Maalaissalaatti

Ison nälän maalaissalaatti

Tuli sitä kesällä terveellisestikin syötyä. Salaattia siis 🙂  Maalaissalaatin kuuluu olla ruokaisa ja niinpä salaatti-käsite onkin varsin joustava. Meillä saaressa syntyi kerran tällainen – ja nälkä lähti!

AINEKSETIson nälän maalaissalaatti

– iso kerä rapeaa salaattia
– 4 isoa tomaattia
– 6 retiisiä
– pientä porkkanaa
– 4 siivua vaaleaa leipää
– 1 rkl pestoa
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 pkt halloum-juustoa
– 500 g karitsan kareeta
– ½ pkt pekonia
– oliiviöljyä, Maldon-suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko tomaatit, retiisit ja porkkanat pieniksi. Sekoita salaattiin. Pilko leivät runsaan kokoisiksi krutongeiksi. Paista miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi peston ja oliiviöljyn kera.

Laita pekonit kylmään pannuun ja paista rapeiksi. Valuta hetki talouspaperin päällä ja pilko. Lisää salaattiin.

Mausta karitsa suolalla ja pippurilla. Grillaa roséksi samalla kun grillaat halloumiin kauniit raidat. Lisää kaikki salaattiin, tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin kanssa maustettuna.

Hyvää ruokahalua,

Perjantaikokki

Mun äiti

Mun äiti oli ennen maatalon emäntä.  Silloin me synnyttiin. Meitä syntyi kuusi ja kaikki olivat poikia. Koittivat kai tyttöä, mutta ei tullut. Olis kyllä ollut ihan kiva saada siskokin.

Meillä oli aina hirveästi väkeä kotona, koska me asuttiin maatalossa. Perhettä kahdeksan ja toistakymmentä muuten vain ruokittavaa. Mun äiti teki kaikille ruokaa. Me käytiin aina kaupassa yhdessä ja siihen meni monta tuntia, kun mun äiti jäi suustaan kiinni. Ja kärryjä kärrättiin aina kolme – kukkurallaan ruokaa. Se oli kengurumarket. Nykyään sitä kutsutaan Prismaksi, mutta ei se ole sama kauppa. Tuoreita sämpylöitä oli joka päivä. Öisin äiti meni töihin. Hoiti sairaalassa sairaita. Päivisin meitä pieniä. Äitit ei ikinä nuku, ajattelin.

Mun äiti järkkäs aina kaikkea. Parasta mun mielestä oli kun kesällä hypättiin yhtäkkiä autoon ja ajettiin pizzalle ja kesäteatteriin. Samppikseen tai Vartiovuorelle. Muistan aina sen, kun tunnen pizzan tuoksun. Tai käyn kesäteatterissa.

Sitten ne eros. Meitä oli kotona enää viisi ja yksinhuoltaja. Äiti kävi edelleen öisin töissä ja päivisin vei meitä autolla harrastuksiin ja kouluun. Se oli aina myöhässä ja joskus unohti hakea koulusta. Se ei haitannut. Silloin me käytiin kauppahallissa piispanmunkilla. Sitten me alettiin fillaroimaan. Matkaa oli 15 kilsaa. Äiti sai vähän nukkua. En tiedä, nukkuiko.

Lama vei asunnon yhdessä yössä. Meitä oli enää kolme ja äiti. Me asuttiin monta viikkoa hotellissa yhdessä huoneessa. Asuntoja ei ollut. Ulkoilutettiin koiria parkkipaikalla. Sitten me muutettiin kaksioon. Me kolme ja äiti. Me jaettiin lehtiä neljästään. Me oltiin viidentoista vanhoja, paitsi pikkuveli, joka oli 12. Sekin jakoi lehtiä. Meillä oli kova juoksukunto ja otimme kisoja kerrostaloja ylös alas. Sateella juostiin kovempaa. Ja pakkasella. Se oli kivaa.

Meidän äiti järkkäsi aina jotain jännää. Se on vienyt bussilla tuhansia nuoria laskettelemaan. Me hoidettiin ne matkat talkoilla, niin päästiin mekin vuorille. Soittelin lukion ekaluokkalaisen saksalla Itävaltaan ja varailin ryhmälle hotelleja. Ajoin muut pois huoneesta, kun en osannut kielioppia. Olisivat korjailleet. Äitin kanssa sitten hoidetiin muut järjestelyt. Kuulakärkikynällä ja äitin kierrevihkolla.

Nyt me asutaan omillaan. Ja meillä on omat perheet ja lapsia. Äiti asuu siinä kaksiossa eikä järkkää enää laskettelumatkoja. Nyt hän hoitaa lapsia, joilla ei ole ollut yhtä hyvä lapsuus kuin meillä. Sitä hoitokotia kutsutaan lastenkodiksi. Ne lapset ovat hyvässä hoidossa. Ne on mun äidin hoidossa. Nyt ne saavat hyvää ruokaa ja tuoreita sämpylöitä. Ja pääsevät aina välillä pizzalle ja kesäteatteriin mun äitin kanssa. Hoitaa mun äiti meidänkin lapsia.

Sunnuntaina mun äiti saa jonkun mitalin presidentiltä. Sitä kutsutaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitaliksi. Mun äiti saa sen, koska sen on maailman paras äiti. Niin on sunkin äiti.

Muista se.

Perjantaikokki


Rakkautta ei ole koskaan liikaa

Kirjoittamisen ammattilaisen, Kimmo Parikan, haastattelu äidistäni Kaarinan Uutisissa.

Naudan entrecote sekä papu-pekoni-suppilovahveropaistos

AINEKSET

–       4 naudan entrecote-pihviä
–       250 g neulapapuja
–       1 pkt pekonia
–       100 g suppilovahveroita (yksi iso kourallinen)
–       1 keltasipuli
–       voita ja öljyä paistamiseen
–       Maldon-suolaa ja mustapippuria
 
VALMISTUS

Poista pavuista kuivat päät. Keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko sipuli siivuiksi ja pekonit paloiksi. Laita pekonit kylmään pannuun ja levy päälle. Kun pekonit ovat kypsiä, lisää sienet, sipulit ja keitetyt pavut. Paista miedolla lämmöllä sen aikaa, kun paistat toisella pannulla pihvit.

Laita toiselle pannulle ruokalusikallinen voita ja öljyä. Kuumenna ”vaahtoavaksi”. Lisää pihvit ja paista kovalla lämmöllä hetki molemmilta puolilta. Laske sitten lämpö kakkoselle ja anna kypsyä rauhassa haluamaasi kypsyysasteeseen. Mausta suolalla ja mustapippurilla ennen tarjoamista papu-sieni –paistoksen kanssa.

Hyvää ruokahalua!

Kärpäsenä katossa – Pitkään haudutettua porsaanselkää

Lapsiperheen kotiarki on varsin vauhdikasta – noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Tehokaksikkomme, jonka yhteenlaskettu ikä on jo kuusi vuotta, saa aikaan, kun sille päälle sattuu. Joskus, kun vanhemmillakin on naurussa pitelemistä, tulee mieleen, että mitä jos me elämmekin piilokamerakodissa. Me, vanhemmat, olemme ne teeveessä hölmistyneiltä näyttävät höynäytettävät ja miniatyyrikokoinen turbotiimimme onkin hommaan palkattu näyttelijäkaksikko.

Keskiviikkoilta oli yliveto. Tiimin johtaja, kohta nelivuotias tyttölapsi katseli pingviiniohjelmaa ja päätti siltä istumalta, että nyt alkoi matka pikkuveljen kanssa pingviinien maahan.

”Missä se on, äiti?”.
”Etelänavalla”.
”Selvä!”

huusi tytär ja hilpaisi alakertaan, ”Meen vaihtamaan varusteita ja pakkaamaan”. Lupasi pakata myös veljelle. ”JEE! MÄ TUUN PINKKUMAAHAN MOPOLLA! BRRRM BRRRM!” –karjui pikkuveli ja keuli kuvitteellisen mopon kanssa olohuoneessa.

Piakkoin retkikunnan johtaja saapui yläkertaan arktisille alueille asiallisesti varustautuneena. Päällä oli Disney-prinsessamekko, muoviset korkkarit, kutreilla kruunu ja harteilla Prinsessa-lehden mukana tullut lämmin olkahuivi. Veljelle matkatavarat oli pakattu tiikerireppuun ja itselle nukenvaunujen kantokassiin. Tarkempi selvitys osoitti, että pojalle oli etelänavalle varattu mukaan kaksi kauluspaitaa ja tytölle kolme vaihtomekkoa. Siis parasta, mitä oli löytynyt kaapeista, jotka oli vedetty kaikkinensa lattialle. Retki alkoi lupaavasti, mutta päättyi pikaisesti, kun parvekkeella tuli ohuessa mekossa kylmä.

Ei käynyt iltamme tylsäksi, ei.

Piilokameralle olisi ollut käyttöä myöhemminkin. Halusin tehdä videon YouTubeen patteritoimisesta pippurimyllystäni, jonka olin valinnut seuraavaksi tuotteeksi lukijoilleni. Valmistelin kaiken, eli laitoin pannun tulelle ja kameraan virran. Sain jopa suostuteltua vaimon kameran taakse.

Ensimmäinen otto meni harakoille, kun taustamusiikiksi videolle tuli yhtäkkiä Muumi DVD:n tunnusmusiikki. Naparetkeilijät olivat tulleet lämmittelemään ja löytäneet TV:n kaukosäätimestä volyyminappulan.

Otto numero kaksi meni pieleen, kun jo nukkumaan mennyt arktisten alueiden valloittaja ei ollutkaan niin uninen ja alakerrasta kuului yhtäkkiä ”mulla on paha mieli” -huuto nauhalle saakka. Ei muuta kuin uusiksi nukuttamaan.

Otto numero kolmessa petti kuvaajalta pokka.

Olin jo epätoivoinen, mutta viimein lapset nukahtivat ja taloon laskeutui rauha. Sittenpä alkoi televisiosta Greyn anatomia. Käsitin vaimon eleistä, että hetkeen ei kuvattaisi. Sain kuitenkin neuvoteltua, että mikäli pidän pannun kuumana, kameran käynnissä ja odotan aktiivisesti keittiössä, niin mainostauolla passaisi kuvaajan saapua.

Vihdoin, neljännellä otolla, ilman käsikirjoitusta ja käsivaralla, oli Perjantaikokin ensimmäinen markkinointivideo purkissa!

Jos kattokärpäsille voisi myydä pääsylippuja, niin olisimme varmasti miljonäärejä.

Katso vaivalla valmistunut video tästä (YouTubessa).

Pitkään haudutettua porsaanselkää á la Perjantaikokki

Videolla nähty porsaan etuselkä päätyi erittäin maittavaksi ateriaksi. Resepti syntyi kuvaussession jälkeen improvisoiden ja yllätti kokinkin. Haudutin lihaa vuorokauden 65 asteisessa uunissa kannen alla ja keitin vielä lientä kasaan puolisen tuntia. Voi sitä tuoksua, joka vuorokauden leijui uunista! Ja liha maksoi 1,9€ / kg!

Tilaa itsellesi Perjantairesepti sähköpostiin, jos haluat reseptit helposti tulostettavassa PDF-muodossa.

AINEKSET

  • 2 kg pala etuselkää luulla
  • 1 pkt pekonia
  • ½ fenkoli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl tummia kalamata-oliiveja
  • 1 dl pieniä cocktailkurkkuja
  • 1 dl hillosipuleita
  • 1 punainen paprika
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 dl paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
  • 2 dl vettä
  • pieni pala kuivattua chiliä pilkottuna
  • rosmariinia, timjamia ja salviaa kuivattuina
  • merisuolaa ja mustapippuria Perjantaikokki-myllystä

VALMISTUS

Pilko pekonit ja laita ne uunin kestävään kasariin levylle. Murskaa valkosipulinkynnet ja laita pekonien sekaan. Paista hetki ja lisää etuselkä. Ruskista molemmin puolin. Pilko paprika ja fenkoli pikkurillin paksuisiksi siivuiksi ja lisää pannulle. Lisää myös oliivit, kurkut ja hillosipulit sekä mausteet. Paista hetki. Kaada sekaan valkoviini ja anna kiehua minuutin verran. Lisää paseerattu tomaatti ja vettä sopiva määrä. Anna kiehua hetki.

Nosta kasari kannella peitettynä 70 asteiseen uuniin. Anna hautua vuorokauden verran. Nosta uunista ja keitä vielä kasaan ilman kantta puolisen tuntia. Tarjoa esim. ratatouillen kanssa. Ylijäävästä kastikkeesta saa seuraavana päivänä loistavan pohjan vaikka pastakastikkeelle, kun sekaan paistaa bratwurstinsiivuja.

Vauhdikasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Mansikka-pekoni -salaatti – Oma maa mansikkaa

Muu maa mustikkaa. Niinhän se sanonta menee. Mutta toimimmeko todella näin?

Törmäsin maanantaina kaupan kassalla tuttuun ruokatoimittajaan, Herra Haapioon. Jäin kiinni ruotsalaisten uuden sadon perunoiden ostamisesta. Huomasin ruokatoimittajan katseesta, että olin suorittamassa maanpetosta. Kelpaavat hyvin pöytään – kuvausrekvisiitaksi, oli toimittajan kommentti. Sain siltä seisomalta kutsun maaotteluun. Saksa kohtaa Suomen – makkaroiden mittelössä.

Innostuin kilvasta huomattavasti enemmän kuin jalkapallosta, joten saavuin seuraavana iltapäivänä sovittuun aikaan ruokatoimittajan takapihan grillikeitaaseen. Paikalle saapui myös mainos- ja ruokamaailmasta tuttu Visa Nurmi. Kolmistaan laitoimme järjestykseen kahdeksan bratwurstia. Kerrankin aito makkaratesti, jossa maistellaan oikeita makkaroita, kommentoi Visa.

Kisa oli tiukka. Testin tulokset voit lukea eilisestä Iltalehdestä tai Iltalehden netistä lähipäivinä. Kerrottakoon, että Suomi voitti.

Makkarat pisteytettyämme kääntyi keskustelu uuteen perunaan. Haapio on lanseerannut tälle ainutlaatuiselle raaka-aineelle nimenkin; Neitsytperuna. Se kuvaa varsin hyvin aidon, suomalaisen uuden perunan herkkää ja turmelematonta makua. Kyse on parsaan verrattavasta herkusta, jonka kansainvälistäkin arvoa me suomalaiset emme oikein ymmärrä. Keskustelimme myös muista suomalaisista huippuraaka-aineista, joita pidämme itsestäänselvyytenä, mutta jotka maailmalta joko täysin puuttuvat tai ovat laadultaan lähinnä ala-arvoisia. Tällainen on perunan lisäksi mm. tuore maito.

Kiitin iltapäivän varsin lihapitoisesta grilliateriasta ja suuntasin takaisin jokirantaan. Mietin matkalla, että piru vie, herrat ovat oikeassa. Suomessakin odotamme keväällä parsaa ja parsaviikkoja kuin lapset joulupukkia. Lehtiin kirjoitellaan tarinoita ravintoloista, jotka kuorivat parsaa yöt päivät asiakkaiden appeeksi. Missä ovat Uuden Perunan Viikot tai uusiperunamenut?

Turun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen on kirjattu ruokakulttuurihanke ja sen tärkeänä osana vuonna 2010 järjestettäneen Neitsytperunafestivaali, pitkälti herrojen Haapio ja Nurmi ideasta. Hieno idea ja olemme mukana! Sitä ennen takaamme jatkavamme rymättyläläisen perunan esilletuontia tempauksillamme jokirannassa ja ravintoloissamme. Toivokaamme, että tämä upea tuote saa sen arvostuksen joka sille kuuluu. Kohta sitä taas saa!

Mansikka-pekoni -salaatti

Kun suunnitellut raaka-aineet loppuvat, syntyy uusia, joskus toimiviakin yhdistelmiä. Tämän salaatin vaimoni taikoi mökkikeittiön vähiin huvenneista raaka-aineista. Suosittelen kokeilemaan.

Reseptin ja viinisuosituksen tulostettavana PDF:nä saat tilaamalla perjantaireseptin sähköpostiisi.

AINEKSET
– 200 g brie-juustoa
– 3 dl tuoreita mansikoita
– 1 paketti pekonia
– 4 tomaattia
– 1 iso kerä rapeaa salaattia
– 1 nippu kevätsipulia
– Maldon-suolaa
– mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Paista pekonit rapeaksi. Jäähdytä talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Pilko sipulit pieneksi. Huuhdo, kuivata ja revi salaatti ja pilko muut ainekset suupalan kokoisiksi paloiksi.

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Rouhi pinnalle mustapippuria, ripottele päälle Maldon-suolaa ja kruunaa salaatti pirskottelemalla vielä oliiviöljyä sinne tänne.

Tarjoa rapean leivän ja kevyen punaviinin kera.

Viinisuositus

Suosittelen tälle salaatille kevyttä, mutta maistuvaa, punaviiniä. Alkosta löytyy esim. Trapichen Pinot Noir –rypäleestä valmistettua viiniä alle kympin hintaluokassa. Kannattaa kokeilla myös vaikka grillatun lohen kanssa.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Tomaatti-persiljapasta – Lapsuusmuistoja

Aina välillä tuntuu, että kaikki hyvä katoaa aikanaan. Lapsuuden muistot, maut, hajut ja maisemat katoavat, kehitys kehittyy ja ihmiset muuttuvat. Entinen, pieni kyläkoulunikin on kasvanut liikuntasalilla, urheilukentällä ja suurtalouskeittiöllä. Nykyään siellä on oikea jakolinjastokin. Silloin, kun minulla oli ilo kuluttaa kyseisen ahjon penkkiä, ruokailu tapahtui luokissa ja ruoka kannettiin niihin oppilaiden toimesta.

Lapsuuden maisematkin ovat muuttuneet. Sinne tänne on noussut omakotialueita, joissa postimerkin kokoisilla tonteilla on niihin juuri ja juuri mahtuvia kivitaloja kahden auton autotalleilla. Ala-asteen ystävieni vanhempien asunnot, joita silloin pidin isoina ja näyttävinä, ovat pieninä ja nuhjuisina jääneet isojen tulokkaiden varjoon. Tosin vanhojen talojen isoille tonteille mahtuu muutakin kuin aita ja trimmattu puudeli.

Eilen koin aikamatkan lapsuuteen. Menimme lastemme kanssa uimaan Kaarinan uimahalliin. Minun lapsuudessani uimaretki oli usein toistuva ilon hetki. Äitimme koulutti meidät aina uimamaistereiksi saakka. Se olikin pitkään korkein koulutusasteeni. Uimahallissa oli silloin pieni kioski, jonka maut, hajut ja tuoksut on kaiverrettu jonnekin alitajuntani tarkimmin vartioidulle alueelle.

Uimahalli on lapsuudestani kasvanut, uima-altaiden lämpötila noussut ja nykyään halli on varustettu jopa porealtaalla sekä niskaa mukavasti hierovilla vesisuihkuilla. Siitä on tullut pienoiskylpylä. Jotain vanhaakin on säilytetty. Vaikka kioskin tilat on uusittu, niin edelleen sitä pyörittää sama vaaleatukkainen, ystävällinen yrittäjä, kuin minun lapsuudessani. Vuosia kioskiyrittäjänä tälle rautarouvalle on tullut samassa paikassa uimahallin perustamisesta saakka, eli 37 yhtäjaksoista vuotta.

Meitä istui pöydän ääressä rouvan asiakkaita kolme sukupolvea. Tuli nostalginen olo, kun tiesin itse istuneeni samassa paikassa kaksivuotiaan poikani ikäisenä. Halusin tarjota lapsilleni lapsuuteni uimahallimakuja ja -muistoja. Sorruin tilaamaan lihapiirakat nakilla, jätskit ja kirpeitä pääkallokaramellejä, joita aina lapsena söin.

Maistuivat kuin lapsena! Myös lapsille. Ja äitini maksoi – kuin lapsena. Taisi hänkin olla nostalgisella tuulella.

Tomaatti-persiljapasta

Tämä resepti on vielä kesän purjehdusmatkamme satoa. Jos saat lehtipersiljaa, niin käytä sitä.

AINEKSET

– 6 rkl oliiviöljyä
– 3 kynttä valkosipulia
– 8 siivua parmankinkkua, pekonia tms.
– 3 dl tomaattimurskaa
– 1 dl kasvislientä(tai 1 tl kasvisfondia ja 1 dl vettä)
– 1 puntti lehtipersiljaa
– 2 rkl pistaasipähkinöitä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 paketti paksua spagettia

VALMISTUS

Kuori ja pilko valkosipulit. Paista pilkottua valkosipulia ja kinkkua öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit ja nosta lämpöä. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kastike on redusoitunut noin puoleen. Keitä pasta ja lisää al dentenä kastikkeen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori ja pilko pistaasit puoliksi. Pilko persilja ja ripottele pistaasien kanssa pastan pinnalle.

Nauti tästä ruoasta ja talvisesta viikonlopusta!

Perjantaikokki

Kertaus on opintojen äiti

Mikäli resepti on kateissa, niin hae se hakutoiminnolla sivun ylälaidasta.

Ja mikäli haluat kommentoida tai antaa palautetta, niin klikkaa alta ”lähetä kommentteja”. Voit toki lähettää myös sähköpostia, mutta täällä kommenttisi on muidenkin luettavissa ja kommentoitavissa. Voit jättää mielipiteesi myös anonyyminä.

***

Ilmoittautumislomake nettiin helposti! Tutustu Lyytiin!

Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä – Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!


Viime viikolla kirjoitin Loistokarillamme asuvasta pariskunnasta, jolla on saarella seuranaan Herra ja Rouva Hanhi sekä Rouva Sorsa. Molemmilla rouvilla oli vielä viikko sitten pesät täynnä munia, vaan eipä ole enää! Kävin eilen torstaina saarella ja kuulin ilouutisen. Saarella tapahtui viikon aikana kaksi onnellista perhetapahtumaa ja Loistokarin asukasmäärä kasvoi kerralla moninkertaiseksi. Tosin vain hetkeksi.

Hanhenpoikasten kuoriuduttua kävi nimittäin outo luonnonnäytelmä. Herra ja Rouva Hanhi valitsivat matkaansa vain yhden poikasen ja jättivät pesäsaarensa. Loput kolme poikasta jäivät orpoina kyhjöttämään hylättyyn pesään.

Loistokarin Ukko ja Akka seurasivat tilannetta etäältä, mutta kun 12 tunnin odottelun jälkeen ei hanhiemoa ja yhtä poikasta pesälle kuulunut, soittivat he eläinsuojeluyhdistykseen kysyäkseen onko tämä normaalia ja voiko ihminen auttaa poikasia jotenkin. Normaalistihan emo ei vastakuoriutuneita poikasia hylkää hetkeksikään. Eläinsuojelijat neuvoivat tarjoamaan poikasille lämpimän kodin pahvilaatikossa, ruokaa ja vettä sekä sopivan tilaisuuden tullen toimittamaan lapsoset eläinhoitolaan.

Kahteen päivään ei ollut Ukolla ja Akalla asiaa mantereelle, joten orpopoikaset nauttivat Loistonvartijan täyshoitolan koiranmakkara-annoksista ja merivesi-levä -juomasta kaikessa rauhassa lämpimän kakluunin vieressä. Tiistaiaamuna oli Ukon ja Akan määrä jättää hyvästit ottopoikasilleen. He pakkasivat kolme orpoa turvallisesti pahvilaatikkoon ja astuivat ovesta ulos valmistelemaan merimatkaa mantereelle.

Yllätys oli suuri, kun oven takana Ukkoa ja Akkaa tapitti kolme hanhea – Herra ja Rouva Hanhi sekä yksi heidän tuoreista poikasistaan. Olivat siis kaksi päivää kolmistaan uiskenneltuaan todenneet, että jotain puuttuu ja lähteneet hakemaan untuvikkoja takaisin emon huomaan.

Ukko ja Akka laskivat ottopoikaset pahvilaatikosta kalliolle, josta onnellinen hanhiperhe vaappui jonossa suoraan rantaan ja yhteistä perhe-elämää viettämään Airiston aalloille. Ei ole sitä hanhiperhettä sen koommin näkynyt.

On se luonto ihmeellinen. Ja saaristoluonto varsinkin.

Luitko jo Loistokarin pariskunnan haastattelun? Jos et, lue se tästä.


Sinappipossua ja pekoniparsoja grillistä

Perjantaikokki se ei pääse grillistään kesällä eroon, ei millään. No, parempi näin, sillä talvella touhussa jäätyvät näpit!

AINEKSET
– 600 g porsaan sisäfileetä
– 2 rkl sinapinsiemen-Dijonia (tai vaihtoehtoisesti jotakin mietoa sinappia)
– 3 rkl pilkottua persiljaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 8-12 kpl vihreitä parsoja
– 4 siivua pekonia

VALMISTUS
Hiero porsaan sisäfileen pintaan sinappi, persilja, valkosipuli ja oliiviöljy. Rouhi pinnalle vielä suolaa ja mustapippuria. Laita liha pussiin, jonka suljet tiiviisti. Anna marinoitua muutama tunti – mielellään vaikka yön yli.

Katkaise parsoista puumainen alaosa pois. Keitä 5-6 minuuttia ja jäähdytä esimerkiksi kylmässä vedessä. Kääri 2-3 parsaa nipuksi yhdellä pekonisiivulla.

Pyyhi lihasta persiljanlehdet ja ylimääräinen marinadi. Grillaa kuumassa grillissä kaunis pinta ja laske hieman lämpöä. Grillaa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta ja kääri folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Grillaa sillä välin pekoniparsoja, kunnes pekoni on kypsää. Leikkaa sitten liha siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi minttu-melonisalaatin kera.

Juhlavaa viikonloppua

Terveisin

Erään hienon miehen häihin lauantaina suuntaava Perjantaikokki

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti – Miten tavoitteet saavutetaan?

Miten sitku-ihmisistä tulee nytku-ihmisiä? Eli kuinka päästä jahkailusta eroon ja saada ideat myös toteutetuksi?

Voin antaa vinkin, jonka olen havainnut omalla kohdallani erittäin toimivaksi. Vinkki on peräisin Positiivarien Jussilta. Tee ideastasi riittävän julkinen. Lupaa hieman liian monelle, että toteutat ideasi, niin perääntyminen nolottaisi oikein peijoonisti.

Meillä oli keskiviikkona hurja päivä. Piskuisella Loistokarin saarellamme (kuva vieressä) kävi kylässä päivän aikana 1200 henkeä, jotka saapuivat sinne 13 eri aluksella. Tuuli kovaa ja tuli ukkoskuuroja. Vierasvaraksi oli keitetty 600 litraa lohikeittoa ja voideltu 3600 siivua saaristolaisleipää. Juotavaa oli varattu 100 koria. Ihan siis tavallinen iltapuhde meillä saaristossa.

Kaksi vuotta sitten minulta kysyttiin, että onnistuuko tällainen risteily. Vastasin, että ”luonnollisesti” – vaikka todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan siitä, onko Turussa edes alusresursseja tällaiselle määrälle. Lupasin ja menin kerskumaan kollegoille isolla tilauksella sen verran, ettei perääntyä voinut.

Kun lähdin vuonna 2002 Italiaan vuodeksi, kysyivät paikalliset (tulevat) ystäväni minulta, puhunko italiaa. Vastasin ”il naturalmente!” – eli ”luonnollisesti!”. Muuta en silloin oikein osannutkaan. Mutta kun tuli kehuttua osaavansa, niin oli pakko oppia. Ja nopeasti.

Kerroin uuden keittokirjan tekemisestä ihan ideana. Sain teiltä niin monta velvoittavaa postia, että pakkohan se nyt on tehdä. Tänään aamulla starttaa pieni lila kuplavolkkari saaristoon lastattuna yhdellä kokilla, yhdellä perjantaikokilla ja kahdella kuvaajalla. Aikaa on viikonloppu, raaka-aineita riittävästi ja lupauksia annettu suuntaan jos toiseen – homma alkakoon!

Italiaa puhun ja risteily meni loistavasti. Valmistuuko keittokirja? Sitä voit seurata livenä lauantaista, noin puolesta päivästä eteenpäin nettikamerasta, joka kuvaa, kun me kuvaamme ja kokkaamme. Ei minulla sitä kameraakaan vielä ole, mutta nyt on pakko hommata, kun kuitenkin olette kaikki kohta sitä sivuiltamme etsimässä…

Mene siis lauantaina puolen päivän jälkeen Ukkopekan nettisivuille, niin löydät linkin nettikameraamme ja näet, mitä keittokirjakeittiöömme kuuluu. Ehkä vilkuttelemme aina välillä 🙂

Lue Turun Sanomien juttu 1200 hengen risteilystä

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti
Purjehdusruuat jatkuvat. Tässä siis yksi ruoka, jonka tein parin viikon takaisella purjehduksellani. Mielestäni minnekään ei pitäisi lähteä ilman pekonia, kanttarelleja ja sipulia. Niistä kun saa tehtyä melkein mitä vain…

BRUSCHETTA

AINEKSET
– 4 viipaletta maalaisleipää
– 1 valkosipulin kynsi
– tilkka oliiviöljyä
– litra kantarelleja
– 2 keltasipulia varsineen
– paketti pekonia
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Puhdista sienet ja pilko isompia sieniä hieman. Pilko pekonit, kesäkurpitsat ja sipulit pieneksi. Paista pekonia hetki. Kuullota sipulit pekonien kanssa ja lisää joukkoon kantarellit. Paista hetki. Lisää lopuksi kesäkurpitsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sivele leipiä kevyesti öljyllä ja paahda ne uunissa. Kun leivät ovat rapeita, hiero pintaan valkosipulia. Kasaa leivälle täytteet..

TOMAATTI-MOZZARELLA -SALAATTI

AINEKSET
– 4 punaista tomaattia
– 4 palloa buffalon mozzarellaa
– 30 basilikan lehteä
– hyvää oliiviöljyä
– maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Tärkeää on, että sinulla on kypsiä tomaatteja, hyvää mozzarellaa ja maldon-suolaa. Saat taivaallisen salaatin. Jos kaupasta löytyy vain kovia, vihertäviä tomaatteja, pizzaan tarkoitettua mozzarellaa ja jozo-suolaa, niin on melkein parempi jättää tämä ruoka tekemättä.

Pilko tomaatit siivuiksi (poista kannat). Pilko mozzarella siivuiksi. Kasaa lautaselle vuorotellen tomaatinsiivu, mozzarellan siivu ja basilikan lehti. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle pippuria. Suolaa maldonilla juuri ennen tarjoilua.

Hyvää? IL NATURALMENTE!

Kalaa saaristosta?
Edellisessä kirjeessäni harmittelin, kun tuoretta tai savustettua kalaa ei saa mistään saaristosta. Sen jälkeen sain useita kirjeitä ja vinkkejä siitä, keneltä kalastajalta tai mistä satamasta kannattaa kalaa hakea ja milloin. Haluaisin kerätä nämä vinkit yhteen paikkaan. Jos siis liikut saaristossa ja tiedät paikan, josta saa alueelta kalastettua kalaa joko tuoreena tai käsiteltynä, niin kerro paikka (saaren nimi tai koordinaatit), kalastajan tai kalan myyjän nimi ja yhteystiedot, mistä kalaa saa ostaa. Ehkä ensi kesänä joku kiertää saaristoa tämä ”kalapaikkaopas” kourassaan.

Mukavaa viikonloppua! Itselläni se kuluu kokkaillen ja herkutellen. Entä sinulla?

Terveisin

Perjantaikokki