Lähimatkalla – Kylmäsavulohipizza

Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.

Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.

Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista.  Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase

Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days

It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.

Ja minähän pyöritän.

Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.

Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.

Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.

Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin.  Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.

Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.

Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipizza

AINEKSET

–       25g hiivaa
–       1,5 dl vettä
–       3 dl vehnäjauhoja
–       1 rkl sokeria
–       suolaa ja tilkka öljyä

Täytteet

–       mozzarellajuustoa reilusti
–       200g kylmäsavulohta siivuina
–       1 punasipuli siivuina
–       8-10 artisokan sydäntä
–       puolikas pieni purkki pieniä kapriksia
–       1 prk smetanaa

VALMISTUS

Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten.  Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.

Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!

Lomamatka lukuina:

–       55 km
–       1h 51 min (+ lossimatkat)
–       keskinopeus 29,7
–       1717 kilokaloria
–       keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot)
–       hinta 0€
–       mielettömän hyvä olo

Suosittelen!

Päivän turha tieto – Grillattu broileri-caprese –salaatti

Olin keskiviikkona puhumassa uudessa roolissani internetyrittäjänä eräässä ICT-seminaarissa (lue: informaation ja kommunikointiteknologian seminaarissa). Puhuin liiketoiminnan sähköistämisestä ja olin rakennellut  kalvosarjan varsin perinteisen kaavan mukaan. Lyhyitä pääkohtia koottuna kalvoille muistin tueksi. Pelkkää asiaa, ei mitään turhaa tai henkilökohtaista. Lavalla oli ennen ja jälkeen minua kuitenkin tunnettuja alan vaikuttajia, joten ajattelin että lisäänpä pienen esittelykalvon alkuun.

Siihenkin listasin vain kuivat faktat: nimen, koulutuksen, työhistorian jne. Päätin kuitenkin laittaa perhestatuksestani seuraavan tiedon:

–       kaksi lasta (kolmaskin tulossa)

Tieto ei luonnollisestikaan herättänyt sen kummempia reaktioita, joten mainitsin, että kyseessä oli päivän turhatieto. Ja sitten jatkoin itse asiaan ajatellen, että tulipa nyt näytettyä amatööriltä lavalla, kun muut keskittyivät vain ammattiasiaan.

Seuraavana päivänä keskustelin erään seminaaria seuranneen kanssa ja hän tokaisi, että ”teille on sitten kolmas tulossa…” Naurahdin ja totesin, että kyllä vain, mutta se nyt oli vähän turha tieto tuollaiseen ammattilaisseminaariin.

Päinvastoin – kuului vastaus. Se tieto oli päivän ainoa todella jotain merkitsevä tieto. Muut olivat työasiaa, eivätkä ne loppujen lopuksi ole aidosti tärkeitä.

Jäin miettimään asiaa. Ainoa aidosti henkilökohtainen asia oli se, joka oli jäänyt kuulijalle parhaiten mieleen. Ja se, yksi lyhyt kohta esityksessäni, oli saanut kuulijan laittamaan koko shown perspektiiviin. Työ on tärkeää. Kyllä. Mutta jos valita pitää, niin kumman valitset?

Toivon oikeita valintoja ratkaisujen kanssa painiville.

Perjantaikokki

Grillattu broileri-caprese –salaatti

AINEKSET
– 1 kokonainen grillattu broileri
– 3 palloa mozzarellaa
– 3 isoa, kypsää tomaattia
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1 basilikaruukku
– 5 kevätsipulinvartta
– 4 rkl persiljaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS

Pilko tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Käytäthän vähän kypsynyttä pallomozzarellaa, mielellään ”mozzarella di Bufala”. Pitkään kypsynyt, pizzassa käytettävä mozzarella ei salaattiin sovi. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko kevätsipulit ja basilikat pieneksi. Kokoa lautaselle alle salaatti, päälle tomaatit ja mozzarellat, keskelle grillatusta broilerista irrottamasi esim. rintafileet ja koristele kaikki persilja-basilika-kevätsipulisilpulla. Jauha pinnalle vielä mustapippuria ja vähän merisuolaa sekä pirskottele päälle oliiviöljyä.

Yleisohje: näin teet hyvän salaatin

Salaatinteossa on muutama tärkeä perusasia. Ensinnäkin salaatti tulisi aina huuhdella kylmällä vedellä ja sitten kuivata. Salaattikulhon pohjalle ei saisi kertyä vettä latistamaan tunnelmaa. Kuivaa salaatinlehdet joko salaattilingolla tai asettelemalla lehdet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle hetkeksi.

Revi salaatti aina käsin – älä pilko veitsellä. Italialaiset väittävät, että salaatti ei nahistu, kun se revitään. Ainakin salaatti näyttää ”käsintehdyltä”, kun sitä ei pilkota. Salaatin oikea koko lautasella on suupalan koko. Salaatinlehtiä ei pitäisi lautasellakaan joutua pilkkomaan veitsellä. Italialaisen ”Nonnan”, eli isoäidin, kauhistus on, jos joku syöjistä on saanut lautaselleen niin ison salaatinlehden, että sitä joutuu pilkkomaan veitsellä tai ahtamaan suuhunsa.

Salaatti kaipaa aina hieman oliiviöljyä ja suolaa – mieluiten hienoa Maldon-sormisuolaa. Se tuo salaatin hienostuneen maun esiin. Itse pidämme erikseen edullisen oliiviöljyn yleiskäyttöön ja maukkaan extra vergine –oliiviöljyn salaattia varten. Näillä ohjeilla käsittelet upeaa raaka-ainetta arvostuksella ja saat erinomaisen lopputuloksen. Niin vielä: poista tomaateista kannat pilkkoessasi!

Kiinnostaako katsaus sähköiseen liiketoimintaan?
Seminaari lähetettiin verkkoon, joten sitä olisi voinut seurata myös livenä. Mutta jos se jäi väliin ja mietit näitä asioita työssäsi, niin voit ladata esitykseni alla olevasta linkistä.

Kalvosarja kera ”turhantiedon”… (PDF, 713 kt)

Kanttarellipizza – Alaston kokki

Nyt meitä on virallisesti kaksi. Minä ja se hieman tunnetumpi engelsmanni. Mutta ennen kuin perustelen tämän, kerron vähän viime viikosta.

Viime viikolla jokemme rannat näet täyttyivät puolesta miljoonasta vieraasta. Olimme ravintolamme kanssa keskellä menoa ja meininkiä, joten kiirettä totta vie riitti. Uskomattoman upeaan suoritukseen henkilökuntamme ylsi tapahtumassa. Kaikki painoivat pitkää päivää, mutta jaksoivat silti hymyillä. Iltavuoro vaihtoi aamun kanssa lennossa ja itse muutin viikonlopuksi jokirantaan asumaan charter-alukseemme. Julkinen kiitos henkilökunnallemme jaksamisesta! Olette loistavia!

Kokemus oli kaikille fyysisesti rankka, mutta jo nyt muistot naurattavat. Väitän, että yhdessä tiukasti töitä painettu neljä vuorokautta hitsasi meitä yhteen paremmin kuin koko kuukausi tykyilyä.

Kun päivät täyttyvät työstä ja kiireestä, saattaa joillekin jäädä työasiat mieleen myös yöksi. Eräskin vuorovastaavamme joutui avomiehelleen selittelemään, miksi unissaan hoki miespuolisen esimiehensä nimeä. Oli nähnyt unta tukkutilauksista.

Itse en juuri unia töiden takia menetä, mutta silloin tällöin akuutit asiat tunkevat mieleen. Kun Tall Ships’ Races oli ohi, ”muutin” taas jokirannasta kotiini ja omaan sänkyyn. Ensimmäisenä kotona vietettynä yönä heräsin kesken unieni viluun. Löysin itseni takapihaltamme järjestelemästä terassikalusteita ja ohjailemasta olemattomia ihmisiä istumaan. Olisi siinä ollut naapureilla ihmettelemistä, jos olisivat heränneet kolinaan. Touhusin töitä pihalla täydessä unessa – alasti. Onneksi vain vaimo heräsi. Eikä ihmetellyt lainkaan.

Alastonta kokkiaan.

Kanttarellipizza

Paras pizza syntyy silloin, kun sisältöä ei juuri suunnittele, vaan käyttää jääkaapista kaikkien juustojen, makkaroiden ja muiden ylijääneiden pizzaan sopivien täytteiden jämät. Mikäli pinnalle löytää vielä tuoreita kantarelleja (joita metsästä jo löytyy!), niin luomus on täydellinen.

AINEKSET

Pizzapohja
– 2 dl vettä
– 25 g hiivaa (tai kaksi teelusikallista kuivahiivaa)
– riittävästi jauhoja
– tilkka oliiviöljyä

Tomaattikastike
– 4 dl paseerattua tomaattia (Mutti)
– 1 teelusikallinen oreganoa
– 1 teelusikallinen sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Täytteet
– 100 g meetvurstia
– 6 keitettyä uutta perunaa siivuina
– 50 g keittokinkkua
– 2 sipulia siivuina
– 200 g mozzarellaraastetta
– 2 dl kanttarelleja

VALMISTUS
Valmista pohja. Sekoita veteen hiiva ja jauhot. Vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tilkka oliiviöljyä, jotta taikina irtoaa käsistä. Keitä pienessä kattilassa tomaattikastike, eli sekoita kaikki ainekset ja anna hautua puolisen tuntia. Paista tuoreita kantarelleja viitisen minuuttia kuumalla pannulla, jotta neste haihtuu sienistä. Kauli taikina leivinpaperille. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat. Levitä tomaattikastike pohjalle tasaisesti ja sen päälle täytteet. Levitä juusto päällimmäiseksi. Paista uunin keskiosassa, kunnes pizza on kypsä. Ps. italofanina olen sitä mieltä, että pizza kirjoitetaan kahdella z-kirjaimella, eikä ts-yhdistelmällä. Sana ”pitsa” viittaa mielestäni vain tehtaassa valmistettuihin valmispitsoihin.

Viinisuositus
Ensimmäiset italian sanani, jotka opin, olivat ”un litro di vino merlot, perfavore”, eli litra merloota, pliis. Minulle ”merlot” oli siis yhtä kuin viini. Tämän pizzan kanssa on siis ehdottomasti suositeltava italialaista, Merlot-rypäleestä valmistettua viiniä.

Lisätiedot viinistä

Elämyksellistä elokuuta!

Perjantaikokki

Tomaatti-mozzarella-kanapasta – Kirjoittaminen on ajattelemista

Törmäsin viikolla erääseen bloggaajaan (siis nettipäiväkirjan pitäjään), joka osui maaliinsa kuin Hirvi olympialaisissa. Eräs merkintä koski kirjoittamista. Bloggaajan mukaan kirjoittaminen on ajattelemista. Kirjoittamisella ei ole mitään tekemistä itse suorituksen, eli näppäimistön näpyttelyn kanssa. Et voi kirjoittaa, ellet osaa ajatella.

Ajatus jäi vaivaamaan ja palasi mieleeni taas torstai-illalla, kun mietin aihetta perjantaireseptille. Mylly jauhoi taustalla, kun selasin Kauppalehteä. Jostain syystä lehti tuntui olevan aiheita pullollaan. Vai oliko mieli vain ylivirittynyt ajattelemaan?

Olimme olleet perheen kanssa uimassa Holiday Club Caribian kylpylässä ja vatsaa kurni. Ahdoin kupuuni varsin hyvällä ruokahalulla vaimon tekemää lasagnea. Se oli eilistä, eli entistä parempaa. Keskiviikkona en ollut kotona, kun olin työporukan kanssa Naantalin Kylpylässä. Ja lauantaina suuntaan Tallinnaan Tourest-matkamessuille. Yövyn Tallink-Siljan uudessa kylpylähotellissa.

Nautin ruuasta ja ihmettelin tämän viikon kylpyläpainotteisuutta. No, saisinpa kerralla kädet kunnolla ryppyisiksi ja kattavan kuvan kylpylämaailman lähimatkailumahdollisuuksista.

Kaadoin itselleni toisen lasin ystäväni Francon tekemää punaviiniä. Tuliaisia oli vielä muutama pullo jäljellä. Muistin, että viinilista pitäisi tehdä Herrankukkaroon vihdoin valmiiksi. Toimme erän italialaista syksyllä ja kaipa se myydäkin pitäisi.

Ajatus harhaili. Kirjoittaminen on ajattelemista. Sormet eivät vielä työskennelleet, sillä tällä ajattelulla ne eivät taatusti tietäisi, mitä kirjaimia naputella. Jatkoin lehden selaamista ja kauhoin taas haarukallisen taivaallista lasagnea lautaselta. Tämän se vaimoni osaa. Ja risoton. Ja itse asiassa pari sataa muutakin ruokaa. Mutta jotenkin erikoisen hyvin juuri lasagnen. Mikäköhän siinäkin on?

Selailin lehteä ja pääsin debattisivulle. Siellä yksi turkulainen mainostoimistojohtaja haastoi riitaa julkisesti jo mitenkä monennetta kertaa puolen vuoden aikana. Miten sekin jaksaa? Ajatus katkesi, kun otin lasagnea ja hörppäsin viiniä päälle.

Tytär ilmestyi pöytään täydessä prinsessatällingissä. Tiaarat, korva- ja kaulakorut, muoviset korkokengät, Disneyn prinsessamekko ja alta pilkottava yöpuku nostivat illallisemme tason kuninkaalliseksi välittömästi. Prinsessa tilasi banaanin. Kuorin sen hänelle, lämmitin pojalle päivän neljännen lautasellisen lasagnea (taitaa tulla isäänsä…) ja jatkoin lehden selaamista.

Saavuin kolmossivulle. Nyt nappasi! Aukeama aiheita pullollaan. American Express hakee parhaan palvelun ravintolaa. Kirjoittaisiko sitä vaikka hyvästä palvelusta? Ehkä joku lukijoista saattaisi äänestää Herrankukkaroa, jos vähän mahdollisuudesta vihjaisen… Luovuin ajatuksesta, kun huomasin viereisen sivun leffa-arvostelun. Tämä on aihe, josta pidän. Robert Kennerin elintarviketeollisuutta, ruokaskandaaleja ja pikaruokakansaa käsittelevästä ”Food.Inc”-dokumentista saisi jutun juurta vaikka puoleksi vuodeksi!

Mutta aihe tuntui juuri nyt kaukaiselta, varsinkin kun lämmitin itselleni toisen lautasellisen vallan mainiota lasagnea ja täytin hieman punaviinilasiani.

Sitten silmäni osuivat jälleen viereiselle sivulle ja Cilla B.:n kolumniin ”Positiivisia uutisia, olkaa hyvät.” Voiko päivä olla näin onnekas, että aiheita toisen perään suorastaan hyppii syliin. Luin kolumnin ja petyin. Se oli positiivis-sarkastiseen sävyyn kirjoitettu pakina taloustilanteemme lohduttomuudesta. Tästä en ainakaan kirjoittaisi. Jos haluan kirjoittaa positiivista uutisista, niin ohjaisin lukijat suoraan Positiivarien Jussin palstoille. Siellä riittää niitä aidosti hyviä uutisia.

Käänsin taas sivua. Lautanen alkoi tyhjentyä. Seuraavalla aukeamalla silmille hyppäsi intoa uhkuva franchise-yrittäjä. Hienoa, ajattelin. Yrittämistä ei varmaan hehkuteta koskaan liikaa! Sivuotsikkonakin oli lupaava: ”Yrittäjänäkin voi rikastua”. Tästä saisin aiheen. Selailin artikkelia ja totesin, että vain myötäkarvaan silittäen en tätä voisi käsitellä. Valmiiseen konseptiin hypännyt yrittäjä totesi jutussa, kuinka on hienoa, että edes juustoa ei tarvitse pizzan päälle valita itse, kun kaikki on valmiiksi mietitty. Noh, meitä on moneen junaan. Itselleni se juuston valitseminen olisi ehkä koko homman suola. Ei siis tästäkään päivän aiheeksi, mutta onnea yrittäjälle kuitenkin. Taas haarukallinen lasagnea suuhun ja ankaraa mietintää. Kohta pitäisi kirjoittaa jo jotain.

Sitten lehdessä seurasi protestilistaa, yhtiökokouskutsuja, taantuman johdosta yllättävän paljon myynnissä olevia kalliita työsuhdeautoja ja sokerin pohjalla pörssiosio. Ne oli nopeasti selattu.

Lautanen tyhjeni, samoin viinilasi. Vatsa täyttyi ja lapset halusivat nukkumaan. Aloin uskoa tätä uusien suosikkiblogieni kirjoittajaa. Kirjoittaminen on ajattelemista. Jos ajatus ei kulje, niin tekstiä ei synny.

Kympin Uutisten loppukevennys heitti vielä viimeisen toivon. Kuvaa suoraan rakkaan kotilukioni pihalta. Klassikon Lyseon abit vuodelta 1959 olivat päättäneet kokoontua penkkariajojen merkeissä ja seitsemänkymppiset papat heiluivat pakettiauton lavalla kuin nykyteinit. Hieno asenne! Mutta ei tästäkään kyllä nyt juttua saa aikaiseksi.

Kirjoittaminen on ajattelemista. Tänään ei tarinaa syntynyt. Harmi.

Tomaatti-mozzarella-kanapasta

Jos joku vielä väittää, että valmiiksi marinoidut kanat ovat kätevämpiä ja maukkaampia, kuin marinoimattomat, niin kokeilkoot tätä!

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia broilerin fileesuikaleita
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 keltasipuli
– 1 rkl oliiviöljyä
– ½ pakettia pekonia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 dl kermaa
– 3 rkl turkkilaista jogurttia
– 2 tomaattia
– 150 g mozzarellaa

– 500 g nauhapastaa (esim. pinaatilla vihreäksi värjättyä tagliatellea)

– 4 kevätsipulin vartta tai ruohosipulia

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko valkosipuli, pekoni ja sipuli pieneksi. Kuullota oliiviöljyssä pannulla hetki. Lisää broilerin suikaleet ja paista hetki. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma ja kanafondi.

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Kun pasta kiehuu kunnolla, upota tomaatit sinne viideksi sekunniksi. Nosta ne sitten reikäkauhalla kulhoon, jossa on jääkylmää vettä. Anna jäähtyä hetki. Kuori tomaatit ja pilko suikaleiksi. Lisää kastikkeeseen tomaattisiivut ja jogurtti.

Kun pasta on al dente, valuta se. Lisää kastikkeen joukkoon mozzarella pieninä paloina. Sekoita kastike pastan joukkoon ja pilko pinnalle kevätsipulia.

Tomaatti-mozzarella –akselia ei helpolla voiteta!

Vaikka juttua ei nyt irronnut, niin toivotan mainiota perjantaita ja kolmattatoista päivää!

Perjantaikokki

Kokin linkkivinkkejä

Alla ylimpänä olevan syntymättömän tarinan kootut linkit. Siellä ne tarinat on.

Pölli Tästä
www.sissimarkkinointi.fi
Holiday Club Caribian kylpylä
Naantalin Kylpylä
Tallink Spa Hotel
Fattoria le Poggette
Äänestä parhaan palvelun ravintolaa
”Food.Inc”-dokumentti Turun Sanomissa
Cilla B.:n kolumnit
Positiivarien Jussin uutispalsta

 

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa – Palvelua parhaimmillaan

Kolmen viikon päästä on perjantaikokin lähes vuosittaisen Italian opintomatkan aika. Reissu suuntautuu erääseen Lombardian parhaaseen keittiöön, ystäväni Andrean isoäidin valtakuntaan. Tämän kodikkaan ravintolan herkut ovat vain harvojen ja valittujen saatavilla ja edustavat erittäin klassista italialaista keittämistä. Turha kai mainita, että pientä matkakuumetta on jo ilmassa. Lupaan onkia chef-isoäidin muutaman salaisen reseptin perjantaireseptiläisillekin julkaistavaksi!

Tarkoitus on myös ajella ympäriinsä hyvää ruokaa metsästäen. Tämän vuoksi vietin keskiviikkoillan vuokra-autoa etsien. Sopiva auto löytyi eräältä suurelta kansainväliseltä ketjulta ja varaaminen sekä maksaminen hoituivat kohtalaisen lupsakkaasti netissä. Varausvahvistuksessa ollut pienellä painettu teksti sai minut kuitenkin mietteliääksi. Käytännössä tekstin sisältö oli, että on-line varausta ei missään tilanteessa voida tulkita sitovaksi vuokrasopimukseksi, varattua automallia ei taata ja hinnatkin saattavat vaihtua. Lopuksi toivotettiin oikein isolla, paksulla tekstillä ”Hyvää matkaa!”

Tuli suorastaan turvallinen olo. Nyt on kuules vaimo homma reilassa! Tosin varattu ja maksettu perhefarmari saattaa muuttua pikku-Fiatiksi ja hinnastakaan ei oikein ole varmuutta. Toisaalta pikku-Fiat toisi perhelomalle varmasti ihan uutta takapenkkitunnelmaa! Auto on nyt kuitenkin varattuna – ehkä.

Mietin, miten voisimmekaan hyödyntää pienellä printattuja ostoehtoja ravintolamaailmassa – esimerkiksi kuitin alalaidassa. Missään nimessähän ehtoja ei kannata etukäteen ilmoittaa, paitsi jos asiakas osaa niitä ehdottomasti vaatia. Kopioidaan vain yllä oleva kaava ja vaihdetaan auto-sanan tilalle jokin ruoka-annos tai raaka-aine.

”Arvon asiakkaamme! Emme takaa, että tilaamanne pihvi on pihvi, sillä se saattaa olla myös kala tai kana. Edellä mainittujen raaka-aineiden ollessa loppu, toimitamme teille mahdollisesti pizzan. Valitsemienne kermaperunoiden sijaan saamme toimittaa teille ilman erillistä ilmoitusta keitetyt perunat tai ranskalaiset. Saatamme veloittaa luottokortiltasi tai tililtäsi lisämaksun, mikäli hinnat muuttuvat tilauksen ja ruoan pöytään toimittamisen välisenä aikana. Emme tosin takaa ruoan toimittamista ensinkään, sillä tätä kuittia ei voida missään tilanteessa tulkita tositteeksi tilatusta ja maksetusta ruoka-annoksesta. TOIVOTAMME OIKEIN HYVÄÄ RUOKAHALUA!”

Miten on, tilaisitko toistekin?

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa

Italiaa fiilistellessäni taipui vaimon veitsi kalkkunanpaistin kimppuun. Suosittelen kokeilemaan kalkkunaa vasikan puuttuessa käytännössä täysin kauppojemme hyllyiltä – on oikein oivallista!

AINEKSET

– 4 ohutta kalkkunaleikettä (leikattuna esim. kalkkunanpaistista)
– 4 paksua siivua mozzarellaa
– 4 siivua parmakinkkua
– 15 kirsikkatomaattia
– 1 sipuli
– ½ kesäkurpitsaa
– 1 valkosipulin kynsi
– 300g pennepastaa
– oliiviöljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuuntaan puoliksi ja pilko puolikkaat ohuehkoiksi siivuiksi. Leikkaa sipuli puoliksi ja pilko siivuiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Pilko valkosipuli pieneksi. Paista sipuleita, kesäkurpitsoja ja tomaatteja pannulla. Ne saavat mennä hieman ylikypsiksi, jotta niistä irtoaa nestettä, sillä ne ovat pastan kastike. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä, valuta ja sekoita kasvisten kanssa. Pidä lämpimänä.

Laita kalkkunaleikkeille parmakinkun siivu ja päälle mozzarellan siivu. Paista uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa n. 7-8 minuuttia, kalkkunaleikkeen paksuudesta riippuen.

Tarjoa kalkkunat pastapediltä.

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti – Miten tavoitteet saavutetaan?

Miten sitku-ihmisistä tulee nytku-ihmisiä? Eli kuinka päästä jahkailusta eroon ja saada ideat myös toteutetuksi?

Voin antaa vinkin, jonka olen havainnut omalla kohdallani erittäin toimivaksi. Vinkki on peräisin Positiivarien Jussilta. Tee ideastasi riittävän julkinen. Lupaa hieman liian monelle, että toteutat ideasi, niin perääntyminen nolottaisi oikein peijoonisti.

Meillä oli keskiviikkona hurja päivä. Piskuisella Loistokarin saarellamme (kuva vieressä) kävi kylässä päivän aikana 1200 henkeä, jotka saapuivat sinne 13 eri aluksella. Tuuli kovaa ja tuli ukkoskuuroja. Vierasvaraksi oli keitetty 600 litraa lohikeittoa ja voideltu 3600 siivua saaristolaisleipää. Juotavaa oli varattu 100 koria. Ihan siis tavallinen iltapuhde meillä saaristossa.

Kaksi vuotta sitten minulta kysyttiin, että onnistuuko tällainen risteily. Vastasin, että ”luonnollisesti” – vaikka todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan siitä, onko Turussa edes alusresursseja tällaiselle määrälle. Lupasin ja menin kerskumaan kollegoille isolla tilauksella sen verran, ettei perääntyä voinut.

Kun lähdin vuonna 2002 Italiaan vuodeksi, kysyivät paikalliset (tulevat) ystäväni minulta, puhunko italiaa. Vastasin ”il naturalmente!” – eli ”luonnollisesti!”. Muuta en silloin oikein osannutkaan. Mutta kun tuli kehuttua osaavansa, niin oli pakko oppia. Ja nopeasti.

Kerroin uuden keittokirjan tekemisestä ihan ideana. Sain teiltä niin monta velvoittavaa postia, että pakkohan se nyt on tehdä. Tänään aamulla starttaa pieni lila kuplavolkkari saaristoon lastattuna yhdellä kokilla, yhdellä perjantaikokilla ja kahdella kuvaajalla. Aikaa on viikonloppu, raaka-aineita riittävästi ja lupauksia annettu suuntaan jos toiseen – homma alkakoon!

Italiaa puhun ja risteily meni loistavasti. Valmistuuko keittokirja? Sitä voit seurata livenä lauantaista, noin puolesta päivästä eteenpäin nettikamerasta, joka kuvaa, kun me kuvaamme ja kokkaamme. Ei minulla sitä kameraakaan vielä ole, mutta nyt on pakko hommata, kun kuitenkin olette kaikki kohta sitä sivuiltamme etsimässä…

Mene siis lauantaina puolen päivän jälkeen Ukkopekan nettisivuille, niin löydät linkin nettikameraamme ja näet, mitä keittokirjakeittiöömme kuuluu. Ehkä vilkuttelemme aina välillä 🙂

Lue Turun Sanomien juttu 1200 hengen risteilystä

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti
Purjehdusruuat jatkuvat. Tässä siis yksi ruoka, jonka tein parin viikon takaisella purjehduksellani. Mielestäni minnekään ei pitäisi lähteä ilman pekonia, kanttarelleja ja sipulia. Niistä kun saa tehtyä melkein mitä vain…

BRUSCHETTA

AINEKSET
– 4 viipaletta maalaisleipää
– 1 valkosipulin kynsi
– tilkka oliiviöljyä
– litra kantarelleja
– 2 keltasipulia varsineen
– paketti pekonia
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Puhdista sienet ja pilko isompia sieniä hieman. Pilko pekonit, kesäkurpitsat ja sipulit pieneksi. Paista pekonia hetki. Kuullota sipulit pekonien kanssa ja lisää joukkoon kantarellit. Paista hetki. Lisää lopuksi kesäkurpitsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sivele leipiä kevyesti öljyllä ja paahda ne uunissa. Kun leivät ovat rapeita, hiero pintaan valkosipulia. Kasaa leivälle täytteet..

TOMAATTI-MOZZARELLA -SALAATTI

AINEKSET
– 4 punaista tomaattia
– 4 palloa buffalon mozzarellaa
– 30 basilikan lehteä
– hyvää oliiviöljyä
– maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Tärkeää on, että sinulla on kypsiä tomaatteja, hyvää mozzarellaa ja maldon-suolaa. Saat taivaallisen salaatin. Jos kaupasta löytyy vain kovia, vihertäviä tomaatteja, pizzaan tarkoitettua mozzarellaa ja jozo-suolaa, niin on melkein parempi jättää tämä ruoka tekemättä.

Pilko tomaatit siivuiksi (poista kannat). Pilko mozzarella siivuiksi. Kasaa lautaselle vuorotellen tomaatinsiivu, mozzarellan siivu ja basilikan lehti. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle pippuria. Suolaa maldonilla juuri ennen tarjoilua.

Hyvää? IL NATURALMENTE!

Kalaa saaristosta?
Edellisessä kirjeessäni harmittelin, kun tuoretta tai savustettua kalaa ei saa mistään saaristosta. Sen jälkeen sain useita kirjeitä ja vinkkejä siitä, keneltä kalastajalta tai mistä satamasta kannattaa kalaa hakea ja milloin. Haluaisin kerätä nämä vinkit yhteen paikkaan. Jos siis liikut saaristossa ja tiedät paikan, josta saa alueelta kalastettua kalaa joko tuoreena tai käsiteltynä, niin kerro paikka (saaren nimi tai koordinaatit), kalastajan tai kalan myyjän nimi ja yhteystiedot, mistä kalaa saa ostaa. Ehkä ensi kesänä joku kiertää saaristoa tämä ”kalapaikkaopas” kourassaan.

Mukavaa viikonloppua! Itselläni se kuluu kokkaillen ja herkutellen. Entä sinulla?

Terveisin

Perjantaikokki

Kana-chorizosalaatti – Ihana äiti!

Äitienpäivä on aina ollut tärkeä päivä perjantaikokille. Lapsena se tarkoitti aamua, jolloin yritettiin hiipiä yhdeksän maissa (muka aikaisin…) keittiöön keittämään äidille aamukahvia ja koristelemaan kakkua. Ja aina äiti onnistui näyttämään yllättyneeltä sängyssään, vaikka samaan aikaan kätkikin epätoivoisesti aamuvarhaisella keittämäänsä kahvikupposta ja postilaatikosta haettua aamun lehteä peiton alle piiloon. Olimme ylpeitä! Olimmehan onnistuneet herättämään äidin herkullisen aamupalan kera.

Nyt äitienpäivä tarkoittaa, että yritämme kuumeisesti vajaan puolitoistavuotiaan prinsessamme kanssa keksiä lahjaa äidille ja isoäidille. Aamulla ei kuitenkaan tarvitse hiippailla sinne keittiöön, sillä kokin vaimolla on lähiseudun parhaat unenlahjat. Saamme siis keitellä kahvit ihan rauhassa 🙂

Otsikolla on muuten tarina. Yritin maanantaina kuumeisesti miettiä otsikkoa paikallislehti Turkulaisen keskiviikon etusivun mainokseen. Mainos käsitteli tietenkin äitienpäivälounasta ja -risteilyjämme. Ihmettelin, että millä keksin aiheeseen liittyvän otsikon välttäen sanahelinää.

Samalla pieni tyttäreni taapersi vaippasillaan äitinsä perässä kohti ”peuhua” (eli sohvaa) ja huusi kirkkaalla lapsen äänellä: ”IHANA ÄITI!”.

Oli totta joka sana, eikä mitään sanahelinää. Otsikko oli valmis.

Hyvää äitienpäivää ihanat äidit!

Kesäisen herkullinen kana-chorizosalaatti vaikka äidille

Viime viikolla kerroinkin, kuinka olin valinnan paikan edessä – tarjoillako teille kanasalaattia vai ahvenia. Ahvenet saitte, mutta nyt on sen kanasalaatin aika. Tee vaikka etukäteen, vie äiti brunssille luonnonhelmaan ja tarjoa kana-chorizosalaattia. Siinä lahjaa kerrakseen…

AINEKSET neljälle

– friseesalaattikerä ja Lollo Rosso-kerä tai useampiakin salaattilaatuja (nyt jos koskaan on sitten aika panostaa salaattiin – hae mieluummin lähituottajalta torilta kuin lähimarketista)
– 3 kanan rintafilettä
– 4 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
– 50 g chorizomakkaraa ohuina siivuina
– 1 iso punasipuli
– 2 mozzarellapalloa
– kourallinen kirsikkatomaatteja
– puolikas kurkku
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paista kanojen ”pinta kiinni” kuumalla pannulla tai grillissä. Tökkää paistomittari kylkeen ja laita 200 asteiseen uuniin kunnes sisälämpö on 70 astetta. Huuhtele salaatit ja kuivaa ne. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko myös tomaatit, kurkut ja mozzarellat ja sekoita salaattiin. Pilko punasipuli siivuiksi ja paista chorizon kanssa pannulla.

Kun kana on valmis, siivuta se ja asettele salaatin päälle. Kaada kuumat sipulit ja chorizot suoraan salaattiin ihan lopuksi. Idea on, että sipulit eivät lötkisty, vaan ottavat vain hieman makua chorizosta ja lempeyttä lämmöstä.

Sekoita pesto ja öljy. Kaada salaatin joukkoon. Rouhi pinnalle mustapippuria ja tarvittaessa jokainen ruokailija voi ripotella annokseensa suolaa.

Maistuu myös jäähtyneenä siellä luonnon helmassa. Hyvää ruokahalua!