Kolme pientä bruschettaa – Hyppy tuntemattomaan

Kerron pienen tarinan hetkeen tarttumisesta. Kutsuttakoon tätä vaikka spontaaniksi motivoinniksi.

Kuljeskelin Tall Ships’ Racen aikana Auran rantoja ihmismassassa kamerani kanssa ja pohdin, kuinka saisin kuvia, jotka erottuisivat niistä tuhansista muista, joita sadoilla kameroilla jokirannassa joka hetki räpsittiin. Sammakkoperspektiivi ei toiminut, sillä ihmismassat peittivät aina suurimman osan kuvattavasta kohteesta.

Olin edellisenä päivänä kuvannut veneestä harmaassa sateessa ja onnistunutkin mielestäni muutamassa otoksessa. Nyt etsin aurinkoisen päivän mestarilaukausta. Reittini vei länsirannalle, entisen Wärtsilän edustalle, jossa ylimääräinen anniskelualueemme sijaitsi. Kuin vahingossa sen keksin! Ravintolamme viereen oli parkkeerattu nostokurki, jolla halukkaita vinssattiin kuuteenkymmeneen metriin pomppimaan kumiköydellä kohti asfalttia. Mietin kahta lastani ja vaimoani ja sain tekosyyn olla itse hyppäämättä. Oli siis keksittävä jokin toinen keino päästä yläilmoihin.

Menin innolla kysymään benjipojilta, että mitä pelkkä valokuvausnosto yläilmoihin maksaisi. Outoon kysymykseen sain heti vastauksen. ”Ilmaiseksi pääset, jos joku hyppää. Mutta nyt ei ole hyppääjiä. Hanki sellainen.”

Marssin innosta epätahdissa hypähdellen anniskelutelttaamme, jossa kolme työntekijäämme laski virvoketta kansalle. ”Kuka haluaa hypätä benjin?”, huusin tiskillä. ”Minä!” vastasi salamannopeasti eräs työntekijämme, jota Johannaksi tässä kutsuttakoon. Vastaus yllätti niin Johannan itsensä kuin minutkin, sillä en ollut päässyt lauseessani edes loppuun.

”Selvä juttu, mennään!”
Siis nyt vai. Missä, miksi?”

”Tuossa rannassa ja nyt. Hyppäätkö vai et, nyt on mahdollisuus!”

”Nyt heti vai?”

”Nyt nyt! Lupasit sitä paitsi jo. Laske olut siihen, nyt mennään!”

Ja niin Johanna seurasi sydän kahtasataa rinnassa takoen. Tilanne oli absurdi. Sain idean kuvaamisesta yläilmoissa ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin olin matkalla yläilmoihin innosta ja jännityksestä tärisevän työntekijämme kanssa.

Annoin kameran laulaa, sillä nosto oli nopea. Johanna empi kolme kertaa ja pyysi lopulta tönäisyn selkäänsä. En ehtinyt paljoa suoritusta seuraamaan, sillä otin ilmakuvia minkä ehdin. Huudon kuulin. Ensiksi pelästyneen kirkaisun. Hetkeksi sain siitä huonon omantunnon, mutta seuraava onnenkiljaisu tyynnytti mieleni.

Viisi minuuttia kuvausidean saamisesta palasimme takaisin ravintolaamme. Johanna siirtyi tiskin taakse palvelemaan asiakkaita – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä lähdin takaisin kohti Vaakahuonetta ja toimistoamme purkamaan kuvia koneelle.

Vain käsien tärinä ja entistä aurinkoisempi hymy paljasti, että eräs työntekijämme oli viettänyt juuri viisiminuuttisen tykypäivän keskellä kesän suurinta massatapahtumaa.

Kolme pientä bruschettaa

Äitini vetäisi hihasta eilen Vaakahuoneen terassilla. Toive oli tavanomaisen helppo. ”Ystävättäreni tarvitsee italialaisen, helpon alkuruuan reseptin. Mutta maistuva pitää olla. Huomiseksi.” Lupasin miettiä jotain ja käskin ystävättären lukea aamulla perjantaireseptin. Varastosta löytyi onneksi poikani kaksivuotissynttäreihin tehtyjen bruschettojen kuvat ja reseptit. Näillä resepteillä tulee neljä pientä bruschettaa per laatu.

Kantarellibruschetta


AINEKSET

– 2 dl kantarelleja
– 1 kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 pilkottu sipuli
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kantarelleja pannulla oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Lisää hieman öljyä ja pilkottu sipuli. Laske lämpöä ja kuullota sipuli. Lisää lopuksi persilja ja mausteet.

Kesäkurpitsabruschetta

AINEKSET
– kolme siivua kesäkurpitsaa
– kourallinen pilkottua tuoretta minttua
– kourallinen pilkottua lehtipersiljaa
– 1 rkl valkoista balsamicoetikkaa
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paahda kesäkurpitsasiivuja grillissä tai pannulla hetki. Pilko ja lisää joukkoon minttu, lehtipersilja, balsamico ja muut mausteet.

Tomaatti-basilika -bruschetta


AINEKSET

– 15 kirsikkatomaattia
– kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja basilikanlehdet siivuiksi. Sekoita kaikki keskenään oliiviöljyn, suolan ja pippurin kera.

LISÄKSI TARVITSET

– 12 siivua maalaisleipää
– 1 valkosipulinkynsi

Paahda lopuksi leivät grillissä, pannulla tai uunissa. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero kynttä paahdettujen leipien pintaan. Ripottele pinnalle oliiviöljyä ja asettele täytteet päälle. Tarjoa heti.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan – Esimerkillistä kasvatusta

Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”

Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET
– 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)
– kaksi isoa, kypsää tomaattia
– 10 basilikan lehteä
– 4 kuhafilettä
– 10 pientä herkkusientä siivuina
– 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi
– 2 dl parmesaania raastettuna
– oliiviöljyä
– valkosipulinkynsi
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Bruschetta: poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha: paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki

 

Aurajuusto-silakka-bruschetta – Uskon tulevaisuuteen, kun en muutakaan voi

Kaksi vuotta sitten tuskin olisin osannut laittaa asioita perspektiiviin. Olisin ollut Jokelan tapahtumista ymmälläni, mutta en olisi osannut kuvitellakaan, miltä sen kokeminen oppilaiden vanhemmista tuntuisi. Mutta nyt olen itse vanhempi, juhlin sunnuntaina toista isäinpäivääni, ensimmäistä kahden lapsen isänä. Keskiviikon tapahtumat kylmäävät, kun ajattelen, että ”mitä jos oma lapseni olisi ollut siellä…” Kammottava ajatus, jonka haluan pois mielestäni välittömästi.

Perjantaireseptit taitavat yleensä käsitellä iloisia asioita. Valikoiva muistini auttaa unohtamaan ikävyydet, vastoinkäymiset ja rankat ajat. Nyt en tunne, että on oikea aika tai paikka toivotella letkeää viikonloppua tai jutella niitä näitä keittiöelämän ihanuuksista. Turhat korupuheet tuntuvat merkityksettömiltä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä uskon tulevaan ja ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Muuta en osaa, enkä muulla asenteella pärjää. Saan vahvistuksen tulevaisuuden uskolleni katsoessani iloista, viatonta kaksivuotiasta tytärtäni silmiin hänen halatessaan töistä palaavaa iskää. ”Nyt tehdään iskälle kahvia!” on hänen tervetulotoivotuksensa. Kolmikuinen poikani komppaa kiekaisuillaan minkä kerkiää.

Sunnuntaina kiitän vaimoani isolla halilla etuoikeudesta juhlia isäinpäivää.

MEILLÄ ON AINA VAIN TÄMÄ PÄIVÄ

Minulle tulee Ajatusten Aamiainen. Joskus hotkaisen sen ohimennen. Joskus ahmin antaumuksella. Asiaa kaikki tyynni. Mietin, millä viisailla sanoilla Kokki Jussi voi torstai-aamuna valaa uskoa joukkoihinsa. Oli Jussi löytänyt erityisen viisaat sanat:

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin – onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?

Ajatusten Aamiainen

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Arki on paras haavojen parantaja. Ja hyvä ruoka tekee myös osansa. Viikonlopun resepti on mukailtu erään turkulaisen keittiömestarin ja hänen mainosmieskaverinsa uudesta Skandimania-kirjasta. Siinä silakka pääsee oikeuksiinsa todellisena lautasen kameleonttina. Taipuu monen raaka-aineen kaveriksi. Ruoka käy esim. alkupalaksi.

AINEKSET
– 16 isoa silakkafileetä
– iso sipuli silputtuna
– 100 g meetvurstia pilkottuna
– 1 etikkakurkku pilkottuna
– 2 rkl tilliä silputtuna
– 50 g Aurajuustoa
– neljä ohutta siivua eilistä maalaisleipää
– vehnäjauhoja ja korppujauhoja n. 2 dl
– suolaa ja pippuria myllystä
– voita paistamiseen
– tilkka oliiviöljyä leiville.

VALMISTUS
Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Paista sipuleita voissa pannulla. Lisää meetvurstit. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon kurkku ja tilli. Asettele puolet fileistä pihvin alaosiksi. Laita jokaiselle alaosalle pala Aurajuustoa ja päälle lusikallinen täytettä. Laita toinen filee kanneksi. Pyörittele jauhoseoksessa ja paista voissa kauniin kullanruskeiksi. Paahda leivät rapeiksi uunissa, paahtimessa tai pannulla. Ripottele leipien pinnalle tilkka oliiviöljyä ja asettele kaksi pihviä kullekin leipäpalalle. Koristele tillisilpulla.

Herkuttele.

Kiitollisena perjantaiaamuna tyttären kanssa päiväkodin järjestämälle ”etukäteisisäinpäivä–aamiaiselle” suunnaten. Ja lujaa rutistaen.

Perjantaikokki

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti – Miten tavoitteet saavutetaan?

Miten sitku-ihmisistä tulee nytku-ihmisiä? Eli kuinka päästä jahkailusta eroon ja saada ideat myös toteutetuksi?

Voin antaa vinkin, jonka olen havainnut omalla kohdallani erittäin toimivaksi. Vinkki on peräisin Positiivarien Jussilta. Tee ideastasi riittävän julkinen. Lupaa hieman liian monelle, että toteutat ideasi, niin perääntyminen nolottaisi oikein peijoonisti.

Meillä oli keskiviikkona hurja päivä. Piskuisella Loistokarin saarellamme (kuva vieressä) kävi kylässä päivän aikana 1200 henkeä, jotka saapuivat sinne 13 eri aluksella. Tuuli kovaa ja tuli ukkoskuuroja. Vierasvaraksi oli keitetty 600 litraa lohikeittoa ja voideltu 3600 siivua saaristolaisleipää. Juotavaa oli varattu 100 koria. Ihan siis tavallinen iltapuhde meillä saaristossa.

Kaksi vuotta sitten minulta kysyttiin, että onnistuuko tällainen risteily. Vastasin, että ”luonnollisesti” – vaikka todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan siitä, onko Turussa edes alusresursseja tällaiselle määrälle. Lupasin ja menin kerskumaan kollegoille isolla tilauksella sen verran, ettei perääntyä voinut.

Kun lähdin vuonna 2002 Italiaan vuodeksi, kysyivät paikalliset (tulevat) ystäväni minulta, puhunko italiaa. Vastasin ”il naturalmente!” – eli ”luonnollisesti!”. Muuta en silloin oikein osannutkaan. Mutta kun tuli kehuttua osaavansa, niin oli pakko oppia. Ja nopeasti.

Kerroin uuden keittokirjan tekemisestä ihan ideana. Sain teiltä niin monta velvoittavaa postia, että pakkohan se nyt on tehdä. Tänään aamulla starttaa pieni lila kuplavolkkari saaristoon lastattuna yhdellä kokilla, yhdellä perjantaikokilla ja kahdella kuvaajalla. Aikaa on viikonloppu, raaka-aineita riittävästi ja lupauksia annettu suuntaan jos toiseen – homma alkakoon!

Italiaa puhun ja risteily meni loistavasti. Valmistuuko keittokirja? Sitä voit seurata livenä lauantaista, noin puolesta päivästä eteenpäin nettikamerasta, joka kuvaa, kun me kuvaamme ja kokkaamme. Ei minulla sitä kameraakaan vielä ole, mutta nyt on pakko hommata, kun kuitenkin olette kaikki kohta sitä sivuiltamme etsimässä…

Mene siis lauantaina puolen päivän jälkeen Ukkopekan nettisivuille, niin löydät linkin nettikameraamme ja näet, mitä keittokirjakeittiöömme kuuluu. Ehkä vilkuttelemme aina välillä 🙂

Lue Turun Sanomien juttu 1200 hengen risteilystä

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti
Purjehdusruuat jatkuvat. Tässä siis yksi ruoka, jonka tein parin viikon takaisella purjehduksellani. Mielestäni minnekään ei pitäisi lähteä ilman pekonia, kanttarelleja ja sipulia. Niistä kun saa tehtyä melkein mitä vain…

BRUSCHETTA

AINEKSET
– 4 viipaletta maalaisleipää
– 1 valkosipulin kynsi
– tilkka oliiviöljyä
– litra kantarelleja
– 2 keltasipulia varsineen
– paketti pekonia
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Puhdista sienet ja pilko isompia sieniä hieman. Pilko pekonit, kesäkurpitsat ja sipulit pieneksi. Paista pekonia hetki. Kuullota sipulit pekonien kanssa ja lisää joukkoon kantarellit. Paista hetki. Lisää lopuksi kesäkurpitsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sivele leipiä kevyesti öljyllä ja paahda ne uunissa. Kun leivät ovat rapeita, hiero pintaan valkosipulia. Kasaa leivälle täytteet..

TOMAATTI-MOZZARELLA -SALAATTI

AINEKSET
– 4 punaista tomaattia
– 4 palloa buffalon mozzarellaa
– 30 basilikan lehteä
– hyvää oliiviöljyä
– maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Tärkeää on, että sinulla on kypsiä tomaatteja, hyvää mozzarellaa ja maldon-suolaa. Saat taivaallisen salaatin. Jos kaupasta löytyy vain kovia, vihertäviä tomaatteja, pizzaan tarkoitettua mozzarellaa ja jozo-suolaa, niin on melkein parempi jättää tämä ruoka tekemättä.

Pilko tomaatit siivuiksi (poista kannat). Pilko mozzarella siivuiksi. Kasaa lautaselle vuorotellen tomaatinsiivu, mozzarellan siivu ja basilikan lehti. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle pippuria. Suolaa maldonilla juuri ennen tarjoilua.

Hyvää? IL NATURALMENTE!

Kalaa saaristosta?
Edellisessä kirjeessäni harmittelin, kun tuoretta tai savustettua kalaa ei saa mistään saaristosta. Sen jälkeen sain useita kirjeitä ja vinkkejä siitä, keneltä kalastajalta tai mistä satamasta kannattaa kalaa hakea ja milloin. Haluaisin kerätä nämä vinkit yhteen paikkaan. Jos siis liikut saaristossa ja tiedät paikan, josta saa alueelta kalastettua kalaa joko tuoreena tai käsiteltynä, niin kerro paikka (saaren nimi tai koordinaatit), kalastajan tai kalan myyjän nimi ja yhteystiedot, mistä kalaa saa ostaa. Ehkä ensi kesänä joku kiertää saaristoa tämä ”kalapaikkaopas” kourassaan.

Mukavaa viikonloppua! Itselläni se kuluu kokkaillen ja herkutellen. Entä sinulla?

Terveisin

Perjantaikokki

Tonnikala-bruschetta

Tämän viikon resepti nimettäköön kokin hairahdukseksi, sillä se ei ole saaristolaisruokaa, vaan ihan jostain muualta. Kokki nimittäin lomaili hiihtolomalla Italian Dolomiiteilla, ystävystyi hotellinsa kokin kanssa – kuinkas muutenkaan – ja sai tuliaisiksi aivan loistavan bruschetta-reseptin. Niin oli hyvää, että pakko on esitellä teillekin.

Tonnikala-bruschetta
Bruschettoja (lausutaan muuten ”brusketta”:) varten tarvitset seuraavia tuotteita:

– hyvää ciapatta-leipää. Tai kaiva kaapista pari päivää vanhaa, sillä pieni rapeus ei tässä haittaa.
– tomaatteja 4 kpl
– pinjansiemeniä 50 g
– basilikaa ruukullinen
– Pecorino- tai manchegojuustoa 50 g
– tuoretta tonnikalaa 300 g
– oliiviöljyä

Valmistus
Leikkaa leipä sormen paksuisiksi siivuiksi. Kalttaa tomaatit, eli upota ne hetkeksi kiehuvaan veteen, jotta kuori irtoaa helpommin. Pilko tomaatit pieneksi. Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla. Varo, että ne eivät pala, sillä niistä tulee silloin kitkeriä. Pilko pari basilikan lehteä per leipä. Leikkaa juusto kuorimaveitsellä lastuiksi ja sekoita kaikki ainekset pariin ruokalusikalliseen oliiviöljyä. Anna täytteen maustua hetki.

Kun täyte maustuu, niin esivalmistele sillä välin tonnikala. Rouhi mustapippuria huhmareessa ”ronskilla kädellä” eli pippuri saa jäädä kunnon kokoisiksi palasiksi. Sekoita joukkoon maldon-suolaa ja pyörittele tonnikalapihvit seoksessa. Paista tonnikalat kuumalla pannulla n. minuutti per puoli. Kalan tulee jäädä punaiseksi keskeltä. Mikäli kalan paistaa kypsäksi, niin samalla voi ostaa purkkitonnikalaa ja säästää monta euroa.

Paahda lopuksi leivät pannulla oliiviöljyssä rapeiksi, levitä täytettä leiville ja aseta päälle tonnikalasiivuja. Koristele basilikan lehdellä. Juomaksi tämän seuraksi käy loistavasti shampanja tai kuohuviini.

Oikein maittavaa viikonloppua!