Sushi-resepti

Meidän perheessä kaikki rakastavat sushia! Suomessa sitä tuli haettua aina Turun Kauppahallista, KADO Sushista, mutta täällä Sveitsissä sushi on suorastaan järkyttävän kallista. Kahden hengen sushilounas saattaa maksaa helposti 60-70 frangia. Viisihenkisen perheen vie mieluummin päiväksi laskettelemaan kuin sushi-lounaalle.

On siis tehtävä itse. Tosin, ei tuore kalakaan ole erityisen halpaa. Siksi sushi onkin oiva kalanystävän ruoka, sillä kalaa ei tarvita kahden kilon fileetä. Kalatarjonta tavallisessa marketissa on lohen osalta heikko (muiden kalojen osalta kylläkin usein erinomainen). Siksi käymme Dörig Frisch Fisch Altstettenissä, jos sushia meinaamme tehdä.

Mutta ennen reseptiä pieni tarina siitä, miten sushiin tutustuin.

Ensimmäisen kerran tein sushia ystäväni Antti Nurkan kanssa. Paikkana oli Ravintola Savoyn legendaarinen keittiö ja vuosi oli ehkä 2005. Olimme juuri perustaneet Caviar Catering –nimisen luksuscatering-palvelun. Antti oli huippukokki Savoyssa ja minä hoitelin firman markkinointia. Sitä ei juurikaan tehty. Onneksi kannoin kameraa mukana ja siksi löysin tähänkin kuvitukset ihan aidosta tilanteesta. Näitä piti joskus käyttää markkinoinnissa.

IMG_1674

27.11.2005 sanoo kuvan tiedot. Ja sen näkee naamasta. Junior-Chefit urakkansa alussa Savoyssa.

Saimme ensimmäisen tilauksen eräältä Savoyn vakioasiakkaalta. Hänen poikansa oli palaamassa joltain ulkomaankomennukselta usean vuoden jälkeen Helsinkiin ja pöytä piti saada koreaksi. Paikkana oli residenssi jossain Punavuoressa. Alkupalaksi tilattiin sushia ja pääruoaksi grillattua karitsankareeta. Porukkaa oli tulossa nelisenkymmentä. Residenssissä ei ollut parveketta, joten Weber roudattiin keskelle keittiötä ja voin kertoa, että savu oli varsin mahtava.

IMG_1740

Käyhän se näinkin. Weber vain sisälle. Kuka sitä marraskuussa ulkona grillaisi!

Mutta ne sushit. Emme olleet kumpikaan koskaan tehneet sushia, joten Antti haki kirjakaupasta jonkun 600 sivuisen sushiraamatun. Hankimme raaka-aineet ja painuimme Savoyn keittiöön kokkailemaan. Ensimmäiset kolmesataa sivua kertoi siitä, miten riisi keitetään oikein.

Meillä oli aikaa se ilta, joten silmäilimme ohjeet varsin vauhdikkaasti. Olin oppinut tähän tekniikkaan jo opiskeluaikoina: viimeinen ilta ja 300 sataa sivua koskematonta tekstiä. Teimme illan aikana useamman sataa nigiriä, kymmeniä makirullia ja vaikka mitä erikoisuuksia. Yhdessä versiossa oli riisipallura, joka oli kiedottu merilevään siten, että päälle jäi pieni kuppi. Siihen sitten aseteltiin tuore osteri ennen nostoa tarjottimelle.

IMG_1690

Perjantaikokki todistettavasti kokin hommissa. Minä ja muutama ravunpyrstö.

IMG_1671

Väsyneet kokit iltapalalla Marskin pöydässä Savoyssa.

Seuraavana päivänä bileet olivat käynnissä ja yhtäkkiä juhlakalu ja vieraana ollut Marko Ahtisaari marssivat keittiöön.

Kuka nämä sushit on tehnyt?

…kuului kysymys. Ainakin minulla puntti tutisi vähän. Nyt taitaa tulla palautetta.

Tiedättekö jätkät. Minä olen asunut monta vuotta Lontoossa, jossa on maailman parhaat sushiravintolat. Ja tämä teidän sushi… en ole koskaan saanut näin hyvää sushia! Loistavaa duunia!

Huipulla on hyvä lopettaa. Parin keikan jälkeen kuoppasimme luksuscatering-bisneksen, mutta kotikokkailen toki vieläkin tunnustettua sushiani…

IMG_1721

Yksi valmiista tarjottimista. Ja näitä oli kymmeniä.

Ja nyt se resepti

sushi_1

Sushi-resepti

Kuten yllä olevasta ymmärsit, niin kaikki on kiinni riisistä ja sen keittämisestä. Tiivistän ne kolmesataa sivua kotikokille riittävään muotoon näin:

1)   Osta hyvää sushiriisiä. Kysy vaikka vinkki sushiravintolastasi. Unohda puuroriisi.
2)   Osta riisikeitin. Maksaa parikymppiä ja itsensä takaisin.
3)   Osta hyvää riisiviinietikkaa.
4)   Huuhtele riisi vähintään viisi kertaa huolella. Siten, että huuhteluvesi on kirkas.
5)   Laita riisit keittimeen. Lisää kylmää vettä siten, että veden pinta on n. 1cm riisin yläpuolella.
6)   Keitä riisikeittimessä. Sorki riisiä mahdollisimman vähän. Idea on, että riisi kypsyy omassa höyryssään. Itse kyllä pyöräytän puukauhalla kerran pari, että riisi ei jää paakuksi.
7)   Kun riisi on kypsää, levitä se isoon, laakeaan astiaan. Itse käytän isoa uunivuokaa.
8)   Ota puulasta tai lusikka, jolla teet riisiin ”viiltoja” pitkittäin ja poikittain samalla kun tuuletat riisiä, jotta se jäähtyisi tehokkaammin. Japanilaiset tuulettavat kimono päällä silkkisellä viuhkalla. Keksi sinä oma versio.
9)   Pirskottele riisiin samalla riisiviinietikkaa.

Riisi on käyttövalmista, kun se on jäähtynyt. Jos sinulla kävi tuuri, on se sopivan irtonaista, mutta kuitenkin pysyy kasassa, kun teet riisipalloja, eli nigireitä.

Täytteet

Sushia voi täyttää tai päällystää monella tapaa. Meidän suosikit ovat:

–       lohi
–       pariloitu lohi (eli lohensiivu, jota on hetki ”grillattu” tohottimella)
–       tonnikala (eettisyydestä ollaan montaa mieltä)
–       siika (sitä ei tosin täältä saa)

Makirulliin käytämme lisäksi:

–       kurkkua
–       avokadoa
–       kevätsipulia
–       majoneesia
–       seesaminsiemeniä

Lisäksi tarvitset

–       merilevälevyjä
–       soijaa (hyvää)
–       inkivääriä (säilyke, ei tuore)
–       wasabi-tahnaa

Sitä bambuista käärimismattoa en osaa käyttää. Mielestäni on paljon helpompaa ilman.

Leikkaa kalat ohuiksi siivuiksi poikkisyin. Osan kalasta voit leikata pidemmiksi pötköiksi, jos käytät niitä makirulliin.

Nigirien valmistus

Nigirit ovat niitä riisipalloja, joiden päällä on kalaa, munakasta, avokadoa tai mitä ikinä. Sushiraamatussa oli kuvin selitetty oikeaoppisen nigirin käsiotteet n. 30 vaiheessa. Tässä tiivistettynä.

1)   Kostuta kädet (vähän, ei märäksi)
2)   Ota riisiä suupalan verran kouraasi
3)   Pyörittele, puristele ja toivo parasta. Vain harjoituksen kautta opit tekemään nigireitä, jotka ovat ilmavia, mutta pysyvät silti puikoissa. Meillä rouva tekee nämä aina ja minä makirullat. Liukuhihnahommaa ja erikoistuminen kunniaan, niin laatu paranee!
4)   Palaa kohtaan yksi

Sitten kun sinulla on tarjotin täynnä kauniita riisipalleroita, voit asetella niille leikkaamaasi kalaa tai vaikka avocadoa.

sushi_2

Makirullien valmistus

1)   Laita merilevälevy kuivalle alustalle.
2)   Ota riisiä puuhaarukalla tai kauhalla (tavalliseen lusikkaan riisi jää tehokkaammin kiinni – en tiedä miksi.
3)   Levitä riisi laidasta laitaan, tasaiseksi pikkurillin paksuiseksi matoksi. Jätä levyn etu- ja takaosaan tyhjää parin sormen paksuuden verran
4)   Täytä esim. kalalla, kurkkutikuilla, majoneesilla, seesaminsiemenillä jne. Eli asettele ne hieman riisimaton keskiosaa alemmaksi, laidasta laitaan.
5)   Rullaa, eli nosta alaosan riisistä vapaa osa merilevälevyä täytteiden yli ja paina hieman itseäsi päin.  Näin rullan keskiosasta tulee napakka paketti. Sitten rullaat siihen asti, että riisiä ei enää näy.
6)   Kostuta etusormesi vedessä ja sivele sillä vapaana oleva merilevälevy.
7)   Rullaa loppuun. Kostutettu merilevälevy tarttuu nyt kiinni.
8)   Jätä odottamaan leikkaamista se kostutettu kohta kohti pöytää
9)   Toista kohdasta yksi vaikka eri täytteillä.

Kun kaikki rullasi ovat valmiit, leikkaa ne terävällä veitsellä (sahalaitaveitset kuuluvat vain leivän leikkaamiseen ja TV-shopin mainokseen sahaamaan kupariputkea) etusormen levyisiksi paloiksi.

Siinä se! Helppoa, kun pari kertaa on tehnyt! Ja hauskaa, varsinkin porukalla!

Tarjoa makien ja nigirien kanssa soijaa kipossa, wasabia ja inkivääriä. Lasissa kuohuviiniä, kylmänä. Tänään illalla taas!

Perjantaikokki

Statuspäivitys

On aika palata blogilomalta. Erittäin kiireinen loppuvuosi johti siihen, että alkoi Perjantaikokista veto keittiössä loppua. Innostusta uuden kokeiluun ei riittänyt, joten päätin pitää riittävän pitkän loman blogin kirjoittamisesta ja palata kauhan ja kynän varteen vasta kun siltä tuntuu. Loma kannatti! Joulupukki toi lahjaksi hyviä keittokirjoja ja ison kasan intoa. Nyt kuvia kameraan reseptikelpoisista ruuista on kertynyt jo pariksi kuukaudeksi.

Blogivuosi alkaa statuspäivityksellä, eli mitä meille kuuluu. Kiitos, meille kuuluu oikein hyvää! Ensimmäinen puoli vuotta uudessa maassa on takana ja sopeutuminen on sujunut oikein hyvin. Suurin sankari meistä lienee jouluna kuusi vuotta täyttänyt Julia, joka on ihailtavan reippaasti käynyt esikoulua vieraalla kielellä, uudessa kulttuurissa ja käytännössä täysin ummikkona.

Kävelemme joka aamu kahdestaan kilometrin matkan eskariin ja juttelemme niitä näitä. Tämä kävelyretki on ainakin minulle erittäin mieluinen ja tärkeä. Miksi maapallo pyörii? Kuinka kaukana on kuu? Millä valaalla on isoin pyrstö? Näiden aamukävelyiden aikana yleistietoni laitetaan koetukselle. Alkusyksystä minä yritin opettaa aamuisin tyttärelleni saksaa. Nyt se on toisin päin. Arvaa iskä mitkä on sakset sveitsinsaksaksi? Tiedätkö mitä tarkoittaa Schnecke (etana)? Niin on puolessa vuodessa tytön kielipää kehittynyt ja ei kestäne kauaa, että tulkki perheessämme vaihtuu.

Pojat ovat poikia – niin meidänkin juniorit. He nauttivat elämästä, myöhäisistä aamuista ja mahdollisuudesta kylpeä vaikka kolmesti päivässä. Heidän onnensa on au pair. Hän kun mahdollistaa sen, että päivähoitoon ei tarvitse kiirehtiä, vaan saa raahautua Salama McQueen peiton kanssa sohvalle sitten kun silmäluomet luontaisesti nousevat. Autot, miekat, legot, merirosvot ja avaruusalukset ovat pop!

Vaimo. Hän polkee aamuisin mäen alas ja mäen ylös. Ja sama juttu iltapäivällä. Roolimme ovat vaihtuneet. Päivät kuluvat tiedettä tehdessä – sen paremmin en asiaa osaa selittää… Kansainvälinen työporukka tuntuu mukavalta ja työ haastavalta sekä mielekkäältä. Mikäs siinä ollessa!

Minä?  Koitan pysyä lupaamassani haasteessa ja treenata puolitriathloniin. Saimme innostettua myös koko Lyytin tiimimme valitsemaan oman haasteensa. Porukassa on kivempi yrittää! Työn kannalta alkuvuosi on ollut rohkaiseva uusien, upeiden asiakkaiden myötä. Niistä enemmän Lyytin sivuilla.

Kulttuurishokki ei ole vielä iskenyt, vaikka olen kuullut, että kuherruskuukausi uudessa maassa kestää puolisen vuotta. Niin tai näin, shokkia lievittää upeat vuoret ja laskettelurinteet. Eikä tuo taivaalla aika paljon Suomea pidempään näkyvä aurinkokaan lainkaan haittaa.

Tästä on hyvä lähteä vuoteen 2012! Tervetuloa taas mukaan,

 Perjantaikokki

Sushisalaatti

Kala on Sveitsissä kallista, joten se tulee käyttää riittoisasti. Sushia on tullut tehtyä viime aikoina useasti. Tämä salaatti syntyi kerran, kun keitin liian vähän riisiä. Toimii loistavasti esimerkiksi kevyenä lounaana myös. Et tarvitse paljoa kalaa per laatu.

AINEKSET

–       Tuoreita, sushiin sopivia suolaisen veden kaloja (lohi, siika, tonnikala, turska jne.).
–        Pussi vuonankaali-salaattia tai esim. friseesalaattia
–       2 rkl sushi-inkivääriä
–       1 rkl riisiviinaetikkaa
–       ½ avokado
–       10 cm pala kurkkua
–       1 rkl seesaminsiemeniä
–       sormisuolaa
–       mustapippuria myllystä
–       oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa kalat ”vastasyyhyn” ohuiksi palasiksi. Halkaise avokado, poista kivi ja siivuta. Siivuta kurkku. Pese ja kuivaa salaatti. Mausta salaatti sormisuolalla, pippurilla, riisiviinietikalla ja tilkalla oliiviöljyä. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa!

Luomun uusi tuleminen? – Lohta, kvinoa-salaattia ja sitruunakastiketta

Sanonnan mukaan siinä vaiheessa, kun taksikuski antaa osakesijoitusvinkkejä, on hyvä aika myydä.

Kun jokin ilmiö siis saa liikaa suosiota, voidaan sitä kutsua muoti-ilmiöksi ja silloin ei sille enää voi povata pitkää ikää. Näitä muoti-ilmiöitä voi luetella vaikka kuinka: leipäkone, rullaluistimet, kävelysauvat, piikkimatto jne. Myös ruokamaailmassa ilmiöt tulevat ja menevät.

Miten siis suhtautua, kun talousvaikuttajat alkavat puhumaan luomusta? Onko se lopun alkua. En usko niin.

Uusin Kauppalehti Optio käsittelee luomua ja ruokaa ylipäätään näyttävästi yli 12 sivun juttukokoelmalla. Jopa pääkirjoitus käsittelee vain ja ainoastaan suomalaista ruokaa sekä sen tulevaisuutta. Suosittelen tutustumaan lehteen, sillä sivuille on oivallisesti päätynyt myös kotikuntani Kaarina ja täällä käytännössä käsityönä siidereitä valmistava Jenni Silvennoinen. Juon saunasiiderini hyvällä omallatunnolla, sillä se on oivallista lähiruokaa…

Saksassa on jo tilanne, että lähellä tuotettua luomua ei riitä luomukauppoihin, vaan sitä joudutaan tuomaan ulkomailtakin. Logistiikkaketjun pidentyessä, hämärtyy myös luomun ekologisuus. Kumpi on parempi valinta: ulkomailta tuotu luomu, vai naapuritilalta haettu ei-luomu? Sormi suuhun, arvon kuluttaja.

En itse ole luomuhurmoksessa, vaan ostan sitä, jos se laadultaan on parempaa. Mutta luomutuotteissa on usein se hyvä puoli, että valmisaterioita ei saa luomuna. Mitä enemmän luomua kulutetaan, sitä enemmän kotona kokataan. Sitä kehitystä ei suo vastustettavan.

Turussa on alkanut yleistymään myös toinen ruokailmiö, jota kannatan varauksetta. Kaksi nuorta, innovatiivista yrittäjää ovat laittaneet pystyyn ”Neljän ruoka” –nimisen palvelun, joka kannustaa kokkaamaan kotona. Palvelu on loistava: kiinteällä viikkoitaksalla kotiovella kannetaan joka toinen maanantai kaksi kassia täynnä laadukkaita raaka-aineita. Mukana tulevat myös reseptit ja valmistusohjeet kannustavine saatesanoineen. Joka toinen viikko siis pähkäilet ja shoppailet itse mitä kokkaat ja joka toinen viikko Neljän ruoan ammattilaiset tekevät sen puolestasi. Hinta ei päätä huimaa, sillä kasseista riittää ruokaa viiteen neljän hengen illalliseen (pääruokaan). Toimituksen hinta on 79€.

Meille ensimmäiset ruokakassit saapuivat maanantaina ja ensisilmäyksellä homma vaikuttaa oivalliselta. Raaka-aineet ovat laadukkaita – ja mikä parasta: luomua on käytetty silloin, kun sitä on ollut tarjolla.

Kannatan kaikkia ideoita, jotka kannustava pilkkomaan ja kokkaamaan itse. Mutta silti raaka-aineista tarkan vaimoni ensireaktio jännitti minua. Kun tuotteet oli purettu ja järjestetty kaappeihin ja reseptit tutkittu, oli vaimoni kommentti helpotus: ”Tämähän vaikuttaa siistiltä hommalta! Vähän niin kuin pääsisi kylään kokeilemaan uusia ruokia, mutta saa kokata kotona!”

Toistaiseksi palvelu toimii vain Turun seudulla, mutta suosittelen silti tutustumaan. Tämä on pitkään aikaan jotain todella uutta kotikokkaamisen suosion kasvattamiseksi! Ehkä kysynnän myötä yrittäjät innostavat laajentamaan. Sivusto löytyy osoitteesta www.neljanruoka.fi

Herkullista pääsiäistä!

Perjantaikokki


Lohta, kvinoa-salaattia ja sitruunakastiketta

Tämän viikon resepti on Neljän ruoka-palvelun toimittamista raaka-aineista ensimmäisenä kokkaamamme. Lopputulos oli maistuva, tosin itse olisin tuunannut reseptiä hieman. Alla on resepti siten, kuin se meille toimitettiin. Sen alle olen sitten kommentoinut omat kehitysideani. Kvinoa oli uusi tuttavuus ja varsin mukava sellainen. Kvinoasta löydät lisätietoa täältä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvinoa

AINEKSET

½ pkt pinaatinlehtiä
½ pkt herkkusieniä
½ sitruuna
½ pkt kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
1 prk Créme Fraiche
800g lohifilee
1 kasvisliemikuutio (tai kasvisfondia)
(oliivi)öljyä, mustapippuria, suolaa

VALMISTUS

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele uunivuoka öljyllä, laita lohi vuokaan ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kypsennä uunissa n. 20 min.
  2. Keitä 6 dl vettä ja lisää kasvisliemikuutio. Huuhtele 3 dl kvinoaa huolellisesti ja kaada sitten kiehuvaan veteen. Keitä n. 15 min. Huuhdo kypsä kvinoa nopeasti haalealla vedellä ja valuta siivilässä
  3. Sitruunakastike: Purista ½ sitruunan mehu. Sekoita 1 prk Créme Fraiche, sitruunamehu ja murskattu valkosipulinkynsi keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Leikkaa ½ akettia kirsikkatomaatteja kahtia ja viipaloi ½ pakettia herkkusieniä. Huuhtele ½ pakettia pinaattia ja sekoita kaikki ainekset kvinoan kanssa.
  5. Tarjoa lohi ja kvinoa-salaatti sitruunakastikkeen kanssa.

Omat kommentit: öljynä käyttäisin tosiaan oliiviöljyä ja itse pilkkoisin salaattiin menevät tomaatit ja sienet hieman pienemmiksi, jotta sekoittaessa kvinoan kanssa tomaateista irtoava mehu maustaa myös sieniä. Lisäksi sekottaisin hieman vielä oliiviöljyä salaatin joukkoon, jotta se ei jää kuivaksi. Lohen mainittu paistoaika 20 minuuttia on meidän makuun liian pitkä, sillä tuore, hyvälaatuinen lohi menee pilalle täysin kypsäksi vedettynä. Rosé sisältä hipoo täydellisyyttä lohessa. Eli lohi uuniin vain vartiksi.

Ruoka riittää tällä reseptillä neljälle hengelle pääruoaksi, mutta jos on iso nälkä, niin suosittelen jonkun alkuruoan tekoa.

Joka tapauksessa, ensimmäisen Neljän ruoka –illallisen jälkeen olimme positiivisesti yllättyneitä hiottuun konseptiin ja ennen kaikkea siihen, että palvelu tekee kotona kokkaamisesta erittäin helppoa!


Mistä tunnistat sä turkulaisen? – Sushi-resepti kotikäyttöön

Helsingissä on paljon hyviä puolia. Kuten Hakaniemen hallin Soppakeittiö sekä se, että turkulaisen kanssakulkijan siellä tunnistaa helposti. Istuin keittolounaalla em. lounasravintolassa eilen ja nautiskelin loistavaa bouillabaissea. Sitten vierestä kuului:

”Ei sul mittää lammast ol?”

Ah, juuri näin! Negaation kautta lihatiskille, niin ei pety. Turkulainen Helsingissä.

Förin äijä on turkulaisen Markku Heikkilän loistava parodiahahmo aidosta perusturkulaisesta. Sain seurata Heikkilän esiintymistä pari viikkoa sitten. Analyysi oli niin oivallista, että teki mieli valua penkistä lattialle ja häipyä vähin äänin. Niin selkeästi siitä tunnisti itsensä.

Oivallisin kuvaus liittyi kahteen perusturkulaiseen, jotka olivat kauppatorilla kaffella. Olivat kuulleet naapurin ostaneen auton. Keskustelu kävi jotenkin näin:

Nii, Limperi o uude auto ostanu?

Näi o. Mersun osti.

Ei se kumminkaa mittää uutta ostanu?

Kyl se uude osti.

Jaa… no ei se sitä rahal maksanu. Pankkilainal?

Ei, ku makso. Käteisellä kaike. Voitti lotos.

Lotos vai? Ei se kumminkaa päävoittoo saanu?

Juu, juu. Päävoitto napsahti.

Toista turkulaista alkaa hikoiluttamaan. Kaikkeen on kaveri vastannut positiivisesti. Hän jatkaa sinnikkäästi.

Ai päävoito sai. Mut ei yksinää kuitenskaa, vaa porukkaloto päävoito?

Ei, ku yksinää voitti. Ennätyspotti.

Nyt turkulaisen pinna alkaa pettämään. Kaikki kivet on käännetty, eikä onnistumista ole näköpiirissä. Vielä tarttuu viimeiseen oljenkorteen…

Ai ennätyspoti oikke voitti. No, ei Jokeri kuitenkaa osunu?

Juu, ei osunu Jokeri ei. Pelkkä lotto.

Nonni, tiesimpä!!

Ah sitä onnistumisen tunnetta!

Emmää teil mittää hyvää viikonloppuu toivottasis.

Perjantaikokki

Sushi-resepti kotikäyttöön

Viime perjantaina veljeskatraastani kolme kutsuttivat itsensä meille kylään siippoinen ja lapsineen. Mikäs sen parempi mahdollisuus tehdä hillittömät määrät sushia, kun tekijöitä riittää! Hain kalat Turun kauppahallista Herkkunuotasta (joka on mielestäni Kalapoikien ohella Turun parhaimpia kalakauppiaita) ja käytännön vinkit hallin Kado Sushista. Ostin sieltä myös soijan ja riisiviinietikkaseoksen, koska se vain on erittäin hyvää. Samalla sain valmistusvinkit mm. riisin keittoon.

Huomaathan, että kalojen tulee olla ehdottomasti laadultaan erinomaisia, koska ne syödään raakana.

AINEKSET

(8 aikuista ja sushia tuli paljon per henkilö!)

–       1,5 kg sushiriisiä
–       5 dl sushietikkaa
–       2 dl säilöttyä inkivääriä
–       1 putkilo wasabi-tahnaa
–       4 dl japanilaista soijaa
–       600 g lohta
–       300 g tonnikalafileetä
–       2 pientä siikafileetä ruodottamana
–       10 merilevälevyä ”Nori”
–       mätiä
–       kourallinen katkarapuja
–       majoneesia
–       wasabi-pähkinöitä
–       kurkkua
–       avocado

Lisäksi tarvitset: laakea astia, viuhka, puulasta, bambumatto ”Sunoko”, syömäpuikkoja

VALMISTUS

Aloita riisin valmistuksella. Laita riisi kattilaan ja huuhdo se kylmällä vedellä useaan kertaan, kunnes huuhteluvesi alkaa olemaan kirkasta. Laita kattilaan riisi ja vettä siten, että riisi juuri ja juuri peittyy. Laita kansi päälle ja kattila kuumalle levylle. Älä avaa kantta keittämisen aikana, sillä idea on, että riisi kypsyy omassa höyryssään. Kun riisi kiehuu, laita levy ykköselle n. 10 – 12 minuutiksi ja tämän jälkeen laita levy kokonaan pois. Anna kattilan olla levyllä vielä kymmenisen minuuttia.

Ota laakea astia (mielellään puinen, mutta itse käytin lasagnevuokaa) ja puulasta. Laita riisi siihen ja jäähdytä se ”tuulettamalla” sitä viuhkalla samalla kun puulastalla vedät siihen ”viiltoja” pitkittäin ja poikittain. Vältä muussaamasta riisiä. Pirskottele samalla pinnalle riisiviinietikkaseosta. Tähän tarvitset kolme kättä tai apurin. Viuhkana käytin itse eilistä Turun Sanomaa. Tee tätä, kunnes riisi on viileää.

Valmistele kalat ja muut raaka-aineet. Leikkaa lohen paksusta päästä poikittain 10 cm leveä pala. Leikkaa tästä palasta n. ½ cm paksuja siivuja. Nämä tulevat lohinigireihin. Leikkaa myös tonnikalasta ja siiasta vastaavia siivuja. Osasta lohta voit leikata n. lyijykynän paksuisia pitkiä siivuja. Ne tulevat lohirulliin. Pilko katkaravut pitkittäin (mikäli mahdollista).

Leikkaa avocado ja kurkku siivuiksi. Murskaa wasabipähkinöitä kourallinen morttelissa karkeaksi muruksi.

Maki-rullat

Valmista Maki-rullat seuraavasti: (huom! nämä eivät ole mitään virallisia ohjeita, vaan rakennettu ”mitä mieleen tuli”-periaatteella. Mutta olivat toimivia komboja!)

Laita merilevälevy bambumatolle ja merilevälevylle ohut kerros riisiä. Jätä yhdestä laidasta n. pari senttiä ilman riisiä. Tällä reunalla saat ”liimattua” rullan kiinni. Asettele täytteet ohueksi vanaksi riisille poikittain. Rullaa levy bambumatolla rullaksi. Kasta sormi veteen ja sivele sillä täyttämätöntä kohtaa merilevälevystä ja ”liimaa” rulla kiinni.

Leikkaa terävällä veitsellä päät pois ja leikkaa rulla terävällä veitsellä kahdeksaan palaan.

Teimme seuraavia rullia:
– mäti, lohi, kurkku
– paahdettu lohi, wasabi-pähkinärouhe, kurkku, majoneesi
– katkarapu, avocado, mäti

Nigirit

Nigirit ovat riisipalloja, joiden päällä on kalaa tai esim. munakasta. Me teimme vain kalaanigirejä. Tee riisistä pieniä, suuhun sopivia palloja. Kostuta käsi vedessä aina välillä, niin riisi ei tartu. Sipaise kalapalan alle hieman wasabia ja laita kala riisin päälle. Teimme seuraavia nigirejä:

–       lohi
–       paahdettu lohi (paistoin siivuja kuumalla parilapannulla muutaman sekunnin)
–       siika
–       tonnikala

Tarjoa soijan, inkiväärin ja wasabin kera (kukin omassa astiassaan).

Työn iloa ja herkullista viikonloppua!

Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

Erinomaista vuotta 2011 sinulle lukijani! Pitkä hiljaiseloni päättyy ja bloggaaminen jatkuu. Syksyn työputki oli sen verran vauhdikas, että päätin lomailla oikein kunnolla. Kolme viikkoa erittäin lumisessa ja kauniissa saaristossa hiihdellen, lasten kanssa leikkien, saunoen, paljuillen, avantouiden ja rentoutuen oli parasta hermolepoa, mitä kuvitella saatoin. Vuosi 2010 oli jotain hyvin erityistä. Vuoteen mahtui niin haastetta ja hankaluuksia kuin myös loistavia onnistumisia. Näistä lisää yritysblogissani.

Mutta nyt: uusi vuosi ja uusi energia.

On jännä lähteä uuteen vuoteen tietäen sen jo kalkkiviivoilla ainakin yhtä kiinnostavaksi, haastavaksi ja muutosrikkaaksi kuin edeltäjänsä. Takaan, että jos mukana pysytte, niin kuljetan teitä vuoden aikana uusiin, mielenkiintoisiin ja ehkä herkullisiinkin seikkailuihin. Olkoon tämä uudenvuodenlupaukseni: Perjantaikokki kirjoittaa taas.

Aloitan blogivuoteni pohtimalla haastetta, jonka sain. Sitä ei tuonut haastemies, vaan sähköposti. Lähettäjä oli Marja Innanen, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri. Viesti kuului näin:

Hyvä Sre palkittu kuukauden bloggaaja

Palkitsimme Sre:ssä kaksi vuotta kuukausittain blogeja, jotka erityisellä tavalla ovat vieneet suomalaista ruokakulttuuria eteenpäin.

Onneksi olkoon vielä kerran, olet yksi valituista!  Suuren osan teistä olemme tavanneetkin blogimiiteissä, niistä jäi kivat muistot.

Kalevalanpäivänä ma 28.2.2011 vietämme Sre:n päätösjuhlaa. Koska ruokabloggarit ovat olleet tärkeitä koko ohjelman ajan, haluaisimme nostaa asianne  esiin myös päätöstilaisuudessamme. Meillä olisi teille tehtävä: haluaisimme haastaa teidät bloggaamaan aiheesta:  ”Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre ) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?”

Mietimme eilen vaimon kanssa aihetta illallispöydässä. Mitä me haluaisimme ja voisimme tehdä tämän eteen?

Ensinnäkin täytyy tunnistaa tila, jossa elämme. Ruokakulttuurimme einestyi parissa kymmenessä vuodessa ja pahasti. Oma luurankoni kaapissa on mikroruokamainos, joka pyöri 80-luvun lopulla K-kaupoissa ja taisi olla televisiossakin. Esitimme siinä kaksoisveljeni kanssa kaksoisveljiä (luonnerooli, eikö!), joiden äiti laittoi pikapikaa aivan taivaallista mikroruokaa. Mainoksen äidillä oli ”oikea mikropeukalo!” Enää en ehkä moiseen lähtisi. Onneksi muutosta on ilmassa!

Toiseksi palvelukulttuuri vahvistuu vuosi vuodelta. Näen tämän lähinnä hyvänä asiana, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Palvelut työllistävät, niitä ei voi helposti ulkoistaa meren taakse ja palveluilla voi elämänlaatua pitää korkeana myös vanhempana. Toisaalta on luontaista, että kun joku tekee asioita säännöllisesti puolestani, ei oma osaaminen olekaan enää niin laajaa.

Vastaukseni haasteeseen on yksinkertainen:

Toivon, että ihmiset pilkkoisivat raaka-aineensa itse.

Miksi? Väitän, että pilkkomisella ja veitsenkäyttötaidolla on valtava merkitys siinä, mitä me syömme. Kun raaka-aineen saa itse pilkkoa valmistettaessa, ei ole koskaan kyse eineestä. Ei HeMaPa-pussin sisällölle, mikroaterialle tai pakasteesta napattulle peruna-sipuli –sekoitukselle  tarvitse näyttää veistä missään vaiheessa sen kuluttajaelinkaarta.

Jos lautasellasi on jotain itse pilkottua, tiedät, miltä raaka-aine näytti ennen valmistusta. Oliko se laadukas, puhdas ja hyväntuoksuinen? Ehkä kiinnostuksen kasvaessa tiedät jopa missä raaka-aineesi kasvoi tai eli.

Mitä enemmän pilkot, sen enemmän tiedät.  Pilkkominen on myös laatukontrollin tärkein vaihe. Tässä vaiheessa epäkelvot yksilöt, pilantuneet osat ja palat, hylätään. Lautaselle päätyy vain priimaa. Tehtaassa näin ei välttämättä käy.

Tiedon ja tietoisuuden kasvaessa, myös mielenkiinto kasvaa. Pilkkojaa kiinnostaa alkuperän lisäksi tietää, että miten ja missä näitä kasvaa. Joku alkaa jopa keräämään raaka-aineita itse merestä, pelloilta tai metsistä. Varsinkin jälkimmäinen on täynnä ilmaisia, huippulaadukkaita raaka-aineita meille kaikille.

Pilkkoja ei myöskään jaksa päivästä toiseen pilkkoa samoja asioita ja valmistaa samoja ruokia. Mielenkiinto ruokakulttuuriin herää ja kehittyy pikkuhiljaa. Pian käyttöön tulee netin tietopankit, keittokirjat ja muu lähdemateriaali. Myös muut maat ja kulttuurit kiinnostavat. Näin sen pitääkin olla. Uskon, että arvostus ja into perinneruokiin tulee aina pienen etsikkoajan jälkeen. Näin on käynyt minullekin.

Kaikkihan sen tietävät, että kokin tärkein työväline on veitsi. Sen aktiivisella käyttämisellä aukeaa etsivälle herkullisempi, terveellisempi ja varmasti myös ekologisesti kestävämpi tulevaisuus. Mutta harva miettii, kuinka suuressa roolissa sen aktiivinen käyttäminen onkaan.

Mitä minä aion tehdä asian eteen?

Aion pitää puukot terävinä kotona, opettaa lapset elämään keittiössä, kirjoitan aiheesta tässä blogissa ja hankin voita leivän päälle myymällä pienen pienelle osalle Suomen kansasta varsin hyviä veitsiä. Eiköhän siinä ole riittävästi hommaa yhdelle bloggarille?

Tämä oli minun vastaukseni haasteeseen. Jään innolla odottamaan muiden bloggarien mietteitä! (ps. listatkaa blogipostauksenne linkit vaikka tämän tekstin kommentteihin tuolla alla.)

Lukijat! Miten sinä vastaat haasteeseen? Kommentoi sinäkin!

Terävänä kohti viikonloppua,

Perjantaikokki


Chevre-tomaattilohta ja pastaa

AINEKSET

–       600 g lohta fileenä
–       2 dl kuorittuja katkarapuja
–       20 kirsikkatomaattia
–       5 kevätsipulin vartta
–       100g kuoretonta chevreä
–       1dl kermaa
–       oliiviöljyä
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä
–       haluamaasi pastaa

VALMISTUS

Nypi lohesta ruodot. Poista nahka ja leikkaa se neljään yhtä suureen osaan. Puolita kirsikkatomaatit ja pilko sipuli pieneksi.

Laita pannulle 2 rkl oliiviöljyä ja kuumenna pannu. Paista suolalla maustettuja lohipalasia kuumalla pannulla jokaiselta puolelta hetki, jotta saat kauniin pinnan. Jätä puolikypsäksi. Nosta kalat syrjään lautaselle. Anna pannun jäähtyä hetki ja laita sitten pannulle katkaravut, tomaatit, chevre ja kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua hetki.

Laita pasta kiehumaan. Lisää lopuksi sipulit ja nosta lohipalat varovasti kastikkeeseen. Hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes lohien kypsyys on sopiva (sisältä aavistuksen rosé).

Tarjoa al dente-pastan kera. Hyvää ruokahalua!

Äärielämyksiä – Katkarapu-sitruunarisotto ja paistettua kampelaa

Perjantaikokin joulutori avattu! Myynnissä mm. uudet veitseni! Tutustu.


Keskustelimme kuluneella viikolla säästä. Mistäpäs muusta. Alkuviikosta lumimyrsky meni yli eteläisen Suomen ja nyt paukkuvat ennätyspakkaset marraskuussa. Totesin, että mitä sille globaalille lämpenemiselle nyt oikein tapahtui?

Eräs keskustelija huomautti, että kyse on sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, joka on osa ilmastonmuutosta. Toinen, vanhemman polven edustaja sanoi, että onpas mukavaa, kun taas on samanlaisia kesiä ja talvia kuin lapsuudessa. Ota siitä sitten selvää, että mihin nämä säät tästä menevät!

Itse olen nauttinut aina sään ääri-ilmiöistä. En tiedä mikä siinä on kiehtonut, mutta mitä kylmempi on ollut, niin sitä innokkaammin olen hinkunut ladulle kokeilemaan suksen luistoa. Myrskytuulella on upeaa mennä rantaan katsomaan tyrskyjä ja huippuhelteellä heittää fillarilenkki. Sain tosin kirjaimellisesti nenilleni viime talvena Pyhällä, kun lähdimme kokeilemaan luistelusuksen luistoa mittarin näyttäessä -35 astetta. Muuten oli lämmin, mutta nenänpää meni valkoiseksi kilometrin hiihdon jälkeen. Ymmärsin, että rajansa kaikella ja käännyin takaisin. Se suksi ei muuten luistanut, vaan piti.

Olen kertonut aiemminkin ”klaanimme” perinteisestä kalareissusta, joka on vain suvun miehille tarkoitettu. Usein se on sijoittunut lokakuulle ja joskus on silloinkin kalasteltu t-paidat päällä. Tietynlainen ääri-ilmiö sekin. No, tänä vuonna kalareissu alkaa parin tunnin päästä. Meri on edelleen auki, mutta lunta ja pakkasta on kuin tammikuussa. Odotan tätä ääri-ilmiöelämystä innolla! Pakkasta toistakymmentä astetta, avovesi ja virvelikalastus. Ei ihan jokapäiväinen juttu. Jos tulee kylmä, niin  paljussamme on lämpöä 37 astetta. Ei paha! Laitan ensi viikolla kuvia ääri-ilmiöiden saaristosta.

Äärioloissa myös varusteilla on merkitystä. Lapsesta saakka olen tottunut pitämään varusteista ja välineistä huolta, sillä inhoan kertakäyttökulutusta. Ala-asteikäisenä harrastimme kaksoisveljeni kanssa iskukoukkukalastusta, mutta kairan puutteessa käytimme reikien tekemiseen rautakankea. Se söi talvihanskoihin reikiä aikamoisella tahdilla. Koska hanskat olivat lempihanskani, niin ompelin niihin itse aina paikkoja. Lopputalvesta hanskat olivatkin jo paljon ostohetkeä paksummat ja lämpimämmät!

Välineillä on merkitystä myös keittiössä ja minulta usein kysytään vinkkejä. Yksi syy tämän blogin myöhäiseen ilmestymisajankohtaan on se, että halusin rakentaa Perjantaikokin Joulutorin täysin valmiiksi ennen lähettämistä.

Perjantaikokin joulutori 26.11. – 10.12.2010

Joulutori on sivuillani tänään avattu ostospaikka, jonne olen kerännyt rajatun valikoiman omia suosikkivälineitäni. Kaikkea on rajattu määrä ja myynnissä vain rajoitetun ajan. Torilta löydät joululahjoiksi mm.

–       upouudet Perjantaikokki-veitset
–       Perjantaikokki-paistinpannut
–       käsittämättömän tyylikkään keittiövaa’an
–       ja muita suosikkejani

Mene tutustumaan!

Äärimmäisin perjantaiterveisin,

Perjantaikokki


Katkarapu-sitruunarisotto ja paistettua kampelaa

AINEKSET

Risotto

–       25 g voita
–       2 salottisipulia
–       2 sellerinvartta
–       2 dl Arborio-riisiä
–       ½ sitruunan mehu
–       ½ sitruunan kuori raastettuna
–       n. 1 l kalalientä
–       1 ½ dl katkarapuja
–       2 rkl turkkilaista jogurttia

Lisäksi

–       8 kampelafileetä
–       1 dl vehnäjauhoja
–       ½ sitruunan kuori raastettuna
–       voita

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipulit sekä  sellerit ja kuullota niitä riisin kera paksupohjaisessa kattilassa voissa.

Lisää kalalientä n. 1 dl kerrallaan. Tärkeää on, että lientä lisätään vähitellen erissä aina edellisen lisäyksen imeydyttyä.

Lisää lopuksi sitruunan mehu, raastettu sitruunan kuori ja kuoritut katkaravut sekä turkkilainen jogurtti. Sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä sen aikaa, kun paistat kalat.

Laita lautaselle vehnäjauhoja, joiden joukkoon sekoitat sitruunan kuoren, suolaa ja pippuria. Pyörittele kampelafileet jauhoseoksessa ja paista kullanruskeiksi kuohuvassa voissa. Tarjoile heti risoton ja sitruunasiivujen kanssa.

Herkullista viikonloppua!

Iloa pimeyteen – Perunasalaatti á la Mami

Olen vahvasti sitä mieltä, että vuoden paras aika on aina se päivä, jota juuri nyt elämme. Muita kun ei oikein ole. Silti vuoden pimeimpänä kuukautena on välillä mukava piristää itseään ja kullakin on siihen omat keinonsa. Minä saan valtavasti voimaa ja iloa seuratessani jälkikasvuni ennakkoluulotonta menoa ja meininkiä – satoi tai paistoi!

Olen puolen vuoden ajan tallentanut muistoja (kiitos erään lukijan kannustuksen!) heistä toiseen blogiini (www.lastenisuusta.fi), josta nyt poimin iloksenne parhaimpia. Tarinoiden sankarit ovat Julia (kohta 5-v) ja Oliver (3,5 v). Tämän perjantain blogini tarkoitus on vain ja ainoastaan nostaa suupielet astetta jyrkempään kulmaan kohti kattoa. Toivottavasti toimii!


Päivän tekijä

 

Oliver herää kuulaaseen syysaamuun, siristää silmiään auringon valaistessa taivaanrantaa ja katsoo ulos.

Oliver: Iskä, mä taioin tän päivän tuollaiseksi. Otin Julian taikasauvan, osoitin siihen mun valolla ja sit toi aurinko nousi.

Poikani, satoi tai paistoi, taiot jokaisen päivän aurinkoiseksi.


Puhelu kotiin

 

Olin parin päivän työmatkalla Lapissa. Soittelin kotiin matkalla lentokentälle. Luuri annettiin Julialle.

Julia: Moikka iskä, mä en nyt ehdi puhuu. Sain just uuden Peppi-lehden

Minä: Ai, no… ajelen tässä juuri kohti lentokenttää ja näin poroja! Haluaisikohan Oliver jutella iskän kanssa?

Julia: OLIVER!! HALUAKS SÄ PUHUU ISKÄN KANSSA POROISTA!!??

Oliver: EN!

Puhelu loppui lyhyeen…


Tiukka paikka

 

Pihalle tehtiin temppurata fillarille. Keilaportteja ja sellaisia. Oliver veti mutkat suoriksi ja radan läpi vailla sääntöjä. Saapui maaliin ennätysajassa. Jarrutti, laski jalan maahan ja totesi:

“Huh huh. Henkikulta sentään säästyi!”


Toimiko? Lisää löydät täältä www.lastenisuusta.fi

 

Mamin perunasalaatti

Mami kisaa ehdottomasti Turun parhaan ravintolan tittelistä.  Pidän sen linjasta: rehdit annokset, tuoreet raaka-aineet ja konstailematon meininki. Pari viikkoa sitten vaimo kävi siellä ystäviensä kanssa syömässä ja toi mukanaan idean seuraavaan reseptiin. Söimme tätä ruispaneroitujen haukitikkujen kera ja oli todella hyvää!

AINEKSET

– 8 isoa perunaa
– 2 kourallista neulapapuja
– kerä rapeaa friseesalaattia
– 6 – 8 isoa kaprista

Majoneesiin

– 1 munan keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– 1 tl etikkaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä ja kuori perunat. Jäähdytä ja pilko suupalan kokoisiksi paloiksi.  Keitä tai höyrytä pavut, jäähdytä ja pilko pieneksi. Valmista majoneesi: vatkaa munankeltuaista kulhossa ja tiputtele alkuun tippa kerrallaan öljyä joukkoon. Kun majoneesi alkaa sakeutua, lisää öljyä ohuena nauhana. Mausta etikalla, sinapilla, suolalla ja pippurilla. Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja pilko kaprikset pieneksi. Mausta tarvittaessa suolalla.

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarjoile haluamasi lisukkeen kera.