Inkivääri-soijalohta – Naisten maailma

Minulla on viisi veljeä, eikä ensimmäistäkään siskoa. Olen siis koko pienen ikäni kasvanut hyvin poikamaisessa ympäristössä. Naisten monimuotoista maailmaa olen oppinut hahmottamaan vasta vaimoni kautta. Onneksi hän on pätevä ja kärsivällinen opettaja. Nyttemmin saan oppia myös tyttäreltäni. Vaikka hän pieni onkin, niin osaa sujuvasti jo naisten tavat.

Tapahtui eräänä aamuna Perjantaikokin kotona. Olin alakerrassa noutamassa lasten vaatteita. Vaimo ja lapset suorittivat aamutoimia ylhäällä. Olen jo oppinut, että oma värisilmäni ei riitä tekemään aivan kaikkia valintoja tytölle, joten varmistan vaatevalinnat vaimoltani.

– Jos tuon Julialle pinkit housut, niin käykö keltaiset sukat?
– Ei tietenkään. Mieti nyt vähän.

– Mietin mietin! Miksi ei käy?
– Eihän ne sovi yhteen.
– Jaa. Selvä. No valkoiset sukat sitten?
– Ne käy.

– Entä jos on ne pinkit housut, niin käykö vihreä paita?
– Ai valkoiset sukat, pinkit housut ja vihreä paita?

– Niin.
– No, mietihän nyt taas…
– Eli ilmeisesti ei?
– Ei.
– Ookoo… Entä keltainen paita?
– Käy, jos tuot keltaiset sukat.

– Bingo! Eli keltaiset sukat, pinkit housut ja keltainen paita. Tuon!

Keräsin tyttären vaatteet, kun olin vihdoin selvittänyt päivän värikoodin. Pojalleni on helppo ottaa vaatteet. Kunhan hänen housut ovat polvista suunnilleen ehjät ja paidassa on auton tai helikopterin kuva, niin hän päristelee tyytyväisenä loppupäivän.

Tulin yläkertaan ja ajattelin selvinneeni päivän ensimmäisestä testistä. Olin saanut valittua vaatteista naiselle kelpaavan väripaletin. Pyysin Juliaa vaihtamaan vaatteita. Hän katsoi vaatepinoa ja ilmoitti päättäväisellä äänellä:

– Eeeeeeiiiii…. mä haluan kisumisu-paidan ja prinsessahousut! Hae iskä uusiksi!

Mitä tästä opimme?

Jokaisella naisella on oma maailmansa. Oli se sitten pieni tai iso, niin ainakin se on erilainen kuin toisella.

Tämän viikon resepti on jälleen purjehduslomamme peruja. Tätä syödessä tulee kesäinen olo.

Inkivääri-soijalohta

AINEKSET
– 500 g lohta fileenä
– 0,5 dl soijaa
– 0,5 dl riisietikkaa (valkoinen balsamicokin käy)
– 1 pieni pala tuoretta inkivääriä
– 1 rkl seesamiöljyä (ei välttämätön)
– 1 nippu kevätsipulin varsia tai purjoa

VALMISTUS
Raasta inkivääri ja sekoita soijan sekä etikan ja seesamiöljyn kanssa. Siivuta lohi ohueksi. Pirskottele kastike ja pilkotut kevätsipulin varret lohen päälle. Ripottele pinnalle halutessasi hieman suolaa. Anna maustua hetki ja nauti.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Jos olet viellä pikkujouluja vailla, niin kurkkaa täältä ideaa…

Haluatko vaikuttaa?

Adressi kalastajien ja Itämeren puolesta. Katso lisää täältä.

Ja muistakaa, että keskustelu jatkuu alla. Kommentteja, kiitos!

***

Onko ilmoittautuminen tapahtumaan ollut joskus hankalaa? Suosittele järjestäjälle Lyytiä!

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich – Pelastakaa kalastajat

Aurajoen rannassa alkoi eilen mielestäni eräs vuoden parhaista karkeloista – silakkamarkkinat. Kuljeskelemalla nyt viikonloppuna Auran rannoilla, tarjoutuu kuluttajalle harvinainen mahdollisuus saada tuottajalle kasvot. Siellä ne kasvot veneissään kauppaavat aivan itse pyytämiään, perkaamiaan ja jalostamiaan kaloja. Satunnainen kuljeskelija voi mennä kysymään vaikka luodon tarkkuudella pyyntipaikkaa tai vinkkejä kalan käsittelyyn – veikkaan, että ilman vastausta ei jää. Kaupantekijäisiksi saatat saada rupattelutuokion maailman toiseksi upeimmalla kielellä – saaristo-suomella. Omaan ostoskassiini tarttui taivaallista marinoitua ahventa. Eikä vähiten siksi, että kalastaja oli nimennyt tuotteensa veneensä mukaan ”Julian kalaksi”. Tyttäreni Julia söi puolet purkista, heti kun sen kotona sain auki.

Kehitys kalataloudessa on markkinoista huolimatta huolestuttava. Veneillä paikalle saapui tänä vuonna enää viisi kalastajaa. Rannat täyttyvät pääasiassa markkinahumua tarjoavista helppoheikeistä, jotka nekin toki ovat monelle tärkeitä ja tekevät kunniallista työtä. Vähissä ovat aidot kalastajat. Vielä1980 luvulla ammattikalastajia merialueilla oli noin 2000, nyt enää reilut 200 kalastajaa.

Saaliit ovat pienentyneet ja kalaa on entistä hankalampi löytää. Olen itse havainnut dramaattisen muutoksen omassa vapaa-ajan kalastuksessani. Vielä kolme vuotta sitten oli helppo kehua saaristomeren kalavarmuutta. Nyt myönnän reilusti, että satunnaisena virvelinheiluttajana olen puolitoista vuotta kiertänyt kaislikoita käytännössä ilman tärppiä.

Kotimaisen kalan osuus suomalaisten kulutuksessa on enää kolmannes kaikesta kalasta. Eikä suunta ole nouseva. Kalastus on tarjonnut tärkeän, usein ainoan, elinkeinon juuri ulkosaaristossa. Kalastuksen kuollessa, päättyy myös muu elämä, kun elantoa ei merestä saa.

Kalaa on, mutta kalastaja ei siihen ehdi

Ei kala merestä ole kadonnut – vielä. Sen viholliset ovat vain ajaneet kalan uusiin kohteisiin. Ja kalastuksesta on tullut kilvanjuoksua. Kumpi ehtii verkoille ensiksi – hylkeet vai kalastaja. Hylkeet viihtyvät saariston ulkolaidoilla ja kannan kasvu on ajanut kalat sisäsaaristoon. Hylkeet ovat seuranneet perässä. Totesin asian omin silmin, kun elokuussa purjehdimme viikon ristiin rastiin sisä- ja välisaaristossa. Näimme neljä hyljettä viiden päivän aikana. Ja vasta kolme vuotta sitten näin elämäni ensimmäisen hylkeen ”livenä”.

Usein mainitaan myös merimetson vaikutus kalakantaan. Merimetso kieltämättä sijaitsee ravintoketjun huipulla – kuten hyljekin. Suomessa pesii noin 25 000 lintua, jotka syövät kalaa päivässä 10 000 kilon edestä. Tämä vastaa 2,5 %:a ammattikalastajien päiväsaaliista. Noin puolet merimetson ravinnosta on särkikalaa, joten aivan selvää syy-yhteyttä kalasaaliiden heikkenemiseen on uskaliasta vetää. Tosin lintupopulaatiot ovat hyvin paikallisia ja vaikutus saattaa yhden kalastajan elämään olla dramaattinenkin. On merimetson todettu käyvän ”kokemassa verkkojakin”.

Ihminen sittenkin pahin kalastajan vihollinen?

Kalan luontaisten vihollisten vaikutus paikallisesti voi olla suuri, mutta tarkasteltaessa koko Itämerta, nousevat muut ympäristötekijät päärooliin. Meren saastuminen ja rehevöityminen on saatava kuriin, jotta kala ja kalastajat voivat saaristossamme elää. Lisäksi me ihmiset vaikutamme enemmän kuin ajattelemmekaan omilla kulutusvalinnoillamme. Ostamalla marketista muovirasiaan pakattua tilapiafileetä, tuet käytännössä monikansallisia logistiikka- ja elintarvikeyrityksiä. Ostamalla kotimaista kalaa, kilisevät eurot ainakin osittain jonkun saaren niemennokkaan – ihan aidon kalastajan kouraan.

Tee siis hyvä työ, käy silakkamarkkinoilla, suosi kotimaista kalaa (kysyntä luo tarjontaa!) ja älä likaa Itämerta.

Ps. pieni kansalaisaktivisti nosti minussa taas päätään. Perustin ”Pelastakaa kalastajat” –adressin. Jos kannat huolta samasta asiasta, ilmaise se antamalla nimesi. Lue lisää klikkaamalla tätä!


Lähteet


Turun Sanomien raportti silakkamarkkinoilta (video)

Merimetso BirdLifen sivuilla

Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tilastot

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich

Hylkeitä muistellessa kaivoin esiin kesän reissumme reseptit ja kuvat. Vielä sieltä löytyi muutama, jota en ole teille esitellyt. Tässä niistä yksi, jonka alkuperäisresepti taisi olla Antti Vahteran kirjasta.

Maa-artisokkakeitto

AINEKSET
– 500 g maa-artisokkia
– 2 dl kermaa
– 25 g voita
– 6 dl kasvislientä (tai 1 rkl kasvisfondia ja 6 dl vettä)
– 2 kpl salottisipuli
– merisuolaa ja valkopippuria

VALMISTUS

Kuori maa-artisokat ja pilko pieneksi, kuten sipulitkin. Freesaa maa-artisokat ja sipulit voissa. Lisää liemi. Keitä kunnes maa-artisokat ovat kypsiä. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja sekoita vielä uudelleen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silakkasandwich


AINEKSET
– 150 g savusilakoita
– 40 g voita
– puolikkaan sitruunan mehu
– 40 g tuorejuustoa
– kourallinen ruohosipulia
– merisuolaa ja valkopippuria
– 1 dl siirappia
– pala saaristolaisleipää

VALMISTUS
Irrota silakan lihat ruodoista. Soseuta silakat esim. sauvasekoittimella. Lisää pehmeä voi, tuorejuusto sitruunanmehu ja mausteet. Sekoita. Tarkista maku ja lisää lopuksi hienonnettu ruohosipuli.

Leikkaa leivästä viipaleita ja kostuta ne siirappivedellä. Levitä massa kahden viipaleen päälle tasaisesti ja laita massan päälle kaksi leipäviipaletta ja niiden päälle taas silakkamassaa tasaisesti. Laita päälle vielä kaksi viipaletta leipää ja nosta koko komeus kylmään odottamaan leikkausta.

Tarjoa leipä keiton kera.

Vaikutusvaltaista viikonloppua!
Muistakaahan äänestää.

Terveisin

Perjantaikokki

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto – Historiallinen helmikuu

Kuluva helmikuu jää toivottavasti historiaan luonnonoikkuna. Kaipaan kovasti entisaikojen onnettomia etelän talvia, jolloin maa oli valkoinen lyhimmilläänkin kuutisen viikkoa. Räntää tuli, mutta joulukuussa. Jäät kestivät muutakin kuin vesihiihtoa ja sadevaatteet olivat talviteloilla tammikuusta maaliskuuhun.

Itselleni vuoden 2008 helmikuu jää mieleen monestakin syystä. Adressini otti tuulta purjeisiinsa enemmän kuin kuvittelin. Eilen allekirjoituksia oli kertynyt yli 10 400. Se on adressit.com –palvelun 17. allekirjoitetuin adressi. Haastatteluja olen antanut Ylen aamutelevisioon, Ruotsin suomenkieliseen radioon, Radio Sataan Turussa ja Turun Sanomiin. Lisäksi aihe on herättänyt erittäin paljon keskustelua netin palstoilla ja siitä on uutisoitu Helsingin Sanomissa, iltapäivälehdissä, Taloussanomissa, Finfoodin sivuilla ja monessa muussa paikassa. Ei mikään tavallinen helmikuu perjantaikokillekaan.

Adressiin

Helmikuussa saimme vihdoin valmiiksi myös puolitoista vuotta kestäneen projektimme – perjantaikokki laajensi sopan hämmentämistään myös ohjelmistopuolelle. Jos järjestät kokouksia tai tapahtumia, etkä vielä kuullut uudesta Lyyti-palvelustamme, niin minulla on sinulle uutisia. Tapahtumanhallinta palvelu löytyy alla olevasta linkistä. Tapahtumien hallinnointi helpottuu jatkossa paljon!

Lyyti-palvelu

Helmikuun huipennus?

On asioita – ja sitten on tärkeitä asioita. Vuoden päästä en muista lumetonta helmikuuta, mutta muistan ilmeen poikani kasvoilla, kun hän oppi konttaamaan. Voi sitä iloa! Mistä lienee luonteensa perinyt, mutta paikoillaan hän ei viihtynyt. Nyt on pikkumiehellä onnenpäivät kun saa konttailla siskonsa perässä – vaikka ei kiinni saakaan. Ei se vauhti, vaan se liike.

Entä se kuukauden paras hetki? Kaksivuotias tyttäreni pyysi päästä syliin komentaen:
”Ota minut sylkkyyn, nuorimies!”

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto

Kevyt keitto – tuhti salaatti. Erinomaista…

AINEKSET
– 1 kukkakaali
– 1 kesäkurpitsa
– 1 sipuli
– 1 rkl kanafondia
– 0,5 l vettä
– 2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 4 palaa paahtoleipää

VALMISTUS
Pilko sipuli, kesäkurpitsa ja kukkakaali pieneksi ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää vesi ja fondi. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuorejuusto ja sekoittele.

Leikkaa leivät pieniksi krutongeiksi ja paahda niitä pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä hetki. Ripottele leivät keiton pinnalle.

Aurajuusto-päärynäsalaatti

AINEKSET

– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1/3 paketti Aurajuustoa
– ½ paketti pekonia
– 2 päärynää
– 0,5 dl pinjansiemeniä

VALMISTUS
Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista pekoni rapeaksi, valuta talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Kuori ja pilko päärynä.Murenna Aurajuusto. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla hetki – varo polttamasta! Sekoita kaikki keskenään, mausta oliiviöljyllä ja VinCottolla.

Mitä on VinCotto (sivu englanniksi)?

Viinisuositus

Aina välillä ehtii myös maistamaan viiniä ruoan kanssa ja suosittelemaan sopivaa. Eilen oli sellainen päivä. Sain lahjaksi pullon Beringerin Napa Valley Chardonnayta, joka on hieman hinnakkaampi, mutta kyllä hintansa arvoinen! Viini kesti valkoisenakin hyvin myös salaatin Aurajuuston ja pekonin kanssa.

Lisätiedot Alkon sivuilta

Viikko aikaa karkauspäivään!

Nyt naiset jahkailu seis ja kosimaan! Vielä ehditte osallistua ja voittaa jopa 20 000 euron häät ensi kesäksi. Kilpailu MTV3:n sivuilla…

Hääkilpailuun

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

”Nuorimies”

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa – Rankka päivä töissä?

Itse kukin meistä on kokenut rankan päivän töissä. Takki on tyhjä kotiin mennessä ja väsyttää. Miten sitä jaksaisi innostua vielä leikkimään lasten kanssa?

Kotimatkani taitan pääosin polkupyörällä. Se on yksinkertainen tapa liikkua ja siksi se sopii minulle. Ei tarvitse muuta kuin pyörittää monotonisesti kampia, niin pääsee kotiin. Se on erittäin miehinen liikuntamuoto, kun putkiaivoillakin pärjää loistavasti. Ajellessa aivot tuulettuvat. Varsinkin jos ajelee vastatuuleen, on oikea tuulitunneli. Jalkojen tehdessä työtään ilman sen kummempaa miettimistä, ahkeroivat aivot. Ne heittävät turhaa tietoa roskikseen, siirtävät vähäpätöiset murheet ajatusten autiomaahan ja pinnalle jäävät ne oikeasti tärkeät asiat.

Kotioven avatessa mielessä onkin sitten vain enää perhe. Ovi aukeaa ja jalkoihin hyppää kaksivuotias prinsessa. ”Tuuppa iskä syömään!” – käy käsky ja kädestä pitäen talutetaan pöytään, ennen kuin kypärää ehtii riisua. ”Otappas iskä viiniä” on seuraava komento ja käteen työnnetään maitolasi.

Jotkut pohtivat, että miten sitä jaksaisi työn lisäksi vielä hoitaa lapsia. Minä mietin, miten sitä ennen jaksoikaan ilman lapsia? Tai ilman tällaista kotikohtelua?

Sain viikolla puhelun Italiasta. Saapasmaan posti oli vihdoin kantanut joululahjamme perille – vain vajaassa kahdessa kuukaudessa! Italialainen ystäväni kiitti kuvakalenterista ja kehui poikavauvaamme komeaksi. Sitten hän ihmetteli, että ovatpa suomalaiset innokasta kansaa, kun noin lapsia tekevät. Ennen kuin ehdin kommentoimaan, totesi hän, että ”Niin. Mutta Suomessahan on pitkä ja pimeä talvi…”

Toivottavasti kevät ei tule ihan vielä.

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa

AINEKSET
– 400 g sikanauta-jauhelihaa
– 400 g peuran (tai lampaan) jauhelihaa
– 2 kananmunaa
– ¾ dl korppujauhoja
– 2 rkl paahdettua sipulia (tai kuullotettua sipulia)
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 tl kuivattua timjamia
– 1tl kuivattua rosmariinia
– tilkka oliiviöljyä paistamiseen
– 2 dl kermaa
– n. 4 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 iso kesäkurpitsa
– 1 parsakaali

VALMISTUS
Pilko ja kuullota sipuli öljyssä. Jos käytät valmiiksi paahdettua ”hotdog-sipulia”, ei sitä tarvitse paistaa. Vatkaa kananmunaa vispilällä hetki. Näin saat kuohkeampia pullia. Sekoita kananmunan joukkoon korppujauhot, sipuli, jauhelihat, pilkotut valkosipulit ja mausteet. Tee taikinasta isohkoja pullia. Paista pannulla pulliin ruskea pinta ja nostele pullat kattilaan. Kaada pannulle vesi (jotta saat kaikki maut pannulta talteen) ja sekoittele hetki. Kaada vesi kattilaan (siten, että pullat lähes peittyvät). Lisää joukkoon kerma ja hauduta miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa liemen kastikkeeksi.

Pilko kesäkurpitsa sormen paksuisiksi siivuiksi. Ripottele siivujen pinnalle suolaa ja anna maustua kymmenisen minuuttia. Suola imee kosteutta siivuista. Voitele siivut öljyllä, kuumenna parilapannu kuumaksi ja paista molemmin puolin, yhteensä n. 6-8 minuuttia.

Pilko parsakaali ja höyrytä kypsäksi.

VINKIT
Vatkaamalla kananmunaa vispilällä ennen kuin lisäät jauhelihat, saat kuohkeammat pullat. Ja jos käytät parilapannua, kuumenna se erittäin kuumaksi, niin saat kauniit raidat. Mutta älä laita öljyä pannulle, vaan voitele paistettavat raaka-aineet kevyesti öljyllä. Näin ei pannu savuta, eivätkä paistettavat raaka-aineet pala pannuun kiinni.

Mukavan pimeää viikonloppua!

Perjantaikokki

Joko vaikutit?

Minä haluaisin kauppoihin enemmän marinoimattomia broiler- ja lihatuotteita. Entä sinä? Lupaan toimittaa adressin eteenpäin, kun 6000 nimeä on kasassa. Käy katsomassa, kuinka monta nyt on!

Tästä vaikuttamaan…

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera – Talvitunnelmia?

Noin vuosi sitten kirjoitin, kuinka fillaroin paukkupakkasilla lohi selkärepussa hytisten. Silloin oli helmikuun yhdeksäs, pakkasta reilut parikymmentä astetta ja fillari hyytyi pakkasessa valoihin. Ei lähtenyt enää liikkeelle, vaikka kuinka sotki. Jälkikäteen fillaritohtori totesi, että takanavalle oli tullut vilu. Talviflunssa.

Silloin ilma oli pari viikkoa sellainen, että jos olisi hakenut kaupasta jäätelöä reppuun, olisi se lämmittänyt mukavasti selkää.

Voin ilokseni kertoa, että vähän sama fiilis on myös nyt! Jäätelö lämmittää aina, varsinkin henkisesti. Ja fillari hyytyi taas. Tänä talvena armas polkupyöräni leikkasi kiinni. Oli raukka ruostunut näissä meidän arktisissa oloissa. Uskollisen ajokkini talvi on ollut kuin keskivertosuomalaisen kesäloma. Ei olla kuivaa päivää nähty pariin kuukauteen.

Masentaako? Ei minua. Satakoot vaikka koko talven, sillä kun kotiin päästyä saa näin hyvää ruokaa, pysyy sitä ihmeen tyytyväisenä.

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Ruoan idea on, että sieniä ei paisteta ”veltoiksi” eikä kylmäsavulohta ylikypsäksi. Paista ne siis vasta aivan lopuksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, jotta niissä säilyy mukava purutuntuma.

AINEKSET
– 150 g kylmäsavulohta
– ½ purjo
– 2-3 isohkoa osterivinokasta (tai jättiherkkusieniä)
– 2 tomaattia
– 2 dl kermaa
– 1 dl kalalientä (tai 1 tl kalafondia ja 1 dl vettä)
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 rkl oliiviöljyä
– 500 g Tagliatelleä (nauhapastaa)
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli poista niiden kanta ja kasta kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Siirrä ne sitten jäähtymään jääkylmään veteen hetkeksi. Kuori tomaatit, halkaise, poista siemenet ja siivuta tomaatinliha.

Pilko purjo. Siivuta osterivinokkaat (tai herkkusienet) sekä kylmäsavulohi. Paista purjoa hetki oliiviöljyssä, lisää kalaliemi ja valkoviini. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehuta, kunnes kastike on mennyt hieman kokoon. Laske lämpötilaa minimiin ja lisää tomaatinsuikaleet.

Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä.

Paista sieniä hetki kuumalla pannulla oliiviöljyssä, lisää siivutettu kylmäsavulohi ja paista aivan hetki. Sekoita pasta ja kastike. Koristele annos paistetuilla sienillä ja kylmäsavulohella. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Adressi marinoimattomien tuotteiden puolesta

Kirjoitin viime viikon Perjantaireseptissä lihan ja broilerin marinadeista. Laitoin adressit.com – palveluun adressin marinoimattoman liha- ja broilerivalikoiman parantamisen puolesta. Yleensä saan perjantaina palautetta sähköpostiini hieman toistakymmentä postia. Nyt tuli lähemmäs sata. Suurin osa palautteen kirjoittajista piti adressia oivallisena. En ollut yksin mielipiteeni kanssa.

Minä laitoin vetoomuksen liikkeelle puhtaasti makuasiana. Mutta moni palautteen antaja kirjoitti myös marinadien aromivahventeesta, joka saattaa aiheuttaa yliherkille pahankin kohtauksen.

Toinen syy allekirjoittaa adressi?

Allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Riittää, että täytät etunimesi, sukunimesi ja paikkakuntasi sivun vasemmassa laidassa oleviin kenttiin.

Tästä pääset adressiin. Käy vaikka kurkkaamassa, kuinka moni on kanssasi samaa mieltä.

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike – Perjantaikokki vakavana

Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa – jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa – hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä – ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen tästä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa tästä…

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET


Possu

– 1 porsaan sisäfile
– ½ dl oliiviöljyä
– 2 tl Dijon-sinappia
– 3 kpl valkosipulinkynsiä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat
– 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)
– oliiviöljyä
– rosmariinia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike
– 2 kpl keltuaista
– 1 tl kuivattua rakuunaa
– 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)
– 1 tl sitruunamehua
– 125 g voita

Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS

Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.
Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo

aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä…:)

Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta klikkaamalla tätä.