Näin se vanha vuosi päättyi

Vanha vuosi päättyy ja kohta uusi vuosi koittaa. Raketit valaisevat Limmat-laakson taivaan. Meillä vuosi vaihtuu erittäin rauhallisesti. Kolmen oman lapsen, yhden kummitytön ja tietenkin vaimon oivassa seurassa. Veikkaan, että paljon ennen puoltayötä on tämä porukka nukkumassa. Sen varmistaa aurinkoisella vuorella lasketellen ja kelkkaillen vietetty päivä. Pitkä, mutta hieno päivä.

Vaikka kummempia juhlallisuuksia emme järjestäneetkään, niin pöytä laitettiin koreaksi. Alkuruoaksi nautimme Sveitsissä erittäin harvinaista herkkua, eli anopin tuomia Piipanojan kylmäsavusilakoita ja au pairin vanhempien tuomaa Piipanojan kylmäsavulohta moussena samaisen au pairin isän leipomalla saaristolaisleivällä (kiitos vain Jukka, erittäin hyvää!)

Pääruoaksi nautimme sampanjalla ryyditettyä risottoa, paistetun peuranfileen ja mustatorvisienikastikkeen kera. Ruuat maistuivat myös lapsille! Risoton resepti löytyy etsimällä blogista sanalla ”risotto”. Peuranfileen paistoin pannulla roseeksi, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin vetäytyä folioon käärittynä kymmenen minuuttia. Kastikeen tein paistamisessa käytetyllä pannulla lisäten siihen desin punaviiniä, hieman lihalientä ja pari desiä kermaa. Sitten suurustin sen Maizenalla. Lisukkeeksi tuli vielä suoraan säilykepurkista (shame on me!) herneitä ja porkkanoita.

Kuluneesta vuodesta ei voi olla kuin onnellinen. Tuleva vuosi tuo uudet haasteet, kuten muuton takaisin Suomeen, mutta emmeköhän me kaikesta selviä!

Erinomaista uutta vuotta kaikille!

Perjantaikokki

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat – Patriotismia

Isänmaallisuus on hieno asia. Yltiöisänmaallisuus taas rajaa objektiivisuutta aikalailla.

Käymme vuosittain Viini-messuilla ja jos olemme liikkeellä keittiöpäällikkömme Julienin kanssa, tipahdamme aina samaan patrioottisten ajatusten sudenkuoppaan. Näin kävi myös eilen.

Julien, ranskalaisena ravintola-alan ammattilaisena, on viinimessuilla elementissään. Onhan Ranska suuri viinimaa. Hän maistaa ja maistattaa meillä mielellään ranskalaisia jumalten juomia. Usein käymme kohteliaasti läpi koko tilan tuotannon, vaikka jo ensimmäisestä huomasi, että ei tuotteissa juuri potentiaalia ole. Mutta kohteliaisuudesta ei viitsitä poistua parempien juomien ääreen.

Minä en voi sortua samaan suomalaisilla tiskeillä, koska niitä ei siellä juuri ole. Sen sijaan kaivan sisimmästäni sen pienen ja innokkaan italiaanon ja vien seuruettani saapasmaan osastoille vailla kritiikkiä. Juuri arvosteltuani Julienia trikolorin värittämästä subjektiivisesta makuaistista, osoitan oman puolueellisuuteni. Vaikka lasissa olisi mitä moskaa, luettelen kohteliaisuudesta (ja osittain kielenhuollon kannalta) ylisanoja viinistä ja sen tekijöiden ammattitaidosta. Eihän heitä sovi loukata, he ovat italialaisia ja ylpeitä työstään.

Objektiivisesti kun pystyisi elämäänsä ja valintojansa katsomaan, saisi aikaiseksi varmaan aika mukavan paletin. Kaikkea tulisi vain kohtuudella ja oikeassa suhteessa. Kaikkia ja kaikkea arvostaen, ilman suuria intohimoja tai inhoja suuntaan tai toiseen. Mutta mikä siinä olisi mielenkiintoista? Paljon mukavampaa on väitellä makuasioista kuin faktoista. Makuasioista väitellään, faktoista jankataan.

Intohimoa tarvitaan, olkoonkin se sitten vaikka yltiöisänmaallista makuaistia, ettei tästä elämästä tule tasaista harmaata objektiivisuutta.

Viinimessuilla näin pilkahduksen aitoa ja todellista innostusta – oikeaa elämän huumaa. Samalla opin myös, mikä on maailman nopein liike. Törmäsin messuilla nimittäin erääseen vanhaan tuttuun ravintolakoulun opettajaan. Hänestä oli juuri tullut isoäiti. Se maailman nopein liike ei nimittäin ole Perjantaikokki avaamassa kuohuviinipulloa. Se on tuoreen isoäidin käden viuhahdus, kun hän vetäisee laukustaan tukun valokuvia lapsenlapsestaan kaikkien ihasteltavaksi.

Siinä on sitä aitoa iloa ja intohimoa!

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat

Huomaa, että valmistus kannattaa aloittaa vuorokautta ennen ruokailua, jotta liha maustuu kunnolla.

AINEKSET
– 500 g peuran paistia (tai hirveä, nautaa yms.)
– 4 isoa porkkanaa
– 4 rkl tuorejuustoa
– 10 siivua metvurstia
– 3 valkosipulin kynttä
– 3 oksaa rosmariinia
– 0,5 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– keittiökäyttöön tarkoitettua narua

VALMISTUS
Pilko valkosipulit siivuiksi. Laita mortteliin rosmariinin ja oliiviöljyn kanssa ja nuiji hetki, jotta maut irtoavat. Poista paistista kalvot ja leikkaa paisti ”auki” levyksi. Rouhi lihan pintaan suolaa ja pippuria. Hiero mausteöljy lihaan ja laita liha muovipussiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi tai mielellään yöksi jääkaappiin.

Leikkaa porkkanat paksuhkoiksi ”kolikoiksi” ja laita ne uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paahda porkkanoita 250 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Pyyhi lihasta ylimääräiset rosmariinit ja valkosipulit. Levitä lihan pintaan tuorejuusto ja lado päälle metvurstit. Rullaa liha takaisin paistin muotoon ja sido keittiölangalla. Paista paistiin kauniin ruskea pinta pannulla. Laita paisti porkkanoiden päälle ja laske lämpö 150 asteeseen. Laita mittari paistiin ja paista, kunnes sisälämpötila on 53 astetta (noin 25 minuuttia – paistin koosta riippuen).

Ota paisti uunista, anna vetäytyä hetki, poista lanka ja leikkaa siivuiksi. Nostele päälle paistinlientä ja tarjoa porkkanoiden kera.

Intohimoista viikonloppua toivottaen,
Perjantaikokki

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa – Rankka päivä töissä?

Itse kukin meistä on kokenut rankan päivän töissä. Takki on tyhjä kotiin mennessä ja väsyttää. Miten sitä jaksaisi innostua vielä leikkimään lasten kanssa?

Kotimatkani taitan pääosin polkupyörällä. Se on yksinkertainen tapa liikkua ja siksi se sopii minulle. Ei tarvitse muuta kuin pyörittää monotonisesti kampia, niin pääsee kotiin. Se on erittäin miehinen liikuntamuoto, kun putkiaivoillakin pärjää loistavasti. Ajellessa aivot tuulettuvat. Varsinkin jos ajelee vastatuuleen, on oikea tuulitunneli. Jalkojen tehdessä työtään ilman sen kummempaa miettimistä, ahkeroivat aivot. Ne heittävät turhaa tietoa roskikseen, siirtävät vähäpätöiset murheet ajatusten autiomaahan ja pinnalle jäävät ne oikeasti tärkeät asiat.

Kotioven avatessa mielessä onkin sitten vain enää perhe. Ovi aukeaa ja jalkoihin hyppää kaksivuotias prinsessa. ”Tuuppa iskä syömään!” – käy käsky ja kädestä pitäen talutetaan pöytään, ennen kuin kypärää ehtii riisua. ”Otappas iskä viiniä” on seuraava komento ja käteen työnnetään maitolasi.

Jotkut pohtivat, että miten sitä jaksaisi työn lisäksi vielä hoitaa lapsia. Minä mietin, miten sitä ennen jaksoikaan ilman lapsia? Tai ilman tällaista kotikohtelua?

Sain viikolla puhelun Italiasta. Saapasmaan posti oli vihdoin kantanut joululahjamme perille – vain vajaassa kahdessa kuukaudessa! Italialainen ystäväni kiitti kuvakalenterista ja kehui poikavauvaamme komeaksi. Sitten hän ihmetteli, että ovatpa suomalaiset innokasta kansaa, kun noin lapsia tekevät. Ennen kuin ehdin kommentoimaan, totesi hän, että ”Niin. Mutta Suomessahan on pitkä ja pimeä talvi…”

Toivottavasti kevät ei tule ihan vielä.

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa

AINEKSET
– 400 g sikanauta-jauhelihaa
– 400 g peuran (tai lampaan) jauhelihaa
– 2 kananmunaa
– ¾ dl korppujauhoja
– 2 rkl paahdettua sipulia (tai kuullotettua sipulia)
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 tl kuivattua timjamia
– 1tl kuivattua rosmariinia
– tilkka oliiviöljyä paistamiseen
– 2 dl kermaa
– n. 4 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 iso kesäkurpitsa
– 1 parsakaali

VALMISTUS
Pilko ja kuullota sipuli öljyssä. Jos käytät valmiiksi paahdettua ”hotdog-sipulia”, ei sitä tarvitse paistaa. Vatkaa kananmunaa vispilällä hetki. Näin saat kuohkeampia pullia. Sekoita kananmunan joukkoon korppujauhot, sipuli, jauhelihat, pilkotut valkosipulit ja mausteet. Tee taikinasta isohkoja pullia. Paista pannulla pulliin ruskea pinta ja nostele pullat kattilaan. Kaada pannulle vesi (jotta saat kaikki maut pannulta talteen) ja sekoittele hetki. Kaada vesi kattilaan (siten, että pullat lähes peittyvät). Lisää joukkoon kerma ja hauduta miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa liemen kastikkeeksi.

Pilko kesäkurpitsa sormen paksuisiksi siivuiksi. Ripottele siivujen pinnalle suolaa ja anna maustua kymmenisen minuuttia. Suola imee kosteutta siivuista. Voitele siivut öljyllä, kuumenna parilapannu kuumaksi ja paista molemmin puolin, yhteensä n. 6-8 minuuttia.

Pilko parsakaali ja höyrytä kypsäksi.

VINKIT
Vatkaamalla kananmunaa vispilällä ennen kuin lisäät jauhelihat, saat kuohkeammat pullat. Ja jos käytät parilapannua, kuumenna se erittäin kuumaksi, niin saat kauniit raidat. Mutta älä laita öljyä pannulle, vaan voitele paistettavat raaka-aineet kevyesti öljyllä. Näin ei pannu savuta, eivätkä paistettavat raaka-aineet pala pannuun kiinni.

Mukavan pimeää viikonloppua!

Perjantaikokki

Joko vaikutit?

Minä haluaisin kauppoihin enemmän marinoimattomia broiler- ja lihatuotteita. Entä sinä? Lupaan toimittaa adressin eteenpäin, kun 6000 nimeä on kasassa. Käy katsomassa, kuinka monta nyt on!

Tästä vaikuttamaan…

Peuran Osso Buco ja mustatorvisienirisottoa – Aate vai elämäntapa

Keskustelin keskiviikkona erään toimittajan kanssa ruuasta. Aiheet vaeltelivat laidasta laitaan. Keskustelimme myös lähiruuasta ja kerroin, kuinka huhtikuinen kirjeeni Lapista, josta en löytänyt rieskaa, aiheutti aktiivista keskustelua. Pääasiassa mielipiteet olivat lähiruoka-aatteen puolesta.

On jännää, että niinkin luontaisen asian tulee olla aate. Olisihan vain luonnollista, että käytetään lähimmän kalastajan kalaa, lihakauppiaan lihaa tai myllärin jauhoja. Teollisuus myy sitä, mitä kansa haluaa ja kansa osaa vaatia vain sitä mitä on tarjolla. Tuttua ja turvallista, nopeaa ja mielellään tuhdissa marinadissa. Yhteiset intressit – sanoisin.

Lienee paljastunut, että toinen jalkani on tukevasti italialaisessa keittiössä. Muistelin, että ihastuin siihen vaihto-oppilasvuoteni aikana, mutta muistin väärin. Kaivoin eilen erään tiiliskiven kokoisen italiaanokeittokirjan esiin ja olin nimikirjoituksellani omistanut sen silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni jouluna 1998. Eli taisimme haksahtaa italialaiseen jo aiemmin.

Italiassa vietimme viikonloput aina italialaisen ystäväperheemme luona. Perhe oli mitä perinteisin italialainen perhe. Isä, äiti ja kaksi ikäistämme lasta. Ja tietenkin Nonna – eli isoäiti.

Vanhemmat kävivät töissä ja lapset opiskelivat. Nonna laittoi ruokaa. Joka päivä ja melkein koko päivän. Ja taivaallista laittoikin. Siellä ruuat olivat perinteisiä, ikiaikaisten reseptien mukaan tehtyjä ja aina paikallisista raaka-aineista. Eihän Nonna muusta tiennyt. Hänelle vain oman maakunnan maut ovat niitä oikeita.

Ja niin koko perhe, jälkikasvua myöten, oppivat tuntemaan paikalliset raaka-aineet ja reseptit kuin ne kuuluisat omat taskunsa. Mikrouuni ei siellä käytössä kulunut eikä kukaan puhunut lähiruuasta. Kaukoruokaa kun ei tunnettu. Nonnan ruoka oli ainoaa oikeaa.

Meillä kun kaukokaipuu iskee, laitamme italialaista ja lämmöllä muistelemme Nonnaa. Mutta tällä kertaa lihana käytimme paikalliselta metsästäjältä ostettua peuraa. Jos et metsästäjiä tunne, niin käytä nautaa.

Peuran Osso Buco ja mustatorvisienirisottoa
Herkullinen ja ah niin helppo ruoka. Aikaa vaaditaan muutama tunti hauduttamiseen ja risotto onnistuu vain Arborio-riisistä. Riiseillä on eroja kuin perunoilla, usko pois!

Osso = luu
Buco = reikä

AINEKSET

Osso Buco

– 4 kpl peuran (tai naudan) potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Gremolata

– 1/2 sitruunan raastetu kuori
– 1 valkosipulin kynsi
– 1 dl sileälehtistä persiljaa pilkottuna (tai tavallista)

Risotto

– 1 sipuli
– 3 dl Arborio-riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 5 dl kanalientä
– 0,5 dl mustatorvisieniä
– tilkka oliiviöljyä
– 1/2 dl raastettua parmesaania

Suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua. Sitten tee gremolata ja lopuksi, juuri ennen ruokailua, risotto.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunan kuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia. Ota odotellessa vaikka lasillinen punaviiniä ja nauti tuoksusta. Kokille maistui kokkaillessa ja ruokaillessa kuvan Pasqua Valpolicella Classico.

Pilko gremolataan persilja, valkosipuli ja raasta sitruunan kuori. Sekoita ja laita odottamaan.

Valmista risotto. Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisäät nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Kun kaikki on valmista, ripottele gremolata osso bucon päälle ja tarjoa.

Maistuu, kuin itse Nonna olisi sen tehnyt!

Lisätietoa viinistä ALKOn sivuilla

Kiitos kesästä!
Huomenna voimme julistaa kesän virallisesti päättyneeksi, kun Ukkopekka starttaa viimeistä kertaa tänä kesäkautena Loistokarin iltaristeilylle. Sitten höyrypilli Aurajokirannassa vaimenee ensi toukokuuhun saakka.

Elämä jatkuu Herrankukkarossa, Rymättylässä. Ympäri vuoden.

Kiitos kaikille, joihin kesän aikana törmäsin Ukkopekalla ja Vaakahuoneella. Tavataan talvella vaikka Herrankukkarossa! Kokkikurssejakin on taas suunnitteilla…

Niistä ja perjantaireseptipalvelumme monipuolistumisesta kuulette lisää ensi perjantaina. Jaksattekohan odottaa 🙂

Mukavaa viikonloppua!

Toivoo Perjantaikokki

Riistaburgeri

Tänään on oikea merkkipäivä! Tänään on reseptikirjeen 1-vuotissynttärit!

Kokki on ylpeä yksivuotiaastaan. Harva taaperoikäinen on näin tunnettu ja käy niinkin monessa kodissa joka viikonloppu. Reseptikirje lähtee jo yli 7000 vastaanottajan sähköpostiin joka perjantai. Kokki kiittää ja kumartaa kunniasta kirjoittaa teille jokaiselle henkilökohtaisesti kerran viikossa.

Tänään on myös joulukuun ensimmäinen päivä. Tämän viikon resepti ei ole jouluinen – vaikka se vaihtelua kinkulle tarjoisikin – mutta mieti silti hetki joulua. Mieti, mitä sinä voisit tehdä, jotta joulu tuntuisi joululta yhä useammalle. Kokki antaa siitä sinulle vinkin kirjeen lopussa. Me teimme hyvää – tee sinäkin!

Joululahjavinkki – yleisön pyynnöstä
Niin moni tilaaja kun sitä pyysi, niin en tohtinut kieltäytyä. Ensi viikolla saamme uunituoreena painosta Perjantaireseptikirjan – kaksitoista vuoden parasta reseptiä tyylikkäässä paketissa kokin saatesanojen kera. Kirjassa muuten paljastuu, että kuka tämä salaperäinen kokki oikein on…

Osta vaikka lahjaksi koko suvulle, sillä kirjaa ei ole hinnalla pilattu. Kirja lähtee yleiseen myyntiin ensi viikolla. Perjantaireseptiläisillä on siis koko viikonloppu etumatkaa tuohon rajoitettuun painokseen.

Tutustu perjantaireseptikirjaan nettikaupassa – voit tilata vaikka heti.

Saaristolaista pikaruokaa – riistaburgeri
Kun piparit ja joulukinkku kyllästyttää, niin testaappa tätä. Maistuu taatusti. Tämän burgerin juttu on mukavassa riistan maussa ja ruisleivässä sekä tuoreissa, rapeissa kasviksissa. Neljään burgeriin tarvitset:

Pihvit

– 200 g peuran jauhelihaa
– 200g sika-nauta-jauhelihaa
– 0,5 dl korppujauhoja
– yksi muna
– suolaa ja pippuria myllystä

Lisäksi tarvitset:

– neljä ruisleipää, esim. Ruispala, Ruisrokki tai Reissumies
– punasipuli leikattuna rinkuloiksi
– rapeaa salaattia (esim. vuonankaalia, romaine, jäävuori)
– tomaatteja siivutettuna
– sinappikurkkusalaattia
– ketsuppia
– hampurilaismajoneesia
– suolakurkkuja
– neljä siivua cheddar-juustoa

Sekoita kaikki pihviainekset keskenään. Muotoile leivän muotoisiksi, hieman leipää suuremmiksi pihveiksi ja paista uunipellillä 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kun pihvit ovat valmiit, paahda leivät uunin jälkilämmöllä kuumiksi. Voitele leivän toinen puoli sinappikurkkusalaatilla ja laita pihvi päälle. Pihvin päälle tulee juusto ja muut ainekset sitten juuston päälle. Viimeisenä tietenkin leivän kupera puoli. Herkuttele!

Purilaiselle punkkua
Tämän viikon viinivinkki oli helppo valinta. Rehellisen maistuvaa italiaanoa lasiin, leukapielet ammolleen ja purilaista puremaan. Aika toimiva yhdistelmä!

Kokki ihastui tämän viinin pehmeyteen. Väittävät Alkon kuvauksessa löytävänsä mausta myös lakritsaisuutta ja hedelmäisyyttä. Tiedä häntä, mutta ai että maistuu!

Lisätietoa viinistä (maahantuojan sivuilta)

Ensi viikolla palaamme taas lyhyempien reseptikirjeiden aikaan. Pahoittelen kirjeen pituutta, mutta kun oli niin paljon kerrottavaa…

Hauskaa viikonloppua ja ensi perjantaiseen!

Terveisin

Perjantaikokki

Riistainen lihapullapata

Oikein hyvää huomenta jälleen kerran. Syksy antoi odotuttaa itseään, mutta saapuipa se vihdoinkin myös tänne saaristoon. Sen verran syksyistä tuli, että välimerellinen perjantairesepti, jonka teille olin ajatellut esitellä, vaihtuikin syksyyn sopivaksi riistareseptiksi. Pataruoka piristää päivää sateisemmallakin kelillä, joten ei muuta kuin puukot terään ja hellan ääreen!

Riistainen lihapullapata
Riistalta maistuvat lihapullat sopivat loistavasti valmistettavaksi myös pataruokatyyliin. Kuten aina, voit muuttaa reseptistä lihan ja suurimman osan kasviksista tai tehdä juuri alla olevan reseptin mukaan. Mielikuvituksen käyttö on keittiössä enemmänkin kuin vain sallittua!

Ainekset neljän hengen ruokaan

Lihapullat
– peuran jauhelihaa 200g
– sika-nauta jauhelihaa 200g
– 1 muna
– ½ dl korppujauhoja
– 1 rkl tuoretta persiljasilppua
– 1 rkl parmesaania raastettuna
– suolaa ja mustapippuria myllystä

Pataan
– 1 keskikokoinen kukkakaali
– 2 isoa porkkanaa
– 300 g ruusukaaleja
– 3 isoa perunaa
– 1 iso sipuli
– 4 valkosipulin kynttä
– timjaminoksia
– rosmariininoksia
– 2 dl valkoviiniä
– 5 dl lihalientä (vettä 5 dl ja 1 rkl naudan fondia)

– oliiviöljyä paistamiseen

Valmistus
Sekoita lihapulla-ainekset keskenään. Pyörittele pieniä pullia. Laita pannulle 2 rkl oliiviöljyä ja kaksi valkosipulinkynttä. Paista pulliin kaunis pinta ja laita ne sivuun odottamaan. Laita viisi – kuusi rosmariinin ja timjamin oksaa pannulle. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehua hetki, jotta alkoholi haihtuu. Heitä valkosipulinkynnet ja yrtit pois ja kaada liemi pannulta pataan.

Pilko kasvikset suupalan kokoisiksi ja laita ne pataan lihapullien kanssa suloisesti sekaisin. Vettä voit lisätä pataan, mikäli haluat. Jos teet ruuan kannellisella padalla, ei nestettä tarvita kuin siten, että se yltää puoliväliin pataa. Voit käydä kypsentämisen puolessa välissä vaikka hieman sekoittamassa pataa. Kypsennä 150 asteisessa uunissa kaksi tuntia. Voit lopuksi nostaa lämpöä 225 asteeseen n. vartiksi, jotta pinta saa hieman väriä.

Ammattisalaisuuden paljastus…

Mietitkö miksi ruokalehtien pataruokien liemi näyttää herkullisen paksulta ja oma versiosi jää litkuksi (vaikkakin hyvänmakuiseksi). Kokeilepa tätä: kun pataruoka on valmis, kaada liemi sieltä toiseen kattilaan ja kiehauta. Suurusta liemi vaikka Maizenalla sopivan paksuiseksi ja kaada takaisin pataan. Kas, näin on upean muheva pataruoka valmis.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin Perjantaikokki