Lapsuuden makuja – Siideri-sinappipossu

Déjà vu on jännä tunne. Sehän tarkoittaa entiselämystä, eli ”jo nähtyä” ja viittaa hetkeen, jonka kokee jo kertaalleen eläneensä ja nähneensä. Selityksiä on wikipediassakin ilmiölle useampia ja mitä luultavimmin kyse on pikemminkin pienestä aivoharhasta kuin aiemmassa elämässä eletystä tuokiosta.
Jännä kyllä, makujen ja tuoksujen kautta itsensä pystyy viekoittelemaan tarkoituksellisesti Déjà vun pyörteisiin. Maun tai tuoksun mielleyhtymä voi olla niin voimakas, että siihen assosioituvan hetken voi kuin elää uudelleen.

Mummolan tuoksu. Mummin mannapuuro. Äidin leipomat sämpylät pihapöydällä. Puutarhan puista puristettu omenamehu. Valkosipulisilakat joulupöydässä. Ala-asteen emännän valmistama kanaviillokki. Naularallin jäljiltä riekaleina olevan pyörän sisäkumin tuoksu.

Nuo maut ja tuoksut ovat minulle piirtyneet niin vahvasti mieleen, että kun aistin jotain vastaavaa, elän sen hetken kuin uudestaan. Muistan mummin hymyn, kesäisen hetken puutarhakeinussa, lapsenomaisen ilon ja jännityksen jouluaattona ja ala-asteen ystävieni ilmeet, eleet ja jopa heidän käyttämänsä vaatteet muutaman vuosikymmenen takaa. Muistoihin piirtynyt maku ikään kuin avaa portin elokuva-arkistoon, johon ei muuten pääse käsiksi.

Toisaalta taas jokin maku jää kiusaamaan ja vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niin tuttu, mutta mistä? Missä olen tätä maistanut ennen?

Lapsuudessa koetut maut ovat tärkeitä. Niihin tullaan palaamaan elämän aikana lukemattomia kertoja. Mieltymyksemme suunta naulataan jo varsin varhain ja siksi pidän tärkeänä, että lapsuudessa maut ovat pikemminkin aitoja kuin teollisia.

Siksi luin ilolla Ruokatietoa 2009 –tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan keitot ja kunnon perusruoat ovat nousseet nuorten suosioon. Hampurilainen ei enää mahdu viiden parhaan joukkoon, vaan siellä ovat mm. jauhelihakeitto, hernekeitto, makaroonilaatikko ja paistettu kala. Ehkä ruoka-Suomella on sittenkin tulevaisuutta!

Antaa lasten itse valita omat lempparinsa – meidän tehtävä on taata riittävä valinnanvara.

Kotikokkaamisen ei tarvitse olla fiiniä – mutta aitoa sen on oltava.

Siideri-sinappipossu

Saa lasten aisteja stimuloida myös eksoottisemmillakin mauilla. Tämän yksinkertaisenpossuruoan maustaa ranskalainen sinappi ja englantilainen siideri.

AINEKSET

  • 4 possun kevyesti nuijittua pihviä (esim. kasslerista)
  • 1 rkl Dijonin A l’ Ancienne  -vanhanajan sinappia
  • 1,5 dl englantilaista kuivaa omenasiideriä
  • 2 dl kermaa
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi uunissa valmistettuja veneperunoita.

VALMISTUS
Mausta pihvit kevyesti pippurilla ja suolalla. Ruskista pihvit pannulla. Kaada joukkoon siideri ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon sinappi ja kerma. Hauduta 10 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa kastiketta vatkaamalla joukkoon hieman Maizenaa. Tarjoa veneperunoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Kärpäsenä katossa – Pitkään haudutettua porsaanselkää

Lapsiperheen kotiarki on varsin vauhdikasta – noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Tehokaksikkomme, jonka yhteenlaskettu ikä on jo kuusi vuotta, saa aikaan, kun sille päälle sattuu. Joskus, kun vanhemmillakin on naurussa pitelemistä, tulee mieleen, että mitä jos me elämmekin piilokamerakodissa. Me, vanhemmat, olemme ne teeveessä hölmistyneiltä näyttävät höynäytettävät ja miniatyyrikokoinen turbotiimimme onkin hommaan palkattu näyttelijäkaksikko.

Keskiviikkoilta oli yliveto. Tiimin johtaja, kohta nelivuotias tyttölapsi katseli pingviiniohjelmaa ja päätti siltä istumalta, että nyt alkoi matka pikkuveljen kanssa pingviinien maahan.

”Missä se on, äiti?”.
”Etelänavalla”.
”Selvä!”

huusi tytär ja hilpaisi alakertaan, ”Meen vaihtamaan varusteita ja pakkaamaan”. Lupasi pakata myös veljelle. ”JEE! MÄ TUUN PINKKUMAAHAN MOPOLLA! BRRRM BRRRM!” –karjui pikkuveli ja keuli kuvitteellisen mopon kanssa olohuoneessa.

Piakkoin retkikunnan johtaja saapui yläkertaan arktisille alueille asiallisesti varustautuneena. Päällä oli Disney-prinsessamekko, muoviset korkkarit, kutreilla kruunu ja harteilla Prinsessa-lehden mukana tullut lämmin olkahuivi. Veljelle matkatavarat oli pakattu tiikerireppuun ja itselle nukenvaunujen kantokassiin. Tarkempi selvitys osoitti, että pojalle oli etelänavalle varattu mukaan kaksi kauluspaitaa ja tytölle kolme vaihtomekkoa. Siis parasta, mitä oli löytynyt kaapeista, jotka oli vedetty kaikkinensa lattialle. Retki alkoi lupaavasti, mutta päättyi pikaisesti, kun parvekkeella tuli ohuessa mekossa kylmä.

Ei käynyt iltamme tylsäksi, ei.

Piilokameralle olisi ollut käyttöä myöhemminkin. Halusin tehdä videon YouTubeen patteritoimisesta pippurimyllystäni, jonka olin valinnut seuraavaksi tuotteeksi lukijoilleni. Valmistelin kaiken, eli laitoin pannun tulelle ja kameraan virran. Sain jopa suostuteltua vaimon kameran taakse.

Ensimmäinen otto meni harakoille, kun taustamusiikiksi videolle tuli yhtäkkiä Muumi DVD:n tunnusmusiikki. Naparetkeilijät olivat tulleet lämmittelemään ja löytäneet TV:n kaukosäätimestä volyyminappulan.

Otto numero kaksi meni pieleen, kun jo nukkumaan mennyt arktisten alueiden valloittaja ei ollutkaan niin uninen ja alakerrasta kuului yhtäkkiä ”mulla on paha mieli” -huuto nauhalle saakka. Ei muuta kuin uusiksi nukuttamaan.

Otto numero kolmessa petti kuvaajalta pokka.

Olin jo epätoivoinen, mutta viimein lapset nukahtivat ja taloon laskeutui rauha. Sittenpä alkoi televisiosta Greyn anatomia. Käsitin vaimon eleistä, että hetkeen ei kuvattaisi. Sain kuitenkin neuvoteltua, että mikäli pidän pannun kuumana, kameran käynnissä ja odotan aktiivisesti keittiössä, niin mainostauolla passaisi kuvaajan saapua.

Vihdoin, neljännellä otolla, ilman käsikirjoitusta ja käsivaralla, oli Perjantaikokin ensimmäinen markkinointivideo purkissa!

Jos kattokärpäsille voisi myydä pääsylippuja, niin olisimme varmasti miljonäärejä.

Katso vaivalla valmistunut video tästä (YouTubessa).

Pitkään haudutettua porsaanselkää á la Perjantaikokki

Videolla nähty porsaan etuselkä päätyi erittäin maittavaksi ateriaksi. Resepti syntyi kuvaussession jälkeen improvisoiden ja yllätti kokinkin. Haudutin lihaa vuorokauden 65 asteisessa uunissa kannen alla ja keitin vielä lientä kasaan puolisen tuntia. Voi sitä tuoksua, joka vuorokauden leijui uunista! Ja liha maksoi 1,9€ / kg!

Tilaa itsellesi Perjantairesepti sähköpostiin, jos haluat reseptit helposti tulostettavassa PDF-muodossa.

AINEKSET

  • 2 kg pala etuselkää luulla
  • 1 pkt pekonia
  • ½ fenkoli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl tummia kalamata-oliiveja
  • 1 dl pieniä cocktailkurkkuja
  • 1 dl hillosipuleita
  • 1 punainen paprika
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 dl paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
  • 2 dl vettä
  • pieni pala kuivattua chiliä pilkottuna
  • rosmariinia, timjamia ja salviaa kuivattuina
  • merisuolaa ja mustapippuria Perjantaikokki-myllystä

VALMISTUS

Pilko pekonit ja laita ne uunin kestävään kasariin levylle. Murskaa valkosipulinkynnet ja laita pekonien sekaan. Paista hetki ja lisää etuselkä. Ruskista molemmin puolin. Pilko paprika ja fenkoli pikkurillin paksuisiksi siivuiksi ja lisää pannulle. Lisää myös oliivit, kurkut ja hillosipulit sekä mausteet. Paista hetki. Kaada sekaan valkoviini ja anna kiehua minuutin verran. Lisää paseerattu tomaatti ja vettä sopiva määrä. Anna kiehua hetki.

Nosta kasari kannella peitettynä 70 asteiseen uuniin. Anna hautua vuorokauden verran. Nosta uunista ja keitä vielä kasaan ilman kantta puolisen tuntia. Tarjoa esim. ratatouillen kanssa. Ylijäävästä kastikkeesta saa seuraavana päivänä loistavan pohjan vaikka pastakastikkeelle, kun sekaan paistaa bratwurstinsiivuja.

Vauhdikasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä – Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!


Viime viikolla kirjoitin Loistokarillamme asuvasta pariskunnasta, jolla on saarella seuranaan Herra ja Rouva Hanhi sekä Rouva Sorsa. Molemmilla rouvilla oli vielä viikko sitten pesät täynnä munia, vaan eipä ole enää! Kävin eilen torstaina saarella ja kuulin ilouutisen. Saarella tapahtui viikon aikana kaksi onnellista perhetapahtumaa ja Loistokarin asukasmäärä kasvoi kerralla moninkertaiseksi. Tosin vain hetkeksi.

Hanhenpoikasten kuoriuduttua kävi nimittäin outo luonnonnäytelmä. Herra ja Rouva Hanhi valitsivat matkaansa vain yhden poikasen ja jättivät pesäsaarensa. Loput kolme poikasta jäivät orpoina kyhjöttämään hylättyyn pesään.

Loistokarin Ukko ja Akka seurasivat tilannetta etäältä, mutta kun 12 tunnin odottelun jälkeen ei hanhiemoa ja yhtä poikasta pesälle kuulunut, soittivat he eläinsuojeluyhdistykseen kysyäkseen onko tämä normaalia ja voiko ihminen auttaa poikasia jotenkin. Normaalistihan emo ei vastakuoriutuneita poikasia hylkää hetkeksikään. Eläinsuojelijat neuvoivat tarjoamaan poikasille lämpimän kodin pahvilaatikossa, ruokaa ja vettä sekä sopivan tilaisuuden tullen toimittamaan lapsoset eläinhoitolaan.

Kahteen päivään ei ollut Ukolla ja Akalla asiaa mantereelle, joten orpopoikaset nauttivat Loistonvartijan täyshoitolan koiranmakkara-annoksista ja merivesi-levä -juomasta kaikessa rauhassa lämpimän kakluunin vieressä. Tiistaiaamuna oli Ukon ja Akan määrä jättää hyvästit ottopoikasilleen. He pakkasivat kolme orpoa turvallisesti pahvilaatikkoon ja astuivat ovesta ulos valmistelemaan merimatkaa mantereelle.

Yllätys oli suuri, kun oven takana Ukkoa ja Akkaa tapitti kolme hanhea – Herra ja Rouva Hanhi sekä yksi heidän tuoreista poikasistaan. Olivat siis kaksi päivää kolmistaan uiskenneltuaan todenneet, että jotain puuttuu ja lähteneet hakemaan untuvikkoja takaisin emon huomaan.

Ukko ja Akka laskivat ottopoikaset pahvilaatikosta kalliolle, josta onnellinen hanhiperhe vaappui jonossa suoraan rantaan ja yhteistä perhe-elämää viettämään Airiston aalloille. Ei ole sitä hanhiperhettä sen koommin näkynyt.

On se luonto ihmeellinen. Ja saaristoluonto varsinkin.

Luitko jo Loistokarin pariskunnan haastattelun? Jos et, lue se tästä.


Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä

Perjantaikokki se ei pääse grillistään kesällä eroon, ei millään. No, parempi näin, sillä talvella touhussa jäätyvät näpit!

AINEKSET
– 600 g porsaan sisäfileetä
– 2 rkl sinapinsiemen-Dijonia (tai vaihtoehtoisesti jotakin mietoa sinappia)
– 3 rkl pilkottua persiljaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 8-12 kpl vihreitä parsoja
– 4 siivua pekonia

VALMISTUS
Hiero porsaan sisäfileen pintaan sinappi, persilja, valkosipuli ja oliiviöljy. Rouhi pinnalle vielä suolaa ja mustapippuria. Laita liha pussiin, jonka suljet tiiviisti. Anna marinoitua muutama tunti – mielellään vaikka yön yli.

Katkaise parsoista puumainen alaosa pois. Keitä 5-6 minuuttia ja jäähdytä esimerkiksi kylmässä vedessä. Kääri 2-3 parsaa nipuksi yhdellä pekonisiivulla.

Pyyhi lihasta persiljanlehdet ja ylimääräinen marinadi. Grillaa kuumassa grillissä kaunis pinta ja laske hieman lämpöä. Grillaa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta ja kääri folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Grillaa sillä välin pekoniparsoja, kunnes pekoni on kypsää. Leikkaa sitten liha siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi minttu-melonisalaatin kera.

Juhlavaa viikonloppua

Terveisin

Erään hienon miehen häihin lauantaina suuntaava Perjantaikokki

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike – Perjantaikokki vakavana

Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa – jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa – hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä – ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen tästä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa tästä…

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET


Possu

– 1 porsaan sisäfile
– ½ dl oliiviöljyä
– 2 tl Dijon-sinappia
– 3 kpl valkosipulinkynsiä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat
– 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)
– oliiviöljyä
– rosmariinia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike
– 2 kpl keltuaista
– 1 tl kuivattua rakuunaa
– 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)
– 1 tl sitruunamehua
– 125 g voita

Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS

Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.
Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo

aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä…:)

Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta klikkaamalla tätä.

BBQ-possua pinaattipedillä ja kunnon kaalisalaattia – Rajat ylittäviä ammattisalaisuuksia

Joidenkin mielestä ruuanlaitto ja taikatemput kuuluvat samaan kategoriaan. Kastikkeen maustaminen tai norsun taikominen kadoksiin – harva kertoo, miten se tehtiin. Minä koitan olla eri maata ja paljastan useimmiten innoissani kaikkien osaamieni taikatemppujen salaisuuden. Valitettavasti en osaa montaakaan.

Viime viikolla Ranskassa törmäsin taikurikokkiin ravintolassa, jossa istuttiin korkeilla tuoleilla, joihin isojenkin ihmisten piti kiivetä. Tunsi itsensä lapseksi jälleen, kun sai vapaasti heilutella jalkojaan. Tarjoilija tosin näytti lilliputilta, mutta ruoka oli hyvää. Maistoin erinomaista lohipurilaista ja pyysin reseptiä, mutta kokki kuului taikurisarjaan, eikä salaisuutta kertonut.

Tein muutaman kokeiluversion, mutta jotain uupui. Ensi perjantaiksi yritän murtaa salaisuuden. Ranskantaikurin salaisuutta miettiessä tuli nälkä ja tein porsasta. Toivottavasti maistuu.

BBQ-possua pinaattipedillä ja kunnon kaalisalaattia

AINEKSET
Neljälle tarvitset:

– porsaan sisäfile n. 600 g
– bbq-kastiketta (kaupan valmis marinadikastike käy)
– tuoretta pinaattia iso pussillinen
– puolikas pienehköstä kaalista
– kaksi isoa porkkanaa
– munan keltuainen
– n. 1 dl rypsiöljyä
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl etikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä
– 1 rkl voita paistamiseen

VALMISTUS
Aloita valmistamalla kaalisalaatti, eli coleslaw, tekeytymään. Pilko porkkanat ja kaali n. 5 cm pitkiksi suikaleiksi – niin ohuiksi kuin mahdollista. Käytä puukkoa, juustohöylää tai vaikka yleiskoneen viipalointiterää. Välineellä ei niin väliä ole, ainoastaan lopputuloksella.

Valmista majoneesi: laita keltuainen sauvasekoittimen astiaan, laita kone käymään ja kaada öljyä joukkoon erittäin ohuena nauhana. Kun majoneesi on sopivaa koostumukseltaan, mausta suolalla, etikalla ja sinapilla. Majoneesi saa olla hieman ylimaustettua, sillä se on colesaw:n ainoa mauste. Sekoita majoneesi huolella salaatti-porkkana -silpun joukkoon. Laita odottamaan jääkaappiin.

Poista sisäfileestä kalvot. Hiero pintaan hieman suolaa ja pippuria sekä reilusti bbq-kastiketta. Laita uuniastiassa 200 asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi. Ota pois uunista, kääri folioon ja anna tekeytyä vielä n. 10 minuuttia. Näin liha ei kuivu.

Poista pinaattien isoista lehdistä varret. Paista pinaatteja miedolla lämmöllä voissa 5 – 10 minuuttia. Mausta suolalla.

Oikein hyvää ruokahalua!

Jos muuten BBQ-sanan historia kiinnostaa, niin kurkkaa kokin linkkivinkkiä. Tekstiä on paljon, mutta jos ulkoa opiskelet, niin voit sitten kesällä paukutella henkseleitä työpaikan grillijuhlien besserwisserinä 🙂

Hyvää viikonloppua toivottaen. Älä jumitu keittiöön, vaan nauti talvesta!

T: Perjantaikokki

Barbecue, BBQ vai Barbeque…