Upea nainen – Viikuna-chevre –salaatti

Olen suonut eläissäni ihailuni vain harvoille henkilöille. Eräs näistä ihailuni kohteista on tapauksena täysin ainutlaatuinen. Hänenlaisiaan ei maailmassa montaa ole.

Tänään hänen elämässään tapahtuu jotain merkityksellistä. Jotain, joka toivottavasti johtaa vuosien kuluttua monen muunkin elämässä suuriin asioihin. Tänään hän väittelee ja valmistuu tohtoriksi. Tutkimuksensa kohteena hänellä on ollut, ei enempää eikä vähempää, rintasyöpä ja tavoitteena kehittää aihioita tulevaisuuden lääkkeille taudin parantamiseen.

Johtaa vuosikymmenen tutkimustyö sitten lääkkeeseen tai ei, niin on hän saanut aikaan jo jotain paljon suurempaa. Hän on saattanut tähän maailmaan jälkeläisiä, jotka muistuttavat hänestä niin monessa mielessä ja niin läheisesti, että heitä seuratessaan, voi kuvitella tuon upean naisen hymyn, viisauden ja luonteen parhaat piirteet jalostuneessa muodossa edessään.

Siinä, missä toiset jahkailevat ja tuumailevat, tekee hän päätöksiä. Siinä, missä muut hakevat suuntaa toiminnalleen, on hän jo matkalla. Siinä, missä toiset korjaavat eilisen virheitä, niittää hän jo huomisen satoa. Hänellä on uskomaton kyky tehdä asiat oikein jo ensimmäisellä kerralla, tehokkaasti, taidolla ja päättäväisyydellä. Ikää hänellä on vasta kolmekymmentä, mutta saavutuksina upeat piirteidensä perijät ja kohta päässään tohtorinhattu.

Perheen hänellä on aina etusijalla, eikä hän koskaan kanna töitä tai stressiä mukanaan. Me, joille ei ole vastaavaa oikeisiin aisoihin keskittymisen kykyä suotu, hämmästelemme tehokkuutta ja saattaisimme epäuskoisena tehokkuudesta luulla tuloksia jopa vilpiksi, ellemme häntä tuntisi ja tietäisi luotettavuuden sekä oikeudenmukaisuuden perikuvaksi.

Rakas vaimoni, tämä on sinun päiväsi. Kun kello ylittää puolen päivän, alkaa haasteesi, josta tiedän sinun selviävän omana itsenäsi vastaväittäjäsikin hurmaten. Olet luonnonlapsi, luontainen onnistuja ja ilon tuoja. Ja kohta myös tohtori.

Kun sinä hymyilet, niin koko maailma hymyilee kanssasi. Onnea!

Perjantaikokkisi

Viikuna-chevre –salaatti
Juhlan kunniaksi juhlallinen alkupala! Viikunat ovat herkkua, mutta maksavat Suomessa maltaita. Silloin tällöin, kun hyviä kaupasta saa, hemmottelemme itseämme muutamalla. Alla yksi loistava alkupala juhlaillallisen alku- tai väliruoaksi.

AINEKSET
–    ½ kerää romainesalaattia
–    ½ kerää friseesalaattia
–    4 viikunaa
–    4 siivua pekonia
–    ½ pötkö chevreä (100g)
–    2 rkl siemensekoitusta (pinjansiemen, kurpitsansiemen jne.)
–    Vincottoa
–    mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa pinnalle

VALMISTUS
Herkässä ruoassa raaka-aineiden laatu nousee esiin! Lado lautaselle lötköä salaattia ja nahistuneita viikunoita, niin annos ei kelpaa kenellekään. Pidä siis huoli, että tarjoat raikkaita, hyviä raaka-aineita. Aloita paistamalla pekonit. Laita ne kylmälle pannulle ja anna paistua kaikessa rauhassa rapeiksi puoliteholla. Nosta jäähtymään talouspaperille.

Huuhtele salaatti kylmässä vedessä ja kuivaa salaattilingossa tai lehdet irrotettuina talouspaperin päällä. Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi.

Paahda siemeniä kuumalla pannulla hetki. Älä polta! Poista viikunoista kuivat varret (jos on) ja pilko kuuteen siivuun. Pilko chevre kiekoiksi.

Pirskottele salaatinlehdille tilkka oliiviöljyä, pyörittele ja nostele lautaselle. Kokoa päälle muut ainekset ja pirskota vielä vähän Vincottoa sinne tänne. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa rapeakuorisen leivän ja hyvän viinin kera.

Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Chevre-punajuurisalaatti – Ulkoistettua tarinankerrontaa

Maailma, ja varsinkin matkailuala, elää tarinoista. Tarinat ovat siitä kiehtovia, että niiden kerrontaa on hankala ulkoistaa. Tarinankertojaksi voi toki opetella, mutta parhaat tarinaniskijät lienevät syntyneet sanat suussa.

Tänä perjantaina päätin kokeilla ulkoistettua tarinankerrontaa. Joku muu kirjoitti puolestani perjantaireseptin. Myönnän, että myös ruoan kokkasi tällä viikolla Perjantaikokin apuri. Ulkoistettu prosessi.

Tämän viikon tarina käsittelee Perjantaikokkia itseään. Turun Sanomien toimittaja kävi keskiviikkona kylässä kuvaajan kera ja kertoivat tarinan. Lue se alla olevasta linkistä.

Perjantaikokin haastattelu torstain Turun Sanomissa

Kokki-Samin chevre-punajuurisalaatti

Vaakahuoneemme keittiössä mestaroi kokki-Sami. Hieno mies, jolla on hienot periaatteet. Ruoan tulee olla hyvää ja ihmisten ahkeria. Hän valmisti tämän perjantain ruoan erään perjantaireseptiläisen pyynnöstä. Silloin tällöin saaristolaispöydässämme tarjoiltavaa chevre-punajuuri -salaattia, olkaa hyvä!

AINEKSET
– 8 – 10 pientä punajuurta
– 200 g chevreä
– 1 nippu lehtipersiljaa
– 50 g paahdettuja pinjansiemeniä
– oliiviöljyä
– balsamicoviinietikkaa
– valkopippuria, suolaa

VALMISTUS
Kuori punajuuret ja pilko ensiksi neljään osaan ja sitten siivuiksi. Laita punajuurisiivut uunipellille ja ripottele päälle oliiviöljyä ja balsamicoviinietikkaa sekä mausteet. Paahda 220 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia (paksumpia paloja kauemmin). Tarkasta maku.

Paahda pinjansiemeniä pannulla hetki. Pilko chevre siivuiksi ja persilja pieneksi. Sekoita punajuuret, pinjansiemenet ja chevre keskenään. Nauti lämpimänä. Tämä salaatti maistuu totta kai myös kylmänä.

Onnekasta viikonloppua!

Perjantaikokki