Purjehdus 2020, päivä #3 ja #4, Bodö Saaristomeri

Lasten ehdoilla ja toiveiden mukaan mennään – ainakin tämä ensimmäinen viikko. Istuimme yhtenä iltana alas ja listasimme kaikkien toivekohteet: Bodö löytyi kaikkien toivelistalta.

Bodö on vanha merivartioasema supersuojaisessa poukamassa pari mailia Björköstä itään. Sitä pyörittää samat yrittäjät, joilla on hoidossaan tästä keväästä alkaen myös Örön toiminnot. Bodö on valittu vuoden vierasvenesatamaksi kaksi vuotta peräkkäin, eikä suotta! Tälle kaudelle paikkoja on lisätty uuden laiturin ja poijujen muodossa reilusti. Lisäksi uusi satamakonttori on valmistumassa. Bodössä parasta on rannan pienen keittiön tarjoilemat burgerit, lauttasauna ja iloinen palveluasenne.

Suomen kesä teki paluun.
Ennen Björköstä lähtöä testasimme vielä uuden septiaseman. Upea, tukeva ja toimiva!

Purjehduksena päivä oli lyhyt ja siten koiramme mieleen. Nostimme silti seilit ylös, vaikka matkaa olikin vain puoleksi tunniksi. Tuuli oli reipas, 8-10 m/s lounaasta ja kovempaa oli luvassa. Siksi päätimme jäädä Bodöseen kahdeksi yöksi.

Bodön lauttasauna.
Kuuluisat burgerit
Aamusämpylät toimitetaan kannelle
Bodössä lienee saariston tyylikkäimmät puuceet.
Aina on hyvä sää grillata!

Päätös kahdesta yöstä oli fiksu, sillä seuraavana yönä tuuli todella kovaa. Se tuntui jopa Bodön suojaisessa satamassa. Siinä kelissä oli todella mielellään kylkikiinnityksessä eikä ankkurin pitoa ihmettelemässä. Ukkonenkin piipahti lähitaivaalla, mutta ei osunut päälle.

Pete

Purjehdus 2020, päivä #2 Björkö

Lähdimme helteisestä ja tyynestä Nauvosta ennen aamupalaa, sillä halusimme ehtiä nauttimaan alkukesän hellejakson viimeisestä päivästä Saaristomeren yhdessä upeimmista uimapaikoista: Björkön sisäjärvellä.

Pläkällä ei purjehdita.

Pläkä on mottoriveneilijän unelma ja purjehtijan unelman vastakohta. Luvassa oli siis konemarssia läpi valitettavan sinileväisen Saaristomeren.

Kahden tunnin konettamisen jälkeen merituuli nousi 4-6 m/s tarjoten loppulegiksi loistavaa Välimeripurjehdusta: tasainen ja lämmin tuuli vei meitä kuutta solmua kohti Björkötä.

Vihdoin myös purjehdusta 🙂

Yllätykseksemme eivät rannat olleet aivan täynnä ja saimme ”vakiopaikan” käyttöön. Rantautuminen ei mennyt kerralla putkeen ja ensimmäistä kertaa tällä veneellä oli ankkuriköysi vaarassa jäädä peräsimeen tai potkuriin jumiin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yhdellä uudella yrityksellä. Keulapotkurilla tämän aluksen laittaa vaikka taskuparkkiin, mutta ilman sitä täytyy lähestymisen mennä kerralla oikein. Luonnonsatamissa ei alaslaskeutuvaa kepoa uskalla aina käyttää ja tällä kertaa sivutuuli nappasi keulaan ennen kuin köysi oli rannassa kiinni. Onneksi veneilijät auttavat aina toisiaan ja tälläkin kertaa rannassa oli apua tarjolla. Kiitos siitä!

Luonnonsataman sijainti ja vakiopaikkamme

Helle vaati uintia! Ja sitä saimme. Hypimme kallioilta ja nautimme lämmöstä. Björkön järven vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri täydellisen uintilämpöistä.

Lounaaksi grillasimme burgerit

Uinnin jälkeen lähdimme vaimon, tyttären ja koiran kanssa lenkille ja katsomaan, mihin kuntoon Santeri ja Tiia ovat kantatilan saaneet. Kahvila oli jo kiinni, mutta saimme maistaa palan porkkanakakkua, joka oli taivaallista.

Ihan kunnon lenkin Björkön kallioilla saa juostua.

Paljon on tapahtunut tilalla sitten viime näkemän! Paljon on toki vielä tehtävää (loppuelämäksi?), mutta paikka näytti jo ihan idylliseltä saaristolaistilalta ja kahvilalta. Kokonaisuuden kruunaa tilan ponit!

Tilan isäntä (vasemmalla)
Tilan emäntä

Santeri yllätti meidät ojentamalla meille numeroidun Björkö-puukon. Puukko annetaan heille, jotka ovat tehneet työtä Björkön hyväksi. Otimme tämän kiitollisina vastaan ja puukko jää veneeseen muistuttamaan tästä upeasta kesäpäivästä.

Byviken ”auringonlaskukalliolta” katsottuna
Kantatilaa ja juhannussalko
Illallista
Kuhaa, porkkanaa, paksoita ja kevätsipulia matkalla grilliin.

Illalla helteet olivat tiessään ja säätyyppi muuttumassa. Tuuli nousi sen verran kovaksi, että päätimme siirtyä ”redille” keula-ankkuriin. Niin teki moni muukin ja yöllä veneitä taisi pyöriä poukamassa keulan varassa melkein yhtä monta kuin oli kiinni keula rannassa.

Jännää, miten asiat muistaa vasta yöllä. Kuten vaikka sen, että talven aikana piti hommata annkuripurje, joka pitäisi paatin suorassa tuuleen nähden keula-ankkurissa. Tai sen, että jos tätä purjetta ei ole, keula-ankkurin kettinki kolisee aika kovaa veneen vatkatessa puolelta toiselle. Kolmelta yöllä heräsin kolinaan ja neljältä siihen kyllästyin. Viritin köyden kautta vedon kettinkiin ja sain äänen loppumaan. Oli kyllä kaunis kesäyö! Yöllisen harjoituksen jälkeen uni maistuikin lähes kymmeneen…

Pete

Lähimatkalla – Kylmäsavulohipizza

Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.

Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.

Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista.  Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase

Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days

It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.

Ja minähän pyöritän.

Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.

Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.

Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.

Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin.  Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.

Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.

Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipizza

AINEKSET

–       25g hiivaa
–       1,5 dl vettä
–       3 dl vehnäjauhoja
–       1 rkl sokeria
–       suolaa ja tilkka öljyä

Täytteet

–       mozzarellajuustoa reilusti
–       200g kylmäsavulohta siivuina
–       1 punasipuli siivuina
–       8-10 artisokan sydäntä
–       puolikas pieni purkki pieniä kapriksia
–       1 prk smetanaa

VALMISTUS

Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten.  Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.

Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!

Lomamatka lukuina:

–       55 km
–       1h 51 min (+ lossimatkat)
–       keskinopeus 29,7
–       1717 kilokaloria
–       keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot)
–       hinta 0€
–       mielettömän hyvä olo

Suosittelen!