Avainsana-arkisto: lohi

Rommimarinoidut kalavartaat – Kesälomaruokailua – jatkosarja

Posted on by

Kirjoitin viime viikolla tienvarsiruokailun alennustilasta. Onnekseni epätoivoni oli osittain turha. Hyviä ruokapaikkavinkkejä kertyi perjantairesepti.fi –blogiinkin kolmisenkymmentä. Sieltä vain reissulle lähtiessä poimimaan ruokasuomen karttaan pysähtymispaikkoja!

Oman positiivisen ruokapilkahduksen koin kesän alussa. Rymättylän eteläkärjestä liikennöi sesonkina Linta –niminen yhteysalus Seilin kautta Nauvon kirkonkylälle. Reitti on mitä parhain itselleni matkalla Herrankukkarosta mökille. Tätä kautta matkaa kertyy 25 kilometriä, mantereen kautta kiertävä vaihtoehto on noin 75 kilometriä pidempi.

Aluksessa on kahvio A-oikeuksin. Kyseessä on siis sellainen mukavampi lossi. Aiempina kesinä olen tuskaillut ruokavalikoiman kanssa, sillä fillaristi ei kesäisessä saaristossa mielellään kebab- tai makkaraperunoiden välillä arvuuttelisi.

Pääsin mukaan aluksen kesän ensimmäiselle reissulle, vaikka meinasinkin jäädä alkuun rannalle. Bussiryhmä oli buukannut kaikki paikat, mutta laivaväki heltyi kuullessaan vaihtoehtoni. 75 kilometrin lisälenkki oli pääsylippuni alukseen. Lupasin myös vaikka maalata kantta, kunhan vain mukaan mahtuisin.

Olin evästänyt reppuni banaanilla, mutta yllätyin iloisesti kahvilaan marssiessani. Vetäjä oli vaihtunut, tiskin takana seisoi kaksi tomeraa, hymyilevää naisihmistä, jotka toivottivat minut tervetulleeksi. Kebab-mainokset olivat vaihtuneet vitriinin graavilohi-saaristolaisleipiin ja itse leivottuihin marjapiirakoihin. Sydämeni hypähti ja olin onnellinen. Näin sen kuuluu olla, ajattelin itsekseni ja marssin tiskille.

Tässä siis oma vinkkini. Mikäli suuntana on saaristo ja sen pikkurengastie, niin suositella voin.

Rommimarinoidut kalavartaat

Resepti on mukaelma Glorian Ruoka&Viini –lehdestä napatusta reseptistä. Tätä on mökillä kokeiltu ja hyväksi todettu! Kala- ja äyriäisvalikoimaa voit varioida. Lohen lisäksi vartaaseen voi mainiosti pujottaa vaikka haukea.

AINEKSET
– 600 g lohta
– 4 kampasimpukan lihaa
– 8 jättikatkarapua kuorineen
– 4 kpl varrastikkuja

Marinadi
– 1 dl fariinisokeria
– 1 dl vaaleaa rommia
– 1 rkl murskattuja korianterin siemeniä
– 2 limeä (yhden kuori ja kahden mehu)
– 3 rkl tuoretta korianteria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 1 dl öljyä

VALMISTUS
Leikkaa ruodoton lohi lapsen nyrkin kokoisiksi paloiksi. Leikkaa ravuista kuori yläpuolelta halki ja poista suoli. Laita varrastikut likoamaan veteen. Valmista marinadi.

Sulata sokeri pannulla ja paahda aivan hetki. Lisää rommi ja kiehuttele miedolla lämmöllä, kunnes alkoholi on haihtunut. Anna kiehua hiljalleen ja lisää korianterin siemenet. Raasta yhden limen kuori. Purista molemmista limeistä mehut marinadiin, mutta lisää kuori vasta myöhemmin. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä viitisen minuuttia ja ota pois liedeltä. Lisää öljy ja limen kuori sekä tuore korianteri. Anna jäähtyä.

Laita kalat ja äyriäiset kulhoon. Kaada jäähtynyt marinadi päälle ja anna maustua muutama tunti.

Paista rapuja muutama minuutti pannulla, koska niillä kestää kypsyä hieman kauemmin kuin muilla. Pujottele sitten kaikki vartaisiin ja grillaa neljä – viisi minuuttia per puoli. Valele grillaamisen aikana marinadilla. Kiehuta loppumarinadista kastike, jolla vielä sivelet grillatut vartaat.

Tarjoa kesän rapean salaatin kera.

Kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Kesälomavinkkejä Turkuun, Naantaliin ja saaristoon

Alueellamme toimii kaksi varsin vireää matkailuorganisaatiota, joiden palveluista haluan teille vinkata. On suuntana Turku, saaristo tai Naantali, niin hyvät tuotteet löytyvät täältä:

Turku: Turku Touring

Naantali: Naantalin Matkailu

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata – Lapsuuden talvet, keväät, kesät ja syksyt

Posted on by

Kaikkihan me tiedämme, kuinka ennen oli paremmin. Talvisin lunta riitti ikkunanpokiin saakka etelässäkin neljä kuukautta. Sukset olivat puuta eivätkä luistaneet, koska aina oli niin kova pakkanen, mutta silti hiihdettiin yöt päivät. Keväät olivat raikkaan vihreitä ja täynnä linnunlaulua. Kesät olivat puolestaan kuumia, pitkiä ja kaikki viettivät ne mummolan pullantuoksuisessa ympäristössä itse tehtyä marjamehua juoden. Syksyn ruskakin oli jotenkin värikkäämpi ja pidempi kuin nyt.

Toista on nykyään. Vai onko? Kulunut talvi ja alkanut kevät ovat olleet upeita täällä etelässäkin. Herrankukkaron rannassa napakelkka pyöri talvella monta viikkoa. Lapsemme oppivat hiihtämään ja pulkatkin kulkivat sutjakasti päivittäin. Nyt saapunut kevät taas näyttää parhaita puoliaan. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta leskenlehtien puskiessa roudasta vapautuneesta maasta tarmokkaasti kohti korkeuksia. Grilli- ja puutarharuokailukauden aloitimme jo pääsiäissunnuntaina tuulettomalla ja lämpimällä takapihallamme. Mitä sitä voi enää pyytää? No ehkä tietenkin sen, että tuleva kesäkin olisi kuin lapsuudessa…

Yksi varma kesän saapumisen merkki itselleni on elämän vilkastuminen Aurajokirannassa. Maisema muuttuu kuin taikaiskusta, kun aurinko alkaa lämmittää. Meillä on täysi tohina päällä Vaakahuoneellakin. Terassikalusteita puunataan, ruokalistoja viimeistellään ja henkilökuntaa koulutetaan. Avajaisiin on enää 13 päivää! Höyrylaivan kattilaan kaadetaan kohta 10 000 litraa vettä ja aletaan lämmitellä sitä tuon nostalgisen laivan kulkuvoimaksi. On siinä keittämistä.

Jälleen se talvi meni – ja nopeammin kuin syksyllä kuvitteli! Salakavalia ovat nämä vuodenajat – mutta onneksi kuitenkin vielä yhtä upeita kuin lapsuudessa. Muista ottaa aikaa niistä nauttimiseen! Omasta ajasta ne lapsuuden kesät niin upeiksi muodostuivat. Satoi sitä silloinkin, mutta silloin laitettiin saappaat jalkaan ja otettiin pihalla ilo irti lätäköistä.

Kohta tavataan, Aurajokirannassa tai s/s Ukkopekalla!

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata

AINEKSET
– 600 g lohifileetä
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
Gremolata
– 1 raastettu sitruunan kuori
– 2 valkosipulinkynttä
– kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 rkl pieniä kapriksia
– 2 pientä salottisipulia
– 50 g voita

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista muusi. Keitä kuoritut ja neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa.

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Paista voissa nahkapuoli alaspäin lähes kypsäksi ja käännä hetkeksi. Näin saat rapean nahan. Hyvän lohen voi jättää sisältä aavistuksen roseeksi.

Gremolata
Pilko sipuli ohuiksi siivuiksi. Sulata voi ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä. Sipuleiden pehmennettyä, lisää joukkoon pilkottu valkosipuli, persilja ja kaprikset. Lisää lopuksi raastettu sitruunan kuori ja tarjoa kuumana kalan kera.

Valkoviiniä kalalle

Söimme tätä herkkua toisena pääsiäispäivänä upeassa kevätaurinkoisessa kelissä. Viiniksi oli pakko valita Pasquan chardonnay. Pasqua on italiaa ja tarkoittaa pääsiäistä. Kepeydessään se kilpaili vaimoni hurmaavan hymyn ja keväisen auringon paisteen kanssa. Tästä päivällisestä jäi kaunis muisto.

Viinille hintaa kertyy alle seitsemän euroa ja pidänkin sitä erinomaisena hinta – laatu –suhteeltaan.

Lisätiedot viinistä löydät Alkon sivuilta.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Fritto Misto d’arcipelago – Sitku, nytku ja nyt myös toiku

Posted on by

Ihmisiä on pitkään jaoteltu sitku ja nytku –ihmisiin. Sitku-ihmiset siirtävät tekemisiään ja tavoitteitaan tulevaisuuteen. Tekevät sitten kun on aikaa tai parempi tilanne. Nytkut puolestaan tarttuvat toimeen heti – nyt kun on mahdollisuus. Ei välttämättä ole oikein tehdä pitkälle vietyjä päätelmiä siitä, kumpi ihmistyypeistä on parempi. Ehkäpä nytkut saavat asioita ripeämmin aikaiseksi, mutta tarttuvat toisinaan toimeen myös vailla harkintaa. Sekin olisi joskus paikallaan.

Itseni joudun luokittelemaan pitkälti nytku-ihmiseksi. Vahvimpia paljastavia esimerkkejä tästä ovat kärsimättömyys, jos toimeen ei voi heti tarttua ja malttamattomuus, mikäli tuloksia ei voi nähdä, kokeilla tai mitata välittömästi. Tutkija-vaimoni on toista maata. Minä olen onnellinen, kun töissä aamulla teki jotain, joka jo iltapäivästä osoittautui tulokselliseksi. Jos pitää odottaa seuraavaan aamuun, niin johan käy homma pitkäveteiseksi. Vaimo on tyytyväinen, kun kuusi vuotta sitten alkoi tutkia jotain molekyyliä, joka nyt alkaa osoittautua mielenkiintoiseksi ja tutkimus tuottamaan tulosta. En ollut paikkakunnalla, kun jaettiin tutkijoiden tarvitsemaa pitkäjänteisyyttä – myönnettävä on.

Pari viikkoa sitten bongasin lähipiiristäni myös uuden ihmistyypin – ”Toikun”. Toikulla ei sinänsä ole mitään tekemistä sitkujen ja nytkujen kanssa – mutta ihmistyyppinä toikut ovat varsin mielenkiintoisia. Lyhenne ”toiku” tulee luonnollisesti sanoista ”toi kun”, eli tuo kun. Toikut elävät elämäänsä symbioosissa jonkun toisen kanssa niin vahvasti, että tavat ja rutiinit yhdenmukaistuvat. Pahimmillaan tuulipuvut muuttuvat samanvärisiksi ja jopa elintoiminnot synkronoituvat. Näin toikut ainakin ajattelevat. Tuntemani toiku ei pukeudu tuulipukuun, mutta menee asenteessa askeleen pidemmälle.

Kyseinen toiku on varsin sivistynyt ihminen, mutta kun kyseeseen tulee aivan tavalliset omaan terveyteen liittyvät seikat, kytkeytyy toiku-vaihde päälle. Lääkäriin häntä ei saa pahemman luokan palovamma, puhumattakaan turhanpäiväisistä määräaikaiskontrolleista, joita julkinen terveydenhoitomme tarjoilee.

Pari viikkoa sitten kuulimme ylivedon toiku-käyttäytymisestä. Kyseinen toiku-rouva kertoi, että hän voi varsin hyvin ja asia on oikein veri-, maksa- ja muista arvoista testattu. Hämmästyimme, että oliko hän muka käynyt tutkimuksissa. Ei toki, eihän toikut käy sellaisissa. Sen verran rouvaa oli oma tilansa kuitenkin kiinnostanut, että hän oli lähettänyt miehensä testattavaksi.

”Samalla ruokavaliollahan tässä eletään!”

Herrasta oli valutettu useampi putkilo verta ja tutkittu koko repertuaari.

”Toi kun on kunnossa, niin ei mullakaan kauhean huonot arvot voi olla… Vähän meidän pitää viiniä vähentää illallisilla, meillä kun on maksa-arvot aavistuksen koholla.”

Niinpä. Mitäs sitä ei miehenä vaimonsa edestä tekisi. Pääasia on, että meillä menee hyvin, eikä yhteneviin tuulipukuihin tarvitse pukeutua…

Fritto Misto d’arcipelago

Italiassa eräs lempiaterioistamme on taidolla tehty fritto misto – eli sekalaiset fritatut ruoat. Tätä ruokaa voidaan tehdä kasviksista, kalasta, kanasta, äyriäisistä – melkeinpä mistä vain. Ei tule kuitenkaan sekoittaa tätä ruokalajia pikaruokaloiden tuhtiin rasvankäryyn ja itsensä öljyä täyteen imeneisiin kananpaloihin tai nuukahtaneisiin ranskalaisiin. Fritto misto maistuu parhaimmillaan kevyeltä ja raikkaalta. Tavoitteena on paistaa kevyesti taikinassa pyöritetyt raaka-aineet nopeasti kypsäksi, siten, että raaka-aineen oma maku tulee esiin herkullisen rapean pinnan alta. Esimerkiksi tällä tavalla valmistetut silakkafileet ovat taivaallisia!

AINEKSET
– ¼ kukkakaalia
– ½ parsakaalia
– 2 isoa porkkanaa
– 20 silakkafileetä
– 150 g lohta
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– koristeluun kourallinen pilkottua persiljaa
ja sitruuna siivutettuna

Taikina
– 1 kpl keltuaisia
– 1-1½ dl vehnäjauhoja
– 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä
– 1 kpl valkuaisia
– 2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa

Paistamiseen lisäksi 5 dl rypsiöljyä.

VALMISTUS
Pilko kukka- ja parsakaali pikkurillin puolikkaan kokoisiksi paloiksi ja porkkana erittäin ohuiksi siivuiksi. Poista silakkafileistä halutessasi selkäevä nyppäisemällä se vastakarvaan. Pilko lohi etusormen kokoisiksi pötköiksi. Mausta raaka-aineet kevyesti suolalla ja pippurilla.

Valmista frittitaikina. Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista.

Upota fritattava raaka-aineet nopeasti taikinaan ja nosta sitten öljyyn. Nostele rapeaksi paistuneet palat öljystä esimerkiksi lämpimään uunivuokaan, jossa on pohjalla talouspaperia.

Ripottele pinnalle pilkottua persiljaa ja tarjoa sitruunalohkojen kera.

Upean aurinkoista viikonloppua sitkuille, nytkuille ja toikuille!

Perjantaikokki