Arvotaan viralliset koronaluvut

Arvon kansalaiset, tervetuloa jokaviikkoiseen koronalukujen arvontaan. Arvonnan suorittaa tälläkin viikolla THL ja virallisina valvojina toimivat Aulis Gerlander sekä Risto Möttönen.

Valvojat mumisevat ”iltaa…”

No niin, olemme siis hallituksena tällä viikolla arpomassa kuntavaalien kohtaloa. Soittelimme eilen THL:lle ja sieltä luvattiin tälle päivälle lukuja. Koska kävikin niin, että viralliset mallintajat ovat talvilomilla ja päätämme vain demokratian kulmakivestä, eli vapaista ja rehellisistä vaaleista, niin voimme yhtä hyvin käyttää toista metodiamme, eli Veikkaukselta lainaan saatua lottokonetta.

Pyöräytäpäs Kiuru siitä kammesta, niin saadaan arvonta käyntiin.

Kone pyörii, hallituksessa on kihelmöivän jännittynyt tunnelma. THL:n Salminenkin on suorastaan innoissaan. Mitä sieltä mahtaa tulla! Henrikson kannustaa huutamalla heja heja koronabollarnaa, minkä suomenruotsalaiselta hillityltä olemukseltaan vain kehtaa.

Lukuja alkaa tippua.

1

3

2

0

0

6

1

0

…ja näin on arvottu viralliset koronanumerot, toteaa asialliseen ja vakuuttavaan sävyynsä Sanna Marin. Kansa hyrisee luottamuksesta.

Seuraavaksi arvotaan vielä lisänumerot. Voisitko Kiuru taas pyöräyttää koneen käyntiin?

Ja Kristahan pyöräyttää, tuima ja päättäväinen ilme kasvoillaan näyttäen lähes siltä, että tietäisi, mitä on tekemässä.

Aulis Gerlander luettelee numerot perinteisellä kurkkuäänellään pallojen kolistessa kansalliseen päätöksentekoputkeen.

0 ja 8.

Kiitos, kiittää pääministeri. Eli viralliset luvut ovat 1,3,2,0,0,6,1,0 ja lisänumerot 0 ja 8. Virallinen arvonta on päättynyt.

Aulis Gerlander ja Risto Möttönen vahvistavat arvonnan tapahtuneen perustuslain mukaisesti hyvässä parlamentaarisessa hengessä ja poistuvat lämpiöön palkkioksi saamansa Juhla Mokka -paketit hikisissä sormissaan. ””Jännittävä tilanne aina tämä arvonta”, tokaisee kokenut Gerlander nuoremmalle kolleegalleen. Möttönen komppaa. ”Mitä mahtaa numeroille nyt tapahtua?” Kysäisee ensimmäistä arvontaansa valvonut Möttönen. ”Ei noilla yleensä tässä vaiheessa ole vielä hajuakaan, mutta kyllä niistä aina jotain on saatu aikaiseksi. Älä sinä poika siitä huolehdi. Meidän tehtävä on vain katsoa sitä pyörivää konetta, toivottaa hyvät illat ja olla murehtimatta muuta. Eiköhän mennä kaffelle!”

Arvontahuoneessa hallitus ja THL pähkii lukuja. ”Missä teidän mallintajat siis ovat?” kysäisee pääministeri.

”Talvilomilla. Eihän me arvattu, että jollain näillä hoodeilla pitäisi päättää kuntavaaleista. Ja Henriksonkin soitti vasta perjantaina, joten nyt mennään tällä, mitä on.” Toteaa Salminen.

”No kuka nämä luvut nyt sitten tulkitsee?” kysyy Marin.

”Mulla on idea”, huudahtaa topakasti ministeri Kiuru.

”Nå men!” innostuu Henriksson. ”Kerro, kun mun pitäis tänään tosiaan linjandeerata toi vaali-saken.”

”Se on sellainen kahvikuppimetodi!” jatkaa innosta pinkeä Kiuru.

”Kahvikuppimetodi?” hämmästelee Marin.

”Niin. Siis se on sellainen, että kun mun mies tekee mulle joka aamu tai ainakin joka toinen aamu tai melkein joka viikko ja viikko se on ensikin viikko ja silloinkin aion pysyä tässä kannassani joka mulla on tai ei ole ja mahtoiko se olla itseasiassa kaputsiino vai latte mutta vaahtoa siinä on niin sen vaahdon perusteella tai se tumma kuvio siinä miksi Gerlander sai muuten Juhla Mokkaa eikö kansalle kelpaa enää perussumppi niin sen vaahdon perusteella siis voi päätellä ja kerran mä näin mun paahtoleivässä jeesuksen tai sukset jomman kumman. Että käviskö toi metodi?”

”Ainakin minun korviin tämä oli vähän sekava…” toteaa Marin.

”Mulle tää aukes! Innostui Salminen teehooällästä. ”On tää ainakin parempi, mitä mulla on tarjota tähän lauantaiarvontaan.”

”No jos nyt kuitenkin kuultais se THL:n malli?” kommentoi Marin muutama huoliryppy nenänpielessään. ”Tavallaan se kuuluu kuitenkin teidän työnkuvaan, eikö?”

”Kuuluu kuuluu, paitsi jos ollaan lomalla.” piikittää selvästi loukatun oloinen Salminen pääministeriä.

”No, mikä se teidän malli olisi ollut?” kyselee Marin.

”Kuten tiedämme, on sekä pandemia, mutta myös virkamiesten lomakausi. Ja se aiheuttaa meille nyt kahdensuuntaista painetta tähän päätöksentekoon. Mutta sitten eilen illalla mulla välähti! Otin meidän respan Mirjan tänne mukaan, koska hänelle tuli just 40 vuotta täyteen meidän organisaatiossa ja pakko sanoa, että näin eristysaikana toi hänen duuni vastaanottovirkailijana on ollut tosi epämotivoiva. Niinpä me THL:n vuosipäiväkomiteassa kekkastiin, että Mirja vois innostua, jos se pääsis edes kerran elämässään mallintelemaan juttuja. Siks se nyt venaa tuolla lämpiössä.”

”Vai Mirja respasta. Ei toikaan huono oo…” pohtii Marin. ”Mutta kyllä mulle jotenki toi Kiurun malli resonoi paremmin. Kaffe on nääs tosi tärkee juttu tälle kansalle. Eli mennään Kristan mallilla. Laitahan Krista sumppi tulille!”

Krista etsii nyssäkästään Valion Play-kaakaojuoman, kaataa sen mukiin ja tuijottaa maitosuklaan väristä, huoneenlämpöistä lientä tiukasti.

”Eihän tuo ole kaputsiinoa tai mitään muutakaan mokkaa?” ihmettelee teehooällän Salminen.

”Höh. Minä mistään kahvista puhunut!” Tiuskaisee Kiuru ja alkaa tulkita lukuja.

”Mä näen täällä 2600 11000 -lukusarjan! Ihan selkeesti paistaa tuosta vasemmasta laidasta noi just tossa järjestyksessä! Laita Salminen ne Exceliin!”

”Loistavaa!” kirkaisee Marin. ”Mutta mitä muille luvuille kävi? Ainakin kolmonen ja kasi jäi yli.”

”Mä tulkitsen sen niin, että tämä oli kolmostason varoitus veitsenterän ihan reunalla sinnittelystä ja kasi liittyy varmasti luotettavuuslukuun tähän mallinnukseen liittyen.” miettii Salminen ääneen.

”Millä asteikolla toi luotettavuus mitataan?” kysyy vastuulliseen päätöksentekoon mieltynyt Sanna.

”Voisko se nyt tässä tapauksessa olla sit esimerkiksi skaalalla vitosesta ysiin?” pohtii mallintajien loma-anomukset hyväksynyt Salminen?

”Låter bra!” hihkaisee Henriksson. ”Vaali-saken päätös on nyt minulle kirkas kuin akvavit elokuisena rapujuhlailtana Vaasan saaristossa! Siirtoon menee! Niin jättekamalat luvut tuli, että olen itsekin melkein paniikissa. Ei ole aikaa odottaa, vaan perumispäätös tulee tehdä viivyttelemättä, siis inte nu, men nu, kuten snapsilaulun sanat menevät!”

”Asia on nääs pihvi” toteaa tiiminsä dynaamiseen työmalliin tykästynyt Marin. ”Ilmoitan lehdistölle, että tiedotustilaisuus pidetään viivyttelemättä. Inte nu, men nu!” päättää Marin kokouksen kansainvälisessä hengessä.

Suora lähetys päättyy lottotytön tulevaisuusanalyysiin.

”Kiitos taas Suomen kansa, kun jännititte kanssamme siellä vastaanottimienne ääressä. Arvonta on nyt suoritettu ja seuraamukset astuvat voimaan pikimiten. Muistutamme vielä AVIen järjestämistä viikottaisista paikallisarvonnoista, jotka tuovat jännitystä ihan kuntatason päättäjien ja kuntalaistenkin elämään. Huhtikuussa arvotaan sitten ravintoloiden aukioloaikoja ja siitä vasta jännitäävä tuleekin. Muistakaa myös ensi viikon erityisarvonta, jossa extrapotissa arvotaan Valtiontalouden Tarkastusviraston uusi missio, eli syy olla olemassa. Silloin meille saapuu vieraaksi suoraan stailauskoulusta Tytti Yli-Viikari. Ensi lauantaiseen!”

Jälkikirjoitus.

Olisi helppo vain nauraa, mutta lun lukee tämän aamun uutiset Turun Sanomista, niin meinaa itku tulla.

– Pete

Sähköautolla Turusta Utsjoelle helmikuussa. Totta vai tarua?

Voiko sähköautolla ajaa Turusta Utsjoelle keskellä talvea?

Voi. Tässä on reissusta kertomus.

Matkaan lähdin Kaarinasta klo 5.50, tapasin muut Tampereella, josta jatkoimme matkaa yhdeksän jälkeen ja perillä Utsjoella olimme 7.00 seuraavana aamuna. Siis 25 tuntia ja 50 minuuttia läpi Suomen upeassa talvikelissä.

Kohteemme: Holiday Village Valle Tenojoen rannalla

Paukkupakkaset olivat etelässä, mutta kyllä me kuitenkin -17 astetta saatiin mittariin. Oma luotto sähköautoon (tai no, ainakin Porsche Taycaniin) talviautona kasvoi huimasti. Tässä lyhyesti omat kokemukset:

Parasta sähköautossa talvella:

⁃ aina lämmin silloin, kun haluaa

⁃ ei jännitystä siitä, lähteekö käyntiin

⁃ Pirun kiva ajaa (tosin on kesälläkin…)

Missä polttisauto vie vielä voiton?

⁃ Tankkaamalla saat rangea paljon ja nopeasti

⁃ Huoltoasemien ketju kattavampi kuin (pika)laturien. Periaatteessa pistorasioita maassa on paljon enemmän kuin bensapumppuja, mutta tavallisesta rasiasta saa akun täyteen parissa päivässä.

Inarin laturilla on tunnelmallista

Matkaa tuli 1314 km ja aikaa kului rapiat 25 tuntia. Tästä latauksiin kului aikaa seuraavasti:

⁃ Tampere 45 min

⁃ Jyväskylä 45 min

⁃ Kempele 45 min

⁃ Rovaniemi 1 h

⁃ Sodankylä 45 min

⁃ Inari 2 h 30 min

Yhteensä 6,5h. Virtaa kului 350 KWh ja hintaa kertyi 83,60€. Tosin melkein ilmaiseksikin olisi päässyt lataamalla ilmaislatureilla, mutta sitten oltaisiin käytetty aikaa paljon enemmän.

Ainoastaan Inarissa oli olo, että odotimme autoa. Tai odotimme oikeastaan autossa autoa. Mieluummin sitä olisi ajanut suoraan Utsjoelle kuin istunut keskellä yötä autossa torkkuen. Muutoin lataukset osuivat aika hyvin normaaleihin taukoihin. Myös ehkä Sodankylän olisi voinut jättää väliin tai ottaa tauon lyhyempänä.

Sodankylässä tuli ruuhkaa latureille keskellä yötä.

Eli, jos olisi ajanut pysähtymättä ja ottanut tauot vain tankatakseen löpöä, olisi reissun tehnyt kuutisen tuntia nopeammin. Siinä olisi kyllä hanuri puutunut ja pidätyskyky ollut koetuksella.

Muihin sähköautoihin verrattuna Porsche Taycan toimi loistavasti. Yhtään latausongelmaa, tai muutakaan ongelmaa, ei matkan aikana ollut. Rangea auto ennustaa erittäin tarkasti, eli jos lähtiessä auto sanoo, että voit ajaa 250 kilometriä, niin se myös piti paikkaansa. Pahimmillaan range vs. toteuma heitti eräässä autossa 50% luokkaa – alaspäin. Lisäksi Taycan lataa nopeasti, jos laturi on nopea. Aivan täydestä nollille ajettuna olisi päässyt ehkä 320-350km, kun kesällä lukema on 450km.

Taycanin superleveät vanteet keräävät valitettavan paljon lunta, joka muuttuu jääksi.
Laskennallinen maksimi tällä talvikulutuksella on 357 km.

Matkaan lähti:

Peugeot e-expert

Volkswagen ID.3

Jaguar I-PACE (uusi, 3-vaihelatauksella)

Porsche Taycan

Tesla Model3 LR

Kia e-niro

Näistä Kia oli ensimmäisenä perillä. Okei, Peugeot oli hieman ennen, mutta se lähti matkaan 10 tuntia ennen muita. Pösö on sähköpakettiauto, jonka range oli aika haastava tällaiseen reissuun. Taycan tuli toisena, parikymmentä minuuttia Kian jälkeen. Puolustuksena voi sanoa, että Porsche lähti Tampereelta 60% akulla, kun muilla oli täysi ja lisäksi Sodankylässä poistuimme pikalaturilta tilaa Kialle antaen ja ajoimme Inarin hidaslatausasemalle. Jossittelu sikseen, sillä tällaisessa reissussa tulee aina muuttujia matkaan. Jagge etsi laturia 45 minuuttia Jyväskylässä ja toisen mokoman Levillä, Teslakin kiersi Levin kautta ja otti takkiin laturisäädössä ja huonommalla tiellä.

Matka ei ollut nopeuskilpailu, vaan kaikki ajoivat normaalia nopeutta, liikennevirran mukana. Reissua seurasi Glympsen sijaintitiedonjakopalvelun kautta parhaimmillaan 3000 henkeä. Sähköautot – Nyt! -ryhmässä facessa käytiin satojen kommenttien mittainen spekulaatio ja kisastudio reissun aikana. Oli mahtavaa, miten siellä tsempattiin ja spekuloitiin. Jopa keskellä yötä, neljän aikaan, Glympseä tuijotti pari sataa seuraajaa. Homma herätti siis kiinnostusta.

Yöajossa Taycanin ”yökamera” on loistava apu. Sillä tien – ja vaikka porot – näkee 3-5 kertaa kauempaa kuin pelkillä valoilla. Eikä ne hierovat etupenkitkään haitaksi tällaisella reissulla ole.

Ainoastaan Inari – Utsjoki -välillä säästelimme sähköä. Laskimme lämmityksen 17 asteeseen, pistimme hieronnat pois päältä ja range-moodin. Muutoin ajeltiin vailla huolta. Perille päästiin siten, että rangea oli vielä n. 17 kilometriä. Ei tehnyt siis tiukkaakaan 🙂

Lauantaina pääsimme Nokian Renkaiden vieraaksi ”White Hell” talviratakeskukseen. Päivä oli mahtava! Pääsi testaamaan Taycania jääradalla kitkarenkailla ja Teslaa nastoilla. Pitoero on aikamoinen nastoille ja ”taikakani” saattoikin loikkia kerran vähän penkan kautta, kun luistonestot oli kytketty pois ja kuski innostui. Miten kävi? Katso video…

White Hell
Tässä reissuvideomme

Kertakaikkiaan hieno road trip! Odotan innolla rajojen avautumista. Pohjois-Norja kiinnostaisi kohteena – myös sen vuoksi, että se on täynnä pikalatureita. Onhan se autossa nukkuminenkin kivaa, kun rangea valuu akkuihin 700m/min vauhtia, mutta mieluummin sitä imaisisi kahvikupin ja sen aikana 300km sähköä.

Kyllä pohjoisessa pikalatureita on! Norjassa.

Kiitos Sähköautoilijat ry sekä Kirsi Immonen järjestelyistä ja mahdollisuudesta lähteä mukaan. Kiitos myös Porsche Finland sponssista! Saimme komeat Porsche-takit ja talvivarusteet mukaan. Paras kommentti oli Utsjoella paikallisessa, kun meitä luultiin veljen kanssa ”joksikin leffatähdiksi – tai ainakin julkkiksiksi, kun on tollaiset takitkin…”

Taycan ja sponssikamat 🙂
Paluumatkalla poikkesimme Pyhätunturilla tarkastamassa uudet laturit
Nyt Pyhälläkin latautuu neljä sähkistä kerralla.

Purjehdus 2020, päivä 35 ja viimeinen päivä 36. Ahvensaaren kaivos, Nauvo ja Airisto

Päivä 35, Ahvensaari ja Nauvo

Toiseksi viimeinen päivä alkoi, kun osa miehistöstä pakkasi tavaransa ja jättivät laivan. Viikon vierailu tuli päätökseen ja vanhemmat hakivat lastemme serkut takaisin kuivalle maalle.

Me otimme irti ja lähdimme kohti etelää hyvin leppoisassa tuulessa. Aurinko paistoi ja etenimme lasten mielestä tuskaisen hitaasti. Hitaasti, koska lounaskohteemme olisi Ahvensaari ja sen louhoksen kristallinkirkas vesi ja erinomaiset hyppykalliot.

Peterzensin väylän varrella on hauska pikkulaiva parkissa. Tässä kuvassa se on kiikarin läpi kuvattuna.
Virsaria ison ja Code 0:n kanssa

Laskimme ankkurin Ahvensaaren aallonmurtajan suojaan yhden maissa iltapäivällä ja teimme lounasta. Julian jättimäiset kesäkurpitsat maistuivat taas peston, fetan ja oliivien kanssa uunissa hauduttuaan herkullisilta.

Ahvensaari on vanha kaivossaari, jossa on makeanveden täyttämä avolouhos. Syvyyttä lienee lähemmäs 30 metriä ja kalliot reunoilla ovat pystysuorat. Se tekee louhoksesta täydellisen kohteen hyppimisestä innostuneille. Korkein paikka hypätä on n. 14 metrin korkeudessa. Hyviä paikkoja löytyy myös kolmen ja viiden metrin korkeudesta. Uimaan pääsee ”järven” molemmista päistä. Usein rannan matalassa (joka on todella pieni alue) näkee ahvenia ja rapuja.

Ahvensaari ahvenen perspektiivistä

Sukeltelimme ja hypimme. Vesi on kirjaimellisesti kristallinkirkasta. Ostin pari vuotta sitten pieniä sukelluspulloja, joilla on näppärää tarkistaa esim. ankkurin pitävyys tai veneen pohja. Niillä on myös hauska sukellella ihan huvikseen. Painotan, että perusasiat sukeltamisesta tulee olla hallussa ja viittä metriä syvemmälle ei niillä kannata mennä. Lapsille ne sopivat 1-2 metrin syvyydessä tapahtuvaan sukellusharrastukseen tutustumiseen hyvin.

Albert sukeltaa
Julian Peppi Pitkätossu-imitaatio 🙂
Ahvensaaren jyrkät kalliot
Albert ja ”Kartsa”-hyppy
Oliver pyörii volttisatasia

Uinnin aikana oli tuuli noussut. Nostimme ankkurin ja samantien myös purjeet. Matka Nauvoon meni todella vauhdikkaasti kovahkossa pohjoistuulessa.

Nauvossa meitä odotti etukäteen varattu kylkipaikka. Tilaa oli tosin jokunen metri liian vähän, mutta satamakapteenit järjestivät sitä lisää veneitä siirtämällä. s/y Julia II sujahtaa aika tiukkaankin väliin, kunhan sitä osaa käsitellä. Tällä kertaa ei keulan eteen tai perän taakse montaa kymmentä senttiä ylimääräistä jäänyt.

Tila keulan edessä
Ja tila perän takana

Pikaisen saunan jälkeen oli perinteisen viimeisen illan illallisen vuoro: l’Escale.

Alkuun valkosipulietanat, tietenkin. Pääruoaksi otin karitsankyljyksiä ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen sekä oman tislaamon Castalosin. Tällä kertaa kaikki ei sujunut kuin rasvattu. Viinit meni sekaisin ja osa ruuistamme meni väärään pöytään. Itse sain pääruokaa, kun muut olivat jo omansa syöneet. Mutta sattuuhan sitä. Maku oli kuitenkin kohdillaan!

Jos Nauvo ei olisi niin lähellä kotisatamaamme Airistoa, osaisi sitä arvostaa aivan eri tavalla. Jos sinne pitäisi seilata vaikka neljä päivää, sen monipuolisuus, hyvät palvelut, loistavat ravintolat ja uudet laiturit nousisivat aivan uuteen arvoon. Koitan pitää tämän aina siellä vieraillessani mielessä, sillä onhan se todella loistava satama! Itselläni Nauvo meni TOP-3-listalle vuoden vierasvenesatamaäänestyksessä. Jos et ole suosikkejasi muuten vielä äänestänyt, niin tee se täällä 30.9.2020 mennessä: https://www.satamassa.fi/

Päivä 35, Airisto

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös tämä kesälomapurjehdus. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli seilata Ruotsissa tämä kesä, mutta sattuneesta syystä siihen suunnitelmaan tuli muutos. Sen sijaan kiersimme kaikki suosikkimme ja tutustuimme myös uusiin kohteisiin. Viiteen viikkoon mahtui kovia tuulia, epävakaista sadesäätä (varsinkin heinäkuun alussa), tyyntä, aurinkoa ja ukkostakin.

Viimeisenä aamuna otimme irti lämpimässä ja tyynessä kelissä. Aurinko paistoi, mutta tuuli loisti poissaolollaan. Konetimme Airistolle, jossa tyhjensimme septit ja otimme mukaan lounaspizzat. Jätimme automme avaimet hinausautoa varten (se pitää hinata huoltoon ajoneston poistoa varten) ja suuntasimme vielä vajaan mailin päähän Lillmälön Båtin telakalle. Seuraavan viikon aikana s/y Julia II saa uuden ankkuripelin taka-ankkurille. 46-jalkaisen veneen ankkurin kiskominen käsin on aika homma.

Viimeinen venelounas

Moni matka jäisi tekemättä ilman luotettavia kumppaneita. Automme jäädessä Airistolle hinausta odottamaan, saapui Taksi Classin Artturi hakemaan loppuperhettä ja tavaroita telakalta. Voin muuten suositella kyseisen firman palveluita! Aina sivistyneet ja fiksusti pukeutuneet kuskit palvelevat ystävällisesti kahdella S-mersulla – tavallisen taksin hinnalla.

Itse lopetin Sailing & Cycling -lomani polkien telakalta kotiin. Tätä Saariston Rengastien osuutta polkiessa kävi mielessä, että Ahvenanmaalla moni asia oli paremmin. Toivottavasti koko rengastie saa jonain päivänä pyörätiet sekä toimivat lauttayhteydet riittävällä kapasiteetilla.

Tämä kesä jää mieleen monestakin asiasta. Yksi fiksuimmista asioista oli ottaa fillari veneeseen. Purjehduksen aikana tuli poljettua 495 kilometriä saaria ristiin rastiin. Varsinkin Ahvenanmaasta sai erinomaisen kuvan pyörän selässä. Juoksua kertyi 60,6 kilometriä ja uintia tällä purjehduksella vain yksi 1,5 kilometrin lenkki.

Tapasimme kymmenittäin ystäviä ja tutustuimme moniin uusiin. Kohtaamiset olivat 99,99% positiivisia ja ihmiset olivat avuliaita. Facebookin Saariston Satamat-ryhmässä sekä Purjevenefoorumissa sai aina vastauksen kysymyksiin ja laiturilla kaveria autettiin lähes poikkeuksetta.

Tätä kirjoittaessa kotisängyssä, on olo outo. Ei tarvitse tarkistaa yön tuuliennustetta tai miettiä huomisen reittiä. Huomenna emme törmää sattumalta ystäviin (uusiin tai vanhoihin) jossain satamassa tai päätä pulahtaa uinnille kesken pläkän. Emme etsi netistä arvioita sataman ravintoloista tai arvuuttele, kuinka hyvään saunaan huomenna pääsemme.

Purjehdusta on ikävä jo nyt. Onneksi kausi jatkuu vielä pitkään lyhyempien viikonloppupurjehdusten muodossa.

Julia laittoi meille kotona salaattia, jonka inspiraatio on lähtöisin Farmors Cafesta.
36 päivää, 30 satamaa (plus muutama piipahdussatama näiden lisäksi).

Kiitos kaikille mukana olleille! Oli ilo nähdä teitä merillä, saarissa, satamissa tai somessa. Ensi kesään!

– Pete