Kahden kalan salaatti – Juhlahumua

Juhlien järjestäjiä on monenlaisia – ja niin on juhliakin. Toiset valmistelevat kemuja vuoden ja hukkaavat välillä metsän puilta. Näin käy helposti varsinkin häitä häärätessä. Itseäni miellyttävät juhlat vaativat vain neljää asiaa:

– hyvää seuraa
– hyvää ruokaa
– hyvää viiniä
– hyvää musiikkia

Muut asiat ovatkin sitten lillukanvarsia. Mutta jos noista jonkun jättää pois, niin ei tuu mittään…

Olimme viime viikonloppuna varsin epätavallisissa häissä Italiassa. Kahdeksankymmenen vieraan joukossa oli kymmenen eri kansallisuutta – todellinen kansainvälinen sillisalaatti siis. Ehkäpä siksi järjestäjät olivat joutuneet keskittymään vain ja ainoastaan oleelliseen. Ja siksipä niistä sukeutuivatkin varsin loistavat karkelot! Tarjoilen teille kuvakattauksen Italian herkuista – niin lautasella kuin maiseminakin. Pääset kuvakattaukseen tästä.

Itselläni juhlakausi vain jatkuu. Mittariin kilahtaa pyöreät 30 vuotta maanantaina ja lisäksi sain kunnian vastaanottaa kahden upean yrityksen toimitusjohtajuuden tällä viikolla.

Silloin juhlittakoon, kun juhlan aika on!

Kahden kalan salaatti

Italian innoittaman nautimme tätä herkullista ja edullista salaattia eilen alkupalaksi. Tuo kesän kielelle.

AINEKSET
– 6 savusilakkaa
– 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (satsaa euro enemmän per purkki, saat huomattavasti parempaa!)
– 4 kypsää tomaattia
– 1 tölkki isoja valkoisia papuja
– 1/2 punasipuli
– ruohosipulia
– hyvää oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Irrota lihat savusilakoista. Valuta säilykkeistä öljy pois. Pilko punasipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Sekoita pavuista, punasipulista ja tonnikalasta salaatti. Leikkaa tomaatit siivuiksi ja asettele siivut lautaselle. Pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Kokoa päälle papusalaatti. Koristele savusilakan lihalla ja ruohosipulilla. Rouhi pinnalle vielä mustapippuria ja nauti!

Juhlavaa viikonloppua!


Perjantaikokki

Pätkälomailua – Kanttarellipannukakku

Työni luonteeseen kuuluu, että kesällä ei ihmeemmin ehdi lomailla. Siksi heitämmekin vapaalle vuoden aikana useammassa lyhyessä jaksossa. Tällä kertaa pienen pakon lomalle aiheutti italoystävän häät Milanon lähistöllä. Siis perhe mummilla vahvistettuna lentokoneeseen ja Italiaan!

Tällä kertaa seurueen passit olivat matkassa ja voimassaolo oli tarkistettu useampaan otteeseen. Viime kerran muistorikasta reissua emme kaikilta osin halunneet toistaa.

Suuntasimme hyvien ystäviemme luokse innolla. Häiden takia emme saaneet vakiomajoitustamme ystävämme kotona, vaan meidät majoitettiin lähisukulaisen hoteisiin. Vannon vieraanvaraisuuden nimiin ja taidan olla aika hyvä myös nauttimaan edusta minulle sitä tarjottaessa. En siis pahastunut, kun tuli käsky olla etsimättä hotellihuonetta vierailun ajaksi.

Tällä kertaa en kyllä tiennyt yhtään mitä odottaa. Maittavan tervetuloillallisen jälkeen meidät ohjattiin vanhalle, pieteetillä restauroidulle maatilalle keskellä pohjoista ruuhka-Italiaa. Saimme neljäksi päiväksi yksityiskäyttöön todellisen keitaan, jonka pihalla oli lummelampi, uima-allas, jänöjusseja ja kanoja. Aurinko lämmitti 28 asteen voimalla ja tilaa oli useampi hehtaari ympärillä. Vanha tiiliseinä kasvoi viiniköynnöstä ja rypäletertut odottivat kypsymistä. Makuuhuoneita oli viisi (jokaiselle vaikka oma) ja keittiössä avotakka, leivinuuni, valtava kaasuliesi sekä integroitu rasvakeitin.

Voitte kuvitella, että perjantaikokki oli onnesta soikea.

Yleensä kirjoituksillani on jokin idea tai ajatus. Olisin kokenut varsin falskiksi tätä uima-altaan reunalla ilta-auringossa kirjoittaessani keksiä syvällisiä viisauksia. Olkoon sanoma kaikessa yksinkertaisuudessa, että jos elämä maistuu, niin antaa maistua! Vastatuulta tulee tilaamattakin jossain vaiheessa.

Sallittakoon toinenkin viisaus. Lähetin onnessani terveisiä kuvan kera myös anopille ja appiukolle. Appiukkoni vastasi hehkutuksiini: ”When you treat people well, they treat you well.” Pitäkäämme huolta toisistamme. Se kauppa kannattaa!

Kanttarellipannukakku
Kamera laulaa ja kynä sauhuaa täällä Italiassa, mutta vielä tähän perjantaiseen en teille reseptiä täältä tarjoile. Saatte sen sijaan lisävinkkejä syksyisen sienisadon hyödyntämiseen. Mikäli joku jo kyllästyy kanttarelleihin, niin huoli pois. Kohta ne on kaikki syöty ja siirrymme toisiin raaka-aineisiin! Suppilovahveroita löytyy jo 🙂

AINEKSET
Pannukakku
• 6 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 6 dl maitoa
• 50 g sulatettua voita
• 2 tl leivinjauhetta
• kourallinen pilkottuaa basilikaa
• kourallinen pilkottua persiljaa

Pinnalle
• ½ pkt pekonia
• ½ litraa kantarelleja
• 1 keltasipuli
• pinnalle tuoretta persiljaa pilkottuna

VALMISTUS
Valmista pannukakku. Sekoita maito ja kananmunat. Sekoita joukkoon voi ja jauhot sekä yrtit ja suola. Paista pellillä tai uunivuoassa 175 asteessa 30 – 40 minuuttia.

Pilko sipuli, kantarellit ja pekoni. Paista pannulla sipuleita hetki, lisää kantarellit ja pekoni. Paista kypsäksi. Laita kantarellipaistos pannukakun päälle, koristele persiljasilpulla. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

VINKKI: kuivaa tuoreita kanttarelleja 60 asteisessa uunissa luukku raollaan muutama tunti. Näin niistä tulee paistettaessa mukavan kiinteitä.

Nauti elämästä, myös tänä viikonloppuna!

Perjantaikokki

Borssikeitto – Onnellisen liiton resepti

Polkiessani eilen aamulla töihin, oli sankka sumu laskeutunut Aurajokilaaksoon. Se roikkui oksissa ja sähkölangoissa kiinni eikä häiriintynyt läpiajavien pyöräilijöiden tai autojen aiheuttamasta ilmavirrasta. Sumu oli niin sankka, että eteensä näki vain yhden sähkötolpan verran. Ei satanut, mutta kosteus tiivistyi tipoiksi, jotka roikkuivat kypäräni lipassa aina tärinästä tipahtaen. Tuskin jaksoi Förin sijaisena toiminut Ruissalo-lauttakaan puskea sumun läpi. Ja vain kokeneen kipparinsa ansiosta se löysi joen toiselle puolelle.

Jostain syystä olen aina nauttinut sumusta – jopa merellä. Se peittää kaiken ylimääräisen ja paljastaa vain lähellä olevat asiat. Siinä on jotenkin rauhoittavaa kulkea, kun ei näe, mitä kulman takana odottaa. Sumun tuoma rauha on toki petollista, mutta silti rauhoittavaa. Se on kuin sankka lumisade, jonka jälkeen kaikki kaupungin äänet vaimenevat ja olo on kuin unessa.

Sumussa ajatus kulkee omaa rataansa. Ajatukseni veivät minut viime viikonlopun häihin, jossa nuorimmainen veljeni lupautui valitulleen. Tapasin siellä pitkästä aikaa isosetäni ja hänen vaimonsa. Ikää molemmilla on reippaasti yli 80, mutta asenne on kuin kolmikymppisillä. Isosetäni on intohimoinen tenniksenpelaaja. Hän käy edelleen kahdesti viikossa ”poikien” kanssa pelaamassa. Sain häneltä koulun ensimmäisellä luokalla lahjaksi tennismailan ja siitä lähtien hän on kuvitellut, että olen haka lajissa. En ole kehdannut tunnustaa, että ei minusta tullut hääviä pelaajaa.

Silloin tällöin hän soittaa minulle ja kysyy, pääsenkö tuuraamaan, kun joku heidän vakionelikosta on estynyt. Kerran aikataulu sopi ja lupauduin, kun kuulin, että saan parikseni toisen ”pojan”. Saavuin hallille ja huomasin, että toinen poika on jo aikoja sitten eläköitynyt pankinjohtaja. ”Pojaksi” häntä kutsuttiin, koska ikää oli mittarissa alle seitsemänkymmentä. Muut kaksi kun olivat silloin jo päälle kahdeksankymppisiä. Minä olin hieman yli kaksikymppinen.

Niinpä me ”pojat” haastoimme papat. Juoksin kuin hullu (tai minua juoksutettiin) ja pelin jälkeen hikoilin ja huohotin kuin mikäkin. Vanhat herrat olivat voittaneet meidät, eivätkä oikeastaan edes hengästyneet touhussa. Hävisimme minun vuokseni, mutta se ei haitannut, sillä sain kehuja: ”Oli kiva pelata, kun kerrankin joku kentällä liikkui!” sanoivat papat yhteen ääneen.

Isosetäni on ollut onnellisesti naimisissa jo viisi vuosikymmentä. Häissä tunsin sopivaksi kysyä onnellisen liiton salaisuutta. Isosetäni vaimo vastasi.

”Helppoa se on, kun toinen on melkein kuuro ja toinen puolisokea! Emme häiritte toisiamme!”

Isosetäni höristi kuulevaa korvaansa ja huusi:

”Mitää sää sanoit!”

Ja sitten molemmat aloittivat naurunremakan, jolle häissä soittava pianistikin jäi toiseksi.

Borssikeitto

Tämä keitto on vaimon oma muunnelma ja aivan taivaallisen hyvää. Resepti on jatkoa viime viikon teemalle, eli kuinka hyvää ruokaa tehdään edullisesti. Tämän keiton ainekset eivät montaa euroa maksa – varsinkin kun lampaana käytetään jo edellisessä ruoassa käytettyä paistia.

AINEKSET

– 4 isoa punajuurta
– 2 porkkanaa
– 2 pientä hapanta omenaa
– ¼ kaali
– 2 sellerinvartta
– 1 sipuli
– ½ tl kuminansiemeniä
– 1 l vettä
– 1 rkl vasikanfondia
– 2 rkl rypsiöljyä
– 1 laakerinlehti
– 1 tl kuivattua timjamia
– 300 g lampaanpaistia suikaleina
– 300 g chilibratwurstia siivuina
suolaa ja pippuria
smetanaa keiton pinnalle

VALMISTUS

Silppua vihannekset pieniksi ja paista öljyssä hetki. Lisää liemi ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen n. 45 minuuttia. Lisää lopuksi makkaran- ja lampaanpaistinsiivut.

Tarjoa keitto kera smetanalusikallisen.

Jälkikirjoitus

Uskokaa tai älkää – kirjoittaessani tätä eilen aamupäivällä, sain puhelun. En tunnistanut numeroa. Vastasin ja ääni kysyi kovaan ääneen:
”Onko se Petri puhelimessa?!”
Vastasin, että kyllä.
”Noo hyvää! Pauli tässä. Lähdetkö kuule tennistä pelaamaan!”

Pakko oli lupautua…

Sumuista viikonloppua

Perjantaikokki

***

Lyyti: myy lippuja netissä helposti