Parsaa, paistettua haukea ja hollandaise-kastiketta

Parsaa hollandaise ja paistettua haukeaKevään sesonkiherkku on parsa ja onkin sanottu, että se on yksi harvoista koko Eurooppaa yhdistävistä ruokatrendeistä tai -sesongeista. Parsaa odotetaan vesi kielellä myös täällä Suomessa.

Parsa on mielestäni erittäin monikäyttöinen. Siitä tulee herkullisia munakkaita ja piiraita, mutta parhaimmillaan se on mielestäni sellaisenaan. Kun ostat parsaa, kurkkaa paketin sisään parsan  tyveen ja valitse vain sellaisia, jotka eivät ole homeessa.

Tämä resepti valmistui keittiössämme tiistaina ja on eräänlainen potpuri aiemmin tekemistäni ruoista. Alla linkit eri osioiden valmistamiseen:

Parsareseptin ja hollandais-kastikkeen reseptin löydät täältä. Vaihdat vain ohjeen sinapin vastaavaan määrään sitruunamehua. Ohjeita hauelle on useampiakin, mutta hyvän haukireseptin voit katsoa vaikka täältä.

Herkullista vappua odotellessa!

Perjantaikokki

Ps. tilaa joka perjantai ilmestyvä Perjantaikokin reseptikirje sähköpostiisi tuosta oikealta…

Turun vaihtoehtoiset nähtävyydet – Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita

Nyt jo kaikki arvaavat, mitä tämän viikon aihe koskee. Luonnollisesti rakasta Myllysiltaamme ja sen aiheuttamaa mediakohua. Ajan päivittäin sillan ohi kaksi- tai nelipyöräisellä välineellä ja olen päässyt seuraamaan hieman minua vanhemman turkulaisen nousua otsikoihin varsin läheltä. Nousu on ollut rakettimaisempi kuin BB-Kakin ja varmasti pitkäkestoisempi kuin Diili-Jetron.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykypäivän huomiomediassa julkkissiltamme päätyy hyvin pian unholaan ja uudet  kertakäyttöjulkkikset nousevat valtakunnassamme pinnalle. Emme me Turussa tietenkään oleta, että silta olisi jatkuvasti mediassa pinnalla, mutta hartaasti toivomme, että se notkuisi edes muutaman sentin pinnan yläpuolella. Noin niin kuin kirjaimellisesti. Kunhan se nyt ei ainakaan päätyisi viettämään aikaansa Aurasillan alikulkutunneleihin, joissa ennen vanhaan yhteiskunnan hylkäämät ressukat notkuivat.

Metrin notkahdus ei matkana ole kummoinen. Kuka tahansa aikuinen voi notkahtaa sen verran, kun vain kyyristää selkänsä. Mutta kun kolmevitonen edelläkävijä notkahtaa metrin, niin johan kohistaan.

Jokaisella tärkeällä kaupungilla on oma erikoinen nähtävyytensä. Pisalla on kalteva torninsa, San Fransiscolla Golden Gate -siltansa, New Yorkilla Vapauden patsaansa ja Turulla Notkosiltansa. Mitäs muilla suomalaisilla kaupungeilla on? Eipä juuri vastaavaa. Joku ilkeämieli kertoi jokirannassa, että itse asiassa Forssalla on kaksi nähtävyyttä, mutta ne on molemmat ministeri Anttilalla. Tähän en ota kantaa, kun en asiaa tarkemmin tunne.

Olemme sitten maailman kartalla tai emme, niin yksi asia  on varmaa: silta on kerännyt yleisöä pällistelemään notkeuttaan jo viikon verran – päivin öin. Sillä on ollut paikalliseen liike-elämään varsin piristävä vaikutus! Sillan viereinen, hieman nukkavieru grilli, elää nyt elämänsä kevättä. Sillan kevyen liikenteen umpisohjoiset kiertotiet on miinoitettu neonvärisillä makkaraperunamainoksilla, ikkunat on pesty ja verhot nostettu. Myyjänkin kerrotaan hymyilleen! Sillan viereistä ravintolalaivaa on useaan otteeseen sahattu irti jäistä ja yritetty suoristaa talven aikana. Nyt ei ole tarvetta enää suoristaa, sillä Kalteva Ravintolalaiva sopii hyvin Notkosillan viereen turistimagneetiksi. Mutta millä taataan kallistus jäättömänä kautena? Olisiko Myllysillan tarpeettomista paalutuksista tähän avuksi?

Kesäksikin olisi hyvä saada vipinää joen penkoille. Olen vuosikausien kokemuksen pohjalta todennut, että mikään muu ei kerää jokirantaan niin tehokkaasti yleisömerta, kuin joessa kelluva auto. Ei tarvitse olla edes mikään Mercedes, vaan ihan perus-Corsa käy. Kunhan se kelluu edes vartin. Sosiaalisen median aikoina Turun kulttuuripääkaupunkihanke voisi hankkia öljyistä, moottoreista ja muista saasteista putsattuja, puolikelluvaksi tuunattuja Fiateja ja Corsia yläjuoksulle ja vinkata Facebookissa, Twitterissä ja puhelinluettelossa, aina kun auto on aikeissa tipahtaa kelluntamatkalleen. Sana leviää kulovalkean tavoin ja jokirannat täyttyvät paikallisturisteista. Siinä on loistopaikka lanseerata uusi taidenäyttely, performanssiesitys tai korkeakulttuurinen laulutuokio. Samalla saadaan lisää bisnestä rannan yrittäjille ja lehteen komeat otsikot ja kuvat: ”Kulttuuripääkaupungin laulutuokio veti rannat täyteen yleisöä!” Kontekstista viis!

Kesää ja kelluvia autoja odotellessa,

Perjantaikokki
Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita
Tämä resepti olisi pitänyt ilmestyä itse asiassa viime viikolla ”Mahdoton matikka” –kirjoituksen yhteydessä. Mutta tulkoon nyt viikon myöhässä. Reseptissä on hyvin yksinkertaiset ainekset maistuvassa muodossa. Madetta ei saa missään nimessä paistaa ylikypsäksi.

AINEKSET
 
 –       kaksi madetta
–       12 uutta perunaa (ks. säilöntäresepti täältä)
–       12 vihreää parsaa
–       1 fenkoli
–       2 kevätsipulin vartta
–       2 dl kermaa
–       1 dl kuivaa valkoviiniä
–       voita paistamiseen
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Nylje ja perkaa mateet. Säästä maksa ja mahdolliset mädit ja nauti erikseen myöhemmin. Fileoi mateet ruodottomaksi (tai ohita edellä olevat vaiheet tilaamalla made nyljettynä ja fileoituna).

Pilko fenkoli siivuiksi ja poista kova kannan keskusta. Paista voissa miedolla lämmöllä kypsäksi. Lisää pilkotut kevätsipulinvarret ja valkoviini. Kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua miedolla lämmöllä, että kastike sakeutuu.

Keitä perunat (ks. ohje täältä). Kypsennä parsat perunoiden keitinveden höyryssä. Laita pannulle sopivasti voita, kuumenna se kiehuvaksi ja lisää mateen lihat. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta (minuutti pari per puoli). Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden, parsan ja muhennetun fenkolin kera.

Viikon knoppitieto – ken on silloista tunnetuin?

Testi tehtiin hakusanoilla ”Sillan nimi Turku” Googlessa 11.3.2010. Tulos on seuraavanlainen (yläjuoksulta alajuoksulle):

  • Tuomaansilta 931 osumaa
  • Aurasilta 1080 osumaa
  • Teatterisilta 3330 osumaa
  • Myllysilta 60 300 osumaa
  • Martinsilta 5930 osumaa

Myllysilta on siis Aurajoen silloista ylivertainen superjulkkis! Toistaiseksi se kuitenkin häviää Golden Gatelle (yli 20 miljoonaa osumaa) ja BB-Kakille (yli 500 000 osumaa) reilusti, mutta pieksee Diili-Jetron kevyesti (4110 osumaa). Voimme todeta, että uusi turkulainen julkimo on syntynyt!

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki