Purjehdus 2020, päivä #17, Lappo

Oli aika suunnata Ahvenanmaalle. Lappossa emme olleet aikaisemmin käyneet, mutta lapset olivat bonganneet, että siellä on frisbeegolfrata, niin sinnehän oli päästävä. Sovimme sinne treffit Rauman suunnasta saapuvien ystäviemme kanssa. Lapsille on aina mukavaa saada seuraa toisista samanikäisistä.

Österskärissä herätessä jotain outoa oli ilmassa. Ulkona istuessa ei nimittäin ollut kylmä! Aurinko lämmitti ja luvattiin leppoisia tuulia. Siis hyvä purjehduspäivä edessä! Matkaa olisi reilu parikymmentä mailia.

Österskäristä menee epävirallinen väylä ulos suoraan länteen. Kartan mukaan reitti on mahdoton, mutta käytännössä se on hyvin merkattu pienillä kardinaaliviitoilla. Tarkkana saa silti olla, sillä kiviin tai rannan kallioon ei montaa metriä väliä jää.

Ulosajosta selvisimme kunnialla ja nostin vauhtia ennen purjeiden nostoa. Ajoin ”valkoista vettä”, eli aluetta, jossa on yli 10 metriä syvää. Reitti meni yhden kuuden metrin matalan yli. Lähestyessä tätä aluetta, seurasin veneen kaikiluotaimen ilmoittamaa syvyyslukemaa. Vauhtia oli kuutisen solmua, kun kaiku näytti syvyydeksi ensiksi kuusi metriä, sitten viisi, neljä, kolme… tässä kohtaa käsi hyppäsi kaasukahvalle ja otin vaistomaisesti vedon pois ja jäin odottamaan isoa rytinää. Veneemme syväys on 1,82 metriä, joten jos vielä matalenee, niin kohta kolisee. Onneksi syvyyslukema pysyi kolmessa ja alkoi sitten kasvaa nopeasti. Kerran olemme käyneet karilla kohdassa, jossa kartan mukaan oli 3,5 metriä vettä. Onneksi tällä kertaa emme löytäneet niitä vedenalaisia kiviä, joita karttaan ei oltu merkitty! Mutta aamun adrenaliiniannoksen kyllä sain.

Yllä kartassa 6,2 metrin matala Rönnskärin kaakkoispuolella. Alla veneen kaiun tallentamat lukemat.

Seuraavat tunnit sujuivat leppoisan purjehduksen merkeissä. Tuuli 5-7 m/s lounaasta ja pääsimme mukavaa vauhtia pelkällä codella kohti pohjoista.

Aivan ei lämpö riittänyt meren tuulessa lapsille, vaan aurinkoa palvottiin vilttien alla.

Tuntia ennen saapumista, muuttui taivas edessä ensiksi harmaaksi ja sitten tummaksi. Ja hetken päästä salamoi ja jylisi. Emme kuitenkaan joutuneet suoraan ukkosmyrskyyn, mutta vettä saimme niskaamme huolella.

Lappon satama sijaitsee aivan yhteysaluslaiturin vieressä. Satamasta löytyy kauppa, uudet, upeat saunat, minigolf ja jo mainittu 18-väyläinen frisbeegolfrata. Tekemistä siis riittää!

Kävimme ensiksi juoksulenkillä ja sitten kiersimme puolet radasta ennen illallista. Haastetta radassa riittää kokeneemmallekin. Väylältä sivuun lentävä kiekko päätyy usein miehenkorkuiseen ryteikköön.

Illallisen söimme rannan Galeasen-ravintolassa. Aika perusmuonaa: ihan hyvän makuista, mutta pienellä tuunauksella saisi ravintolasta huomattavasti paremman. Jo se, että henkilökunnan erottaisi asiakkaista vaikka työasuista, toimisi. Nyt annoksia kantoi lippikseen ja Adidaksen verskohin sonnustautunut kesäpoika.

Eräs reissun positiivisimmista yllätyksistä oli reipas ja yritteliäs triathlonisti, joka oli keksinyt tavan yhdistää treenit ja työn. 15-vuotias Veera pesi märkäpuku päällä ja räpylät jalassa veneiden vesilinjoja puhtaaksi parin kympin korvausta vastaan. Yrittäjää ja itsekin lajia harrastavaa Veeran idea ja asenne lämmitti ja kauppa kävi.

Yritteliäs triathlonisti

Ilta päättyi Lappon uuteen saunaan, jonka saa varata yksityiskäyttöön klo 19.30 alkaen. Sauna on hieno ja näkymä on lauteilta suoraan satamaan. Mahduimme sinne ystäväperheen kera mainiosti kaikki kerralla, mutta voin kuvitella, että yleisvuorolla saunassa on aika ahdasta. Kahdenkympin investointi on tässä hintansa arvoinen.

Näkymä saunan lauteilta.
Illan tyyneyttä

– Pete

Purjehdus, päivä #16, Österskär

Kyselin aikoinaan Saariston Satamat-ryhmässä ihmisten parhaita saunakokemuksia ja Österskär nousi yhdeksi useasti mainituista. Niinpä laitoin sen toivelistaan jo heti reissun alussa. Korpoströmistä suuntasimme siis kohti Österskäriä, joka sijaitsee Utöstä noin 12 mailia pohjoiseen.

Purjehdus sujui aurinkoisessa kelissä, 5-7 metrin tuulessa kryssien. Österskärissä meillä kävi tuuri ja saimme kylkipaikan yhteysaluslaiturin päästä. Itse satama on todella pieni ja montaa venettä sinne ei mahdu. Vieressä on Merikarhujen satama vihreine poijuineen ja se näytti olevan puoliksi tyhjä. Vieressämme oli todella upea perinnevene, Kustavissa vuonna 2001 rakennettu Storbåt-replika.

Sauna ei jättänyt kylmäksi. Se oli yksi upeimmista saunoista saaristossa. Sauna on tehty vanhaan verkkovajaan ja seiniä koristavat erilaiset pullot eri vuosikymmeniltä ja eri puolilta maapalloa. Tekisi todellakin mieli kuulla kaikki ne tarinat, jotka pulloilla on kerrottavanaan. Saunasta pääsee suoraan uimaan, kunhan avaa sivuoven. Vesi oli kirkasta ja virkistävää. Löyly kosteaa ja kuumaa. Olut kylmää. Mitä muuta voi toivoa, yksinkertaisia kun olemme? Eipä kai juuri muuta.

Österskär on saanut hieman ajan patinaa rakennuksiinsa. Kukaan alkuperäisistä asukkaista ei täällä enää asu ympärivuotisesti. Miten varmistetaan, että tässä(kin) upeassa saunassa saunotaan vielä 20 tai 40 vuoden kuluttua?

Tällaisia saaria on monia. Vaihtoehtoja lienee muutama eri:
1) Joku ostaa paikan ja elävöittää sen kulttuuritekona (kuten Gullkrona, Björkö ja Borstö ovat onnekseen kokeneet)
2) Saarella syntyneiden jälkeläiset tekevät saman
3) Syntyy jonkinlainen yhdistys tai säätiö, joka ylläpitää saaria talkoovoimin. Tällaisesta yksi toimiva esimerkki on Brännskär.
4) Kakkosen ja kolmosen kombinaatio: alkuperäisasukkaat kutsuvat kaikki saartaan rakastavat vuosittain talkoisiin.
5) Omistajat luovuttavat tilojaan käyttöön kunnoistusvelvoitetta vastaan heille, joilla on aikaa ja kädentaitoja
6) Jokin muu, mikä?

– Pete

Purjehdus 2020, päivä #15, Korpoström ja Backpocket

Lauantaille luvattiin alkuun myrskyä ja kaatosadetta, niin päätimme viettää kaksi yötä Korppoossa. Myrsky tosin laantui vain kovaksi tuuleksi, mutta vettä tuli kyllä paljon. Tosin siitäkin suurin osa yön ja aamupäivän aikana.

Lauantai oli siis huoltopäivä. Korpoströmissä oli onneksemme pesutuvan uusinta saatu juuri valmiiksi ja pääsimme testaamaan koneita ensimmäisten joukossa. Kolme isoa koneellista tuli puhtaaksi. Kahden viikon pyykit. Tyttäreltämme tuli yksinään kolme kassillista pyykkiä ja keskimmäiseltä pojaltamme kahdet bokserit ja yhdet sukat. Ne pienet erot…

Korpoströmissä on pieni, mutta vähintään kohtalaisesti varusteltu kauppa, josta rahtasimme viisi kassillista ruokaa veneelle. Näillä pitäisi taas viikko pärjätä. Huoltopäivään kuului myös 12 kilometrin vaatteidepesulenkki. Vettä tuli ajoittain kuin paloletkusta ja lenkkivaatteet sekä pestiin että huuhdottiin lenkin aikana. Mutta pakko oli juosta, että sai hyvällä omallatunnolla illalla herkutella.

Olimme jo pitkään kuulleet huhuja ”salatusta aarteesta”, eli Hotel Nestorista ja sen Backpocket-ravintolasta. Onneksemme saimme sinne pöydän lauantaille ja mukaan lähti vielä Maijan vanhemmat sekä sisko perheineen. He olivat läheisellä mökillä pienen ajomatkan päässä.

Ravintola on rakennettu käytännössä kivijalasta asti uusiksi vanhaan talliin. Samassa rakennuksessa toimii pieni, tyylikäs hotelli.

Otimme viiden ruokalajin maistelumenun (tarjolla olisi ollut myös kolmen lajin menu) sekä viinipaketin. Ruoka oli joko hyvää tai erinomaista. Varsinkin myskikurpitsakeitto oli jopa taivaallista! Palvelu oli rentoa, ystävällistä ja ammattimaista. Tätä paikkaa voin todella suositella! Korpoströmistä se on taksimatkan päässä (n. 25 minuuttia), mutta moottoriveneellä pääsee ravintolan laituriin, josta on tosin sieltäkin jonkin verran vielä kävelyä.

– Pete