Kolme yötä remontin valmistumiseen

Meillä eletään ERITTÄIN hektisiä aikoja. Jouluksi pitäisi päästä uuteen kotiin ja aikaa on nyt enää kolme päivää. Paljon tapahtuu joka päivä ja nyt näyttää jo siltä, että talon valmiusaste tulee yllättämään meidät todella. Vielä muutama viikko sitten olin lähes luopunut toivosta, mutta joulun ihme on tapahtumassa.

Autotallin edestä on voinut aamuisin laskea toistakymmentä autoa jo pitkään. Tekijöitä siis piisaa. Nyt on haasteena homman vienti maaliin ajoissa ja koko projektin koordinointi. Viimeisten viikkojen aikana olen oppinut remontoinnista erittäin paljon. Tärkein oppini on ollut: tätä ei ihan heti uusita.

Ei siksi, että pettymysten määrä olisi voittanut onnistumisten määrän. Vaan siksi, että varsinkin näin massiivisen muutoksen tekeminen vaatii tilaajalta varsinkin loppuvaiheissa todella aktiivista osallistumista.

”Minkälainen kynnys tähän laitetaan?”

”Laatat eivät nyt riitä, mitä tehdään?”

”Parkettia jää yli, mitä sillä tehdään?”

”Tilaamanne valaisimet eivät käy tähän seinään, voitko hakea uudet?”

Kysymyksiä on loputtomasti. Valehtelen, jos väitän, etteikö tämä olisi vaikuttanut työtehooni. Onhan se. Perjantaina aamulla minulla oli aikaa kahdeksan minuuttia löytää sopiva lasiovi kylpyhuoneeseemme. Google, luuri ja halu saada homma valmiiksi: näin se toimii. Silti tuhlasin muiden aikaa ja viivästytin palaveria viitisen minuuttia hoitaessani remonttiasioita.

Nostan hattua korkealle FixTecin Antille Reilimolle, Niko Suhoselle ja Erkki Martinille: he ovat kaikki sitoutuneet tavoitteeseen ja haluavat saada kotimme valmiiksi jouluksi. Ei paineita, mutta puolet suvusta on tulossa kylään muutaman päivän päästä… Suuri kiitos jo nyt myös Gloria Keittiöiden Toni Nurmelle, joka on yrittäjänä kyllä saanut roikkua kanssani puhelimessa viikon aikana enemmän kuin vaimoni vuodessa. Ja virolainen taikuri Ervin Hang EH-Laaturakennuksesta, joka hymyilee ja tekee. Iso kiitos myös KP-Tiimin porukoille ammattitaidosta. Koko tiimin ansiosta myös pihasaunamme lämpenee jouluaattona.

Vastoinkäymisistä ei silti ole ollut viime aikoina pulaa.

Kiireessä unohtui toinen kerros vesieristyksestä- > FixTecin kaverit korjasivat hommaa omaan piikkiinsä pitkin yötä.

Kylpyhuoneen lattian pintavalussa tapahtui jotain ja se lähti osittain irti pohjasta -> piikataan auki ja korjataan. Taas iltatöinä.

Vesijohdon lämmitys vuosi ulkosaunan lattian märäksi -> kuivuri kiinni lattiaan viikonlopuksi ja laatoitus alusta.

Listaa voisi jatkaa aika paljon. Mutta sanottakoon, että tekijöiden asenne vaikuttaa todella paljon myös asiakkaan asenteeseen. Toistaiseksi kaikkien FixTecin kaverien asenne on ollut loistava: korjataan virheet, painetaan eteenpäin ja pysytään aikataulussa. Heillä toimii myös sisäinen laatukontrolli. On huomattavasti parempaa tietää virheistä silloin, kun ne voidaan korjata, kuin muutaman vuoden päästä, jolloin korjaaminen maksaa potenssiin kolme. Uskon, että moni muu olisi ollut hiljaa omista mokistaan ja antanut asiakkaan huomata virheet joidenkin vuosien kuluttua.

Nyt on vielä kolme päivää jouluun ja myönnetään, että kotimme tulee olemaan jouluna paljon valmiimpi mitä vielä muutama viikko sitten uskoin. Kiitos koko tiimin mahtavan tsempin!

Alla on kuvia siitä, miltä homma näyttää nyt. Tänään pääsemme siivoamaan yläkerran huoneet ja muuttamaan tavarat niihin. Maanantaina on käyttöönottotarkastus (laajennusosamme oli rakennusluvan alainen työ) ja jo keskiviikkona pitäisi talossa viettää joulua perheen sekä lähisuvun kesken.

Nyt ei enää vastoinkäymisiä toivota, sillä päivän viivytys johtaa siihen, että muutamme taloon vasta joskus tammikuussa….

Petri

WP_20141220_21_25_56_Raw

Alakerran WC

WP_20141220_21_25_48_Raw

Sähköt tulevat taloon! Ledeissä tehoa riittää. Takka on vielä pinnoittamatta ja olkkarissa ”pientä sälää”.

WP_20141220_18_29_56_Raw

Savon kattomallinen liesituuletin kaikessa tyylikkyydessään. Kun laitettiin virrat päälle, ei laite toiminutkaan. Pikkufiba: sähköt on kytkemättä huippuimuriin. Onneksi näin, sillä itse laite toimi. Nyt se on jo kytketty ja testattu ja hyvin toimii!

WP_20141219_23_48_44_Raw

Ensimmäinen täysin valmis tila! Yläkerran kylppäri. Tosin vielä suihkuseinää vailla. Tästä tuli niin hieno, että rouvani päätti käyttää täällä jatkossa vain pitkää iltapukua. Antti, ylpeä kylppärin tekijä, vieressä.

WP_20141219_21_13_07_Raw

Bongaa lasikaide! Aika minimalistinen ja tyylikäs. Ainakin minun mielestäni. Mahtaakohan se kestää?

WP_20141219_20_01_46_Raw

Pientä iltapalaa perjantaina klo 22.

WP_20141219_18_52_26_Raw

Bauhausista bongaamani valot (seinässä) ovat mielestäni hienot! Kivitasotkin on jo paikallaan.

#satasyytäollaonnellinen #29 #Blaze Laserlight

Postia on aina kiva saada. Tänään Kusti polki kylään todella kaukaa, mutta todella nopeasti.

Vaikka vaimoni ei olekaan niin vekottimien perään, ei se estä minua ostamasta hänelle sellaista lahjaksi. Tänään saapui vaimoni joululahja (2013), jonka tarkoitus on tuoda lisää turvallisuutta pimeäpyöräilyyn liikenteen seassa. Tuossa se odottaa vielä pöydällä, nimittän Blaze Laserlight. Lienee kohteliasta odottaa, että lahjan saaja on kotona, ennenkuin avaa paketin…

Tältä sen pitäisi näyttää:

laserlight blaze

Valossa on kolme hienoa asiaa:

  • laser: se piirtää tiehen, viisi metriä pyöräilijän eteen, pyörän kuvion. Näin näyt jo mutkan taakse.
  • tausta: firma on pieni lontoolainen start up, joka keräsi alkupääoman joukkorahoituksella. Ilo olla osa hienoa ideaa!
  • tarina: vaimoni on toinen maailmassa, jolle lamppu toimitettiin. Ei mikään Bilteman bulkkituote, vaan lamppu kera tarinan.

On ehdottomasti otettava tämä mukaan seuraavaan ”netin kattavimpaan polkupyöränvalotestiin!

blaze-bike-light-2

Mainittava on myös, että aika vikkeliä ovat nämä nykyajan toimitukset: kahdessa päivässä tehtaalta Kiinan Shenzhenistä Sveitsin Urdorfiin. Ja hieno seurantasysteemi kertoi, että valo kävi kääntymässä myös Kiinan Hek Lap Kokissa, Dubaissa, Kölnissä ja Rumlangissa.

Into tästä paketista jättää varjoonsa jopa toisen Kustin polkeman tuliaisen: verottaja muistuttelee kohteliaimmin, että mätkyt olisi syytä maksaa. No, maksetaan. Onhan se ilo tukea kotimaata. Start up -hengessä!

Perjantaikokki

Uusien perunoiden säilöminen

Nyt on paras aika säilöä uusia perunoita esimerkiksi joulupöytään. Alla hyväksi todettu ohje. Viime vuonna säilöin perunat pakastepussiin ja imin mehupillillä turhat ilmat pois pussista. Näin vettä ei kiteydy jääksi perunoiden pinnalle ja laatu pysyy parempana. Tänä vuonna, ostettuani puutarhuriystävältäni Juhalta loistavan vakuumikoneen, käytin sitä ja jälki on todella hyvä. Uskon, että jouluna on pöydässämme (melkein) kesän veroista herkkua kalojen kanssa tarjolla.

AINEKSET

Uusien perunoiden säilöminen

Uudet perunat valmiina pakkaseen

– uusia perunoita haluamasi määrä (pienet siiklit ovat parhaita)
– suolaa keitinveteen
– muovipusseja  tai vakuumipusseja ja vakuumikone säilömiseen

VALMISTUS

Pese perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Ota kattila pois levyltä, kaada vesi pois ja anna perunoiden jäähtyä kattilassa ilman kantta. Nostele jäähtyneet perunat pakastuspusseihin. Voit esimerkiksi mehupillin avulla imeä ilmat pois pussista tai käyttää vakuumikonetta. Sulje pussi huolella ja pakasta.

Käyttäessäsi pakastettuja perunoita, anna perunoiden sulaa rauhassa jääkaapissa esim. vuorokauden ennen käyttöä. Laita perunat sitten kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsiksi.

Herkullista joulua 🙂

Perjantaikokki

Uuden perunan pakastaminen – Lösähdys ja plösähdys

Kehitystä suurin eteenpäin vievä voima on ollut ihmisen laiskuus. Keksinnöt syntyvät usein helpottamaan eloa, mutta loputtomiin jatkuessaan ei helppouden tavoittelu ole pelkästään hyväksi.

Eilen väsytti, sekä minua että vaimoa. Töistä kotiin palattuamme haukottelimme ja silmät lupsuivat, vaikka olimme nukkuneet hyvät yöunet. Lapset pomppivat päällämme sohvalla ja antoivat ”herätyskutituksia”. Ihmettelin vireystilaa ääneen ja vaimo tiesi vastauksen: menimme autolla töihin. Totta! Olin aiemminkin huomannut, että silloin tällöin kohdalle sattuvina autopäivinä ei töissä tai kotona tunnu oikein pysyvän hereillä. Ei se fillarilla vastatuuleen sotkeminen aina ole helpoin vaihtoehto, mutta on siinäkin kiistattomat hyvät puolensa.

Luin arkkitehdistä, joka suunnittelee vaikeita taloja. Siis sellaisia, joissa asukkailla piisaa tavallista enemmän haastetta arkisissakin askareissa. Siellä täällä on ylimääräisiä portaita, lattia saattaa olla epätasainen ja vesi pitää kantaa keittiöön viereisestä huoneesta. Väittävät, että elo vaikeassa talossa pitää terveempänä, kun kaikkea ei anneta valmiina. Olisikohan idea kopioitu suomalaisesta mummonmökistä?

Uskon, että myös keittiössä on syytä pitää haasteita. Jos tyytyy vain avaamaan paketin ja odottelemaan blingiä mikrosta, taatusti lösähtää (= laiskistuu). Ja mitä useammin sitä blingiä mikrosta odottelee, sen varmemmin myös plösähtää (= pulskistuu). Käy pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla torilla, jää bussista pois muutama pysäkki liian aikaisin, kanna raaka-aineet alkuperäisessä olomuodossaan kotiisi ja käytä omaa veistäsi niin elät pidempään. Tai ainakin pysyt hereillä.

Uutta perunaa jouluna

On uuden perunasadon aika. Syökää ja nauttikaa, nyt kun se on parhaimmillaan! Osan saaliista voi tosin myös säästää ja nauttia esimerkiksi jouluna kalalautasen kera. Silloin kesältä säästetty uusi peruna maistuu taivaalliselta ja (melkein) yhtä hyvältä kuin nyt. Alla anoppini keino tarjota uusia perunoita jouluna (viereinen kuva on viime joululta, jolloin nautimme toista kertaa uusia perunoita keskellä talvea.)

AINEKSET

– uusia perunoita haluamasi määrä (pienen kananmunan kokoiset siiklit ovat parhaita)
– suolaa keitinveteen
– muovipusseja säilömiseen

VALMISTUS

Pese perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Ota kattila pois levyltä ja anna perunoiden jäähtyä kattilassa. Nostele jäähtyneet perunat pakastuspusseihin. Voit esimerkiksi mehupillin avulla imeä ilmat pois pussista. Sulje pussi huolella ja pakasta.

Käyttäessäsi pakastettuja perunoita, anna perunoiden sulaa rauhassa jääkaapissa esim. vuorokauden ennen käyttöä. Laita perunat sitten kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsiksi.

Herkullista joulua 🙂


Perjantaikokki

 

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria – Laiska laatua tekee

Olimme eilen ehdolla Matkamessujen laatukilpailussa. Kerron kirjeen lopussa miten meille oikein kävi.

On upeaa, että laatuun ja laatukilpailuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Suomessakin. Laatuajattelulla ei meillä ole pitkää ja kunniakasta historiaa, sillä silloin kun resursseja on ollut muillekin jakaa, ei laatuun ole sen kummemmin tarvinnut kiinnittää huomiota. Asiat on hyvin voitu tehdä kahteenkin kertaan.

Jotenkin tähän katajaiseen kansaan on uponnut ajatus, että laatu maksaa ja halpa on parempaa. Miten muuten voi selittää halpahallien ja lidlien suosion rikkaassa valtiossa? Tunnen varsin varakkaita ihmisiä, jotka käyvät ostamassa halpahalleista talvivaatteita, jotka kestävät puoli talvea – eivätkä edes pidä kuivana tai lämpimänä. Miksi? Koska ne ovat niin halpoja – kuuluu usein vastaus. Mikä lienee kustannus laadukkaan ja halpahallivaatteen välillä, kun tarkastellaan vaikka viittä vuotta? Totuus lienee taas tarua ihmeellisempi ja laatu tulee pidemmän päälle halvaksi.

Hullunkurista se on, mutta huippulaadun tuottaminenkin maksaa usein vähemmän kuin sekundan pukkaaminen. Kahteen kertaan tekeminen tarkoittaa tuplakuluja ja sitä myötä kalliimpaa hintaa. Ja palvelupahanen kun on vielä siitä huono tuote, että harvemmin tarjotaan toista mahdollisuutta. Vai kuinka moni meistä palaa paikkaan, jossa palvelu meni ensimmäisellä kerralla penkin alle?

Miksi meillä sitten on niin usein aikaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta ei koskaan riittävästi aikaa, että saisi kerralla aikaiseksi hyvää? Laiskahan laatua tekee, voisi tästä päätellä. Kyse on pitkälti ajattelumallista ja tietenkin siitä kuuluisasta asenteesta. Palvelualalla täytyy päivittäin hypätä asiakkaan saappaisiin ja miettiä asiat etukäteen palveltavan näkökulmasta. Odottelen sitä päivää, että kaupan kalatiskilläkin raaka-aineita käsiteltäisiin niiden arvoa kunnioittavasti, eikä piikiteltäisi ja paiskottaisi piloille. Fileen nostaminen hellävaroin vie saman verran aikaa, kuin nopea riuhtaisu kalapiikillä, mutta lopputulos on aivan eri.

Saavutimme paikan laatukilpailun finaalissa yleisöäänestyksen voittajina. Tämän kuullessani olin ylpeä. Henkilökuntamme on ilmeisesti osannut seistä asiakkaan saappaissa ja nähdä toimintansa vieraan näkökulmasta. Asenne taitaa olla asiakkaiden mieleen!

Kiitän kaikkia äänestäneitä luottamuksesta ja henkilökuntaamme oikeasta asenteesta! Rimaa on taas nostettu – ei auta kuin jatkaa parantamista. Ja suuret onnittelut myös pääpalkinnon saaneelle Kristina Cruisesille! Oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Herrankukkaro tuli jaetulle toiselle sijalle.

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Joulun välipäivinä nautimme talvisesta, tyynestä ja kuvankauniista saaristosta. Veneemmekin moottori hyytyi, mutta se ei verkkoreissuja haitannut, sillä olihan vesi peilityyni. Saaliina saimme muutaman verkollisen simppuja, mutta myös kaksi yli nelikiloista meritaimenta. Eipä soudeltu turhaan! Juurekset taas ovat talviruokaa parhaimmillaan. Uunissa paahtamalla punajuurista tulee taivaallisen makeita.

AINEKSET

– 600g meritaimenen tai lohen fileetä
– 8 punajuurta
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 250 g tuorepinaattia (tai pakastepinaattia)
– 2 salottisipulia (tai yksi tavallinen sipuli)
– 0,5 rkl voita
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Poista pinaateista lehtiruodit. Nypi lohesta piikit. Kuori punajuuret ja lohko 6 – 8 osaan.

Laita punajuuret uunipellille, ripottele pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota se voissa. Lisää pannulle pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pannulle kerma ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kala suolalla ja grillaa tai paista kala uunissa kypsäksi. Parhaan tuloksen saat, kun kala jää aivan keskeltä vielä hitusen punertavaksi. Levitä pinnalle pinaattimuhennos ja tarjoa paahdettujen punajuurten kera.

Laadukasta viikonloppua!
Perjantaikokki

Talvikuvia saaristosta

Kun valo ja luonto näyttävät parhaimpia puoliaan, niin saattaa amatöörikuvaajallakin käydä tuuri. Tästä aukeaa Perjantaikokin talvikuvia saaristosta.

Osso Buco ja linssimuhennos – Juhlien taival

Pienenä kauhistelimme jouluntienoilla syntyneiden luokkakavereiden kohtaloa. Ei kaksia lahjoja eikä kaksia juhlia, vaan kaikki kerralla. Se oli lapsena kova pala.

Esikoisemme Julia syntyi keskellä joulukuuta ja vietti eilen kolmivuotispäiväänsä. Päätin jo syntymähetkellä, että synttäreitä ja joulua ei hänen kohdallaan paketoida samaan, vaan juhlat on juhlittava – molemmille syille omansa. Niinpä odotamme huomiseksi taloa täyteen ystäviä ja kunnon karkeloita. Perjantaireseptille ei sentään erikseen juhlia järjestä, vaikka sekin täytti kolme vuotta reilu viikko sitten.

Lapsena juhlia odotettiin viikkotolkulla ja joskus jännitys purkautui kaikkena muuna kuin ilona. Niin kävi myös meidän ilopillerillemme eilen. Aamulla onnittelulaulua laulavat vanhemmat käännytettiin päättäväisellä, pitkäkestoisella ja kovaäänisellä komennolla suoraan ovelta. Meidät tuntevat arvelevat, että laulun epävireisyydellä saattoi olla osansa asiassa, mutta tasapainottaaksemme tilannetta, oli sylimme täynnä lahjoja. Sekään ei auttanut.

Sattumalta sankarin kolmivuotisneuvola oli synttäreiden aamuna heti kahdeksan jälkeen. Normaalisti neuvolantädit hurmaava juhlakalu halusikin nyt hoitaa tarkastuksen oman kaavansa mukaan. Lasten näköä ei testata E-taululla, vaan taululla, jossa on erilaisia ja -kokoisia kuvioita, kuten palloja, neliöitä ja taloja. Julia halusi nähdä taulussa kaikkea muuta, kuin siinä olevia kuvioita. Kun täti näytti taloa, vastasi Julia ”ruohikko.” Aika tarkka näkö!

Huipennus oli punnitseminen, joka päädyttiin epäonnistuneiden yritysten jälkeen suorittamaan äiti-tytär – yhteissuorituksena. Ensiksi vaa’alla seisoivat molemmat, sitten vain äiti ja pikaisella vähennyslaskutoimituksella saatiin selville samanaikaisesti traktorilla huoneeseen huristavan tyttären paino. Tytär painoi 13,5 kiloa. Äidin painoa en julkista.

Miten me aikuiset sitten käyttäydymme? Usein mekin lataamme juhliin ja juhlallisuuksiin suuria odotuksia, jotka sitten purkautuvat juhlahetkenä erikoisena käytöksenä. Mitä suurempi juhla, sitä herkemmin yliammutut odotukset jäävät toteutumatta. Seuraavan kuukauden aikana on juhlapyhiä vaikka muille jakaa. Ottakaahan rennosti ja muistakaa, että ylenmääräisellä siivoamisella, touhuamisella ja stressaamisella ei sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa taata. Hyvällä ruoalla kylläkin…

Osso Buco ja linssimuhennos

AINEKSET

Osso Buco
– 4 kpl naudan potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Linssimuhennos
– 2 dl punaisia linssejä
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 iso sipuli
– 1 rkl kasvisfondia
– 2 dl vettä
– 2 dl kermaa

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua kypsäksi. Valmista linssimuhennos vasta ennen ruokailua.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunankuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia.

Pilko sipuli linssimuhennosta varten. Huuhdo linssit. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää linssit ja hetken päästä fondi ja vesi. Keitä 6-7 minuuttia. Lisää kerma ja laske lämpöä. Hauduta kypsäksi. Muhenna haarukalla osa linsseistä ja tarjoa osso bucon kera.

Rentoa viikonloppua toivottaen!

Perjantaikokki

***

Teillekin voidaan laittaa tapahtumakalenteri nettisivuille – Tutustu Lyytiin!

Herkullista joulua kaikille!

Kokki toivottaa oikein sydämensä pohjasta kaikille rentouttavaa joulunaikaa ja antoisia uuden vuoden kekkereitä!

Joulureseptejä on maailma pullollaan ja siksi tänä perjantaina haluankin vain kertoa teille lyhyen tarinan. Resepteihin palaamme sitten taas ensi vuonna. Perjantaireseptikirje jää joulutauolle 5.1.2007 saakka.

Sattuipa kerran pikkujouluissa
Kokki järjesti joukoilleen pikkujoulut alkuviikosta. Syksy on ollut kiireinen ja siksi panostimme oikein kunnolla joulutauon aloittavaan juhlaillalliseen. Oli pöytä varattuna tunnetusta ravintolasta ja ruokalajeja illalliselle tilattu jopa kuusi kappaletta. Kravaatit kaulassa, naiset kauniina ja kaikille annoksille oli suunniteltu myös oma viininsä, joten oikein ”fiinisti” oltiin liikkeellä.

Yksi toisensa jälkeen ruokalajit saapuivat pöytään ja niitä maisteltiin innolla. Monet kehuivat graaviahventa, toiset kylmäsavulohikeittoa. Varsinkin suussasulavan suklainen jälkiruoka sai kiitosta. Samoin iloittiin karitsan paahtopaistin loistavasta kypsyydestä ja kastikkeesta. Viineistä puhumattakaan.

Vaan eräs ei joukosta sano ruuasta sanaakaan. Syö vaan hiljaa, aina kun lautanen eteen ilmestyy. Hiljaisena istui eräs saaristolaisisännistämme, työteliäs, vaatimaton ja luotettava mies. Taisi olla ensimmäistä kertaa niin hienolla illallisella.

Kun ilta etenee ja ravintolakin vaihtuu, tulee tämä saaristolaisisäntä koputtamaan kokin olkapäätä ja sanoo:

”Kuules kokki. Siit ruuast piti mun sanoo, että kyl mää siit kovin tykkäsin, mutta miks ihmees sitä tuli sillai tipotellen?”

Tipotellen tai kertarysäyksellä
Tyylillä ei liene väliä – pääasia on, että ruoka maistuu ja seura on hyvää!

Hauskaa joulua, riemukkaita uudenvuoden kekkereitä ja tapaamisiin ensi vuonna!

Terveisin

Perjantaikokki