Purjehdus 2020, päivä #2 Björkö

Lähdimme helteisestä ja tyynestä Nauvosta ennen aamupalaa, sillä halusimme ehtiä nauttimaan alkukesän hellejakson viimeisestä päivästä Saaristomeren yhdessä upeimmista uimapaikoista: Björkön sisäjärvellä.

Pläkällä ei purjehdita.

Pläkä on mottoriveneilijän unelma ja purjehtijan unelman vastakohta. Luvassa oli siis konemarssia läpi valitettavan sinileväisen Saaristomeren.

Kahden tunnin konettamisen jälkeen merituuli nousi 4-6 m/s tarjoten loppulegiksi loistavaa Välimeripurjehdusta: tasainen ja lämmin tuuli vei meitä kuutta solmua kohti Björkötä.

Vihdoin myös purjehdusta 🙂

Yllätykseksemme eivät rannat olleet aivan täynnä ja saimme ”vakiopaikan” käyttöön. Rantautuminen ei mennyt kerralla putkeen ja ensimmäistä kertaa tällä veneellä oli ankkuriköysi vaarassa jäädä peräsimeen tai potkuriin jumiin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yhdellä uudella yrityksellä. Keulapotkurilla tämän aluksen laittaa vaikka taskuparkkiin, mutta ilman sitä täytyy lähestymisen mennä kerralla oikein. Luonnonsatamissa ei alaslaskeutuvaa kepoa uskalla aina käyttää ja tällä kertaa sivutuuli nappasi keulaan ennen kuin köysi oli rannassa kiinni. Onneksi veneilijät auttavat aina toisiaan ja tälläkin kertaa rannassa oli apua tarjolla. Kiitos siitä!

Luonnonsataman sijainti ja vakiopaikkamme

Helle vaati uintia! Ja sitä saimme. Hypimme kallioilta ja nautimme lämmöstä. Björkön järven vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri täydellisen uintilämpöistä.

Lounaaksi grillasimme burgerit

Uinnin jälkeen lähdimme vaimon, tyttären ja koiran kanssa lenkille ja katsomaan, mihin kuntoon Santeri ja Tiia ovat kantatilan saaneet. Kahvila oli jo kiinni, mutta saimme maistaa palan porkkanakakkua, joka oli taivaallista.

Ihan kunnon lenkin Björkön kallioilla saa juostua.

Paljon on tapahtunut tilalla sitten viime näkemän! Paljon on toki vielä tehtävää (loppuelämäksi?), mutta paikka näytti jo ihan idylliseltä saaristolaistilalta ja kahvilalta. Kokonaisuuden kruunaa tilan ponit!

Tilan isäntä (vasemmalla)
Tilan emäntä

Santeri yllätti meidät ojentamalla meille numeroidun Björkö-puukon. Puukko annetaan heille, jotka ovat tehneet työtä Björkön hyväksi. Otimme tämän kiitollisina vastaan ja puukko jää veneeseen muistuttamaan tästä upeasta kesäpäivästä.

Byviken ”auringonlaskukalliolta” katsottuna
Kantatilaa ja juhannussalko
Illallista
Kuhaa, porkkanaa, paksoita ja kevätsipulia matkalla grilliin.

Illalla helteet olivat tiessään ja säätyyppi muuttumassa. Tuuli nousi sen verran kovaksi, että päätimme siirtyä ”redille” keula-ankkuriin. Niin teki moni muukin ja yöllä veneitä taisi pyöriä poukamassa keulan varassa melkein yhtä monta kuin oli kiinni keula rannassa.

Jännää, miten asiat muistaa vasta yöllä. Kuten vaikka sen, että talven aikana piti hommata annkuripurje, joka pitäisi paatin suorassa tuuleen nähden keula-ankkurissa. Tai sen, että jos tätä purjetta ei ole, keula-ankkurin kettinki kolisee aika kovaa veneen vatkatessa puolelta toiselle. Kolmelta yöllä heräsin kolinaan ja neljältä siihen kyllästyin. Viritin köyden kautta vedon kettinkiin ja sain äänen loppumaan. Oli kyllä kaunis kesäyö! Yöllisen harjoituksen jälkeen uni maistuikin lähes kymmeneen…

Pete

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Pinaatti-papupaistos ja paneroitua kuhaa – Tiimityön voimaa

Uuden luominen on erittäin mielenkiintoista. Sesonkiliiketoiminnassa on omat haasteensa, mutta mielenkiintoiseksi sen tekee juuri säännöllinen ja perinpohjainen uusiutuvuus. Vaikka toimintakonsepti onkin jo olemassa, odottaa jokaista käynnistyvää purjehduskautta tai Vaakahuoneen kesäsesonkia aina kuin ensimmäistä. Uudet ihmiset tuovat uudet mahdollisuudet!

Aurajokirannassa on täysi tohina päällä kesän valmisteluiden osalta. Avajaisiin on enää vajaa kolme viikkoa. Siitä eteenpäin neljä kuukautta mennään täysillä – asiakkaitamme palvellen. Huhtikuu on meille valmistelijoille kuin kuumilla hiilillä kävelyä. Ajatukset vaihtelevat innostuksesta epäilyyn. Löysimmekö hyvän kesähenkilökunnan? Onko kesälistamme mistään kotoisin? Paistaakohan kesällä aurinko vai sataako taas koko heinäkuun?

Kakku tuntuu isolta kerralla haukattavaksi. Neljässä kuukaudessa pitäisi tehdä töitä koko vuoden edestä. Kyllä hartiat painuisivat kasaan, jos yksin pitäisi ahertaa. Onneksi meillä on jälleen kasassa erikoisen hyvä porukka, jonka kanssa siirretään vaikka vuoria.

Purin eilen pomon kamerasta Sri Lankan avustustyökuvia. Hän oli näppäilyn lomassa taltioinut myös videonpätkän, joka avaa kertaheitolla yhteistyön tärkeimmän olemuksen. Ne vuoretkin siirtyvät, kun paikalla on oikea porukka ja kaikki tietävät mitä tekevät!

Suosittelen videon vilkaisua… Videon latautuminen saattaa kestää hetken, joten kärsivällisyyttä! Se on sen arvoinen.

Pinaatti-papupaistos ja paneroitua kuhaa

Keväisen kevyttä apetta, kesää kohti kun mennään.

AINEKSET
– 4 kuhan fileetä
– 1 kananmuna
– 2 dl korppujauhoja
– 200g neulapapuja
– 200g tuoretta pinaattia
– ½ kiinankaali
– pieni chilipalko (miedohko)
– 1 lime
– lehtipersiljaa
– 1 rkl soijaa
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria maustamiseen

VALMISTUS

Poista pavuista päät ja keitä ne lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Pilko kiinankaali pieneksi. Poista pinaateista lehtiruodit ja paista voissa pannulla, kunnes ovat mehustuneet kokoon. Lisää chili, pavut sekä kiinankaali ja laske lämpöä. Mausta soijalla ja pippurilla sekä limen mehulla. Hauduta hetki. Varo, että kiinankaali ei mene ylikypsäksi. Sen pitäisi vielä rasahdella hampaissa.

Pyöritä kalat kananmunassa ja leivitä korppujauhoilla. Paista pannulla voissa kullanruskeaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle reilusti pilkottua lehtipersiljaa. Tarjoa pinaatti-papupaistoksen kera.