Lapsuuden makuja – Siideri-sinappipossu

Déjà vu on jännä tunne. Sehän tarkoittaa entiselämystä, eli ”jo nähtyä” ja viittaa hetkeen, jonka kokee jo kertaalleen eläneensä ja nähneensä. Selityksiä on wikipediassakin ilmiölle useampia ja mitä luultavimmin kyse on pikemminkin pienestä aivoharhasta kuin aiemmassa elämässä eletystä tuokiosta.
Jännä kyllä, makujen ja tuoksujen kautta itsensä pystyy viekoittelemaan tarkoituksellisesti Déjà vun pyörteisiin. Maun tai tuoksun mielleyhtymä voi olla niin voimakas, että siihen assosioituvan hetken voi kuin elää uudelleen.

Mummolan tuoksu. Mummin mannapuuro. Äidin leipomat sämpylät pihapöydällä. Puutarhan puista puristettu omenamehu. Valkosipulisilakat joulupöydässä. Ala-asteen emännän valmistama kanaviillokki. Naularallin jäljiltä riekaleina olevan pyörän sisäkumin tuoksu.

Nuo maut ja tuoksut ovat minulle piirtyneet niin vahvasti mieleen, että kun aistin jotain vastaavaa, elän sen hetken kuin uudestaan. Muistan mummin hymyn, kesäisen hetken puutarhakeinussa, lapsenomaisen ilon ja jännityksen jouluaattona ja ala-asteen ystävieni ilmeet, eleet ja jopa heidän käyttämänsä vaatteet muutaman vuosikymmenen takaa. Muistoihin piirtynyt maku ikään kuin avaa portin elokuva-arkistoon, johon ei muuten pääse käsiksi.

Toisaalta taas jokin maku jää kiusaamaan ja vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niin tuttu, mutta mistä? Missä olen tätä maistanut ennen?

Lapsuudessa koetut maut ovat tärkeitä. Niihin tullaan palaamaan elämän aikana lukemattomia kertoja. Mieltymyksemme suunta naulataan jo varsin varhain ja siksi pidän tärkeänä, että lapsuudessa maut ovat pikemminkin aitoja kuin teollisia.

Siksi luin ilolla Ruokatietoa 2009 –tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan keitot ja kunnon perusruoat ovat nousseet nuorten suosioon. Hampurilainen ei enää mahdu viiden parhaan joukkoon, vaan siellä ovat mm. jauhelihakeitto, hernekeitto, makaroonilaatikko ja paistettu kala. Ehkä ruoka-Suomella on sittenkin tulevaisuutta!

Antaa lasten itse valita omat lempparinsa – meidän tehtävä on taata riittävä valinnanvara.

Kotikokkaamisen ei tarvitse olla fiiniä – mutta aitoa sen on oltava.

Siideri-sinappipossu

Saa lasten aisteja stimuloida myös eksoottisemmillakin mauilla. Tämän yksinkertaisenpossuruoan maustaa ranskalainen sinappi ja englantilainen siideri.

AINEKSET

  • 4 possun kevyesti nuijittua pihviä (esim. kasslerista)
  • 1 rkl Dijonin A l’ Ancienne  -vanhanajan sinappia
  • 1,5 dl englantilaista kuivaa omenasiideriä
  • 2 dl kermaa
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi uunissa valmistettuja veneperunoita.

VALMISTUS
Mausta pihvit kevyesti pippurilla ja suolalla. Ruskista pihvit pannulla. Kaada joukkoon siideri ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon sinappi ja kerma. Hauduta 10 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa kastiketta vatkaamalla joukkoon hieman Maizenaa. Tarjoa veneperunoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä – Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!


Viime viikolla kirjoitin Loistokarillamme asuvasta pariskunnasta, jolla on saarella seuranaan Herra ja Rouva Hanhi sekä Rouva Sorsa. Molemmilla rouvilla oli vielä viikko sitten pesät täynnä munia, vaan eipä ole enää! Kävin eilen torstaina saarella ja kuulin ilouutisen. Saarella tapahtui viikon aikana kaksi onnellista perhetapahtumaa ja Loistokarin asukasmäärä kasvoi kerralla moninkertaiseksi. Tosin vain hetkeksi.

Hanhenpoikasten kuoriuduttua kävi nimittäin outo luonnonnäytelmä. Herra ja Rouva Hanhi valitsivat matkaansa vain yhden poikasen ja jättivät pesäsaarensa. Loput kolme poikasta jäivät orpoina kyhjöttämään hylättyyn pesään.

Loistokarin Ukko ja Akka seurasivat tilannetta etäältä, mutta kun 12 tunnin odottelun jälkeen ei hanhiemoa ja yhtä poikasta pesälle kuulunut, soittivat he eläinsuojeluyhdistykseen kysyäkseen onko tämä normaalia ja voiko ihminen auttaa poikasia jotenkin. Normaalistihan emo ei vastakuoriutuneita poikasia hylkää hetkeksikään. Eläinsuojelijat neuvoivat tarjoamaan poikasille lämpimän kodin pahvilaatikossa, ruokaa ja vettä sekä sopivan tilaisuuden tullen toimittamaan lapsoset eläinhoitolaan.

Kahteen päivään ei ollut Ukolla ja Akalla asiaa mantereelle, joten orpopoikaset nauttivat Loistonvartijan täyshoitolan koiranmakkara-annoksista ja merivesi-levä -juomasta kaikessa rauhassa lämpimän kakluunin vieressä. Tiistaiaamuna oli Ukon ja Akan määrä jättää hyvästit ottopoikasilleen. He pakkasivat kolme orpoa turvallisesti pahvilaatikkoon ja astuivat ovesta ulos valmistelemaan merimatkaa mantereelle.

Yllätys oli suuri, kun oven takana Ukkoa ja Akkaa tapitti kolme hanhea – Herra ja Rouva Hanhi sekä yksi heidän tuoreista poikasistaan. Olivat siis kaksi päivää kolmistaan uiskenneltuaan todenneet, että jotain puuttuu ja lähteneet hakemaan untuvikkoja takaisin emon huomaan.

Ukko ja Akka laskivat ottopoikaset pahvilaatikosta kalliolle, josta onnellinen hanhiperhe vaappui jonossa suoraan rantaan ja yhteistä perhe-elämää viettämään Airiston aalloille. Ei ole sitä hanhiperhettä sen koommin näkynyt.

On se luonto ihmeellinen. Ja saaristoluonto varsinkin.

Luitko jo Loistokarin pariskunnan haastattelun? Jos et, lue se tästä.


Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä

Perjantaikokki se ei pääse grillistään kesällä eroon, ei millään. No, parempi näin, sillä talvella touhussa jäätyvät näpit!

AINEKSET
– 600 g porsaan sisäfileetä
– 2 rkl sinapinsiemen-Dijonia (tai vaihtoehtoisesti jotakin mietoa sinappia)
– 3 rkl pilkottua persiljaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 8-12 kpl vihreitä parsoja
– 4 siivua pekonia

VALMISTUS
Hiero porsaan sisäfileen pintaan sinappi, persilja, valkosipuli ja oliiviöljy. Rouhi pinnalle vielä suolaa ja mustapippuria. Laita liha pussiin, jonka suljet tiiviisti. Anna marinoitua muutama tunti – mielellään vaikka yön yli.

Katkaise parsoista puumainen alaosa pois. Keitä 5-6 minuuttia ja jäähdytä esimerkiksi kylmässä vedessä. Kääri 2-3 parsaa nipuksi yhdellä pekonisiivulla.

Pyyhi lihasta persiljanlehdet ja ylimääräinen marinadi. Grillaa kuumassa grillissä kaunis pinta ja laske hieman lämpöä. Grillaa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta ja kääri folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Grillaa sillä välin pekoniparsoja, kunnes pekoni on kypsää. Leikkaa sitten liha siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi minttu-melonisalaatin kera.

Juhlavaa viikonloppua

Terveisin

Erään hienon miehen häihin lauantaina suuntaava Perjantaikokki

Kylmäsavulohipiirakka – Niukkuus tuo tulosta

Niukkuus, vaikka sanassa onkin pulavuosien ikävä kaiku, on luovuuden alku ja edellytys. Niukkuus on myös tehokkuuden lähtökohta. Niukoilla resursseilla tehdään usein parempaa tulosta. Jos kaikkea on tarpeeksi ja vähän liikaakin, ei mistään tarvitse tinkiä. Silloin ei myöskään ole tarvetta luoda uutta, keksiä parempaa tai järkevämpää keinoa selvitä rutiinisuorituksista. Ei ole tarvetta parantaa, kun aikaa ja resursseja on mielin määrin.

Sama pätee keittiöön. Kun saan käteeni hyvän reseptin, niin noudatan sitä (ainakin ensimmäisellä kerralla) pilkun tarkasti. Siis jos kaikkia aineksia ja valmistusvälineitä löytyy riittävästi. Ja entä jos jotain puuttuu? Silloin sovelletaan – siis luodaan uutta.

Olen saanut usein kunnian kokata ystävien, sukulaisten tai asiakkaiden keittiöissä. Silloin ei aina ole saatavilla juuri sitä vempelettä, joka on kotiin tai töihin unohtunut. Kerran olen tehnyt kohokasvuokia rautasahan ja kelmun kanssa vanhoista säilykepurkeista. Toimivat niin hyvin, että ihmettelin, miksi olen ikinä vastaavista maksanut.

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen sain kirjeen kokkiystävältäni. Hän huomautti ystävällisesti, että olen kertonut jo kymmenessä perättäisessä kirjeessä tyttärestäni. Ja ruuasta pitäisi puhua. Hups, lipsahti. Mutta ylpeänä isänä kun se vaan on niin kivaa kirjoittaa prinsessastaan! Lupasin kirjoittaa välillä jostain muusta. Oli kyllä aika kova miettiminen, mutta pysyin aiheesta erossa sen jälkeen muistaakseni pari kuukautta. Aika hyvin, etten sanoisi.

Mutta nyt on taas kirjoitettava perhe-elämästä. Se nimittäin aiheuttaa niukkuutta. Samanaikaisesti tuntee toisaalta olevansa upporikas. Minullahan on jo kaikki tavoittelemisen arvoinen – kaksi omaa tervettä lasta ja ihana vaimo. Mutta toisaalta olen köyhä, sillä aika tuntuu valuvan käsistä. Se pitäisi jakaa lasten, vaimon, työn, ystävien ja itsensä kanssa jotenkin reilusti tasan. Millä sen saisi riittämään?

Myös tämän viikon resepti syntyi niukkuuden pakottamana. Pitkän työpäivän jälkeen olimme koko perhe siinä hieman paremmassa perhemarketissa ostoksilla. Nälkä oli kaamea. Silloin sorrun ostamaan vähän sitä sun tätä. Ehdotin, että tehdään kylmäsavulohipiirakkaa. Vaimo suostui. Nälän riivaamana koitin selviytyä ulos mahdollisimman nopeasti ja muistin ostaa reseptin tarvikkeista vain sen kylmäsavulohen. Alkuperäisessä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -kirjan reseptissä, piirakkaan tulisi vielä tavallista lohta ja erilaisia yrttejä. Mutta kun niitä ei sitten kotoa löytynytkään, niin oli loput keksittävä. Onneksi oli sitä sun tätä nälissään tultu ostettua. Tuli vallan erinomaista!

Kiitos niukkuuden.

Kylmäsavulohipiirakka
Kuten sanottu, ole luova. Mikäli jotain puuttuu, niin korvaa se jollain muulla. Tai jätä pois. Äläkä sitten pöydässä selitä, että ”tässä kyllä kuuluisi olla sitä ja tätä ja sen pitäisi maistua joltain muulta”, vaan keskity keräämään kehuja. Se on mukavampaa.

AINEKSET (neljälle)

Piirakkapohja

400 g valmista piirakkataikinaa kaupan pakasteesta (jos se aika on rajoittava tekijä…)

TAI

– 5 dl vehnäjauhoja
– 125 g pehmeää voita
– 1,5 dl vettä

TÄYTE

– 200 g kylmäsavulohta (Nauvolaista Piipanojan, mikäli saatavilla)
– 10 pientä savumuikkua
– 1 punasipuli
– 1 iso purjo
– 2 dl kermaa
– 2 kananmunaa
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl currya
– 2 keskikokoista suolakurkkua
– 100g juustoraastetta

TARJOLLE
– mätiä
– smetanaa
– vihersalaattia, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

VALMISTUS
Valmista taikina tai ota pakkasesta sulamaan. Valmistus: nypi pehmeä voi ja jauho taikinaksi. Lisää vettä ja suolaa. Sekoita ja laita taikina jääkaappiin lepäämään n. tunniksi.

Pilko sipuli ja purjo ohueksi ja ruskista hetki. Pilko lohi siivuiksi ja suolakurkut pieniksi paloiksi. Sekoita sipulit, kerma, kananmunat, sinappi, curry ja suolakurkut keskenään. Painele taikina vuokaan ja kaada täyte päälle. Asettele muikut haluamaasi kuvioon pinnalle ja ripottele lopuksi juustoraaste kaiken päälle.

Paista 200 c uunissa n. 25-30 minuuttia. Tarjoile smetana-mäti-kastikkeen ja vihersalaatin kera.

Viinivinkki
Harvoin juon roséta, mutta tätä ruokaa nauttiessa oli sellainen etelän yö Suomessakin. Elokuun tumma ja lämmin ilta. Rosé sopi tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Kokin lasissa oli Trapichen Roséta. Löytyy Alkosta ja lisätiedot Alkon sivuilta alla olevasta linkistä.

Viini Alkon sivuilla

Niukkaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Grillattua lohta, parsaa parmakinkussa ja sauce moutarde – Kohta alkaa jazzi soimaan…

…kansa lähtee karkeloimaan. Vai miten se biisi nyt taas menikään.

Tätä kirjoittaessa on vielä carte-lista painamatta, viinilista viimeistelemättä, terassi maalaamatta ja uuni ostamatta. Siksi annoinkin itselleni oikeuden luopua ajankohtaisuudesta. Torstai-illan sijaan kirjoitan kirjettä sinulle tiistai-iltana. Tänään, kun kirjeen saat, on nimittäin kesäravintolamme Vaakahuoneen Paviljongin avajaiset (vaikka ei sitä tässä kirjoittaessa kyllä usko) ja en uskaltanut jättää kokkailuja torstai-iltaan. Yöunista kun ei silloin ole täyttä varmuutta, sillä olen kaiken lisäksi vielä asiakasryhmän kanssa koko illan Herrankukkarossa. Mukavaa puuhaa tosin!

No, kaikki valmistuu aina siihen käytettävissä olevassa ajassa. Oli sitä aikaa sitten liikaa tai liian vähän. Viinilistaakin on ollut aikaa valmistella viime syyskuusta. Ihme juttu tämä viime tinka. Miksi aina kaikki jää siihen?

Voit muuten tarkistaa, saimmeko ravintolan auki ajoissa, sillä jos menet Vaakahuoneen sivuilla alla olevasta linkistä, voit katsoa nettikamerasta, onko terassi kunnossa ja soittaako orkesteri (klo 18 jälkeen…). Ja jos löydät viinilistan sekä ruokalistan sivuiltamme ja niissä on vuosiluku 2007, saan onnitella itseäni.

Olo on kuin reality-TV:ssä!

Niin, se nettikamerakin on vielä hankkimatta.

Vaakahuoneen avaamisoperaatio reaaliajassa – näkymä terassillemme

Grillattua lohta, parsaa parmakinkussa ja sauce moutarde
Otsikon perusteella voisi päätellä, että on perjantaikokilla homma kihahtanut liedelle ja yksinkertaisuus unohtunut sen siliän tien. Mutta ähäkutti, ruuan tekeminen on helppoa kuin mikä ja aineksiakin tarvitaan vain muutamia.

AINEKSET neljälle

KALA
500 g nahallista lohifilettä
suolaa
pippurisekoitusta

PARSA JA PARMAKINKKU
1 paketti parsaa
4 siivua parmakinkkua

SAUCE MOUTARDE (eli sinappinen Hollandaise)
– 3 munan keltuaista
– 3 rkl kuumaa vettä
– 175 g voita
– 2 tl dijon-sinappia

VALMISTUS
Kuori parsat nupusta alaspäin. Keitä n. 2-4 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja kaada kattila täyteen kylmää vettä (lopettaa kypsymisen). Voit kokeilla parsan kypsyyttä kesken keittämisen. Jos se taipuu keskeltä kokkipinseteillä nostettaessa, on se jo ylikypsää…

Kirkasta voi, eli laita voi pieneen kattilaan ja levy pienelle lämmölle. Kun voi sulaa, kaada talteen vain kirkas neste. Vaalea hera jää pohjalle ja sitä ei tässä käytetä. Anna jäähtyä.

Kääri parsat neljään pakettiin parmakinkkusiivuilla. Lämmitä grilli. Itse käytän kalan kanssa foliota grillatessa, niin saa kalan tarvittaessa käännettyäkin. Mausta lohi suolalla ja runsaalla pippurisekoituksella. Laita grilliin.

Hipsi takaisin keittiöön valmistamaan sinappikastike. Laita paksupohjainen kattila liedelle ja liesi ykköselle. Kaada kattilaan 3 rkl kuumaa vettä ja kolme munankeltuaista. Vatkaa kuin vimmattu n. kolme minuuttia, kunnes sinulla on kaunis vaahto. Kaada voi pikkuhiljaa joukkoon koko ajan vatkaten (käske siipan pitää kiinni kattilasta). Mausta sinapilla. Siinä se.

Nyt takaisin grillin ääreen. Käännä kala hetkeksi ja grillaa parsanyyttejä muutama minuutti siten, että kinkku hieman rapeutuu, mutta parsat eivät ylikypsy tai tummu. Asettele kala lautaselle, parsanippu päälle ja kruunaa sauce moutardilla.

Valmistuu yllättävän helposti myös kiireessä, mutta on nautittava kaikessa rauhassa.
Hyvää ruokahalua!

Kiitos kokkikurssilaisille!
Tämän kevään perjantaireseptiläisille varatut kokkikurssit ovat takana ja esitän suuren kiitoksen kaikille osallistujille. Viimeisin, viime viikon lauantaina kokkailtu kurssi jäi mieleen harvinaisen avoimena ja reippaana. Liekö ansiota suuren ikäjakauman. Kuvassa kurssin nuorin, Carolina, näyttää Julienille (ranskalainen keittiöpäällikkömme) miten Sipoossa liekitetään. Ja hyvin liekitetäänkin!

Mikäli haluat järjestää kokkikurssin ryhmällesi, onnistuu se kesäaikaan myös Vaakahuoneen Paviljongilla, Aurajokirannassa. Ole yhteydessä suoraan perjantaikokkiin, niin mietitään yhdessä. Kivaa siellä ainakin kokeilla oli 🙂

Kiitos myös kokkikurssien yhteistyökumppaneille. Tärkeimmässä roolissa ovat tietenkin veitset ja muut keittiövälineet. Kaarinalainen Heirol toimi kurssien virallisena välinetoimittajana. Jos olit kurssilla ja pidit heidän puukoista, kattiloista ja pannuista, niin voit vilkaista oheisesta linkistä, mitä muuta Heirolilla on tarjota. Hinta-laatusuhde on heidän tuotteissaan ylivertainen ja kestävät jopa ammattikäytössä. Julkaistaanpa sivuilla myös yhtä aika hauskaa blogia…

Tästä perjantaista eteenpäin kokki siirtyy Aurajokirantaan ja höyrylaivan kyytiin, joten ensi perjantain kirje on luvassa Ukkopekan kirjepohjalla.

Hyvää viikonloppua, iloista vappua ja ensi perjantaiseen!

T. Perjantaikokki

Vain paras kelpaa keittiöön… tutustu Heirolin välineisiin!

Kaht lai lohta uunist – Vastakohdat kaunistavat toisiaan

Upeaa, kun voi samanaikaisesti iloita keväästä, haaveilla Pekka Poudan lupaamista aurinkokeleistä ja lämpöasteista (huomenna +10 astetta ja täyttä aurinkoa koko saaristoon – Aurajoestakin lähti jäät jo alkuviikosta!) sekä samalla suunnitella hiihtomatkaa Lapin mahtaville hangille. Ei onnistu ihan joka maassa – rantatossu toisessa jalassa ja toisessa Sievin suksimono.

Näin se on keittiössäkin – vastakohdat kiehtovat. Kuumaa ja kylmää. Rapeaa ja pehmeää. Hapanta ja makeaa. Kun ruokalajissa on erilaisia elementtejä, on siinä klassikkoainesta. Ajatteleppa vaikka rapeita, kuumia vohveleita ja vaniljajäätelöä! Tai mieti miksi sweet and sour löytyy jokaisesta kiinalaisravintolan ruokalistasta? Ja kuinka makea saaristolaisleipä maistuukin erityisen hyvälle kirpeän tyrnivoin kera. Siinä on muuten aito saaristolainen sweet&sour-yhdistelmä 🙂

Tällä viikolla kokilla teki mieli sekä kylmäsavulohta että tavallista lohta. Vastakohtiako? Ei ehkä täysin, mutta hyvin erilaisia makuja kuitenkin. Oli pakko kokeilla, että mitä tulee, kun laittaa ne samaan annokseen. Vaimo, kokin kiehtova vastakohta, piti, joten mikset sinäkin!

Kaht lai lohta uunist

AINEKSET
Neljälle hengelle tarvitset:

– ruodoton ja nahaton lohifileen pala n. 600g
– 50 g kylmäsavulohta
– pieni kukkakaali
– pieni purjo
– 1 sipuli
– 100 g pakasteherneitä
– 1 iso suolakurkku
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl kermaa
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 rkl kalafondia tai 1 kalaliemikuutio
– 1 tl dijon-sinappia
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Pilko kukkakaali, purjo, valkosipuli ja sipuli pieneksi. Paista niitä hetki pannulla tilkassa oliiviöljyä, kunnes sipuli on kullanruskeaa. Lisää joukkoon herneet ja pilkottu suolakurkku. Paista n. minuutti ja kaada kasvikset uunivuokaan. Kaada pannulle kerma, valkoviini ja kalafondi sekä sinappi. Kiehuta puoleen ja kaada kasvisten päälle. Lado kasvisten päälle siivutettu kylmäsavulohi. Tämän voi jättää poiskin, mutta tuo mukavan savun maun ruokaan.

Paista toisella pannulla (tai samalla, mutta huuhdo pannu välillä) kalaan ruskea pinta kuumalla pannulla (n. 30 sekuntia per puoli). Aseta kala vihannespedille ja sitten ruoka uuniin n. 15 minuutiksi 200 asteeseen.

Oikke vaa kamala hyvää ruokahaluu sanos turkulaine!

Ja oikein mukavaa viikonloppua kokin puolesta

Saaristolaisleivän resepti?
Moni sitä kysyy, mutta ei sitä millään viitsisi luovuttaa. Sehän on eräitä niitä tarkimmin varjeltuja liikesalaisuuksiamme… Mutta kerran on tullut luvattua, että kun perjantaireseptin tilaajien määrä rikkoo 10 000 rajan, niin kerrottavahan se on. Reilu tuhat puuttuu, sillä tänään aamulla teitä oli 8956 kappaletta. Että terve vaan kaikille 🙂

Anjovista, lohta, mozzarellaa ja kaikkea muuta hyvää – Kokki tuli kaupunkiin

Marseille, Pariisi, Turku, Lappeenranta, Turku… Pitkä on ollut miehen tie, mutta mitä ei rakkautensa eteen tekisi! Nyt ei puhuta perjantaikokista, vaan uudesta keittiöpäälliköstämme, Julien Boulangerista, joka hyppää remmiimme näinä päivinä!

Sen verran on taitava kaveri, että perjantaikokki myöntää itsensä keittiössä aivan kakkoseksi. Mutta hyvä tiimi meistä tulee! Julien on itsensä Alain Ducassen (maailman tunnetuimpia keittiöguruja) kasvatti ja muutti naisen (kuinkas muuten…) perässä Suomeen neljä vuotta sitten – ja suoraan ravintolamme Vaakahuoneen keittiöön. Välillä hän kävi kääntymässä Lappeenrannassa, mutta nyt näyttää muuttoauton keula jälleen kohti Turkua ja saaristoa.

Miksikö kerron tämän? Jos jatkossa blogidda on aistittavissa hitunen aitoa ranskalaisuutta, niin se ei välttämättä ole taas niitä kokin hairahduksia… Kauas ei saaristosta Julieniakaan päästetä ruokalinjassa, mutta takaan, että Julien tuo ammattitaidollaan monta uutta vinkkiä teille perjantaireseptiläisille.

Niin, ja Julienin oppiin pääsee myös Herrankukkaron kokkikursseilla!

Tervetuloa Julien!

Anjovista, lohta, mozzarellaa ja kaikkea muuta hyvää
Tämän perjantain ruuassa on jännä kombinaatio, mutta ei se hassumpaa ollut…

AINEKSET neljälle

LOHI
– nahatonta ja ruodotonta lohifilettä 500 g
– 8 pekonisiivua
– 8 anjovisfilettä
– 150 g mozzarellaa
– mustapippuria myllystä

LINSSIT
– 1 dl linssejä
– 2 dl kermaa
– 1 dl kaprista
– 1 tl oreganoa
– 1 dl smetanaa
– 1 rkl dijon-sinappia
– hyppysellinen cayennepippuria
– mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita uunin grillivastus lämpiämään 200 asteeseen.
Leikkaa lohi neljäksi pitkulaiseksi palaksi ja rouhi pippuria päälle. Laita anjovisfileet ja mozzarellaviipaleet lohen kummallekin puolelle ja kääri pekoniin. Paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Valmista sillä aikaa linssihöystö.

Linssihöystö:
Tarkista pakkauksesta linssien keittoaika (se vaihtelee eri linssien kesken). Keitä niitä muutama minuutti vähemmän, kuin ohjeessa sanotaan. Huuhdo ne sitten kylmässä vedessä. Linssien tulisi olla ”al dente” tässä vaiheessa. Lämmitä kerma kattilassa, lisää linssit, kaprikset sekä sinappi ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon oregano sekä smetana ja mausta pippureilla.

Kokoa annos – linssit alle, lohi päälle – ja nauti

Oikein hauskaa perjantaita ja viikonloppua!

Terveisin Perjantaikokki

Tomaatti-sipulisalaatti anjoviksen ja kuminan kera

Jälleen on viikonloppu edessä. Pouta povaa televisiossa aurinkoa ja sunnuntaiksi jopa hellettä, joten kevyt, mutta ruokaisa salaatti sopii loistavasti vaikka sunnuntain lounaaksi laiturin nokassa nautittavaksi. Se on kesä taas! Taitaa olla jo toinen kerta tänä vuonna 🙂

Tomaattisalaatti anjoviksen ja kuminan kera
Tähän herkulliseen salaattiin tarvitset:

– 1 rkl dijon-sinappia
– 2 rkl valkoviinietikkaa
– 0,75 dl oliiviöljyä
– 5 tomaattia
– sellerinvarsi
– punasipuli
– 1 tl kuminansiemeniä
– 2-3 anjovisfileetä
– 2 kananmunaa
– suolaa ja pippuria myllystä

Laita sinappi pieneen kulhoon ja sekoita siihen viinietikka. Mausta kevyesti suolalla ja runsaalla pippurilla. Vatkaa oliiviöljy kastikkeen joukkoon ohuena nauhana erittäin huolellisesti.

Asettele pilkotut ainekset salaattikulhoon joko järjestelmällisesti tai sulavasti kaikki sekaisin. Kaada salaatinkastike päälle, koristele munasiivuilla ja nauti.

Oikein loistavaa viikonvaihdetta. Muistakaa ostaa kaupasta myös aurinkorasvaa sillä pian porottaa!

Terveisin Perjantaikokki