Hölskytyskurkut

Tämän parempaa lisuketta kesän aterioille ei löydy. Hölskytyskurkut toimivat niin lihan kuin kalankin lisukkeena – tai vaikka yöruokana tarjottavien hotdogien tai lihapiirakoiden kanssa.

Hölskytyskurkut

Hölskytyskurkut

AINEKSET

– 4 avomaankurkkua
– 5 rkl etikkaa
– 3 rkl vettä
– 3 rkl sokeria
– 1 ½ tl suolaa
– tilliä
– halutessasi kevätsipulia

VALMISTUS

Kuori kurkut ja leikkaa ne siivuiksi. Laita astiaan, johon sinulla on pitävä kansi. Pilko joukkoon reilusti tilliä ja halutessasi myös ohueksi siivutettua sipulia. Kaada sekaan etikka, vesi ja mausteet. Sulje kansi ja hölskytä kunnolla minuutin verran. Tarjoa heti tai anna maustua hetki jääkaapissa.

Uusien perunoiden säilöminen

Nyt on paras aika säilöä uusia perunoita esimerkiksi joulupöytään. Alla hyväksi todettu ohje. Viime vuonna säilöin perunat pakastepussiin ja imin mehupillillä turhat ilmat pois pussista. Näin vettä ei kiteydy jääksi perunoiden pinnalle ja laatu pysyy parempana. Tänä vuonna, ostettuani puutarhuriystävältäni Juhalta loistavan vakuumikoneen, käytin sitä ja jälki on todella hyvä. Uskon, että jouluna on pöydässämme (melkein) kesän veroista herkkua kalojen kanssa tarjolla.

AINEKSET

Uusien perunoiden säilöminen

Uudet perunat valmiina pakkaseen

– uusia perunoita haluamasi määrä (pienet siiklit ovat parhaita)
– suolaa keitinveteen
– muovipusseja  tai vakuumipusseja ja vakuumikone säilömiseen

VALMISTUS

Pese perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Ota kattila pois levyltä, kaada vesi pois ja anna perunoiden jäähtyä kattilassa ilman kantta. Nostele jäähtyneet perunat pakastuspusseihin. Voit esimerkiksi mehupillin avulla imeä ilmat pois pussista tai käyttää vakuumikonetta. Sulje pussi huolella ja pakasta.

Käyttäessäsi pakastettuja perunoita, anna perunoiden sulaa rauhassa jääkaapissa esim. vuorokauden ennen käyttöä. Laita perunat sitten kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsiksi.

Herkullista joulua 🙂

Perjantaikokki

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja – Yksinkertaista onnea

Olen etuoikeutettu, sillä saan viettää joka kevät viikon Ylläksen upeissa maisemissa. Tätä viikkoa on nyt torstaina vielä kaksi vuorokautta jäljellä. Myönnän, että olen lievästi jakomielinen. Sydämeni ja mieleni ovat merellä ja saaristossa, mutta osa minusta kaipaa aina vain uudelleen Lapin lumoon.

Olen pyöräilijä, sillä yksinkertainen urheilu sopii yksinkertaiselle mielelle. Liikkeen yksinkertaisuudesta johtuen nautin myös hiihdosta – tyylistä riippumatta. Kun sinänsä helppoa ja simppeliä liikettä toistaa monotonisesti käsillä ja jaloilla monta tuntia peräkkäin, pääsee vaikka mihin. Eteen vyöryvät maisemat, joiden tekemiseen olisi tarvittu tuhat taiteilijaa ja silti lopputulos olisi vain halju haamu nykyisestä.

Viime vuosina olen saanut seuraani perässänukkujia. Jonain päivänä heistä kasvaa edessähiihtäjiä, mutta toistaiseksi he tyytyvät nukahtamaan ahkion tasaiseen suhinaan ja liikkeeseen. Vielä muutama vuosi sitten luulin, että suurinta onnea on hiihtää tuntikaupalla yksin, määrätä oma tahti ja tutkia tutkimattomia reittejä. Olin väärässä. Suurinta onnea on tuudittaa perässänukkuja omien unelmiensa pariin ja pysähtyä makkaraa paistamaan, kun ääni takaa niin ilmoittaa. Odotan päivää, jolloin tahdin määrää edessähiihtäjä – vaikka pelkäänkin, että se päivä tulee aivan liian pian.

Nautin yksinkertaisista asioista, sekä keittiössä että sen ulkopuolella. Työssänikin pyrin yksinkertaistamaan kaiken. Joskus jopa liikaakin – mutta useimmin homma taitaa toimia. Tyttäreni rakastaa mätiä ja smetanaa. Se on upea, yksinkertainen ja toimiva yhdistelmä. Tyttäreni oppi pitämään tästä kombinaatiosta jo yksivuotiaana. Palattuaan joululomiltaan päiväkotiin ja saatuaan eteensä päiväkotikeittiön tuotoksen, kävi vaativa ääni kysymään: ”Missä on mäti ja smetana!”

Tädit päiväkodin muistanevat tämän pitkään – vastaus on tässä. Ruoassa on kolme tärkeää peruselementtiä kohdallaan. Siinä on mätiä, siinä on smetanaa ja se on varsin yksinkertainen.

Tee alkuruoaksi pääsiäisenä tai omaksi iloksi koska vain.

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja

On olemassa hyviä kokkeja ja sitten hyviä lääkäreitä. Harvat ovat molempia. Sain syödäkseni tätä herkkua Ylläksen juurella hyvän lääkärikokin valmistamana. Yksinkertaista, mutta hyvää!

AINEKSET
– 3 rosamunda-perunaa
– 200 g lohenmätiä
– 1 prk smetanaa
– 1 punasipuli
– kourallinen tilliä
– 10 basilikanlehteä
– Maldonsuolaa, öljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pese perunat huolellisesti. Pilko sipuli pieneksi. Leikkaa veitsellä perunasta niin ohuita siivuja kuin voit. Laita uunipellille voipaperin päälle perunasiivuja. Ripottele pinnalle suolaa, pippuria ja öljyä. Asettele jokaiselle lehdelle tilliä ja basilikaa kauniisti. Nosta perunasiivujen päälle toinen siivu kanneksi ja peitä pelti toisella voipaperilla. Aseta toinen uunipelti päällimmäisen voipaperin päälle painoksi (muuten lastut kipristyvät). Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, poista paino ja päällimmäinen voipaperi ja anna olla uunin luukku auki jälkilämmöllä vielä 30 minuuttia.

Nauti pilkotun punasipulin, smetanan ja pippurilla maustetun mädin kera.

Yksinkertaisen maistuvaa pääsiäistä!

Perjantaikokki

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Saaristolaisleivän resepti – Leivonnan henkinen puoli

Saaristolaisleivällä, tai tuttavallisemmin ”limppuleivällä”, on yrityksessämme legendaarinen maine – niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Sen leipominen on taidetta, tai vähintäänkin jonkinlainen performanssi. Joka kesä uudet kokit leipovat ensimmäiset neljä – viisi uunillistaan (á 20 kiloa leipää) hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Kestää hetken, ennen kuin aloittelijat pääsevät leivän kanssa sinuiksi.

Olemme järjestäneet heikommin onnistuneen leivän hyötykäytöstä useita ideakilpailuja. Ajatuksia on tullut ulkoseinän lämpöeristeestä poijupainoon. Olemme kokeilleet taikinan kylmäsavustusta ja uppopaistamista (eihän ole ruokaa, jota ei voisi savustaa tai uppopaistaa…) ja pizzapohjaksi leipomista. Harva idea on toiminut, pizzapohja kylläkin aika hyvin. Saaristolaisleivän leipominen suurissa erissä vaatii siis harjoittelua ja tietyn henkisen tason saavuttamisen. Täytyy päästä yhteyteen limpun kanssa, kuten eräs kesäleipurimme asian ilmaisi.

Kesäleipurin toimenkuvaan kuului limpun leipominen. Sitä kun menee julmettu määrä. Kolme kuukautta sitä leivottuaan, aloimme huomata hänessä epätavallisen omistautunutta asennetta leivontaan. Kesäleipuri jutteli taikinalle niitä näitä, ihan tavallisia asioita. Ja väitti että taikina puhui hänelle. Noustessaan pulputti. Olivat kuulemma saavuttaneet henkisen yhteyden – tämä kesäleipuri ja limppuleipä. Kesäleipuri sai aikaiseksi taivaallista limppua, mutta päätimme siirtää hänet loppukesäksi vähemmän henkisiin tehtäviin. On kiitellyt päätöstä jälkikäteen, vaikka pyysikin työtodistukseensa kirjattavaksi leiponeensa kolmessa kuukaudessa melkein 6000 kiloa limppuleipää. Ylpeänä.

Keittiössämme käytännön pilat nostavat silloin tällöin päätään. Piakkoin tämän tapauksen jälkeen pizzauunimme viereen ilmestyi kolme paperia, joissa oli tupakka-askeista lainattu varoituslogo ja teksti: ”Liiallinen limppuleipä saattaa vahingoittaa vakavasti sinua ja lähimmäisiäsi”. Teksti oli varmuuden vuoksi vielä suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi.

Luovutan siis tämän ”limppuleivän” reseptin käyttöösi omalla vastuulla. Leipä on herkullista ja sitä saa syödä paljon. Mutta omalla vastuulla.

Kärsivällisyyttä sinulta hieman vaaditaan, sillä leipä on parhaimmillaan vasta muutaman vuorokauden kuluttua.

Saaristolaisleipä

AINEKSET
– 1 l piimää
– 75 g hiivaa
– 3 dl siirappia
– 3 dl kaljamaltaita
– 3 dl vehnäleseitä
– 3 dl ruisjauhoja
– 1 rkl suolaa
– 12 dl vehnäjauhoja
Voiteluun siirappivettä siten, että siirappia on määrästä 1/3.

VALMISTUS
Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Kun hiiva on täysin liuennut, sekoita nesteeseen muut ainekset. Ole tarkka, että kaikki jauhot sekottuvat hyvin. Nostata taikinaa pari tuntia.
Taikinaa tulee n. neljä litraa ja se kannattaa paistaa ainakin kahdessa voidellussa vuoassa – mielellään mahdollisimman saman kokoisessa. Taikinaa ei vaivata, vaan se vain kaavitaan astioihin. Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Hieman paistamisen puolivälin jälkeen voit valella leipiä siirappivedellä.

Kumoa leivät vuoista esim. ritilälle jäähtymään ja laita pariksi päiväksi jääkaappiin. Aivan uunituoreena leipä ei ole parhaimmillaan.

Tarjoa voin kera sellaisenaan tai vaikka kala-alkupalojen alustana, kuten viereisessä kuvassa.

 

Punajuuripaistos

Tämän perjantain resepti sopii mitä parhaimmin jouluun. Se on erittäin helppo valmistaa ja itse valmistelu on erittäin nopeasti muiden joulukiireiden lomassa suoritettu. Uunissa paistoksen täytyy olla määrästä riippuen 2 – 3 tuntia, joten se täytyy huomioida valmisteluajassa. Sopii loistavasti esim. kalan lisukkeeksi tai sellaisenaan kasvisruokana!

Ainekset
Tässä resepti on mitoitettu neljälle, mutta mikäli joulupöytään istuu useampi herkuttelija, niin kasvata määriä vastaavasti.

– tuoreita punajuuria n. 500 grammaa
– puolikas purjo tai tavallinen sipuli
– rakuunaa
– suolaa
– ruokakermaa

Valmistus
Leikkaa punajuuri mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Tee myös purjosta ohuita suikaleita. Sekoita suikaleet uunivuoassa, lisää joukkoon rakuunaa ja suolaa mausteeksi. Kaada päälle ruokakermaa siten, että suikaleet melkein peittyvät. Laita vuoka 150-asteiseen uuniin. Kypsennysaika riippuu tehtävästä määrästä, mutta ainakin kaksi tuntia siihen on syytä varata. Kun pinta on kauniin kellanruskea, peitä vuoka foliolla, ettei pinta pala.

Muista kokeilla punajuuren kypsyyttä, jotta se varmasti on valmista. Melkein voi sanoa, että mitä kauemmin jaksaa paistosta pitää uunissa, sitä parempaa siitä tulee!

Perjantaikokki