Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata – Lapsuuden talvet, keväät, kesät ja syksyt

Kaikkihan me tiedämme, kuinka ennen oli paremmin. Talvisin lunta riitti ikkunanpokiin saakka etelässäkin neljä kuukautta. Sukset olivat puuta eivätkä luistaneet, koska aina oli niin kova pakkanen, mutta silti hiihdettiin yöt päivät. Keväät olivat raikkaan vihreitä ja täynnä linnunlaulua. Kesät olivat puolestaan kuumia, pitkiä ja kaikki viettivät ne mummolan pullantuoksuisessa ympäristössä itse tehtyä marjamehua juoden. Syksyn ruskakin oli jotenkin värikkäämpi ja pidempi kuin nyt.

Toista on nykyään. Vai onko? Kulunut talvi ja alkanut kevät ovat olleet upeita täällä etelässäkin. Herrankukkaron rannassa napakelkka pyöri talvella monta viikkoa. Lapsemme oppivat hiihtämään ja pulkatkin kulkivat sutjakasti päivittäin. Nyt saapunut kevät taas näyttää parhaita puoliaan. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta leskenlehtien puskiessa roudasta vapautuneesta maasta tarmokkaasti kohti korkeuksia. Grilli- ja puutarharuokailukauden aloitimme jo pääsiäissunnuntaina tuulettomalla ja lämpimällä takapihallamme. Mitä sitä voi enää pyytää? No ehkä tietenkin sen, että tuleva kesäkin olisi kuin lapsuudessa…

Yksi varma kesän saapumisen merkki itselleni on elämän vilkastuminen Aurajokirannassa. Maisema muuttuu kuin taikaiskusta, kun aurinko alkaa lämmittää. Meillä on täysi tohina päällä Vaakahuoneellakin. Terassikalusteita puunataan, ruokalistoja viimeistellään ja henkilökuntaa koulutetaan. Avajaisiin on enää 13 päivää! Höyrylaivan kattilaan kaadetaan kohta 10 000 litraa vettä ja aletaan lämmitellä sitä tuon nostalgisen laivan kulkuvoimaksi. On siinä keittämistä.

Jälleen se talvi meni – ja nopeammin kuin syksyllä kuvitteli! Salakavalia ovat nämä vuodenajat – mutta onneksi kuitenkin vielä yhtä upeita kuin lapsuudessa. Muista ottaa aikaa niistä nauttimiseen! Omasta ajasta ne lapsuuden kesät niin upeiksi muodostuivat. Satoi sitä silloinkin, mutta silloin laitettiin saappaat jalkaan ja otettiin pihalla ilo irti lätäköistä.

Kohta tavataan, Aurajokirannassa tai s/s Ukkopekalla!

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata

AINEKSET

– 600 g lohifileetä
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
Gremolata
– 1 raastettu sitruunan kuori
– 2 valkosipulinkynttä
– kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 rkl pieniä kapriksia
– 2 pientä salottisipulia
– 50 g voita

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista muusi. Keitä kuoritut ja neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa.

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Paista voissa nahkapuoli alaspäin lähes kypsäksi ja käännä hetkeksi. Näin saat rapean nahan. Hyvän lohen voi jättää sisältä aavistuksen roseeksi.

Gremolata
Pilko sipuli ohuiksi siivuiksi. Sulata voi ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä. Sipuleiden pehmennettyä, lisää joukkoon pilkottu valkosipuli, persilja ja kaprikset. Lisää lopuksi raastettu sitruunan kuori ja tarjoa kuumana kalan kera.

Valkoviiniä kalalle

Söimme tätä herkkua toisena pääsiäispäivänä upeassa kevätaurinkoisessa kelissä. Viiniksi oli pakko valita Pasquan chardonnay. Pasqua on italiaa ja tarkoittaa pääsiäistä. Kepeydessään se kilpaili vaimoni hurmaavan hymyn ja keväisen auringon paisteen kanssa. Tästä päivällisestä jäi kaunis muisto.

Viinille hintaa kertyy alle seitsemän euroa ja pidänkin sitä erinomaisena hinta – laatu –suhteeltaan.

Lisätiedot viinistä löydät Alkon sivuilta.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Kirkas madekeitto – Uutta kesää tekemässä

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki

Rapukeitto ja grissinit – Ikäistään parempia?

Toteutimme kuukausi sitten asiakastyytyväisyyskyselyn viime kesänä Höyrylaiva s/s Ukkopekalla vierailleiden keskuudessa. Saimme yli 300 vastausta. Minua on opetettu ja olen saanut oppia, että asiakaspalvelijan täytyy olla terveellä tavalla itserakas. Täytyy rakastaa sitä, että saa työllään miellyttää toisia. Sama pätee palautteisiin. Palautteista täytyy olla itserakkaan innostunut.

– Onkohan meitä kehuttu?
– Pärjäsimmeköhän hyvin?
– Onnistuimmeko miellyttämään asiakkaitamme?

Toisaalta palautetta janoavan tulee olla myös taipuvainen itsetutkiskeluun.

– Mitä olisin voinut tehdä paremmin?

Reklamaatiot tulee ottaa kehitysideoina. Usein se negatiivisin palaute sisältää avaimen parhaimpaan uudistukseen! Näin on käynyt jo monesti ja siksi luemmekin heikoimpien arvosanojen laput erittäin suurella mielenkiinnolla.

Kesällä jo tiesin, että meitä oli onnistanut henkilökunnan valinnassa. Syksyn tyytyväisyyskysely vahvisti mututuntumani. Eräs palaute jäi kuitenkin mieleeni. Se oli kohdassa ”kehitysehdotuksia”.

Siinä luki: ”Henkilökuntanne oli kovin nuorta.”

Pysähdyin tämän kehitysehdotuksen kohdalla hämilläni. ”Henkilökuntanne oli kovin nuorta.” Totta, tämä on todistettavissa numeerisesti – suurin osa oli 20 ja 25 ikävuoden väliltä. Mutta oliko kyseessä nyt kehitysehdotus, vastaajan mielestä syy palvelun epäonnistumiseen hänen kohdallaan vai jokin muu mielipide? Jäin kahden vaiheille lauseen arvolatauksen kanssa ja pohdimmekin asiaa yhdessä – nuoren henkilökuntamme kera. Mietimme, miten suhtautuisimme, jos kehitysehdotuksessa olisi lukenut:

”Henkilökuntanne oli kovin keski-ikäistä” tai ”henkilökuntanne iät vaihtelivat nuoresta vanhaan” tai vaikka ”henkilökuntanne ikä pyöri siinä kolmenkympin huitteilla.”

Onko ikä tai ikäryhmä todellakin adjektiivi, johon sisältyy tietyt luonteenpiirteet ja arvolataukset. Voiko ikäryhmän edustajat niputtaa samaan kasaan ja lätkäistä leiman päälle: ”nuoret eivät osaa palvella” tai ”nuoret palvelevat aina hyvin”. Vastaajan mielestä näin voi varmaankin tehdä, mutta edelleen meille jäi epäselväksi arvolatauksen etumerkki. Plus vai miinus?

Itserakkaina ja asiakkaista tykkäävinä tulkitsimme etumerkin plussaksi ja jatkoimme eteenpäin. Mikäli teimme väärin, niin minulla on hyviä uutisia. Ensi vuonna olemme kaikki jo vuoden verran vähemmän nuoria!

Otin muuten pari viikkoa sitten 83-vuotiaan isosetäni tennishaasteen vastaan. Ja hävisin taas. Johtopäätös: ”yli kahdeksankymppiset ovat lyömättömiä tenniksessä!”

Rapukeitto ja grissinit

Virallinen rapujuhlakausi on jo ohi, mutta kuka kieltää niiden järjestämisen? Paras keitto tulee rapujuhlan jämistä, mutta myös katkarapujen kuoret käyvät hyvin.

AINEKSET

– 1,5 l ravunkuoria (käy myös katkarapujen kuoret)
– 1 keltasipuli
– 1 porkkana
– 1 hyppysellinen cayennepippuria
– 2 tl paprikajauhetta
– 1 rkl tomaattipyreetä
– 2,5 l vettä
– 1 rkl kalafondia
– 1 prk ranskankermaa
– 1 paketti grissineitä (italialaisia leipätikkuja)
– 150 g kylmäsavulohta
– 1 pkt Cantadou-tuorejuustoa
voita paistamiseen
suokaa ja valkopippuria

VALMISTUS

Kuori ja viipaloi sipulit ja porkkanat. Ruskista hieman voita suuressa kattilassa. Lisää mausteet ja tomaattipyre. Sekoita ja paista vielä pari minuuttia. Lisää ravunkuoret ja paista noin kymmenen minuuttia. Sekoita aineksia koko ajan, ettei ruoka pala pohjaan. Kaada päälle vettä ja lisää kalafondi. Anna kiehua 20-30 minuuttia ilman kantta. Siivilöi ja kiehuta kokoon. Vispilöi sekaan ranskankerma ja nokare voita. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Sivele lohisiivulle Cantadou-tuorejuustoa ja kääri lohisiivut grissinien ympärille. Tarjoa keiton kera.

Herkullista viikonloppua kaikille ikäryhmille!

Perjantaikokki

Resepti hukassa?

”Hae blogista” –toiminnolla voit hakea haluamasi reseptit vaikka raaka-aineiden mukaan.

***

Verkkoilmoittautuminen on kätevä tapa tehostaa tapahtumanhallintaa. Tutustu Lyytiin!

Täytettyä poronpaistia ja halloumipaistos – Pienet ihmeet

Lapsen saaminen on ihme, sanotaan. Suurempi ihme on seurata niiden kasvua ja kehitystä, väitän. Yhä uudestaan tapaan itseni hämmästyksestä onnellisena, kun pienet lapsemme osoittavat ajattelevansa paljon syvällisemmin kuin voimme kuvitellakaan. Kuinka usein aliarvioimmekaan lastemme kyvyn ymmärtää ja nähdä asioita, pitäen heitä vain lapsina?

Nuorempi lapsemme, Oliver, on tomera yksivuotias ja aloitti päiväkodin reilu kuukausi sitten. Vaikka hampaita on suussa vain toisella puolella ja sanavarasto suppea sekä artikulaatio epäselvä, on hän saanut päiväkodin tädeiltä itselleen lempinimen ”Pomo”. Etusormitekniikalla ja töh töh-äänteillä hän komentaa jo ryhmäänsä – ja selkeästi nauttii toimestaan.

Tyttäremme Julia puolestaan viettää kolmivuotissynttäreitään kolmen kuukauden päästä ja on alkanut kasvaa sisälle isosiskon rooliin. Hän pitää huolta veljestään äidiltä opituilla maneereilla. Löydämme hänet usein hölmistyneen veljensä edestä paasaamassa ja harjoittelemassa jo äidin roolia. Etusormi ojossa hän ojentaa pikkuveljeään: ”Oliver, tiedäthän, että EI SAA istua pöydällä. Heti alas sieltä!” tai ”Oliver, mitä sinulla on suussa? Hyi hyi, ei saa laittaa arpakuutiota suuhun!” Nämä ovat opittuja repliikkejä, jotka voidaan mieltää enemmänkin lapsen leikiksi kuin aidoksi huolenpidoksi. Mutta kun hän huolehtii isästään, niin siinä on aitoa ajattelua ja välittämistä taustalla. Vai mitä sanotte näistä esimerkeistä?

Jään silloin tällöin Herrankukkaroon yöksi työvuoron jälkeen, sillä ensinnäkin unet linnunpöntössä ovat makoisat ja, toiseksi, näin säästän edestakaista ajelua, jos aamulla pitää taas olla aikaisin paikalla. Julia on oppinut jo arvaamaan reppuni pakkaamisesta, milloin aion olla yön poissa. Kaksi viikkoa sitten, tehdessäni lähtöä saaristoon, kysyi hän, että mihin olen menossa. Vastasin meneväni Herrankukkaroon töihin ja palaavani vasta seuraavana iltana. ”Jaahas…” sanoi tyttö, antaen ehdollisen hyväksynnän toimilleni, mutta jatkoi kuitenkin: ”Muista sitten pitää huolta myös Ukkopekasta!” Annoin tytölle ison halin ja lupasin huolehtia Herrankukkaron lisäksi myös Ukkopekasta.

Viime tiistaina vietimme perheen kanssa syksyn sateisinta iltapäivää tutustuen uuteen Ikeaan. Ajaessamme sieltä pois, huomasin urheilutarvikeliikkeen ja muistin tarvitsevani tennispalloja erääseen leikkiin Herrankukkarossa. Poikkesin ostamaan niitä vaimon ja lasten odottaessa hetken autossa. Julia tietenkin kysyi mihin tarvitsen kassillisen tennispalloja, johon vastasin, että vien ne töihin.

Kun sitten eilen aamulla kuuden jälkeen tein lähtöä töihin, heräsi tyttömme hyvin epätyypilliseen aikaan. Yleensä tämä prinsessa pitää kantaa sängystään peittoineen päivineen aamiaispöytään, mutta tällä kertaa hän pomppasi pystyyn kukonlaulun aikaan ja kiipesi äitinsä viereen makoilemaan. Kun olin jo marssimassa ulos ovesta, kuulin kuinka tomera tytön ääni makuuhuoneessa sanoi: ”äiti, mä meen muistuttamaan iskää!”. Sitten kuulin pienten jalkojen töminää ja makuhuoneen oven avautuvan. Odotin jo innolla, mistä minua muistutetaan. Kirkas lapsen ääni huusi alakerrasta täydellä volyymillä kuuden aikaan aamulla: ”ISKÄ! MUISTA NE TENNISPALLOT!!”

Tämä on aitoa huolenpitoa. Ja iskä muisti tennispallot.

Täytettyä poronpaistia ja halloumipaistos

Tiesittekö, että tänä syksynä on aivan erinomainen herkkutattisato! Minä tiedän sen siitä, että lempisienipaikassani on aina uutta satoa tarjolla. Äitini pakastimesta nimittäin löydän aina sieniä ja tänä syksynä näyttää olevan tarjolla erityisen paljon herkkutatteja. Tällä kertaa pakastimesta mukaan tarttui tosin poroa. Muistakaahan silti käydä sienimetsässä!

AINEKSET

Paisti
– 800 g poronpaistia
– 4 kpl salottisipulia
– 2 rkl rosmariinia
– 4 rkl persiljaa
– 4 rkl timjamia
voita
merisuolaa ja valkopippuria myllystä

Halloumipaistos
– 1 kpl pataatti
– 2 kpl rosamunda-perunaa
– 1 kpl punasipuli
– 1 kpl keltainen paprika
– 1 kpl punainen paprika
– ½ kpl valkosipuli
– 4 rkl oliiviöljy
– 1 paketti Halloumi-juustoa
mustapippuria myllystä

Leikkaa paistiin pieniä taskuja. Pilko sipulit ja yrtit. Kuullota sipuleita ja yrttejä hetki voissa. Lusikoi täytettä lihan taskuihin ja sido paisti kiinni keittiölangalla tai hammastikuilla. Paista paistiin kauniin ruskea pinta voissa pannulla ja laita sen jälkeen 120 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Pilko juurekset, laita uunipellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa 45 minuuttia ja laita
ohuiksi siivuiksi leikattu halloumi-juusto pinnalle. Gratinoi vielä 10 minuuttia uunissa.

Ihmeellistä viikonloppua toivottaen

Perjantaikokki

Grillattua rieskaa ja maa-artisokkakeittoa – Iloa reklamaatioista

Nyt aloitin kyllä todella vaarallisella otsikolla! Siis iloa reklamaatioista? Onko tarkoituksemme saada aikaiseksi reklamaatioita ja nauttia niistä? Ei tietenkään – tähtäämme 100% asiakastyytyväisyyteen ihan tosissamme, mutta kun laivassa ja ravintolassa käy päivässä satoja, ellei tuhansia asiakkaita, ei virheiltäkään voi välttyä. Niitä vain joskus sattuu – se on inhimillistä. Kaikkia ei aina voi miellyttää – vaikka päällään seisoisi.

Olen henkilökunnastamme älyttömän ylpeä. Työ on fyysisesti raskasta. Eipä tarvitse käydä maksullisella punttisalilla, toteavat. Vuorot vaihtelevat aamusta yömyöhään. Oppiipahan nukkumaan silloin kun siihen on mahdollisuus, väittävät. Nuoret ihmiset painavat hymy huulessa – satoi tai paistoi. Mielettömän upeaa seurattavaa!

Heitimme jo vuosia sitten romukoppaan ajatuksen, että palkkaamme papereiden perusteella. Tai kokemuksen. Totesimme, että ne eivät yksinään ratkaise mitään. Aloimme palkata asenteen perusteella. Ja sitten alkoi tapahtua!

Toivon, että kun virhe tapahtuu, niin saamme reklamaation. Näin voimme kehittää toimintaamme ja heikkoudet tulevat tietoomme. Yleensä ne hieman harmittavat, kun on mokattu. Tänä kesänä tilanne on ollut toinen, koska reklamaatioita on tullut erittäin vähän ja niissäkin harvoissa on annettu palautetta ihan aiheesta, ja lopuksi aina kehuttu henkilökunnan hymyä ja palveluasennetta. Se kertoo sen tärkeimmän – asenne on ollut kunnossa ja asiakasta arvostettu, vaikka virhe onkin päässyt tapahtumaan.

Oppi on mennyt perille, asenne ratkaissut ja tilanne pelastettu.

Tapanani on kirjoittaa asioista, jotka pyörivät mielessäni. Tästä tuli nyt enemmänkin sisäinen posti henkilökunnallemme kuin perinteinen perjantairesepti, mutta en malttanut pitää ylpeyttä sisälläni, kun nuorta ja innokasta henkilökuntaamme jälleen torstai-illalla seurasin.

Jos ette usko, niin tulkaa katsomaan!

Grillattua rieskaa ja maa-artisokkakeittoa

Sadetta ja kylmää on heinäkuussa riittänyt, eikä hymy terassilla ole silti hyytynyt. Kun oikein vihmoo, niin keitto lämmittää. Ja rieska saa valkosipuliöljystä ja grillistä uutta puhtia!

AINEKSET

– 1 litra maa-artisokkia
– muutama jauhoinen peruna
– 1 rkl kanafondia
– 1 valkosipulin kynsi
– 2 dl kermaa
– vettä
– merisuolaa ja valkopippuria myllystä

– 4 palaa rieskaa
– 1 valkosipulin kynsi
– 1 dl oliiviöljyä
– pinnalle Maldon-suolaa

VALMISTUS

Kuori ja pese maa-artisokat sekä perunat. Pilko lohkoiksi. Laita kasvikset, fondi ja valkosipuli kattilaan. Lisää vettä siten, että kasvikset peittyvät. Keitä n. 15 minuuttia, kunnes ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää kerma. Sekoita.

Murskaa valkosipuli ja sekoita oliiviöljyyn. Öljyä rieskat molemmin puolin ja grillaa kuumassa grillissä hetki molemmin puolin. Varo palamista! Ripottele pinnalle hieman Maldon-suolaa ja tarjoa kera maa-artisokkakeiton.

Sydänkuvioita leivästä syntyi, kun tyttäreni halusi välttämättä kaivaa piparimuotit esille keskellä kesää. Ne olivat tähän tarkoitukseen erittäin näppäriä työkaluja!

Heinäkuista viikonloppua, ilmoista huolimatta!

Perjantaikokki

Onko tehtävänäsi tapahtumien organisointi? Tutustu Lyytiin!

Paistettuja muikkuja, sattumasalaattia ja aїolia – Unelmien kesäduuni?

Erinomaista perjantaita, hyvä ystäväni! Pidän iloisten asioiden kirjoittamisesta. Sen lienee joku huomannutkin. Tällä viikolla halusin kirjoittaa kahdesta ihmisestä, jotka ovat saaneet minut ja monet muut iloiseksi kuluneen kuukauden aikana – useammankin kerran. Haimme maaliskuussa pariskuntaa Loistokarin saarellemme. Työtehtävä on mitä erikoisin: elä ja asu viisi kuukautta pienellä puuttomalla saarella, tyrskyjen ja tuulten armoilla ja savusta kesän aikana useampi tuhat kiloa kalaa. Ja kestitse siinä sivussa 6000 iltaristeilyvierasta. Voisi kuvitella, että työ kiehtoo vain entisiä, elämästä karaistuneita merimiehiä ja heidän pitokokkivaimojaan. Vielä mitä, me löysimme jotain ihan muuta!

Löysimme saarellemme nuorenparin Pohjanmaalta. Ikää neidillä on 19-vuotta ja herralla mahtavat 22. Työhaastattelussa vakuutuin ensi sekunnilla, mutta pitkään pohdin, miten voin palkata ”Loistokarin Ukon ja Akan” tehtäviin parikymppiset nuoret. Eihän heitä yksikään asiakas usko vanhaksi saaristolaiskalastajapariskunnaksi! Varsinkaan, kun pariskunta kommunikoi sujuvasti pohojaalaasittain…

Hiiteen ennakkoluulot! Väliäkö sillä näyttääkö kalastajalta tai osaavatko vakuuttavaa saaristosvenskaa, kun sydämet sulavat valloittavaan hymyilyyn heti ensi kättelyssä!

Pääset tutustumaan Loistokarin Ukkoon ja Akkaan tarkemmin s/s Ukkopekan kyydissä viitenä iltana viikossa. Tai voit lukea alla olevasta linkistä pariskunnan haastattelun. Siinä on sellainen pari, että asenne on kohdallaan ja pilkettä silmäkulmassa vaikka naapurisaareen jaettavaksi!

Haastattelussa Loistokarin Ukko ja Akka

Paistettuja muikkuja, sattumasalaattia ja aїolia

Nyt menee jo toistoksi, mutta perjantaikokki on armoton salaattifani! Voisin popsia kokonaisen torikojun, jos vaan lupa annettaisiin. Minkäs sitä luonteelleen mahtaa. Tämä salaatti on evoluution tulos. Vaimollani on tapana popsia tavallisesta salaatista sattumat (kurkut, tomaatit jne.) pois, ennen kuin salaatti ehtii pöytään. Ratkaisu ongelmaan: tehdään salaattia, jossa ei ole muuta kuin sattumia.

Perinteisesti muikut ovat idän herkkua, mutta aivan Turunkin läheltä, Säkylän Pyhäjärvestä, nousee erinomaisia muikkuja. Kalat voit syödä kokonaisina, mutta jotkut haluavat poistaa selkäruodin. Tyttäreni sen sijaan rouskuttelee rapeaksi paistuneet pyrstöt ”kalasipseinä”.

AINEKSET
– 24 pientä perattua muikkua
– 1 dl ruisjauhoja
– merisuolaa ja mustapippuria
– voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Salaattiin
– ½ kyssäkaali
– 2 pientä hunajanaurista
– nippu retiisejä
– 2 kourallista pilkottuja kevätsipulin varsia
– 2 avomaan kurkkua
– paketti sinimailasen ituja
– oliiviöljyä ja Maldon-suolaa sekä mustapippuria

Aїoli
– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– 1 – 2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Pilko kaikki salaattiainekset suupalan kokoisiksi paloiksi (paitsi sipulinvarret, jotka leikkaat hyvin hienoiksi rinkuloiksi ja idut, joita et pilko). Sekoita ainekset keskenään ja ripottele pinnalle suolaa, oliiviöljyä ja mustapippuria.

Lämmitä pannulla reilusti voita ja rypsiöljyä (suhteessa 50/50). Pyörittele kalat suolalla ja pippurilla maustetuissa ruisjauhoissa. Paista kullankeltaisiksi ja tarjoa kuumina aїolin ja salaatin kera.

Kesä oli, kesä meni. Mutta silti huomenna on viikonloppu!

Perjantaikokki