Purjehdus 2020, päivä 35 ja viimeinen päivä 36. Ahvensaaren kaivos, Nauvo ja Airisto

Päivä 35, Ahvensaari ja Nauvo

Toiseksi viimeinen päivä alkoi, kun osa miehistöstä pakkasi tavaransa ja jättivät laivan. Viikon vierailu tuli päätökseen ja vanhemmat hakivat lastemme serkut takaisin kuivalle maalle.

Me otimme irti ja lähdimme kohti etelää hyvin leppoisassa tuulessa. Aurinko paistoi ja etenimme lasten mielestä tuskaisen hitaasti. Hitaasti, koska lounaskohteemme olisi Ahvensaari ja sen louhoksen kristallinkirkas vesi ja erinomaiset hyppykalliot.

Peterzensin väylän varrella on hauska pikkulaiva parkissa. Tässä kuvassa se on kiikarin läpi kuvattuna.
Virsaria ison ja Code 0:n kanssa

Laskimme ankkurin Ahvensaaren aallonmurtajan suojaan yhden maissa iltapäivällä ja teimme lounasta. Julian jättimäiset kesäkurpitsat maistuivat taas peston, fetan ja oliivien kanssa uunissa hauduttuaan herkullisilta.

Ahvensaari on vanha kaivossaari, jossa on makeanveden täyttämä avolouhos. Syvyyttä lienee lähemmäs 30 metriä ja kalliot reunoilla ovat pystysuorat. Se tekee louhoksesta täydellisen kohteen hyppimisestä innostuneille. Korkein paikka hypätä on n. 14 metrin korkeudessa. Hyviä paikkoja löytyy myös kolmen ja viiden metrin korkeudesta. Uimaan pääsee ”järven” molemmista päistä. Usein rannan matalassa (joka on todella pieni alue) näkee ahvenia ja rapuja.

Ahvensaari ahvenen perspektiivistä

Sukeltelimme ja hypimme. Vesi on kirjaimellisesti kristallinkirkasta. Ostin pari vuotta sitten pieniä sukelluspulloja, joilla on näppärää tarkistaa esim. ankkurin pitävyys tai veneen pohja. Niillä on myös hauska sukellella ihan huvikseen. Painotan, että perusasiat sukeltamisesta tulee olla hallussa ja viittä metriä syvemmälle ei niillä kannata mennä. Lapsille ne sopivat 1-2 metrin syvyydessä tapahtuvaan sukellusharrastukseen tutustumiseen hyvin.

Albert sukeltaa
Julian Peppi Pitkätossu-imitaatio 🙂
Ahvensaaren jyrkät kalliot
Albert ja ”Kartsa”-hyppy
Oliver pyörii volttisatasia

Uinnin aikana oli tuuli noussut. Nostimme ankkurin ja samantien myös purjeet. Matka Nauvoon meni todella vauhdikkaasti kovahkossa pohjoistuulessa.

Nauvossa meitä odotti etukäteen varattu kylkipaikka. Tilaa oli tosin jokunen metri liian vähän, mutta satamakapteenit järjestivät sitä lisää veneitä siirtämällä. s/y Julia II sujahtaa aika tiukkaankin väliin, kunhan sitä osaa käsitellä. Tällä kertaa ei keulan eteen tai perän taakse montaa kymmentä senttiä ylimääräistä jäänyt.

Tila keulan edessä
Ja tila perän takana

Pikaisen saunan jälkeen oli perinteisen viimeisen illan illallisen vuoro: l’Escale.

Alkuun valkosipulietanat, tietenkin. Pääruoaksi otin karitsankyljyksiä ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen sekä oman tislaamon Castalosin. Tällä kertaa kaikki ei sujunut kuin rasvattu. Viinit meni sekaisin ja osa ruuistamme meni väärään pöytään. Itse sain pääruokaa, kun muut olivat jo omansa syöneet. Mutta sattuuhan sitä. Maku oli kuitenkin kohdillaan!

Jos Nauvo ei olisi niin lähellä kotisatamaamme Airistoa, osaisi sitä arvostaa aivan eri tavalla. Jos sinne pitäisi seilata vaikka neljä päivää, sen monipuolisuus, hyvät palvelut, loistavat ravintolat ja uudet laiturit nousisivat aivan uuteen arvoon. Koitan pitää tämän aina siellä vieraillessani mielessä, sillä onhan se todella loistava satama! Itselläni Nauvo meni TOP-3-listalle vuoden vierasvenesatamaäänestyksessä. Jos et ole suosikkejasi muuten vielä äänestänyt, niin tee se täällä 30.9.2020 mennessä: https://www.satamassa.fi/

Päivä 35, Airisto

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös tämä kesälomapurjehdus. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli seilata Ruotsissa tämä kesä, mutta sattuneesta syystä siihen suunnitelmaan tuli muutos. Sen sijaan kiersimme kaikki suosikkimme ja tutustuimme myös uusiin kohteisiin. Viiteen viikkoon mahtui kovia tuulia, epävakaista sadesäätä (varsinkin heinäkuun alussa), tyyntä, aurinkoa ja ukkostakin.

Viimeisenä aamuna otimme irti lämpimässä ja tyynessä kelissä. Aurinko paistoi, mutta tuuli loisti poissaolollaan. Konetimme Airistolle, jossa tyhjensimme septit ja otimme mukaan lounaspizzat. Jätimme automme avaimet hinausautoa varten (se pitää hinata huoltoon ajoneston poistoa varten) ja suuntasimme vielä vajaan mailin päähän Lillmälön Båtin telakalle. Seuraavan viikon aikana s/y Julia II saa uuden ankkuripelin taka-ankkurille. 46-jalkaisen veneen ankkurin kiskominen käsin on aika homma.

Viimeinen venelounas

Moni matka jäisi tekemättä ilman luotettavia kumppaneita. Automme jäädessä Airistolle hinausta odottamaan, saapui Taksi Classin Artturi hakemaan loppuperhettä ja tavaroita telakalta. Voin muuten suositella kyseisen firman palveluita! Aina sivistyneet ja fiksusti pukeutuneet kuskit palvelevat ystävällisesti kahdella S-mersulla – tavallisen taksin hinnalla.

Itse lopetin Sailing & Cycling -lomani polkien telakalta kotiin. Tätä Saariston Rengastien osuutta polkiessa kävi mielessä, että Ahvenanmaalla moni asia oli paremmin. Toivottavasti koko rengastie saa jonain päivänä pyörätiet sekä toimivat lauttayhteydet riittävällä kapasiteetilla.

Tämä kesä jää mieleen monestakin asiasta. Yksi fiksuimmista asioista oli ottaa fillari veneeseen. Purjehduksen aikana tuli poljettua 495 kilometriä saaria ristiin rastiin. Varsinkin Ahvenanmaasta sai erinomaisen kuvan pyörän selässä. Juoksua kertyi 60,6 kilometriä ja uintia tällä purjehduksella vain yksi 1,5 kilometrin lenkki.

Tapasimme kymmenittäin ystäviä ja tutustuimme moniin uusiin. Kohtaamiset olivat 99,99% positiivisia ja ihmiset olivat avuliaita. Facebookin Saariston Satamat-ryhmässä sekä Purjevenefoorumissa sai aina vastauksen kysymyksiin ja laiturilla kaveria autettiin lähes poikkeuksetta.

Tätä kirjoittaessa kotisängyssä, on olo outo. Ei tarvitse tarkistaa yön tuuliennustetta tai miettiä huomisen reittiä. Huomenna emme törmää sattumalta ystäviin (uusiin tai vanhoihin) jossain satamassa tai päätä pulahtaa uinnille kesken pläkän. Emme etsi netistä arvioita sataman ravintoloista tai arvuuttele, kuinka hyvään saunaan huomenna pääsemme.

Purjehdusta on ikävä jo nyt. Onneksi kausi jatkuu vielä pitkään lyhyempien viikonloppupurjehdusten muodossa.

Julia laittoi meille kotona salaattia, jonka inspiraatio on lähtöisin Farmors Cafesta.
36 päivää, 30 satamaa (plus muutama piipahdussatama näiden lisäksi).

Kiitos kaikille mukana olleille! Oli ilo nähdä teitä merillä, saarissa, satamissa tai somessa. Ensi kesään!

– Pete

Purjehdus 2020, päivä #28, Nauvo

Yö Korpoströmissä kuluu rauhattomasti. Tuulee kovaa sivusta. Olemme koko pitkä kylki vasten tuulta. Laitoimme perän kahteen poijuun, joista kummastakaan ei näy pinnan päällä vilaustakaan. On niin sanotusti suora veto poijupainosta knaapilla. Toivon, että kaikki kestää.

Kuvassa on kolme poijua. Kahta niistä ei tosin näy.

Aamulla tuulee edelleen kovaa. Emme voi ottaa irti ennen kuin vieressä ollut Tuulentyttö lähtee. Pelkään, että keula-ankkurimme veisi heidän kaiteet mukanaan. En usko, että keulapotkurilla saisin pidettyä 15 000 kilon massaa 12m/s sivutuulessa irti heidän veneestään. Autamme naapurit matkaan ja pääsemme vihdoin irti. Miehistönä minulla on 10-v Albert ja 14-v Julia. He hoitavat kovatuulisen lähdön kuin ammattilaiset. Isä on ylpeä. Naapuriveneestäkin kehaistaan.

Nostimme ison ja fokan kokonaan ylös Korpoströmin salmen jälkeen. Pääsemme tunnin verran mukavaa kahdeksaa solmua, kunnes tuuli tyyntyy. Välillä liikumme juuri ja juuri eteenpäin, välillä purjeet lepattavat tyynessä.

Matkalla joudun ”AIS-pilan” uhriksi. Katson AISista (järjestelmä, joka näyttää muut samaa järjestelmää käyttävät veneet), että kaverini Juuson Putte Blå-vene (sinikylkinen Finngulf) on tulossa vastaan Pärnäisten merivartioaseman kohdalla. Päätin kunnioittaa upseeri-Virtasen venettä lipputervehdyksellä. Nappasin lipun telineestä ja siirryin vasemmalle laidalle valmiina tekemään asennon ja lipputervehdyksen. Vene läheni. Sinikylkinen purjevene, juuri samanlainen kuin Virtasille. Napsautin asennon ja tein lipputervehdyksen. Veneen kyydissä olleet kaksi purjehtijaa tuijottavat minua hölmistyneenä. Ohitamme toisemme parin kymmenen metrin päästä. Hitto. Eihän tuo ole Putte Blå! Voin melkein nähdä ohittajien hämmennyksen, kun heitä kunnioitetaan ventovieraan toimesta erikoisella rituaalilla.

Laitan lipun kaikessa hiljaisuudessa paikoilleen ja tuijotan eteenpäin. Vilkaisen AISia. Nyt se Putte Blå meneekin kanssamme samaan suuntaan puolen mailin päässä. Soitan Juusolle. He olivat ajaneet vastatuulen, kun nostivat purjeet ja heittivät sitten u-käännöksen. Minä en tätä uukkaria nähnyt, sillä hain silloin jo lippua kouraani.

Seilaamme pikkuhiljaa kohti Nauvoa ja laskemme purjeet juuri ennen satamaa. Ajamme laituriin nuoren, mutta motivoituneen miehistöni kanssa sujuvan tyylikkäästi. Vailla lipputervehdyksiä tai muita kevätjuhlaliikkeitä.

s/y Julia II kylkiparkissa Nauvossa

Köydet kiinni ja sporttia. Julia lähtee lenkille, Albert skuuttaamaan ja minä fillaroimaan. Sitten sauna ja illallinen l’Escalessa. Ruoan päälle jätskiä ja lasi Castalosia (nauvolaista omenatislettä). Jälleen on hienoa mennä nukkumaan vatsa täynnä hyvää ruokaa. Ja tällä kertaa tyynessä satamassa, kylkiparkissa. Ai ai.

-Pete

Päivä #1: ostokset, valmistelut + Airisto – Nauvo

Meillä purjehdus = hyvä ruoka. Siksi viiden viikon reissuun valmistaudutaan huolella. Perjantaina haimme jo Kupittaan Citymarketista kuuden laatikon tilauksen kaikkea mahdollista. Sitä ennen olin täytellyt veneen pilssiä jo vissyllä, oluella, limppareilla ja UHT-maidoilla.

Tänään päivä alkoi kierroksella Turun ykköspaikoissa: Grynin leipomo Forumissa, Kalapojat kauppatorilla, Sorrin vihannestiski torilla, Reino Jokisen lihaliike hallissa ja Herkkunuotta myöskin kauppahallissa.

Grynin valikoimaa
Sorrin loistava vihannekset ja helteen hellimä puutarhurinrouva.
Kalapojilta matkaan lähti graavilohta, kylmäsavua ja silakoita.
Herkkunuotta oli kierroksen päätepiste, kuten näkee jo tavaramäärästä!

Kävimme Julian kanssa ostoksilla sähkö-Vespalla ja taas oli Vespan kuljetuskyky testissä! Näillä eväillä pärjäämme hetkisen. Varsinkin, kun ensimmäiseksi illaksi suuntaamme Nauvoon ja l’Escaleen.

Jälleen kerran Vepsa Elettrica näytti kykynsä kuormajuhtana!

Itse fillaroin veneelle loppuperheen tullessa autolla. Hiki virtasi pelkästä seisoskelusta – fillaroinnista tai veneen lastauksesta puhumattakaan. Vesisuihku laiturin hanasta helpotti hetkeksi.

Itse purjehdusosuus oli lyhyt, vajaa pari tuntia. Tunnelma oli välimerellinen. Leppeä, 4-6 m/s tuuli kuljetti purtta mukavaa tahtia ja lämpötila oli täydellinen – jopa varjossa.

Tästä se alkaa – viiden viikon reissu. Muita kohteita ei olla vielä päätetty, mutta Nauvoon piti tulla perinteiselle aloitusillalliselle!

Nauvo oli täynnä kuin ammuttu. Olimme varanneet etukäteen sekä poijun että pöydän ja lyhyen uimarantavierailun jälkeen suuntasimme l’Escaleen. Jälkeen kerran ruoka oli taivaallista. Itse söin kampasimpukat alkuun ja pääruoaksi kokonaisena savustetun siian uusien perunoiden kera. Kala suli suuhun, samoin kuin perunat.

Kampasimpukat ja sampanjaa
Suussasulava siika
Albert tilasi pääruoaksi ankanrintaa. Hyvää!

Jälkkäriksi oli maistettava paikallista tislettä, Castalosia, joka on Calvados-tyyppinen viina. Kahvin kanssa oiva pari! Tyttären omena-kaurapaistos upposi vauhdilla, samoin kuin Creme Brulee ja jätskikin pojilla.

Yllätys sinänsä – satamasta löytyi tuttuja! Ismo ja Mirka tulivat kylään nauttimaan mansikkamargaritat alkaneen loman kunniaksi.

Tästä se kesäloma alkoi! Tervetuloa matkalle mukaan 🙂

Tämä oli hyvä aloitus!

Pete