Vitello Tonnato

Harvoin saa suomalaista vasikkaa, mutta sen kerran kun onni käy, niin tätä täytyy valmistaa! Huomenna kerron, mistä vasikkaa sain ja miten. Mutta nyt kerron jo, mitä siitä teimme.

Tämä on hyvää ja on loistava alkupala tarjottavaksi isommallekin joukolle, koska voit tehdä annokset kylmään valmiiksi ja vain koristella ennen tarjoilua! Jos vasikkaa et saa, niin käytä korvikkeena kalkkunan paistia.

Vitello Tonnato – eli vasikkaa kera tonnikalan

AINEKSET

Vitello

–       500 g vasikan paistia tai ulkofileetäVitello tonnato
–       1 laakerinlehti
–       keittojuureksia (porkkana, lanttu jne.)
–       vettä
–       suolaa ja mustapippuria

Tonnato

–       1 munankeltuainen
–       1,5 dl rypsiöljyä
–       200g tonnikalaa vedessä
–       1 tl etikkaa
–       1 rkl kapriksia
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Koristeluun

–       rucolaa
–       varrellisia kapriksia

VALMISTUS

Valmista ensiksi vasikka. Keitä liha kypsäksi mausteiden kera. Anna jäähtyä omassa liemessään. Leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi suoraan lautasille. Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi etikka, tonnikala, kaprikset ja mausteet. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi.

Levitä tonnato-kastike lihan päälle. Koristele rucolalla ja kapriksilla. Nauti kera italialaisen kevyen punaviinin.

Perjantaikokki

Hyvää uutta vuosikymmentä! – Haukea ja punajuurignoccheja

Uuden vuosikymmenen kunniaksi luontoäiti on päättänyt näyttää parastaan ja helliä meitä etelänkin asukkeja kunnon talvella. En muista pulkkailleeni, kelkkailleeni ja hiihtäneeni näin paljon näin varhain koskaan aiemmin – paitsi tietenkin lapsuuden muistoissa. Alan kallistumaan sille kannalle, että parasta vanhemmuudessa on lupa olla aina välillä lapsi. Kukaan ei katso kieroon, kun kolmikymppinen säntää innosta piukkana pulkkamäkeen tai napakelkan kimppuun – varsinkin kun vetää perässään pulkkaa, jossa istuu lapsi tai kaksi. Mutta hullun leima olisi vauhdilla otsassa, jos vaimon kanssa kahdestaan rientäisimme aina työpäivän päätteeksi lähimäkeen Stigoinemme.

Välipäivinä eksyin lukemaan loistavaa blogia luonnosta ja kokkaamisesta luonnossa. Kaimani Vahdolta, Lounais-Suomen metsämailta, kirjoittaa ”Tuulenhuminaa” –blogiinsa tarinoita luonnosta ja kokkaa varsin kunnioitettavia menuja metsän siimeksessä. Hänen innoittamanaan minäkin vein pesueeni joululomalla usein ulos syömään – kirjaimellisesti. Suosittelen tutustumaan!
Tuulenhuminaa –blogia lukiessani innostuin myös tarkkailemaan lähiluontoa eri tavalla. Aistimaan sitä kaikilla aisteilla ja löysinkin paljon uutta ja ihmeellistä – aivan läheltä. Mieleeni painui kaksi kohtaamista jäällä.

Olin retkiluistelemassa yksin mökkisaaremme ympäri Nauvossa. Jää oli vastamuodostunutta, joten pysyttelin rannan lähellä – anopin meripelastusoppien mukaisesti. Yhtäkkiä huomasin edessäni parinkymmenen metrin päässä oudon otuksen. Luulin sitä kumartuneeksi pilkkijäksi, mutta yhtäkkiä se levittikin valtavat, lähes kaksimetriset tummat siipensä ja muutamalla siiveniskulla lensi lähisaareen, minun näkymättömiini. Jäi varmastikin tarkkailemaan tunkeilijaa. Löysin jäältä puoliksi syödyn peuran. Lienee etupää päätynyt ilveksen ruoaksi ja takapään jämät merikotkalle. Lähiruokaa ja kierrätystä parhaimmillaan. Nappasin siitä kuvankin, joka on tuossa vieressä.

Toisella kerralla hiihdin kotini lähellä olevan Littoistenjärven jäällä. Maamme lounaiseen kolkkaan taianomaisen tunnelman luonut sumu roikkui jo neljättä päivää sankkana kiinni puissa ja puskissa. Aurinko paistoi jossakin korkealla sumun yläpuolella, mutta sumussa oli hiljaista, turvallista ja rauhallista. Aivan kuin pumpulissa olisi hiihtänyt. Menin kierroksissa sekaisin ja kadotin välillä suuntavaistoni, mutta se ei haitannut. Oli kiva hiihtää nähden edessään vain latupätkän. Kuvittelin olevani Lapin tuntureilla ja soilla, sillä mikään ei paljastanut todellista sijaintiani. Silmäni näkivät vain valkoisen ja harmaan eri sävyjä.

Sitten sumusta ilmestyi selkä edellä kaksi hiihtäjää ja yksi koira. Huomasin koiran olevan opaskoira, joka auttoi näkövammaista hiihtäjää. Nostin mielessäni hattua hiihtäjälle, joka yhden aistin menetettyään jatkoi elämästään nauttimista muilla aisteilla.

Mietin, miltä tuntuisi hiihtää ilman näköaistia. Mitkä tuntemukset vahvistuisivat ja miten nautinto muuttuisi. Varsinkin nyt, kun näkeväkään ei nähnyt kuin valkoista. Suljin silmäni ja hiihdin. Hetken tunsin sumun sakeuden ja kosteuden kasvoillani tiivistyvän, mutta sitten meinasin jo lentää naamalleni ja jouduin avaamaan silmäni. Ymmärsin, että olen onnellinen, kun voin nauttia elämästä terveenä kaikilla aisteillani ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Nostin toistamiseen hattua koiran kanssa hiihtäjälle.
Nauttikaa elämästä, hyvästä ruoasta, juomasta seurasta ja luonnosta. Ne ovat parhaimmillaan lähellä ja läheltä – nyt ja ympäri vuoden.

Katso kuviani monimuotoisesta saariston talvesta täältä

Haukea ja punajuurignoccheja

Tuulenhuminasta löysin myös tämän gnocchireseptin. Sen on alun perin tehnyt mökkimme lähellä olevan Pensar Sydin emäntä Eva. Hauki ja majoneesi ovat omaa käsialaa. Käsityötä tässä ruoassa riittää, mutta se on mukavaa puuhaa ja vaivan väärti.

AINEKSET

Kala

– haukifileetä ruodottomana n. 1 kg
– vehnäjauhoja reilusti
– korppujauhoja reilusti
– 3 kananmunaa

Gnocchit

– 7 jauhoista perunaa
– 400 g keitettyjä punajuuria
– 400 g vehnäjauhoja
– 2 kpl keltuaista
– 0,5 tl suolaa
– timjamin lehtiä
– 1 valkosipulin kynsi
– parmesaania raastettuna

Limemajoneesi

–  1 keltuainen
– 1,5 dl rypsiöljyä
– ½ limen mehu
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Järjestys: tee ensiksi majoneesi. esivalmistele sitten gnocchit ja laita odottamaan. Valmistele kala ja paista se. Pidä lämpimänä, kun viimeistelet gnocchit pannulla.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi limen mehu, suola ja pippuri. Säilytä jääkaapissa.

Keitä perunat kypsiksi. Leikkaa punajuuret pieneksi ja jauha tehosekoittimessa. Muusaa perunat haarukalla ja sekoita joukkoon jauho, keltuaiset ja punajuurisose. Vaivaa taikina notkeaksi massaksi. Pyöritä taikinasta pitkiä tankoja ja leikkaa 2-3 cm paloiksi. Jauhota palat ja keitä suolatussa vedessä pari minuuttia, kunnes ne nousevat pintaan.  Kerää reikäkauhalla kulhoon ja pidä lämpimänä.

Leikkaa ruodottamasta hauesta etusormen kokoisia suikaleita. Kuumenna syvässä paistinpannussa reilusti öljyä uppopaistamista varten. Jauhota pieni määrä haukea ensiksi vehnäjauhoissa, ravistele ylimääräiset jauhot pois ja pyöritä sitten kananmunassa. Lopuksi pyörittele kalat korppujauhoissa ja uppopaista öljyssä kullanruskeaksi. Pidä lämpimänä esim. uunivuoassa, jossa on talouspaperia pohjalla noin 150 asteessa, kun paistat loppuja kaloja.

Riivi lehdet timjamista. Leikkaa valkosipuli pieneksi ja pane pannulle timjamin seuraksi. Lisää voi ja paista gnocchit pikaisesti. Raasta pinnalle lopuksi tuoretta parmesania.

Tarjoa heti. Appiukkoni mainitsi, että tämä on paras haukiruoka, mitä on ikinä syönyt. Ja hän on niitä saanut minunkin kauhastani aika paljon. Joten suosittelen kokeilemaan!

Herkullista uutta vuosikymmentä!
Perjantaikokki

Fish & Chips – Ilolla eteenpäin

Olemme varsin suurten muutosten edessä. Istuin kuluneella viikolla kaksi päivää tilaisuudessa, jossa yritettiin ennustaa tulevaisuutta ja keksiä keinoja selvitä siitä. Yksi asia tuli varsin selväksi: huomenna eivät asiat ole enää kuten tänään.

No, näinhän on aina ollut, eikö? Nyt vain taitaa olla niin, että muutoksen vauhti ja rajuus on ennennäkemätön, eikä kukaan tiedä, miten maailma makaa muutaman vuoden päästä. Tulevaisuutta ei voi enää ennustaa tuijottamalla taustapeiliin, vaan tulemme kokemaan jotain ennennäkemätöntä. Uudet voittajat ovat selvillä vasta vuosien päästä.

Eräs seminaarin puhujista käsitteli selviytymistä ja kasvua. Pidin hänen näkökulmastaan, sillä hän nosti yhdeksi menestyksen kolmesta kulmakivestä ilon. Ilo on sana, jota harvoin liiketoimintaa käsittelevissä esitelmissä näkee. Mitä ihmettä ilon kanssa on yrityksen menestyksen kanssa?

Tekemisen ilo on henkinen tila, jossa saamme aikaan uskomattomia. Ilon menettänyt tekee pakosta tai tottumuksesta, jolloin jälki on falskia ja laadultaan korkeintaan keskinkertaista. Johtajan tärkein tehtävä tulisikin nyt olla tekemisen ilon mahdollistaminen. Ensiksi pitää itse innostua ja sitten tartuttaa ilo muihinkin. Aidosti omalla esimerkillä, eikä millään ameriikantempulla.

Kun seurasin eilen torstaina henkilökuntaamme, joka järjesteli tämän iltaista purjehduskauden aloittavaa risteilyämme, niin ajattelin ilolla iloa. Näihin nuoriin tekijöihin oli ilo tarttunut kuin flunssa sikaan ja he tartuttivat sitä myös meihin muihin otsa rypyssä talouden tilaa pohtineisiin. Toivon todella, että ilosta luennoinut kaveri on oikeassa. Jos on, niin meillä ei ole hätäpäivää.

Todellisen ilon näkee kuitenkin vasta, kun katsoo lasten iloa. Sunnuntaina on aika kiittää heitä, jotka meille elämän suurimman ilon soivat. Äitejä.

Fish & Chips

Hyvä ruoka tuottaa iloa. Olisiko siinä ratkaisu lamankaatoon? Että kaikki söisimme hyvin ainakin silloin tällöin.

AINEKSET

– 600g turskafileetä (tai esim. haukea)
– 6 isoa perunaa

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– merisuolaa

Taikina
– 1 kpl keltuaisia
– 1-1½ dl vehnäjauhoja
– 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä
– 1 kpl valkuaisia

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– perunoille oliiviöljyä
– 1 sitruuna
Paistamiseen lisäksi 5 dl rypsiöljyä.

VALMISTUS
Pese perunat ja pilko lohkoiksi. Asettele uunipellille, mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla ja paista 220 asteessa n. 20 minuuttia.

Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Valmista frittitaikina. Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista.

Pilko kala pötköiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Upota kalat nopeasti taikinaan ja nosta sitten öljyyn. Nostele rapeaksi paistuneet palat öljystä hetkeksi talouspaperille ja tarjoa sitten perunoiden, sitruunalohkojen ja majoneesin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia – Halvat ovat aidot huvit

Vappu painaa päälle ja siksipä saat Perjantaireseptin jo torstaina. Vappu on minulle aina virstanpylväs, sillä kesäravintolamme aukeaa aattona. Siis tänään. Tekemistä riittää aina viime hetkille saakka ja siksi yritämmekin siviilielämässä valmistautua vappuun ajoissa.

Viime vuodesta viisastuneena veimme lapset tivoliin jo tiistaina. Lämmin sää oli tuonut paikalle populaa, mutta määrä ei ollut lähelläkään aaton jonotusta.

Tärkeimmät asiat elämässä ovat ilmaisia ja suurimman osan huvituksistakin saa veloituksetta tai ainakin halvalla. Kasvoin kuuden pojan perheessä ja totuin siihen, että litran kuutiojäätelö jaettiin viivoittimella tasan ja jakaja sai valita aina viimeiseksi. Maksulliset huvit, kuten huvipuistoreissut kuuluivat toki meilläkin kesään, mutta ei kuuden lapsen kanssa ihan joka viikonloppu reissuun lähdetty. Kesän kohokohdista on jäänyt hyvät muistot ja haluan tarjota samanlaisia myös omille lapsilleni.

Tivoliin siis, maksoi mitä maksoi! Vanhempi, kolmevuotias prinsessa, viihtyi hyvin ja kiersi laitteita useammalla kympillä. Nuorempi, vajaa kaksivuotias, kävi kääntymässä kolmessa karusellissa, kunnes halusi itkien pois ennen kuin laite oli liikahtanutkaan. Huvinsa kullakin. Laskeskelin, että karusellipyörityksen tuntihinta lähentelee satasta lasta kohden, mutta ymmärsin totta kai sesonkiyrityksen hinnoittelua. Lyhyt ja vähäluminen on heidänkin kautensa. Tuhlataan nyt vähän, että saavat lapset muistoja. Kuuden ja puolen euron nahkeita ja ylisuolaisia ranskiksia natustellessa meinasi kyllä sympatiat loppua, mutta en viitsinyt pilata lasten tunnelmaa. Hyviä muistojahan tässä ollaan tuottamassa. Lapsille varsinkin. Nappasin muistoksi videonkin, ettei se ilo vain heti portilla unohtuisi – ikään kuin todistusaineistoksi siis.

Ilo päättyi pieneen itkuun, kun piti jättää hälinä taakse ja suunnata kohti kotia. Reitti kulki seikkailupuiston ohi ja ennen kuin silmä vältti, karkasivat lapset puiston keinuihin, liaaneihin ja muihin härveleihin roikkumaan ja kieppumaan. Nuorempikaan ei itkenyt, vaan nautti täysin rinnoin.

Lasten intoa seuratessa kävi mielessä pieni ilo – hinta –vertailu, mutta jätin sen tekemättä turhana. Puolensa kullakin.

Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia

Koska rahat menivät tivoliin, oli illalla pakko säästää ruoan hinnassa – mutta ei nautinnossa! Klassinen kasariruoka, katkaravut, ovat loistavia seurusteluruokana tai vappupiknikillä tarjottaviksi. Eikä annoksen hinta huimaa päätä.

AINEKSET
– 1 kg isoja kuorellisia katkarapuja

– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– 1 – 2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hyvää, rapeakuorista leipää
– kosteuspyyhkeitä käsien pyyhintään

VALMISTUS

Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Sulata katkaravut ja tarjoa sellaisinaan majoneesin, hyvän leivän ja kylmän valkoviinin kera.

Valkoviiniä vappupiknikille

Katkarapujen seuraksi valitsin kuivan chardonnayn Chilestä. Hinta Alkossa 8,69€, joten viini sopii päivän linjaan täydellisesti. Hyvää, mutta kohtuuhintaista.

Lisätiedot viinistä Alkon sivuilla

Hyvää vappua!

Perjantaikokki

 

Toast Skagen – Enteet ja ennustukset

Uudenvuodenaattona kuuluu tehdä ennustuksia tulevasta. Meidän perheessä se on perinteisesti tehty valamalla tinaa ja tutkimalla sitten sen muodosta, rakenteesta ja pinnasta tulevan vuoden metkut ja mutkat. Lähes joka vuosi olen nähnyt tinastani purjeveneen muodon. Joskus näen veneen ylvään silhuetin, toisaalta taas olen tulkinnut tinani vaikka väkisinkin pilssipumpun varakahvaksi. Mikä olisikaan mukavampaa kuin keskellä talvea saada lupaus kesästä, merestä, saaristosta ja purjehduksesta. Ja tiedä vaikka uusivuosi toisi tullessaan oman purjeveneen.

Eipä ole vielä tuonut – ainakaan sellaista isoa. Onneksi on höyrylaiva, jonka kyytiin pääsen kesällä työsuhde-etuna vaikka joka päivä. Harvojen ja onnekkaiden huvia! Mennyt kesä toi tosin mukanaan pitkällisen projektini, mahonkivanerijollan valmistumisen. Sen kanssa oli leppoisaa purjehtia hetkeksi pois mökkirannasta ja kuvitella olevansa isommalla merellä hurjissa seikkailuissa. Onneksi minulla on vilkas mielikuvitus.

Vaimonkin sain innostettua jollapurjehdukseen. Innostus kesti vartin verran, kunnes kova puuska kippasi hieman ylilastatun paatin keulan kautta kyljelleen ja palasimme mökille uiden. Nyt olen talven ajan puhkunut tulta tuohon hiipuvaan innostukseen. Josko taas ensi kesänä purjehdittais…

Sain jouluna eräältä yhteistyökumppanilta mukavan joululahjan – Paulo Coelhon ”Alkemistin.” Luin sen välipäivinä lähes yhtä soittoa. Siinä puhutaan elämäntiestä – siitä kuinka ihmisen pitää seurata sydäntään, jotta löytää aarteensa. Jos toimii sydämestään ja haluaa jotain, niin ”koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.” Lause pisti miettimään. Onkohan tosiaan näin? Silloinhan etukäteen murehtiminen on turhaa, sillä loppujen lopuksi asioiden pitäisi järjestyä aina parhain päin. Kunhan vain kulkemani suunta on oikea.

Uudenvuoden aatonaattona, nukkumaan käydessäni, pyöri päässäni jo tulevan viikon työasiat. Olin ollut mietteliäs, sillä Matka 2008-messut lähestyvät ja parhaanakin palkitun, hyvin perinteisen messuosastomme rakentajat olisivat kaikki ”poissa pelistä” syystä tai toisesta tulevat viikot. Kuka osaston nyt rakentaa? Tuleeko siitä yhtä hyvä ja tunnelmallinen? Laatuun kun tottuu, niin sitä ei mielellään lähde tinkimään tavoitteista. Muistin kirjan opetukset ja ajattelin, että turha tässä on murehtia etukäteen. Ehtii sitä myöhemminkin, jos tarve vielä on.

Seuraavana aamuna marssimme täpötäyteen ruokakauppaan, jossa väki hamstrasi tykötarpeita illan juhlaa varten. Hyvä kun sekaan mahduimme. Keskellä tungosta minua vastaan marssii messuosastomme pääarkkitehti – mies, johon en törmää siviilissä ikinä. Tiesin, että se on enne hyvästä. Sain siinä irtokarkkihyllyn vieressä sovittua kaikki messuihin liittyvän ilman turhaa murehtimista ja pääsin vielä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Mietin, että elämäntiellä taidetaan olla ja ainakin pieni osa maailmankaikkeudesta potkii myötämäkeen silloin tällöin.

Illalla valoimme tinat. Tulkitsin möhkäleestäni jälleen kerran selkeääkin selkeämmän purjeveneen muodon. Se näytti ihan hieman kierolta mastolta.

Rakas vaimo ja armaat lapset – pelastusliivit päälle, tästä tulee hyvä vuosi!

Toast Skagen

Jouluna eräs oiva kokki lähipiiristä valmisti taivaallista Toast Skagenia alkupalaksi. Mekin päätimme kokeilla taitojamme juhlan kunniaksi. Hyvää tuli – vaikka en kehtaa väittää, että ihan jouluisen veroista. Mutta kyllä tällä ohjeella kelpaa harjoitella. Kuva on joululta, mutta resepti uudelta vuodelta.

AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 100 g kirjolohenmätiä
– kirsikkatomaattia

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– tilkka pestoa ja muutama tillinoksa koristeluun

VALMISTUS
Jos haluat todella hyvää, tee itse majoneesi ja käytä kuorimattomia katkarapuja. Vikkelän ”arki-Skagenin” saat myös kuorituista katkaravuista.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi sekä mäti ja koristele lautanen kirsikkatomaattien siivuilla ja pestolla.

Nam…

Oivallista vuotta 2008! Perjantaisin taas tavataan.

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos Matkamessuille suuntaatte, niin tervetuloa moikkaamaan! Messut ovat siis 17.-20.1. Helsingin messukeskuksessa. Itse päivystän osastollamme torstain ja perjantain.

 

Lohiburger itämaisella poljennolla – Ranskalaisen kokin salaisuus – jatkotarinan 2. osa

Nyt alkaa saaristokokillekin valkenemaan erot ranskalaisessa ja suomalaisessa ruokakulttuurissa. Siinä missä ranskalainen chef huristelee skootterilla patongit tarakalla herkkutorilta toiselle kaulaliina hulmuten ja baskeri vinossa, sotkee tämä kokki Turun kauppatorilta polkupyörällä (lähes) aurattuja ja (melkein) hiekoitettuja pyöräteitä kohti kotia kypärä silmillä, sormet jäässä ja lohi selkärepussa hytisten. Siinä sitä on helppo gurmeeta kehittää, kun aurinko paistaa ja appelsiinit tippuu suoraan puusta aamiaispöytään… Kenties talven pakkaset ovat syynä siihen, että suomalainen keittiö luottaa yksinkertaisiin asioihin eikä kikkaile. Kikkailla saa luonnonvoimien kanssa jo tarpeeksi, joten keittiössä pidetään asiat simppelinä.

Ranskalaisen lohiburgerin salaisuus on nyt kuitenkin selvitetty! Tehtävää hidasti ainoastaan se, että kilometri ennen määränpäätä jäätyi fillarin takavanne kiinni eikä pyörä liikkunut, vaikka kuinka sotki. 22 asteen pakkanen ei siis tutkimusten mukaan kokkia pysäytä, mutta hänen fillarinsa pakkasraja kyllä ylittyi. Onneksi edes lohi repussa pysyi sulana (kiitos muuten Kauppatorin Kalapojille hyvistä vinkeistä salaisuuden ratkomiseksi ja erinomaisesta kalasta!).

Resepti eroaa linjastamme: se ei ole lyhyt ja yksinkertainen. Mutta jos haluat nopeuttaa, osta majoneesit ja guacamolet valmiina ja laita sipulit ja tomaatit raakoina purilaiseen, niin ruoka valmistuu vikkelään. Mutta tosiherkuttelijat tekevät kastikkeet itse ja kalttaavat tomaatit… Onhan sitä taas koko viikonloppu aikaa 🙂

Suomalaisen ruisleivän välissä ranskalainen lohiburger itämaisella poljennolla

Neljälle hengelle tarvitset:

AINEKSET
Lohipihvit
– ruodotonta lohifilettä 500 g
– 2 keltuaista
– 1 dl korppujauhoja
– 1 limen kuori
– 1/2 limen mehu
– suolaa ja pippuria

Sipuli-tomaattipaistos
– 1 iso sipuli
– kaksi isoa tomaattia
– 1 rkl sweet chili-kastiketta
– suolaa ja pippuria

Guacamoleen
– 1 avocado
– 1/2 prk kermaviiliä
– 1/2 limen mehu
– hyppysellinen pilkottua chiliä
– suolaa ja pippuria

Majoneesi
– 1 keltuainen
– n. 1 dl rypsiöljyä
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl etikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä

LISÄKSI
– ruisleipää tai sämpylää
– salaattia

VALMISTUS
Valmista ensin kastikkeet.

Guacamole: halkaise avocado kahtia. Poista kivi ja kaiva liha kuoresta lusikalla. Pilko liha kuutioiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Laita joukkoon kermaviili ja mausteet. Limen mehu estää avocadoa tummumasta.

Majoneesi: sekoita sauvasekoittimella keltuaisen joukkoon öljyä ohuena nauhana. Lisää lopuksi mausteet ja lisää öljyä tarvittaessa.

Lohipihvit: pilko ruodoton ja nahaton lohi n. 5mm x 5mm kuutioiksi (älä yleiskoneessa, vaan ihan veitsellä. Näin pihvissä on vielä kalan rakenne!). Raasta limen kuori. Lisää kalan joukkoon kaksi keltuaista, korppujauhot, limen mehu ja kuori sekä mausteet. Sekoita ainekset keskenään.

Tomaatti-sipuli-paistos: kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta hetkeksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori lähtee näin helposti irti). Leikkaa tomaatit viipaleiksi ja poista siemenet. Leikkaa sipuli siivuiksi, paista miedolla lämmöllä öljyssä pehmeiksi. Lisää tomaattiviipaleet hetkeksi ja mausta sweet-chili-kastikkeella. Pidä lämpimänä, mutta älä paista.

Muotoile kalamassasta pihvejä joko stanssilla (metallinen, matala lieriö) tai käsin. Paista öljyssä molemmilta puolilta muutama minuutti. Paahda leivät, huuhdo salaatinlehdet, kokoa hampurilainen ja herkuttele!

Hyvää ja kylmää viikonloppua toivottaen!

Polkupyörällä potkukelkkaileva kokki