Sushi-resepti

Meidän perheessä kaikki rakastavat sushia! Suomessa sitä tuli haettua aina Turun Kauppahallista, KADO Sushista, mutta täällä Sveitsissä sushi on suorastaan järkyttävän kallista. Kahden hengen sushilounas saattaa maksaa helposti 60-70 frangia. Viisihenkisen perheen vie mieluummin päiväksi laskettelemaan kuin sushi-lounaalle.

On siis tehtävä itse. Tosin, ei tuore kalakaan ole erityisen halpaa. Siksi sushi onkin oiva kalanystävän ruoka, sillä kalaa ei tarvita kahden kilon fileetä. Kalatarjonta tavallisessa marketissa on lohen osalta heikko (muiden kalojen osalta kylläkin usein erinomainen). Siksi käymme Dörig Frisch Fisch Altstettenissä, jos sushia meinaamme tehdä.

Mutta ennen reseptiä pieni tarina siitä, miten sushiin tutustuin.

Ensimmäisen kerran tein sushia ystäväni Antti Nurkan kanssa. Paikkana oli Ravintola Savoyn legendaarinen keittiö ja vuosi oli ehkä 2005. Olimme juuri perustaneet Caviar Catering –nimisen luksuscatering-palvelun. Antti oli huippukokki Savoyssa ja minä hoitelin firman markkinointia. Sitä ei juurikaan tehty. Onneksi kannoin kameraa mukana ja siksi löysin tähänkin kuvitukset ihan aidosta tilanteesta. Näitä piti joskus käyttää markkinoinnissa.

IMG_1674

27.11.2005 sanoo kuvan tiedot. Ja sen näkee naamasta. Junior-Chefit urakkansa alussa Savoyssa.

Saimme ensimmäisen tilauksen eräältä Savoyn vakioasiakkaalta. Hänen poikansa oli palaamassa joltain ulkomaankomennukselta usean vuoden jälkeen Helsinkiin ja pöytä piti saada koreaksi. Paikkana oli residenssi jossain Punavuoressa. Alkupalaksi tilattiin sushia ja pääruoaksi grillattua karitsankareeta. Porukkaa oli tulossa nelisenkymmentä. Residenssissä ei ollut parveketta, joten Weber roudattiin keskelle keittiötä ja voin kertoa, että savu oli varsin mahtava.

IMG_1740

Käyhän se näinkin. Weber vain sisälle. Kuka sitä marraskuussa ulkona grillaisi!

Mutta ne sushit. Emme olleet kumpikaan koskaan tehneet sushia, joten Antti haki kirjakaupasta jonkun 600 sivuisen sushiraamatun. Hankimme raaka-aineet ja painuimme Savoyn keittiöön kokkailemaan. Ensimmäiset kolmesataa sivua kertoi siitä, miten riisi keitetään oikein.

Meillä oli aikaa se ilta, joten silmäilimme ohjeet varsin vauhdikkaasti. Olin oppinut tähän tekniikkaan jo opiskeluaikoina: viimeinen ilta ja 300 sataa sivua koskematonta tekstiä. Teimme illan aikana useamman sataa nigiriä, kymmeniä makirullia ja vaikka mitä erikoisuuksia. Yhdessä versiossa oli riisipallura, joka oli kiedottu merilevään siten, että päälle jäi pieni kuppi. Siihen sitten aseteltiin tuore osteri ennen nostoa tarjottimelle.

IMG_1690

Perjantaikokki todistettavasti kokin hommissa. Minä ja muutama ravunpyrstö.

IMG_1671

Väsyneet kokit iltapalalla Marskin pöydässä Savoyssa.

Seuraavana päivänä bileet olivat käynnissä ja yhtäkkiä juhlakalu ja vieraana ollut Marko Ahtisaari marssivat keittiöön.

Kuka nämä sushit on tehnyt?

…kuului kysymys. Ainakin minulla puntti tutisi vähän. Nyt taitaa tulla palautetta.

Tiedättekö jätkät. Minä olen asunut monta vuotta Lontoossa, jossa on maailman parhaat sushiravintolat. Ja tämä teidän sushi… en ole koskaan saanut näin hyvää sushia! Loistavaa duunia!

Huipulla on hyvä lopettaa. Parin keikan jälkeen kuoppasimme luksuscatering-bisneksen, mutta kotikokkailen toki vieläkin tunnustettua sushiani…

IMG_1721

Yksi valmiista tarjottimista. Ja näitä oli kymmeniä.

Ja nyt se resepti

sushi_1

Sushi-resepti

Kuten yllä olevasta ymmärsit, niin kaikki on kiinni riisistä ja sen keittämisestä. Tiivistän ne kolmesataa sivua kotikokille riittävään muotoon näin:

1)   Osta hyvää sushiriisiä. Kysy vaikka vinkki sushiravintolastasi. Unohda puuroriisi.
2)   Osta riisikeitin. Maksaa parikymppiä ja itsensä takaisin.
3)   Osta hyvää riisiviinietikkaa.
4)   Huuhtele riisi vähintään viisi kertaa huolella. Siten, että huuhteluvesi on kirkas.
5)   Laita riisit keittimeen. Lisää kylmää vettä siten, että veden pinta on n. 1cm riisin yläpuolella.
6)   Keitä riisikeittimessä. Sorki riisiä mahdollisimman vähän. Idea on, että riisi kypsyy omassa höyryssään. Itse kyllä pyöräytän puukauhalla kerran pari, että riisi ei jää paakuksi.
7)   Kun riisi on kypsää, levitä se isoon, laakeaan astiaan. Itse käytän isoa uunivuokaa.
8)   Ota puulasta tai lusikka, jolla teet riisiin ”viiltoja” pitkittäin ja poikittain samalla kun tuuletat riisiä, jotta se jäähtyisi tehokkaammin. Japanilaiset tuulettavat kimono päällä silkkisellä viuhkalla. Keksi sinä oma versio.
9)   Pirskottele riisiin samalla riisiviinietikkaa.

Riisi on käyttövalmista, kun se on jäähtynyt. Jos sinulla kävi tuuri, on se sopivan irtonaista, mutta kuitenkin pysyy kasassa, kun teet riisipalloja, eli nigireitä.

Täytteet

Sushia voi täyttää tai päällystää monella tapaa. Meidän suosikit ovat:

–       lohi
–       pariloitu lohi (eli lohensiivu, jota on hetki ”grillattu” tohottimella)
–       tonnikala (eettisyydestä ollaan montaa mieltä)
–       siika (sitä ei tosin täältä saa)

Makirulliin käytämme lisäksi:

–       kurkkua
–       avokadoa
–       kevätsipulia
–       majoneesia
–       seesaminsiemeniä

Lisäksi tarvitset

–       merilevälevyjä
–       soijaa (hyvää)
–       inkivääriä (säilyke, ei tuore)
–       wasabi-tahnaa

Sitä bambuista käärimismattoa en osaa käyttää. Mielestäni on paljon helpompaa ilman.

Leikkaa kalat ohuiksi siivuiksi poikkisyin. Osan kalasta voit leikata pidemmiksi pötköiksi, jos käytät niitä makirulliin.

Nigirien valmistus

Nigirit ovat niitä riisipalloja, joiden päällä on kalaa, munakasta, avokadoa tai mitä ikinä. Sushiraamatussa oli kuvin selitetty oikeaoppisen nigirin käsiotteet n. 30 vaiheessa. Tässä tiivistettynä.

1)   Kostuta kädet (vähän, ei märäksi)
2)   Ota riisiä suupalan verran kouraasi
3)   Pyörittele, puristele ja toivo parasta. Vain harjoituksen kautta opit tekemään nigireitä, jotka ovat ilmavia, mutta pysyvät silti puikoissa. Meillä rouva tekee nämä aina ja minä makirullat. Liukuhihnahommaa ja erikoistuminen kunniaan, niin laatu paranee!
4)   Palaa kohtaan yksi

Sitten kun sinulla on tarjotin täynnä kauniita riisipalleroita, voit asetella niille leikkaamaasi kalaa tai vaikka avocadoa.

sushi_2

Makirullien valmistus

1)   Laita merilevälevy kuivalle alustalle.
2)   Ota riisiä puuhaarukalla tai kauhalla (tavalliseen lusikkaan riisi jää tehokkaammin kiinni – en tiedä miksi.
3)   Levitä riisi laidasta laitaan, tasaiseksi pikkurillin paksuiseksi matoksi. Jätä levyn etu- ja takaosaan tyhjää parin sormen paksuuden verran
4)   Täytä esim. kalalla, kurkkutikuilla, majoneesilla, seesaminsiemenillä jne. Eli asettele ne hieman riisimaton keskiosaa alemmaksi, laidasta laitaan.
5)   Rullaa, eli nosta alaosan riisistä vapaa osa merilevälevyä täytteiden yli ja paina hieman itseäsi päin.  Näin rullan keskiosasta tulee napakka paketti. Sitten rullaat siihen asti, että riisiä ei enää näy.
6)   Kostuta etusormesi vedessä ja sivele sillä vapaana oleva merilevälevy.
7)   Rullaa loppuun. Kostutettu merilevälevy tarttuu nyt kiinni.
8)   Jätä odottamaan leikkaamista se kostutettu kohta kohti pöytää
9)   Toista kohdasta yksi vaikka eri täytteillä.

Kun kaikki rullasi ovat valmiit, leikkaa ne terävällä veitsellä (sahalaitaveitset kuuluvat vain leivän leikkaamiseen ja TV-shopin mainokseen sahaamaan kupariputkea) etusormen levyisiksi paloiksi.

Siinä se! Helppoa, kun pari kertaa on tehnyt! Ja hauskaa, varsinkin porukalla!

Tarjoa makien ja nigirien kanssa soijaa kipossa, wasabia ja inkivääriä. Lasissa kuohuviiniä, kylmänä. Tänään illalla taas!

Perjantaikokki

Gazpacho

Gazpacho

Katso kesälomamme kuvina tästä

AINEKSET
– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– basilikaa
– mozzarellaa
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS
Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle mozzarella, tilkka oliiviöljyä ja basilikaa.

Keitto muuten vain paranee vietettyään yön kylmässä!

Esimerkin voima – Italokasvikset vol. 2

Joku on joskus sanonut, että johtamisessa ja valmentamisessa pitäisi tarkkailla ja ottaa mallia vanhempiensa suhtautumisesta pieniin lapsiinsa. Epäonnistumisesta ei syytetä, mutta onnistumisesta riemuitaan yhdessä. Kun pieni lapsi oppii uuden asian, hihkuvat vanhemmat innosta käsiään yhteen hakaten. Pian pieni lapsi oppii, mistä asioista kannustetaan ja mistä ei.

Kannustamalla lapsi saa uutta intoa ja voimaa yrittää epäonnistuneitakin asioita kunnes oppii ja onnistuu. Olisi niin hyvä, jos voisi itsekin aina muistaa tämän, kun on johtamisasioiden kanssa tekemisissä. Syiden ja syyllisten löytäminen tuntuu vain usein olevan tärkeämpää ja ainakin helpompaa. Siihen itsekin sorruin tällä viikolla ja tajusin virheeni, kun onnistumisia taas alkoi loppuviikosta tulla. Kannustaa olisi koko ajan pitänyt, eikä etsiä virheitä!

Kannustamisen kanssa yhtä tärkeä asia on esimerkki. Sen voima on valtava – sekä hyvässä että pahassa. Kun seuraan nyt muutaman viikon päästä kaksi vuotta täyttävää Albertiamme, hämmästelen vain kehityksen nopeutta. Vanhin on joutunut oppimaan ja keksimään kaiken itse. Keskimmäinen sai jeesiä vanhimmalta, mutta nuorimmalla niitä opettajia vasta onkin. Se, mihin kolme vuotta vanhempi isoveli pystyy, on varmasti mahdollista myös minulle, tuntuu nuorimmainen usein ajattelevan.

Kun Oliver (siis se isoveli), hyppää sohvalta voltin säkkituoliin, toistaa Albert innoissaan ”votti, votti” ja kaatuu vatsalleen säkkituolille. Upeaa temppua seuraa isot, itseannetut aplodit. Sama homma uima-altaassa.

Julia, joka aloittaa koulun syksyllä, oppi uimaan kuukausi sitten. Olin pakahtua ylpeydestä kun hän harvahampaisena ui vieressäni koko 25 metrin altaan ilman pysähtymistä. Tarjosin koko porukalle jätskit suorituksen kunniaksi. Taisi Oliver aistia vanhemman ilon, sillä hän ilmoitti tiistaina, että ”en taida noita kellukkeita enää käyttää”, laittoi snorkkelin ja lasit päähän ja lähti uimaan. Ja ui ja ui. Kymmenmetrisen lastenaltaan päästä päähän, monta kertaa. Ja sitten vielä ilman snorkkelia ja laseja ja kysyi: ”Jokos ansaittiin kaikille jätskit?”

Mitä teki Albert? Ei edellispäivänä suostunut laittamaan kellukkeita päälle ja hyppäsi peppu edellä altaaseen. Otin kädestä kiinni ja nostin kaverin pinnalle. Sovimme yhdessä, että ehkä vielä muutama vuosi käytetään kellukkeita. Yrittämisen into oli kova – jos isommat osaavat, niin kyllä minäkin!

Parisuhteessakin toisen kannustaminen on aika paljon tehokkaampi tapa saada tuloksia siihen virheiden etsiskelyyn verrattuna. Kukaan ei ole täydellinen – eikä varsinkaan se peilikuva. Sunnuntaina on Äitienpäivä. Silloin on hyvä hetki löytää kannustamisen aiheita omasta lähipiiristä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja kiitos lapsistamme!

Perjantaikokki

ps. yllä oleva kuva on eiliseltä aamulta, kun saatoin Julian Kindergarteniin sumun ja auringon kilpaillessa tilasta. Kun sanoin Julian ryhmälle saksaksi ”heippa!”, sain kuorossa vastaukseksi ”MOI MOI!”. Lapset oppivat uuden kielen vikkelään 😉

Italokasvikset vol. 2

Jälleen kerran raaka-aineen maku nousee arvoon arvaamattomaan tässä ruokalajissa. Voit tarjoilla tämän ruokalajin joko pääruoan lisukkeena suoraan uunista tai sitten kylmänä antipastona. Minä pidän molemmista.

AINEKSET

– 1 kesäkurpitsa
– 2 fenkolia
– 1,5 dl korppujauhoa
– 1 dl persiljaa silputtuna
– 1,5 dl parmesaania raastettuna
– ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa fenkolista varret pois. Puolita ja keitä suolalla maustetussa vedessä, kunnes on vielä hieman ”al dente”. Kaada vesi pois ja anna jäähtyä. Leikkaa fenkolin puolikkaat vielä kahteen – kolmeen osaan ja laita uunivuokaan. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Levitä myös kesäkurpitsan siivut uunivuokaan.

Sekoita korppujauhot, persilja, parmesaani ja oliiviöljy keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä seos kasvissiivujen päälle. Paista uunissa 250 asteessa n. kymmenen minuuttia tai kunnes parmesaaniseos on kauniisti kullanruskea.

Herkullista!

Elämää oikeasti – Punajuuri – vuohenjuustosalaatti

On kahdenlaista elämää. Oikeaa elämää ja sellaista, miltä sen saa näyttämään.

Tältä se näytti

Yksi lapsistamme, Oliver, on todella innostunut laskettelusta. Niinpä käymme melkein joka viikonloppu kiertelemässä lähistön alppikeskuksia. Sijaintimme tarjoaa tähän harrastukseen maailman parhaat mahdollisuudet, joten pakkohan ne on hyödyntää. Vuorille suuntasimme myös viime lauantaina.

Taivas oli sininen, lumi valkoista, sitä oli paljon ja maisemat henkeäsalpaavan kauniit. Koko perhe, pienintä Albertia myöden oli suksilla. Tosin Oliver oli lumilaudalla, jota hän oli koko talven kinunut . Vihdoin päätimme sen (lapsille yhteisesti) hankkia. Kaupassa mies oli loistanut kuin Naantalin aurinko ja luvannut, että ei enää ikinä kiukuttele mistään. Niin onnellinen hän oli.

Nappasin vuorilta muutaman valokuvan kännykällä ja latasin ne Facebookiin. Näin mummikin Suomessa pysyy kärryillä elämästämme. Iloinen perhe auringonpaisteisilla vuorilla.

Näin se meni

Oliver sai lumilaudan ja leikki sillä kotona innoissaan jo perjantaina sillä tuloksella, että side meni rikki. No, sellaista sattuu. Nippusiteitä ja jeesusteippiä, niin rinteeseen päästään kyllä. Oliver itki kuitenkin katkerasti.

Lauantaiaamu kun koitti, oli Julia muuttanutkin mielensä, eikä halunnutkaan mäkeen. Siitä alkoi päivän ensimmäinen kiukuttelu. Seuraava syntyi siitä, kun Julia päättikin haluta mäkeen ja hänen pitäisi saada ensimmäisenä kokeilla lumilautaa. Tätä setvittiin tunnin verran autossa.

Vihdoin pääsimme mäkeen. Oliver ei missään nimessä halunnut, että häneen laitetaan valjaita edes ensimmäistä laskua varten, sillä onhan hän harjoitellut muuttolaatikosta ja siitä samasta jeesusteipistä tehdyllä pahvilaudalla lumilautahyppyjä jo koko talven sohvapöydältä. Kina numero kaksi oli valmis.

Albertkin halusi mäkeen. Hän osoitteli pieniä jalkojaan ja hoki ”onot, onot, ukket, ukket”, eli monot ja sukset pitäisi saada. Kävimme vuokraamassa välineet jo vakiofraasilla: ”pienimmät, mitä hyllystä löytyy”. Parikymppiä köyhdyin hieman liian isoista välineistä. Mitäs siitä, sitten mäkeen! Pikkumies innostui touhusta tällä kertaa kolmen laskun ajaksi. Sitten vein välineet kiltisti takaisin. Aikansa kutakin, totesi vuokraamon setä.

Lumilautailu osoittautuikin hankalammaksi kuin kotisohvalla, joten muutaman itketyn mäen jälkeen oli Oliver valmiina lopettamaan koko harrastuksen. Ehkä lounas auttaisi asiaa?

Lounaan jälkeen jäin Albertin kanssa aurinkoiselle terassille ja vaimo lähti mäkeen lasten kanssa. Sitä ennen tehtiin vessatsekkaus, eli ”pitääkö käydä”. Ei pitänyt.

Nyt oli siskon vuoro kokeilla lumilautaa. Lopputulos oli sama yhden mäen jälkeen. Pian terassille saapui vetämisestä, kantamisesta ja työntämisestä hikinen vaimoni sekä kaksi lasta, joiden mielestä lumilauta oli väärää kokoa, rinne kallellaan huonosti ja lunta liian vähän tai liikaa. Kaiken lisäksi Oliver, jolla ei ollut vartti sitten lainkaan vessahätä, oli pissannut housuunsa hississä.

Vuoren ainoa urheiluliike ei luonnollisestikaan myynyt lasten kalsareita. Vein pikkumiehen vessaan, riisuin märät vaatteet pois, kuivasin säkillisellä vessapaperia sen mitä sain ulkohousuja kuivattua ja vaihdoin oman urheilukerrastoni noin metriä lyhyemmän kaverin päälle. Kalsarit kainaloiden alta solmuun ja hänellä oli taas lämmintä ja kuivaa. Minulla vain hiki ja vähän kylmä.

Sitten vain mäkeen. Aikaa oli enää yhteen laskuun ja Oliver halusi näyttää minulle Snowparkin hyppyreineen. Sinne siis! Menimme hissillä ylös, mutta Snowpark olikin jo suljettu tältä päivältä. Arvatkaa kenen syy se oli? Iskän tietenkin, koska en tullut aikaisemmin. Koitin huomauttaa lumilauta- ja vessaepisodien aiheuttamista viivästyksistä, mutta vastaväitteitäni ei kuunneltu…

Kotiin päästyämme me vanhemmat olimme aivan loppu roudaamisesta, säätämisestä, hikoilusta, kylmyydestä ja kalsarittomuudesta sekä lasten pettymyksistä. Lapset taas ottivat automatkalla nokoset ja kun päästiin kotiin, alkoi Oliver jälleen touhuta uuden lumilautansa kanssa ja totesi:

”Olipas iskä kiva päivä!”

Niinhän se oli. Katsokaa vaikka Facebookista!

Huomenna uusiksi?

Perjantaikokki


Punajuuri – vuohenjuustosalaatti

Tämä salaatti toimii sekä kylmänä että lämpimänä! Makeutta tulee paahdetuista punajuurista sekä hunajasta ja suolaisuutta juustosta. Rapeutta puolestaan pähkinöistä.

AINEKSET

–       4 keskikokoista punajuurta
–       2 kourallista rucolaa
–       200 g vuohenmaitojuustoa
–       kourallinen saksanpähkinöitä
–       1 rkl hunajaa
–       1 tl balsamiviinietikkaa
–       oliiviöljyä
–       Maldon-suolaa sekä mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kuori ja pilko punajuuret siivuiksi. Laita uunipellille, pirskottele päälle öljyä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 200 asteessa kypsiksi (koosta riippuen 15-25 minuuttia). Anna jäähtyä.

Huuhtele ja kuivaa rucola. Rouhi saksanpähkinöitä veitsellä hieman pienemmiksi. Sekoita punajuurten kanssa ja revi joukkoon juusto. Lämmitä hunajaa hetki, ellei se ole juoksevaa ja sekoita siihen balsamiviinietikka. Pirskottele salaatin päälle ja mausta vielä suolalla sekä mustapippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Maalla maan tavalla – antipasto misto di carne finlandese

Isäntä leikkaa lihaa

Viime keskiviikkona koitti aika odotetun illalliskutsun. Ystävämme, jotka asuvat tyylikäästi remontoitua maalaistaloa Liedon maaseudulla, olivat kutsun esittäjiä. Sinne suuntaamme aina mielellämme, koska tiedossa on usein isännän itse pyytämää lihaa emännän herkullisesti valmistamana. Viimeksi saimme kyyhkyjä ja nyt kauriin paistia.

Tällä kertaa intoa lisäsi miehille suotu velvollisuus – alkupalat pitäisi taikoa Liedon Lihakaupan tarjonnasta. Lihakauppa on harvinaisuus, sillä se on täysin palveleva, vanhan hyvän ajan lihakauppa keskellä maalaispitäjän kirkonkylää. Olin kuullut kaupasta ylistäviä tarinoita, mutta häpeäkseni en ollut koskaan siellä vieraillut. Suhtauduin siis tehtävääni odottaen!

Ulkoisesti kauppa voisi olla ”vanhanaikaisempikin”, sillä punaiset teippaukset ja ”Dynameat” –nimi eivät luo nostalgiantunnetta. Mutta mitäs ulkokuorista, kun sisällepäästyä ei ostaja vakuutteluja tarvitse. Valikoimaa on ja kaikki näyttää herkulliselta. Numerolappu kouraan ja odottamaan.

Liedon lihakaupan valikoimaa

Emme olleet sen kummemmin suunnitelleet alkupalaa, mutta leikkelevalikoimaa tutkiessamme, päätimme tehdä suomalaisen leikkelelautasen patongin kanssa nautittavaksi – siis ”antipasto misto di carne”. Vuoron koittaessa valoitin ajatustani, jotta myyjä osaisi neuvoa hyviä valintoja. Kerroin meille suodun tehtävän sisällön ja mitä olimme ajatelleet tehdä ja että varmaankin tulemme ottamaan erilaisia leikkeleitä – useampaa sorttia ja kutakin vain vähän.

Olin ilmeisen vuolassanainen, sillä päästyäni tarinani loppuun, toljotti myyjä minua monttu auki kuin kummajaista ja minä aloin hämilläni miettiä, että onkohan minulla tukassa jotain outoa tai etumus jäänyt auki… Hämmästyksestä tokeennuttuaan totesi myyjä maalaisen suorasukaisesti:

”Olipa kauheen pitkä alkusepustus. Eli mitä sää oikein tahdot?”

Repesin nauramaan tajutessani, että käyttäydyin kuin mikäkin stockamummo keskellä varsinaissuomalaista maalaispitäjää. Vasta kun tajusin pelin hengen, sain asiani hoidettua:

”Otan tota, tota, tota ja tota. Kaikkia sata grammaa. Saa laittaa pakettiin. Maksan kortilla, kiitos.”

Ei se liha rupattelemalla parane, ainakaan maalaiskaupan tiskillä. Leikkeleet olivat taivaallisia, eritoten possun savukylki ja chilillä kruunattu makkarapatee. Sitä valitessani oli myyjäkin jo ottanut askeleen kohti Turun keskustaa ja stockan rupattelupalveluasennetta. Hän kehui valintaani…

Maalla maan tavalla,

Perjantaikokki

Perjantaikokkia voit seurata myös muina viikonpäivinä kuin perjantaisin. Liity seuraan Facebook-sivulla! www.facebook.com/perjantaikokki

Antipasto misto di carne finlandese

AINEKSET

–       1 kesäkurpitsa
–       2 valkosipulinkynttä
–       tuoretta basilikaa
–       oliiviöljyä
–       valikoima laadukkaita leikkeleitä riittävän ohuina
–       (balsamiviinietikkaa)

VALMISTUS

Valmista kylmä kesäkurpitasalisuke. Pese kesäkurpitsa ja leikkaa päät pois. Siivuta 3-4 mm paksuiksi siivuiksi ja paahda joko uunissa hetki tai grillaa nopeasti molemmilta puolilta. Pilko valkosipuli ja basilikan lehdet. Laita vuokaan kerroksittain ja aina väliin myös basilikaa ja valkosipulia. Pirskottele pinnalle reilusti oliiviöljyä. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Asettele valitsemasi leikkeleet tarjoiluastioille. Rullaa koristeeksi ja lisukkeeksi kylmiä kesäkurpitsansiivuja. Tarjoa patongin kera. Halutessasi voit tarjota patongin ”dippaamiseen” myös pienet kulhot, joihin olet kaatanut hyvää oliiviöljyä ja hieman balsamiviinietikkaa.

Herkullista viikonloppua ja onnea uusille ylioppilaille!

Pojasta polvi paranee – porosapas

Maailman muuttumista ei näe peilistä. Peilikuva tahtoo pysyä kiinni vanhassa hyvässä, vaikka maailma ympärillä muuttuu vääjäämättä. Joskus muutosvastarinnassa on hyvätkin puolensa, kun hötkyilemällä ei tehdä hölmöyksiä, mutta usein se on ilmiönä kuin kivireki, jossa on käsijarru ruuvattu pysyvästi kiinni.

Kärjistäen voisi väittää, että vanhemmiten muutoshalukkuus heikkenee. Lukuunottamatta sitten tasakympein tapahtuvia ikäkriisejä, jolloin myllätäänkin kaikki uusiksi – ainakin näennäisesti.

Itse pidän itseäni vielä nuorena ja ihmettelen, että miten esikoinen alkaa lähestyä jo kouluikää. Vastahan sitä painettiin valkolakkia omaan päähän! Mutta myönnettävä se on, mittarissa on yli kolmekymmentä – lapsuudessani määrittämä ikäloppuuden rajapyykki on ylitetty.

Tapasin itseni kauhistelemasta vaimolle ”nykynuorison” hiihtomuotia kuluneella viikolla hiihtohississä. Nehän pukevat päälleen neonvärejä ja muodissa näytti olevan löysä ja erittäin pitkä hiihtotakkimalli, joka roikkui aina polvitaipeisiin saakka. Jättitupsupipot vain puuttuivat, niin nehän olisivat näyttäneet…. hetkinen… aivan siltä kuin me 15 vuotta sitten. Meillä oli tosin vielä neonkeltaista tai vihreää aurinkosuojavoidetta nenässä ja huulissa, mutta sitä aikaa ei enempää viitsi julkisesti muistella

Tuolihissi keikutti kolmekymppistä kalkkista kohti Rukan huippua samalla kun vieressä istuva kolmivuotias ihaili neonväriteinien temppuja ja hyppyjä reileissä, bokseissa ja ties missä. Vähän toisella kymmenellä olevat hiihtäjät leiskauttivat sellaisia taidonnäytteitä, että ei vastaavia nähty minun ollessa heidän ikäinen edes hurjimmissa laskuleffoissa.

”Reilimäestä” tuli meidänkin lasten lempimäki, kun kolme- ja viisivuotiaat harjoittelivat innolla pikkuhyppyreissä. En tiedä mitä heistä vielä tulee, mutta taatusti paljon enemmän kuin vanhemmistaan – alalla kuin alalla.

Maailman muuttumisen huomaa jälkikasvusta. On välillä hyvä irrottaa katse peilistä ja tarkkailla heitä. On se uskomaton ilmiö tuo kehitys.

Kipeää kalkkiksenpolvea kotimatkalla poteva,

Perjantaikokki


Porosapakset

Tapas on tapas ja sapas on suomalainen tapas. Siis pieni ja herkullinen juomankylkiäinen.

Reseptissä olevan kylmäsavuporon voit korvata myös kylmäsavunaudalla tai -lohella, joita saa hieman laajemmin kaupoista. Tämä on yksinkertainen alkupala ja parhaimmillaan tietenkin lumisessa tunturissa nautittuna, mutta toimii myös keskustakaksiossa. Olen testannut.

AINEKSET

–       6 pientä perunarieskaa
–       100 g kylmäsavuporoa
–       ½ pkr Cantadou-piparjuurituorejuustoa
–       rucolaa tai jotain muuta voimakasta salaattia
–       cocktailtikkuja

VALMISTUS

Levitä kolmelle rieskalle tuorejuustoa tasaiseksi kerrokseksi. Sitä saa olla runsaastikin. Päällystä rieskat porolla ja salaatilla. Laita ylimääräiset rieskat hatuiksi ja leikkaa neljään osaan. Tökkää cocktailtikku leipäsen keskelle pitämään se kasassa.

Tarjoa lämpimän takkatulen ääressä kylmän ja kuohuvan kera.

Keväistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Keski-ikäisenä musikaalitähdeksi? – Waldorfin salaatti

Minä en osaa laulaa, tehtäköön se heti alkuun selväksi. Ei meistä kukaan osaa – siis veljessarjastamme. Pahinta, mitä voi meille tehdä, on laittaa laulamaan julkisesti. Tähän haasteeseen parisen viikkoa sitten joutunut isoveljeni tietää sen varsin kouriintuntuvasti.

Tiedän, että ala-asteemme musiikinopettaja lukee tätä blogia. Jos ette usko epämusikaalisuuttamme, niin kysykää häneltä. Kun viisi meistä oli vuosien saatossa pehmittänyt maaston, niin ei nuorimmaiselle jäänyt enää mahdollisuuksia loistaa. Kun hänen ensimmäinen laulukokeensa oli alkamassa, riitti pelkkä sukunimi välittömään vapautukseen tehtävästä. No, ei hänkään kyllä osaa laulaa. Yläasteelle siirryttyäni tein sopimuksen musiikinopettajan kanssa, että yhteisen viihtyvyyden vuoksi en tunneilla laula, vaan teen puhdetöitä. Päällystin laulukirjoja kontaktimuovilla kolmisen vuotta laulutuntien ajan ja sain sovitun seiskan todistukseeni. Vasta kauppakorkeassa opin, että kyseessä oli ”win-win situation”, eli kaikki voittivat.

Niinpä en ota sanallakaan kantaa turkulaisten, keski-ikäisten laulutaitoihin, mutta nostan silti hattua ja korkealle! Sain nimittäin nautiskella keskiviikkona makupaloja pian ensi-iltaan tulevasta Hair – Keski-ikäisten hiukset –musikaalista. Produktioon on osallistunut yli 200 turkulaista, keski-ikäistä amatööriä ja edellispäivänä yli sata heistä esiintyi Silja Operan lavalla kutsuvieraille.

Kuten sanottu, en osaa sanoa juuta tai jaata laulusta, mutta silmiinpistävää oli ilo ja upea yhteishenki, joka lavalta säteili. Porukalla oli hauskaa! Yli vuoden ajan ovat nämä amatöörit hioneet musikaaliaan, joka on osa kulttuuripääkaupungin ohjelmaa. Samalla on käyty elämänhallintakursseja ja pidetty kuntoa yllä. En ole kulttuurin suurkuluttaja, mutta sen verran tiedän, että harvinainen projekti on kyseessä. Vähän niin kuin maailman maineeseen noussut ”Housut Pois” –ryhmä, mutta määrältään moninkertainen. Yhteishenki oli käsin kosketeltavissa.

Kiitos kokemuksesta ja onnea jatkoon, hyvät keski-ikäiset turkulaiset!

Ps. palautetta on annettava myös laivan keittiölle. Brunssi oli loistava, vaikka hieman varautuneena marssinkin ruotsinlaivan linjastolle. Raaka-aineet olivat tuoreita, saaristo oli hyvin esillä ja esimerkiksi pääruokana tarjotut lampaan kareet olivat sopivan roséita ja meheviä.  Ei mikään helppo temppu buffet-pöydässä.

Tapasin risteilyllä yllätyksekseni myös useammankin lukijan. Se oli hauskaa! Tapasin myös heitä, jotka luulivat minun lopettaneen bloggaamisen. Jos ystäväsi on vailla Perjantaikokin reseptiä perjantaisin, niin voit vinkata hänelle tästä linkistä!

Loistavaa viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Waldorfin salaatti

AINEKSET

–       200 g juuriselleriä
–       2 Granny Smith –omenaa
–       kourallinen murskattuja saksanpähkinöitä
–       1 varsisellerin varsi
–       kourallinen kuivattuja karpaloita
–       15 viinirypälettä
–       ½ dl majoneesia
–       ½ dl ranskankermaa
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kuori juuriselleri ja leikkaa se tulitikun kokoisiksi suikaleiksi. Ryöppää suikaleita kolmisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä jääkylmässä vedessä. Leikkaa omenat ja varsisellerin varsi ohuiksi suikaleiksi, pilko karpalot ja viinirypäleet pieneksi ja sekoita kaikki ainekset majoneesin ja ranskankerman kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Tarjoa vaalean lihan, kalkkunan tai kanan lisukkeena.