Piilaakso ei ole paikka. Se on mielentila.

IMG_6955

Turkulaiset promoamassa turkulaista bisnesfestivaalia, The Shiftiä.

Reilun viikon matka Piilaaksoon on viimeistelyä vaille valmis. Tuntuu tosin siltä, että matkassa olisi ollut kauemminkin, sillä niin paljon uusia asioita ehti kokea reissun aikana. Meillä oli Nokialla Kaliforniassa työskentelevän Ville Vihervaaran avustuksella avattu ovet kohteisiin, joihin ei aivan helposti pääse. Vierailimme mm. Facebookilla, Teslan tehtaalla, Netflixissä, SAPilla, Ideanilla, Super Cellillä ja Nordic Innovation Housella. Kuultiinpa oma tarina myös Brellaa San Fransiscossa pystyttävältä Villeltä.

IMG_6970

” Piilaakso ei ole paikka. Se on mielentila.”

Näin lauseen jossain yrityspresentaatiossa ja se pitää kyllä täysin paikkaansa. Piilaaksolaiseen ajattelutapaan kuuluu nähdä kaikki asiat isosti, uskoa hulluna omaan juttuunsa ja olla valmiina tekemään tosissaan töitä omien unelmiensa eteen. Reissu avasi silmät monessakin asiassa, mutta ennen kaikkea siinä, että meillä suomalaisilla yrittäjillä ja yrityksillä on täysin samat mahdollisuudet menestyä maailmalla kuin kellä muulla tahansa. Piilaaksonkin tuhkimotarinat ovat aivan tavallisten ihmisten aikaansaannoksia.

Mutta miksi niin harva suomalainen yritys haaveilee liiketoiminnasta edes Ruotsissa, saatikka maailmalla? Tai jos haaveilee, niin miksi jättää homman vain haaveilun tasolle?

IMG_6918

Jenkeissä kaikki on isoa. Myös ajatukset.

Mielestäni kyse on ennen kaikkea perusvireestä, jolla erilaisiin asioihin suhtaudutaan. Kaliforniassa vallitsee ”Just do it” –mentaliteetti ja Suomessa se tuntuu aina välillä uupuvan. Venaamme dynaamisesti, että maailma tulee luoksemme, asiakkaat löytävät tuotteemme ja menestys noukkii kyytiin kotisohvalta. Näin se homma ei toimi!

IMG_7048

Teslalla ei muualla juuri saanut kuvata, kuin ulkona.

Toki Piilaaksossa suomalaisen hintalapun voi kertoa kymmenellä – ja prospektejakin on moninkertainen määrä, mutta sielläkin menestys vaatii kovaa jalkatyötä. Brellan Ville oli kerännyt 1700 hengen käyntikortit, ennen kuin ensimmäinen kauppa napsahti sisään.

Vierailu vahvisti uskoani kohtaamisten voimaan. Verkostoitumisen keskiössä Piilaaksossa on tapahtumat, joissa yrittäjät, potentiaalit asiakkaat ja rahoittajat kohtaavat toisinaan. Tapahtumia on tarjolla jokaiselle illalle ja kuka tahansa saattaa olla juuri hän, joka esittelee sinut oikealle henkilölle ja avaa mahdollisuuksien portit.

IMG_6936

Ensimmäisenä päivänä vierailimme Sonoman alueen viinitiloilla. 

Toki yrittäjiä on alueella tuhansia ja siten kilpailu ihmisten ajasta on raadollista. Jos Suomessa voi soittaa melkein minkä tahansa yrityksen toimitusjohtajalle ja saada kutsun 45 minuutin kahvi-pulla –palaveriin, saa Piilaaksossa hyvällä tuurilla vartin puhelimessa. Arvolupaus tulee siis olla kunnossa ja kirkas.

Eniten vaikutuin vierailusta Ideanissa, jossa yksi perustajista, Jesse kertoi heidän matkastaan Suomesta maailmalle. Matkaa on leimannut Jessen sanoin ”hullu usko” omaan tuotteeseen ja tekemiseen, vaikka jopa yrityksen hallitus oli toppuutellut lähtöä jenkkeihin. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti Cap Geminin ostaessa Ideanin tänä keväänä käsittääkseni reilusti yli 100 miljoonalla.

IMG_7061

Käynti Netflixissä oli todella inspiroiva!

Netflixin yrityskulttuuri puolestaan oli iloinen poikkeus kaikkeen ennen kokemaani. Firmassa ei määritellä lainkaan työaikaa tai sitä, kuinka paljon saa vaikka lomailla. Jokainen tekee töitä oman parhaan harkintansa mukaan. Kaikki perustuu siihen, että Netflix etsii vain motivoituneita ja jo kannuksensa ansainneita kykyjä ja kommunikoi aktiivisesti strategiaansa työntekijöille.

IMG_7087

Stanfordin kampus koostuu yli 700 rakennuksesta. Resurssit ovat hieman eri tasoa kuin Suomessa.

Vierailu Teslan tehtaalla oli ehkä hämmentävin kokemus vähään aikaan. Ensinnäkin tehdas ei vastannut lainkaan kuvaani huippumodernista autotehtaasta – mutta ei se tehdas toisaalta sellainen ollutkaan. Paikka näytti sekaiselta, työntekijät laahustivat ympäriinsä omissa farkuissaan ja T-paidoissaan ja tavaroita oli vähän hujan hajan. Ajelimme tehdasta ympäriinsä vieraille tarkoitetussa pienessä junassa ja oppaamme selosti kaiken hienoutta suorastaan hurmostilassa. Pelkäsimme, että hän Tesla-hurmiossaan pillahtaa liikutuksestaan itkuun, mutta näin ei sentään käynyt. Esimerkiksi ”upeaa teslalaista toisista välittämistä” kuvasi oppaan mielestä keskelle tehdasta kasattu piskuinen viherseinä, johon ”kattoikkunat tuovat aitoa auringonvaloa.” Jep jep.

Opas kiitti meitä vuolaasti, koska meistä tulee seuraavat Tesla-ilosanoman sanansaattajat. No, voisinhan minä sellaisen auton ottaa, mutta hieman meni ehkä hehkutus yli suomalaisen maun.

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella silmät avaava ja ehdottomasti vaivan arvoinen. Itsessä alkoi elää vahva ajatus siitä, että jos joku muu on Piilaaksossa onnistunut, niin miksen minäkin voisi…

IMG_7132 (1)

Reissun kruunasi vielä pikkupoikana aloitetun haaveilun muuttuminen konkreettiseksi elämykseksi. Parina vapaapäivänä suuntasin pyörän selkään ja pääsin polkemaan maastopyöräilyn synnynseuduille, Marin Countyyn. Tämänkin aspektin takia saattaisi alueella viihtyä hyvinkin!

Petri Hollmén

Ps. Iso kiitos reissun järjestäjille! Sauli, Lotta, Matias, Ville ja muut olivat tehneet huipputyötä työtuntejaan laskematta. Arvostan!

 

 

 

 

Sun oikeudet ja muiden velvollisuudet

Istuin aamulla taas junassa matkalla pääkaupunkiimme. Viereisessä pöytäryhmässä istuu rouvaseurue erään Varsinaissuomalaisen kunnan palkkalistoilta. Heidän erityisala ei käy minulle ilmi puolitoistatuntisen aikana, mutta asenne kylläkin. Matka vie jonnekin oman alan seminaariin Helsinkiin. Poimin seuraavia lauseita heidän keskinäisestä keskustelustaan ja puheluista ulkomaailmaan:

”Ei kuulu meidän tonttiin.”

”Me ei tätä niiden puolesta jumpata. Itse saavat jumpata kyllä tämän kuntoon.”

”Me ei harkkareille kyllä tätä työkalua avata.”

”Mua kyllä niin ärsyttää…”

Into ja ilo loistavat poissaolollaan, paitsi kun keskustelu kääntyy matkalaskuun.

Vartti vierähtää iloisesti siitä vääntäessä, miten tämä seminaaripäivä kuuluu laskuttaa:

  1. siitä hetkestä eteenpäin, kun poistui kotoa
  2. siitä hetkestä, kun juna lähti (joka oli myöhässä – miten se vaikuttaa matkalaskuun?)
  3. vai siitä hetkestä, kun työpäivä alkaisi työvuoron mukaan.

Puhelimella konsultoidaan apua ulkomaailmasta – ja kyllä – tämä matka kuuluu ehdottomasti laskuttaa siitä hetkestä, kun kotiovi aukesi.

”Meillä on siihen tessin mukaan oikeus.”

Niin kauan kuin oikeutesi ovat tärkeämpiä kuin velvollisuutesi, emme tästä suosta nouse.

Petri Hollmén

 

 

 

 

Google Translatorilla huumekauppiaaksi?

lipputanko

Ymmärrys Lyytin tarjoamasta arvosta asiakkaallemme on kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Aiemmin lupasimme kaikkea unettavan insinöörimäistä tapahtumanhallintaan, kuten tehokkuutta, ajansäästöä ja softaa. Totta edelleen, mutta ketä kiinnostaa?

Olemme vihdoin valaistumassa ja ymmärrämme nyt muutaman ison (ja meitä fiksumman) asiakkaamme kautta sekä parin ”kummisedän” avulla, että todellisuudessa asiakkaat haluavat ostaa huomiota kohderyhmältään. Jos bongasit webinaaristamme (katso tallenne täällä) käsitteen kohinasta ja kohtaamisista, niin pääset kärryille jo nyt. Jos et, niin selitän.

Huomiota on nykypäivän kohinassa mahdotonta saada ilman kohtaamista. Tapahtumat (koulutukset, tilaisuudet jne.) mahdollistavat kohtaamisen ja siten myös huomion saamisen. Tehtävänämme on mahdollistaa nämä tapahtumat ja siten kohtaamiset. Asiakkaamme maksavat siis haluamansa kohderyhmän huomiosta. Huomion he voivat hyödyntää ajatusmaailman muuttamiseen, joka johtaa onnistuessaan toimintaan. Toiminta puolestaan johtaa lopulta kasvaviin kassavirtoihin. Jos et pysynyt kärryillä, katso tuo webinaari yltä. Aina on nimittäin riski, että kilpailijasi on sen jo katsonut.

Olemme huomiodiilereitä

Lopputuotteemme on huomio. Suomeksi missiomme kuuluu ”Mahdollistamme kohtaamisia” ja visiomme on olla maailman arvostetuin kohtaamisten mahdollistaja.

Koska 1/6 asiakkaistamme on jo nyt Suomen rajojen ulkopuolelta (ja jatkossa kasvu maailmalta on entistä kovempaa), on arvolupauksemme asiallista punnertaa myös englanniksi.

Päätimme kokeilla ensiksi ”tein itse – säästin” –mallia. Siis Google Translator auki ja ”Mahdollistamme kohtaamisia” sinne sisään. Ulos Google pullautti jotain ”Enabling Encounters”, josta muokkasimme työversioksi ”Enabler of Encounters.” Kuulosti vaikealta lausua, siis uskottavalta.

Onneksi myyntijohtajamme keksi, että työversio lienee hyvä pyöräyttää jollakin natiivilla kielentaitajalla ennen kuin tatuoimme sen otsaamme. Niinpä päädyimme tänään päiväksi Coaching Language –nimisen firman Justinin kanssa kirjoittamaan tarinaamme englanniksi.

Meinasi häpeä pukata pintaan, kun Justin paljasti mitä ”Enabler” tarkoittaa natiiville kielenosaajalle.

Definition of enabler: one that enables another to achieve an end; especially: one who enables another to persist in self-destructive behavior (as substance abuse) by providing excuses or by making it possible to avoid the consequences of such behavior.

Siis suomeksi henkilö, joka pyrkii saattamaan kaverinsa hautaan addiktiota hyödyntämällä.

Okei. Tämä ei nyt oikein sovi meidän arvolupaukseksi. Ihan kiva, ettei ehditty innoissamme tilaamaan T-paitoja koko firmalle tällä tekstillä!

Justin haastoi ajatteluamme päivän verran ja lopuksi pääsimme tulokseen, joka on jotain ihan muuta kuin suomeksi olevat lupauksemme, mutta jota innostaa meitä kaikkia.

”Kill the noise! Get attention.”

Missiomme on siis tuhota kohina (ainakin hetkeksi, tietyssä ajassa ja tietyssä paikassa) ja siten tarjota asiakkaillemme aikaikkuna, jolloin heillä on haluamansa kohderyhmän jakamaton huomio.

”The most respected attention dealer in the world.”

Niin kuuluu nyt komea visiomme.

Jos siis huomio kiinnostaa (täällä tai maailmalla), niin tervetuloa kaupoille. Attention dealer-osastomme tsekkaa tarpeenne ja myy sopivan määrän huomiota. Te voitte sitten käyttää huomion oman bisneksenne räjäyttämiseen. Miten sen teemme? Teknologian ja ammattitaidon uniikilla yhdistelmällä. Jos et usko, niin haasta meidät!

Päivän oppi oli siis, että ”tein itse, säästin” –asenne on ihan kiva, mutta ainoastaan kodin pienremonteissa. Eikä niissäkään. Ylhäällä oleva kuva on lipputangostamme, jonka ihan itse asensin. Käyttäkää ammattilaisia, niin säästätte monta noloa hetkeä ja hiihdätte kovempaa kuin kilpailijanne!

Petri Hollmén

Attention Dealer, Huomiodiileri

Ps. Joko teillä on ”Attention Strategy?” Jos ei, niin pitäisikö olla?

 

Nordic Business Forum 2016 – mitä opin?

img_4777

Varoitus: en aio tässä blogissa pohtia NBF:ia tapahtumana. Aion vain ja ainoastaan käydä muistiinpanoni läpi kaikkien puhujien osalta ja listata jokaiselta tärkeimmän tai tärkeimmät ”Take home messaget.

En aio pohtia kovinkaan syvällisesti puhujien sanomaa tai sitä, ovatko he mielestäni oikeassa vai väärässä. Tämän tekeminen kahden päivän ja usean puhujan osalta vaatisi aivan liikaa toimituksellista taustatyötä. Käyn vain läpi kunkin puhujan tärkeimmät ajatukset minun näkökulmastani.

Scot Galloway – Death of the Advertising Industrial Complex

Scot on bisnesproffa, joka lähinnä huusi oman sanomansa lavalla.

Opin Scotilta, että tulevaisuus ei näytä telkkarille kovinkaan hyvältä. Perinteinen brändimainonta on kuollut ja nykyään vahvat brändit rakennetaan videoalustoilla ja kohtaamalla ihmisiä lippulaivamyymälöissä.

”Store is the first kiss!”

Tämä oli mielenkiintoinen ajatus ja koitin hahmotella sitä sopimaan SaaS-maailmaan. En ihan onnistunut. Paitsi ehkä digitaalisen kaupan osalta.

Ehkä tärkeimpänä ja omaan elämänvaiheeseeni sopivimpana ohjeena poimin vahvan viestin siitä, että johtajan tulisi karsia kaikki turhat asiat omasta päivästään ja hoitaa joku muu tekemään ne puolestaan. Lupaan yrittää.

Des Traynor – Creating a Product First Company

Des on meilläkin käytössä olevan Intercom-asiakaspalvelusoftan perustaja. Des koitti takoa päähäni, että tuote on keskiössä ja markkinoinnin voi tällöin unohtaa. Tätähän suomalaiset insinöörit ovat yrittäneet tehdä vuosikymmeniä. Mutta ehkä jokin on muuttunut, kun SaaS on mullistanut koko softabisneksen.

Suurin mullistus liittyy, ei enempää eikä vähempää kuin kaikkeen. Ainakin Desin mukaan. Käyttäjälähtöinen suunnittelu, jakelu, hinnoittelu, bisnesmallit ja ”try before you buy” ovat kaikki uusia juttuja, jotka tekevät SaaS-bisneksestä erilaisen.

”Worry more about churn than growth!”

Tuon Desin ajatuksen vein mukanani töihin, vaikka väitänkin sitä aina kantaneeni mukanani. Suomeksihan se tarkoittaa sitä, että ”pidä huolta asiakkaistasi.” Ehkä tässä ymmärsin kuitenkin sen kriittisyyden kasvun mahdollistajana.

Peter Diamandis – Implications of Exponential Technologies Digitization

Peterin CV on sen verran pitkä, etten viitsi edes alkaa sitä avaamaan. Lyhyesti sanottuna Peter maalasi eteemme kuvan tulevaisuudesta, jossa mikään ei ole enää kuin nykyään. Ja hänen mielestään se on mahtavaa ja täynnä mahdollisuuksia.

Itse en innostunut tulevaisuudenkuvasta, jossa minussa olevat sensorit kertovat 3D-printterille, mitä ruokaa minulle tulee tänään tulostaa, jotta kehoni saa juuri oikean määrän kaikkea oikeaa ja hyvää. Tai että droneja on taivas täynnä kuvaamassa ja mallintamassa kaikkea. Haluan jatkossakin syödä sitä, mitä tekee mieleni ja juoda viiniä sen kanssa, vaikka joskus tulisikin krapula.

”Find a great problem and solve it.”

Tästä olen samaa mieltä. Tähän perustuu myös oma yritykseni Lyyti. Tosin minä suosittelen ensiksi aina miettimään asioita omien ongelmien kautta. Niitä on kivempi ratkoa.

”Easiest way to be a billionaire is to help billion people.”

Jep. Kun olin yläasteella, haaveiltiin siitä, että olisi myynyt lyijykynän kaikille kiinalaisille. Siinäkin olisi tullut rikkaaksi.

Gary Vaynerchuck – Why Smart People Dismiss Social Media, and Why They Shouldn’t

Gary on virtaa täynnä oleva kaveri, joka vei viinibisneksen markkinoinnin Twitteriin ja tienasi sillä sievoisen summan rahaa.

Garyn mukaan jokainen meistä on media. Tai ainakin pitäisi olla. Ja jokaisen yrityksen tulisi tajuta olevansa ensisijaisesti mediatalo.

Garyn presiksessä oli energiaa ja vauhtia vaikka pienelle kylälle. Poimin pari lausetta sekä yhden konkreettisen teon teinkin jo.

”Don’t spend time on hiring, spend it on firing.”

Ennen kuin kukaan vetää herneet nenään, niin lue. Lause tarkoittaa sitä, että työpaikan ottaminen on riski myös työntekijälle ja siksi ihan ensimmäisten kuukausien aikana tulisi tehdä selväksi, mitkä on tavoitteet ja myös seurata niitä. Jos näyttää siltä, että kyseessä on virherekry, niin oma virhe tulisi myöntää mahdollisimman pikaisesti. Muuten tekee karhunpalveluksen sekä itselleen että toiselle.

”You need to know who you are. And be yourself!”

En voisi olla enempää samaa mieltä. Somessa, kuten ei livessäkään pärjää vetämällä jotain roolia. Riisu naamarisi, tunne kuka olet, ole ylpeä siitä ja anna mennä!

Konkreettinen ohje:

Garyn mukaan FB-mainonta on vielä suhteettoman halpaa hyötyihin nähden. Niinpä hänen vinkistään kirjoitin blogin ajatuksistani, jaoin sen Faceen ja laitoin sille parilla sadalla kampanjan pyörimään. Tavoitteenani on saada satoja ihmisiä lukemaan blogini kohtaamisten merkityksestä ja osallistumaan myös webinaariini aiheesta. Lue ja osallistu!

Dick Costolo – From Twitter to a New Economy

Dick oli Twitterin toimari vuosina 2010-2015. Sitä aiemmin hän on näemmä toiminut myös improvisoivana koomikkona. Pakko sanoa, että se ei kyllä enää lavakarismasta näy.

Poimin Dickiltä mainioita vinkkejä tuotekehitykseemme. Hänen sanomansa oli, että salli virheet.

”Bias to yes.”

Tästä ajatuksesta pidän. Huudetaan mieluummin aina ensiksi ”YES!” kuin ammutaan lonkalta alas ideoita. Kokeillaan ennen tuomiota.

”First dozen of the people always set the culture.”

Ehkä juuri siksi koen tällä hetkelle Lyytin ollessa 30-henkinen firma kulttuurin rakentamisen ja mallintamisen niin tärkeäksi. Olin ehkä ymmärtänyt tämän henkisesti jo itsekin, mutta Dickin viesti tuki ajatuksiani.

”Bad news have to find the CEO!”

Totta. Ilouutiset tullaan aina kertomaan, mutta huonoja piilotellaan. Meilläkin asia pitäisi kääntää siten, että huonoista uutisista palkitaan. Muuten niitä ei uskalleta tuoda esille. Näen jo Lyytin ”Bad News Prize” –seremonian tulevaisuudessa.

Dick puhui rauhallisesti, toinen käsi lähes koko ajan taskussa enkä oikein tiedä, missä vaiheessa hän otsikkoaan sivusi. Hälläväliä, minä sain ihan hyviä oppeja omaan työhöni.

Jessica Jackley – KIVA and New Business Thinking

Jessica on yksi KIVA.org –palvelun perustajista. Sen avulla lainaraha löytää pienissä puroissa kehittyvien maiden yksityishenkilöiden lainatarpeet. Pirun siisti malli, pakko sanoa!

Jessica kertoi KIVAn tarinan ja innostuin itsekin niin, että lainasin heti ensimmäiset 25 dollariani KIVAn kautta naiselle jonnekin Tajikistaniin koulutustarpeisiin.

”Having nothing doesnt’t mean becoming nothing.”

Tästä ajatuksesta tykkään. Et ole sidottu sinulle annettuihin pelikortteihin. Valitse itse paremmat kortit tai muuta pelin sääntöjä sinulle paremmiksi.

Vineet Nayar – Employees First, Customers Second

Vineet kuuluu bisnesmaailman arvostetuimpiin ajattelijoihin. Ja mikä parasta, hänellä on vaikuttava track record taustallaan myös käytännön teoista. Googlaa, niin tiedät.

”Do you have grandmother’s vision for your employees?”

Tämä lause kolahti. Intiassa isoäiti ottaa aina vastasyntyneen tarkasteltavakseen ja ennustaa, mitä lapsesta tulee. Jos vauvalla on pitkät jalat, voi hänestä tulla vaikka kilpailija jne. Sitten hän lausuu ennustuksensa ääneen. Ja hämmentävän suurella prosentilla näin tulee myös käymään.

Se johtuu tietenkin siitä, että koska suku uskoo siihen, alkaa kasvava lapsikin pikkuhiljaa uskomaan kohtaloonsa ja tekemään töitä sen eteen.

Kuinka monelle työntekijälle on selkeästi kerrottu, mitä hänestä jonain päivänä toivotaan? Liian harvalle ja siksi he eivät aktiivisesti ponnistelekaan kohti korkeampia tavoitteita.

Toinen asia, joka jäi mieleeni oli Vineetin lanseemara ”Visio kädenpuristuksessa”. Hänen tavoite oli, että jokainen työntekijä kertoisi ylpeänä työpaikastaan jo kädenpuristuksessa. Ja pikkuhiljaa tämä toive alkoi toteutua.

”Vision & leadership is not enough. You need structure of execution!”

Pelkkä ajatus ja johtajuus eivät siis vielä riitä. Tarvitaan myös toimintamalli. Ja johdon tärkein tehtävä on toimia asiakaspalvelijana henkilökunnalle. Niinpä!

Jälkikäteen ajateltuna sain ehkä eniten irti Vineetin showsta. Vaikka showna se oli rauhallinen eikä kosiskellut yleisöä juuri nauramaan.

Amy Chua – Triple Package: What Really Determines Success

Amy on lakinainen, joka on kirjoittanut kohua herättäneen kirjan ”Tiikeriäidin taistelulaulu.” NBF:ssa hän oli puhumassa kulttuureista ja ns. ”Triple Package” –mallista. Siitä, mistä johtajat syntyvät.

Hän on aihetta tutkinut sekä oman kokemuksen että akateemisen tutkimuksenkin kautta ja todennut, että monta johtajaa yhdistää kolme seikkaa:

  • Superiority Complex (tunne paremmuudesta jossain)
  • Insecurity (tunne siitä, ettei vielä ole riittävän hyvä)
  • Impulse control (kyvystä hallita omia halujaan)

Amyn esitys oli pitkälti paperistalukua, joka on sinänsä hämmentävää hänen kilometreillään luonnoimassa ja esiintymässä. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa konkreettista kotiinviemistä ei juuri tarttunut.

Seth Godin – How to Get Your Ideas Spread

Jos Amy luki paperista, niin Seth ei. Seth on markkinointiguru ja hänen shownsa oli ajatustenherättäjä. Selkeästi eniten olin tehnyt muistiinpanoja Sethin setistä.

”Find small signal and amplify it!”

Etsi siis heikkoja signaaleja ja vahvista niitä markkinoinnillasi. Dataan perustuva markkinointi katsoo asioita aina peruutuspeilin kautta.

”Mass marketing = marketing for the average.”

Massamarkkinointi ei enää toimi. Lähtökohtaisesti se on onnetonta, koska massa = keskiverto. Keskiverto ei enää riitä.

”Good and bad news: everyone is one click away.”

Tämä tekee kaikesta mahdollista ja samalla erittäin vaikeaa. Suomalainen toimija ei paini suomalaisten kilpailijoiden kanssa, vaan koko maailman.

”How much do you spend on making something worth talking about?”

Tee kiinnostavia asioita. Älä sitä, mitä kaikki muut. Herätä keskustelua ja mielipiteitä. Älä ole keskiverto.

”Salto mortale”

Salto mortale on italiaa ja tarkoittaa kuolemanloikkaa. Englanniksi termi taitaa olla leap of faith, siis luottamusloikka. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että koskaan et ole riittävän valmis. Sinulla ei tule koskaan olemaan riittävästi tietoa käytettävissäsi ja aina on liian aikaista. Mutta silti tuo hyppy on tehtävä, sillä muuten ei koskaan tapahdu mitään.

Tony Hawk – Finding Success Through Passion and Reinventing Your Brand Along the Way

Tony on maailman kuuluisin skeittaaja ja on tehnyt nimestään tuotemerkin, jonka alla on myyty miljardilla tavaraa. Tonyn tarina on tietenkin sinällään mielenkiintoinen, mutta siitä ei juuri muistiinpanoja kertynyt. Ehkä se, mistä tietää olevansa oikeassa hommassa, jäi parhaiten mieleen:

”When you hurt badly, but wan’t to try immediately again.”

Eli et lannistu ensimmäisestä mahalaskusta vaan sisuunnut. Silloin tiedät olevasi jäljillä.

Ed Catmull – Culture of Creativity

Ed on Pixarin perustajia ja Walt Disney Studioksen pressa. Siis ilmeisen luova kaveri. En tiedä, johtuiko jo turnausväsymyksestä, mutta Edin unettava tapa puhua toisen päivän viimeisenä esiintyjänä ei oikein inspiroinut. Silti sain hyviä pointteja talteen.

”Enable creativity vs. Stop blocking creativity”

Älä siis mieti, miten nykystruktuurissa voisi saada enemmän luovuutta irti, vaan selvitä, mikä nykymallissa estää luovuuden. Tällaisia asioita ovat esim. liika byrokratia ideoiden testaamisessa. Samaan liittyy seuraava ajatus:

”It is much easier to fix problems than try to prevent all of them.”

Et siis voi ennustaa kaikkia ongelmia ja siten estää niitä etukäteen. On parempi tehdä ja korjata, jos ongelmia ilmenee. Tämä olisi todella hyvä muistaa meidänkin töissä. Harvoin – tai ei koskaan, jos totta puhutaan – virheemme aiheuttaisi esimerkiksi jonkun kuoleman. Mitään kovin vakavaa ei siis oikeasti voi tapahtua. Miksi emme siis kokeilisi aktiivisemmin?

Suomeksi sanomme, että anteeksi saa helpommin kuin luvan. Siis testiä kehiin vain!

”Magic happens as ego leaves the room and focus is in the problem.”

Kun kaikki unohtavat omat henkilökohtaiset agendansa ja keskittyvät aidosti ongelmanratkaisuun, niin saadaan ihmeitä aikaan. Olen itsekin ollut todistamassa tällaista, joten Edin kokemus aiheesta kolahti.

”People first, then ideas.”

Tähän on hyvä päättää. Allekirjoitan täysin. Tiimi on ykkönen, sitten vasta ideat. Hyvä tiimi saa huononkin idean toimimaan, mutta huono tiimi pilaa hyvänkin idean.

JÄLKIKIRJOITUS

Sain siis kahdessa päivässä tiivistettynä kuutisen sivua muistiinpanoja. Toisaalta, melkein jokaisen puhujan sisältö olisi katsottavissa netissä ilmaiseksi. Miksi silti ostin liput välittömästi ensi vuodelle? Syy on kohtaamisen merkityksessä. Haluaisin, että luet siitä lisää täällä.

Ja tule mukaan webinaariimme aiheesta. Se on täysin ilmainen ja jos ymmärrät kohtaamisen todellisen merkityksen, niin hiihdät kilpailijoista ohi mennen tullen!

Petri Hollmén

 

 

Miksi Stockan myyjä ei myy?

 

Kävin tänään aamulla Salesforcen tilaisuudessa, jossa Stockmannin edustaja kertoi, miten laiva kääntyy. Tavarataloissa on kuulemma jo todella kova pöhinä ja ovipumput laulaa.

Sen jälkeen kävin Helsingin keskustan Stockalla. Kollegani hoiti ostoksiaan ja minä kysyin myyjältä, että mitäs ravintolaa hän suosittelisi lounaalle. Myyjän takana 20 metrin päässä oli stockan pikalounaspaikka ja tiesin, että yläkerrassa on myös ravintola.

“Ai meillä täällä talon sisällä vai?” vastasi myyjä.

“Niin, vaikka. Jokin sellainen, mistä saa hyvää ruokaa ja kohtuu nopeasti.” Ajattelin, että hän ohjaa meidät expreslinjastolle.

“Niin. On meillä tuolla ylhäällä joku ravintola, mutta en tiedä minkälainen se on. Me kun emme saa siellä käydä. Paitsi tietenkin vapaa-ajalla, mutta en ole koskaan käynyt. Suosittelen, että kävelette tuosta ovesta ulos…”

…sanoi myyjä, ja osoitti ovea, joka johti Aleksanterinkadulle. Siis ulos tavaratalosta. Sitten hän jatkoi:

“Siitä jokunen sata metriä on sellainen joku Cantina Vest vai mikä se oli. Sellainen texmex. Siellä minä käyn. Se on ainakin hyvä.”

Harvoin tippuu meikäläisen leuka lattiaan. En voinut uskoa, että meidät ohjattiin ulos tavaratalosta ruokailemaan jonnekin muualle, koska myyjällä ei ollut mitään käsitystä, minkälainen heidän yrityksensä ravintola on.

Aikoinaan ravintola-alalla jokaisen työntekijämme velvollisuus oli syödä koko lista läpi, jotta tietäisivät mitä myyvät. Lisäksi kaikille lyötiin lahjakortti kouraan, jolla pääsi kolmen kaverinsa kanssa kokemaan risteilytuotteemme. Tämä oli velvollisuus, joka piti suorittaa sesongin parin ensimmäisen viikon aikana. Minulle ei olisi tullut mieleenkään kieltää oman tuotteen kokeilua keneltäkään.

Ovipumppu tosiaan laulaa, mutta väärään suuntaan. Tässä minun ohjeeni tämän hienon institution pelastamiseksi: ovipumppu saa laulaa vain sisäänpäin. Tavaratalon myyjän tulee tuntea talon kaikki palvelut ja suosittelu tulee tulla selkärangasta. Tavaratalo, jos mikä, on mahdollisuus myydä lisää lähes rajattomasti. Me ihmiset kun olemme sellaisia eläimiä, että kun on nälkä, niin ostamme ruokaa. Kun joku suosittelee vaatetta väittäen, että se tekee minusta komean, niin minä ostan. Jos siihen vielä kehutaan kenkiä kylkeen, niin tuskin voin vastustaa. Minua voi pallotella osastolta toiselle vaikka kuinka, kunhan minusta pidetään hyvää huolta. Jos myyjä olisi kysynyt, että onko herroilla muuta tarvetta, olisin voinut mainita, että tarvitsen itseasiassa uudet housut ja vartti olisi aikaakin nyt.

Tällä kertaa minulle näytettiin ovea ja suositeltiin poistumaan lounaalle toisaalle. En usko, että Stockan isoin ongelma on verkossa, vaan kyllä se on myymälän lattiatasolla. Jos siellä tarjoaa ylivertaista palvelua, voi myydä vaikka kuinka!

Ps. Hämmästyksen jälkeen minusta tuli surullinen. Eihän tätä näin voi tehdä. Nyt tuhotaan instituutiota ihan liian halvalla. Teettehän tälle jotain?

 

 

 

 

Lisää paperitöitä yrittäjille, pliis!

unnamed

Silläkin uhalla, että joku pitää minua turhasta nillittäjänä, niin avaudunpa (taas) vähän.

Pari vuotta sitten meillä oli se ensimmäinen ja kuuluisa työsuojelutarkastus. Sen lopputuloksena otimme lusikan kauniiseen käteen ja rustasimme ne dokumentit, jotka meiltä vaadittiin. Check ja done! Sitten taas bisneksen pariin.

Dokumenttilistan pituutta olen aina välillä itsekin hämmästellyt. Ne yrittäjät, joille olen omat dokkarimme antanut työsuojelutarkastukseen valmistautumista helpottamaan (lue: vaihda firman nimi, that’s it), ovat suorastaan pudottaneet leukansa. Rustasimme siis seuraavat paperit:

  1. Työsuojelun toimintaohjelma (2 sivua)
  2. Päihdeohjelma (13 sivua)
  3. Turvallisuusohjeet (15 sivua)
  4. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi (1 sivu)
  5. Riskien arvioinnin suunnittelu (3 sivua)
  6. Riskien arviointikohteiden valinta (1 sivu)
  7. Riskien arviointilomake – ergonomia (2 sivua)
  8. Riskien arviointilomake – henkiset riskit (2 sivua)
  9. Riskien arviointilomake – kemialliset aineet (2 sivua)
  10. Riskien arviointilomake – tapaturmat (2 sivua)
  11. Riskien arviointilomake – fysikaaliset (2 sivua)
  12. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma (11 sivua)
  13. Voimassaolevat säädökset -koonti (1 sivu)
  14. Työnajanseuranta-Excel

Yhteensä 14 dokumenttia, joissa on 57 sivua ja sitten yksi Excel.

Arvatkaa, kuinka monta kertaa näitä dokumentteja on niiden tallentamisen jälkeen luettu? Miten ne siis muuttivat toimintaamme?

Yrityksemme on taas piru vie kasvanut ja lähestyy seuraavaa kammottavaa suojelun, suunnittelun, dokumentaation ja kartoittamisen rajapyykkiä. Kolmaskymmenes työntekijä saattaa pian olla toimitiloissamme alttiina vaaroille ja riskeille.

Siksi onkin täysin oikein ja ansaittua, että saamme pian laadittavaksi tasa-arvosuunnitelman. Ja onneksi vuonna 2015 laki muuttui siten, että sen lisäksi on puserrettava kasaan yhdenvertaisuussuunnitelma. Ah! Tuskin maltan odottaa noita ihanasti kahisevia aanelosia täynnä kaiken väärinteon estävää suunnitelmatekstiä.

Firman 30. työntekijä saanee siis huomenlahjakseen tehtävän tuottaa taas pari uutta dokumenttia. Uskaltaakohan meille enää kukaan hakea töihin? Varsinkin kun julkisesti myönnän, että edes tätä pommiuhkaukseen valmistavaa dokumenttia ei kukaan enää säilytä pöydällään käyttövalmiina. Vaikka siinä on kuvia ja kaikkea.

Petri Hollmén

Suunnitelmatalouden vankkumaton puolustaja

 

Vinkki toimitilakehittäjille – tarpeet ovat muuttuneet

TS tänään: Turun keskusta ei houkuttele firmoja.   

Olen Rauno Puolimatkan kanssa samaa mieltä, että moni yritys siirtää toimintonsa turhaan Helsinkiin. Pienellä säädöllä (VR + Onnibus) voi hyvin toimia Turusta ja samalla saavuttaa paremman elämänlaadun (lyhyemmät etäisyydet, edullisemmat asunnot jne.). Varsinkin kun VR starttaa nopeamman junan, joka vie suoraan Helsingin keskustaan melkein samassa ajassa, kuin Espoon perukoilla asuva jurnuttaa 25 km Helsingin ruuhkassa aamuin illoin. Jos Turussa toimiessa säästää esim. vain 10 000€ vuodessa edullisempien palkka- ja toimitilakustannusten vuoksi, voi sillä rahalla tehdä noin 700 yksisuuntaista matkaa Turun ja Helsingin välillä. 

Puolimatkan kanssa olen siitä erimieltä, etteikö kysyntää olisi. Tarjonnan on vain kohdattava kysyntä.

Juuso Virtasen kanssa olen siinä samaa mieltä, että jotta keskusta olisi kilpailukykyinen esim. Kupittaan alueen kanssa, on alueen toimitilojen kehityttävä.

Tarpeet ovat muuttuneet. Esim. me olemme Lyytin kanssa laajentuneet nykyisissä tiloissa lähinnä naapuritoimistoja valtaamalla (väkivallattomasti, tosin). Ei ole optimaalista toimia kolmen ulko-oven takana, mutta kriteereitä täyttäviä tiloja ei keskustassa ole. No, mitkä on ne kriteerit meille (yleisten toimiston ominaisuuksien lisäksi)?

– hyvät suihkutilat (moni urheilee töihin)

– turvallinen ja helppopääsyinen pyörävarasto

– 100m torilta, jotta Turun loistavat lounasravintolat eivät ole viittä minuuttia kauempana kävellen

– valokuituyhteydet

Kävin tutustumassa mm. Puolimatkan KOP-kolmion projektiin. Upeat tilat, mutta ei minkäänlaista mahdollisuutta puku- / suihkutiloihin. Pyörät olisi taas pitänyt laittaa parkkiin torin kulmalle. Kuinkakohan usein saisi täyttää vakuutuspapereita pöllityn fillarin takia?

Nykyään tärkeintä ei enää ole (ainakaan kaikille firmoille) jalkapallokentän kokoinen parkkialue, vaan hyvät julkiset yhteydet ja em. asiat. Ihan vinkkinä Puolimatkan seuraavaan projektiin. 

Vaikka esim. Kupittaa tarjoaa hyviä tiloja ja vaikka Santtu Kiilin Mauno on mainio paikka, on monipuolinen lounasravintolatarjonta esim. meidän sijoittumisessa todella tärkeä kriteeri. Siksi pysymme keskustassa ja pidämme osaltamme Ludun, Kauppahallin, Blankon, Kellariravintolan ja muut toimijat elinvoimaisina. 

Lisäksi haluan vielä kommentoida Progmania: mahtavaa, että kasvufirmoja löytyy ja ne pysyvät Turussa. Mutta pöytäjääkiekkoa ei todellakaan voi pelata istualtaan. Optimit peliolosuhteet muodostuvat juuri pelipöydän levyisestä pöytätasosta (ei pyöreä, kuten kuvassa), jossa on sähköjalat korkeudensäätöä varten. Oppia voi tulla hakemaan meidän toimistosta.