Swimming in the snow

swimming

Aloitin päiväni pukeutumalla speedoihin, uimalakkiin ja -laseihin. Jalkoihin laitoin släbärit, eli tohvelit. Ja sitten menin lumitöihin. Onneksi naapurit nukkuvat vielä klo 5.50. Saattaisivat ihmetellä puolialastonta lumenluojaa. Sen verran oli lumi raskasta, että harjasta katkesi varsi. Lyhyemmällä on voimatreeni parempi, ajattelin itsekseni.

Lumitöitä tai ei, pari kilsaa vapaalla tyylillä herättää kivasti. Ja ai että, kerrankin vesi tuntui ihanan lämpimältä, kun sinne pääsi.

Uinnin jälkeen pukeuduin vähän formaalimmin, söin pikaisen aamupalan ja siirryin ulos odottamaan eilen illalla tilaamaani taksia. Sen piti tulla 7.15 ja maksan mielelläni 7,10€ ennakkomaksun siitä varmuudesta, että ehdin tällaisena ”talvi yllätti autoilijat”-aamuna ajoissa 7.36 lähtevään junaan.

7.17 Valopilkkuaplikaatio ilmoittaa, että auto on matkalla luokseni. Kiva. Odottelen jalat loskassa. 7.22 auto saapuu. Huomautan, että hän on myöhässä ja nyt tulee vähän pirun kiire junaan.

”Siihen ehditään, jos ehditään. Minkäs voi, kun ei näitä autoja vain ole.”

Selitin varanneeni auton yli yhdeksän tuntia sitten.

”Jaa. Mulle tämä tilaus tuli hetki sitten.”

Toteamme yhdessä, että heidän systeemissään on vikaa. Minä tarkoitin taksimonopolia, hän teknistä tilausjärjestelmää. Sovimme yhteisesti, että ajetaan mahdollisimman kovaa.

Edessämme ajava volvokuski, tuo teiden turvallisuussankari, päättää alkaa opettamaan kuskilleni tapoja. Ilmeisesti ajoimme liian lähellä, joten hän vetää pari kertaa suoralla, tyhjällä tiellä jarrua oikein huolella. Vältämme peräänajon parilla sentillä. Hyvä, että opetti. Muutenhan tällainen liian lähellä ajaminen saattaisi joskus aiheuttaa kolarin. Varsinkin, kun edellä ajava vetää lossit pohjaan ihan yllättäen.

Sovimme kuskin kanssa yhteisesti, että koska Biocityn valot ovat punaisella, on minun parasta jatkaa aamutreeniäni juosten. Onneksi jalassani on bisnespukeutumisen monitaiturit, Makian mustat nilkkurit kumipohjilla. Niillä teen oman sohjosatasen ennätykseni. Valitettavan pitkä takkini häiritsee sohjon vapaata roiskumista ympäriinsä, mutta suojaa toki ohitettavia.

”Älä kaadu!” huikkaa kuskini perääni.

Saavun laiturille samaan aikaan kuin juna. Juuri kuten suunnittelinkin. Toki kaulahuivini jätin kuskilleni. Olkoon se kiitos siitä, että hän unohti laittaa taksamittarin päälle ja jätti veloittamatta ennakkotilausmaksun. Vai halusiko vain välttää reklamaationi toimimatonta systeemiä kohtaan?

Tiedä häntä. Tänään on luvassa asiakaskokemuksen teemapäivä Helsingissä. Omani alkoi hyvin.

 

Petri, sohjosatasen hallitseva Turun mestari

Miten aamu-urheilla oikein?

Aamu-urheilulla tarkoitan fyysistä rääkkiä, joka tapahtuu silloin, kun voisit vielä nukkua. Kullakin meillä se sijoittuu eri aikaan. Minulla se tarkoittaa liikuntaa klo 06.00 ja 07.00 välisenä aikana.

Aamu-urheiluun tulee olla ensinnäkin jokin järkevä syy. Minulla syitä on useampia:

– päivä ilman liikuntaa on huono päivä. Olen väsynyt ja jos en ole päässyt ulos, masennun, tunnen itseni lihavaksi hylkiöksi, joka ei ansaitse mitään hyvää elämässään. No, okei. En ehkä ihan noin ajattele. Kärjistin isommalla pensselillä, jotta ymmärrätte raittiin ilman ja fyysisen rasituksen tärkeyden henkiselle hyvinvoinnilleni.

– kun muut nukkuvat, saan tehdä mitä haluan hyvällä omallatunnolla. Laatuaikani ei ole keneltäkään pois.

– aamu ennen lasten heräämistä on arkena ainoa mahdollinen aika urheilla. Voisin toki mennä lenkille myös lasten lähdettyä kouluun, mutta silloin varastaisin aikaa työkavereiltani. Heistä ei kukaan sanoisi, että en saisi näin tehdä (omistan yrityksestäni enemmistön), mutta se ei olisi reilua. Voisin mennä lenkille myös, kun vaimoni on tullut kotiin, mutta varastaisin silloin yhteistä aikaamme perheenä. Sekään ei olisi kauhean reilua. Ainakaan joka päivä.

Valoa kansalle

Yli puolet vuodesta aamu-urheilu tapahtuu pimeässä. Suomessa ainakin. Tarvitset siis valoa ja heijastimia. Älä pihtaa laadussa, sillä mikään ei ole masentavampaa katseltavaa, kuin laatikko täynnä hajonneita Kiinan ihmeitä, joita sai kympillä kolme. Juoksuun riittää Pezlin otsalamppu, mutta pyöräilyyn tarvitset mielellään 2000 lumenia ledivaloja hyvällä kypäräkiinnikkeellä. Kun autot vilkuttavat sinulle pitkiä, tiedät, että valoteho riittää metsäpoluillekin.

Lisäksi tarvitset trikookangasta erilaisilla kalvoilla (WindStopper, GoreTex jne.), jotka pitävät sinut kuivana ja tuulen ulkopuolella. Ja näyttävät hyvältä vastaantulevan Toyotan ajovaloissa. Räntäsateella on muuten aivan sama miten pukeudut, sillä kastut joko sisältä tai ulkoa kuitenkin.

Valmistautuminen

Varusteiden valmistelu illalla on onnistumisen elinehto. Laita illalla treenikamppeesi siten valmiiksi, että perheesi näkee sinut toimessa. Nössöilylle jää vähemmän tilaa, kun on helpompaa (ja ehdottomasti kunniakkaampaa) lähteä lenkille kuin selitellä aamiaispöydässä koskemattomia treenikamoja ulko-oven edessä.

Mielikuvaharjoittelun merkitys

Asia, jota suurin osa aamu-urheilua harjoittamattomista eivät tajua, on mielikuvaharjoittelun merkitys. Se ei liity millään muotoa täydellisen suorituksen läpikäyntiin vaan lähinnä sängystä nousemiseen. Mielikuvaharjoittelun oikea aika on illalla, ennen nukkumaan menoa. Laita kello soimaan, mene peiton alle ja kertaa, mitä aiot tehdä, kun kello soi. Toista itsellesi:

Kun kello soi, nousen välittömästi ylös,
En jää peiton alle miettimään sitä, kuinka ihana paikka se on.
En kuuntele kauniin vaimoni unista, tuudittavaa tuhinaa.
Siirryn välittömästi kylpyhuoneeseen, jossa pukeudun treenivaatteiden ensimmäiseen kerrokseen.

Kun tämän painaa mieleensä, on aamulla paljon helpompi toimia. Uskomatonta, mutta mantra on toistettava jokaisena aamu-urheilua edeltävänä iltana. Ja sitä useammin, mitä kauemmin olet hengannut somessa tai kirjoitellut blogia heräämisen tuskasta.

Ja kun ensimmäiset osat trikoista on päällä, on lähtö jo melkein suoritettu. Ethän kehtaa mennä sohvalle nukkumaan pelkissä pyöräilyshortseissa? Näyttäisit idiootilta. Tai paremminkin sanottuna nössöltä idiootilta.

Tärkeää on myös mielikuvaharjoitella fiilistä, joka aamu-urheilun jälkeen on. Sillä se on aina mahtava! Päivä vasta alussa, reipas, raikas, tehokas ja hyvä fiilis. Eikä työpäivän jälkeen tarvitse miettiä, että jaksaisiko sitä lähteä lenkille ja minne ja mitä treeniä tekemään. It’s all done! Voi tehdä vaikka kaikkea kivaa lasten kanssa!

Aamulla minulla on myös oma mantra: ”Mies vai hiiri?” Kysyn sitä itseltäni, jos vähääkään tekisi mieli jäädä peiton alle. Hiiri jää, mies lähtee. Ja aika usein mies voittaa. Toisin en ainakaan tunnusta. Joku on kertonut saavansa avun lukemalla illalla myös Tamin tsemppihenkisiä statuspäivityksiä kaikille taistelijoille. Mutta koska niissä puhutaan aina myös upeista daameista, niin veikkaan niiden vievän ajatukseni vain rouvani kainaloon käpertymiseen. En uskalla kokeilla.

Lähdön merkitys

Ensimmäiset viisi askelta ovat ne vaativimmat. Sängystä kylppäriin. Sen jälkeen lähtö on helppo ja voit suorittaa sen millä tyylillä haluat. Tämä ei muuten koske aamuja, jolloin suuntaat hallille aamu-uinnille. Joudut suorittamaan lähdön kolmesti, eikä yksikään lähdöistä ole erityisen miellyttävä:

1) pois sängystä,
2) ulkoilmaan fillarilla, kävellen, autolla, bussilla kohti hallia ja
3) hyppy altaan (aina liian viileään) veteen.

Uintiaamujen kakkos- ja kolmoslähdöt ovat muuten yllättävän hankalia. Itse menen fillarilla hallille. Matkaa on kokonaista kilometrin verran ja nolla polkaisua (alamäkeä). Vaatteina on farkut tms. eikä urheilumoodi ole vielä iskenyt päälle. Hallille tultaessa on aina kylmä. Sitten pitää riisuutua (vieläkin kylmempi olo) ja kävellä altaalle sekä laskeutua veteen. Että on inhottavaa. Vihaan sitä.

Kerrataan siis vielä, miten suoritat onnistuneen aamu-urheilun:

– julkista tavoitteesi (tavaroiden näyttävä järjestäminen)
– mielikuvaharjoittelu
– keskity lähtöön (sängystä ylös, kävi miten kävi)

– unohda sää

Siinä se! Tämän jälkeen voit vain nauttia nousevasta auringosta tai lamppusi valotehosta, lintujen laulusta tai laulamattomuudesta, urheilun tuomasta hyvästä fiiliksestä ja itsesi voittamisesta.

Loistavaa aamu-urheilua sinulle! Kamat on pakattuna, mutta nyt vaaditaan paljon psyykkaamista, sillä herätykseen on kuutisen tuntia… Haluanhan elää kuten opetan 🙂

Perjantaikokki

***

Juoksussa jalkani kipeytyvät.
Uinti on maailman tylsin laji.
Fillarointi rasittaa selkää ja rääkkää takapuolta.

Siksi harrastan triathlonia. Kaikki balanssissa.

#satasyytäollaonnellinen #22 #hajuvesimummo

parfyymipullo

Tiedätkö sen valloittavan tuoksun, kun kauhot uima-altaassa satasen vetoja ja viereiselle radalle saapuu uimaan oikein kunnon lady. Sellainen, jolle ei suihku sovi, jotta kaksi päivää sitten kampaamolla aseteltu frisyyri ei häiriintyisi. Ja sellainen, joka on varmuuden varalle ruiskauttanut tuplachanelit, koska on lähdössä uimaan.

Minäkin tiedän. Viikkoja on keskiviikkoaamujani tuo sulotuoksu ihastuttanut. Joskus se aiheuttaa vähän päänsärkyä, mutta vain vähän.

Mutta ei enää tänä aamuna! Uimahallimme on auki aamuisin vain keskiviikkoisin ja jos haluaa uida rauhassa treenin, niin klo 6.05 tulisi olla altaassa. Melko tarkkaan kello 6.30 saapuu kylämme Hajuvesimummo levittäen tuoksunsa koko viisirataiseen altaaseen. Nyt on meno muuttunut jostain syystä ja tänään tuli mummo ”au naturel” -tuoksussa. Stressitekijä poistui ja olin onnellinen. Uin  ehkä kovempaakin kuin yleensä – onnesta soikeana kuin delfiini vapaudessa.

Tuoksuton uimari on paras uimari. Ehkä joku oli sen hänelle kertonut.

Perjantaikokki

Ps. FB-ystäväni tunnistivat myös miespuolisen hajuvesimummon. Se on valkosipulipappa. Sama harrastus, eri tuoksu.

 

#satasyytäollaonnellinen #20 #uimahalli

Meidän kylässä on uimahalli. Juuri sopivan kokoinen meille. Lastenallas, jossa on kaikenlaisia kelluvia leluja, 25 metrin allas sekä frangin kolikoilla toimiva poreamme. Huippupaikka huonolla kelillä tai jalkapalloharjoitusten jälkeen, kuten tänään.

Vaimo teki kotona siskonmakkarakeittoa sillä aikaa, kun olin lasten kanssa uimassa. Ihanan suomalaista 🙂

Päivän suoritusten perusteella näyttää siltä, että kauaa ei mene siihen, jotta voin listata yhdeksi onnen syyksi: ”nuorinkin oppi uimaan.” Ainakin treeni on kova (kuva on kylpyammeestamme eiliseltä…)

Perjantaikokki

Joululahjavinkki vaimolleni

Olen aloittanut urheilun ainakin sata kertaa. Ja taas.

Viikonkin flunssatauko vierottaa liikunnasta nopeasti. Mieli tekee, mutta ensimmäiset askeleet ovat aina ne vaativimmat. Sitten kun aloittaa, ei taas meinaa lopettaa. Nyt kun minulla on kunnon tavoite, maailman kovimmaksi amatöörien maantiepyöräkilpailuksi tituleerattu Haute Route Dolomites ensi elokuussa, niin ei saakaan lopettaa. Peruskuntoa on kasvatettava, vaikka on pimeää ja kylmää. Muuten tulee liian kova ikävä äitiä päivittäisissä 3000 metrin nousuissa.

Sisäliikkuja en ole koskaan ollut, ellei uintia hallissa lasketa (olen käynyt elämässäni alle kymmenen kertaa kuntosalilla), joten minkäs teet. Ulos on mentävä.

Aamulla kävin uimassa 2,5 kilometriä. Altaassa olin kellon mukaan 6.02. Kotona olin aamiaisella 6.55. Pieni kylä, hyvät palvelut. Mies voitti hiiren aamuisessa heräämistaistelussa. Uintivauhtini pysyy kerrasta toiseen lähes samana, 1:43 per 100 metriä. Se riittää minulle. Mutta juoksuvauhtia voisi kasvattaa ja tänään keksin miten.

Aamiaisen jälkeen vein auton huoltoon ja juoksin takaisin kotiin. Reitti kulkee kylämme Zürichistä erottavan kumpareen yli. Vauhti ei päätä huimannut, sillä suuri osa matkasta oli nousua ja laskuosuus sen verran jyrkkää, että siinä mennään päkiöillä sipsuttaen. Miehekästä ja näyttävää.

Nousuosuudella syke ylitti ajattelun rajan, joten paljoa ei tullut mietittyä. Tasaisella mietin lähinnä kahta asiaa:

Lumia Petri_20131204_003 Lumia Petri_20131204_004 Lumia Petri_20131204_002

  1. Kylläpä on kaunista
  2. Tarvitsen talvijuoksukengät. Vaikkapa Icebugit.

Vaimo, jos luet tätä ja samalla mietit kuumeisesti joululahjaani, niin Tempo Sportista Thalwillista niitä saa. Kokoa 42 löytyy myös hyllystä. Soitin ja varmistin. Ne lisäisivät juoksuvauhtiani kummasti. Mahdollisesti löytyvät jo nimelläni…

Joulua odotellen,

Perjantaikokki

Urdorf im Winter

Mun kylä – Urdorf