Miten ruotsalainen myyjä nappasi 15% Suomen markkinoista – yhdellä sähköpostilla

swan

Kuvassa on järkyttävän tyylikäs Swan, jolla ei ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa. Paitsi, että sekin on purjevene. Kuvan lähde: http://www.nautorswanbrokerage.com/en/browse-yachts/

Tämä on tarina myynnin ihmeellisestä maailmasta. Tunnetusti ruotsalaiset osaavat markkinoinnin, mutta näemmä ne osaavat ottaa haltuun naapurimaansa markkinasta sievoisen osuuden – ja yhdellä sähköpostilla!

Markkinan valloitus alkoi heinäkuussa. Silloin perheenä totesimme, että haluaisimme purjehtia enemmän kuin mitä nykyinen kimppavenekuviomme antaisi myöden. Jotenkin sain jopa vaimon innostumaan omasta veneestä ja perheen sisäinen ostopäätös oli syntynyt. Nyt oli enää löydettävä sopiva merkki ja malli. Pikaisesti sittenkin, ettei syksyn sateet kastele ostohousuja.

Internetiä viisi iltaa aktiivisesti selattuani, miellyimme erityisesti erääseen n. 46-jalkaiseen ja moderniin purjeveneeseen. Siinä olisi tilaa meille, kolmelle lapsellemme, koiralle ja lasten kavereillekin. Mikäli aikoisimme viettää veneessä viikkoja, tiesimme hyvin, että muutama kaveri tekee veneessä aina hyvää lasten keskinäiselle dynamiikalle. Laitoin tarjouspyynnön sekä valmistajan sivujen kautta, että suoraan sähköpostina Suomen maahantuojalle. Pyysin hintatiedot myös merkin yhtä pienemmästä mallista, varmuuden vuoksi.

Jäin odottamaan, että myyjä hyökkäisi kimppuuni. Sainkin viestin maahantuojalta 14 minuutin kuluttua ja sain kuulla, että hän on sattumoisin juurikin ko. veneen tehtailla tutustumassa ja palaa minulle viimeistään huomenna. Vaikuttaa hyvältä, ajattelin.

Odotin neljä päivää, jolloin kyselin hintatietojen perään. Kohteliaasti epäilin, että myyjän lähettämät sähköpostit ovat varmaankin jossain roskapostisuodattimessa. Päättelin näin, koska ainakin meidän CRM:n merkinnöissä tällaisen yhteydenoton jälkeen liidin perässä olisi punainen merkintä, liekki-ikoni ja tekstinä ”tulikuuma, soita heti!”

Odotin vielä kaksi päivää, mutta vastausta ei kuulunut. Niinpä soitin maahantuojalle. Ainakin luurin päässä oli rehellinen kaveri, koska hän myönsi, ettei ole mitään hinnastoa vielä lähettänyt. Tarjouspyyntöni on kuulemma ihan ylimmäisenä sähköpostilaatikossa, mutta on ollut kuulemma tehdasvierailun jälkeen todella paljon kiireitä. Ymmärtäähän tuon. Myyjä lupasi vielä samana iltana laittaa minulle hintatietoja. Haluan huomauttaa, että tässä puhutaan nyt valmistajan vakiomuotoisen PDF-liitteen liittämisestä sähköpostiin ja ”lähetä” -napin painamisesta.

Vietin iltaa sähköpostia odotellen, mutta sitä ei koskaan kuulunut. Kuten sitä ei kuulunut seuraavanakaan päivänä. Nyt oli kulunut viikko siitä, kun olin ostohousut suorastaan pakottavan tiukalla ensimmäisen tarjouspyyntöni lähettänyt. Riski siitä, että ostokuumeeni laskisi (tai vaimo tulisi järkiinsä) kasvoi hetki hetkeltä, joten kyllästyin odottamaan.

Illalla, yhdeksän maissa, laitoin samasisältöiset tarjouspyynnöt sekä Ruotsin että Viron vastaavan veneen maahantuojille. Painoin leuan rintaan ja painuin nukkumaan. Tuskin sieltäkään hintatietoja saisi.

Aamulla oli postissani sekä Ruotsista että Virosta odottamassa valmiit ehdotukset venekokonaisuudesta. Virosta tarjous tuli selvällä suomenkielellä ja ruotsalaiset kysyivät kohteliaasti, haluaisinko jatkaa kommunikaatiota ruotsiksi vai suomeksi. Både går, vastasin sähköpostiin. Siitä noin 10 minuutin kuluttua sain ruotsalaiselta myyjältä tekstiviestin. Hän kertoi olevansa Tukholmassa pääsääntöisesti, vaikka maahantuojan virallinen osoite oli etelärannikolla. Hän pyysi lupaa soittaa ja sen annoin. Puoleen päivään mennessä olin hommannut laivaliput ensi viikon keskiviikolle katsomaan kyseisen merkin veneitä Tukholman saaristoon. Luvassa oli oikein kiva miniloma lasten kanssa ja aiheeseen liittymättömänä huomautuksena, perheemme ensimmäinen yhteinen aito ruotsinlaivamatka.

Suomen myyjä pysyi tiukasti vaiti. Kiireet painoivat varmaan päälle.

Kahden päivän päästä radiohiljaisuus vihdoin rikkoontui ja sain samat materiaalit, jotka etelä- ja länsinaapurimme olivat pystyneet taikomaan minulle ennen kahvikoneen lämpiämistä. Kerroin kohteliaasti totuuden, että viikon jälkeen väsyin odottamaan ja olen nyt tehnyt treffit Tukholmaan. Mikäli kieli-, tulli- tai jokin muu ylitsepääsemätön muuri kaupanteon estäisi, niin sitten saattaisin ehkä palata heille asiaan. Toki ensiksi soittaisin Viron myyjälle – ja tämän jälkeen kaikki Baltian maat sekä Välimeren alueen myyjät.

Tutkin huvikseni, mistä myyjän kiire saattoi johtua. Kävi ilmi, että vuoden 2017 aikana Suomessa rekisteröitiin kokonaista 12 uutta purjevenettä. Luvussa on viisi itsetehtyä tai erikoisveistämöllä teetettyä. Eli Suomeen myytiin seitsemän tehdasvalmisteista purjevenettä koko vuoden 2017 aikana. Kaikkien merkkien ja maahantuojien myyjät myivät siis yhteisponnisteluin yhden veneen joka kahdeksas viikko. Oli siis useita maahantuojia, jotka eivät olleet myyneet ensimmäistäkään venettä koko vuonna. Eniten myyty oli Dehler huikealla kahdella veneellään. On siinä myyjällä ollut hommaa. Vasta julkaistu tilasto kertoo, että vuoden 2018 osaltakaan ei ole syytä juhlaan. Purjeveneitä on Suomeen myyty vain muutama enemmän.

Kun kerroin ruotsalaiselle myyjällemme luvut, ei hän meinannut uskoa korviaan. Ylpeäksi hän tuli, kun kerroin, että heidän Tukholman konttorinsa vastaa nyt lähes 15% koko Suomen uusien purjeveneiden markkinasta.

Otantani on yksi, joten tutkimus ei ole tieteellisesti validi. En siis osaa sanoa, ovatko ruotsalaiset yhtä hyviä myymään kuin mitä ovat markkinoimaan, mutta ainakin he osaavat liittää liitteen sähköpostiin ja lähettää sen alle viikossa. Joskus sekin riittää muutaman sadan tonnin kaupan aloittamiseen.

Loppuun vinkkilistani (purjeveneidenkin) myyjille:

  • Ole nopea. Prospektisi ostoikkuna käy auki joskus vain hetkellisesti ja otollinen aika saattaa mennä ohi nopeastikin.
  • Jos lupaat jotain, niin toimita lupauksesi. Mikään ei torppaa kauppaa varmemmin, kuin epäluotettava myyjä. Minkälaista palvelua myyntitoiminnan katteettomat lupaukset antavat odottaa kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen?
  • Pidä aktiivisesti yhteyttä. Kaiken ei täydy olla täydellistä ja viimeiseen asti hiottua, kunhan prospektisi tietää, milloin hänen on syytä odottaa mahdollista lisäinformaatiota.
  • Vastaa sähköpostiin. Jos sinulta pyydettiin hinnastoa, liitä se vastaukseesi mukaan.

Näitä oppeja noudattamalla on meillä mahdollisuus haastaa länsinaapurimme ja ehkä jonain päivänä myydä Suomeen vaikka yksi vene joka kuukausi!

Petri

Ps. kirjoittaessani aikoinaan autokaupan myynnin ongelmista, sain ilokseni todeta, että Suomessa oli liuta aktiivisia automyyjiä, jotka lähestyivät puhelimitse välittömästi blogini levittyä maailmalle. Nyt en toivo, en tosin pelkääkään, valtaisaa venemyyjien soittorallia, sillä kaksi ensimmäistä erää veneestä on jo maksettu. Mutta jos sinulla on suositella minulle hyvä kumijolla ja perämoottori paattiin, niin sitten voit toki olla yhteydessä 🙂

 

 

 

 

Kevyttä pyöräilyä Mallorcalla – eli SKB Triathlon Racing Teamin ”all out” -treenileiri

e2a5b871-6a2b-463b-b08b-7b289b59b88c

Olosuhteet aamu-uinnille eivät tästä parane.

 

Mielikuvani Mallorcasta on aina ollut saksalaisturistien täyttämä lomahelvetti, johon ei kohteen alkuperäisyyttä arvostava matkailija lähtisi mistään hinnasta. Niinpä en ole sinne koskaan matkustanut, kunnes sitten jostain syystä päätin sinne lähteä.

Triathlon-seurani SKB on leireillyt saarella jo kolmisen kertaa huhtikuussa ja jokin kumma päähänpisto sai minut ilmoittautumaan mukaan. Tosin en tarkistanut kohdetta, vaan ainoastaan ajankohdan. Se sopi kalenteriin, joten varaus sisään! Lähdin reissuun siis täysin turistina. Päivää ennen reissua katsoin Google Mapsista, että missä se Mallorca oikein sijaitsee. Hämäännyin, kun leirin järjestäjän, Next Level Campin tiedotteesta puhuttiin uimisesta ”in the ocean”. Mutta kyllä muistikuvani piti paikkaansa – siinähän se on 90-luvun suosikkien, Menorcan ja Ibizan välissä – Välimerellä. Valtamereen ei siis uimaan pääsisi.

Olin kuvitellut lähteväni rennolle pyöräleirille. Iltaisin syötäisiin hyvin ja ehkä nautittaisiin paikallisia viinejä. Sitten leirin läpikäynyt kaverini Riku sanoi, että kannattaa muuten treenata, että pärjää leirillä mukana. Alkoi vähän mietityttää koko homma.

Nyt on kuusi päivää armotonta treeniä takana. Valmentajamme Darby Thomas totesi ekana päivänä, että päivittäiset viiden – kuuden tunnin treenit kuulostavat paljolta, mutta huoli pois: täällä ei ole mitään muuta tekemistä. Ja totta hän puhui.

Aamu alkoi aina uinnilla ”in the ocean”, eli Välimeressä. Vesi oli 15-17 asteista, joten märkkäri päällä painettiin menemään. Yllätyin todella ensimmäisen aamun uinnista, sillä 1500 metrin matka meni 1:34/100m vauhdilla. Viime kesänä pihaani hommaama vastavirta-allas on todella tuonut lisää vauhtia uintiin! Toisaalta – on siinä jo 120 kilometriä uitukin.

Uinnin jälkeen tankattiin energiaa. Ei nautittu aamiaisesta, vaan tankattiin kirjaimellisesti koneeseen polttoainetta. Tämä asenne oli hyvä pitää, sillä ruokailu tapahtui tarkoitukseen sopivassa, mutta minkä tahansa romanttisen loman pilaavassa resortissa. Todellisella mättötehtaalla ladottiin pizzalapion kokoisille lautasille hiilaria ja proteiinia niin paljon kuin vatsa vain veti. Hassua kyllä – niin teki tuhat muutakin ruokailijaa tässä paikoilleen parkkeeratussa ruotsinlaivasimulaattorissa. Tosin sillä erolla, että ne 980 muuta liikkuivat korkeintaan aurinkotuoleille ja takaisin – ehkä baarin kautta kiertäen. No, palaahan sitä energiaa siinä auringossakin maatessa.

IMG_1621

Mättötehtaan herkkuja… Lautanen 2/3 menossa illallisella.

Ja sitten poljettiin. Voi pojat, että todella poljettiin! Viitenä fillarointipäivänä kertyi kilometrejä 620 ja nousua yli 7000 metriä. Joku aina välillä lupasi vetää letkaa ”ihan rauhallisesti”, vaikka tiesi huijaavansa myös itseään. Kun satulaan päästiin, niin aina mentiin kovaa. Paitsi silloin, kun mentiin vielä kovempaa.

IMG_2558

Tommi! Nyt paidat kiinni ja putkelle. Feikataan, että on kevyttä – tuolla on kuvaaja!

IMG_1269

Nousua! Jyrki ja Janne jo lähes ylhäällä.

IMG_7684

Osa porukasta Randan huipulla.

IMG_2616

Gruppo B:llä ei hymy hyytynyt!

En ole koskaan ollut juoksija, vaan uinti ja pyörä ovat olleet minulla sydäntäni lähellä. Niinpä ajatuskin 140 kilomertin pyöräilyn jälkeisestä juoksusta oli minulle lähinnä huonon vitsin tasoa. Mutta ihmeitä tapahtuu. Ensimmäisen päivän ”transition run”, eli suoraan pyörästä juoksuun -harjoitus oli kramppien värittämä. Mutta siitä eteenpäin jokainen päivä oli helpompi – ja vauhtikin aina kiihtyi. Ihmeitä voi siis tapahtua.

Opin leirillä myös valmennus- ja harjoittelumetodologian, jonka nimesin Darbyismiksi päävalmentajamme Darby Thomasin mukaan. Jos kramppaa, jos ei kulje, jos tuntuu raskaalta tai jos joku muu menee kovempaa, on se aina ”lack of training or nutritional issue.” Siis harjoittelun puutetta tai sitten tankkaus on pielessä. Tällä leirillä puututtiin molempiin: harjoiteltiin itsemme tajunnan rajamaille ja tankattiin lähes yhtä paljon kuin ne saksalaiset ammatituristit, jotka luovivat notkuvien buffetpöytien merellä yhtä ammattimaisesti kuin me puikkelehdimme pyörillämme vilkkaan liikenteen seassa.

Mutta millainen se Mallorca sitten on?

Sehän on ihan älytön turistihelvetti ja siksi se sopii tällaiseen leiriin täydellisesti! Siellä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta (järkevää) tekemistä kuin treenata. Ja treenaamiseen siellä on – ainakin huhtikuussa – ylivertaiset olosuhteet. Päivälämpötilat olivat 20 ja 25 asteen välillä. Meri oli kirkas ja useimmiten tyyni – ja aina oikean lämpöinen. Juoksua varten rantaraitti toimi, sillä maisema vaihtui ja aurinko paistoi. Pyöräilijöitä saarella oli ainakin 10 000, mutta en nähnyt kuin yhden onnettomuuden koko viikon aikana. Autoilijat ajavat uskomattoman hienosti ja ohittavat pyöräilijät – ajoivat he sitten yksin tai isossa letkassa – aina vastakkaisen kaistan kautta. Täällä autoilijoilla on ihmeellinen kunnioitus ihmishenkeä kohtaan. Onkohan se imetty jo äidinmaidosta tai opittu autokoulussa? Mene ja tiedä – haluaisin samaa asennetta ison annoksen Suomeenkin, jossa tavallinen autoilija kohtaa 10 vuodessa saman määrän pyöräilijöitä kuin Mallorcan asukas päivässä.

IMG_2586

Vierailu Palman Rapha-kaupassa tuplasi reissubudjetin. Vatsa sisään, niin kamat näyttävät paremmilta!

Perheen kanssa suuntaan jatkossakin muualle, mutta Sa Calobran, Puig Majorin, Randan ja Formentorin nousut haluan ajaa vielä joskus uusiksi. Paremmassa kunnossa parempaa Strava-sijoitusta hakien – tietenkin.

Mutta mikä viikosta teki The Viikon, oli tietenkin porukkamme. SKB:n oudot, hauskat, hienot, mukavat, hullut ja kilpailuhenkiset All Out -persoonat ovat jotain, mitä rahalla ei saa tai muualta ei löydä. Timpparellin ja Pekan rasvaussviitti, Saulin räjätävä nauru (lähtökohtaisesti omille vitseille), Niinan vetovoima (kirjaimellisesti) fillarilla, Jannen ja Pasin henkeä salpaavan kauniit kuvat ja videot, Vekkelin sulotuoksut, ai ai… Priceless – sanoisin. Ja kaikkein parasta on tietenkin jokaisen antama tsemppi ja tuki heikkoina hetkinä. Vuorille ei kaveria jätetä – ei vaikka sen jalat olisivat krampeista kovat kuin uppotukit. Kiitos, kun toitte minut takaisin Harri, Tommi, Janne, Niina ja muut.

Tämä uskomattoman upea porukka on saanut minut ylittämään itseni ja suoriutumaan päivistä, jollaisiin en yksin ikinä olisi hankkiutunut – saatikka niistä selviytynyt. 1/3 porukasta on Havaijin Iron Manin kävijöitä tai paikan sinne lunastaneita. Muut ovat kaikki moninkertaisia triathlonin täysmatkalaisia ja ikäryhmiensä parhaimmistoa. Sitten on yksi harrastelija-Hollmén, joka vuosittaisella triathlontavoitteellaan pyrkii pitämään itsensä kunnossa ja motivoituneena treenaamaan – kelistä huolimatta.

Kiitos kaikille. Olette mahtavia. Ja mikä parasta: tämän jälkeen mikä tahansa treeni tuntuu lämmittelyltä.

IMG_0964

Kyllä Konan kävijät ja ammattilaiset osaavat rennostikin ottaa, kun heidät siihen pakotetaan.  

IMG_1014

Leirin hupikisan pyöräosuus.

7c8407cb-0c87-4a7a-8e2a-db5d9d8a9385

Viimeisen illan dinner – ja viikon ensimmäinen (sekä viimeinen) Limoncello. Vaimo ei uskoisi…

Pete

 

 

 

Lyyti nopeimmin kasvavien yritysten joukossa Euroopassa

Vuonna 2010 haaveeni oli, että seuraavana vuonna voisimme nostaa yrittäjäpartnerini Rami Peltosen kanssa palkkaa koko vuoden. Asunnot oli pantattu, lainalimiitti oli käytetty ja joululahjat ostettiin luottokorttien bonuspisteillä. Jouluna 2010 myimme paistinpannuja, jotta firma pysyisi pystyssä. Moni blogini lukijoista niitä osti. Kiitos siitä.

Tänään Lyytin markkinointitiimi sai julkaista tiedon, että olemme Inc. 5000-listalla Euroopan nopeimmin kasvavien yritysten joukossa.

Vuonna 2010 en voinut kuvitellakaan, että tällaisia julkistuksia voisi jonain päivänä tehdä. Saatikka kahta vuotta peräkkäin. Euroopassa on kuitenkin miljoonia yrityksiä ja me olemme sijalla 3319.

Juhlistimme saavutustamme myyntitiimin ulkoilupäivällä. Suhailimme ympäri pääkaupunkiseutua Aleksi Koskisen ja Matti ”Maksimi” Narsakan kanssa metrolla ja paikallisjunilla sekä kävellen pakkasessa – uutta kasvua tehden, eli tulevia asiakkaita tavaten. Oli loistava päivä senkin puolesta. Kasvua tai ei, niin linjamme on aina julkinen liikenne. En voi käsittää, mihin myyjä tarvitsee autoa. Hirveää ajanhukkaa ratin takana. Ja näin luontokin säästyy.

Mutta takaisin aiheeseen.

Eilen allekirjoitin viime vuoden tilinpäätöksen. Vuosi 2017 tuotti erinomaisen 22,5% kasvun. Luvut näyttävät seuraavaa:

Liikevaihto 3 278 799€

Liikevoitto 579 144€

Tilikauden voitto 460 101€

Kasvamme siis erittäin kannattavasti. Se mahdollistaa investoinnin kasvuun myös jatkossa.

Lainaa ei enää ole, emmekä ole nostaneet euroakaan ulkopuolista pääomaa. Maailmalla kun kertoo tämän tarinan, niin sitä ei uskota.

”WHAT!! No venture capital? How’s that possible in SaaS business?” – on tyypillisin kysymys, kun vastaan kysymykseen rahoituskierroksiemme lukumäärästä: ”zero”.

Henkilökunnalle jaoimme bonusta tuloksesta yli 24 000€ – kaikkien muiden etujen lisäksi. Jätimme Turun talousalueelle pelkkinä palkkoina yli 1,5 miljoonaa euroa. Tähän vielä verot ja muut maksut päälle. Tuntuu hienolta, että omasta ongelmasta syntyneestä ideasta on kasvanut jotain, joka luo hyvinvointia ympärilleen. Se on ehkä se kaikkein hienoin juttu. Enää ei tarvitse tehdä yksin. Ja nyt tiimimme Pariisissakin, Lari Lempisen johdolla, on päässyt erinomaiseen vauhtiin ja luo siellä Lyytin tarinaa paikallisella murteella – mutta samalla Lyyti-hengellä. Heitäkin on siellä jo viisi! Suomessa meitä on 34.

Kiitos kaikille Lyytiläisille, nykyisille asiakkaille, tuleville asiakkaille ja muille, jotka ovat matkan varrella auttaneet.

Tänään ei juhlita, sillä huomenna tehdään taas töitä!

Koko lista löytyy täältä: https://www.inc.com/inc5000eu/list/2018

Miten kehittää työyhteisen resilienssiä – käytännön harjoitus.

Resilienssi on selviytymiskyvykkyyttä ja sitä koetellaan muutoksissa: sekä hyvissä että pahoissa. Resilienssiä voi kehittää ja minä olen erikoistunut kehittämään Lyytin porukan resilienssiä. Annan tässä muutaman käytännön esimerkin ja vinkin, mutta kehotan kuitenkin harkitsemaan, kannattaisiko kuitenkin toimia toisin…

Olemme tehneet muuttoa uusiin toimitiloihin kohta vuoden. Ajatuksemme on muuttaa kävelykadun varrella olevaan Kivikukkaroon, johon pitäisi valmistua meille uudet toimitilat. Valitettavasti projekti meni väliaikaisesti jäihin viime metreillä naapurin tekemän valituksen perusteella. Onhan se sietämätöntä, että ydinkeskustassa sijaitsevaan taloon tehtäisiin ikkunat kerrokseen, jossa sellaisia ei aiemmin ole ollut. Nyt valitus on hallinto-oikeudessa ja sen kestosta ei tiedä ketään. No, tämä on ehkä vähän eri tarina, mutta vaikuttaa kuitenkin yritykseemme aivan suoraan. Porukka on ollut epätietoisia muutosta, rakennusluvan tilanteesta ja koko hankkeesta. Olen viestinyt sen, minkä olen voinut, eli käytännössä vain epävarmuutta.

Viikko sitten tein kuitenkin päätöksen, että emme haikaile väistötilojen perään, vaan jäämme nykyisiin tiloihimme odottamaan oikeusprosessin päättymistä ja uusien tilojen valmistumista. Tämä päätös aiheutti sen, että halusin järjestellä uudelleen nykyiset tilamme.

Tein päätöksen aiheesta sunnuntaina 15.10.2017. Ajattelin tuoda ajatuksen maanantaina johtoryhmään, joka alkaa kello 13.00. En malttanut, vaan maanantaina aamulla kerroin idean porukalle ja sitten roudasimmekin jo huonekaluja. Selvennyksen vuoksi kerron, että toimimme kahdessa kerroksessa (7. Ja 6. kerros), neljän eri ulko-oven takana – aika epäoptimaalisissa tiloissa 34 hengelle siis. Osa porukasta muutti tämän päätökseni takia ylös, toiset alas ja neukkareiden paikkoja vaihdeltiin.

Maanantai kului siis kalusteita roudatessa. Tiistaina palattiin päivärytmiin ja luonnollisesti nopeasti tehty muutos aiheutti joillekin enemmän ja toisille vähemmän stressiä. Resilienssiä siis koeteltiin. No, ehkä torstaiseen mennessä kaikki olivat jo tottuneet uuteen järjestykseen ja seuraavan maanantain yhteiset palaverit sujuivat jo rutiinilla uusissa tiloissa.

Luodakseni varmuutta ja helpottaakseni muutokseen sopeutumista, painotin maanantain 23.10. aamubrunssillamme pysyvyyttä: näissä tiloissa nyt olemme jonnekin ensi vuoden syksyyn, joten tehdään niistä yhdessä parhaat mahdolliset. Sitten olin työmatkalla kolme päivää.

Tänään, perjantaina 27.10. saavuin toimistolle kahdeksan jälkeen. Tiloissa oli remonttimies asentamassa ovea, jonka olin tilannut uuden järjestyksen aiheuttaman tarpeen johdosta. Se tuli uuden neukkarimme ja työpisteidemme väliseen kulkuaukkoon.

Kaveri kysäisi minulta, että olenko käynyt kolmoskerroksen neukkareita ihastelemassa. Että siellä on todella komeat tilat.

En ollut käynyt ja kysyin, että kenen tilat nykyään ovat.

”Tyhjänä ne ovat.” vastasi oven asentaja.

Hän lupasi hakea avaimet ja niin marssimme tiloja katsomaan. Tämä tapahtui kello 8.50 aamulla.

Kello 14.00 mennessä oli kutoskerroksen vuokrasopimus siirretty koskemaan kolmosen uutta tilaa, valokuituasennus tilattu, lukkojen sarjoittaminen aikataulutettu ja muuttosuunnitelma tehty. Johan me kaksi viikkoa olimme paikoillamme. On taas aika muuttaa!!

Saamme kolmosesta todella hyvät tilat ja voimme luopua kolmesta yksittäisestä huoneistosta ja muuttaa ainakin puolet porukasta isoon, yhteiseen toimistotilaan. En nähnyt syytä miettiä tai aikailla, kun sopiva tila samasta rapusta tuli vastaan. Seiskakerroksen edelleen pidämme – sinne muuttaa myyntimme ja markkinointimme.

En tiedä, kumpi olisi parempi malli: yrittää vähentää stressiä viestimällä mahdollisesta uudesta tilasta pari viikkoa, sitten osallistaa kaikki yhteisesti suunnittelemaan muutosta ja vihdoin toteuttaa muutos vai tehdä se kuten nyt. Tällä kertaa päätös – toiminta –ketju kesti pari minuuttia ja koko muuttoprojekti menee parissa päivässä maaliin päätöksestä. Tämä malli, jos ei muuta, ainakin kehittää kykyä sietää muutosta.

Aivan kaikki eivät yrityksessämme pärjäisi, mutta uskon, että tällaisilla ns. turvallisilla muutoksilla kyky sietää kaikkia muutoksia ympärillämme kasvaa. Resilienssi kehittyy!

Jos siis haluat oppia, miten muutoksen keskellä tehdään töitä, niin hae meille… Taatusti ei tule tylsää!

Tosin tällä kertaa lupasin, että näissä tiloissa olemme nyt vähintään sen vuoden. Tein nimittäin heti 12 kuukauden sopimuksen. Ei ainakaan spontaanisti tule muutettua vähään aikaan…

Petri

IMG_0401

Kahdeksan tuntia siitä, kun kuulin tiloista, nautimme jo yhteiset after work-kuoharit uuden tilamme tulevassa neukkarissa. Nimettäköön ne resilienssiskumpiksi.

Swimming in the snow

swimming

Aloitin päiväni pukeutumalla speedoihin, uimalakkiin ja -laseihin. Jalkoihin laitoin släbärit, eli tohvelit. Ja sitten menin lumitöihin. Onneksi naapurit nukkuvat vielä klo 5.50. Saattaisivat ihmetellä puolialastonta lumenluojaa. Sen verran oli lumi raskasta, että harjasta katkesi varsi. Lyhyemmällä on voimatreeni parempi, ajattelin itsekseni.

Lumitöitä tai ei, pari kilsaa vapaalla tyylillä herättää kivasti. Ja ai että, kerrankin vesi tuntui ihanan lämpimältä, kun sinne pääsi.

Uinnin jälkeen pukeuduin vähän formaalimmin, söin pikaisen aamupalan ja siirryin ulos odottamaan eilen illalla tilaamaani taksia. Sen piti tulla 7.15 ja maksan mielelläni 7,10€ ennakkomaksun siitä varmuudesta, että ehdin tällaisena ”talvi yllätti autoilijat”-aamuna ajoissa 7.36 lähtevään junaan.

7.17 Valopilkkuaplikaatio ilmoittaa, että auto on matkalla luokseni. Kiva. Odottelen jalat loskassa. 7.22 auto saapuu. Huomautan, että hän on myöhässä ja nyt tulee vähän pirun kiire junaan.

”Siihen ehditään, jos ehditään. Minkäs voi, kun ei näitä autoja vain ole.”

Selitin varanneeni auton yli yhdeksän tuntia sitten.

”Jaa. Mulle tämä tilaus tuli hetki sitten.”

Toteamme yhdessä, että heidän systeemissään on vikaa. Minä tarkoitin taksimonopolia, hän teknistä tilausjärjestelmää. Sovimme yhteisesti, että ajetaan mahdollisimman kovaa.

Edessämme ajava volvokuski, tuo teiden turvallisuussankari, päättää alkaa opettamaan kuskilleni tapoja. Ilmeisesti ajoimme liian lähellä, joten hän vetää pari kertaa suoralla, tyhjällä tiellä jarrua oikein huolella. Vältämme peräänajon parilla sentillä. Hyvä, että opetti. Muutenhan tällainen liian lähellä ajaminen saattaisi joskus aiheuttaa kolarin. Varsinkin, kun edellä ajava vetää lossit pohjaan ihan yllättäen.

Sovimme kuskin kanssa yhteisesti, että koska Biocityn valot ovat punaisella, on minun parasta jatkaa aamutreeniäni juosten. Onneksi jalassani on bisnespukeutumisen monitaiturit, Makian mustat nilkkurit kumipohjilla. Niillä teen oman sohjosatasen ennätykseni. Valitettavan pitkä takkini häiritsee sohjon vapaata roiskumista ympäriinsä, mutta suojaa toki ohitettavia.

”Älä kaadu!” huikkaa kuskini perääni.

Saavun laiturille samaan aikaan kuin juna. Juuri kuten suunnittelinkin. Toki kaulahuivini jätin kuskilleni. Olkoon se kiitos siitä, että hän unohti laittaa taksamittarin päälle ja jätti veloittamatta ennakkotilausmaksun. Vai halusiko vain välttää reklamaationi toimimatonta systeemiä kohtaan?

Tiedä häntä. Tänään on luvassa asiakaskokemuksen teemapäivä Helsingissä. Omani alkoi hyvin.

 

Petri, sohjosatasen hallitseva Turun mestari

Nordic Business Forum 2017 – mitä opin ja kannattiko 8000€ investointi?

Oli jälleen Ne Kaksi Päivää vuodesta, jolloin 7500 liikehenkilöä suorittaa pistelakon ja suuntaavat Helsingin Messukeskukseen sivistymään, inspiroitumaan ja suorittamaan liiketoimia toisten samanmielisten kanssa.

Tapahtuma on paisunut kuin pullataikina vuodesta toiseen. Perustajat Jyri ja Hans-Peter ovat luoneet Suomeen jotain, josta ei osattu vuosikymmen sitten kuvitellakaan. Tässä raporttini sekä tapahtuman sisällöstä että itse tapahtumasta tapahtumana. Postaus on jaoteltu kahteen osaan: mietin hyötyjä tapahtuman sisällöstä ja  perkaan jokaisen session sisällön pohtien, mitä minä sain siitä bisnestä kehittääkseni. Lisäksi pohdin sitä, kannattiko tapahtumaan osallistua – pelkästään taloudellisilla mittareilla mitattuna.

Koska tapahtuman tärkein tavoite tulisi olla muuttaa osallistujien ajattelua ja siten toimintaa, niin lähdetään liikkeelle sisällöstä. Mielestäni tapahtuman nimessä oleva ”Business” naulaa sisällön vahvasti kiinni liiketoimintaan. Itse lähden ainakin hakemaan bisnestapahtumasta bisneshyötyjä. No, oliko niitä?

Bisneshyödyt voi jakaa karkeasti kolmeen osaan:

  1. sisällöstä syntyvät oivallukset, jotka muuttavat arjen toimintaa ja tuottavat siten lisää bisnestä
  2. itse tapahtumassa tavatut ihmiset, solmitut kontaktit ja mahdolliset asiakkuudet
  3. olemassaolevan verkoston tapaamisesta suoraan laariin ropisevat hyödyt. Tämä on ehkä häilyvin hyöty, mutta se kivoin.

Tämän vuoden tapahtuman arvostelen seuraavasti peilaten aiempiin vuosiin:

  1. Sisältöhyödyt

Sisällöstä syntyvät hyödytä jäivät varsinkin ensimmäisen päivän osalta pelottavan heikoiksi. Ilmastonmuutosta kamalilla kalvoilla, global economy-stand uppia ja paperista luettua nyyhkytarinaa. Alla olevista muistiinpanoista näette, että ihan hirveästi en ensimmäisen päivän osalta sisällöstä hyötynyt. Toinen päivä oli (luojan kiitos) paljon parempi, sisältäen sekin toki huomattavasti enemmän viihdettä kuin tiukkaa sisältöä. Mikä on leffatähden rooli tapahtumassa – muu kuin myydä lippuja? Kertaan alla jokaisen session ”Take Home Messagen”, eli sen, mitä hommasta opin.

Yleisarvosana sisällöstä: 7+

  1. Hyödyt kohtaamisista

Tapaamisia ja kohtaamisia tapahtumassa oli ihan omasta aktiivisuudesta riippuen paljon tai vähän. Prospektejahan paikalla on kaikille aloille, joten ei muuta kuin tapaamisia buukkaamaan. Itse asetimme kahdeksan hengen tavoitteeksemme kääntää investointimme (lippu + hotelli + dinner + matkakulut + kahden päivän palkkakulut kahdeksan hengen porukaltamme) plussalle. Tavoitteemme oli tuottaa kuuden kuukauden jaksolla mitattuna kauppaa neljä kertaa enemmän kulujen verran. Kuluja yrityksellemme kertyi n. 8000 euroa, joten kauppaa pitäisi saada 32 000€ edestä. 

Meidän myyntimatematiikalla se tarkoittaa kuutta uutta asiakasta, eli 12-18 NBF:ssa sovittua jatkotapaamista. Arviomme mukaan tähän tarvitsemme n. 50 tapaamista itse tapahtumassa.

Saimme aikaiseksi 31 tapaamista, joista 17 johtaa jatkokeskusteluihin. Tapaamismäärä jäi tavoitteesta, mutta jatkokeskustelujen loppusumma lupaa hyvää. Uskon, että taloudellisesti satsaus kannatti. Tosin tarkemmat luvut voin arvioida vasta n. 3-6 kuukauden kuluttua, kunhan myyntisyklimme on pyörähtänyt pari kertaa läpi. 

Yleisarvosana kohtaamisista: 9-

Miinus tulee siitä, että yllättävän moni perui tapaamisen tai ei lainkaan reagoinut kutsuun. Ja itse unohdin yhden sovitun, jota syvästi vieläkin kadun.

  1. Hyödyt olemassa olevan verkoston tapaamisista

Tämä on se mukava selkääntaputtelu- ja kättelyosuus. Onhan se kiva aina vaihtaa kuulumisia, mutta taloudellista hyötyä on hankala mitata. Tuttujahan paikalla on paljon ja ehkä se on jossain mielessä hyvä, että naama pysyy mielessä. Tai sitten ei. Henkimaailman juttuja, joten jätän yleisarvosanan tälle antamatta.

Tällä analyysillä näyttää siis siltä, että on järkevämpää osallistua tapahtumaan kuin olla osallistumatta. Mutta mikäli osallistut(te), niin älkää ihmeessä luottako pelkän inspiraation, ilmastotuskan tai paremman globaalin talouden ymmärryksen johtavan mihinkään luvuilla mitattavaan hyötyyn. 

Rakentakaa itsellenne kohtaamisstrategia, selkeät ja mitattavat tavoitteet ja olkaa aktiivisia!

Sitten itse sisältöön. Mitä opin ja mikä oli yleisfiilis puhujista? 


Stéphane Garelli 

The World in Reset Mode : A Competitiveness Outlook for 2017 and beyond

Lausannen proffa aloitti maanantain loistavasti. Kaveri veti maailmantalouden mullistukset mikkihiiriäänellään ja 80-luvun kalvoillaan hyvin kansantajuisesti ja oivallisella huumorilla höystettynä. Koska olen laiska, jätän alle omat, itse tilaisuudessa englanniksi (tai välillä suomeksi) kirjoittamani muistiinpanot. 

Lot of money created -> no inflation

Technology is developed faster -> efficiency is not growing

Maailma on muuttunut, Teslan arvo isompi kuin Fordin. 

Cash rich – investment poor economy. Money goes back to financial system, not to shops.

Unemployment of money. Who has money? Arabs, China, Norway, Singapore

Some people have money, but they hide it. It’s in cash. 2m € mahtuu salkkuun ja sängyn alle 6m€.

MIten Brexit vaikuttaa hommaan? 759 agreements with 168 countries.

Who owns what?

Globalization + cash + tax optimization = M&A consolidation. 

Who is doing what? 

SoftBank and Alibaba.

Technology becomes intelligent

Robots have competence but not comprehension.

You can always unplug the robots.

De-industralization is happening (factories go back to USA / Germany etc.)

New generation

6 hours per day time for confronting reality. Other time goes sleeping and screen time.

If you think the product is free, you are the product. – Tim Cook, Apple. 

Changes in yhteiskunta have more impact on companies than changes in management.

The Old Delhi example. Law of unintended consequences. 

”If you are a leader, and don’t know where you need to go, don’t tell it. Just go. And when you figure out where you are, tell everybody that this is where we wanted to go.”

Mikä oli tämän esityksen Take Home Message? En ole ihan varma, miten arkityöni tästä hyötyi, mutta viihdyttävä ja silmiä avaava setti oli kyseessä. Maailma muuttuu, asenne työtä ja rahaa kohtaan muuttuu ja jostain ihmeen syystä rahaa on miljardeja makaamassa siellä täällä. Pitää siis keksiä vain, mistä omansa saa…


Adam Grant

How non-conformists move the world

Jenkkiläinen organisaatiopsykologi kertoi, kuinka hänet oli nuorena miehenä viety pimeään naistenvessaan ja tylytetty niin pahoin pomon toimesta, että hän päätti alkaa psykologiksi. Adamin esitys oli selkeä, mutta energiatasoltaan ei mikään säväyttävä. Isolla lavalla ja 7500 ihmisen edestä tarvitaan aika paljon lavakarismaa, jotta tekee ison vaikutuksen. Asia, jota Adam puhui, oli toki täyttä totta. Aina välillä tuli takaumia erilaisista johtamisen kirjoista ja esim. Googlen arvoista. Sinänsä tärkeää asiaa, mutta jos sisältöä ei tykitetä energialla, joka jättää muistijäljen, voi melkein yhtä hyvin katsoa Youtubea tai kuunnella saman asian äänikirjana. 

How to create and organization where originality thrives? 

  1. Originals put their worst foot forward

Five reasons why not to invest / buy my company. Marketing, trust etc. In addition people think if and how they could fix the

problems.

If you have to list a lot of good things in your life, your life feels worse. List only three and you are happier. 

  1. Originals make the unfamiliar familiar

”Clap the song that you know to another person-test.”

2,5% porukasta arvaa oikein taputetun biisin, mutta porukka arvioi yleensä 50%. Miksi? Koska sen biisin kuulee omassa

päässään. Kun kerrot omista asioistasi ja ideoitasi, tapahtuu juuri näin. Päässäsi idea on todella selvä ja ensi kertaa kuulevalle

homma on ihan tuntematon. —> Miten fiksataan? Case Disney. Meinasi klassiset tarinat loppua, joten oli pakko kirjoittaa omia. Lion King. Rakennettiin silta sen tarinan ja Hamletin välille. Se oli siis tuttu, vaikkakin uusi. 

  1. Originals create psychological safety

*Don’t bring me problems, bring me solutions.” —> vaarallinen lause, koska silloin ei koskaan kuule isoimmista ongelmista.

Hyvä keino luoda psykologista turvallisuutta, on esimiesten avoimesti kertoa omista kehityskohteistaan ja saamastaan 

palautteesta.

  1. Originals fight groupthink

Speed date the boss. What’s the best thing we do here and what is the worst thing we do?

Kill the Company: laita johtajat miettimään miten firma tuhotaan? Lopputuloksena lista asioita, jotka pitäisi ratkaista. Tee tämä 

ainakin kahdesti vuodessa.

  1. Originals rethink culture fit

”If you don’t breathe my value, you don’t fit here.” Culture fit on startissa hyvä, mutta IPO:n jälkeen culture fit ylipanostaminen alkaa hidastaa kasvua. Johtuu siitä, että saat vain homogeenista jengiä. Startissa tarvitaan tekijöitä, sen jälkeen tarvitaan uusia ja freshejä ideoita. 

Miten selvitetään, kuka sopii? Kysy kysymyksiä sen ympäriltä, mitä pelkäät eniten (vaikka että jengi varastaa firman omaisuutta). Mitä isomman arvon vastaaja antaa varkauden todennäköisyydelle, sitä varmemmin hän itse varastaisi.

Take Home Message: Itselleni tärkein viesti oli se, että jatkakaamme Lyytissä tekemäämme työtä, mutta pyritään luomaan vielä vahvempi avoimuuden ja psykoilogisen turvallisuuden kulttuuri. Epäonnistuminen on sallittua ja porukkaa pitää kannustaa kertomaan virheistä.


Severn Cullis-Suzuki

Being Who We Say We Are: Explaining the Anthropocene to Our Children

Severn on nainen, joka on joskus 1992 pitänyt 12-vuotiaana puheen Rion ilmastokokouksessa. Hienoa. Ja siihen se jäikin osaltani.

Severn aloitti shownsa oudolla tavalla: videolla, jossa itse puhui ja inuiittilaulaja lauloi. En tiedä, mitä lisäarvoa se toi. Ja tämän jälkeen hän luki presiksensä osittain paperista. Jos olet puhumassa isolle joukolle sydämesi asiaa ja elämäsi tarinaa, niin ei kai siihen herregud muistiinpanoja tarvita? 

Take Home Message: Severn oli pettymys. Kirjasin, että diversiteettiä pitäisi lisätä. Kaikessa.


James Hansen

En jaksanut kirjoittaa edes Jameksen otsikkoa ylös. Proffa tuhlasi happea ja aikaamme näyttämällä käppyröitä, jotka näkyivät juuri ja juuri VIP-osion toiselle riville. Jos olet tuomiopäivän sanomalla liikkeellä, niin tee se siten, että jengi tärisee pelosta showsi jälkeen. Minulla nytkyi vain pää, koska torkahtelin tasaisen turinoinnin tahdissa.

Take Home Messge: Tulevat sukupolvet joutuvat pumppaamaan hiilidioksidia pois ilmakehästämme jollain keinolla. Tähän löytyy muuten mainio vinkki kirjasta Super Freakonomics! Suosittelen lukemaan. Pitää hereillä paljon paremmin kuin Mr. Hansen.

Hansenin jälkeen olisi ollut ilmastoaiheinen paneeli, mutta oli pakko poistua sekä syömään Holiday Inniin (lounas oli todella pieni) että tankkaamaan kofeiinia tämän unilääkkeen jälkeen.


Richard Branson

Branson ei kai esittelyjä kaipaa. Mutta hän olisi kaivannut enemmän haastetta. Paneelityyppiset keskustelut päästävät staran aina liian helpolla. Eihän niihin tarvitse edes valmistautua. Kyllä – puhun kokemuksesta.

Mitä opin Richardilta? En paljoa. Alla muistiinpanoni:

  • Kasvata hippitukka, niin et näytä 65-vuotiaalta.
  • I look for people, who are great with people, Who respect people. They will be great leaders. 1000 people may have the same idea, but only one or two can execute the idea.
  • Delegoi, anna ihmisille vapaus tehdä virheitä. 
  • Entrepreneur is a person who has an idea to make people live’s easier.

Take Home Message: se tulikin tuossa yllä jo.


Selina Juul 

Fight against Food Waste

Jälleen kerran yksi paneelikeskustelu, jossa esiintymisestä pitävät moderaattorit saivat loistaa kysymyksillään ja kyvyllään keskeyttää päätähteä jatkuvasti. Mainitsinko jo, että mielestäni moderaattorit varastivat shown aivan liian usein tänä vuonna? 

Selina on varmasti tehnyt hienon työn ruokajätettä vähentäessään, mutta olisin kaivannut ihan aitoa dataa väitteelle, että hänen ansiostaan Tanskassa tuhlataan 25% vähemmän ruokaa nykyään. Ei yksi Facebook-ryhmä voi vaikuttaa ihan näin paljoa.

Mitä opin?

  • Worldhacking
  • Don’t waste food.
  • Yksi henkilö voi saada aikaan ison muutoksen sosiaalisen median avulla. Iso juttu on ryhtyä toimeen, eikä vain kitistä ja valittaa somessa, vaan myös toimia saarnansa mukaisesti.
  • Hukkaamme vuosittain 900€ ja 20 tuntia aikaa heittämällä ruokaa hukkaan. Per henkilö vai per kotitalous?

Miten itse voi vähentää jätettä?

  • Eka steppi? FiFo-periaate. UFO Unidentified Frozen Object —> hankkiudu eroon siitä tavasta. Pienemmät lautaset jne.

Take Home Message: eipä tästä jäänyt bisnesmielessä mitään käteen. Täytyy muistaa syödä tähteet jääkaapista.


Rachel Botsman – The Collaborative Economy. A New Era of Trust

Rachel oli erinomaisesti valmistautunut, hyvän presiksen tehnyt puhuja, joka selvästi osasi asiansa. Hänen kaltaisiaan esiintyjiä on ilo kuunnella, vaikka asia ei itsessään edes kiinnostaisi. 

Ja tällä kertaa myös aihe kiinnosti, sillä olemme muuttamassa Lyytiä alustaksi, jossa arvo, skaala ja luottamus näyttelevät tärkeää roolia. Ne olivat myös Rachelin ohjeet uuden luomiselle. Haasta ja mieti asiat uusiksi. Alla muistiinpanot.

Rethink

  1. Value
  2. Scale 
  3. Trust

”How can we create new value from existing assets?” Idling capacity. Case Blablacars. Idling capacity is everywhere.

Trust leap —> we take when we do something new. Phone experiment —> anna toiselle luuri ja 30 sek aikaa tehdä mitä vain. ”A massive trust leap!”

Trust between strangers. Online connections vs. face-to-face interactions. Asset heavy vs. Asset Light.

Create a market place for assets that never had a market place. Case AirBnB.

Evolution of trust: Local —> Institutional —> Distributed.

Trust stack: Individual —> Platform —> Idea

We are outsourcing our trust to an algorithm.

You have to be proactive, not reactive, in creating trust.

Take Home Messge: avaa silmäsi ja haasta olemassaoleva. Makaako tallissa, varastossa, toimistossa tai jossain muualla käyttämätöntä arvoa? Miten sen arvon saisi käyttöön ja muiden hyödyksi? Alusta mahdollistaa tämän – täytyy vain keksiä se arvo, josta joku on valmiina maksamaan.


Patrick Lencioni – The Untapped Advantage of Organizational Health

Patrickin setti oli kerrassaan mainio. Hän esiintyi hyvin ja osasi kertoa erinomaisia case-esimerkkejä. Rakastan niitä. Samoin hän kertoi hyviä tarinoita. Rakastan niitäkin. Oli ne sitten tosia tai ei. Patrick sai minut uskomaan, että ne olivat tosia.

Moni asia oli tavallaan kertausta, mutta kuten Patrick myös totesi: ”People need to be reminded more than instructed.”

Two requirements for Success:

  1. Smart (trategy, marketing, finance etc.) 95% of management efforts goes on this.
  2. Healthy ( Minimal politics, minimal confusion, high morale, high productivity, low employee turnover)

Smart-osioon on helpompi löytää ratkaisuja ja siksi siihen keskitytään. Todellinen kilpailukyky tulee Healthy-osiosta.

Four disciplines of a healthy organization:

  1. Build a cohesive leadership team.
  2. Create clarity among the leaders (same direction)
  3. Over-communicate the clarity. People needs to hear things seven times before they believe it.
  4. Reinforce clarity (just enough structure to support it, but not go bureaucratic.)

Mastering the five behaviors:

  1. Trust (vulnerability based trust —> Google’s psychological safety). One person can poison the team. Leader of the team has to be the first to be vulnerable. Otherwise nobody tells the truth. Gain credibility by admitting that you have things to improve.
  2.  Conflict —> conflict in a team is a good thing, if they are on issues, not on personal matters. Leaders should never hold back on their opinions!  Conflict without trust is just politics. Conflict with trust is a way to find a solution. If we can’t disagree about issues, conflicts will be about personal things. Good teams disagree and grow better as a result.
  3. Commitment —> If we don’t get commitment, accountability can’t exist. People doesn’t need to get their opinion to bee the decision, but they need their opinion heard and considered. If we wait for consensus, we make alla decision too late.
  4. Accountability —> every team mate should be accountable to their team mates and not to their supervisor. Great leaders hold others accountable for things like ”you know, you speak too much during meetings.” Not only by numbers, but how they act and behave. Best teams focus on achieving common results, not just having fun.
  5. Results. 

Take Home Message: Kaikkein tärkeintä on rakentaa luottamus ja se syntyy parhaiten siten, että johtajat asettavat itsensä alttiiksi virheille ja myöntävät ne. Hyvä tiimi on kuin hyvä parisuhde. Se sallii konfliktit asioiden ympärillä, joten henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä.


Nick Vujicic – Finding your purpose

Nick on se kaveri Youtubesta, jolla ei ole jalkoja tai käsiä, mutta silti hän elää täyttä elämää ja on saavuttanut uskomattomia asioita. Nickin show ei tuonut paljoa bisnekseen, mutta henkilökohtaiseen elämään ja asenteeseen sitäkin enemmän. Nickin keynote oli ehdottomasti paras tämän vuoden NBF:ssa. Alla muistiinpanot.

”Everything is possible” is a lie. But much more is possible than you can imagine.

It’s a disability of our minds that are keeping us down.

What is your purpose? Who are you and what do you want? Sometimes you get what you wan’t, but that is not what you need.

Are you thankful person? 

Faith, Family and Friends!

Put your happiness on temporary things and your happiness will be temporary. Alcohol, drugs, porno, whatever. 

I am thankfull:

  1. wife
  2. kids
  3. health

Attitude of having gratitude.

Don’t complain what you don’t have! Be grateful what you have.

You are responsible for your choices. 

FEAR = False Evidence Appearing Real

Start and do! Don’t be afraid of failure. If you fail, you are not a failure. Failure = education. Dream big!

It’s not about receiving. It’s about giving more than receiving.

Beginning of Nick’s purpose: make one persons life better. 

At funerals you don’t speak about people’s success, business etc. You speak about how they were, how they loved people.

He’s thankful for that parents did not feel sorry for him and made him to earn his own money.

We all start at the beginning. We all start at zero

It’s OK to fail. If you fail, start again. You only get better.

Huikea itseironia!

Take Home Message: älä valita pienistä


Boyan Slat

Impossible Clean Up

Boyan on 23-vuotias kaveri, joka starttasi 18-vuotiaana hankkeen, tarkoituksenaan puhdistaa valtameret muovista. Kunnioitettava tavoite ja ihailtavan nuorena aloitettu homma. Moderaattorin haastattelemana ei juuri pintaa syvemmälle – kirjaimellisesti – päästy. 

Tästä haastattelusta ei juuri mitään nyt kotiin vietäväksi jäänyt. Muuta kuin se, että pitäisi vähentää muovin käyttöä ylipäätään. 

Will Smith

Will tuli korvaamaan George Clooneyn, jolle tuli kaksoset ja joka putsasi siis kalenterinsa pikkujutuista. Will oli hyväntuulinen showmies ja olihan se ihan kiinnostavaa kuulla hänen jutusteluaan. Tosin peruslipuilla ei kaverista juuri mitään näkynyt (muuta kuin screeniltä), joten sinänsä olisi voinut vaikka katsoa Willin jonkun leffan. 

Will opetti, että rakastakaa sitä mitä teette ja pitäkää hauskaa. Aika köykäiseksi jäi sisältö päätähdellä – varsinkin, kun ajatellaan, että edelleen Forumin nimessä on se ”Business.”

Yhteenveto:

Ensimmäinen päivä oli aika heikko esitys ja tätä viestiä kuului yleisesti käytäväkeskusteluissa. Nostan hattua Jyrille ja Hapelle siitä, mitä he ovat Suomessa saaneet aikaiseksi, mutta herätän samalla kysymyksen, että pitäisikö tukeutua vahvemmin juuriinsa? Itse kaipasin tänä vuonna vahvempaa sisältöä nimenomaan bisnesnäkökulmalla. Motivaattorit, showmiehet, hauskat moderaattorit ja maailmanpelastajat menevät – kaikessa tärkeydessäänkin – ohi alkuperäisen fokuksen.

Tapahtumajärjestämisen näkökulmasta (lähes) kaikki toimi taas, kuten NBF:ssa kuuluukin. Pikkujuttuja huomasin, kuten esimerkiksi vessan, jossa ei ollut lainkaan mahdollisuutta kuivata käsiään. Vessakäynnin jälkeen ei siis vähään aikaan tehnyt mieli kätellä tuttavia. Nousevan katsomon penkit olivat suorastaan luokattomat. Takapuoli puutui, tilaa ohittaa ei ollut ja koska kirjoitin läppärillä muistiinpanoja, oli pohkeeni lukossa, sillä penkkien korkeuden vuoksi piti jalkoja pitää varpaillaan. Ongelma poistui, kun istui lattiatasolle, jossa penkit olivat paljon paremmat. Sieltä ei tosin lavalle enää juurikaan nähnyt, joten homma meni ruutujen varassa.

Ruoka herätti paljon keskustelua. Mielestäni ensimmäisen päivän lounas oli maultaan OK (pidän hauesta), mutta itse söin annoksia kaksi ja olin silti nälkäinen tunnin päästä. Kollegani söi kolme annosta. Hyönteiset olivat jännä lisä, mutta ei niillä viitsinyt vatsaansa täyttää. Voisi odottaa, että yli tonnin maksavaan lippuun kuuluisi molempina päivinä runsas lämminruoka – kuten on aiempina vuosina kuulunut. Toisen päivän nyhtöherneannos olisi ollut parempi lämpimänä. Lämmin annos kylmänä tarjottuna ei oikein innosta. Lisäksi ihmettelen, miksi kaikki Messukeskuksen ravintolat ja anniskeluliikkeet ovat aina kiinni? Porukka jonottaa lyhyiden taukojen aikana Holiday Innin baarissa ruokaa ja juomaa, jos seminaarin tarjoilu ei miellyttänyt. Tässä voitaisiin mennä ehkä enemmän asiakas edellä.

Kannattiko siis osallistua?

Koska kyseessä on bisnes-seminaari, niin haluan mitata osallistumisen hyödyn bisneksen kautta. Sen näemme 3-6 kuukauden aikana. Jos maksaisin pelkästä sisällöstä nämä summat, niin jättäisin väliin. Sisällöt saa netistä, mutta onneksi minkä tahansa tapahtuman hyödystä vain osa tulee puhujista. Suurin osa hyödystä tulee kohtaamisista tapahtumassa. Käytettiinhän tässä juuri 15 000 (ylimmän johdon?) työpäivää (reilu 70 henkilötyövuotta) seminaarisalissa istuen, joten kaipa investointi kannattaa. 

Petri Hollmén

 

Haluatko ajaa ravintolasi konkurssiin? Pyöritä sitä kuten nettikauppaa.

Kun vastailee kasvottomana ja pelkällä ”asiakaspalvelija” –tittelillä ja etunimellä nettikaupan asiakkaiden viesteihin, on hyvin helppo unohtaa itse asiakas prosessista. Tässä Trademax.fi –nimisen nettikaupan asiakaspalveluprosessista vastaavalle aukikirjoitettuna heidän asiakaspalveluprosessinsa ja siirrettynä kasvokkain tapahtuvaan palvelukohtaamiseen lounasravintolaan.

***

Päivää, ottaisin paistetun kampelan uusilla perunoilla, kiitos.

Päivää päivää, laitetaan tulemaan. Voisitteko maksaa annoksenne jo etukäteen, niin alamme valmistamaan sitä.

Tottakai. Sujuupa sitten ruokailu sutjakammin, kun tässä on vähän kiirekin. Kestääkö annoksessa kauankin?

Ei mene varttia pidempää.

Reilun puolen tunnin päästä…

No niin, tässä on tilaamanne lohikeitto, olkaa hyvät.

Mikä lohikeitto? Minä tilasin paistettua kampelaa uusilla perunoilla.

Pahoittelen, mutta teidän olisi tullut tarkistaa tuote heti sen saatuanne.

Mitä tarkoitat? Niinhän minä teinkin. Heti kun laskitte lautasen, kerroin, että kyseessä on väärä annos.

Vai niin. No, sitten teidän tulee tehdä väärästä tai viallisesta tuotteesta reklamaatio…

Niinhän minä juuri teinkin, kun kerroin, että en tätä tilannut. Voitteko tuoda minulle nyt sen kampelan, jonka olen jo maksanutkin?

…helpoiten teette reklamaation nettisivuillamme. Sivua alaspäin rullaamalla löydät kohdan “Tee reklamaatio helposti tätä kautta”. Tarvitset reklamaatiota varten tilausnumerosi sekä valokuvat vastaanottamastasi tuotteesta, mielellään myös pakkauksista ja pakkausmerkinnöistä.

Siis mitä ihmettä? Ettekö te nyt voi vain marssia keittiöön ja pyytää kokkia tekemään uutta annosta?

On täysin normaali käytäntö alalla, että reklamaatioon tulee liittää kaikki alkuperäiset dokumentit. Toimittamalla ne lomakkeemme kautta, varmistatte teille parhaan mahdollisen palvelun toimitusehtojemme mukaisesti. Ne lukivat siellä menun kääntöpuolella ja maksamalla annoksen ne hyväksyitte. Reklamaation osalta ne menevät näin: Tuotteiden perinpohjainen ja huolellinen tarkastaminen on tärkeää heti niiden vastaanottamisen jälkeen. Jos huomaat virheen tai vaurion tilaamissasi tuotteissa, tee reklamaatioilmoitus verkkosivujemme asiakaspalvelusivuilla. Ilmoitus on tehtävä heti virheen tai vaurion huomattuasi. Ilmoituksessa on kuvailtava tuotteen virhe tai vaurio mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja siihen on liitettävä kuvia. Säästä tuotteiden alkuperäispakkaukset siihen asti, kun olet varma tuotteen virheettömyydestä ja siitä, että aiot pitää sen. Jos tuotevaurio ilmenee palautusoikeuden (14 päivää) jälkeen, ravintola korvaa vaurioituneen tai virheellisen tuotteen aina ensisijaisesti uudella korvaavalla tuotteella tai osalla. Tuote korvataan uudella kolme peräkkäistä kertaa ennen kuin asiakas voi palauttaa tuotteen virheeseen vedoten.

Asia selvä. Mutta siis minkä palvelun tämä prosessi nyt asiakkaalle sitten varmistaa?

Asiakaspalvelun. Ja reklamaationne käsittelyn mahdollisimman pikaisesti. Meillä tämä prosessi menee näin.

Älkää nyt pelleilkö. Te otitte tilaukseni vastaan, teille minä sen maksoin ja te toitte väärän annoksen pöytään. Olen jo kampelasta maksanut, joten voitteko nyt tuoda minulle oikean annoksen. Minulla on enää vartti aikaa ruokailla! Minä en ala mitään lomakkeita täyttämään! Tässä on menunne, tuon kampela-annoksen tuossa tilasin ja tässä on maksukuitti. Haluatteko, että otan tästä vielä teille valokuvan. Lasketaanko tuo servetti pakkaukseksi? Laitanko siitäkin kuvan tulemaan? Tuokaa nyt se annos.

Asia selvä. Olen nyt täyttänyt reklamaationne puolestanne lomakkeemme kautta. Reklamaatio-ohjelma lähettää automaattisesti ruotsinkielistä viestiä, josta ei tarvitse välittää. Reklamaatio-osastomme käsittelee asiaa mahdollisimman pian ja kun saamme heiltä lisätietoja, otamme teihin yhteyttä. En valitettavasti voi taata teille tilaamaanne kampela-annosta ennen lounasaikanne päättymistä.

No voi helvata! Mitä minä tällä lohikeitolla nyt teen?

Voitte täyttää siitä palautusilmoituksen nettisivuillamme. Muistattehan toimittaa viallisen tai väärin toimitetun tuotteen meille takaisin myyntikunnossa. Muuten emme voi käsitellä reklamaatiotanne… Asia pyritään kuitenkin ratkaisemaan mahdollisimman pian. Tällä hetkellä reklamaatio-osasto tutkii asiaa yhdessä logistiikka-osaston kanssa. Ilmoitan sinulle kun saan heiltä lisätietoja. Kivaa päivänjatkoa!

***

Tarinan ravintolaa ei (toivottavasti) ole olemassa. Tarinan nettikauppa valitettavasti on. Tilasimme puutarhaamme pöydän ja se toimitettiin ilman jalkoja. Siitä alkoi absurdi ”palvelukokemus”. Suurin osa ”tarjoilijan” repliikeistä on suoria lainauksia trademax-fi –nettikaupan asiakaspalvelijan vastauksista. Muokattuna tosin koskemaan kampelaa, ei puutarhapöytää. Ja onneksi tiedän, että suurin osa nettikaupoista ei ole tällaisia. Suuri osa on paljon parempia ja osa vieläkin pahempia. Mutta jos näistä kokemuksista on vain hiljaa, niin tuskin toimintakaan kehittyy. Siinä toivossa on hyvä elää.

Petri Hollmén