Lapsuuden makuja – Siideri-sinappipossu

Posted on 4.12.2009 by Petri Hollmén

Déjà vu on jännä tunne. Sehän tarkoittaa entiselämystä, eli ”jo nähtyä” ja viittaa hetkeen, jonka kokee jo kertaalleen eläneensä ja nähneensä. Selityksiä on wikipediassakin ilmiölle useampia ja mitä luultavimmin kyse on pikemminkin pienestä aivoharhasta kuin aiemmassa elämässä eletystä tuokiosta.
Jännä kyllä, makujen ja tuoksujen kautta itsensä pystyy viekoittelemaan tarkoituksellisesti Déjà vun pyörteisiin. Maun tai tuoksun mielleyhtymä voi olla niin voimakas, että siihen assosioituvan hetken voi kuin elää uudelleen.

Mummolan tuoksu. Mummin mannapuuro. Äidin leipomat sämpylät pihapöydällä. Puutarhan puista puristettu omenamehu. Valkosipulisilakat joulupöydässä. Ala-asteen emännän valmistama kanaviillokki. Naularallin jäljiltä riekaleina olevan pyörän sisäkumin tuoksu.

Nuo maut ja tuoksut ovat minulle piirtyneet niin vahvasti mieleen, että kun aistin jotain vastaavaa, elän sen hetken kuin uudestaan. Muistan mummin hymyn, kesäisen hetken puutarhakeinussa, lapsenomaisen ilon ja jännityksen jouluaattona ja ala-asteen ystävieni ilmeet, eleet ja jopa heidän käyttämänsä vaatteet muutaman vuosikymmenen takaa. Muistoihin piirtynyt maku ikään kuin avaa portin elokuva-arkistoon, johon ei muuten pääse käsiksi.

Toisaalta taas jokin maku jää kiusaamaan ja vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niin tuttu, mutta mistä? Missä olen tätä maistanut ennen?

Lapsuudessa koetut maut ovat tärkeitä. Niihin tullaan palaamaan elämän aikana lukemattomia kertoja. Mieltymyksemme suunta naulataan jo varsin varhain ja siksi pidän tärkeänä, että lapsuudessa maut ovat pikemminkin aitoja kuin teollisia.

Siksi luin ilolla Ruokatietoa 2009 –tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan keitot ja kunnon perusruoat ovat nousseet nuorten suosioon. Hampurilainen ei enää mahdu viiden parhaan joukkoon, vaan siellä ovat mm. jauhelihakeitto, hernekeitto, makaroonilaatikko ja paistettu kala. Ehkä ruoka-Suomella on sittenkin tulevaisuutta!

Antaa lasten itse valita omat lempparinsa – meidän tehtävä on taata riittävä valinnanvara.

Kotikokkaamisen ei tarvitse olla fiiniä – mutta aitoa sen on oltava.

Siideri-sinappipossu

Saa lasten aisteja stimuloida myös eksoottisemmillakin mauilla. Tämän yksinkertaisenpossuruoan maustaa ranskalainen sinappi ja englantilainen siideri.

AINEKSET

4 possun kevyesti nuijittua pihviä (esim. kasslerista)
1 rkl Dijonin A l’ Ancienne -vanhanajan sinappia
1,5 dl englantilaista kuivaa omenasiideriä
2 dl kermaa
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi uunissa valmistettuja veneperunoita.

VALMISTUS
Mausta pihvit kevyesti pippurilla ja suolalla. Ruskista pihvit pannulla. Kaada joukkoon siideri ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon sinappi ja kerma. Hauduta 10 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa kastiketta vatkaamalla joukkoon hieman Maizenaa. Tarjoa veneperunoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä – Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!

Posted on 23.5.2008 by Petri Hollmén

Viime viikolla kirjoitin Loistokarillamme asuvasta pariskunnasta, jolla on saarella seuranaan Herra ja Rouva Hanhi sekä Rouva Sorsa. Molemmilla rouvilla oli vielä viikko sitten pesät täynnä munia, vaan eipä ole enää! Kävin eilen torstaina saarella ja kuulin ilouutisen. Saarella tapahtui viikon aikana kaksi onnellista perhetapahtumaa ja Loistokarin asukasmäärä kasvoi kerralla moninkertaiseksi. Tosin vain hetkeksi.

Hanhenpoikasten kuoriuduttua kävi nimittäin outo luonnonnäytelmä. Herra ja Rouva Hanhi valitsivat matkaansa vain yhden poikasen ja jättivät pesäsaarensa. Loput kolme poikasta jäivät orpoina kyhjöttämään hylättyyn pesään.

Loistokarin Ukko ja Akka seurasivat tilannetta etäältä, mutta kun 12 tunnin odottelun jälkeen ei hanhiemoa ja yhtä poikasta pesälle kuulunut, soittivat he eläinsuojeluyhdistykseen kysyäkseen onko tämä normaalia ja voiko ihminen auttaa poikasia jotenkin. Normaalistihan emo ei vastakuoriutuneita poikasia hylkää hetkeksikään. Eläinsuojelijat neuvoivat tarjoamaan poikasille lämpimän kodin pahvilaatikossa, ruokaa ja vettä sekä sopivan tilaisuuden tullen toimittamaan lapsoset eläinhoitolaan.

Kahteen päivään ei ollut Ukolla ja Akalla asiaa mantereelle, joten orpopoikaset nauttivat Loistonvartijan täyshoitolan koiranmakkara-annoksista ja merivesi-levä -juomasta kaikessa rauhassa lämpimän kakluunin vieressä. Tiistaiaamuna oli Ukon ja Akan määrä jättää hyvästit ottopoikasilleen. He pakkasivat kolme orpoa turvallisesti pahvilaatikkoon ja astuivat ovesta ulos valmistelemaan merimatkaa mantereelle.

Yllätys oli suuri, kun oven takana Ukkoa ja Akkaa tapitti kolme hanhea – Herra ja Rouva Hanhi sekä yksi heidän tuoreista poikasistaan. Olivat siis kaksi päivää kolmistaan uiskenneltuaan todenneet, että jotain puuttuu ja lähteneet hakemaan untuvikkoja takaisin emon huomaan.

Ukko ja Akka laskivat ottopoikaset pahvilaatikosta kalliolle, josta onnellinen hanhiperhe vaappui jonossa suoraan rantaan ja yhteistä perhe-elämää viettämään Airiston aalloille. Ei ole sitä hanhiperhettä sen koommin näkynyt.

On se luonto ihmeellinen. Ja saaristoluonto varsinkin.

Luitko jo Loistokarin pariskunnan haastattelun? Jos et, lue se tästä.

Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä

Perjantaikokki se ei pääse grillistään kesällä eroon, ei millään. No, parempi näin, sillä talvella touhussa jäätyvät näpit!

AINEKSET
– 600 g porsaan sisäfileetä
– 2 rkl sinapinsiemen-Dijonia (tai vaihtoehtoisesti jotakin mietoa sinappia)
– 3 rkl pilkottua persiljaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 8-12 kpl vihreitä parsoja
– 4 siivua pekonia

VALMISTUS
Hiero porsaan sisäfileen pintaan sinappi, persilja, valkosipuli ja oliiviöljy. Rouhi pinnalle vielä suolaa ja mustapippuria. Laita liha pussiin, jonka suljet tiiviisti. Anna marinoitua muutama tunti – mielellään vaikka yön yli.

Katkaise parsoista puumainen alaosa pois. Keitä 5-6 minuuttia ja jäähdytä esimerkiksi kylmässä vedessä. Kääri 2-3 parsaa nipuksi yhdellä pekonisiivulla.

Pyyhi lihasta persiljanlehdet ja ylimääräinen marinadi. Grillaa kuumassa grillissä kaunis pinta ja laske hieman lämpöä. Grillaa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta ja kääri folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Grillaa sillä välin pekoniparsoja, kunnes pekoni on kypsää. Leikkaa sitten liha siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi minttu-melonisalaatin kera.

Juhlavaa viikonloppua

Terveisin

Erään hienon miehen häihin lauantaina suuntaava Perjantaikokki

Kylmäsavulohipiirakka – Niukkuus tuo tulosta

Posted on 10.8.2007 by Petri Hollmén

Niukkuus, vaikka sanassa onkin pulavuosien ikävä kaiku, on luovuuden alku ja edellytys. Niukkuus on myös tehokkuuden lähtökohta. Niukoilla resursseilla tehdään usein parempaa tulosta. Jos kaikkea on tarpeeksi ja vähän liikaakin, ei mistään tarvitse tinkiä. Silloin ei myöskään ole tarvetta luoda uutta, keksiä parempaa tai järkevämpää keinoa selvitä rutiinisuorituksista. Ei ole tarvetta parantaa, kun aikaa ja resursseja on mielin määrin.

Sama pätee keittiöön. Kun saan käteeni hyvän reseptin, niin noudatan sitä (ainakin ensimmäisellä kerralla) pilkun tarkasti. Siis jos kaikkia aineksia ja valmistusvälineitä löytyy riittävästi. Ja entä jos jotain puuttuu? Silloin sovelletaan – siis luodaan uutta.

Olen saanut usein kunnian kokata ystävien, sukulaisten tai asiakkaiden keittiöissä. Silloin ei aina ole saatavilla juuri sitä vempelettä, joka on kotiin tai töihin unohtunut. Kerran olen tehnyt kohokasvuokia rautasahan ja kelmun kanssa vanhoista säilykepurkeista. Toimivat niin hyvin, että ihmettelin, miksi olen ikinä vastaavista maksanut.

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen sain kirjeen kokkiystävältäni. Hän huomautti ystävällisesti, että olen kertonut jo kymmenessä perättäisessä kirjeessä tyttärestäni. Ja ruuasta pitäisi puhua. Hups, lipsahti. Mutta ylpeänä isänä kun se vaan on niin kivaa kirjoittaa prinsessastaan! Lupasin kirjoittaa välillä jostain muusta. Oli kyllä aika kova miettiminen, mutta pysyin aiheesta erossa sen jälkeen muistaakseni pari kuukautta. Aika hyvin, etten sanoisi.

Mutta nyt on taas kirjoitettava perhe-elämästä. Se nimittäin aiheuttaa niukkuutta. Samanaikaisesti tuntee toisaalta olevansa upporikas. Minullahan on jo kaikki tavoittelemisen arvoinen – kaksi omaa tervettä lasta ja ihana vaimo. Mutta toisaalta olen köyhä, sillä aika tuntuu valuvan käsistä. Se pitäisi jakaa lasten, vaimon, työn, ystävien ja itsensä kanssa jotenkin reilusti tasan. Millä sen saisi riittämään?

Myös tämän viikon resepti syntyi niukkuuden pakottamana. Pitkän työpäivän jälkeen olimme koko perhe siinä hieman paremmassa perhemarketissa ostoksilla. Nälkä oli kaamea. Silloin sorrun ostamaan vähän sitä sun tätä. Ehdotin, että tehdään kylmäsavulohipiirakkaa. Vaimo suostui. Nälän riivaamana koitin selviytyä ulos mahdollisimman nopeasti ja muistin ostaa reseptin tarvikkeista vain sen kylmäsavulohen. Alkuperäisessä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -kirjan reseptissä, piirakkaan tulisi vielä tavallista lohta ja erilaisia yrttejä. Mutta kun niitä ei sitten kotoa löytynytkään, niin oli loput keksittävä. Onneksi oli sitä sun tätä nälissään tultu ostettua. Tuli vallan erinomaista!

Kiitos niukkuuden.

Kylmäsavulohipiirakka
Kuten sanottu, ole luova. Mikäli jotain puuttuu, niin korvaa se jollain muulla. Tai jätä pois. Äläkä sitten pöydässä selitä, että ”tässä kyllä kuuluisi olla sitä ja tätä ja sen pitäisi maistua joltain muulta”, vaan keskity keräämään kehuja. Se on mukavampaa.

AINEKSET (neljälle)

Piirakkapohja

400 g valmista piirakkataikinaa kaupan pakasteesta (jos se aika on rajoittava tekijä…)

TAI

– 5 dl vehnäjauhoja
– 125 g pehmeää voita
– 1,5 dl vettä

TÄYTE

– 200 g kylmäsavulohta (Nauvolaista Piipanojan, mikäli saatavilla)
– 10 pientä savumuikkua
– 1 punasipuli
– 1 iso purjo
– 2 dl kermaa
– 2 kananmunaa
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl currya
– 2 keskikokoista suolakurkkua
– 100g juustoraastetta

TARJOLLE
– mätiä
– smetanaa
– vihersalaattia, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

VALMISTUS
Valmista taikina tai ota pakkasesta sulamaan. Valmistus: nypi pehmeä voi ja jauho taikinaksi. Lisää vettä ja suolaa. Sekoita ja laita taikina jääkaappiin lepäämään n. tunniksi.

Pilko sipuli ja purjo ohueksi ja ruskista hetki. Pilko lohi siivuiksi ja suolakurkut pieniksi paloiksi. Sekoita sipulit, kerma, kananmunat, sinappi, curry ja suolakurkut keskenään. Painele taikina vuokaan ja kaada täyte päälle. Asettele muikut haluamaasi kuvioon pinnalle ja ripottele lopuksi juustoraaste kaiken päälle.

Paista 200 c uunissa n. 25-30 minuuttia. Tarjoile smetana-mäti-kastikkeen ja vihersalaatin kera.

Viinivinkki
Harvoin juon roséta, mutta tätä ruokaa nauttiessa oli sellainen etelän yö Suomessakin. Elokuun tumma ja lämmin ilta. Rosé sopi tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Kokin lasissa oli Trapichen Roséta. Löytyy Alkosta ja lisätiedot Alkon sivuilta alla olevasta linkistä.