Herkkutattirisottoa ja mausteista makkaraa – Pullat pannaan ja koirat kuriin

Viimeviikkoisen kirjoitukseni ”Pullat pannaan” aiheutti keskustelua enemmän kuin yksikään aiemmin. Sain sähköpostiini suoraa palautetta – puolesta ja vastaan – osa jatkoi keskustelua myös osoitteessa blogissa. Keskustelimme aiheesta illallisella myös ystäväpiirissä kuluneella viikolla.

Eräs ystäväpariskuntamme asuu maaseudulla, maalaistilan idylliseen pihapiiriin entisöidyssä talossa. Alueella on viime vuosina kaavoitustoiminta kiihtynyt ja ”uusmaalaisia”, eli kaupungista maalle muuttaneita, on alueelle muuttanut merkittävä määrä. Kaikki maalaisidylliä ihannoivat eivät ole kuitenkaan sopeutuneet elämään maalla.

Kyseisen maalaispitäjän paikallislehdessä oli muutama aika sitten mielipidekirjoitus, joka kuvasi osuvasti ristiriitoja, joita saattaa syntyä, kun kaikki maan tavat eivät ole tulokkaan tiedossa. Mielipidekirjoituksessa kiitettiin sitä ”huolestunutta ja eläimistä välittävää kansalaista”, joka oli toimittanut kirjoittajan koiran paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle. Huolestunut kansalainen oli löytänyt koiran metsäretkellään harhailemassa sinne tänne, ottanut koiran kiinni ja toimittanut hauvan turvallisempaan ympäristöön.

Kirjoitus kuitenkin jatkui: ”Jatkoa varten haluamme kertoa kaikille huolestuneille eläinystäville, jotka tapaavat metsässä yksinäisiä, sinne tänne juoksentelevia koiria, että kyseessä saattaa myös olla ajossa oleva metsästyskoira, joka etsii kadottamaansa hajujälkeä. Lisäksi haluamme painottaa, että metsästyskoiraksi kuljeskelijan tunnistaa melko varmasti kaulassa olevasta paksuhkosta tutkapannasta, jonka avulla koiran sijaintia ja liikkeitä seurataan. Antakaahan koiran juosta, sillä jahti keskeytyy pahasti aina, kun koiraa haetaan takaisin metsään eläinsuojeluvalvojan häkistä.

Tarinat kertovat myös jahdeista, jolloin koiran on tutka- tai GPS-seurannan avulla todettu olevan hyvin saaliin perässä. Yhtäkkiä koiran liike on hetkeksi pysähtynyt, usein autotien ylityksen yhteydessä tai tien välittömässä läheisyydessä. Tämän jälkeen seuraavat havainnot koiran signaalista osoittavat, että hauva liikkuu yhdeksääkymppiä kohti lähintä kaupunkia. Joko jälkikoira sai oikein kunnon motivaatiopiikin ja tiukemmat juoksutrikoot tai sitten se istuu jonkun ”huolestuneen kansalaisen” takapenkillä matkalla kohti eläinsuojan turvallisempaa ympäristöä.

Maassa maan tavalla. Ja maalla varsinkin.

Herkkutattirisottoa ja mausteista makkaraa

Onko sinulla niitä hetkiä, jolloin ”kaapissa ei ole mitään ja jotain pitäisi syödä”? Alla oleva resepti on erään tällaisen päivän tulos. Pakkasesta löytyi makkaraa ja sieniä, kaapista risottoriisiä. Risoton reseptiä ei oikein voi parantaa ja siksi tarkkasilmäiset lukijat huomaavat, että kyseessä on jo aiemmin julkaistu resepti.

AINEKSET

– 8 mausteista italialaista raakamakkaraa tai bratwurstia
– 1 sipuli
– 3 dl Arborio-riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 5 dl kanalientä
– 1 dl herkkutatteja pilkottuina ja paistettuina
– tilkka oliiviöljyä
– 1/2 dl raastettua parmesaania

Suolaa ja mustapippuria myllystä. Koristeeksi oksa rosmariinia.

VALMISTUS

Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisäät nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Grillaa makkarat. Koristele annos rosmariininoksalla.

Palautetta työstä

Harva jaksaa ilman palautetta. On tärkeää kuulla, miten on onnistunut – oli palaute sitten suitsuttavia kehuja tai rakentavaa kritiikkiä. Perjantaikokki sai pari viikkoa sitten hieman molempia – Kauppalehti Option taholta. Lue palaute oheisesta kuvasta.

Maukasta viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Jos järjestät tapahtumia, niin tässä sinulle oiva ilmoittautumisjärjestelmä! Lyyti.

Punajuuri-lammascarpaccio – Kasvukipuja

Finanssikriisi iskee silmille kaikista tuuteista. Vähääkään asiaa seurannut tietää, että talouskehityksen lähitulevaisuuden ennustaminen on tällä hetkellä mahdotonta. Taloudet ympäri maailman odottavat jännityksellä poliitikkojen päätöksiä Yhdysvalloissa. Tietoa tilanteesta janotaan kaikkialla.

Silmiini osui I. Heilän piirtämä sarjakuvan pätkä, jossa B. Virtasen esimies, ronskinlainen Murikka, kertoo tyytyväisenä livahtaneensa johtajan järjestämästä firman tilaa koskevasta luennosta pois. B. Virtasen mielestä tällaiset luennot ovat hyviä, sillä viimeajat ovat olleet muutoksia täynnä. Täysin ajankohtaisesta luennosta ei kuitenkaan ole ollut kyse, sillä sarjakuvan kolmannessa ruudussa johtaja käy läpi firman historiaa osastopäällikkö Nilkenin ollessa ainoa kuulija. Johtaja muistelee kaiholla vuotta -63, jolloin firman varastoon hankittiin uudet nokkakärryt, mallia ”Skrunze”.

Itse olen viihtynyt yhdessä ja samassa yrityksessä jo 12 vuotta. Meiltä löytyy muutamia, jotka ovat olleet kauemminkin. Ja kerran meilläkin oli ”Skrunze”-merkkiset nokkakärryt. Yhdessä olemme eläneet ja kokeneet monet mullistukset ja muutokset. Silloin tällöin, sopivan hetken tullen, unohdumme muistelemaan yhteisten vuosien aikana koettuja kommelluksia.

Viimeiset 12 vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän tasaisen kasvun aikaa yrityksissämme. Vauhdikkainta meno oli alkuvaiheessa, jolloin aina ennen kesäsesonkia piti kiireellä ja tohinalla saada jotain uutta vieraitamme ilahduttamaan. Useimmiten se tarkoitti muutamaa metriä lisää baaritiskiä, esiintymistelttaa artisteineen tai festivaaleja ja teemaviikkoja

Eräs hauskimmista muistoista on vuodelta 1997, jolloin Vaakahuone oli vasta toista kesää avoinna. Laajensimme silloin terassia vauhdilla ja myös palvelutiloja tarvittiin lisää. Hartwallin asentajat kävivät tiuhaan vetämässä uusia putkia, jotta olutta saataisiin janoiselle kansalle. Eräs ikimuistoisimmista päivistä oli, kun asentajat olivat aamulla käyneet ottamassa mitat tarvittavista letkuista ja liittimistä ja lähtivät sitten noutamaan osia lounastaukonsa aikana. Heidän poissa ollessaan tiski ideoitiin uudelleen ja muutokset toteutettiin samoin tein. Iltapäivällä asentajat palasivat työmaalleen, sovittivat letkuja ja alkoivat sättiä toisiaan väärien mittojen ottamisesta. Kuka ihmeessä oli tilannut kaksi metriä liian lyhyet letkut!

Jos joku pitäisi firman tilaa käsittelevän luennon, jossa kävisimme kaikki kahdentoista vuoden kommellukset läpi, niin minä lupaisin istua siellä koko ajan – ilomielellä! Tulevaisuudesta en tiedä, mutta kun menneisyyteen katson, niin tiedän, että jos joku selviää, niin me! Kasvukipumme ovat jo takana.

Punajuuri-lammascarpaccio

Vuorossa on viimeinen resepti säästöviikkomme menusta. Nyt on jo esitelty lampaanpaisti ja borssikeitto. Viimeisin on siis kylmä alkuruoka – punajuuri-lammascarpaccio.

AINEKSET

– 2 isoa punajuurta
– 200 g lampaanpaistia (ks. resepti täältä)
– 2 dl kermaviiliä
– 1 rkl piparjuuritahnaa
– 1 purkki rucolaa
Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS

Keitä punajuuret kuorineen, jotta ne säilyttävät värinsä ja makunsa. Anna jäähtyä. Kuori ja leikkaa niin ohuiksi siivuiksi, kuin vain saat. Leikkaa myös lampaanpaisti erittäin ohuiksi siivuiksi. Sekoita piparjuuritahna kermaviiliin. Lado lautaselle tasainen kerros punajuurisuikaleita ja sitten päälle lammassuikaleita. Rouhi päälle mustapippuria ja mausta Maldon-suolalla. Ripottele pinnalle rucolaa ja lisää kastikkeeksi kermaviiliä.
Nostalgista viikonloppua Perjantaikokki

Juttua Antaa Palaa-kirjasta
Aromi-lehti tipahti luukusta keskiviikkona ja heidän kirjakriitikkonsa oli lukaissut myös meidän Antaa Palaa-keittokirjan. Tämän arvostelun otan nöyränä vastaan. Totta joka sana. Lue juttu alta.

Paahdettua siikaa, sitruuna-valkosipulipapuja ja hunajabalsamicosieniä – Mietteitä maailmalta


Eilen iltapäivästä Helsinki-Vantaalle laskeutui väsynyt, mutta tyytyväinen mies. Olin viettänyt neljä viimeistä vuorokautta kovin rakkaan työn ja harrastuksen, eli syömisen ja juomisen, parissa keski-Italiassa, Umbriassa.

Minibussissa mielipuolisen kuljettajan armoilla kanssani jyrkkiä vuoristoteitä hurjasteli muutama toimittaja, kolmisen viinin maahantuojaa ja parisen ravintoloitsijaa sekä elintarvikkeiden maahantuojien edustajia. Olimme tutustumassa alueen viinituotantoon ja maatalouteen. Italialaiseen tyyliin mitään ei myyty tai tyrkytetty. Ensiksi pitää nimittäin ystävystyä. Keskityimme siis vain nauttimaan ystävystymisen ihanuudesta. Kiva tapa tehdä kauppaa. Ehkä ensi kerralla sitten jo kysytään, että ”ostatko?”

Oli mielenkiintoista seurata oikeiden viiniammattilaisten työtä. Viininviljely on maataloutta, ei sen kummempaa, väitti eräs laatuviinien tuottaja. Hän tiivisti hyvän viiniprosessin salaisuuden siten, että kunhan ihminen tuhoaa mahdollisimman vähän siitä upeasta työstä, jota viiniköynnökset tekevät yhdessä paikallisen ilmaston, auringon, tuulen ja sateiden kanssa, niin hyvää tulee.

Sehän siinä onkin mielenkiintoista! Miksi samoista lähtöasetelmista, samalla prosessilla ja samanlaisissa tankeissa valmistetuista viineistä tulee keskenään niin erilaisia? Toinen on taivaallista nektaria ja toinen onton katkeraa marjamehua, vaikka viinitarhat ovat kirjaimellisesti kiinni toisissaan.

Kävimme iltaisin, viinilasin ääressä tietenkin, myös mielenkiintoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Eräs iltakeskustelumme keskittyi lastenkasvattamiseen. Löysimme lapsissa ja viinissä mielenkiintoisen yhtäläisyyden. Melkein kaikilla on biologisesti hyvin samanlaiset lähtökohdat. Luonto on tehnyt ihmeitä ja meidän tehtävänä on pilata tuota ihmettä mahdollisimman vähän. Ja usein käy juuri kuten viinillekin, että vaikka taustat ovat täysin samankaltaiset, niin kovin erilaisia luonteita lapsista kasvaa. Tekivät vanhemmat tai viininviljelijät sitten mitä tahansa.

Ensi kerralla, kun maistan hyvää viiniä, arvostan viljelijää siitä, että hän on osannut siirtää luonnon hienon työn pulloon sitä pilaamatta.

Haluan toivottaa erinomaista juhannusta kaikille viininviljelijöille ja lastenkasvattajille!

Paahdettua siikaa, sitruuna-valkosipulipapuja ja hunajabalsamicosieniä

Harrastuneisuus vaatii myös veronsa ja olo on nyt kuin omenalla. Ei raikas ja vehreä, vaan pinkeä ja pyöreä. Uskonkin, että juhannuksen pitäydyn kevyissä salaateissa, kalassa ja mineraalivedessä.

Tässä sinulle vielä yksi resepti uudesta keittokirjastamme.

AINEKSET

– 4 kpl pienehkön siian fileitä suomustettuna (tai paloja isosta fileestä)
– 4 kourallista vihreitä tai keltaisia neulapapuja
– 2 kynttä valkosipulia
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 rasia siitakesieniä (tai pieniä herkkusieniä)
– 1 rkl balsamico-etikkaa
– 0,5 rkl hunajaa
– paistamiseen voita

VALMISTUS

Järjestys:

– suomusta fileet
– siisti pavut ja keitä ne
– valmista sienet, viimeistele pavut ja paista kala

Suomusta fileet. Poista pavuista päät ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä 15 minuuttia. Valuta. Jos käytät sieninä herkkusieniä, niin pilko ne siivuiksi. Pienempiä siitakkeita voit käyttää sellaisenaan. Paista sieniä voissa muutama minuutti, lisää balsamico ja hunaja, kiehauta ja pidä lämpimänä. Pilko valkosipuli erittäin ohuiksi siivuiksi ja paista hetki voissa. Lisää sitruunamehu ja pavut. Paista hetki ja pidä lämpimänä. Kuumenna kalaa varten pannussa reilusti voita. Lisää kalat nahkapuoli alaspäin, kun voi vaahtoaa. Mausta suolalla. Paista kalat melkein kypsiksi nahkapuolelta ja käännä ihan hetkeksi.

Hauskaa keskikesää!

Perjantaikokki

Lohi-chévre pasta – Perjantai ja 13. päivä

Tänään sitä taas vietetään – kansallista väärän asenteen päivää. Perjantai on yleensä ihmisten mielestä onnen päivä, sillä alkaahan silloin viisi päivää odotettu viikonloppu. Aamuradioiden ylipirteät juontajat hehkuttavat yleensä jo tiistaista, että enää neljä päivää perjantaihin. Koittakaahan jaksaa!

Mutta kuinkas käy, kun luvassa on perjantai ja kuukauden 13. päivä. Koko viikko toitotetaan huonon onnen päivää. Onko sitten yllätys, että perjantaina 13. päivänä sattuu ja tapahtuu. Kun itselleen vakuuttaa, että tänään kolaroin, niin varmasti kolaroi.

Ehdotan kaikille väärällä asenteella tänään matkaan lähteneille tyttäreni päivänparannuskeinoa. 2,5 vuotiaan päivä saattaa joskus alkaa väärällä jalalla, mutta onneksi se kerrotaan heti aamusta: ”Iskä, mä olen tänään noussut väärällä jalalla! Menen nousemaan uudelleen.” Ja hetken päästä sängystä pomppaa iloinen pikkutyttö huutaen: ”Kato iskä, nyt mä nousen oikealla jalalla, tälleen näin!”

Eli vikkelään vain takaisin sänkyyn ja oikealla jalalla ylös!

Joko kävit katsomassa uuden kirjamme nettisivut? Sivuilla on tänään julkaistu myös esittelyvideo, eli ”traileri”. Mikäli perjantain ja 13. päivän taika ei siirtoa ole estänyt, niin videon löydät täältä, kohdasta ”tekeminen”.

Lohi-chévre pasta

Tässä sinulle maistiaisiksi yksi resepti kirjastamme!

AINEKSET
– 300 g lohta fileenä
– 1 kpl sipuli
– 1 rkl ruohosipulia pilkottuna
– 25 g kuoretonta vuohenjuustoa (chévre)
– 1,5 dl kermaa
– 500 g pastaa
oliiviöljyä paistamiseen

VALMISTUS
Järjestys:
– esivalmistele kastike
– laita pasta kiehumaan
– valmista kastike ja sekoita ainekset

Pilko lohi arpakuution kokoisiksi paloiksi. Pilko sipuli ja ruohosipuli pieneksi. Paista sipulia oliiviöljyssä hetki ja lisää lohi, chèvre ja kerma. Paista aivan hetki, laske lämpö pienimmälle mahdolliselle ja anna tekeytyä. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Valuta, sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä ja sekoita. Nostele kastike pastan joukkoon varovaisesti. Koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoa.

Etsitkö tuliaisia kesävierailuille? Kehtaan suositella kirjaani, vaikka se itse onkin tehty. Kauppaan pääset klikkaamalla linkkiä.

Erinomaista onnenpäivää!

Perjantaikokki

Ps. ensi viikon Perjantaikokki viettää Italian Umbriassa tutustuen paikalliseen ruokakulttuuriin. Seuraava perjantairesepti ilmestyy siis Italiasta ja Juhannuksen takia jo torstaina. Ci sentiamo!

Kahdeksan kärpästä yhdellä iskulla

Minulta udellaan usein, että miten aikani riittää viikoittain reseptin, kuvan ja näiden kaikkien jorinoiden tuottamiseen. Vastaan, että hyvinhän sitä ehtii – vaikka se ei koko totuus aina olekaan. Hyvin sitä ehtii, kun jatkaa iltaa yöllä.

Kaikki on todellisuudessa kuitenkin hyvästä tiimistä kiinni. Ilman loistavaa vaimoani, todellista keittiön tiedenaista, en ehtisikään. Me olemme hyvä tiimi. Viime aikoina olen useastikin saanut istuutua valmiiseen pöytään ja vain kuvata sekä kirjoittaa vaimon sanellessa reseptiä. Tarinoista saan kyllä vielä vastata täysin itse.

Hyvä tiimi meillä oli kasassa myös 1.9.2007, jolloin tuotimme vuorokaudessa materiaalin keittokirjaamme. Siinäkin iltaa jatkettiin yöllä – jopa aamullakin. Se aamu alkaa pikkuhiljaa päättyä ja kuten viime viikolla lupasin, on vihdoin aika julkaista kirja!

Antaa palaa!

Annoimme tosiaan palaa. Tuotimme vuorokaudessa materiaalit myös ”näin se tehtiin”-dokumenttia varten ja taltioinnista leikattiin kirjalle myös elokuvatyylinen ”traileri”, eli esittelyvideo. Tällä viikolla iltaa jatkettiin yöllä useammin kuin kerran ja kokkailut jäivät aika vähiin. Grilli vain kärysi ja makkarat paahtuivat takapihan nurmikon kanssa kilpaa. Ei siis syntynyt perjantaireseptikelpoista ruokaa esiteltäväksi.

Mutta ilman reseptiä en teitä jätä! Saatte nimittäin yhden sijaan kahdeksan. Löydätte ne osoitteesta

www.antaapalaa.fi

Mistä kirja sinulle?

Kirja on nyt sitten virallisesti julkaistu ja kaiken kansan ostettavissa, arvioitavissa ja toivottavasti nautittavissa. Siitä tuli aidosti hieno! Jos nyt omakehu haisee, niin haiskoon. Saa kai sitä olla omastaankin ylpeä, kun aidosti tykkää. Kirjan nettisivuilta löydät esimakua resepteistä. Loput reseptit ja tarinat ovat luettavissa vain kirjasta.

Kirjan voit tilata itsellesi Positiivarien nettipuodista. Linkin kirjan tuotesivulle löydät aivan tuosta alta. Kirjasta selviää muun muassa se, miten haukea kalastetaan purjeveneellä tai se, miten kolme isoa miestä ja kymmeniä kiloja raaka-aineita mahdutetaan yhteen kuplavolkkariin.

Väittäisin tätä oivaksi kesän lahjakirjaksi, jonka saatuaan eivät sukulaiset kehtaa kieltää jatkossakaan yllätysvierailuja kesämökilleen. Kokeile vaikka!

Kirjaostoksille Positiivarien puotiin

Lisäkiireitä perjantaikokin viikkoon

Keittokirjajulkaisun lisäksi pientä kiirettä on aiheuttanut huomenna lauantaina alkava Naantalin risteilykautemme. Heti aamusta on laiva lastattu Muumimaailmaan menijöillä ja saariston maisemista nauttivilla. Mikäli kuulut niihin onnekkaisiin, jotka lomailevat hyvän sään aikana, niin vinkkinä voin näitäkin risteilyjä ja Muumimaailmaa suositella!

Ensi viikkoon!

Perjantaikokki

Ps. jos kirjan ostat ja luet, niin laita ihmeessä palautetta!

Meetvurstilla ja kevätsipulilla täytetyt silakkapihvit – Sana-arvoitus

Mikä saa alkunsa koko vuorokauden kestävän hauskanpidon tuloksena ja valmistuu yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen?

Annan vinkin. Sen tekeminen aloitettiin 1.9.2007 ja se on kaikkien nähtävillä 6.6.2008. Harras odotus kestää siis viisi päivää yli lasketun ajan.

Joko tiedät?

Seuraava vinkki. Näin siitä vilauksen jo viime viikon perjantaina ja näky veti hiljaiseksi. Kerrassaan hienoa ja ammattimaista jälkeä! Ihan kuin itse tehty.

Jos et vielä arvaa, niin paljastan. Ensi viikon perjantaina julkaistaan perjantaikokin ja keittiöpäällikkömme Julienin yhteinen keittokirja ”Antaa Palaa”. Sain siitä uunituoreet versiot kouraani viikko sitten ja lähellä oli, etten silloin innoissani kirjoittanut teille ylimääräistä postia, sillä niin komea siitä tuli! Suorastaan hämmennyin taittajan taitavan työn ja valokuvaajan ammattimaisuuden edessä.

Koko viikon olen niitä nyt hypistellyt ja odotellut, että pääsen kirjasta perjantaireseptiläisille kertomaan. Lähtihän se idea liikkeelle monenkin perjantaireseptiläisen kannustuksesta! Vilpitön kiitos siitä teille. Nyt on tämä projekti saatu päätökseen ja julkaisu tapahtuu ensi viikon perjantaina. Samalla alkaa kirjan kauppa. Kerron ensi perjantaina ensimmäisenä teille, mistä kirjaa voi ostaa.

Mikäs seuraavaksi perjantaikokin projektiksi? Ideoita otetaan vastaan ja jos tarpeeksi moni vaatii, niin pakkohan taas on jotain laittaa työn alle.

Alla vielä linkki Julienin eiliseen Iltalehden haastatteluun. Tällä kertaa saatte kaksi reseptiä kerralla, sillä linkin takaa löytyy Julienin ranskalaishenkinen siikaresepti.

Meetvurstilla ja kevätsipulilla täytetyt silakkapihvit

Silakkapihvit on kätevintä valmistaa uunissa ja korppujauhopaneroinninkin voi tehdä siististi pienellä kikalla. Pohjana tällä reseptillä on Antti Vahteran ja Visa Nurmen Skandimania-kirjan versio, joka on ollut myös aiemmin perjantaireseptissä (9.11.2007). Erona tässä on, että tämä on vieläkin yksinkertaisempi.

AINEKSET
– 40 kpl silakkafileitä
– 2-3 kevätsipulin vartta
– 10 siivua meetvurstia
– 1-2 dl ruiskorppujauhoja
– 3 rkl voita
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Lisukkeeksi uusia perunoita ja vihersalaattia.

VALMISTUS
Pilko meetvurstit ja kevätsipulit pieneksi. Levitä puolet fileistä nahkapuoli alaspäin leivinpaperille. Ripottele fileiden päälle pilkottu kevätsipuli ja meetvursti. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita fileiden päälle toinen nahkapuoli ylöspäin. Ripottele reilusti ruiskorppujauhoja silakkapihvien päälle. Nostele lopuksi jokaisen pihvin päälle pieni voinokare.

Paista uunissa 225 asteessa 15 – 20 minuuttia ja nauti kuumana uusien perunoiden ja vihersalaatin kera.

Lämmintä viikonloppua ja onnea kaikille viikonloppuna valmistumistaan juhliville!

Perjantaikokki

Ps. mistä tietää, että ei kannata vaihtaa alaa laulamiseen. Siitä, kun 2,5 -vuotias tytär toteaa iskän hyvänyönlaulantaa kuunnellessaan näin: ”Iskä, en jaksais enää kuunnella. Voisinpa nyt nukahtaa.”

Italialainen lihapullapata – Keittokirjaprojekti etenee

Pari viikkoa sitten kerroin perjantaireseptikirjeessä päätöksestämme tehdä keittokirja. Yhteisestuumin, keittiöpäälikkömme Julienin pyynnöstä, päätimme kuitenkin laittaa kirjaan myös muita reseptejä kuin keittoja. Sain heti muutaman meilin, että laitattehan myös keittoja! Lupasin laittaa myös keittoja. Nyt on siis kirjalla selkeä suunta ja formaatti! Keittokirja, jossa on muutakin kuin keittoja, mutta myös keittoja.

Hyvä, ollaan jo pitkällä.

Seuraavaksi oli päätettävä, miten kirja tehdään. Ajattelimme ostaa auton täyteen ruokaa, ajaa jonnekin saaristoon, kutsua kylään muutaman ystävän ja antaa itsellemme aikaa tasan 24 tuntia kokkaamiseen, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.Nyt on siis myös tarkka suunnitelma ja aikataulu kasassa.

Kolmanneksi päätimme, että kuvaamme samalla videon, joka esittelee kirjan ja sen reseptit havainnollisemmin kuin pelkkä kirja. Mahdollisesti saamme kamerankin lainaksi. Eli nyt on formaatti, suunnitelma ja välineet. Hommahan on puoliksi tehty!

Vielä on yksi pikku juttu ratkaisematta… kustantaja puuttuu. Ja kokemus. Mutta intoa on ja sehän riittää!

Vai riittääkö? Sen saatte tietää kolmen viikon päästä, kun 24 tunnin kokkailu on takana… Olo on kuin Jack Bauerilla Jamie Oliverin keittiössä 🙂

Suuria suunnitellessa tuli jälleen nälkä, ulkona satoi kaatamalla ja teki mieli jotain mieltä lämmittävää. Silloin on pakko tehdä jotain italialaista…

Italialainen lihapullapata
Tätä ruokaa teemme, kun on joku oikein erikoinen syy. Esimerkiksi sellainen, että tekee mieli oikein todella hyvää ruokaa. Tai sitten jos on heinäkuu, ulkona sataa ja tuulee ja lämpöä on mittarissa 13 astetta… Ruoka syntyi nimittäin viime tiistaina.

Salaisuus on hauduttamisessa. Tästä reseptistä riittää 4-6 hengelle.

AINEKSET
– 800 g paistijauhelihaa
– paketti pekonia pilkottuna
– 100 g parmesaania raastettuna
– 1,5 dl korppujauhoja
– tilkka maitoa
– kaksi munaa
– 1 dl persiljasilppua
– 1 prk paseerattua tomaattia
– 1 prk tomaattimurskaa (Mutti on parasta)
– 3 kynttä valkosipulia
– 50 g voita ja 2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
– suolaa ja mustapippuria myllystä

Lisukkeeksi spagettia riittävä määrä.

VALMISTUS
Sekoita korppujauhot, munat ja tilkka maitoa. Anna imeytyä hetki. Sekoita joukkoon jauheliha, pekonisilppu, persilja, puolet ja valkosipuli sekä suurin osa parmesaanista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita taikinaksi ja pyörittele pulliksi.

Paista öljy-voi -seoksessa pulliin ruskea pinta isossa kasarissa tai laakeassa kattilassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Sekoita varovaisesti. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla ainakin tunti. Voit heittää mausteeksi myös muutaman oksan timjamia.

Keitä lisukkeeksi pastaa, esim. spagettia, suolalla maustetussa vedessä. Ripottele pinnalle loput parmesaanit.

Takaan, että maistuu! Jos jää yli, niin maku sen kun paranee seuraavaksi päiväksi.

Viinivinkki
Unohdin viime kirjeestä viinivinkin ja sain heti postia, että unohtiko perjantaikokki maistella! Hienoa, kun pidätte huolta. Suhtautuisipa vaimokin samalla lailla: ”kulta, olethan jo tänään maistellut viinejä?”. ”Muistathan pukea päälle riittävästi ja juoda vähän punaviiniä.”

Mutta nyt muistin etsiä taas sopivan viinin reseptille. Löysin oivallisen Pinotagen.

Muhevuutta ja rakennetta löytyy pekonin ja tomaatin seuraksi. Hyvää!

Viini Alkon sivuilla

Hyvää viikonloppua!
Ehken kuitenkaan uskalla toivottaa aurinkoista sellaista, etteivät sään haltiat muuta mieltään. Mutta herkullista kuitenkin!

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos olet ammatiltasi kustantaja, niin vielä mahtuu tiimiimme yksi innokas 🙂