Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Pinaatti-papupaistos ja paneroitua kuhaa – Tiimityön voimaa

Uuden luominen on erittäin mielenkiintoista. Sesonkiliiketoiminnassa on omat haasteensa, mutta mielenkiintoiseksi sen tekee juuri säännöllinen ja perinpohjainen uusiutuvuus. Vaikka toimintakonsepti onkin jo olemassa, odottaa jokaista käynnistyvää purjehduskautta tai Vaakahuoneen kesäsesonkia aina kuin ensimmäistä. Uudet ihmiset tuovat uudet mahdollisuudet!

Aurajokirannassa on täysi tohina päällä kesän valmisteluiden osalta. Avajaisiin on enää vajaa kolme viikkoa. Siitä eteenpäin neljä kuukautta mennään täysillä – asiakkaitamme palvellen. Huhtikuu on meille valmistelijoille kuin kuumilla hiilillä kävelyä. Ajatukset vaihtelevat innostuksesta epäilyyn. Löysimmekö hyvän kesähenkilökunnan? Onko kesälistamme mistään kotoisin? Paistaakohan kesällä aurinko vai sataako taas koko heinäkuun?

Kakku tuntuu isolta kerralla haukattavaksi. Neljässä kuukaudessa pitäisi tehdä töitä koko vuoden edestä. Kyllä hartiat painuisivat kasaan, jos yksin pitäisi ahertaa. Onneksi meillä on jälleen kasassa erikoisen hyvä porukka, jonka kanssa siirretään vaikka vuoria.

Purin eilen pomon kamerasta Sri Lankan avustustyökuvia. Hän oli näppäilyn lomassa taltioinut myös videonpätkän, joka avaa kertaheitolla yhteistyön tärkeimmän olemuksen. Ne vuoretkin siirtyvät, kun paikalla on oikea porukka ja kaikki tietävät mitä tekevät!

Suosittelen videon vilkaisua… Videon latautuminen saattaa kestää hetken, joten kärsivällisyyttä! Se on sen arvoinen.

Pinaatti-papupaistos ja paneroitua kuhaa

Keväisen kevyttä apetta, kesää kohti kun mennään.

AINEKSET
– 4 kuhan fileetä
– 1 kananmuna
– 2 dl korppujauhoja
– 200g neulapapuja
– 200g tuoretta pinaattia
– ½ kiinankaali
– pieni chilipalko (miedohko)
– 1 lime
– lehtipersiljaa
– 1 rkl soijaa
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria maustamiseen

VALMISTUS

Poista pavuista päät ja keitä ne lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Pilko kiinankaali pieneksi. Poista pinaateista lehtiruodit ja paista voissa pannulla, kunnes ovat mehustuneet kokoon. Lisää chili, pavut sekä kiinankaali ja laske lämpöä. Mausta soijalla ja pippurilla sekä limen mehulla. Hauduta hetki. Varo, että kiinankaali ei mene ylikypsäksi. Sen pitäisi vielä rasahdella hampaissa.

Pyöritä kalat kananmunassa ja leivitä korppujauhoilla. Paista pannulla voissa kullanruskeaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle reilusti pilkottua lehtipersiljaa. Tarjoa pinaatti-papupaistoksen kera.

 

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia – Välineurheilua

Selailin uutta Glorian Ruoka&Viini-lehteä ja eksyin ”Pelit ja vehkeet”-osioon. Aukeamalle oli listattu TOP 6 turhaketta, joille oli yritetty keksiä käyttöäkin. Tavaraa oli sähköwokista automaattiseen perunankuorijaan. Naureskelin itsekseni niitä hölmöjä, jotka tuollaisiakin ostavat.

Jostain ihmeen syystä tuli kuitenkin mietittyä omien kaappien sisältöä. Perjantaikokki tunnetaan armottomana välineurheilijana – lajissa kuin lajissa. Kaapista löytyy roipetta seinäkiipeilyyn, squashiin, täytettyjen cannellonien tekemiseen ja pastan veivaamiseen. Suurimmalle osalle tavaroista keksin jopa kohtalaisen aktiivista käyttöä. Mitä nyt squash, seinäkiipeily, cannellonit ja pastan veivaaminen ovat viime aikoina jääneet hieman taka-alalle…

En siis ole mielestäni sellainen höynäytettävä turhakkeiden kerääjä kuin leipäkoneen 80-luvulla hankkineet. Vaimoni tosin on eri mieltä. Minua ei kuulemma saa päästää keittiötarvike- tai pyöräliikkeiden ”pikkuvälineosastolle” ilman valvontaa. Pannassa ovat myös Biltema, Clas Ohlson ja ”Honkkari”. Näissä kaupoissa minuun iskee oravarefleksi ja koriin kertyy kaikkea mielestäni erittäin tarpeellista. Ei siis turhakkeita, vaan tärkeitä tavaroita, joita ehkä joskus tarvitsen.

Paras keittiöturhakkeeni on ehdottomasti upporasvakeitin. Parhaan siitä tekee siihen liittyvä tarina – ei sen käytön useus. Ostin sen vuosia sitten, kun hyvä ystäväni soitti minulle alan kaupasta, että ”nyt sais frittikeittimiä niin halvalla, että tuonko sinullekin?” Kuulin taikasanan ”halpa” ja innostuin! Näin lisäksi heti sen kiistattomat hyödyt: ei enää grillijonossa seisoskelua opiskelijakarkeloiden jälkeen – nyt voin tehdä autenttiset makkaraperunat kotonakin! Hieno idea ja kuinka paljon sillä säästäisinkään rahaa.

Laitetta tuli käytettyä viikon verran, jonka jälkeen se hautautui kaapin perukoille. Ystäväni oli kuitenkin silloin poikamies ja mieltyi laitteen tuomaan kiistattomaan helppouteen keittiössä. Hän raportoi minulle päivittäin uusista frittaukseen soveltuvista raaka-aineista. Erityisen tohkeissaan hän oli keksittyään, että aamiaisenkin voi fritata. Muista myös sen iloisen ilmeen, kun hän huomasi kuinka taivaallisilta porkkanat maistuvatkaan pienen upporasvakylvyn jälkeen. Fritti-innostus alkoi piakkoin näkyä ystäväni farkkujen nopeana pienentymisenä ja naaman kiiltelynä. Harrastus loppui hänenkin osaltaan pikapuoliin.

Nyt tämä ystäväni on menossa naimisiin ja minä saan kunnian olla bestman. Sain kuulla, että tuleva vaimo ei ole sallinut vanhan, uskollisen frittikeittimen jälleenlanseerausta useista yrityksistä huolimatta. Syynäkin on vain sellainen pikkuseikka, että laitteessa on kuulemma vielä ne kahdeksan vuoden takaiset rasvat… Mokomakin nipo J

Älä sure, Henrikki. Tiedän jo, mitä saatte häälahjaksi! Uudet öljyt…

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia

Kun haluat upporasvakuurin jälkeen hieman keventää, niin tässä siihen oiva vinkki!

AINEKSET

– 4 kuhafilettä
– 2 salottisipulia
– 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 dl kermaa
– 2 tl kalafondia
– 4-5 kevätsipulin vartta
– 8 basilikan lehteä
– 1 parsakaali
– 2 isoa porkkanaa
– ½ sitruunan mehu
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Poista kaloista piikit. Pilko salottisipulit pieneksi ja laita paistumaan voihin. Lisää hetken kuluttua viini ja kalafondi ja anna kiehua hetki. Lisää sitten kerma ja laske lämpöä. Anna kiehua hiljalleen, jotta kastike menee kasaan. Lisää pannulle kalat, kolmeen osaan leikatut kevätsipulin varret ja pieneksi pilkottu basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes kalat ovat kypsiä.

Pilko parsakaalit suupalan kokoisiksi paloiksi. Veistele porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Keitä tai höyrytä kypsäksi. Mausta suolalla ja tarjoa kalan ja kastikkeen kera.

Kevyttä viikonloppua ja naisille erityisen hyvää huomista Naistenpäivää toivottaen!
Perjantaikokki

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan – Esimerkillistä kasvatusta

Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”

Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET
– 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)
– kaksi isoa, kypsää tomaattia
– 10 basilikan lehteä
– 4 kuhafilettä
– 10 pientä herkkusientä siivuina
– 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi
– 2 dl parmesaania raastettuna
– oliiviöljyä
– valkosipulinkynsi
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Bruschetta: poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha: paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki

 

Kylmäsavulohella aateloitu kuharulla katkarapu-kermakastikkeessa – Niin syöt kuin elät

Eilen illalla mietin, että mistäs sitä huomiseksi perjantaireseptiläisille kirjoittaisi. Istuin läppärin kanssa ja surffailin. TV oli päällä ja sieltä tuli Elämä Pelissä. Eksyin ohjelman nettisivuille ja sen eliniän ennustavaan testiin. Siinä vastataan noin kolmeenkymmeneen kysymykseen ja ohjelma laskee tilastollisen elinikäodotuksesi. Kysymykset käsittelevät elämäntapoja, ruoka- ja juomatottumuksia, kolesteroliarvoja, asennettasi työhön ja perheeseen, liikuntaa sekä harrastuksia ja monta muuta aluetta.

Tein testin ja pyrin olemaan mahdollisimman totuudenmukainen. Poskipäät kuumottaen myönsin koneelle jopa nauttivani viiniä pari lasia illassa, myös arkisin. Käytökseni huvitti, sillä tuskin niitä vastauksia siellä kukaan reaaliaikaisesti seuraa ja soittelee sitten paikallisille AA-kerhoille, että tuolla Kaarinassa olisi potentiaali raitistettava. Sain kuitenkin ennusteekseni 86 vuotta ja 5 kuukautta. Olin tyytyväinen, kyllä siihen ikään mennessä pitäisi keretä riittävästi.

Hauskinta testissä on, että voit muokata vastauksiasi ja katsoa sitten muuttuneiden tietojen vaikutuksen elinikään. Hah! Voisihan sitä kokeilla elämää vaikka raivoraittiina kasvissyöjänä, joka kokee lapset piinaavaksi lisäksi elämään ja harrastaa yhdistystoimintaa. Ei kun tuumasta toimeen!

Tässä testin tulokset, kun muokkasin elämääni aina yhden muuttujan osalta:

• tiputin omat ja vaimoni tulot nollaan – elinikäni laski 8 kuukautta. Vaimon elinikää tai avioliiton kestoa ei ohjelma tosin laskenut.
• jätin viininautinnot kokonaan – elinikäni piteni vuodella. Siis yksi vaivainen vuosi lisää kun raitistelisin loput 58 vuotta.
• luovuin voista ja kermasta keittiössä, samoin öljyistä. Sain kuukauden lisäaikaa. Hiphei!
• lopetin turvavyön käyttämisen – elämäni lyheni kahdella kuukaudella.
• otin elämääni ihanan lisän – useammin kuin kerran viikossa toistuvan luottamustoimipalaverin. Sain 9 kuukautta lisäaikaa. Selittänee, miksi vanhat pysyvät vallassa.
• ilmoitin olevani täysin tyytymätön tähänastisiin saavutuksiini – elämäni lyheni 11 kuukaudella!
• väitin, että minulla ei ole ystäviä – kurja, yksinäinen vierailuni elävien kirjoissa jäi armollisesti kolme kuukautta etukäteen suunniteltua lyhyemmäksi. Kiitos siitä.

Mitä tästä voi päätellä? Jätä mieluummin turvavyö kiinnittämättä kuin surkuttele elämääsi. Viininjuonnin lopettamisella saisi vuoden lisäaikaa, mutta onko sillä sitten niin väliä, kun vanhainkodissa ei kuitenkaan tarjoilla? Elämä kun tuppaa pitenemään sieltä loppupäästä eikä esim. keskeltä, jolloin lienee oikein kivaa. Mitä tulee rasvankäyttöön, niin ainakin minä laitan tähän alla olevaan reseptiin kermaa, enkä keinotekoista, tehtaalla ennen värjäystä harmaalta näyttänyttä litkua, jonka kyljessä lukee isolla ”VAIN 7% RASVAA!”. Yksi lisäkuukausi siellä vanhainkodissa ei liene sen arvoinen…

Tästä voi tosin myös päätellä sen, että onnelliset absolutistipoliitikot elävät tosi pitkään. Ollapa Vanhanen.

Suosittelen testiä – on oikein mukavaa ajanvietettä. Tosin takuuta eliniän saavuttamisesta ei annettu. Alla olevasta linkistä sinne pääsee.

Elämä Pelissä -testi

Kylmäsavulohella aateloitu kuharulla katkarapu-kermakastikkeessa

Tästä reseptistä saan taas kiittää vaimoani, joka äitiyslomalaisena kokkailee kotona ja ruoka on valmista, kun mies saapuu töistä. Ihan kuin Italiassa – mutta niin ohimenevää!

AINEKSET neljälle
– 4 kuhafileetä
– 100 g kylmäsavulohta
– ½ dl turkkilaista jogurttia
– 1 rkl persiljaa pilkottuna
– 1 tl sitruunamehua
– 1 dl katkarapuja
– 2 dl kermaa
– merisuolaa ja pippuria myllystä
– 8 hammastikkua

Lisukkeeksi esim. höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia tai perunamuusia.

VALMISTUS
Poista fileistä kylkiruodot. Leikkaa fileet selkäruotojen vierestä puoliksi ja poista toisesta fileen puolikkaasta selkäruodot. Mausta kalat suolalla ja pippurilla.

Sekoita jogurtti, persilja ja sitruunamehu. Mausta suolalla. Levitä tasainen kerros fileiden päälle. Päällystä fileet ohuilla kylmäsavulohisiivuilla. Rullaa ja kiinnitä hammastikuilla. Kokoa rullat pystyasennossa uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Pirskottele vielä sitruunamehua tilkka kalojen päälle ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kalojen paistuessa höyrytä kasvikset tai valmista muusi.

Sulata katkaravut ja lisää ne vuokaan muutama minuutti ennen paistoajan päättymistä (etteivät sitkisty).

Yksinkertaista ja helppoa! Kuten miehen elämä…

Mukavaa viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Ps. pikkujouluihimme tuli tilaa muutamaan iltaan. Lisätiedot karkeloista alta. Jos päätät osallistua, niin mainitse myyntipalvelullemme, että olet perjantaireseptiläinen, niin tarjoan pienen yllätysedun!

Pikkujoulut Herrankukkarossa

Kuhaa, chevre-pekoni-kantarellipaistos ja kesävihannekset – Onko jokaisella pilvellä kultainen reunus?

Kesäsesonkilaisen työtä piristää kaunis kesä. Viime vuosina aurinkoa sekä hellettä on tänne pohjolaankin riittänyt. Nyt näyttää siltä, että suomalaiset päätettiin palauttaa kerralla maan tasalle ja annettiin sataa koko heinäkuun.

Mutta entäpäs jos sinulla ei ole ennakko-odotuksia kesän ilmoista? Nauttiiko silloin myös sadesäästä? Väittäisin tiimimme toiseksi nuorinta jäsentä tarkkailemalla, että kyllä! Vajaan kaksivuotiaan selkäytimessä ei vielä ole valitusrefleksiä pilvisestä ilmasta eikä masennusvaihde iske päälle sateen ropistessa kattoon. Kyllähän sitä silloinkin voi lähteä metsäretkelle tai ”mutsikoita” poimimaan. Niinpä, miksi ei?

Ja kyllähän sitä herkkusuukin sateisesta kesästä nauttii, sillä metsän antimet ovat saatavilla aiemmin ja runsaammin kuin vuosiin. Tämän viikon ruoan sienet hankki meille se vajaa kaksivuotias pikkuapuri – sateen kastelemasta metsästä heti aamutuimaan – vaippasiltaan. Innostukseltaan kun ei turhia ehditty pukeutumaan, vaan mummin kanssa oli päästävä kanttarelleja etsimään. Heti.

Ei turhaan etsinyt ei!

Kuhaa, chevre-pekoni-kantarellipaistos ja kesävihannekset

AINEKSET
– 4 kuhafilettä
– 100g chevreä (mielellään kuoretonta)
– 0,5 litraa kantarelleja
– neljä siivua pekonia
– 4 rkl pilkottuja sipulinvarsia

– puolikas kukkakaali
– 8 keskikokoista uutta perunaa
– puolikas kesäkurpitsa
– neljä porkkanaa

– yksi ruukku basilikaa
– 0,5 dl oliiviöljyä

– suolaa ja pippuria myllystä. Voita paistamiseen.

VALMISTUS
JÄRJESTYS: Esivalmistele kala ja sen lisukkeet. Keitä kasvikset. Tee basilikaöljy. Paista kala ja kokoa annos.

Leikkaa kalasta keskipiikit pois. Suolaa fileet kevyesti ja jätä odottamaan.

Pese perunat ja leikkaa isot neljään osaan ja pienet puoliksi. Pilko porkkanat. Leikkaa kesäkurpitsat ja kukkakaali suupalan kokoisiksi paloiksi. Höyrytä tai keitä kypsiksi. Huomaa, että tässä kasvikset eivät saa jäädä al dente, jotta ne myös imevät hieman basilikaöljyä.

Kun kasvikset kiehuvat, pilko pekoni ja kanttarellit pieneksi. Paista pekoni rapeaksi ja lisää lopussa sienet sekä sipuli pannulle.

Laita basilikan lehdet ja oliiviöljy tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi.

Paista kala voissa. Asettele kalat lautaselle. Ripottele kalan päälle chevre ja pekonipaistos. Sekoita basilikaöljy valutettujen vihannesten joukkoon ja sekoita varoen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nauti.

Kuhanyytit Aurajuustolla

Jälleen on vuorossa siis reseptikilpailun satoa. Tällä kertaa kokille kävi tekninen moka ja kuva reseptistä jäi saamatta, kun mukaan tuli väärä kamera. Mutta resepti itsessään on niin helppo ja hyvä, että tässä tapauksessa tuhat sanaa kertoo enemmän kuin yksi kuva…

Ette muuten arvaa miksi kokki tällä lailla mokasi! Kokilla oli kunnia eilen, torstaina, opettaa tuoreita tangokuninkaallisia Elina Vettenrantaa ja Marko Lämsää toimimaan tarjoilijoina! Luit kyllä oikein, sillä kuningas ja kuningatar olivat yhden illan palveluksessamme tarjoilijoina, s/s Ukkopekan ”Julkkikset tarjoilee”-hyväntekeväisyysristeilyllä. Sen verran olivat mukavia, että meni kamerat sekaisin ja reseptikuvat ovat vielä keittiön hyllyllä. Kotiin tuli kuvat tangokuninkaallisista höyrylaivalla. No, koska niin kävi, niin resepti olkoon ilman kuvaa, mutta katselkaa kuninkaallisia sen sijaan 🙂

AURAKUHANYYTIT
Suomenmaa on loistavia kotikokkeja täynnä – sen voi päätellä kilpailumme reseptisadosta. Tasokkaita, helppoja ja maistuvia ruokia jokaisessa reseptissä! Tällä viikolla esittelemme Eila Villikarin maukkaat Aurakuhanyytit.

NELJÄLLE HENGELLE TARVITSET:

– 8 pienehköä kuhafilettä
– 1 pala Aurajuustoa
– tilliä
– kevätsipulia
– ruoka- tai oliiviöljyä tai voita

Lisukkeeksi uusia perunoita. Paistamiseen tarvitaan foliota.

VALMISTUS
Leikkaa neljä isoa palaa alumiinifoliota. Lorauta kullekin tilkka öljyä tai nokare voita, jotta kala ei tartu kiinni paistettaessa. Aseta kuhafile foliolle. Laita fileen päälle Aurajuustoa sekä tilli- ja kevätsipulisilppua. Asettele toinen file täytteiden päälle ja paketoi nyytti kiinni.

Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia tai grillissä kunnes ovat kypsiä (kurkkaa välillä nyyttiin!).

Hyvää ruokahalua ja kiitos Eilalle reseptistä. Tämä oli siis toinen kilpailuresepti, joten kaksi vielä tulossa. Hyvää viikonloppua. Kokki valmistautuu kokkailemaan arvovieraille, sillä sunnuntaina saan todellisia VIP-vieraita… Lukekaa lehdistä tai odottakaa ensi reseptiä, jossa voin kertoa, kenelle ruokani maittoivat!

Terveisin

Perjantaikokki