Nordic Business Forum 2017 – mitä opin ja kannattiko 8000€ investointi?

Oli jälleen Ne Kaksi Päivää vuodesta, jolloin 7500 liikehenkilöä suorittaa pistelakon ja suuntaavat Helsingin Messukeskukseen sivistymään, inspiroitumaan ja suorittamaan liiketoimia toisten samanmielisten kanssa.

Tapahtuma on paisunut kuin pullataikina vuodesta toiseen. Perustajat Jyri ja Hans-Peter ovat luoneet Suomeen jotain, josta ei osattu vuosikymmen sitten kuvitellakaan. Tässä raporttini sekä tapahtuman sisällöstä että itse tapahtumasta tapahtumana. Postaus on jaoteltu kahteen osaan: mietin hyötyjä tapahtuman sisällöstä ja  perkaan jokaisen session sisällön pohtien, mitä minä sain siitä bisnestä kehittääkseni. Lisäksi pohdin sitä, kannattiko tapahtumaan osallistua – pelkästään taloudellisilla mittareilla mitattuna.

Koska tapahtuman tärkein tavoite tulisi olla muuttaa osallistujien ajattelua ja siten toimintaa, niin lähdetään liikkeelle sisällöstä. Mielestäni tapahtuman nimessä oleva ”Business” naulaa sisällön vahvasti kiinni liiketoimintaan. Itse lähden ainakin hakemaan bisnestapahtumasta bisneshyötyjä. No, oliko niitä?

Bisneshyödyt voi jakaa karkeasti kolmeen osaan:

  1. sisällöstä syntyvät oivallukset, jotka muuttavat arjen toimintaa ja tuottavat siten lisää bisnestä
  2. itse tapahtumassa tavatut ihmiset, solmitut kontaktit ja mahdolliset asiakkuudet
  3. olemassaolevan verkoston tapaamisesta suoraan laariin ropisevat hyödyt. Tämä on ehkä häilyvin hyöty, mutta se kivoin.

Tämän vuoden tapahtuman arvostelen seuraavasti peilaten aiempiin vuosiin:

  1. Sisältöhyödyt

Sisällöstä syntyvät hyödytä jäivät varsinkin ensimmäisen päivän osalta pelottavan heikoiksi. Ilmastonmuutosta kamalilla kalvoilla, global economy-stand uppia ja paperista luettua nyyhkytarinaa. Alla olevista muistiinpanoista näette, että ihan hirveästi en ensimmäisen päivän osalta sisällöstä hyötynyt. Toinen päivä oli (luojan kiitos) paljon parempi, sisältäen sekin toki huomattavasti enemmän viihdettä kuin tiukkaa sisältöä. Mikä on leffatähden rooli tapahtumassa – muu kuin myydä lippuja? Kertaan alla jokaisen session ”Take Home Messagen”, eli sen, mitä hommasta opin.

Yleisarvosana sisällöstä: 7+

  1. Hyödyt kohtaamisista

Tapaamisia ja kohtaamisia tapahtumassa oli ihan omasta aktiivisuudesta riippuen paljon tai vähän. Prospektejahan paikalla on kaikille aloille, joten ei muuta kuin tapaamisia buukkaamaan. Itse asetimme kahdeksan hengen tavoitteeksemme kääntää investointimme (lippu + hotelli + dinner + matkakulut + kahden päivän palkkakulut kahdeksan hengen porukaltamme) plussalle. Tavoitteemme oli tuottaa kuuden kuukauden jaksolla mitattuna kauppaa neljä kertaa enemmän kulujen verran. Kuluja yrityksellemme kertyi n. 8000 euroa, joten kauppaa pitäisi saada 32 000€ edestä. 

Meidän myyntimatematiikalla se tarkoittaa kuutta uutta asiakasta, eli 12-18 NBF:ssa sovittua jatkotapaamista. Arviomme mukaan tähän tarvitsemme n. 50 tapaamista itse tapahtumassa.

Saimme aikaiseksi 31 tapaamista, joista 17 johtaa jatkokeskusteluihin. Tapaamismäärä jäi tavoitteesta, mutta jatkokeskustelujen loppusumma lupaa hyvää. Uskon, että taloudellisesti satsaus kannatti. Tosin tarkemmat luvut voin arvioida vasta n. 3-6 kuukauden kuluttua, kunhan myyntisyklimme on pyörähtänyt pari kertaa läpi. 

Yleisarvosana kohtaamisista: 9-

Miinus tulee siitä, että yllättävän moni perui tapaamisen tai ei lainkaan reagoinut kutsuun. Ja itse unohdin yhden sovitun, jota syvästi vieläkin kadun.

  1. Hyödyt olemassa olevan verkoston tapaamisista

Tämä on se mukava selkääntaputtelu- ja kättelyosuus. Onhan se kiva aina vaihtaa kuulumisia, mutta taloudellista hyötyä on hankala mitata. Tuttujahan paikalla on paljon ja ehkä se on jossain mielessä hyvä, että naama pysyy mielessä. Tai sitten ei. Henkimaailman juttuja, joten jätän yleisarvosanan tälle antamatta.

Tällä analyysillä näyttää siis siltä, että on järkevämpää osallistua tapahtumaan kuin olla osallistumatta. Mutta mikäli osallistut(te), niin älkää ihmeessä luottako pelkän inspiraation, ilmastotuskan tai paremman globaalin talouden ymmärryksen johtavan mihinkään luvuilla mitattavaan hyötyyn. 

Rakentakaa itsellenne kohtaamisstrategia, selkeät ja mitattavat tavoitteet ja olkaa aktiivisia!

Sitten itse sisältöön. Mitä opin ja mikä oli yleisfiilis puhujista? 


Stéphane Garelli 

The World in Reset Mode : A Competitiveness Outlook for 2017 and beyond

Lausannen proffa aloitti maanantain loistavasti. Kaveri veti maailmantalouden mullistukset mikkihiiriäänellään ja 80-luvun kalvoillaan hyvin kansantajuisesti ja oivallisella huumorilla höystettynä. Koska olen laiska, jätän alle omat, itse tilaisuudessa englanniksi (tai välillä suomeksi) kirjoittamani muistiinpanot. 

Lot of money created -> no inflation

Technology is developed faster -> efficiency is not growing

Maailma on muuttunut, Teslan arvo isompi kuin Fordin. 

Cash rich – investment poor economy. Money goes back to financial system, not to shops.

Unemployment of money. Who has money? Arabs, China, Norway, Singapore

Some people have money, but they hide it. It’s in cash. 2m € mahtuu salkkuun ja sängyn alle 6m€.

MIten Brexit vaikuttaa hommaan? 759 agreements with 168 countries.

Who owns what?

Globalization + cash + tax optimization = M&A consolidation. 

Who is doing what? 

SoftBank and Alibaba.

Technology becomes intelligent

Robots have competence but not comprehension.

You can always unplug the robots.

De-industralization is happening (factories go back to USA / Germany etc.)

New generation

6 hours per day time for confronting reality. Other time goes sleeping and screen time.

If you think the product is free, you are the product. – Tim Cook, Apple. 

Changes in yhteiskunta have more impact on companies than changes in management.

The Old Delhi example. Law of unintended consequences. 

”If you are a leader, and don’t know where you need to go, don’t tell it. Just go. And when you figure out where you are, tell everybody that this is where we wanted to go.”

Mikä oli tämän esityksen Take Home Message? En ole ihan varma, miten arkityöni tästä hyötyi, mutta viihdyttävä ja silmiä avaava setti oli kyseessä. Maailma muuttuu, asenne työtä ja rahaa kohtaan muuttuu ja jostain ihmeen syystä rahaa on miljardeja makaamassa siellä täällä. Pitää siis keksiä vain, mistä omansa saa…


Adam Grant

How non-conformists move the world

Jenkkiläinen organisaatiopsykologi kertoi, kuinka hänet oli nuorena miehenä viety pimeään naistenvessaan ja tylytetty niin pahoin pomon toimesta, että hän päätti alkaa psykologiksi. Adamin esitys oli selkeä, mutta energiatasoltaan ei mikään säväyttävä. Isolla lavalla ja 7500 ihmisen edestä tarvitaan aika paljon lavakarismaa, jotta tekee ison vaikutuksen. Asia, jota Adam puhui, oli toki täyttä totta. Aina välillä tuli takaumia erilaisista johtamisen kirjoista ja esim. Googlen arvoista. Sinänsä tärkeää asiaa, mutta jos sisältöä ei tykitetä energialla, joka jättää muistijäljen, voi melkein yhtä hyvin katsoa Youtubea tai kuunnella saman asian äänikirjana. 

How to create and organization where originality thrives? 

  1. Originals put their worst foot forward

Five reasons why not to invest / buy my company. Marketing, trust etc. In addition people think if and how they could fix the

problems.

If you have to list a lot of good things in your life, your life feels worse. List only three and you are happier. 

  1. Originals make the unfamiliar familiar

”Clap the song that you know to another person-test.”

2,5% porukasta arvaa oikein taputetun biisin, mutta porukka arvioi yleensä 50%. Miksi? Koska sen biisin kuulee omassa

päässään. Kun kerrot omista asioistasi ja ideoitasi, tapahtuu juuri näin. Päässäsi idea on todella selvä ja ensi kertaa kuulevalle

homma on ihan tuntematon. —> Miten fiksataan? Case Disney. Meinasi klassiset tarinat loppua, joten oli pakko kirjoittaa omia. Lion King. Rakennettiin silta sen tarinan ja Hamletin välille. Se oli siis tuttu, vaikkakin uusi. 

  1. Originals create psychological safety

*Don’t bring me problems, bring me solutions.” —> vaarallinen lause, koska silloin ei koskaan kuule isoimmista ongelmista.

Hyvä keino luoda psykologista turvallisuutta, on esimiesten avoimesti kertoa omista kehityskohteistaan ja saamastaan 

palautteesta.

  1. Originals fight groupthink

Speed date the boss. What’s the best thing we do here and what is the worst thing we do?

Kill the Company: laita johtajat miettimään miten firma tuhotaan? Lopputuloksena lista asioita, jotka pitäisi ratkaista. Tee tämä 

ainakin kahdesti vuodessa.

  1. Originals rethink culture fit

”If you don’t breathe my value, you don’t fit here.” Culture fit on startissa hyvä, mutta IPO:n jälkeen culture fit ylipanostaminen alkaa hidastaa kasvua. Johtuu siitä, että saat vain homogeenista jengiä. Startissa tarvitaan tekijöitä, sen jälkeen tarvitaan uusia ja freshejä ideoita. 

Miten selvitetään, kuka sopii? Kysy kysymyksiä sen ympäriltä, mitä pelkäät eniten (vaikka että jengi varastaa firman omaisuutta). Mitä isomman arvon vastaaja antaa varkauden todennäköisyydelle, sitä varmemmin hän itse varastaisi.

Take Home Message: Itselleni tärkein viesti oli se, että jatkakaamme Lyytissä tekemäämme työtä, mutta pyritään luomaan vielä vahvempi avoimuuden ja psykoilogisen turvallisuuden kulttuuri. Epäonnistuminen on sallittua ja porukkaa pitää kannustaa kertomaan virheistä.


Severn Cullis-Suzuki

Being Who We Say We Are: Explaining the Anthropocene to Our Children

Severn on nainen, joka on joskus 1992 pitänyt 12-vuotiaana puheen Rion ilmastokokouksessa. Hienoa. Ja siihen se jäikin osaltani.

Severn aloitti shownsa oudolla tavalla: videolla, jossa itse puhui ja inuiittilaulaja lauloi. En tiedä, mitä lisäarvoa se toi. Ja tämän jälkeen hän luki presiksensä osittain paperista. Jos olet puhumassa isolle joukolle sydämesi asiaa ja elämäsi tarinaa, niin ei kai siihen herregud muistiinpanoja tarvita? 

Take Home Message: Severn oli pettymys. Kirjasin, että diversiteettiä pitäisi lisätä. Kaikessa.


James Hansen

En jaksanut kirjoittaa edes Jameksen otsikkoa ylös. Proffa tuhlasi happea ja aikaamme näyttämällä käppyröitä, jotka näkyivät juuri ja juuri VIP-osion toiselle riville. Jos olet tuomiopäivän sanomalla liikkeellä, niin tee se siten, että jengi tärisee pelosta showsi jälkeen. Minulla nytkyi vain pää, koska torkahtelin tasaisen turinoinnin tahdissa.

Take Home Messge: Tulevat sukupolvet joutuvat pumppaamaan hiilidioksidia pois ilmakehästämme jollain keinolla. Tähän löytyy muuten mainio vinkki kirjasta Super Freakonomics! Suosittelen lukemaan. Pitää hereillä paljon paremmin kuin Mr. Hansen.

Hansenin jälkeen olisi ollut ilmastoaiheinen paneeli, mutta oli pakko poistua sekä syömään Holiday Inniin (lounas oli todella pieni) että tankkaamaan kofeiinia tämän unilääkkeen jälkeen.


Richard Branson

Branson ei kai esittelyjä kaipaa. Mutta hän olisi kaivannut enemmän haastetta. Paneelityyppiset keskustelut päästävät staran aina liian helpolla. Eihän niihin tarvitse edes valmistautua. Kyllä – puhun kokemuksesta.

Mitä opin Richardilta? En paljoa. Alla muistiinpanoni:

  • Kasvata hippitukka, niin et näytä 65-vuotiaalta.
  • I look for people, who are great with people, Who respect people. They will be great leaders. 1000 people may have the same idea, but only one or two can execute the idea.
  • Delegoi, anna ihmisille vapaus tehdä virheitä. 
  • Entrepreneur is a person who has an idea to make people live’s easier.

Take Home Message: se tulikin tuossa yllä jo.


Selina Juul 

Fight against Food Waste

Jälleen kerran yksi paneelikeskustelu, jossa esiintymisestä pitävät moderaattorit saivat loistaa kysymyksillään ja kyvyllään keskeyttää päätähteä jatkuvasti. Mainitsinko jo, että mielestäni moderaattorit varastivat shown aivan liian usein tänä vuonna? 

Selina on varmasti tehnyt hienon työn ruokajätettä vähentäessään, mutta olisin kaivannut ihan aitoa dataa väitteelle, että hänen ansiostaan Tanskassa tuhlataan 25% vähemmän ruokaa nykyään. Ei yksi Facebook-ryhmä voi vaikuttaa ihan näin paljoa.

Mitä opin?

  • Worldhacking
  • Don’t waste food.
  • Yksi henkilö voi saada aikaan ison muutoksen sosiaalisen median avulla. Iso juttu on ryhtyä toimeen, eikä vain kitistä ja valittaa somessa, vaan myös toimia saarnansa mukaisesti.
  • Hukkaamme vuosittain 900€ ja 20 tuntia aikaa heittämällä ruokaa hukkaan. Per henkilö vai per kotitalous?

Miten itse voi vähentää jätettä?

  • Eka steppi? FiFo-periaate. UFO Unidentified Frozen Object —> hankkiudu eroon siitä tavasta. Pienemmät lautaset jne.

Take Home Message: eipä tästä jäänyt bisnesmielessä mitään käteen. Täytyy muistaa syödä tähteet jääkaapista.


Rachel Botsman – The Collaborative Economy. A New Era of Trust

Rachel oli erinomaisesti valmistautunut, hyvän presiksen tehnyt puhuja, joka selvästi osasi asiansa. Hänen kaltaisiaan esiintyjiä on ilo kuunnella, vaikka asia ei itsessään edes kiinnostaisi. 

Ja tällä kertaa myös aihe kiinnosti, sillä olemme muuttamassa Lyytiä alustaksi, jossa arvo, skaala ja luottamus näyttelevät tärkeää roolia. Ne olivat myös Rachelin ohjeet uuden luomiselle. Haasta ja mieti asiat uusiksi. Alla muistiinpanot.

Rethink

  1. Value
  2. Scale 
  3. Trust

”How can we create new value from existing assets?” Idling capacity. Case Blablacars. Idling capacity is everywhere.

Trust leap —> we take when we do something new. Phone experiment —> anna toiselle luuri ja 30 sek aikaa tehdä mitä vain. ”A massive trust leap!”

Trust between strangers. Online connections vs. face-to-face interactions. Asset heavy vs. Asset Light.

Create a market place for assets that never had a market place. Case AirBnB.

Evolution of trust: Local —> Institutional —> Distributed.

Trust stack: Individual —> Platform —> Idea

We are outsourcing our trust to an algorithm.

You have to be proactive, not reactive, in creating trust.

Take Home Messge: avaa silmäsi ja haasta olemassaoleva. Makaako tallissa, varastossa, toimistossa tai jossain muualla käyttämätöntä arvoa? Miten sen arvon saisi käyttöön ja muiden hyödyksi? Alusta mahdollistaa tämän – täytyy vain keksiä se arvo, josta joku on valmiina maksamaan.


Patrick Lencioni – The Untapped Advantage of Organizational Health

Patrickin setti oli kerrassaan mainio. Hän esiintyi hyvin ja osasi kertoa erinomaisia case-esimerkkejä. Rakastan niitä. Samoin hän kertoi hyviä tarinoita. Rakastan niitäkin. Oli ne sitten tosia tai ei. Patrick sai minut uskomaan, että ne olivat tosia.

Moni asia oli tavallaan kertausta, mutta kuten Patrick myös totesi: ”People need to be reminded more than instructed.”

Two requirements for Success:

  1. Smart (trategy, marketing, finance etc.) 95% of management efforts goes on this.
  2. Healthy ( Minimal politics, minimal confusion, high morale, high productivity, low employee turnover)

Smart-osioon on helpompi löytää ratkaisuja ja siksi siihen keskitytään. Todellinen kilpailukyky tulee Healthy-osiosta.

Four disciplines of a healthy organization:

  1. Build a cohesive leadership team.
  2. Create clarity among the leaders (same direction)
  3. Over-communicate the clarity. People needs to hear things seven times before they believe it.
  4. Reinforce clarity (just enough structure to support it, but not go bureaucratic.)

Mastering the five behaviors:

  1. Trust (vulnerability based trust —> Google’s psychological safety). One person can poison the team. Leader of the team has to be the first to be vulnerable. Otherwise nobody tells the truth. Gain credibility by admitting that you have things to improve.
  2.  Conflict —> conflict in a team is a good thing, if they are on issues, not on personal matters. Leaders should never hold back on their opinions!  Conflict without trust is just politics. Conflict with trust is a way to find a solution. If we can’t disagree about issues, conflicts will be about personal things. Good teams disagree and grow better as a result.
  3. Commitment —> If we don’t get commitment, accountability can’t exist. People doesn’t need to get their opinion to bee the decision, but they need their opinion heard and considered. If we wait for consensus, we make alla decision too late.
  4. Accountability —> every team mate should be accountable to their team mates and not to their supervisor. Great leaders hold others accountable for things like ”you know, you speak too much during meetings.” Not only by numbers, but how they act and behave. Best teams focus on achieving common results, not just having fun.
  5. Results. 

Take Home Message: Kaikkein tärkeintä on rakentaa luottamus ja se syntyy parhaiten siten, että johtajat asettavat itsensä alttiiksi virheille ja myöntävät ne. Hyvä tiimi on kuin hyvä parisuhde. Se sallii konfliktit asioiden ympärillä, joten henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä.


Nick Vujicic – Finding your purpose

Nick on se kaveri Youtubesta, jolla ei ole jalkoja tai käsiä, mutta silti hän elää täyttä elämää ja on saavuttanut uskomattomia asioita. Nickin show ei tuonut paljoa bisnekseen, mutta henkilökohtaiseen elämään ja asenteeseen sitäkin enemmän. Nickin keynote oli ehdottomasti paras tämän vuoden NBF:ssa. Alla muistiinpanot.

”Everything is possible” is a lie. But much more is possible than you can imagine.

It’s a disability of our minds that are keeping us down.

What is your purpose? Who are you and what do you want? Sometimes you get what you wan’t, but that is not what you need.

Are you thankful person? 

Faith, Family and Friends!

Put your happiness on temporary things and your happiness will be temporary. Alcohol, drugs, porno, whatever. 

I am thankfull:

  1. wife
  2. kids
  3. health

Attitude of having gratitude.

Don’t complain what you don’t have! Be grateful what you have.

You are responsible for your choices. 

FEAR = False Evidence Appearing Real

Start and do! Don’t be afraid of failure. If you fail, you are not a failure. Failure = education. Dream big!

It’s not about receiving. It’s about giving more than receiving.

Beginning of Nick’s purpose: make one persons life better. 

At funerals you don’t speak about people’s success, business etc. You speak about how they were, how they loved people.

He’s thankful for that parents did not feel sorry for him and made him to earn his own money.

We all start at the beginning. We all start at zero

It’s OK to fail. If you fail, start again. You only get better.

Huikea itseironia!

Take Home Message: älä valita pienistä


Boyan Slat

Impossible Clean Up

Boyan on 23-vuotias kaveri, joka starttasi 18-vuotiaana hankkeen, tarkoituksenaan puhdistaa valtameret muovista. Kunnioitettava tavoite ja ihailtavan nuorena aloitettu homma. Moderaattorin haastattelemana ei juuri pintaa syvemmälle – kirjaimellisesti – päästy. 

Tästä haastattelusta ei juuri mitään nyt kotiin vietäväksi jäänyt. Muuta kuin se, että pitäisi vähentää muovin käyttöä ylipäätään. 

Will Smith

Will tuli korvaamaan George Clooneyn, jolle tuli kaksoset ja joka putsasi siis kalenterinsa pikkujutuista. Will oli hyväntuulinen showmies ja olihan se ihan kiinnostavaa kuulla hänen jutusteluaan. Tosin peruslipuilla ei kaverista juuri mitään näkynyt (muuta kuin screeniltä), joten sinänsä olisi voinut vaikka katsoa Willin jonkun leffan. 

Will opetti, että rakastakaa sitä mitä teette ja pitäkää hauskaa. Aika köykäiseksi jäi sisältö päätähdellä – varsinkin, kun ajatellaan, että edelleen Forumin nimessä on se ”Business.”

Yhteenveto:

Ensimmäinen päivä oli aika heikko esitys ja tätä viestiä kuului yleisesti käytäväkeskusteluissa. Nostan hattua Jyrille ja Hapelle siitä, mitä he ovat Suomessa saaneet aikaiseksi, mutta herätän samalla kysymyksen, että pitäisikö tukeutua vahvemmin juuriinsa? Itse kaipasin tänä vuonna vahvempaa sisältöä nimenomaan bisnesnäkökulmalla. Motivaattorit, showmiehet, hauskat moderaattorit ja maailmanpelastajat menevät – kaikessa tärkeydessäänkin – ohi alkuperäisen fokuksen.

Tapahtumajärjestämisen näkökulmasta (lähes) kaikki toimi taas, kuten NBF:ssa kuuluukin. Pikkujuttuja huomasin, kuten esimerkiksi vessan, jossa ei ollut lainkaan mahdollisuutta kuivata käsiään. Vessakäynnin jälkeen ei siis vähään aikaan tehnyt mieli kätellä tuttavia. Nousevan katsomon penkit olivat suorastaan luokattomat. Takapuoli puutui, tilaa ohittaa ei ollut ja koska kirjoitin läppärillä muistiinpanoja, oli pohkeeni lukossa, sillä penkkien korkeuden vuoksi piti jalkoja pitää varpaillaan. Ongelma poistui, kun istui lattiatasolle, jossa penkit olivat paljon paremmat. Sieltä ei tosin lavalle enää juurikaan nähnyt, joten homma meni ruutujen varassa.

Ruoka herätti paljon keskustelua. Mielestäni ensimmäisen päivän lounas oli maultaan OK (pidän hauesta), mutta itse söin annoksia kaksi ja olin silti nälkäinen tunnin päästä. Kollegani söi kolme annosta. Hyönteiset olivat jännä lisä, mutta ei niillä viitsinyt vatsaansa täyttää. Voisi odottaa, että yli tonnin maksavaan lippuun kuuluisi molempina päivinä runsas lämminruoka – kuten on aiempina vuosina kuulunut. Toisen päivän nyhtöherneannos olisi ollut parempi lämpimänä. Lämmin annos kylmänä tarjottuna ei oikein innosta. Lisäksi ihmettelen, miksi kaikki Messukeskuksen ravintolat ja anniskeluliikkeet ovat aina kiinni? Porukka jonottaa lyhyiden taukojen aikana Holiday Innin baarissa ruokaa ja juomaa, jos seminaarin tarjoilu ei miellyttänyt. Tässä voitaisiin mennä ehkä enemmän asiakas edellä.

Kannattiko siis osallistua?

Koska kyseessä on bisnes-seminaari, niin haluan mitata osallistumisen hyödyn bisneksen kautta. Sen näemme 3-6 kuukauden aikana. Jos maksaisin pelkästä sisällöstä nämä summat, niin jättäisin väliin. Sisällöt saa netistä, mutta onneksi minkä tahansa tapahtuman hyödystä vain osa tulee puhujista. Suurin osa hyödystä tulee kohtaamisista tapahtumassa. Käytettiinhän tässä juuri 15 000 (ylimmän johdon?) työpäivää (reilu 70 henkilötyövuotta) seminaarisalissa istuen, joten kaipa investointi kannattaa. 

Petri Hollmén

 

Piilaakso ei ole paikka. Se on mielentila.

IMG_6955

Turkulaiset promoamassa turkulaista bisnesfestivaalia, The Shiftiä.

Reilun viikon matka Piilaaksoon on viimeistelyä vaille valmis. Tuntuu tosin siltä, että matkassa olisi ollut kauemminkin, sillä niin paljon uusia asioita ehti kokea reissun aikana. Meillä oli Nokialla Kaliforniassa työskentelevän Ville Vihervaaran avustuksella avattu ovet kohteisiin, joihin ei aivan helposti pääse. Vierailimme mm. Facebookilla, Teslan tehtaalla, Netflixissä, SAPilla, Ideanilla, Super Cellillä ja Nordic Innovation Housella. Kuultiinpa oma tarina myös Brellaa San Fransiscossa pystyttävältä Villeltä.

IMG_6970

” Piilaakso ei ole paikka. Se on mielentila.”

Näin lauseen jossain yrityspresentaatiossa ja se pitää kyllä täysin paikkaansa. Piilaaksolaiseen ajattelutapaan kuuluu nähdä kaikki asiat isosti, uskoa hulluna omaan juttuunsa ja olla valmiina tekemään tosissaan töitä omien unelmiensa eteen. Reissu avasi silmät monessakin asiassa, mutta ennen kaikkea siinä, että meillä suomalaisilla yrittäjillä ja yrityksillä on täysin samat mahdollisuudet menestyä maailmalla kuin kellä muulla tahansa. Piilaaksonkin tuhkimotarinat ovat aivan tavallisten ihmisten aikaansaannoksia.

Mutta miksi niin harva suomalainen yritys haaveilee liiketoiminnasta edes Ruotsissa, saatikka maailmalla? Tai jos haaveilee, niin miksi jättää homman vain haaveilun tasolle?

IMG_6918

Jenkeissä kaikki on isoa. Myös ajatukset.

Mielestäni kyse on ennen kaikkea perusvireestä, jolla erilaisiin asioihin suhtaudutaan. Kaliforniassa vallitsee ”Just do it” –mentaliteetti ja Suomessa se tuntuu aina välillä uupuvan. Venaamme dynaamisesti, että maailma tulee luoksemme, asiakkaat löytävät tuotteemme ja menestys noukkii kyytiin kotisohvalta. Näin se homma ei toimi!

IMG_7048

Teslalla ei muualla juuri saanut kuvata, kuin ulkona.

Toki Piilaaksossa suomalaisen hintalapun voi kertoa kymmenellä – ja prospektejakin on moninkertainen määrä, mutta sielläkin menestys vaatii kovaa jalkatyötä. Brellan Ville oli kerännyt 1700 hengen käyntikortit, ennen kuin ensimmäinen kauppa napsahti sisään.

Vierailu vahvisti uskoani kohtaamisten voimaan. Verkostoitumisen keskiössä Piilaaksossa on tapahtumat, joissa yrittäjät, potentiaalit asiakkaat ja rahoittajat kohtaavat toisinaan. Tapahtumia on tarjolla jokaiselle illalle ja kuka tahansa saattaa olla juuri hän, joka esittelee sinut oikealle henkilölle ja avaa mahdollisuuksien portit.

IMG_6936

Ensimmäisenä päivänä vierailimme Sonoman alueen viinitiloilla. 

Toki yrittäjiä on alueella tuhansia ja siten kilpailu ihmisten ajasta on raadollista. Jos Suomessa voi soittaa melkein minkä tahansa yrityksen toimitusjohtajalle ja saada kutsun 45 minuutin kahvi-pulla –palaveriin, saa Piilaaksossa hyvällä tuurilla vartin puhelimessa. Arvolupaus tulee siis olla kunnossa ja kirkas.

Eniten vaikutuin vierailusta Ideanissa, jossa yksi perustajista, Jesse kertoi heidän matkastaan Suomesta maailmalle. Matkaa on leimannut Jessen sanoin ”hullu usko” omaan tuotteeseen ja tekemiseen, vaikka jopa yrityksen hallitus oli toppuutellut lähtöä jenkkeihin. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti Cap Geminin ostaessa Ideanin tänä keväänä käsittääkseni reilusti yli 100 miljoonalla.

IMG_7061

Käynti Netflixissä oli todella inspiroiva!

Netflixin yrityskulttuuri puolestaan oli iloinen poikkeus kaikkeen ennen kokemaani. Firmassa ei määritellä lainkaan työaikaa tai sitä, kuinka paljon saa vaikka lomailla. Jokainen tekee töitä oman parhaan harkintansa mukaan. Kaikki perustuu siihen, että Netflix etsii vain motivoituneita ja jo kannuksensa ansainneita kykyjä ja kommunikoi aktiivisesti strategiaansa työntekijöille.

IMG_7087

Stanfordin kampus koostuu yli 700 rakennuksesta. Resurssit ovat hieman eri tasoa kuin Suomessa.

Vierailu Teslan tehtaalla oli ehkä hämmentävin kokemus vähään aikaan. Ensinnäkin tehdas ei vastannut lainkaan kuvaani huippumodernista autotehtaasta – mutta ei se tehdas toisaalta sellainen ollutkaan. Paikka näytti sekaiselta, työntekijät laahustivat ympäriinsä omissa farkuissaan ja T-paidoissaan ja tavaroita oli vähän hujan hajan. Ajelimme tehdasta ympäriinsä vieraille tarkoitetussa pienessä junassa ja oppaamme selosti kaiken hienoutta suorastaan hurmostilassa. Pelkäsimme, että hän Tesla-hurmiossaan pillahtaa liikutuksestaan itkuun, mutta näin ei sentään käynyt. Esimerkiksi ”upeaa teslalaista toisista välittämistä” kuvasi oppaan mielestä keskelle tehdasta kasattu piskuinen viherseinä, johon ”kattoikkunat tuovat aitoa auringonvaloa.” Jep jep.

Opas kiitti meitä vuolaasti, koska meistä tulee seuraavat Tesla-ilosanoman sanansaattajat. No, voisinhan minä sellaisen auton ottaa, mutta hieman meni ehkä hehkutus yli suomalaisen maun.

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella silmät avaava ja ehdottomasti vaivan arvoinen. Itsessä alkoi elää vahva ajatus siitä, että jos joku muu on Piilaaksossa onnistunut, niin miksen minäkin voisi…

IMG_7132 (1)

Reissun kruunasi vielä pikkupoikana aloitetun haaveilun muuttuminen konkreettiseksi elämykseksi. Parina vapaapäivänä suuntasin pyörän selkään ja pääsin polkemaan maastopyöräilyn synnynseuduille, Marin Countyyn. Tämänkin aspektin takia saattaisi alueella viihtyä hyvinkin!

Petri Hollmén

Ps. Iso kiitos reissun järjestäjille! Sauli, Lotta, Matias, Ville ja muut olivat tehneet huipputyötä työtuntejaan laskematta. Arvostan!

 

 

 

 

Sun oikeudet ja muiden velvollisuudet

Istuin aamulla taas junassa matkalla pääkaupunkiimme. Viereisessä pöytäryhmässä istuu rouvaseurue erään Varsinaissuomalaisen kunnan palkkalistoilta. Heidän erityisala ei käy minulle ilmi puolitoistatuntisen aikana, mutta asenne kylläkin. Matka vie jonnekin oman alan seminaariin Helsinkiin. Poimin seuraavia lauseita heidän keskinäisestä keskustelustaan ja puheluista ulkomaailmaan:

”Ei kuulu meidän tonttiin.”

”Me ei tätä niiden puolesta jumpata. Itse saavat jumpata kyllä tämän kuntoon.”

”Me ei harkkareille kyllä tätä työkalua avata.”

”Mua kyllä niin ärsyttää…”

Into ja ilo loistavat poissaolollaan, paitsi kun keskustelu kääntyy matkalaskuun.

Vartti vierähtää iloisesti siitä vääntäessä, miten tämä seminaaripäivä kuuluu laskuttaa:

  1. siitä hetkestä eteenpäin, kun poistui kotoa
  2. siitä hetkestä, kun juna lähti (joka oli myöhässä – miten se vaikuttaa matkalaskuun?)
  3. vai siitä hetkestä, kun työpäivä alkaisi työvuoron mukaan.

Puhelimella konsultoidaan apua ulkomaailmasta – ja kyllä – tämä matka kuuluu ehdottomasti laskuttaa siitä hetkestä, kun kotiovi aukesi.

”Meillä on siihen tessin mukaan oikeus.”

Niin kauan kuin oikeutesi ovat tärkeämpiä kuin velvollisuutesi, emme tästä suosta nouse.

Petri Hollmén

 

 

 

 

Tapa aikavarkaat, saat kahdeksannen päivän viikkoon

Teemme jokainen Lyytin Joryssa kerran viikossa yhden konkreettisen päätöksen, jonka sitoudumme toteuttamaan.
 
Tiesitkö, että kalenterisi hallinta on menestyksesi vipuvarsi? Siis mihin käytät aikasi nyt, sitä tulevaisuudessa saat.
 
Oma päätökseni tällä viikolla oli karsia vähintään neljä tuntia viikossa lisää aikaa tärkeisiin asioihin. Olen siihen jo päässyt. Miten?
 
Ensiksi määritin, mitkä ovat minun tavoitteeni kannalta kolme tärkeintä asiaa, johon käytän aikaa. Ne ovat
 
1) Ihmisten johtaminen
2) Tarinamme kerronta
3) Itseni ja muiden kehittäminen
 
Hyväksyn jatkossa kaikki varaukset kalenteriini vain käymällä ne ajankäyttömallini avulla läpi.
 
Kun palaveria pyydetään, mietin:
 
1) Auttaako tämä johtamaan ihmisiä paremmin / onko suoraa johtamistyötä
2) Auttaako tämä kertomaan tarinaamme laajemmin / onko suoraa tarinankerrontaa
3) Kehittääkö tämä itseäni ihmisenä ja johtajana / onko tämä suoraa itseni tai muiden kehittämistä
 
Mikäli vastaus on näihin kaikkiin EI, en anna aikaani.
 
Mikäli vastaus on johonkin kyllä, annan aikaani, mutta maks 30 min (ennen suostuin aina jostain syystä oletuksena tunnin palaveriin). Ja sanon aina palaverin alussa, että jos et saa minua innostumaan viidessä minuutissa, niin palaveri on ohi. Aiheuttaa muuten pienen pikakelauksen myyntiräppiin ja henkilö joutuu ihan aidosti miettimään, mitä hänellä oikeasti salkussaan on.
 
Voin kertoa, että ajansäästö on vähintään kahdeksan tuntia työajasta viikossa!
 
Tämän lisäksi olen painanut n. 300 kertaa ”Unsubscribe”-nappia viimeisen viikon aikana sekä filtteröinyt Gmailin ”Suodata”-toiminnolla kaikki turhat meilit suoraan arkistoon.
 
Elämä inbox hallittavana on kuulkaa aika vapauttavaa!
 
Suosittelen kaikkia teitä listaamaan kolme tärkeintä asiaa, johon teidän tulee käyttää aikaanne, jotta pääsette omaan, tiimin ja firman yhteistä päämäärää kohti mahdollisimman tehokkaasti.
 

Google Translatorilla huumekauppiaaksi?

lipputanko

Ymmärrys Lyytin tarjoamasta arvosta asiakkaallemme on kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Aiemmin lupasimme kaikkea unettavan insinöörimäistä tapahtumanhallintaan, kuten tehokkuutta, ajansäästöä ja softaa. Totta edelleen, mutta ketä kiinnostaa?

Olemme vihdoin valaistumassa ja ymmärrämme nyt muutaman ison (ja meitä fiksumman) asiakkaamme kautta sekä parin ”kummisedän” avulla, että todellisuudessa asiakkaat haluavat ostaa huomiota kohderyhmältään. Jos bongasit webinaaristamme (katso tallenne täällä) käsitteen kohinasta ja kohtaamisista, niin pääset kärryille jo nyt. Jos et, niin selitän.

Huomiota on nykypäivän kohinassa mahdotonta saada ilman kohtaamista. Tapahtumat (koulutukset, tilaisuudet jne.) mahdollistavat kohtaamisen ja siten myös huomion saamisen. Tehtävänämme on mahdollistaa nämä tapahtumat ja siten kohtaamiset. Asiakkaamme maksavat siis haluamansa kohderyhmän huomiosta. Huomion he voivat hyödyntää ajatusmaailman muuttamiseen, joka johtaa onnistuessaan toimintaan. Toiminta puolestaan johtaa lopulta kasvaviin kassavirtoihin. Jos et pysynyt kärryillä, katso tuo webinaari yltä. Aina on nimittäin riski, että kilpailijasi on sen jo katsonut.

Olemme huomiodiilereitä

Lopputuotteemme on huomio. Suomeksi missiomme kuuluu ”Mahdollistamme kohtaamisia” ja visiomme on olla maailman arvostetuin kohtaamisten mahdollistaja.

Koska 1/6 asiakkaistamme on jo nyt Suomen rajojen ulkopuolelta (ja jatkossa kasvu maailmalta on entistä kovempaa), on arvolupauksemme asiallista punnertaa myös englanniksi.

Päätimme kokeilla ensiksi ”tein itse – säästin” –mallia. Siis Google Translator auki ja ”Mahdollistamme kohtaamisia” sinne sisään. Ulos Google pullautti jotain ”Enabling Encounters”, josta muokkasimme työversioksi ”Enabler of Encounters.” Kuulosti vaikealta lausua, siis uskottavalta.

Onneksi myyntijohtajamme keksi, että työversio lienee hyvä pyöräyttää jollakin natiivilla kielentaitajalla ennen kuin tatuoimme sen otsaamme. Niinpä päädyimme tänään päiväksi Coaching Language –nimisen firman Justinin kanssa kirjoittamaan tarinaamme englanniksi.

Meinasi häpeä pukata pintaan, kun Justin paljasti mitä ”Enabler” tarkoittaa natiiville kielenosaajalle.

Definition of enabler: one that enables another to achieve an end; especially: one who enables another to persist in self-destructive behavior (as substance abuse) by providing excuses or by making it possible to avoid the consequences of such behavior.

Siis suomeksi henkilö, joka pyrkii saattamaan kaverinsa hautaan addiktiota hyödyntämällä.

Okei. Tämä ei nyt oikein sovi meidän arvolupaukseksi. Ihan kiva, ettei ehditty innoissamme tilaamaan T-paitoja koko firmalle tällä tekstillä!

Justin haastoi ajatteluamme päivän verran ja lopuksi pääsimme tulokseen, joka on jotain ihan muuta kuin suomeksi olevat lupauksemme, mutta jota innostaa meitä kaikkia.

”Kill the noise! Get attention.”

Missiomme on siis tuhota kohina (ainakin hetkeksi, tietyssä ajassa ja tietyssä paikassa) ja siten tarjota asiakkaillemme aikaikkuna, jolloin heillä on haluamansa kohderyhmän jakamaton huomio.

”The most respected attention dealer in the world.”

Niin kuuluu nyt komea visiomme.

Jos siis huomio kiinnostaa (täällä tai maailmalla), niin tervetuloa kaupoille. Attention dealer-osastomme tsekkaa tarpeenne ja myy sopivan määrän huomiota. Te voitte sitten käyttää huomion oman bisneksenne räjäyttämiseen. Miten sen teemme? Teknologian ja ammattitaidon uniikilla yhdistelmällä. Jos et usko, niin haasta meidät!

Päivän oppi oli siis, että ”tein itse, säästin” –asenne on ihan kiva, mutta ainoastaan kodin pienremonteissa. Eikä niissäkään. Ylhäällä oleva kuva on lipputangostamme, jonka ihan itse asensin. Käyttäkää ammattilaisia, niin säästätte monta noloa hetkeä ja hiihdätte kovempaa kuin kilpailijanne!

Petri Hollmén

Attention Dealer, Huomiodiileri

Ps. Joko teillä on ”Attention Strategy?” Jos ei, niin pitäisikö olla?

 

Kaksi sanaa, jotka mullistavat ajattelusi

Kyllä. Valmentautuminen kannattaa. Vaikka vain siksi, että saa uuden merkityksen kuluneille sanoille. Tämän herkkupalan tarjoili Marc Moberg Trainer’s Houselta Johtajan Polku-nimisessä koulutuksessa. 

Mikä on tavoite?

Siis mitä? Naurettavan helppo kysymys! Sehän on niinkuin maali tai päämäärä. 

Mietipä uudelleen ja testaa käytännössä. 

Kysy seuraavan kokouksen tai palaverin alussa, mikä tämän istunnon tavoite on. Lyön vetoa, että saat vastaukseksi sekalaista muminaa, josta erotat kokouksen agendan palasia:

  • keskustella tästä asiasta…
  • käydä läpi ongelmat siinä projektissa…
  • jakaa kokemukset uudesta asiakkaasta…

Siis täyttä huttua. Samoin vastataan lähes 100% osumatarkkuudella kysymykseen ”Mikä tämän tapahtuman tavoite on?”

  • Kutsua paikalle edustava otos…
  • Esitellä uutuustuote…
  • Tarjota unohtumaton show…
  • Kertoa uudesta yritysilmeestämme

Aivan samaa agendan läpikäyntiä vailla mitään tekemistä itse tavoitteen kanssa. 

Miksi?

Siksi, koska ihmiset ovat tulleet sokeiksi sanalle tavoite. 

Mutta vaihdapa tavoite-sanan tilalle kaksi sanaa, niin ”magic happens!”

Mitkä ne kaksi sanaa ovat?

Ne ovat ”haluttu lopputulos

Kokeile! Vaihda jatkossa sana tavoite kahteen sanaan: haluttu lopputulos. 

Mitä käy? Porukka tuijottaa sinua aluksi kuin lampaat. Leuka lattiassa hämmästyksestä. Sitten iso pyörä alkaa pikkuhiljaa pyöriä aivoissa ja harvinainen ilmiö, ajatustoiminta, alkaa. Joillakin suusta tulee ulos vain vihaista muminaa, koska veit heidät juuri epämukavuusalueelle (vastausta kun ei lue agendassa). Huippuyksilöt alkavat tuottaa sanoiksi tunnistettavia äänteitä ja kun oikein tarkasti kuuntelet, erotat ajatuksia todellisesta halutusta lopputuloksesta:

  • Palaverin haluttu lopputulos on saada aikaan konkreettinen päätös (vs. keskustella asiasta).
  • Löytää kustannustehokas ja toimiva ratkaisu (vs. käydä läpi ongelmat).
  • Rakentaa toimiva myyntimalli (vs. jakaa kokemuksia uudesta asiakkaasta.)

Ja sama pätee tapahtumiin. Mutta niihin paneudun tarkemmin webinaarissani 18.10.2016 klo 15.00. Siellä paljastan paljon muutakin rahanarvoista. Lue lisää webinaarin aiheista ja ilmoittautumisesta täältä. 

Valmentakaa itseänne!

Petri Hollmén

Mitä 90-vuotias opetti minulle myynnistä ja johtamisesta?

Keskiviikkona oli pitkä päivä. Lähdin Turusta aamulla­ 6.45­­ ja istuin päivän Helsingissä Trainer’s Housen koulutuksessa. Jälleen kerran totesin, kuinka hyödyllistä perusasioiden kertaaminen on. Se on suorastaan välttämätöntä.

Koulutuksen jälkeen odottelin iltaa ja Pekka Hyysalon New Run-dokumentin ensi-iltaa. Kotiin Kaarinaan ehtisin joskus kymmenen maissa, laskeskelin.

Olin luvannut ottaa matkaan mukaan myyntijohtajamme Antti Heikkilän Tapiolasta, jossa hän asuu pappansa “kämppiksenä” oman remonttinsa ajan. Saimme Ramin kanssa viestin, että pappa kutsuu meidät iltateelle.

Ajelimme leffan jälkeen kohti Tapiolaa ja totesimme kellon olevan jo 21.30. Ehkä emme jäisi iltateelle vanhusta häiritsemään.

Oven avasi reipas papparainen, joka tokaisi:

“Meillä ei osteta mitään!”

“Hyvä, sillä me emme myy mitään.” –vastasimme ja saimme kutsun peremmälle kera hymyn.

Emme tohtineet enää kieltäytyä teekutsusta, kun näimme miten pöytä oli kauniisti meitä varten katettu.

Istuimme ja joimme teetä ja sitten pappa avasi sanallisen arkkunsa. Kävi ilmi, että olemme kohtalotovereita: molemmat “ATK-alan yrityksen toimitusjohtajia.” Pappa, Kalle, oli tosin aloittanut toimitusjohtajauransa ATK-yrityksessä neljä vuotta ennen syntymääni, vuonna 1975. Istuin siis todellisen pioneerin seurassa. Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita menneestä ja totesin, että samat lainalaisuudet pätevät edelleen ja kirjaimellisesti. Poimin itselleni muistiin seuraavanlaisen listan 90-vuotiaan edelläkävijän opeista:

  • Omaleimainen ja ylivoimainen
  • Jokainen on yksilö
  • Päätä, kenelle myyt
  • Älä rönsyile

Omaleimainen ja ylivoimainen

Kallen mukaan yrityksen tulee olla omalaatuinen ja ylivoimainen. Muuten siellä ei kannata olla töissä. Tavallinen ja alakynnessä oleva yritys ei pidemmän päälle ole kauhean kiva paikka olla. Ja sen omaleimaisuuden tulee muuten näkyä!

Jokainen on yksilö

Varsinkin tämä aihe on minulle ajankohtainen. Jokainen meistä on yksilö ja siten jokaista tulee johtaa yksilölle sopivalla tavalla. Liian usein itse sorrun ajattelemaan, että se mikä toimii yhdelle, toimii kaikille. Motivaattorimme, haaveemme ja unelmamme ovat aina yksilöllisiä ja johtajan tärkein tehtävä on tunnistaa ne ja kohdata ihmiset yksilöinä.

Päätä kenelle myyt

Kalle kertoi tarinan, jossa he olivat jäämässä “ison ostajan loukkuun”. Siis iso yritys alkoi sanella pienelle toimittajalle ehdot yhteistoiminnalle. Tämä on hyvin iso riski kenelle tahansa, sillä pieni määrä suuria asiakkaita johtaa siihen, että neuvotteluvalta siirretään omalta puolelta vahvalle ostajalle. Kallen firma oli tässä tilanteessa.

Eräässä neuvottelussa hän oli sitten todennut näin:

“Asiahan on siten, että te päätätte, keneltä te ostatte. Ja me päätämme, kenelle me myymme.”

Näin valtatasapaino palautettiin

Kun tuotteesi on omaleimainen ja ylivertainen, ei pienestä koosta ole haittaa. Valitset vain, kenelle haluat myydä.

Älä rönsyile

Tiedä, missä olet hyvä ja keskity siihen. Kallen sanoin tämä on tärkeää varsinkin tuotteessa. Mitä useampi versio sinulla on tehtynä eri asiakkaille, sitä syvemmällä suossa olet. Eri versioiden hallinta on kallista ja hankalaa. Siis keep it simple!

Sama sääntö pätee myös omaan toimintaasi. Älä yritä osata kaikkea, vaan kehity huipuksi yhdessä, sinulle tärkeässä asiassa.

Sain Kallelta siis kasan todella hyviä vinkkejä. Vaikka päivän valmennus Trainer’s Housellakin oli ollut erittäin hyvä, oli vaikuttavaa kuulla ohjeita modernilta ysikymppiseltä. Kalle oli muuten sitä mieltä, että digitalisaatio on loistava juttu. Hän hehkutti, kuinka oli uusinut passinsa netissä käymättä lainkaan asemalla. Ainoa asia, mikä vielä puuttuu, on tulostin, joka tulostaa ajatuksen voimalla. Hänellä kun kuulemma on parikin kirjaa päässään valmiina, muttei heikon näkönsä vuoksi saa niitä naputeltua näppäimistön ja ruudun avulla valmiiksi.

Lähdimme kohti Turku lähempänä yhtätoista illalla, mutta iltateelle jääminen oli ollut oikea päätös. Kalle jäi surfailemaan nettiin. Hän etsii hyvää 3D-tulostinta.

Ottakaahan opiksi ja malliksi.

Petri

Ps. onnea Kallelle, joka viettää tänään 90-vuotisjuhliaan!