulkaa aika vapauttavaa!
 
Suosittelen kaikkia teitä listaamaan kolme tärkeintä asiaa, johon teidän tulee käyttää aikaanne, jotta pääsette omaan, tiimin ja firman yhteistä päämäärää kohti mahdollisimman tehokkaasti.
 

Google Translatorilla huumekauppiaaksi?

lipputanko

Ymmärrys Lyytin tarjoamasta arvosta asiakkaallemme on kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Aiemmin lupasimme kaikkea unettavan insinöörimäistä tapahtumanhallintaan, kuten tehokkuutta, ajansäästöä ja softaa. Totta edelleen, mutta ketä kiinnostaa?

Olemme vihdoin valaistumassa ja ymmärrämme nyt muutaman ison (ja meitä fiksumman) asiakkaamme kautta sekä parin ”kummisedän” avulla, että todellisuudessa asiakkaat haluavat ostaa huomiota kohderyhmältään. Jos bongasit webinaaristamme (katso tallenne täällä) käsitteen kohinasta ja kohtaamisista, niin pääset kärryille jo nyt. Jos et, niin selitän.

Huomiota on nykypäivän kohinassa mahdotonta saada ilman kohtaamista. Tapahtumat (koulutukset, tilaisuudet jne.) mahdollistavat kohtaamisen ja siten myös huomion saamisen. Tehtävänämme on mahdollistaa nämä tapahtumat ja siten kohtaamiset. Asiakkaamme maksavat siis haluamansa kohderyhmän huomiosta. Huomion he voivat hyödyntää ajatusmaailman muuttamiseen, joka johtaa onnistuessaan toimintaan. Toiminta puolestaan johtaa lopulta kasvaviin kassavirtoihin. Jos et pysynyt kärryillä, katso tuo webinaari yltä. Aina on nimittäin riski, että kilpailijasi on sen jo katsonut.

Olemme huomiodiilereitä

Lopputuotteemme on huomio. Suomeksi missiomme kuuluu ”Mahdollistamme kohtaamisia” ja visiomme on olla maailman arvostetuin kohtaamisten mahdollistaja.

Koska 1/6 asiakkaistamme on jo nyt Suomen rajojen ulkopuolelta (ja jatkossa kasvu maailmalta on entistä kovempaa), on arvolupauksemme asiallista punnertaa myös englanniksi.

Päätimme kokeilla ensiksi ”tein itse – säästin” –mallia. Siis Google Translator auki ja ”Mahdollistamme kohtaamisia” sinne sisään. Ulos Google pullautti jotain ”Enabling Encounters”, josta muokkasimme työversioksi ”Enabler of Encounters.” Kuulosti vaikealta lausua, siis uskottavalta.

Onneksi myyntijohtajamme keksi, että työversio lienee hyvä pyöräyttää jollakin natiivilla kielentaitajalla ennen kuin tatuoimme sen otsaamme. Niinpä päädyimme tänään päiväksi Coaching Language –nimisen firman Justinin kanssa kirjoittamaan tarinaamme englanniksi.

Meinasi häpeä pukata pintaan, kun Justin paljasti mitä ”Enabler” tarkoittaa natiiville kielenosaajalle.

Definition of enabler: one that enables another to achieve an end; especially: one who enables another to persist in self-destructive behavior (as substance abuse) by providing excuses or by making it possible to avoid the consequences of such behavior.

Siis suomeksi henkilö, joka pyrkii saattamaan kaverinsa hautaan addiktiota hyödyntämällä.

Okei. Tämä ei nyt oikein sovi meidän arvolupaukseksi. Ihan kiva, ettei ehditty innoissamme tilaamaan T-paitoja koko firmalle tällä tekstillä!

Justin haastoi ajatteluamme päivän verran ja lopuksi pääsimme tulokseen, joka on jotain ihan muuta kuin suomeksi olevat lupauksemme, mutta jota innostaa meitä kaikkia.

”Kill the noise! Get attention.”

Missiomme on siis tuhota kohina (ainakin hetkeksi, tietyssä ajassa ja tietyssä paikassa) ja siten tarjota asiakkaillemme aikaikkuna, jolloin heillä on haluamansa kohderyhmän jakamaton huomio.

”The most respected attention dealer in the world.”

Niin kuuluu nyt komea visiomme.

Jos siis huomio kiinnostaa (täällä tai maailmalla), niin tervetuloa kaupoille. Attention dealer-osastomme tsekkaa tarpeenne ja myy sopivan määrän huomiota. Te voitte sitten käyttää huomion oman bisneksenne räjäyttämiseen. Miten sen teemme? Teknologian ja ammattitaidon uniikilla yhdistelmällä. Jos et usko, niin haasta meidät!

Päivän oppi oli siis, että ”tein itse, säästin” –asenne on ihan kiva, mutta ainoastaan kodin pienremonteissa. Eikä niissäkään. Ylhäällä oleva kuva on lipputangostamme, jonka ihan itse asensin. Käyttäkää ammattilaisia, niin säästätte monta noloa hetkeä ja hiihdätte kovempaa kuin kilpailijanne!

Petri Hollmén

Attention Dealer, Huomiodiileri

Ps. Joko teillä on ”Attention Strategy?” Jos ei, niin pitäisikö olla?

 

Kaksi sanaa, jotka mullistavat ajattelusi

Kyllä. Valmentautuminen kannattaa. Vaikka vain siksi, että saa uuden merkityksen kuluneille sanoille. Tämän herkkupalan tarjoili Marc Moberg Trainer’s Houselta Johtajan Polku-nimisessä koulutuksessa. 

Mikä on tavoite?

Siis mitä? Naurettavan helppo kysymys! Sehän on niinkuin maali tai päämäärä. 

Mietipä uudelleen ja testaa käytännössä. 

Kysy seuraavan kokouksen tai palaverin alussa, mikä tämän istunnon tavoite on. Lyön vetoa, että saat vastaukseksi sekalaista muminaa, josta erotat kokouksen agendan palasia:

  • keskustella tästä asiasta…
  • käydä läpi ongelmat siinä projektissa…
  • jakaa kokemukset uudesta asiakkaasta…

Siis täyttä huttua. Samoin vastataan lähes 100% osumatarkkuudella kysymykseen ”Mikä tämän tapahtuman tavoite on?”

  • Kutsua paikalle edustava otos…
  • Esitellä uutuustuote…
  • Tarjota unohtumaton show…
  • Kertoa uudesta yritysilmeestämme

Aivan samaa agendan läpikäyntiä vailla mitään tekemistä itse tavoitteen kanssa. 

Miksi?

Siksi, koska ihmiset ovat tulleet sokeiksi sanalle tavoite. 

Mutta vaihdapa tavoite-sanan tilalle kaksi sanaa, niin ”magic happens!”

Mitkä ne kaksi sanaa ovat?

Ne ovat ”haluttu lopputulos

Kokeile! Vaihda jatkossa sana tavoite kahteen sanaan: haluttu lopputulos. 

Mitä käy? Porukka tuijottaa sinua aluksi kuin lampaat. Leuka lattiassa hämmästyksestä. Sitten iso pyörä alkaa pikkuhiljaa pyöriä aivoissa ja harvinainen ilmiö, ajatustoiminta, alkaa. Joillakin suusta tulee ulos vain vihaista muminaa, koska veit heidät juuri epämukavuusalueelle (vastausta kun ei lue agendassa). Huippuyksilöt alkavat tuottaa sanoiksi tunnistettavia äänteitä ja kun oikein tarkasti kuuntelet, erotat ajatuksia todellisesta halutusta lopputuloksesta:

  • Palaverin haluttu lopputulos on saada aikaan konkreettinen päätös (vs. keskustella asiasta).
  • Löytää kustannustehokas ja toimiva ratkaisu (vs. käydä läpi ongelmat).
  • Rakentaa toimiva myyntimalli (vs. jakaa kokemuksia uudesta asiakkaasta.)

Ja sama pätee tapahtumiin. Mutta niihin paneudun tarkemmin webinaarissani 18.10.2016 klo 15.00. Siellä paljastan paljon muutakin rahanarvoista. Lue lisää webinaarin aiheista ja ilmoittautumisesta täältä. 

Valmentakaa itseänne!

Petri Hollmén