Sushi-resepti

Meidän perheessä kaikki rakastavat sushia! Suomessa sitä tuli haettua aina Turun Kauppahallista, KADO Sushista, mutta täällä Sveitsissä sushi on suorastaan järkyttävän kallista. Kahden hengen sushilounas saattaa maksaa helposti 60-70 frangia. Viisihenkisen perheen vie mieluummin päiväksi laskettelemaan kuin sushi-lounaalle.

On siis tehtävä itse. Tosin, ei tuore kalakaan ole erityisen halpaa. Siksi sushi onkin oiva kalanystävän ruoka, sillä kalaa ei tarvita kahden kilon fileetä. Kalatarjonta tavallisessa marketissa on lohen osalta heikko (muiden kalojen osalta kylläkin usein erinomainen). Siksi käymme Dörig Frisch Fisch Altstettenissä, jos sushia meinaamme tehdä.

Mutta ennen reseptiä pieni tarina siitä, miten sushiin tutustuin.

Ensimmäisen kerran tein sushia ystäväni Antti Nurkan kanssa. Paikkana oli Ravintola Savoyn legendaarinen keittiö ja vuosi oli ehkä 2005. Olimme juuri perustaneet Caviar Catering –nimisen luksuscatering-palvelun. Antti oli huippukokki Savoyssa ja minä hoitelin firman markkinointia. Sitä ei juurikaan tehty. Onneksi kannoin kameraa mukana ja siksi löysin tähänkin kuvitukset ihan aidosta tilanteesta. Näitä piti joskus käyttää markkinoinnissa.

IMG_1674

27.11.2005 sanoo kuvan tiedot. Ja sen näkee naamasta. Junior-Chefit urakkansa alussa Savoyssa.

Saimme ensimmäisen tilauksen eräältä Savoyn vakioasiakkaalta. Hänen poikansa oli palaamassa joltain ulkomaankomennukselta usean vuoden jälkeen Helsinkiin ja pöytä piti saada koreaksi. Paikkana oli residenssi jossain Punavuoressa. Alkupalaksi tilattiin sushia ja pääruoaksi grillattua karitsankareeta. Porukkaa oli tulossa nelisenkymmentä. Residenssissä ei ollut parveketta, joten Weber roudattiin keskelle keittiötä ja voin kertoa, että savu oli varsin mahtava.

IMG_1740

Käyhän se näinkin. Weber vain sisälle. Kuka sitä marraskuussa ulkona grillaisi!

Mutta ne sushit. Emme olleet kumpikaan koskaan tehneet sushia, joten Antti haki kirjakaupasta jonkun 600 sivuisen sushiraamatun. Hankimme raaka-aineet ja painuimme Savoyn keittiöön kokkailemaan. Ensimmäiset kolmesataa sivua kertoi siitä, miten riisi keitetään oikein.

Meillä oli aikaa se ilta, joten silmäilimme ohjeet varsin vauhdikkaasti. Olin oppinut tähän tekniikkaan jo opiskeluaikoina: viimeinen ilta ja 300 sataa sivua koskematonta tekstiä. Teimme illan aikana useamman sataa nigiriä, kymmeniä makirullia ja vaikka mitä erikoisuuksia. Yhdessä versiossa oli riisipallura, joka oli kiedottu merilevään siten, että päälle jäi pieni kuppi. Siihen sitten aseteltiin tuore osteri ennen nostoa tarjottimelle.

IMG_1690

Perjantaikokki todistettavasti kokin hommissa. Minä ja muutama ravunpyrstö.

IMG_1671

Väsyneet kokit iltapalalla Marskin pöydässä Savoyssa.

Seuraavana päivänä bileet olivat käynnissä ja yhtäkkiä juhlakalu ja vieraana ollut Marko Ahtisaari marssivat keittiöön.

Kuka nämä sushit on tehnyt?

…kuului kysymys. Ainakin minulla puntti tutisi vähän. Nyt taitaa tulla palautetta.

Tiedättekö jätkät. Minä olen asunut monta vuotta Lontoossa, jossa on maailman parhaat sushiravintolat. Ja tämä teidän sushi… en ole koskaan saanut näin hyvää sushia! Loistavaa duunia!

Huipulla on hyvä lopettaa. Parin keikan jälkeen kuoppasimme luksuscatering-bisneksen, mutta kotikokkailen toki vieläkin tunnustettua sushiani…

IMG_1721

Yksi valmiista tarjottimista. Ja näitä oli kymmeniä.

Ja nyt se resepti

sushi_1

Sushi-resepti

Kuten yllä olevasta ymmärsit, niin kaikki on kiinni riisistä ja sen keittämisestä. Tiivistän ne kolmesataa sivua kotikokille riittävään muotoon näin:

1)   Osta hyvää sushiriisiä. Kysy vaikka vinkki sushiravintolastasi. Unohda puuroriisi.
2)   Osta riisikeitin. Maksaa parikymppiä ja itsensä takaisin.
3)   Osta hyvää riisiviinietikkaa.
4)   Huuhtele riisi vähintään viisi kertaa huolella. Siten, että huuhteluvesi on kirkas.
5)   Laita riisit keittimeen. Lisää kylmää vettä siten, että veden pinta on n. 1cm riisin yläpuolella.
6)   Keitä riisikeittimessä. Sorki riisiä mahdollisimman vähän. Idea on, että riisi kypsyy omassa höyryssään. Itse kyllä pyöräytän puukauhalla kerran pari, että riisi ei jää paakuksi.
7)   Kun riisi on kypsää, levitä se isoon, laakeaan astiaan. Itse käytän isoa uunivuokaa.
8)   Ota puulasta tai lusikka, jolla teet riisiin ”viiltoja” pitkittäin ja poikittain samalla kun tuuletat riisiä, jotta se jäähtyisi tehokkaammin. Japanilaiset tuulettavat kimono päällä silkkisellä viuhkalla. Keksi sinä oma versio.
9)   Pirskottele riisiin samalla riisiviinietikkaa.

Riisi on käyttövalmista, kun se on jäähtynyt. Jos sinulla kävi tuuri, on se sopivan irtonaista, mutta kuitenkin pysyy kasassa, kun teet riisipalloja, eli nigireitä.

Täytteet

Sushia voi täyttää tai päällystää monella tapaa. Meidän suosikit ovat:

–       lohi
–       pariloitu lohi (eli lohensiivu, jota on hetki ”grillattu” tohottimella)
–       tonnikala (eettisyydestä ollaan montaa mieltä)
–       siika (sitä ei tosin täältä saa)

Makirulliin käytämme lisäksi:

–       kurkkua
–       avokadoa
–       kevätsipulia
–       majoneesia
–       seesaminsiemeniä

Lisäksi tarvitset

–       merilevälevyjä
–       soijaa (hyvää)
–       inkivääriä (säilyke, ei tuore)
–       wasabi-tahnaa

Sitä bambuista käärimismattoa en osaa käyttää. Mielestäni on paljon helpompaa ilman.

Leikkaa kalat ohuiksi siivuiksi poikkisyin. Osan kalasta voit leikata pidemmiksi pötköiksi, jos käytät niitä makirulliin.

Nigirien valmistus

Nigirit ovat niitä riisipalloja, joiden päällä on kalaa, munakasta, avokadoa tai mitä ikinä. Sushiraamatussa oli kuvin selitetty oikeaoppisen nigirin käsiotteet n. 30 vaiheessa. Tässä tiivistettynä.

1)   Kostuta kädet (vähän, ei märäksi)
2)   Ota riisiä suupalan verran kouraasi
3)   Pyörittele, puristele ja toivo parasta. Vain harjoituksen kautta opit tekemään nigireitä, jotka ovat ilmavia, mutta pysyvät silti puikoissa. Meillä rouva tekee nämä aina ja minä makirullat. Liukuhihnahommaa ja erikoistuminen kunniaan, niin laatu paranee!
4)   Palaa kohtaan yksi

Sitten kun sinulla on tarjotin täynnä kauniita riisipalleroita, voit asetella niille leikkaamaasi kalaa tai vaikka avocadoa.

sushi_2

Makirullien valmistus

1)   Laita merilevälevy kuivalle alustalle.
2)   Ota riisiä puuhaarukalla tai kauhalla (tavalliseen lusikkaan riisi jää tehokkaammin kiinni – en tiedä miksi.
3)   Levitä riisi laidasta laitaan, tasaiseksi pikkurillin paksuiseksi matoksi. Jätä levyn etu- ja takaosaan tyhjää parin sormen paksuuden verran
4)   Täytä esim. kalalla, kurkkutikuilla, majoneesilla, seesaminsiemenillä jne. Eli asettele ne hieman riisimaton keskiosaa alemmaksi, laidasta laitaan.
5)   Rullaa, eli nosta alaosan riisistä vapaa osa merilevälevyä täytteiden yli ja paina hieman itseäsi päin.  Näin rullan keskiosasta tulee napakka paketti. Sitten rullaat siihen asti, että riisiä ei enää näy.
6)   Kostuta etusormesi vedessä ja sivele sillä vapaana oleva merilevälevy.
7)   Rullaa loppuun. Kostutettu merilevälevy tarttuu nyt kiinni.
8)   Jätä odottamaan leikkaamista se kostutettu kohta kohti pöytää
9)   Toista kohdasta yksi vaikka eri täytteillä.

Kun kaikki rullasi ovat valmiit, leikkaa ne terävällä veitsellä (sahalaitaveitset kuuluvat vain leivän leikkaamiseen ja TV-shopin mainokseen sahaamaan kupariputkea) etusormen levyisiksi paloiksi.

Siinä se! Helppoa, kun pari kertaa on tehnyt! Ja hauskaa, varsinkin porukalla!

Tarjoa makien ja nigirien kanssa soijaa kipossa, wasabia ja inkivääriä. Lasissa kuohuviiniä, kylmänä. Tänään illalla taas!

Perjantaikokki

Statuspäivitys

On aika palata blogilomalta. Erittäin kiireinen loppuvuosi johti siihen, että alkoi Perjantaikokista veto keittiössä loppua. Innostusta uuden kokeiluun ei riittänyt, joten päätin pitää riittävän pitkän loman blogin kirjoittamisesta ja palata kauhan ja kynän varteen vasta kun siltä tuntuu. Loma kannatti! Joulupukki toi lahjaksi hyviä keittokirjoja ja ison kasan intoa. Nyt kuvia kameraan reseptikelpoisista ruuista on kertynyt jo pariksi kuukaudeksi.

Blogivuosi alkaa statuspäivityksellä, eli mitä meille kuuluu. Kiitos, meille kuuluu oikein hyvää! Ensimmäinen puoli vuotta uudessa maassa on takana ja sopeutuminen on sujunut oikein hyvin. Suurin sankari meistä lienee jouluna kuusi vuotta täyttänyt Julia, joka on ihailtavan reippaasti käynyt esikoulua vieraalla kielellä, uudessa kulttuurissa ja käytännössä täysin ummikkona.

Kävelemme joka aamu kahdestaan kilometrin matkan eskariin ja juttelemme niitä näitä. Tämä kävelyretki on ainakin minulle erittäin mieluinen ja tärkeä. Miksi maapallo pyörii? Kuinka kaukana on kuu? Millä valaalla on isoin pyrstö? Näiden aamukävelyiden aikana yleistietoni laitetaan koetukselle. Alkusyksystä minä yritin opettaa aamuisin tyttärelleni saksaa. Nyt se on toisin päin. Arvaa iskä mitkä on sakset sveitsinsaksaksi? Tiedätkö mitä tarkoittaa Schnecke (etana)? Niin on puolessa vuodessa tytön kielipää kehittynyt ja ei kestäne kauaa, että tulkki perheessämme vaihtuu.

Pojat ovat poikia – niin meidänkin juniorit. He nauttivat elämästä, myöhäisistä aamuista ja mahdollisuudesta kylpeä vaikka kolmesti päivässä. Heidän onnensa on au pair. Hän kun mahdollistaa sen, että päivähoitoon ei tarvitse kiirehtiä, vaan saa raahautua Salama McQueen peiton kanssa sohvalle sitten kun silmäluomet luontaisesti nousevat. Autot, miekat, legot, merirosvot ja avaruusalukset ovat pop!

Vaimo. Hän polkee aamuisin mäen alas ja mäen ylös. Ja sama juttu iltapäivällä. Roolimme ovat vaihtuneet. Päivät kuluvat tiedettä tehdessä – sen paremmin en asiaa osaa selittää… Kansainvälinen työporukka tuntuu mukavalta ja työ haastavalta sekä mielekkäältä. Mikäs siinä ollessa!

Minä?  Koitan pysyä lupaamassani haasteessa ja treenata puolitriathloniin. Saimme innostettua myös koko Lyytin tiimimme valitsemaan oman haasteensa. Porukassa on kivempi yrittää! Työn kannalta alkuvuosi on ollut rohkaiseva uusien, upeiden asiakkaiden myötä. Niistä enemmän Lyytin sivuilla.

Kulttuurishokki ei ole vielä iskenyt, vaikka olen kuullut, että kuherruskuukausi uudessa maassa kestää puolisen vuotta. Niin tai näin, shokkia lievittää upeat vuoret ja laskettelurinteet. Eikä tuo taivaalla aika paljon Suomea pidempään näkyvä aurinkokaan lainkaan haittaa.

Tästä on hyvä lähteä vuoteen 2012! Tervetuloa taas mukaan,

 Perjantaikokki

Sushisalaatti

Kala on Sveitsissä kallista, joten se tulee käyttää riittoisasti. Sushia on tullut tehtyä viime aikoina useasti. Tämä salaatti syntyi kerran, kun keitin liian vähän riisiä. Toimii loistavasti esimerkiksi kevyenä lounaana myös. Et tarvitse paljoa kalaa per laatu.

AINEKSET

–       Tuoreita, sushiin sopivia suolaisen veden kaloja (lohi, siika, tonnikala, turska jne.).
–        Pussi vuonankaali-salaattia tai esim. friseesalaattia
–       2 rkl sushi-inkivääriä
–       1 rkl riisiviinaetikkaa
–       ½ avokado
–       10 cm pala kurkkua
–       1 rkl seesaminsiemeniä
–       sormisuolaa
–       mustapippuria myllystä
–       oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa kalat ”vastasyyhyn” ohuiksi palasiksi. Halkaise avokado, poista kivi ja siivuta. Siivuta kurkku. Pese ja kuivaa salaatti. Mausta salaatti sormisuolalla, pippurilla, riisiviinietikalla ja tilkalla oliiviöljyä. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa!

Luomun uusi tuleminen? – Lohta, kvinoa-salaattia ja sitruunakastiketta

Sanonnan mukaan siinä vaiheessa, kun taksikuski antaa osakesijoitusvinkkejä, on hyvä aika myydä.

Kun jokin ilmiö siis saa liikaa suosiota, voidaan sitä kutsua muoti-ilmiöksi ja silloin ei sille enää voi povata pitkää ikää. Näitä muoti-ilmiöitä voi luetella vaikka kuinka: leipäkone, rullaluistimet, kävelysauvat, piikkimatto jne. Myös ruokamaailmassa ilmiöt tulevat ja menevät.

Miten siis suhtautua, kun talousvaikuttajat alkavat puhumaan luomusta? Onko se lopun alkua. En usko niin.

Uusin Kauppalehti Optio käsittelee luomua ja ruokaa ylipäätään näyttävästi yli 12 sivun juttukokoelmalla. Jopa pääkirjoitus käsittelee vain ja ainoastaan suomalaista ruokaa sekä sen tulevaisuutta. Suosittelen tutustumaan lehteen, sillä sivuille on oivallisesti päätynyt myös kotikuntani Kaarina ja täällä käytännössä käsityönä siidereitä valmistava Jenni Silvennoinen. Juon saunasiiderini hyvällä omallatunnolla, sillä se on oivallista lähiruokaa…

Saksassa on jo tilanne, että lähellä tuotettua luomua ei riitä luomukauppoihin, vaan sitä joudutaan tuomaan ulkomailtakin. Logistiikkaketjun pidentyessä, hämärtyy myös luomun ekologisuus. Kumpi on parempi valinta: ulkomailta tuotu luomu, vai naapuritilalta haettu ei-luomu? Sormi suuhun, arvon kuluttaja.

En itse ole luomuhurmoksessa, vaan ostan sitä, jos se laadultaan on parempaa. Mutta luomutuotteissa on usein se hyvä puoli, että valmisaterioita ei saa luomuna. Mitä enemmän luomua kulutetaan, sitä enemmän kotona kokataan. Sitä kehitystä ei suo vastustettavan.

Turussa on alkanut yleistymään myös toinen ruokailmiö, jota kannatan varauksetta. Kaksi nuorta, innovatiivista yrittäjää ovat laittaneet pystyyn ”Neljän ruoka” –nimisen palvelun, joka kannustaa kokkaamaan kotona. Palvelu on loistava: kiinteällä viikkoitaksalla kotiovella kannetaan joka toinen maanantai kaksi kassia täynnä laadukkaita raaka-aineita. Mukana tulevat myös reseptit ja valmistusohjeet kannustavine saatesanoineen. Joka toinen viikko siis pähkäilet ja shoppailet itse mitä kokkaat ja joka toinen viikko Neljän ruoan ammattilaiset tekevät sen puolestasi. Hinta ei päätä huimaa, sillä kasseista riittää ruokaa viiteen neljän hengen illalliseen (pääruokaan). Toimituksen hinta on 79€.

Meille ensimmäiset ruokakassit saapuivat maanantaina ja ensisilmäyksellä homma vaikuttaa oivalliselta. Raaka-aineet ovat laadukkaita – ja mikä parasta: luomua on käytetty silloin, kun sitä on ollut tarjolla.

Kannatan kaikkia ideoita, jotka kannustava pilkkomaan ja kokkaamaan itse. Mutta silti raaka-aineista tarkan vaimoni ensireaktio jännitti minua. Kun tuotteet oli purettu ja järjestetty kaappeihin ja reseptit tutkittu, oli vaimoni kommentti helpotus: ”Tämähän vaikuttaa siistiltä hommalta! Vähän niin kuin pääsisi kylään kokeilemaan uusia ruokia, mutta saa kokata kotona!”

Toistaiseksi palvelu toimii vain Turun seudulla, mutta suosittelen silti tutustumaan. Tämä on pitkään aikaan jotain todella uutta kotikokkaamisen suosion kasvattamiseksi! Ehkä kysynnän myötä yrittäjät innostavat laajentamaan. Sivusto löytyy osoitteesta www.neljanruoka.fi

Herkullista pääsiäistä!

Perjantaikokki


Lohta, kvinoa-salaattia ja sitruunakastiketta

Tämän viikon resepti on Neljän ruoka-palvelun toimittamista raaka-aineista ensimmäisenä kokkaamamme. Lopputulos oli maistuva, tosin itse olisin tuunannut reseptiä hieman. Alla on resepti siten, kuin se meille toimitettiin. Sen alle olen sitten kommentoinut omat kehitysideani. Kvinoa oli uusi tuttavuus ja varsin mukava sellainen. Kvinoasta löydät lisätietoa täältä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvinoa

AINEKSET

½ pkt pinaatinlehtiä
½ pkt herkkusieniä
½ sitruuna
½ pkt kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
1 prk Créme Fraiche
800g lohifilee
1 kasvisliemikuutio (tai kasvisfondia)
(oliivi)öljyä, mustapippuria, suolaa

VALMISTUS

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele uunivuoka öljyllä, laita lohi vuokaan ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kypsennä uunissa n. 20 min.
  2. Keitä 6 dl vettä ja lisää kasvisliemikuutio. Huuhtele 3 dl kvinoaa huolellisesti ja kaada sitten kiehuvaan veteen. Keitä n. 15 min. Huuhdo kypsä kvinoa nopeasti haalealla vedellä ja valuta siivilässä
  3. Sitruunakastike: Purista ½ sitruunan mehu. Sekoita 1 prk Créme Fraiche, sitruunamehu ja murskattu valkosipulinkynsi keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Leikkaa ½ akettia kirsikkatomaatteja kahtia ja viipaloi ½ pakettia herkkusieniä. Huuhtele ½ pakettia pinaattia ja sekoita kaikki ainekset kvinoan kanssa.
  5. Tarjoa lohi ja kvinoa-salaatti sitruunakastikkeen kanssa.

Omat kommentit: öljynä käyttäisin tosiaan oliiviöljyä ja itse pilkkoisin salaattiin menevät tomaatit ja sienet hieman pienemmiksi, jotta sekoittaessa kvinoan kanssa tomaateista irtoava mehu maustaa myös sieniä. Lisäksi sekottaisin hieman vielä oliiviöljyä salaatin joukkoon, jotta se ei jää kuivaksi. Lohen mainittu paistoaika 20 minuuttia on meidän makuun liian pitkä, sillä tuore, hyvälaatuinen lohi menee pilalle täysin kypsäksi vedettynä. Rosé sisältä hipoo täydellisyyttä lohessa. Eli lohi uuniin vain vartiksi.

Ruoka riittää tällä reseptillä neljälle hengelle pääruoaksi, mutta jos on iso nälkä, niin suosittelen jonkun alkuruoan tekoa.

Joka tapauksessa, ensimmäisen Neljän ruoka –illallisen jälkeen olimme positiivisesti yllättyneitä hiottuun konseptiin ja ennen kaikkea siihen, että palvelu tekee kotona kokkaamisesta erittäin helppoa!