Avainsana-arkisto: saaristo

Purjehdus 2020, päivät 33-34. Kettumaa ja Peterzens (Kustavi)

Posted on by

Päivä 33, Kettumaa

Rumpanin aamu oli aurinkoinen. Tuuli oli myös nousemassa. Edessä olisi viikon pisin legi kohti pohjoista. Selkeää päätesatamaa ei ollut vielä tiedossa, mutta torstaina tai perjantaina kolme miehistömme junnujäsentä pitäisi luovuttaa vanhemmilleen jossain Kustavin suunnalla.

Hankalinta aamuissa on aina vastata lasten kysymyksiin.

Minne tänään mennään?

Mitä siellä on?

Kuinka pitkä matka?

Koska olemme perillä?

Aina vastauksia ei aamulla ole. Mielestäni se on tällaisen pitkän purjehduksen parhautta. Lapsia se ärsyttää.

Satamassa moikkasimme vielä naapuriveneen Villeä ja Siljaa sekä heidän seitsemänkuukautista pikkupurjehtijaa. Vaihdoimme kokemuksia pikkulasten kanssa purjehtimisesta. Totesimme Maijan kanssa, että ensimmäinen kesä on helppo. Toinen kesä, kun lapsi haluaa liikkua ja mennä, on kamala. Sitten helpottaa 🙂

Otimme irti jälleen aika kovassa sivutuulessa. Sain pidettyä keulan irti Frostien veneestä, mutta viereinen tyhjä poiju kolisi ikävästi peräsimessä. Pakkia en uskaltanut enää käyttää, ennen kuin poiju ilmestyi toisen laidan alta esiin. Poiju potkurissa ei erityisemmin innostanut. Selvisimme lähdöstä kuitenkin lähinnä hupia rannalta seuraajille tarjoten. Mietin, mitkä pisteet olisimme saaneet lähdön taiteellisesta vaikutelmasta laituriparlamentilta. Harmi, ettei pistesysteemiä ole vielä laajassa käytössä 🙂

Matkaa oli edess kryssimutkineen noin 45 mailia, mutta onneksi tuuli kohtalaisesti. Seitsemän metrin länsituuli takasi 7-8 solmun vauhdin koko legille. Aika yksin sain taas purjehtia, muun miehistön touhutessa omiaan kannen alla. Toki Maija hoiti oman osuutensa. Lomaltapaluu tulee olemaan ns. ”pehmeä lasku”, sillä onlinepalavereja on parille viime viikolle jo riittänyt. Aika hyvin ne onnistuvat myös seilatessa.

Päätesatama tarkentui matkan edetässä, kun viestien vaihto yhtiökumppanini Ramin kanssa vahvisti sen, että he ovat mökillään ja kylään saisi tulla. Ankkurin laskimme Kettumaan Ämmättenhaminaan kuuden jälkeen illalla. Pääsimme heti saunaan ja illalliseksi kokkasimme lohta kahdella tapaa. Ensiksi inkivääri-soijalohta (reseptin löydät täältä) ja sitten grillattuna.

Uni tuli keula-ankkurissa nopeasti, mutta myös päättyi nopeasti. Heräsin kolmen maissa ankkuriketjun kolinaan. Olin laiskuuttani jättänyt ketjun suoraan vinssille ja se maksoi nyt parin tunnin yövalvomisen. Tuulen piti tyyntyä yöksi, mutta näin ei käynyt. Yön tunteina tuli kirjoitettua blogia, kuunneltua musiikkia ja mietittyä ankkuroitumiseen liittyviä asioita. Lyhyjen unijaksojen aikana näin unta, miten peräsin hakkaa jo rantakallioon. Huvikseni huomasin kysyneeni tasan vuosi sitten, tismalleen samassa poukamassa ankkuroituneena Purjevenefoorumilta vinkkejä keula-ankkurissa vietettyjen öiden parantamiseen. Sain silloin oppia ankkuripurjeesta ja erilaisista tekniikoista. Lupasin jossain kommentissa hommata talven aikana ankkuripurjeen. Jäipä tekemättä. Ehkä ensi talvena!

Päivä 34, Peterzens, Kustavi

Heikohkon yön jälkeen jollailimme mökille aamiaiselle. Meille on näemmä tullut jo tavaksi juhlistaa hääpäiväämme ja Maijan syntymäpäivää Peltosten mökillä. Tämä oli jo toinen kerta peräkkäin, kun nostamme aamiaisella lasin kuohuvaa kauniin vaimoni kunniaksi.

Tapasimme päivälleen 24 vuotta sitten, kun Turussa oli Tall Ships Race-tapahtuma. Maijalla oli syntymäpäivä ja isosiskonsa oli järjestänyt hänelle leffaillan. Minulle kerrottiin, että nuori neiti etsii sokkotreffiseuraa ja suostuin 16-vuotiaana pojankloppina lähtemään sokkotreffeille. Maijalle siis tuli yllätyksenä, että leffateatterin viereiseen penkkiin istahti siskon sijaan vieras poika. Minulle oli yllätys, ettei treffiseurani odottanut treffiseuraa. Siitä lähtien olemme yhdessä seilanneet. Hääpäiväkin oli jo 16.

Koko Kettumaan juhlaväki perinteisillä Maijanpäivillä.

Aamun juhlallisuuksien jälkeen jatkoimme purjehdusta kohti pohjoista ja Kustavia. Muutaman minuutin tuuli näytti loistavan poissaolollaan, mutta nostimme kuitenkin kaikki purjeet. Onneksi näin teimme, sillä hetken kuluttua tuuli jo kunnolla. Pääsimme seilaamaan Peterzensille hyvässä 5-6 m/s tuulessa ja auringonpaisteessa.

Peterzensillä olimme ensimmäistä kertaa. Sisäänajoväylä on kieltämättä kapea, mutta hyvin merkattu. Satamakapteenina toiminut nuori herrasmies oli ystävällinen, asiantunteva ja vilkas liikkeissään. Hän suhaili ympäri satamaa auttaen kaikkia löytämään hyvän paikan ja saamaan köydet kiinni. Ensivaikutelma ainakin teki vaikutuksen.

Nostimme juhlapäivän kunniaksi juhlaliputuksen. Onhan niitä käytettävä, koska sellaiset on hankittu!

Peterzens on oikea resort, josta löytyy majoitusta, erittäin hyvin varustellun sataman palvelut, minigolfia, minimarket, laadukas vaate- ja sisutuskauppa sekä ravintola. Tehtaanmyymälässä emme tällä kertaa käyneet, mutta saunat ja ravintolan testasimme. Saunat vetivät isonkin joukon kerralla ja uimaan (sekä hyppimään) pääsee käytännössä suoraan saunasta. Tämä on varsinkin lasten arvostama asia. Yllättävän monessa vierasvenesatamassa on hyvä sauna, mutta uintimahdollisuus jätetty rakentamatta.

Ravintolassa ruoka tuli puoli yhdeksän maissa illalla nopeasti ja maistui hyvälle. Varsinkin Fish&Chips sai kehuja. Myös bowlit tekivät kauppansa.

Satamaa kehtaa suositella!

– Pete

Purjehdus 2020, päivät 30-32: Nötö, Bodö ja Rumpan Bar

Posted on by

Päivä 30, Nötö

Gullkronassa heräämme lämpimään kesäaamuun. Hätistämme lapset aamiaisen jälkeen vielä ajelemaan Gullkronan köysilautalla ja käyn itse maksamassa satamamaksun sekä tutustumassa saaren pieneen museoon.

Gullkrona on nykyään Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan omistuksessa. Erikssonin perheen pidettyä satamaa vuosikymmenet, oli se hetken aikaa suljettu ja avautui uudelleen viime kesänä. Tilasta on pidetty hyvää huolta ja sinne on rakennettu mm. täysin uusi jätepiste, josta löytyy kierrätysmahdollisuus myös kompostijätteille. Evan museo on täysin entisellään ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Tällä kertaa emme ehtineet testaamaan ravintolaa, sillä meille oli kutsu kavereiden mökille lounaspöytään Nötön pohjoispuolelle.

Nostamme purjeet heti Gullkronan kapean ja mutkikkaan ulosajon jälkeen ja lähdemme kryssimään kohti etelää. Tuulee 6-7 metriä sekunnissa ja aurinko paistaa. s/y Julia II kulkee loistavasti ja arvioin ystävälleni Samelille, että olemme kiinni kello 13.00. Laskemme purjeet Nötön pohjoispuolella ja ajamme Samelin luotsaamana heidän mökkirantaansa. Kun ankkuri on pohjassa ja köydet kiinni laiturissa, vilkaisen kelloa. 12.59:40. No, purjehtiessa ei voi aivan täsmällinen olla, mutta kolmen tunnin legissä 20 sekunnin heitto sallittaneen.

Meillä on perässä 20-kiloinen Mantuksen ankkuri. Painoltaan se on hieman alimitoitettu (mainittu maks. 37-jalkaisille veneille), mutta sen pitokyky on loistava. Leveä perämme on tänä yönä kohti tuulta, joten käymme tiputtamassa Samelin kanssa veteen vielä 10-kiloisen pikkukuokan. Sen toisesta suunnasta tuleva veto stabiloi veneen liikkeen täysin ja voimme luottaa, ettemme tuhoa keulamme edessä olevaa laituria yön aikana.

Sameli ja Sara ovat iloluonteinen pariskunta, jonka pojat ovat meidän poikiemme ikäisiä. Kauaa ei kestä, että kahdeksan lasta keksivät yhteistä tekemistä – ja sitä riittää pikkutunneille saakka. Sameli vetää heitä ystävällisesti kelluvassa ”keksissä” ja lennot aalloista veteen ovat vähintään näyttäviä. Me aikuiset keskitymme ruokaan ja juomaan. Verkoista on noussut siikoja ja ahvenia. Toimme Turusta sinisimpukoita. Sara loihtii niistä taivaallisen bouillabaissen.

Lounaan jälkeen lähdemme uimaan Björköseen Samelin avoveneellä. Lapset pääsevät hyppimään kallioilta. Väkeä riittää aurinkoisessa säässä jälleen kerran. Illalla kokkailemme ja nautimme Samelin aivan itse sekoittamaa snapsia, jonka resepti on salaisuus. Myös häneltä itseltään. Jokainen kerta snapsi maistuu hyvälle, mutta erilaiselle. Nappasimme mukaan kodin kukkapenkistä Julian kasvattamia kesäkurpitsoja. Ne olivat valtavia ja maistuivat grillistä herkullisilta. Toimivat hyvin illan texmex-aterian kanssa.

Päivä 31, Bodö

Kun viisi viikkoa kiertää saaristoa ympäriinsä, on vaikea välttyä käymästä samoissa paikoissa uudelleen. Ja miksi pitäisi vältellä, kun on paikkoja kuten Bodö!

Sanomme aamulla hyvästit ja lähdemme kohti Bodötä. Vaikka matkaa ei ole kuin alle 10 mailia, nostamme purjeet. Ne ehtivät olla ylhäällä vain hetken, kun isopurjeen skuuttia ohjaava ploki irtoaa kiinnikkeistään. Purjeet on laskettava ja edessä on asennushommia. Ajamme koneella Bodön satamaan, saamme mainion paikan ja lauttasaunan varattua. Lounaaksi Bodön burgerit tekevät taas kauppansa. Bodössä on nykyään muuten myös pieni kioski uudessa rantarakennuksessa. Kioskista saa perustarvikkeita.

Saunomme, uimme (löysin lapsille hyppykallion Bodön poukamasta hieman etelään) ja kokkaamme. Meidän veneessä on sääntö, että jokainen osallistuu, lapsia myöden. Tällä kertaa lapset pesevät perunat ja tiskaavat.

Menemme ajoissa nukkumaan. Vierailu Samelin ja Saran luona oli mahtava, mutta vaatii palautumista kunnon yöunien merkeissä. Bodön tyynessä satamassa se onnistuu hienosti.

Päivä 32, Rumpan Bar

Otamme Bodöstä irti aamiaisen jälkeen. Bodön herkulliset, kannelle toimitetut ja uunilämpimät sämpylät maistuvat! Suuntaamme keulan kohti itää ja Högsåraa. Noin 27 mailin matkan seilaamme aurinkoisessa ja leppeässä kelissä. Aallokkoa ei ole ja kevyt sivuvastainen vie meitä 5-6 solmua eteenpäin. Miellyttävää.

Jäänmurtajaväylällä on kuhinaa. Yhdellä kertaa pystyn laskemaan 35 erilaista venettä ja alusta näköpiirissä.

Kun tuuli tyyntyy hieman ennen Högsåraa, komennan pikkumiehistömme kannelle ja määrään kannenpesutalkoot. Palkaksi olisi luvassa illallinen Farmors Cafessa. Laitamme popin soimaan ja lapset tekevät loistavaa työtä oikein mielellään. Jokainen kohta kannesta hinkataan ja käsitellään hoitavalla pesuaineella. Lopputulos on suorastaan erinomainen!

Saavumme Rumpaniin samanaikaisesti viiden muun veneen kanssa. Onneksi paikkoja kaikille riitti.

Lapset suuntaavat kylille skuuttaamaan (läheisellä pellolla on paikallisten aktiivien rakentama skeittiramppi), minä lähden pyöräilemään ja Julia sekä Maija lenkille. Urheilun jälkeen käymme nopeasti uimassa ja kävelemme Farmorsiin. Jälleen kerran keittiön antimet vievät kielen mennessään. Tämä taisi olla viides kerta tänä kesänä!

Törmäämme vielä ystäviimme Kimmon ja Jaanaan, jotka ovat kiinni Farmorsin uudessa laiturissa. Saamme kutsun illallisen jälkeen lasillisille ja siellä viihdymmekin mainiosti pikkutunneille. Miisakin pääsee taas lempipaikkaansa: moottoriveneeseen, eikä sieltä suostu vapaaehtoisesti poistumaan.

Purjehdus 2020, päivä #27. Korpostöm

Posted on by

Kova luoteistuuli senkun jatkuu. Seuraava legimme tulee olemaan lyhyt, sillä Hyppeisistä tarkoituksena on mennä Korpoströmiin, jossa miehistö pienenee kahdella hengellä: Maija ja Oliver lähtevät käymään kotona. Maija suuntaa hautajaisiin, johon koronarajoitusten vuoksi ei koko perhe voi osallistua. Niinpä hänet pitää saada bussiyhteyden päähän. Oliver lähtee mukaan, sillä hänen omilla rahoillaan ostama ja hartaasti odottama skuutti (potkulauta) on saapunut kotiimme.

Päätän aamulla pyöräilyn sijaan lähteä juoksulenkille. Hyppeisissä ja Houtskärissä ylipäätään on hienot pyöräilymaisematkin, mutta koska tuuli on todella voimakas ja puuskittaina, sekä lisäksi maisemat ovat saariston rengastien osalta minulle tutut, niin köpöttelen rauhallisen kympin aamulekin. Maisemat ovat hienot myös juosten.

Viikinkiaikainen hauta Hyppeisissä

Aamusuihkun ja aamupalan jälkeen otamme köydet irti 11.30. Nyt ulosajo kapeasta salmesta sujuu jo rutiinilla eilistä luotausjälkeä seuraten. Nostamme taas pelkän isopurjeen kakkosreiviin heti Fiskön suntissa ja suuntaamme kaakkoon. Fiskön suntti päättyy n. 50 metriä leveään ”valkoisen veden” alueeseen, jota reunustaa karit. Hyvin sieltä kuitenkin ulos mahtui väljemmille vesille.

Purjehdimme reippaassa tuulessa 7-8 solmun vauhtia isohkossa ”svellissä”, eli sivumyötäisestä venettä vääntävissä aalloissa. Toivon, ettei koiramme tänään tule pahoinvoivaksi, sillä eilisen Kihdin ylityksen jäljiltä on Korppooseen matkalla myös oksennuspyykkiä. Normaalisti Miisa-koira kestää keliä, mutta sekalainen svelli oli Kihdillä liikaa. Raukkaparka.

Puuskahuiput olivat 15 m/s ja vauhtia oli tällöin yli kahdeksan solmua.

Aurinko paistaa aina välillä kuumasti ja välillä pilvien alla on jopa kylmä. Viimeisellä suoralla ennen Korpoströmiä jiippaamme ison ja nostamme vielä fokan. Saamme paikoitellen yhdeksän solmua vauhtia. Saavumme Korpoströmiin kahdessa tunnissa ja laskemme purjeet täyden sataman ohitettuamme. Ainoat vapaat poijut näyttävät olevan laiturin päässä, johon sivutuuli kaikkein pahiten osuu. Vaihtoehtona on jättää Maija ja Oliver tänne, käydä septitankilla ja jatkaa matkaa kohti länttä joko Brännskär, Gullkrona ja Stenskär satamina. En kuitenkaan halua lähteä kovaan tuuleen 10 ja 15-vuotiaan miehistöni kanssa katsomaan, josko satamissa olisi tilaa. Otamme siis kiinni poijuun ja jälleen kovassa sivutuulessa keulan kohti laituria. Kaikki menee tällä kertaa onneksi hyvin, vaikka laiturilla ei apuja löytynytkään.

Laiturin kiinnitys näyttää kyllä jo vetelevän viimeisiään ja joudumme virittelemään köysiä pidemmälle, hieman paremmassa hapessa oleviin lenkkeihin. Naapurivene vinkkaa hajoavasta laiturista satamakapteenille, joka lupaa laittaa asian eteenpäin. Päädyn lenkkien pultit näyttävät ohentuneen ainakin 30% alkuperäisestä ruosteen takia ja pattinki, jossa ne ovat pelkällä pultilla kiinni, on pehmeä kuin kukkamulta paikoitellen. Pultti on syöpynyt jo puun sisään kymmenisen senttiä ja metallilenkit törröttävät irti laiturista. Tähän on kiva jäädä yöksi tarjoten 14,5 metriä kohtalaisen korkeaa tuulipintaa kovalle sivutuulelle. Parempaakaan ei ole tarjolla. Onneksi kyljittäin oleva Targa suostuu siihen, että kiinnitän yhden keulaköyden heidän veneensä takaknaapiin, niin tiedän, että laiturin pettäessä ei Targa varmasti petä. Vien suplaudalla vielä yhden lisäköyden toiseen poijuun ja vedämme poijuköydet vinsseillä tiukkaan. Eiköhän se siinä pysy.

Luottaisitko sinä tähän kiinnityslenkkiin?

Illan vietämme telkkaria katsoen, ruokaa laittaen ja pyykkiä pesten. Julia teki taivaallista perunasalaattia! Sauna ja uintihypyt Albertin kanssa kuuluvat tietenkin ohjelmaan!