Kulttuuria se on juhliminenkin – Currysilakat uunista

Täytin viime maanantaina kolmekymmentä. Kinkereitä vietettiin edeltävänä viikonloppuna. Kutsuin karkeloihin lähimmät ystävät ja perheenjäsenet. Koska myös vaimo saavutti tuon 30-vuoden rajapyykin kesällä, päätimme järjestää oikein todelliset merkkipäivät. Kuusikymppiset.

Mietin, mitä kunnon kuusikymppisillä tehdään. Muistelin omaa lapsuuttani ja paikallisen maamiesseuran merkkimiesten suuria juhlapäiviä. Kuusikymppisillä kuuluu jakaa viirejä – sen muistin. Mitä useamman viirin (tai pöytästandardin, kuten juhlassamme opimme) juhlakalu saa, sitä merkittävämpi persoona hän on. Ja toisaalta, puheita pitää olla. Pitkiä, kuivahkoja ja juhlakalua vain etäisesti koskettavia. Laitoimme siis tilaukseen sekä viirejä että puheita. Myös kuorolaulu oli sallittu.

Saimme, mitä tilasimme: pitkiä puheita luettuna suoraan Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmasta. Jo kuopattujen kuntien kunniaviirejä, anteeksi stanfaareja, tuli toistakymmentä. Haitarilla säestettyä tunteikasta kuorolauluakin kuultiin. Kolmikymmenvuotiaiden hittikamaa. Eniten lämmitti kuitenkin ystäviemme täydellinen heittäytyminen teemaan. Oli kansallispukua, kiilltäväksi persauksista kulahtanutta seitsemänkymmentäluvun rippipukua ja mauttomia kravaatteja. Tunnelma oli kuin pahimmissa kahdeksankymmentäluvun pönötysjuhlissa, joissa tunnelmaa piristi vain tahallaan nuotin vierestä viulua vinguttanut sukulaispoika.

Juhlamme teema oli tietenkin sarkastishumoristinen ja kaikki vieraamme olivat sen ymmärtäneet. Ajauduimme illan aikana keskustelemaan suomalaisesta juhlaperinteestä ja muutamat minua vanhemmat muistivat omasta lapsuudestaan nyt replikoimamme teeman täytenä totena.

Vertasin juhlakulttuuria juuri kokemaani italiakulttuuriin. Siellä häissä kaikki (sulhanen mukaan lukien) parveilivat kirkon käytävillä iloisesti toisiaan tervehtien ja kuulumisia vaihtaen aina siihen saakka, kunnes ovet aukesivat ja morsian yskäisi vienosti pyytääkseen käytävää vapaaksi. Suomessa kirkkoon kävellään nöyränä, sivuille vilkuilematta ja vaikka se kaikkein paras kaveri istuisi penkin päässä, niin häntä tervehditään korkeintaan miedolla nyökkäyksellä sekä ymmärtävällä katseella. Kätellä ei, keskustelusta puhumattakaan.

Arvelimme kuitenkin tämänkin kulttuurin jo muuttuneen ja kuuluneen aikaan mauttomien kravaattien ja eliniän kestävien pukujen. Elin uskossa kolmisen päivää, kunnes näin kauppalehdessä syntymäpäiväilmoituksen . Eräs oikeasti 60-vuotta täyttävä toimitusjohtaja oli printannut kuvansa ja syntymäpäiväilmoituksensa lehteen. Kuvassa herra on kuin tuomiota odottava ja tekstikin kehoittaa riehakkaasti iloitsemaan: ”Avoimet ovet klo 14 – 17. Ei lahjoja. Ei puheita.”

Kuullostavat kivoilta juhlilta. Standaareja varmaan tulee pöytäkaupalla. Ilman puheita, korkeintaan murahduksen kera. Oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaaa…

Currysilakat uunista
Mukailtu Tinan tapaan –kirjasta

AINEKSET
– 600 g silakkafileitä
– 2 dl majoneesia
– 1/2 limen kuori
– ½ dl maitoa
– ½ rkl kapriksia
– 1 dl purjosipulia
– 1 dl persiljaa
– suolaa ja valkopippuria
– dijon-sinappia
– currya 1 tl
– 8 porkkanaa
– kanalientä
– tilkka kermaa

VALMISTUS

Poista fileistä selkäevät vetämällä ”vastakarvaan”. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kääri rullalle ja asettele uunivuokaan. Sekoita keskenään majoneesi, kapris, curry ja limen kuori.

Leikkaa purjosipuli ohuiksi renkaiksi ja lisää se seokseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada seos kaloille. Paista uunissa puolisen tuntia 180 asteessa. Koristele persiljalla.
Valmista porkkanapyree.

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä kanaliemessä kypsiksi. Kaada ylimääräinen liemi pois ja soseuta. Mausta kermalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa kuumana silakoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Makkarapastaa á la Oliver – Elämää yksipyöräisellä

Saimme eilen mieluisia vieraita, kun kummityttömme perheineen marssi ovesta sisään. Oli myöhästyneiden syntymäpäiväjuhlien aika. Karkeloista muodostui varsin urheilulliset, sillä kummitytön veli toi mukanaan yksipyöräisen, tuon useimmiten sirkuselämään liitettävän kapistuksen.

Olin kokeillut vekotinta kerran aiemmin ja innostuin heti. Tuli lapsuus mieleen, sillä eteneminen ei polkupyörällä enää ollutkaan itsestään selvän vaivatonta. Päinvastoin. Haasteellista, mutta harjoittelulla kenties mahdollista.

Tahkoin itseäni hikeen ja koin onnistumisen tunteita jo muutaman metrin yhtämittaisista suorituksista. Illan päätteeksi oli paita märkä ja naapurit hämmästyneitä, mutta pisin pystyssä pysytty matkani oli jo kolmisenkymmentä metriä. Olin varsin ylpeä.

Illalla blogia kirjoittaessani selailin nettiä ja huomasin, että lauantaina vietetään Valtakunnallista Yrittäjän Päivää. Oma, toistaiseksi varsin lyhyt, urani yrittäjänä muistuttaa huomattavasti iltapuhdettani yksipyöräisen päällä. Uran tai polkupyöräilyn aloittaminen jännittää. Alussa horjuttaa jo pelkkä pyörän päällä istuminen. Päätös liikkeellelähdöstä on välttämätön, mutta olo on kuin tyhjän päälle kaatuisi. Kun vauhtiin pääsee, niin asentona pitäisi olla ronski etukeno, jolloin liike ei pysähdy, vaan tulosta syntyy. Paikallaan ei yksipyöräisellä voi olla, vaan vääjäämättä alkaa liike viedä joko taakse- tai eteenpäin, riippuen pyöräilijän asennosta – tai asenteesta.

Uskon, että moni muukin yrittäjä tunnistaa itsestään pienen yksipyöräilijän. Pystyssä pysyminen ei haastavissa olosuhteissa ole mitenkään varmaa. Varmaa on vain se, että makuun päästyään, ei elämää yksipyöräisen päällä enää muuhun vaihda.

Onnekseni sain lainaan yksipyöräisen viikonlopuksikin. Juhlistan kaikkia Suomen yrittäjiä lauantaina sillä fillaroiden. Tiukassa etukenossa. Vaikka sitten lamaa päin.

Valtakunnallinen Yrittäjänpäivä

Makkarapastaa á la Oliver

Ensimmäinen lapsemme syö kaikkea. Rakastaa kasviksia ja hedelmiä, herkuttelee mädillä ja ostereilla – kokeilee ennakkoluulottomasti mitä vaan. Olimme ylpeitä itsestämme keittiökasvattajina ja tiesimme heti lapsen hyvän ruoka-asenteen olevan täysin ansiotamme. Sitten saimme toisen lapsen. Ruokakasvatuksemme on ollut identtistä. Tulos? Poika ei laita suuhunsa mitään vihreää, marjoista, hedelmistä tai hieman oudommista aineksista puhumattakaan. Lempiruokaa on pasta ja makkara. Jouduimme toteamaan, että maku lienee synnynnäistä, eikä kasvatuksen tulosta, vaikka niin kuvittelemmekin.

Pojan viettäessä kaksivuotissynttäreitä, emme yllättyneet ruokatoiveesta. Makkaraa ja pastaa, pliis… Ja sitä tehtiin.

AINEKSET
– 400 g spagettia
– 400 g italialaista raakamakkaraa (tai esim. mausteista bratwurstia)
– 400 g paseerattua tomaattia
– 1 sipuli
– 2 valkosipulinkynttä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– tilkka oliiviöljyä
– pinnalle tuoretta persiljaa koristeeksi

VALMISTUS

Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista hetki oliiviöljyssä ja lisää makkarat. Ruskista. Lisää tomaattikastike, mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua puolisen tuntia.

Keitä pasta al dente. Valuta ja sekoita kastikkeen kanssa. Koristele tuoreella persiljalla. Nauti.

Yritteliästä viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Osso Buco ja linssimuhennos – Juhlien taival

Pienenä kauhistelimme jouluntienoilla syntyneiden luokkakavereiden kohtaloa. Ei kaksia lahjoja eikä kaksia juhlia, vaan kaikki kerralla. Se oli lapsena kova pala.

Esikoisemme Julia syntyi keskellä joulukuuta ja vietti eilen kolmivuotispäiväänsä. Päätin jo syntymähetkellä, että synttäreitä ja joulua ei hänen kohdallaan paketoida samaan, vaan juhlat on juhlittava – molemmille syille omansa. Niinpä odotamme huomiseksi taloa täyteen ystäviä ja kunnon karkeloita. Perjantaireseptille ei sentään erikseen juhlia järjestä, vaikka sekin täytti kolme vuotta reilu viikko sitten.

Lapsena juhlia odotettiin viikkotolkulla ja joskus jännitys purkautui kaikkena muuna kuin ilona. Niin kävi myös meidän ilopillerillemme eilen. Aamulla onnittelulaulua laulavat vanhemmat käännytettiin päättäväisellä, pitkäkestoisella ja kovaäänisellä komennolla suoraan ovelta. Meidät tuntevat arvelevat, että laulun epävireisyydellä saattoi olla osansa asiassa, mutta tasapainottaaksemme tilannetta, oli sylimme täynnä lahjoja. Sekään ei auttanut.

Sattumalta sankarin kolmivuotisneuvola oli synttäreiden aamuna heti kahdeksan jälkeen. Normaalisti neuvolantädit hurmaava juhlakalu halusikin nyt hoitaa tarkastuksen oman kaavansa mukaan. Lasten näköä ei testata E-taululla, vaan taululla, jossa on erilaisia ja -kokoisia kuvioita, kuten palloja, neliöitä ja taloja. Julia halusi nähdä taulussa kaikkea muuta, kuin siinä olevia kuvioita. Kun täti näytti taloa, vastasi Julia ”ruohikko.” Aika tarkka näkö!

Huipennus oli punnitseminen, joka päädyttiin epäonnistuneiden yritysten jälkeen suorittamaan äiti-tytär – yhteissuorituksena. Ensiksi vaa’alla seisoivat molemmat, sitten vain äiti ja pikaisella vähennyslaskutoimituksella saatiin selville samanaikaisesti traktorilla huoneeseen huristavan tyttären paino. Tytär painoi 13,5 kiloa. Äidin painoa en julkista.

Miten me aikuiset sitten käyttäydymme? Usein mekin lataamme juhliin ja juhlallisuuksiin suuria odotuksia, jotka sitten purkautuvat juhlahetkenä erikoisena käytöksenä. Mitä suurempi juhla, sitä herkemmin yliammutut odotukset jäävät toteutumatta. Seuraavan kuukauden aikana on juhlapyhiä vaikka muille jakaa. Ottakaahan rennosti ja muistakaa, että ylenmääräisellä siivoamisella, touhuamisella ja stressaamisella ei sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa taata. Hyvällä ruoalla kylläkin…

Osso Buco ja linssimuhennos

AINEKSET

Osso Buco
– 4 kpl naudan potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Linssimuhennos
– 2 dl punaisia linssejä
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 iso sipuli
– 1 rkl kasvisfondia
– 2 dl vettä
– 2 dl kermaa

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua kypsäksi. Valmista linssimuhennos vasta ennen ruokailua.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunankuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia.

Pilko sipuli linssimuhennosta varten. Huuhdo linssit. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää linssit ja hetken päästä fondi ja vesi. Keitä 6-7 minuuttia. Lisää kerma ja laske lämpöä. Hauduta kypsäksi. Muhenna haarukalla osa linsseistä ja tarjoa osso bucon kera.

Rentoa viikonloppua toivottaen!

Perjantaikokki

***

Teillekin voidaan laittaa tapahtumakalenteri nettisivuille – Tutustu Lyytiin!

Lihapulla-pecorinopastavuoka – Pullat pannaan?

Perjantaikokki sotkeutui kuluneen viikon aikana kolmesti keskustelemaan kasvatuskulttuurista ja eroista kulttuurissa sekä sukupolvien välillä että alueellisestikin.

Keskusteluiden perusteella oli pakko pysähtyä ja kysyä, että mihin tätä maailmaa oikein ollaan viemässä!

Itse olen maatalon kasvatti ja aloittanut koulutieni maalaispitäjän kyläkoulussa. Siellä keittiössä ruokaa teki ihan aito, elävä emäntä – oman parhaan taitonsa mukaan. Joka syksy järjestettiin ruskaretki, jolloin joka lapsella oli marjapoimuri kourassa. Retken saalis säilöttiin koulun pakkaseen ja marjoja syötiin talven aikana eri muodoissa. Oli upea tunne syödä lapsena koulussa itse poimituista marjoista tehtyä marjapiirakkaa!

Kun tuli synttäreiden aika, kutsuttiin juhliin aina koko luokka ja kouluun tuotiin äidin leipomia pullia ja kasa karkkia. Olihan jollain juhlapäivä.

Kuulin, kuinka eräässä kauniaislaisessa päiväkodissa on luovuttu läheisen pururadan maastoon suuntautuneista metsäretkistä pienen, mutta erittäin huolestuneen vanhempainjoukon vaatimuksesta. He pitävät retkeä liian vaarallisena, sillä saattavathan lapset huomaamattaan laittaa suuhunsa vaikka myrkkysieniä. Eikä sen metsän turvallisuudestakaan ole varmuutta.

Itse teimme vuosi sitten suuren virheen, kun nuorina, ylpeinä vanhempina pakkasimme esikoisemme päiväkotireppuun syntymäpäivänä pussillisen suklaakarkkeja. ”Muista sitten antaa karkkeja kaikille.” – evästimme pienen tyttäremme. Saimme kuulla aiheesta vielä puoli vuotta myöhemmin vanhempainillassa, sillä karkkien tarjoaminen oli asettanut lapset eriarvoiseen asemaan. Kaikki kun eivät saa syödä karkkia. Karkkeja kieltävää sääntöä ei päiväkodissa silloin ollut – mutta nyt on. Emmepä enää näin pahasti kasvatustyössämme erehdy, koska karkkien tuominen on nyt oikein yhteisesti sopien kielletty.

Kauniaislainen ystävämme puolestaan tiesi karkkikiellon voimassaolon päiväkodissaan ja ajatteli leipovansa pojan syntymäpäivien kunniaksi kaikille päiväkodin lapsille. Vastaleivottuja pullia ei päiväkodissa koskaan tarjottu, sillä ”kodin hygieniatasosta ja pullien sisällöstä ei voi mennä takuuseen. Pullat pitäisi olla kaupan avaamattomassa paketissa tuoteselostuksineen.”

Voi taivaan vallat! Pullat pitää siis pakata suojakaasuun ja lisätä kourallinen E- ja säilöntäaineita, jotta ne ovat riittävän turvallisia ja terveellisiä lapsillemme. Ja paras keino opettaa lapset välttämään myrkkysieniä, on olla viemättä heitä sinne vaaralliseen metsään.

Toivon tosissani ammatikseen lapsiamme kasvattaville työn raskaan raatajille rutkasti näkemystä ja selkärankaa. Pitäkää maalaisjärki mukana ja kasvattakaa myös vanhempia. En usko, että metsää pelkäävä ja e-aineilla kyllästetty sukupolvi lienee kenenkään tavoitteena, mutta jos säännöt laaditaan aina sen tiukimman näkemyksen mukaan, niin hyvää vauhtia olemme kohti tuota kyseenalaista tavoitetta menossa.

Maalaisjärjen puolesta – nykymenoo niimpalkauhiast ihmetelle.

Perjantaikokki

Ps. jos sinulla on vastaavia kokemuksia tai eriävää mielipidettä, niin keskustelua voi jatkaa kommentoimalla blogiani (sivun alareunassa: ”Lähetä kommentti”

Lihapulla-pecorinopastavuoka

Näissä pullissa ei e-aineita pahemmin ole. Ja hyviäkin ne ovat – vaimon tekeminä tietenkin.

AINEKSET
– 400 g nauta-sika –jauhelihaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 1 muna
– ½ dl korppujauhoja
– 2 rkl rypsiöljyä
– 2 dl kirsikkatomaatteja puolitettuina
– 400 g simpukkapastaa
– 1 dl vettä
– 2 dl kermaa
– ½ rkl vasikanfondia
– 1 tl soijaa
– ½ dl pecorinojuustoa raastettuna
– kourallinen basilikanlehtiä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita jauhelihasta, valkosipulista, munasta ja korppujauhoista lihapullataikina. Mausta suolalla ja pippurilla. Muotoile taikinasta pieniä lihapullia ja paista hetki rypsiöljyssä. Siirrä pullat syrjään ja lisää pannulle vesi, kerma, fondi ja soija. Keitä puoleen.

Keitä pastat al dente. Kaada pastat, lihapullat ja liemi pannulta uunivuokaan. Sekoita joukkoon tomaatit. Ripottele pinnalle pecorino ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta rusehtaa.

Ota uunista ja sirottele pinnalle revittyä basilikaa.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Myy lippuja tapahtumaan helposti netissä. Tutustu!