Parsaa, paistettua haukea ja hollandaise-kastiketta

Parsaa hollandaise ja paistettua haukeaKevään sesonkiherkku on parsa ja onkin sanottu, että se on yksi harvoista koko Eurooppaa yhdistävistä ruokatrendeistä tai -sesongeista. Parsaa odotetaan vesi kielellä myös täällä Suomessa.

Parsa on mielestäni erittäin monikäyttöinen. Siitä tulee herkullisia munakkaita ja piiraita, mutta parhaimmillaan se on mielestäni sellaisenaan. Kun ostat parsaa, kurkkaa paketin sisään parsan  tyveen ja valitse vain sellaisia, jotka eivät ole homeessa.

Tämä resepti valmistui keittiössämme tiistaina ja on eräänlainen potpuri aiemmin tekemistäni ruoista. Alla linkit eri osioiden valmistamiseen:

Parsareseptin ja hollandais-kastikkeen reseptin löydät täältä. Vaihdat vain ohjeen sinapin vastaavaan määrään sitruunamehua. Ohjeita hauelle on useampiakin, mutta hyvän haukireseptin voit katsoa vaikka täältä.

Herkullista vappua odotellessa!

Perjantaikokki

Ps. tilaa joka perjantai ilmestyvä Perjantaikokin reseptikirje sähköpostiisi tuosta oikealta…

Turun vaihtoehtoiset nähtävyydet – Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita

Nyt jo kaikki arvaavat, mitä tämän viikon aihe koskee. Luonnollisesti rakasta Myllysiltaamme ja sen aiheuttamaa mediakohua. Ajan päivittäin sillan ohi kaksi- tai nelipyöräisellä välineellä ja olen päässyt seuraamaan hieman minua vanhemman turkulaisen nousua otsikoihin varsin läheltä. Nousu on ollut rakettimaisempi kuin BB-Kakin ja varmasti pitkäkestoisempi kuin Diili-Jetron.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykypäivän huomiomediassa julkkissiltamme päätyy hyvin pian unholaan ja uudet  kertakäyttöjulkkikset nousevat valtakunnassamme pinnalle. Emme me Turussa tietenkään oleta, että silta olisi jatkuvasti mediassa pinnalla, mutta hartaasti toivomme, että se notkuisi edes muutaman sentin pinnan yläpuolella. Noin niin kuin kirjaimellisesti. Kunhan se nyt ei ainakaan päätyisi viettämään aikaansa Aurasillan alikulkutunneleihin, joissa ennen vanhaan yhteiskunnan hylkäämät ressukat notkuivat.

Metrin notkahdus ei matkana ole kummoinen. Kuka tahansa aikuinen voi notkahtaa sen verran, kun vain kyyristää selkänsä. Mutta kun kolmevitonen edelläkävijä notkahtaa metrin, niin johan kohistaan.

Jokaisella tärkeällä kaupungilla on oma erikoinen nähtävyytensä. Pisalla on kalteva torninsa, San Fransiscolla Golden Gate -siltansa, New Yorkilla Vapauden patsaansa ja Turulla Notkosiltansa. Mitäs muilla suomalaisilla kaupungeilla on? Eipä juuri vastaavaa. Joku ilkeämieli kertoi jokirannassa, että itse asiassa Forssalla on kaksi nähtävyyttä, mutta ne on molemmat ministeri Anttilalla. Tähän en ota kantaa, kun en asiaa tarkemmin tunne.

Olemme sitten maailman kartalla tai emme, niin yksi asia  on varmaa: silta on kerännyt yleisöä pällistelemään notkeuttaan jo viikon verran – päivin öin. Sillä on ollut paikalliseen liike-elämään varsin piristävä vaikutus! Sillan viereinen, hieman nukkavieru grilli, elää nyt elämänsä kevättä. Sillan kevyen liikenteen umpisohjoiset kiertotiet on miinoitettu neonvärisillä makkaraperunamainoksilla, ikkunat on pesty ja verhot nostettu. Myyjänkin kerrotaan hymyilleen! Sillan viereistä ravintolalaivaa on useaan otteeseen sahattu irti jäistä ja yritetty suoristaa talven aikana. Nyt ei ole tarvetta enää suoristaa, sillä Kalteva Ravintolalaiva sopii hyvin Notkosillan viereen turistimagneetiksi. Mutta millä taataan kallistus jäättömänä kautena? Olisiko Myllysillan tarpeettomista paalutuksista tähän avuksi?

Kesäksikin olisi hyvä saada vipinää joen penkoille. Olen vuosikausien kokemuksen pohjalta todennut, että mikään muu ei kerää jokirantaan niin tehokkaasti yleisömerta, kuin joessa kelluva auto. Ei tarvitse olla edes mikään Mercedes, vaan ihan perus-Corsa käy. Kunhan se kelluu edes vartin. Sosiaalisen median aikoina Turun kulttuuripääkaupunkihanke voisi hankkia öljyistä, moottoreista ja muista saasteista putsattuja, puolikelluvaksi tuunattuja Fiateja ja Corsia yläjuoksulle ja vinkata Facebookissa, Twitterissä ja puhelinluettelossa, aina kun auto on aikeissa tipahtaa kelluntamatkalleen. Sana leviää kulovalkean tavoin ja jokirannat täyttyvät paikallisturisteista. Siinä on loistopaikka lanseerata uusi taidenäyttely, performanssiesitys tai korkeakulttuurinen laulutuokio. Samalla saadaan lisää bisnestä rannan yrittäjille ja lehteen komeat otsikot ja kuvat: ”Kulttuuripääkaupungin laulutuokio veti rannat täyteen yleisöä!” Kontekstista viis!

Kesää ja kelluvia autoja odotellessa,

Perjantaikokki
Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita
Tämä resepti olisi pitänyt ilmestyä itse asiassa viime viikolla ”Mahdoton matikka” –kirjoituksen yhteydessä. Mutta tulkoon nyt viikon myöhässä. Reseptissä on hyvin yksinkertaiset ainekset maistuvassa muodossa. Madetta ei saa missään nimessä paistaa ylikypsäksi.

AINEKSET
 
 –       kaksi madetta
–       12 uutta perunaa (ks. säilöntäresepti täältä)
–       12 vihreää parsaa
–       1 fenkoli
–       2 kevätsipulin vartta
–       2 dl kermaa
–       1 dl kuivaa valkoviiniä
–       voita paistamiseen
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Nylje ja perkaa mateet. Säästä maksa ja mahdolliset mädit ja nauti erikseen myöhemmin. Fileoi mateet ruodottomaksi (tai ohita edellä olevat vaiheet tilaamalla made nyljettynä ja fileoituna).

Pilko fenkoli siivuiksi ja poista kova kannan keskusta. Paista voissa miedolla lämmöllä kypsäksi. Lisää pilkotut kevätsipulinvarret ja valkoviini. Kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua miedolla lämmöllä, että kastike sakeutuu.

Keitä perunat (ks. ohje täältä). Kypsennä parsat perunoiden keitinveden höyryssä. Laita pannulle sopivasti voita, kuumenna se kiehuvaksi ja lisää mateen lihat. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta (minuutti pari per puoli). Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden, parsan ja muhennetun fenkolin kera.

Viikon knoppitieto – ken on silloista tunnetuin?

Testi tehtiin hakusanoilla ”Sillan nimi Turku” Googlessa 11.3.2010. Tulos on seuraavanlainen (yläjuoksulta alajuoksulle):

  • Tuomaansilta 931 osumaa
  • Aurasilta 1080 osumaa
  • Teatterisilta 3330 osumaa
  • Myllysilta 60 300 osumaa
  • Martinsilta 5930 osumaa

Myllysilta on siis Aurajoen silloista ylivertainen superjulkkis! Toistaiseksi se kuitenkin häviää Golden Gatelle (yli 20 miljoonaa osumaa) ja BB-Kakille (yli 500 000 osumaa) reilusti, mutta pieksee Diili-Jetron kevyesti (4110 osumaa). Voimme todeta, että uusi turkulainen julkimo on syntynyt!

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä – Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!


Viime viikolla kirjoitin Loistokarillamme asuvasta pariskunnasta, jolla on saarella seuranaan Herra ja Rouva Hanhi sekä Rouva Sorsa. Molemmilla rouvilla oli vielä viikko sitten pesät täynnä munia, vaan eipä ole enää! Kävin eilen torstaina saarella ja kuulin ilouutisen. Saarella tapahtui viikon aikana kaksi onnellista perhetapahtumaa ja Loistokarin asukasmäärä kasvoi kerralla moninkertaiseksi. Tosin vain hetkeksi.

Hanhenpoikasten kuoriuduttua kävi nimittäin outo luonnonnäytelmä. Herra ja Rouva Hanhi valitsivat matkaansa vain yhden poikasen ja jättivät pesäsaarensa. Loput kolme poikasta jäivät orpoina kyhjöttämään hylättyyn pesään.

Loistokarin Ukko ja Akka seurasivat tilannetta etäältä, mutta kun 12 tunnin odottelun jälkeen ei hanhiemoa ja yhtä poikasta pesälle kuulunut, soittivat he eläinsuojeluyhdistykseen kysyäkseen onko tämä normaalia ja voiko ihminen auttaa poikasia jotenkin. Normaalistihan emo ei vastakuoriutuneita poikasia hylkää hetkeksikään. Eläinsuojelijat neuvoivat tarjoamaan poikasille lämpimän kodin pahvilaatikossa, ruokaa ja vettä sekä sopivan tilaisuuden tullen toimittamaan lapsoset eläinhoitolaan.

Kahteen päivään ei ollut Ukolla ja Akalla asiaa mantereelle, joten orpopoikaset nauttivat Loistonvartijan täyshoitolan koiranmakkara-annoksista ja merivesi-levä -juomasta kaikessa rauhassa lämpimän kakluunin vieressä. Tiistaiaamuna oli Ukon ja Akan määrä jättää hyvästit ottopoikasilleen. He pakkasivat kolme orpoa turvallisesti pahvilaatikkoon ja astuivat ovesta ulos valmistelemaan merimatkaa mantereelle.

Yllätys oli suuri, kun oven takana Ukkoa ja Akkaa tapitti kolme hanhea – Herra ja Rouva Hanhi sekä yksi heidän tuoreista poikasistaan. Olivat siis kaksi päivää kolmistaan uiskenneltuaan todenneet, että jotain puuttuu ja lähteneet hakemaan untuvikkoja takaisin emon huomaan.

Ukko ja Akka laskivat ottopoikaset pahvilaatikosta kalliolle, josta onnellinen hanhiperhe vaappui jonossa suoraan rantaan ja yhteistä perhe-elämää viettämään Airiston aalloille. Ei ole sitä hanhiperhettä sen koommin näkynyt.

On se luonto ihmeellinen. Ja saaristoluonto varsinkin.

Luitko jo Loistokarin pariskunnan haastattelun? Jos et, lue se tästä.


Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä

Perjantaikokki se ei pääse grillistään kesällä eroon, ei millään. No, parempi näin, sillä talvella touhussa jäätyvät näpit!

AINEKSET
– 600 g porsaan sisäfileetä
– 2 rkl sinapinsiemen-Dijonia (tai vaihtoehtoisesti jotakin mietoa sinappia)
– 3 rkl pilkottua persiljaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 8-12 kpl vihreitä parsoja
– 4 siivua pekonia

VALMISTUS
Hiero porsaan sisäfileen pintaan sinappi, persilja, valkosipuli ja oliiviöljy. Rouhi pinnalle vielä suolaa ja mustapippuria. Laita liha pussiin, jonka suljet tiiviisti. Anna marinoitua muutama tunti – mielellään vaikka yön yli.

Katkaise parsoista puumainen alaosa pois. Keitä 5-6 minuuttia ja jäähdytä esimerkiksi kylmässä vedessä. Kääri 2-3 parsaa nipuksi yhdellä pekonisiivulla.

Pyyhi lihasta persiljanlehdet ja ylimääräinen marinadi. Grillaa kuumassa grillissä kaunis pinta ja laske hieman lämpöä. Grillaa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta ja kääri folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Grillaa sillä välin pekoniparsoja, kunnes pekoni on kypsää. Leikkaa sitten liha siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi minttu-melonisalaatin kera.

Juhlavaa viikonloppua

Terveisin

Erään hienon miehen häihin lauantaina suuntaava Perjantaikokki

Parsaa ja italialaista perunasalaattia – Matkustaminen avartaa

Huojentunutta perjantaita! Jos satuit lukemaan viime viikon reseptin, tiedät että Perjantaikokki vietti viime viikon Italiassa – todellisena turistina, oikein isolla T-kirjaimella.

Matkasta muodostui lopun viimein erinomaisen viihdyttävä – ainakin sitä sivustaseuranneille. Kommelluksia ei puuttunut ja loppuhuipennuskaan ei jättänyt Perjantaikokkia kylmäksi. Kylmä hiki tosin tuli. Lopputulos oli kuitenkin armollinen ja seikkailumme sankari, Turisti isolla T:llä, päästettiin palaamaan kotimaansa kamaralle. Sylissä passintarkastuksessa väsyneiltä ja (pyydettyinä) anovilta näyttäneet lapsukaiset koituivat maailmanmatkaajamme pelastukseksi. Hieman hävetti, mutta tarkoitus pyhitti keinot. ”Lähde!” oli viimeinen italiankielen sana, joka korvissamme kaikui. Ja mehän lähdimme.

Matkailu avarsi – ainakin minäkäsitystä. Myöhäinen uudenvuodenlupaukseni on välttää julkista viisastelua toistaiseksi. Lähipiirini tietää, että lupaus ei pitkään pidä, mutta pitäköön ainakin sen aikaa, kuin kestää nolostumisen punan katoaminen poskiltani. Tai uuden passin saaminen.

Parsaa ja italialaista perunasalaattia

Huojentunut mieli kaipaa keväistä purtavaa. Parsa on parhaimmillaan ja uusia perunoitakin saa jo kasvihuoneesta.

AINEKSET

– 16 vihreää parsaa
– 8 siivua kylmäsavulohta
– 4 kananmunaa
– 8 keskikokoista uutta perunaa
– 4 paksua siivua italialaista salamia
– 3 rkl raastettua parmesaania
– 1 korkillinen etikkaa
– oliiviöljyä paistamiseen
– tuoretta basilikaa, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pese perunat ja keitä lähes kypsiksi. Jäähdytä ja pilko neljään osaan. Pilko salami siivuiksi. Paista perunoita ja salamia keskilämmöllä oliiviöljyssä, kunnes perunat ovat kullankeltaisen rapeita. Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää aivan lopuksi parmesaani ja basilika. Pidä lämpimänä.

Valmista uppomunat. Lämmitä vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää veteen etikka, riko munat esim. kauhaan yksi kerrallaan ja kumoa kiehuvaan veteen. Keitä kolme ja puoli minuuttia ja nostele yksitellen reikäkauhalla jäähtymään.

Kuori parsat nupun alapuolelta. Katkaise paksu, puumainen kanta ja keitä tai höyrytä parsat al dente. Kypsyys on hyvä, kun parsaa tarttuu esim. kokkipinseteillä keskeltä ja parsa hieman taipuu, mutta ei kuitenkaan roiku velttona.

Kokoa annos. Kääri neljä kappaletta parsoja kahteen kylmäsavulohen siivuun. Laita viereen perunasalaattia. Nosta muna päälle ja halkaise se. Koristele basilikalla.

Grillattua lohta, parsaa parmakinkussa ja sauce moutarde – Kohta alkaa jazzi soimaan…

…kansa lähtee karkeloimaan. Vai miten se biisi nyt taas menikään.

Tätä kirjoittaessa on vielä carte-lista painamatta, viinilista viimeistelemättä, terassi maalaamatta ja uuni ostamatta. Siksi annoinkin itselleni oikeuden luopua ajankohtaisuudesta. Torstai-illan sijaan kirjoitan kirjettä sinulle tiistai-iltana. Tänään, kun kirjeen saat, on nimittäin kesäravintolamme Vaakahuoneen Paviljongin avajaiset (vaikka ei sitä tässä kirjoittaessa kyllä usko) ja en uskaltanut jättää kokkailuja torstai-iltaan. Yöunista kun ei silloin ole täyttä varmuutta, sillä olen kaiken lisäksi vielä asiakasryhmän kanssa koko illan Herrankukkarossa. Mukavaa puuhaa tosin!

No, kaikki valmistuu aina siihen käytettävissä olevassa ajassa. Oli sitä aikaa sitten liikaa tai liian vähän. Viinilistaakin on ollut aikaa valmistella viime syyskuusta. Ihme juttu tämä viime tinka. Miksi aina kaikki jää siihen?

Voit muuten tarkistaa, saimmeko ravintolan auki ajoissa, sillä jos menet Vaakahuoneen sivuilla alla olevasta linkistä, voit katsoa nettikamerasta, onko terassi kunnossa ja soittaako orkesteri (klo 18 jälkeen…). Ja jos löydät viinilistan sekä ruokalistan sivuiltamme ja niissä on vuosiluku 2007, saan onnitella itseäni.

Olo on kuin reality-TV:ssä!

Niin, se nettikamerakin on vielä hankkimatta.

Vaakahuoneen avaamisoperaatio reaaliajassa – näkymä terassillemme

Grillattua lohta, parsaa parmakinkussa ja sauce moutarde
Otsikon perusteella voisi päätellä, että on perjantaikokilla homma kihahtanut liedelle ja yksinkertaisuus unohtunut sen siliän tien. Mutta ähäkutti, ruuan tekeminen on helppoa kuin mikä ja aineksiakin tarvitaan vain muutamia.

AINEKSET neljälle

KALA
500 g nahallista lohifilettä
suolaa
pippurisekoitusta

PARSA JA PARMAKINKKU
1 paketti parsaa
4 siivua parmakinkkua

SAUCE MOUTARDE (eli sinappinen Hollandaise)
– 3 munan keltuaista
– 3 rkl kuumaa vettä
– 175 g voita
– 2 tl dijon-sinappia

VALMISTUS
Kuori parsat nupusta alaspäin. Keitä n. 2-4 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja kaada kattila täyteen kylmää vettä (lopettaa kypsymisen). Voit kokeilla parsan kypsyyttä kesken keittämisen. Jos se taipuu keskeltä kokkipinseteillä nostettaessa, on se jo ylikypsää…

Kirkasta voi, eli laita voi pieneen kattilaan ja levy pienelle lämmölle. Kun voi sulaa, kaada talteen vain kirkas neste. Vaalea hera jää pohjalle ja sitä ei tässä käytetä. Anna jäähtyä.

Kääri parsat neljään pakettiin parmakinkkusiivuilla. Lämmitä grilli. Itse käytän kalan kanssa foliota grillatessa, niin saa kalan tarvittaessa käännettyäkin. Mausta lohi suolalla ja runsaalla pippurisekoituksella. Laita grilliin.

Hipsi takaisin keittiöön valmistamaan sinappikastike. Laita paksupohjainen kattila liedelle ja liesi ykköselle. Kaada kattilaan 3 rkl kuumaa vettä ja kolme munankeltuaista. Vatkaa kuin vimmattu n. kolme minuuttia, kunnes sinulla on kaunis vaahto. Kaada voi pikkuhiljaa joukkoon koko ajan vatkaten (käske siipan pitää kiinni kattilasta). Mausta sinapilla. Siinä se.

Nyt takaisin grillin ääreen. Käännä kala hetkeksi ja grillaa parsanyyttejä muutama minuutti siten, että kinkku hieman rapeutuu, mutta parsat eivät ylikypsy tai tummu. Asettele kala lautaselle, parsanippu päälle ja kruunaa sauce moutardilla.

Valmistuu yllättävän helposti myös kiireessä, mutta on nautittava kaikessa rauhassa.
Hyvää ruokahalua!

Kiitos kokkikurssilaisille!
Tämän kevään perjantaireseptiläisille varatut kokkikurssit ovat takana ja esitän suuren kiitoksen kaikille osallistujille. Viimeisin, viime viikon lauantaina kokkailtu kurssi jäi mieleen harvinaisen avoimena ja reippaana. Liekö ansiota suuren ikäjakauman. Kuvassa kurssin nuorin, Carolina, näyttää Julienille (ranskalainen keittiöpäällikkömme) miten Sipoossa liekitetään. Ja hyvin liekitetäänkin!

Mikäli haluat järjestää kokkikurssin ryhmällesi, onnistuu se kesäaikaan myös Vaakahuoneen Paviljongilla, Aurajokirannassa. Ole yhteydessä suoraan perjantaikokkiin, niin mietitään yhdessä. Kivaa siellä ainakin kokeilla oli 🙂

Kiitos myös kokkikurssien yhteistyökumppaneille. Tärkeimmässä roolissa ovat tietenkin veitset ja muut keittiövälineet. Kaarinalainen Heirol toimi kurssien virallisena välinetoimittajana. Jos olit kurssilla ja pidit heidän puukoista, kattiloista ja pannuista, niin voit vilkaista oheisesta linkistä, mitä muuta Heirolilla on tarjota. Hinta-laatusuhde on heidän tuotteissaan ylivertainen ja kestävät jopa ammattikäytössä. Julkaistaanpa sivuilla myös yhtä aika hauskaa blogia…

Tästä perjantaista eteenpäin kokki siirtyy Aurajokirantaan ja höyrylaivan kyytiin, joten ensi perjantain kirje on luvassa Ukkopekan kirjepohjalla.

Hyvää viikonloppua, iloista vappua ja ensi perjantaiseen!

T. Perjantaikokki

Vain paras kelpaa keittiöön… tutustu Heirolin välineisiin!

Siika-parsakeitto – Kokki keväisen kepenä

Tasan kolme viikkoa sitten oli saaressa hankikanto ja anopin organisoimat metsätyöt viikonlopun teemana. Nyt aurinko on porottanut meren auki ja tuonut saaristoon kevään. Oli se ajoissa tai ei, niin aina vaihdos tuntuu upealle! Paatti mereen ja verkot veteen!

Kokin pikku-apuri – vajaa 1,5 vuotias pikkuprinsessakin – ihmettelee kevään tuloa. Metsä on hänen mukaansa täynnä ”pintuja” jotka kaikki sanovat ”ti tyy – pi pii”. Ja meri kun vilahtaa, niin ilmoille kajahtaa ”KALA! KALA!”. Aivan oikeassa pikku-apuri onkin, sillä meri oli mennäviikonloppuna antelias ja appiukon verkkoon kävi kasapäin siikoja. Mikäs kokin kokkaillessa, kun pikkuprinsessa vastaa taisteluhuudoista ja appi käy hakemassa jalokalat leikkulaudalle. Taitaa onnistua vain keväisin 🙂

Siika saa kumppanikseen kevään toisen ihmeen ja ihanuuden – valkoisen parsan. Ei kun parsat keitoksi ja siika paloiksi!

Ja jos et auringonpaisteelta malta kokkailla, niin nauti sitten saariston keväisestä maisemasta – harvoin se näyttää maaliskuussa tältä!

Siika-parsakeitto

AINEKSET neljälle (alkupalakeittona) tai kahdelle (pääruuaksi)
– paketti valkoisia parsoja (n. 500 g)
– 200 g siikafilettä
– 0,5 rkl kasvisfondia
– 0,5 l vettä
– 2 dl kermaa
– suolaa ja valkopippuria myllystä

VALMISTUS
Poista kalasta piikit ja nahka. Ripottele päälle hieman suolaa ja pilko kala suikaleiksi.

Katko parsoista puumaiset juuret, heitä ne pois ja pilko parsat kolmeen osaan. Keitä parsoja n. 10 minuuttia kasvisfondilla maustetussa vedessä. Kaada ylimääräinen vesi pois siten, että parsat juuri ja juuri peittyvät.

Lisää kerma ja kiehauta. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarkista maku.

Lisää lopuksi siiat ja kypsennä vielä aivan hetki. Muutama minuutti riittää. Kun kala on kypsää, on keitto valmis. Koristele ruohosipulisilpulla.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki