Sushi-resepti

Meidän perheessä kaikki rakastavat sushia! Suomessa sitä tuli haettua aina Turun Kauppahallista, KADO Sushista, mutta täällä Sveitsissä sushi on suorastaan järkyttävän kallista. Kahden hengen sushilounas saattaa maksaa helposti 60-70 frangia. Viisihenkisen perheen vie mieluummin päiväksi laskettelemaan kuin sushi-lounaalle.

On siis tehtävä itse. Tosin, ei tuore kalakaan ole erityisen halpaa. Siksi sushi onkin oiva kalanystävän ruoka, sillä kalaa ei tarvita kahden kilon fileetä. Kalatarjonta tavallisessa marketissa on lohen osalta heikko (muiden kalojen osalta kylläkin usein erinomainen). Siksi käymme Dörig Frisch Fisch Altstettenissä, jos sushia meinaamme tehdä.

Mutta ennen reseptiä pieni tarina siitä, miten sushiin tutustuin.

Ensimmäisen kerran tein sushia ystäväni Antti Nurkan kanssa. Paikkana oli Ravintola Savoyn legendaarinen keittiö ja vuosi oli ehkä 2005. Olimme juuri perustaneet Caviar Catering –nimisen luksuscatering-palvelun. Antti oli huippukokki Savoyssa ja minä hoitelin firman markkinointia. Sitä ei juurikaan tehty. Onneksi kannoin kameraa mukana ja siksi löysin tähänkin kuvitukset ihan aidosta tilanteesta. Näitä piti joskus käyttää markkinoinnissa.

IMG_1674

27.11.2005 sanoo kuvan tiedot. Ja sen näkee naamasta. Junior-Chefit urakkansa alussa Savoyssa.

Saimme ensimmäisen tilauksen eräältä Savoyn vakioasiakkaalta. Hänen poikansa oli palaamassa joltain ulkomaankomennukselta usean vuoden jälkeen Helsinkiin ja pöytä piti saada koreaksi. Paikkana oli residenssi jossain Punavuoressa. Alkupalaksi tilattiin sushia ja pääruoaksi grillattua karitsankareeta. Porukkaa oli tulossa nelisenkymmentä. Residenssissä ei ollut parveketta, joten Weber roudattiin keskelle keittiötä ja voin kertoa, että savu oli varsin mahtava.

IMG_1740

Käyhän se näinkin. Weber vain sisälle. Kuka sitä marraskuussa ulkona grillaisi!

Mutta ne sushit. Emme olleet kumpikaan koskaan tehneet sushia, joten Antti haki kirjakaupasta jonkun 600 sivuisen sushiraamatun. Hankimme raaka-aineet ja painuimme Savoyn keittiöön kokkailemaan. Ensimmäiset kolmesataa sivua kertoi siitä, miten riisi keitetään oikein.

Meillä oli aikaa se ilta, joten silmäilimme ohjeet varsin vauhdikkaasti. Olin oppinut tähän tekniikkaan jo opiskeluaikoina: viimeinen ilta ja 300 sataa sivua koskematonta tekstiä. Teimme illan aikana useamman sataa nigiriä, kymmeniä makirullia ja vaikka mitä erikoisuuksia. Yhdessä versiossa oli riisipallura, joka oli kiedottu merilevään siten, että päälle jäi pieni kuppi. Siihen sitten aseteltiin tuore osteri ennen nostoa tarjottimelle.

IMG_1690

Perjantaikokki todistettavasti kokin hommissa. Minä ja muutama ravunpyrstö.

IMG_1671

Väsyneet kokit iltapalalla Marskin pöydässä Savoyssa.

Seuraavana päivänä bileet olivat käynnissä ja yhtäkkiä juhlakalu ja vieraana ollut Marko Ahtisaari marssivat keittiöön.

Kuka nämä sushit on tehnyt?

…kuului kysymys. Ainakin minulla puntti tutisi vähän. Nyt taitaa tulla palautetta.

Tiedättekö jätkät. Minä olen asunut monta vuotta Lontoossa, jossa on maailman parhaat sushiravintolat. Ja tämä teidän sushi… en ole koskaan saanut näin hyvää sushia! Loistavaa duunia!

Huipulla on hyvä lopettaa. Parin keikan jälkeen kuoppasimme luksuscatering-bisneksen, mutta kotikokkailen toki vieläkin tunnustettua sushiani…

IMG_1721

Yksi valmiista tarjottimista. Ja näitä oli kymmeniä.

Ja nyt se resepti

sushi_1

Sushi-resepti

Kuten yllä olevasta ymmärsit, niin kaikki on kiinni riisistä ja sen keittämisestä. Tiivistän ne kolmesataa sivua kotikokille riittävään muotoon näin:

1)   Osta hyvää sushiriisiä. Kysy vaikka vinkki sushiravintolastasi. Unohda puuroriisi.
2)   Osta riisikeitin. Maksaa parikymppiä ja itsensä takaisin.
3)   Osta hyvää riisiviinietikkaa.
4)   Huuhtele riisi vähintään viisi kertaa huolella. Siten, että huuhteluvesi on kirkas.
5)   Laita riisit keittimeen. Lisää kylmää vettä siten, että veden pinta on n. 1cm riisin yläpuolella.
6)   Keitä riisikeittimessä. Sorki riisiä mahdollisimman vähän. Idea on, että riisi kypsyy omassa höyryssään. Itse kyllä pyöräytän puukauhalla kerran pari, että riisi ei jää paakuksi.
7)   Kun riisi on kypsää, levitä se isoon, laakeaan astiaan. Itse käytän isoa uunivuokaa.
8)   Ota puulasta tai lusikka, jolla teet riisiin ”viiltoja” pitkittäin ja poikittain samalla kun tuuletat riisiä, jotta se jäähtyisi tehokkaammin. Japanilaiset tuulettavat kimono päällä silkkisellä viuhkalla. Keksi sinä oma versio.
9)   Pirskottele riisiin samalla riisiviinietikkaa.

Riisi on käyttövalmista, kun se on jäähtynyt. Jos sinulla kävi tuuri, on se sopivan irtonaista, mutta kuitenkin pysyy kasassa, kun teet riisipalloja, eli nigireitä.

Täytteet

Sushia voi täyttää tai päällystää monella tapaa. Meidän suosikit ovat:

–       lohi
–       pariloitu lohi (eli lohensiivu, jota on hetki ”grillattu” tohottimella)
–       tonnikala (eettisyydestä ollaan montaa mieltä)
–       siika (sitä ei tosin täältä saa)

Makirulliin käytämme lisäksi:

–       kurkkua
–       avokadoa
–       kevätsipulia
–       majoneesia
–       seesaminsiemeniä

Lisäksi tarvitset

–       merilevälevyjä
–       soijaa (hyvää)
–       inkivääriä (säilyke, ei tuore)
–       wasabi-tahnaa

Sitä bambuista käärimismattoa en osaa käyttää. Mielestäni on paljon helpompaa ilman.

Leikkaa kalat ohuiksi siivuiksi poikkisyin. Osan kalasta voit leikata pidemmiksi pötköiksi, jos käytät niitä makirulliin.

Nigirien valmistus

Nigirit ovat niitä riisipalloja, joiden päällä on kalaa, munakasta, avokadoa tai mitä ikinä. Sushiraamatussa oli kuvin selitetty oikeaoppisen nigirin käsiotteet n. 30 vaiheessa. Tässä tiivistettynä.

1)   Kostuta kädet (vähän, ei märäksi)
2)   Ota riisiä suupalan verran kouraasi
3)   Pyörittele, puristele ja toivo parasta. Vain harjoituksen kautta opit tekemään nigireitä, jotka ovat ilmavia, mutta pysyvät silti puikoissa. Meillä rouva tekee nämä aina ja minä makirullat. Liukuhihnahommaa ja erikoistuminen kunniaan, niin laatu paranee!
4)   Palaa kohtaan yksi

Sitten kun sinulla on tarjotin täynnä kauniita riisipalleroita, voit asetella niille leikkaamaasi kalaa tai vaikka avocadoa.

sushi_2

Makirullien valmistus

1)   Laita merilevälevy kuivalle alustalle.
2)   Ota riisiä puuhaarukalla tai kauhalla (tavalliseen lusikkaan riisi jää tehokkaammin kiinni – en tiedä miksi.
3)   Levitä riisi laidasta laitaan, tasaiseksi pikkurillin paksuiseksi matoksi. Jätä levyn etu- ja takaosaan tyhjää parin sormen paksuuden verran
4)   Täytä esim. kalalla, kurkkutikuilla, majoneesilla, seesaminsiemenillä jne. Eli asettele ne hieman riisimaton keskiosaa alemmaksi, laidasta laitaan.
5)   Rullaa, eli nosta alaosan riisistä vapaa osa merilevälevyä täytteiden yli ja paina hieman itseäsi päin.  Näin rullan keskiosasta tulee napakka paketti. Sitten rullaat siihen asti, että riisiä ei enää näy.
6)   Kostuta etusormesi vedessä ja sivele sillä vapaana oleva merilevälevy.
7)   Rullaa loppuun. Kostutettu merilevälevy tarttuu nyt kiinni.
8)   Jätä odottamaan leikkaamista se kostutettu kohta kohti pöytää
9)   Toista kohdasta yksi vaikka eri täytteillä.

Kun kaikki rullasi ovat valmiit, leikkaa ne terävällä veitsellä (sahalaitaveitset kuuluvat vain leivän leikkaamiseen ja TV-shopin mainokseen sahaamaan kupariputkea) etusormen levyisiksi paloiksi.

Siinä se! Helppoa, kun pari kertaa on tehnyt! Ja hauskaa, varsinkin porukalla!

Tarjoa makien ja nigirien kanssa soijaa kipossa, wasabia ja inkivääriä. Lasissa kuohuviiniä, kylmänä. Tänään illalla taas!

Perjantaikokki

Gazpacho

Gazpacho

Katso kesälomamme kuvina tästä

AINEKSET
– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– basilikaa
– mozzarellaa
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS
Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle mozzarella, tilkka oliiviöljyä ja basilikaa.

Keitto muuten vain paranee vietettyään yön kylmässä!

Esimerkin voima – Italokasvikset vol. 2

Joku on joskus sanonut, että johtamisessa ja valmentamisessa pitäisi tarkkailla ja ottaa mallia vanhempiensa suhtautumisesta pieniin lapsiinsa. Epäonnistumisesta ei syytetä, mutta onnistumisesta riemuitaan yhdessä. Kun pieni lapsi oppii uuden asian, hihkuvat vanhemmat innosta käsiään yhteen hakaten. Pian pieni lapsi oppii, mistä asioista kannustetaan ja mistä ei.

Kannustamalla lapsi saa uutta intoa ja voimaa yrittää epäonnistuneitakin asioita kunnes oppii ja onnistuu. Olisi niin hyvä, jos voisi itsekin aina muistaa tämän, kun on johtamisasioiden kanssa tekemisissä. Syiden ja syyllisten löytäminen tuntuu vain usein olevan tärkeämpää ja ainakin helpompaa. Siihen itsekin sorruin tällä viikolla ja tajusin virheeni, kun onnistumisia taas alkoi loppuviikosta tulla. Kannustaa olisi koko ajan pitänyt, eikä etsiä virheitä!

Kannustamisen kanssa yhtä tärkeä asia on esimerkki. Sen voima on valtava – sekä hyvässä että pahassa. Kun seuraan nyt muutaman viikon päästä kaksi vuotta täyttävää Albertiamme, hämmästelen vain kehityksen nopeutta. Vanhin on joutunut oppimaan ja keksimään kaiken itse. Keskimmäinen sai jeesiä vanhimmalta, mutta nuorimmalla niitä opettajia vasta onkin. Se, mihin kolme vuotta vanhempi isoveli pystyy, on varmasti mahdollista myös minulle, tuntuu nuorimmainen usein ajattelevan.

Kun Oliver (siis se isoveli), hyppää sohvalta voltin säkkituoliin, toistaa Albert innoissaan ”votti, votti” ja kaatuu vatsalleen säkkituolille. Upeaa temppua seuraa isot, itseannetut aplodit. Sama homma uima-altaassa.

Julia, joka aloittaa koulun syksyllä, oppi uimaan kuukausi sitten. Olin pakahtua ylpeydestä kun hän harvahampaisena ui vieressäni koko 25 metrin altaan ilman pysähtymistä. Tarjosin koko porukalle jätskit suorituksen kunniaksi. Taisi Oliver aistia vanhemman ilon, sillä hän ilmoitti tiistaina, että ”en taida noita kellukkeita enää käyttää”, laittoi snorkkelin ja lasit päähän ja lähti uimaan. Ja ui ja ui. Kymmenmetrisen lastenaltaan päästä päähän, monta kertaa. Ja sitten vielä ilman snorkkelia ja laseja ja kysyi: ”Jokos ansaittiin kaikille jätskit?”

Mitä teki Albert? Ei edellispäivänä suostunut laittamaan kellukkeita päälle ja hyppäsi peppu edellä altaaseen. Otin kädestä kiinni ja nostin kaverin pinnalle. Sovimme yhdessä, että ehkä vielä muutama vuosi käytetään kellukkeita. Yrittämisen into oli kova – jos isommat osaavat, niin kyllä minäkin!

Parisuhteessakin toisen kannustaminen on aika paljon tehokkaampi tapa saada tuloksia siihen virheiden etsiskelyyn verrattuna. Kukaan ei ole täydellinen – eikä varsinkaan se peilikuva. Sunnuntaina on Äitienpäivä. Silloin on hyvä hetki löytää kannustamisen aiheita omasta lähipiiristä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja kiitos lapsistamme!

Perjantaikokki

ps. yllä oleva kuva on eiliseltä aamulta, kun saatoin Julian Kindergarteniin sumun ja auringon kilpaillessa tilasta. Kun sanoin Julian ryhmälle saksaksi ”heippa!”, sain kuorossa vastaukseksi ”MOI MOI!”. Lapset oppivat uuden kielen vikkelään 😉

Italokasvikset vol. 2

Jälleen kerran raaka-aineen maku nousee arvoon arvaamattomaan tässä ruokalajissa. Voit tarjoilla tämän ruokalajin joko pääruoan lisukkeena suoraan uunista tai sitten kylmänä antipastona. Minä pidän molemmista.

AINEKSET

– 1 kesäkurpitsa
– 2 fenkolia
– 1,5 dl korppujauhoa
– 1 dl persiljaa silputtuna
– 1,5 dl parmesaania raastettuna
– ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa fenkolista varret pois. Puolita ja keitä suolalla maustetussa vedessä, kunnes on vielä hieman ”al dente”. Kaada vesi pois ja anna jäähtyä. Leikkaa fenkolin puolikkaat vielä kahteen – kolmeen osaan ja laita uunivuokaan. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Levitä myös kesäkurpitsan siivut uunivuokaan.

Sekoita korppujauhot, persilja, parmesaani ja oliiviöljy keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä seos kasvissiivujen päälle. Paista uunissa 250 asteessa n. kymmenen minuuttia tai kunnes parmesaaniseos on kauniisti kullanruskea.

Herkullista!