Poroa punaviinissä ja bataattipyree – Kulttuurieroja

Aina silloin tällöin sitä jää kiinni ennakkoluuloista, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Onneksi, sillä kokemus kasvattaa.

Eilen torstaina oli meille Herrankukkaroon tulossa päiväkylään sadan hengen venäläisryhmä. Tavoitteena heillä oli nauttia virkistävästä saaristolaisilmasta ja viettää neljän päivän työvierailun viimeiset hetket leikkimielisten pelien merkeissä. Olimme valmistautuneet huolella. Lajeiksi olimme valinneet liaanin, tandemhiihtoa, sokkorataa ja muita hyviksi todettuja, vauhdikkaita ja mukavia ulkoilupuuhia.

Meillä oli kielimuurin murtajina kaksi paikallista venäjänkielentaitajaa, joten sekin asia oli varmistettu. Odottelin ryhmää hyvillä mielin ja valmistautuneena.

Kun näin joukon kävelevän kylänraittia pitkin kohti rantalaavua, en oikein tiennyt mitä ajatella. 92 tyylikästä, keski-iän ylittänyttä leidiä piikkikorkoisissa nahkasaappaissaan ja pitkissä turkeissaan oli näky, jota en suoraan yhdistänyt hetken päästä metsän siimeksessä alkavaan rymyämiseen. Tiesin heidät kosmetiikka-alan yrityksen edustajiksi, mutta meikitkin olivat kuin linnanjuhlista. Tällainen ryhmä ei aivan joka päivä saaristoraitilla vastaan kävele.

Manasin omaa tyhmyyttäni. Miksi en ollut varmistanut hotellista ryhmän luonnetta? Yhdellä soitolla olisin selvittänyt, että meille tulee kylään kaksi bussillista todellista VIP-väkeä. Eihän sellaisia voi minnekään metsään viedä! Nyt pitäisi homma laittaa uusiksi, ennen kuin katastrofi olisi valmis.

Alkoi hirveä säätäminen. Mietimme lajeja uusiksi. Puoli tuntia aikaa, ennen kuin homman pitäisi pyörähtää käyntiin. Mitä voisimme toteuttaa ja mikä olisi liian urheilullista? Olisiko parempi vain tarinoida saaristosta siististi sisätiloissa? Ehkä vähän kierrättää tutustumassa kalastajakylään ja tarjota sitten teetä?

Onneksemme syntyperältään venäläiset oppaamme keskeyttivät meidät ihmeissään. Mitä oikein olemme tekemässä? Tietenkin menemme alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vieraat tulevat nauttimaan siitä.

Hetken epäilin, mutta uskoin heitä. Kylmä hiki otsassa aloin esittelemään rasteja ja toimintamallia vieraillemme. Kuin taikaiskusta oli porukka touhua täynnä, jakoivat itseään joukkueisiin ja keräsivät voitontahtoa venäjänkielisillä kannustushuudoilla.

Sellaista menoa ja meininkiä ei ole ennen Herrankukkarossa nähty, kun sata venäläistä kosmetiikka-alan leidiä painaa tandemhiihtoa mäkeä ylös alas muiden kannustaessa vieressä. Kolme leidiä tukee reunoilta hiihtäjiä ja kaksi työntää perästä vauhtia. Turkit hulmusivat ja hajuvesi tuoksui. Tunnelma oli iloinen.

Ryhmä lähti kohti kotia muutamaa tuntia myöhemmin. Kaksi bussilastillista todellisia VIP-vieraita poistui ja kiitti venäläiseen tapaan antaen bussissa raikuvat aplodit.

Kuinka väärin olinkaan tulkinnut ihmiset ulkoisen olemuksen perusteella. Oppaamme selitti minulle ryhmän lähdettyä, että venäläinen nainen käyttää turkkia, koska se on perinteinen talviajan asuste. Lämmin ja käytännöllinen – kuten on suomalaiselle nykyään GoreTex ja fleece. Ja jos kotoa poistutaan, niin meikittä ei kulje kukaan. Kaunistautuminen kun on kunnianosoitus kanssaihmisiä kohtaan.

Kulttuurieroja. Tällaisista VIP-ihmisistä minä pidän! Tervetuloa uudelleen. Opin läksyni kerrasta.

Poroa punaviinissä ja bataattipyree

Vaimon veli, hiano mies muuten, vietti etsikkovuoden Lapin perukoilla ja hullaantui poroon. Hänen kauttaan on avautunut väylä laadukkaaseen poronlihaan ja varsin mieluista joululahjaa olemme kokkailleet pakkasesta useampaan kertaan. Erinomaista tuli tästäkin vaimon tuotoksesta.

AINEKSET

Poro punaviinissä
– poron paahtopaistia 600 g (tai nautaa)
– 2 rkl rypsiöljyä
– 3 valkosipulinkynttä
– 2 timjaminoksaa
– 2 tl paprikajauhetta
– 1 tl kuivattua minttua
– 1 tl pilkottua, kuivattua chiliä
– 1 punasipuli
– 1 dl punaviiniä
– 2 dl lihalientä (tai 1 rkl lihafondia ja 2 dl vettä)
– 1 dl tomaattimurskaa
– 1 tl sokeria
– 1 rkl maizenaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bataattipyree
– 4 isohkoa bataattia
– 2 isohkoa jauhoista perunaa
– 2 rkl voita
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– lisukkeeksi parsakaalia

VALMISTUS
Pilko poron paisti ohuehkoiksi, suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja pilko punasipuli krouveiksi paloiksi. Laita kylmään kattilaan tai pataan öljy, murskatut valkosipulinkynnet, timjami, paprikajauhe, minttu, chili ja punasipuli. Laita levy päälle. Sekoittele ja kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää liha. Ruskista ja lisää punaviini sekä lihaliemi. Kiehauta ja lisää tomaattimurska, sokeri, suola ja pippuri. Ripottele joukkoon vielä maizena ja laita uuniin 150 asteeseen noin tunniksi.

Kuori ja pilko bataatit ja perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois, mausta voilla, suolalla ja mustapippurilla. Soseuta esim. vatkaimella. Vinkki: pyreekattilan päällä saat kätevästi höyrytettyä parsakaalit, jos käytössäsi on esim. höyrykattilan höyryosa tai kiinalainen bambusta tehty kasvisten höyrytin.

Herkullista viikonloppua,
Perjantaikokki

Poronpaistia, suppilovahverorisottoa ja suklaakastiketta – Motivaatiota mahasta

Muistan ala-asteelta tarinan, jossa kehon elimet kiistelivät keskenään, kuka oli tärkein. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta väittely oli kiivas, sillä jokainen kehon osa-alue korosti omaa korvaamattomuuttaan ja tärkeyttään. Ilman jalkoja ei juosta, ilman käsiä ei tartuta ja ilman suuta on syöminen, puhuminen ja maistaminen mahdotonta. Riitely paremmuudesta meinasi karata käsistä, kunnes joku keksi, että kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jos yhden otat pois, niin muiden toiminta käy mahdottomaksi tai ainakin vaikeutuu huomattavasti.

Ulospäin näkyvien osien tärkeyden ymmärtää helpommin, mutta sisäisten osien merkityksen ymmärtää vasta, kun jokin osa-alue tippuu pois pelistä. Näin kävi eilen Perjantaikokillekin, kun vatsatauti veti naaman valkoiseksi ja olon huteraksi.

Jätän näiden kirjeiden kirjoittamisen usein torstai-iltaan. Pieni pakko kun on minulle luovuuden lähde. Tällä kertaa myönnän, että vatsatautisen tarina- ja ruokaluovuus oli hetken hieman kateissa.

Surffasin luovuutta etsien TV-kanavia ristiin rastiin. Törmäsin MTV3:n uuteen Foodoo-ruokaohjelmaan. On sinänsä hieno ajatus tehdä kokonaisvaltainen elämänhallintaohjelma, jossa samassa paketissa tulee terveellisiä ruokaohjeita ja liikuntavinkkejä. Minulle ruoka kuitenkin merkitsee muutakin kuin kalorimääriä, joten tuntui oudolta katsoa heti reseptin perään sauvakävelyvinkkejä siitä, kuinka se juuri nautittu ruoka poltetaan mahdollisimman tehokkaasti. Mutta toisaalta ajattelin, että mikä tahansa ohjelma tai keino, joka saa ihmiset kiinnittämään enemmän huomiota raaka-aineisiin ja ruokaan, on hyvästä. Tieto kasvaa harrastuneisuuden myötä ja tärkeintä muutoksessa on ensiaskel.

Minulle maha osoitti kouriintuntuvasti olevansa yksi tärkeimmistä elimistäni. Tosin olen tiennyt sen pitkään. En pyri korostamaan sen roolia kasvattamalla sitä, vaan hellimällä sitä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Foodoota katsoessani muistin perjantaireseptikyselyn vastaukset. Olen puolivälissä kaikkien 2000 vastauksen lukemisessa, mutta päätin siltä istumalta lukea kaikki vastaukset kysymykseen: ”Miten perjantairesepti on muuttanut keittiötottumuksiasi?”

411 aitoa tarinaa siitä, kuinka se mitä teet keittiössä, ja kenen kanssa, vaikuttaa koko elämääsi. Kuinka se vatsa onkaan niin monelle ainakin välillisesti tärkeä! Pitkään ei tarvinnut vastauksia lukea, että löytyi taas ideaa ja motivaatiota kirjoittamiseen. Uskokaa pois!

Kirjeen lopussa on Perjantaikokin kokoamat TOP 3 –vastausta.

Poronpaistia, suppilovahverorisottoa ja suklaakastiketta

AINEKSET
– 800 g poronpaistia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Risotto
– 1 sipuli
– 3 dl Arborio-riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 5 dl kanalientä
– 1 dl suppilovahveroita pilkottuina ja paistettuina
– tilkka oliiviöljyä
– 1/2 dl raastettua parmesaania

Kastike
– 3 dl lihalientä (tai 3 dl vettä ja ½ rkl lihafondia)
– 2 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä
– 4 kpl salottisipuleita
– 1 rosmariininoksa
– 2 palaa taloussuklaata
– 1 tlk soijaa
– maizenaa
– voita

Suolaa ja mustapippuria myllystä.

VALMISTUS
Paista paistiin kauniin ruskea pinta voissa pannulla, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita sen jälkeen 120 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisää nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Ota talteen mahdollisesti porosta irtoava liemi ja siivilöi se. Lisää lihaliemen joukkoon. Keitä lientä ja punaviiniä kokoon hetki pilkottujen salottisipuleiden kera. Mausta kastike tilkalla soijaa. Siivilöi lopuksi sipulit pois ja suurusta kastike maizenalla. Sekoita lopuksi joukkoon kaksi palaa taloussuklaata. Suklaa antaa makua ja kiiltoa, mutta lisää kiiltoa kastikkeeseen saat tarvittaessa lisäämällä pienen nokareen voita

Herkullista viikonloppua! Perjantaikokki – jo paranemaan päin.

TOP 3 –vastausta – miten Perjantairesepti on muuttanut keittiötottumuksiasi?

1) Aiemmin kävimme useammin viikonloppuisin ulkona syömässä, nyt teemme yhdessä kotona ruokaa kokin ohjeilla.

2) Olen kokeillut rohkeammin uusia raaka-aineita ja yhdistelmiä. Poikani (11v. ja 14v.) ovat näin oppineet paljon uusia makuja. Muun muassa ketsuppi on likimain jäänyt unholaan...

3) Olen yleensä välttänyt kermaa ja voita, mutta otin ne jälleen käyttöön. Ei terveys kärsi, jos joskus herkuttelee. Päinvastoin, nautinnollinen maku on jo sinänsä terveellinen asia!

 

Täytettyä poronpaistia ja halloumipaistos – Pienet ihmeet

Lapsen saaminen on ihme, sanotaan. Suurempi ihme on seurata niiden kasvua ja kehitystä, väitän. Yhä uudestaan tapaan itseni hämmästyksestä onnellisena, kun pienet lapsemme osoittavat ajattelevansa paljon syvällisemmin kuin voimme kuvitellakaan. Kuinka usein aliarvioimmekaan lastemme kyvyn ymmärtää ja nähdä asioita, pitäen heitä vain lapsina?

Nuorempi lapsemme, Oliver, on tomera yksivuotias ja aloitti päiväkodin reilu kuukausi sitten. Vaikka hampaita on suussa vain toisella puolella ja sanavarasto suppea sekä artikulaatio epäselvä, on hän saanut päiväkodin tädeiltä itselleen lempinimen ”Pomo”. Etusormitekniikalla ja töh töh-äänteillä hän komentaa jo ryhmäänsä – ja selkeästi nauttii toimestaan.

Tyttäremme Julia puolestaan viettää kolmivuotissynttäreitään kolmen kuukauden päästä ja on alkanut kasvaa sisälle isosiskon rooliin. Hän pitää huolta veljestään äidiltä opituilla maneereilla. Löydämme hänet usein hölmistyneen veljensä edestä paasaamassa ja harjoittelemassa jo äidin roolia. Etusormi ojossa hän ojentaa pikkuveljeään: ”Oliver, tiedäthän, että EI SAA istua pöydällä. Heti alas sieltä!” tai ”Oliver, mitä sinulla on suussa? Hyi hyi, ei saa laittaa arpakuutiota suuhun!” Nämä ovat opittuja repliikkejä, jotka voidaan mieltää enemmänkin lapsen leikiksi kuin aidoksi huolenpidoksi. Mutta kun hän huolehtii isästään, niin siinä on aitoa ajattelua ja välittämistä taustalla. Vai mitä sanotte näistä esimerkeistä?

Jään silloin tällöin Herrankukkaroon yöksi työvuoron jälkeen, sillä ensinnäkin unet linnunpöntössä ovat makoisat ja, toiseksi, näin säästän edestakaista ajelua, jos aamulla pitää taas olla aikaisin paikalla. Julia on oppinut jo arvaamaan reppuni pakkaamisesta, milloin aion olla yön poissa. Kaksi viikkoa sitten, tehdessäni lähtöä saaristoon, kysyi hän, että mihin olen menossa. Vastasin meneväni Herrankukkaroon töihin ja palaavani vasta seuraavana iltana. ”Jaahas…” sanoi tyttö, antaen ehdollisen hyväksynnän toimilleni, mutta jatkoi kuitenkin: ”Muista sitten pitää huolta myös Ukkopekasta!” Annoin tytölle ison halin ja lupasin huolehtia Herrankukkaron lisäksi myös Ukkopekasta.

Viime tiistaina vietimme perheen kanssa syksyn sateisinta iltapäivää tutustuen uuteen Ikeaan. Ajaessamme sieltä pois, huomasin urheilutarvikeliikkeen ja muistin tarvitsevani tennispalloja erääseen leikkiin Herrankukkarossa. Poikkesin ostamaan niitä vaimon ja lasten odottaessa hetken autossa. Julia tietenkin kysyi mihin tarvitsen kassillisen tennispalloja, johon vastasin, että vien ne töihin.

Kun sitten eilen aamulla kuuden jälkeen tein lähtöä töihin, heräsi tyttömme hyvin epätyypilliseen aikaan. Yleensä tämä prinsessa pitää kantaa sängystään peittoineen päivineen aamiaispöytään, mutta tällä kertaa hän pomppasi pystyyn kukonlaulun aikaan ja kiipesi äitinsä viereen makoilemaan. Kun olin jo marssimassa ulos ovesta, kuulin kuinka tomera tytön ääni makuuhuoneessa sanoi: ”äiti, mä meen muistuttamaan iskää!”. Sitten kuulin pienten jalkojen töminää ja makuhuoneen oven avautuvan. Odotin jo innolla, mistä minua muistutetaan. Kirkas lapsen ääni huusi alakerrasta täydellä volyymillä kuuden aikaan aamulla: ”ISKÄ! MUISTA NE TENNISPALLOT!!”

Tämä on aitoa huolenpitoa. Ja iskä muisti tennispallot.

Täytettyä poronpaistia ja halloumipaistos

Tiesittekö, että tänä syksynä on aivan erinomainen herkkutattisato! Minä tiedän sen siitä, että lempisienipaikassani on aina uutta satoa tarjolla. Äitini pakastimesta nimittäin löydän aina sieniä ja tänä syksynä näyttää olevan tarjolla erityisen paljon herkkutatteja. Tällä kertaa pakastimesta mukaan tarttui tosin poroa. Muistakaahan silti käydä sienimetsässä!

AINEKSET

Paisti
– 800 g poronpaistia
– 4 kpl salottisipulia
– 2 rkl rosmariinia
– 4 rkl persiljaa
– 4 rkl timjamia
voita
merisuolaa ja valkopippuria myllystä

Halloumipaistos
– 1 kpl pataatti
– 2 kpl rosamunda-perunaa
– 1 kpl punasipuli
– 1 kpl keltainen paprika
– 1 kpl punainen paprika
– ½ kpl valkosipuli
– 4 rkl oliiviöljy
– 1 paketti Halloumi-juustoa
mustapippuria myllystä

Leikkaa paistiin pieniä taskuja. Pilko sipulit ja yrtit. Kuullota sipuleita ja yrttejä hetki voissa. Lusikoi täytettä lihan taskuihin ja sido paisti kiinni keittiölangalla tai hammastikuilla. Paista paistiin kauniin ruskea pinta voissa pannulla ja laita sen jälkeen 120 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Pilko juurekset, laita uunipellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa 45 minuuttia ja laita
ohuiksi siivuiksi leikattu halloumi-juusto pinnalle. Gratinoi vielä 10 minuuttia uunissa.

Ihmeellistä viikonloppua toivottaen

Perjantaikokki

Grillattua poron ulkofileetä ja raikas minttusalaatti – Äitinä olemisen taito

On se hieno taito, se äitinä olemisen taito! Vaikka eihän sitä ennen ymmärrä, ennen kuin on itse äiti (tai vähintäänkin isä, joka saa sitä taitoa vierestä ihailla). Itsekään en oikein äidin toimia ja vastuita ymmärtänyt, ennen kuin tulin isäksi ja huomasin, minkälaista palettia ne äidit oikein pyörittävät. Olen lasteni myötä havainnut, että jos pelkän isän panoksella mentäisiin, niin kyllä hukassa oltaisiin – ainakin meidän perheessä.

Mitä jos äitiä ei olisi? Asian tärkeyden ymmärtää usein vasta, kun se puuttuu. Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi aloin pohtimaan, mitä meidän perheen kolmelle muulle jäsenelle kävisi, jos äiti ottaisi vaikka kolmen viikon kesäloman äidin roolistaan. Potentiaalisia uhkia tilapäisessä äidittömyydessä on helppo listata.

Kolmen viikon aikana:

– veisin väärän lapsen päiväkotiin ainakin kerran – veisin lapsen myöhässä päivittäin ja noutaisin sitäkin myöhemmin. Ainakin kahdesti unohtaisin noutaa kokonaan tai kiireessä ottaisin väärän lapsen väärästä päiväkodista – lapsilla ei olisi koskaan oikeita vaatteita päällä. Vaatteita olisi joko liikaa, liian vähän tai ainakaan ne eivät sopisi kauden väreihin – jo viikon jälkeen loppuisivat kaikilta puhtaat vaatteet (en vain ymmärrä, missä välissä äidit pyykinkin pesevät!) – kahden viikon päästä kaikki vaatteet olisivat vaaleanpunaisia. Paitsi tummat, jotka olisivat harmaita – muutamaan otteeseen unohtaisin ainakin toisen lapsen autoon tai kauppaan kauppareissulla – neljästi hukkaisin autonkin kaupan parkkipaikalle – kertaakaan en muistaisi kaupunkireissulle ottaa varavaippoja, pyyhettä, vaatteita tai muutakaan tähdellistä mukaan – kauppareissut tehtäisiin aina kahdesti, kun suurin osa tavaroista unohtui. WC-paperi olisi alituiseen loppu ja kotiin saakka kannetut vaipat väärän kokoisia – toisen viikon jälkeen ei asuntoomme mahtuisi ovesta sisään sekamelskan johdosta – meillä syötäisiin vain ”juttuja grillistä” – kesät talvet
Onneksi tätä ei pääsisi tosielämässä käymään, koska jo ensimmäisen viikon puolivälissä soittaisin mummit apuun…

Äidit, onneksi olette olemassa! Toivotan sunnuntaille kaikille arkemme sankareille erittäin hyvää äitienpäivää. Nauttikaa ja laittakaa miehet pyörittämään arkea, edes kerran vuodessa…

Grillattua poron ulkofileetä ja raikas minttusalaatti

Voi kuulostaa siltä, että valmistusmenetelmät ja raaka-aineet alkavat toistaa itseään. Viime viikolla oli lammasta ja salaattia, nyt poroa ja salaattia. Mutta niinhän se on, että kauden parhaista tuotteista täytyy ottaa kaikki irti! Kolmisen kuukautta pakkasessa riippunut poro on juuri nyt taivaallisen mureaa ja torin tuoreet salaatit puolestaan superhyviä. Pidetään grilli kuumana ja salaattilinko pyörimässä! Haudutettavien pataruokien aika tulee sitten syksymmällä.

AINEKSET

– 600 g poron ulkofileetä
– 1 punasipuli
– 1 limen mehu
– ¼ vesimeloni
– 1 paketti Patros-fetaa
– ½ purkkia mustia oliiveja
– kourallinen tuoretta minttua
– kaksi kourallista lehtipersiljaa
– tilkka oliiviöljyä salaattiin
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipuli siivuiksi ja purista päälle limen mehu. Anna marinoitua kymmenisen minuuttia. Pilko vesimeloni, minttu sekä lehtipersilja ja sekoita keskenään. Murusta joukkoon feta ja ripottele pinnalle limemarinoituja sipuleita, merisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä.

Grillaa poroon kaunis pinta. Laske lämpötilaa, rouhi pinnalle suolaa ja mustapippuria. Grillaa, kunnes sisälämpötila on n. 55 astetta. Kääri folioon vetäytymään kymmeneksi minuutiksi. Tarjoa raikkaan minttu-lime-vesimeloni-fetasalaatin kera.

Erinomaista äitien viikonloppua!

Perjantaikokki

Poropaisti juurespedillä – Mammanpoikia ja mammanpoikia

Mammanpojalla ymmärretään eri kulttuureissa eri asioita. Suomalaisen koulun välitunnilla mammanpoika on se, joka ei uskalla roikkua jakeluauton puskurissa tai hypätä kilpaa pituutta keinusta. Mammanpoikuus siis liittyy rohkeuteen – tai pikemminkin sen puutteeseen.

Italia taas on Mammanpoikien luvattu maa. Siellä ”mammone”, eli mammanpoika, tarkoittaa liian mukaviin kotioloihin tottunutta reilua kolmekymppistä, työelämään jo siirtynyttä miespuolista italiaanoa, joka vielä viihtyy kotona äidin passattavana. Monet heistä muuttavat omaan asuntoon ensimmäistä kertaa mennessään naimisiin – äidin huomasta vaimon ruokittavaksi.

Olen kerran jakanut asunnon kevätlukukauden ajan aidon italialaisen mammonen kanssa. Lähtiessään viikonlopuksi kotiin Napoliin, otti hän aina mukaansa kolme matkalaukkua. Yhdessä oli likaiset pyykit ja kaksi muuta olivat tyhjiä. Maanantaina eteisessämme odotti järjestämistä samat kolme matkalaukkua. Yksi oli täynnä puhtaita, silitettyjä vaatteita ja kaksi muuta sisälsivät äidin valmiiksi keittämiä pastakastikkeita. Ja viikot hän päivitteli sitä, kuinka me, entinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ja minä, voimme jo olla kihloissa ja ikää on vasta 23 vuotta. Outoja ne suomalaiset!

Mammone-kulttuuri tuntuu levittyvän leudon talven mukana Suomeenkin. Sen oireet ovat selkeät ja ovat havaittavissa, vaikka kotoa onkin jo muutettu ikuiseen avoliittoon. Mammone-miehiltä katoaa pikkuhiljaa keittotaito, pyykkiä ei osata itse pestä ja naimisiin mennään vasta lähempänä neljää kymppiä. Äidin veroista kun ei ennen löydetty, vaikka se on ollut siinä vieressä jo kymmenisen vuotta.

Suomen naiset! Tänään on karkauspäivä – siis virallinen naisten kosintapäivä. Tänään haastan teidät katkaisemaan tämän ilmastonmuutoksen lailla leviävän kehityksen. Tehkää Suomesta mammone-vapaa maa – kosikaa ja laittakaa miehenne keittiöön passaamaan teitä!

Jos kositte, ja saatte vastaukseksi ”kyllä”, niin kertokaa siitä minullekin. Pidän tilastoa taistelusta mammoneismia vastaan. Ja muistakaa osallistua hääkilpailuun!

TAHDON – lukea lisää hääkilpailusta

Poropaisti juurespedillä
Sitten aasinsilta… Sen äidin huomasta kaapatun sulhon voitte laittaa opettelemaan keittotaitoa tällä pororeseptillä. Puukonkäyttötaidoksi riittää se, että kirves pysyy kädessä ja ruoka on lähes mahdoton pilata.

AINEKSET – 800 g poron paistia
– 2 porkkanaa
– ½ juuriselleri
– 2 isoa perunaa
– 1 palsternakka
– ½ lanttu
– 1 sipuli
– 6 kokonaista valkosipulinkynttä
– timjamin oksia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl hunajaa
– 2 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen – paistin liemi
– tilkka soijaa
– 1 dl punaviiniä
– 1-2 rkl tummaa Maizenaa
– 1 rkl voita

VALMISTUS
Hiero paistin pintaan suolaa, pippuria ja hunajaa. Ruskista paisti pannulla. Jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Pilko juurekset arpakuution kokoisiksi paloiksi. Laita uunivuokaan kaikki muut juurekset paitsi perunat. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminoksilla sekä pirskottelemalle pinnalle oliiviöljyä. Nosta paisti juurespedille, laita paistomittari paistin kylkeen ja laita paisti 150 asteiseen uuniin. Kaada puolen tunnin paistamisen jälkeen paistin päälle 2 dl vettä. Paistoaika on kokonaisuudessaan n. 2 tuntia tai kunnes sisälämpötila on 57 astetta. Laske uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli sisälämpötila nousee liian nopeasti.

Lisää perunat n. puoli tuntia ennen paistin valmistumista ja nosta lämpötilaa 225 asteeseen. Kun sisälämpötila on 57 astetta, nosta paisti uunista ja kääri paisti folioon vetäytymään siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.
Kaada uunivuoan pohjalta liemi kattilaan ja tee liemestä kastike: lisää liemeen hieman soijaa ja punaviiniä ja kiehauta. Suurusta kastike Maizenalla ja kirkasta sekoittamalla lopuksi kastikkeen joukkoon ruokalusikallinen voita.

Reseptikilpailu Perjantaireseptiläisille
Perjantaikokin yhteistyökumppani, Kaarinalainen keittiövälineiden maahantuoja HeiRol, järjestää yhteistyössä Perjantaireseptin kanssa reseptikilpailun. Parhaat reseptit julkaistaan Perjantaireseptissä sekä kilpailusivulla ja voittajalle on luvassa huomennakin kokkikursseillamme käytössä oleva Steely kattila- ja pannusarja.

Osallistu kilpailuun!

Erinomaista viikonloppua ja kokkikurssilaiset – huomiseen!

Perjantaikokki

Kylmäsavuporoa rieskarullassa – Lomalla tekee mieli paikallisia herkkuja

Terveiset Lapista, arvon perjantaireseptiläiset. Ja ennen kaikkea – oikein mainiota perjantaita ja kolmattatoistapäivää!

Kuten vinkkasin viime perjantaina, olen nyt Lapissa tutkimassa paikallisten ravintoloiden, markettien ja tuottajien antimia. Ruoka ja sen tekeminen on siksi kivaa, kun siihen voi yhdistää myös matkailun.

Innoissani odotin löytäväni paikallisista kaupoista kasapäin lähikylien tuotteita – vastakalastettua rautua, juuri leivottua rieskaa tai pehmeän maukasta leipäjuustoa. Pahaksi pettymyksekseni totesin, että paikallisen kaupan valikoima on yksi yhteen etelän markettien kanssa – joskin hieman suppeampi. Reseptiini olisin tarvinnut ohutta, aitoa lappilaista rieskaa, mutta hyllystä löytyi vain sitä yhtä – enemmän sämpylää muistuttavaa leipää, jota kotini viereisellä ABC-huoltoasemallakin on tarjolla. Meksikolaisten tortillojen valikoima oli laajempi kuin Lapin rieskojen, joten niihin oli tyytyminen. Kalahyllyssäkin oli ihka-aitoa kirjolohta eteläsuomalaisesta kalatukusta ja leipäjuustotkin tulivat lähempää Helsinkiä kuin Kittilää. Siinä se ruokakulttuurin paikallisuus.

Samalla tunsin kyllä piston sydämessäni – mihin ihmeeseen mekin panttaamme aitoja saaristolaisia herkkujamme? Miksi ruokalistamme muistuttaa monesti enemmän thaimaalaisen kotikeittiön kaapin sisällöstä tehtyä kuin suomalaisen? Miksi emme tyrkytä tuotteitamme jokaiseen lähimarkettiin, kunnes kauppias väkisin suostuu ne valikoimiin ottamaan. Ehkä saariston kyläraitillakin liikuskelee joskus joku, joka haluaa maistaa paikallisia erikoisuuksia keskusliikkeen valikoiman ulkopuolelta.

Pitänee varmaan ottaa oikein asiaksi tämä paikallisuuden korostaminen. Takaan, että ensi kesänä ainakin saaristolaisleipäämme saa ostaa mukaan kaikista kolmesta pisteestämme… Alku sekin on!

Ps. onneksi poroa sentään löytyi 🙂

Kylmäsavuporoa rieskarullassa


Resepti on, kuten niin moni muukin hyvä asia (vaimo mukaan lukien), anopilta lainattu. Herkku maistuu ennen kaikkea kylmän rose-kuohuviinin kera koska vaan ja missä vaan. Leipänä voit käyttää ohutta rieskaa tai vehnätortillaa. Lihaksi parhaiten käy kylmäsavuporo, mutta voit korvata senkin esim. kylmäsavunaudalla. Muuntelumahdollisuudet ovat siis erinomaiset! Ja helppous hämmästyttää…

Kylmäsavuporotortilla piparjuuritahnalla

Tortilla 3 kpl
Piparjuuritahna 1 tl
Tuorejuustoa 4 rkl
Kylmäsavuporoa 100 g
Cantaloupe-meloni 200 g
Hammastikkuja 20 kpl

Sekoita piparjuuritahna tuorejuustoon ja levitä tahna tasaisesti tortilloille. Voit lisätä joko tuorejuustoa tai piparjuurta makusi mukaan. Levitä tortilloille ohueksi viipaloitua kylmäsavuporoa tasaisesti. Rullaa tortillat ja leikkaa suupalan kokoisiksi paloiksi. Kiinnitä hammastikulla ja koristele meloninpalasilla.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Terveisin

perjantaikokki (kuvassa oikealla 🙂