Purjehdus 2020, päivät #5 ja #6, Högsåra, Rumpan Bar

Lähtö Bodöstä kävi hieman yllättäen, kun laiturin pääty piti tyhjentää yhteisalus Nordepin testikiinnittäytymistä varten. Koitimme jäädä aamiaiseksi vielä poijuun, mutta tuuli painoi meitä sen verran kovin, että taisimme hinata poijua metrin verran lähemmäksi laituria. Niinpä oli otettava irti ja nautittava aamiainen kulussa.

Kuljimme pelkällä pienehköllä fokalla (keulapurje) kuutta solmua myötäiseen, joten tuuli oli jälleen voimissaan. Se puhalsi 9-11 metrin sekuntivauhdilla lounaasta tarjoten mitä parhaimman purjehduskelin kohti itää ja Högsåraa.

Albert ajoi pitkät pätkät, myös tämän Storlandetin todella kapean paikan.
Tuosta välistä se väylä menee, vaikka ei uskoisi.

Storlandetin jälkeen nostimme myös isopurjeen, ykkösreiviin (eli purjeen pinta-alaa hieman pienentäen) ja saimme loppumatkaksi mukavan 7,5-8,5 solmun vauhdin.

Högsåra sijaitsee Taalintehtaan ja Örön puolivälissä.

Saavuimme Rumpan Barin rantaan juuri, kun olin mukana viimeisessä onlinepalaverissa ennen kesäloman totaalista alkua. Voin kertoa, että ei ole hyvä idea rantautua kovassa tuulessa samalla Airpodit korvilla palaveriin osallistuen. Rantautuminen sujui kuitenkin hyvin, vaikka ensimmäinen poijuväli osoittautui liian lyhyeksi ja piti ottaa irti välittömästi. Jälleen kerran apua löytyi laiturilta ja saimme s/y Julia II:n aivan laiturin kärkeen kiinni. Tuulen pitäisi tyyntyä yöksi, joten luvassa olisi toivottavasti rauhalliset unet.

Viime vuonna oli minulla ensimmäinen kesä, jolloin en koskenut fillariin viiteen viikkoon. Päätin, että toista moista kesää ei tulisi ja sainkin vaimon suostuteltua ideaan, että päivisin sänkyämme käyttää fillarini.

Henkisesti siis sitouduin polkemaan fillarilla jokaisessa saaressa, josta vain tietä löytyy. Nyt oli siis aika kaivaa pyörä esille ja tutkia Högsåra läpikotaisin. Voin kertoa, että kun polkee jokaisen Högsåran tien kertaalleen, matkaa tulee 28 kilometriä ja gps-jälki näyttää siankorvalta, jossa näkyy verisuonet.

Högsåra tunnetaan tuulimyllyistään, jotka näkyvät kauas. Osittain niiden ansiosta saarelta löytyy muutamia ylimääräisiä teitä, jotka on rakennettu myllyjä varten.

Fillarina minulla on 3T:n gravel grinder, eli ”sorapyörä”, johon saa alle leveät, sorateille sopivat kumit (kuten kuvassa) tai ohuet maantienakit. Huippupyörä moneen käyttöön!

Farmors Cafe on ravintola, jossa on kertakaikkiaan käytävä. Siellä on aivan loistavat pizzat ja carte-annokset sekä idyllinen miljöö ja hymyilevä palvelu. Tällä kertaa mukana oli myös mökkinaapurimme Sami ja Katja, jotka rantautuivat sattumalta viereiseen poijuun.

Högsåra-pizza
Kreikkalainen salaatti
Aivan taivaallista frittikanaa.

Päivän kruunaa ilta, joka Suomen kesässä on usein kovin upea.

Koska Högsårassa oli niin mukavaa, päätimme jäädä toiseksikin päiväksi. Päivän voisi tiivistää Julian sanoin seuraavasti:

”Iskän päivä on tällainen:

Hän herää, syö, saunoo, ui, syö, nukkuu (päiväunet), herää, syö, saunoo, ui, syö ja menee nukkumaan.”

En väitä vastaan. Tosin tämän lisäksi vietimme sateista alkuiltaa kuuntelemalla jazzia Rumpanin terassilla. Kiitos taas Jenny ja Anders upeasta satamasta!

Högsåra Hipsters keikalla

Pete

Purjehdus 2020, päivä #3 ja #4, Bodö Saaristomeri

Lasten ehdoilla ja toiveiden mukaan mennään – ainakin tämä ensimmäinen viikko. Istuimme yhtenä iltana alas ja listasimme kaikkien toivekohteet: Bodö löytyi kaikkien toivelistalta.

Bodö on vanha merivartioasema supersuojaisessa poukamassa pari mailia Björköstä itään. Sitä pyörittää samat yrittäjät, joilla on hoidossaan tästä keväästä alkaen myös Örön toiminnot. Bodö on valittu vuoden vierasvenesatamaksi kaksi vuotta peräkkäin, eikä suotta! Tälle kaudelle paikkoja on lisätty uuden laiturin ja poijujen muodossa reilusti. Lisäksi uusi satamakonttori on valmistumassa. Bodössä parasta on rannan pienen keittiön tarjoilemat burgerit, lauttasauna ja iloinen palveluasenne.

Suomen kesä teki paluun.
Ennen Björköstä lähtöä testasimme vielä uuden septiaseman. Upea, tukeva ja toimiva!

Purjehduksena päivä oli lyhyt ja siten koiramme mieleen. Nostimme silti seilit ylös, vaikka matkaa olikin vain puoleksi tunniksi. Tuuli oli reipas, 8-10 m/s lounaasta ja kovempaa oli luvassa. Siksi päätimme jäädä Bodöseen kahdeksi yöksi.

Bodön lauttasauna.
Kuuluisat burgerit
Aamusämpylät toimitetaan kannelle
Bodössä lienee saariston tyylikkäimmät puuceet.
Aina on hyvä sää grillata!

Päätös kahdesta yöstä oli fiksu, sillä seuraavana yönä tuuli todella kovaa. Se tuntui jopa Bodön suojaisessa satamassa. Siinä kelissä oli todella mielellään kylkikiinnityksessä eikä ankkurin pitoa ihmettelemässä. Ukkonenkin piipahti lähitaivaalla, mutta ei osunut päälle.

Pete

Purjehdus 2020, päivä #2 Björkö

Lähdimme helteisestä ja tyynestä Nauvosta ennen aamupalaa, sillä halusimme ehtiä nauttimaan alkukesän hellejakson viimeisestä päivästä Saaristomeren yhdessä upeimmista uimapaikoista: Björkön sisäjärvellä.

Pläkällä ei purjehdita.

Pläkä on mottoriveneilijän unelma ja purjehtijan unelman vastakohta. Luvassa oli siis konemarssia läpi valitettavan sinileväisen Saaristomeren.

Kahden tunnin konettamisen jälkeen merituuli nousi 4-6 m/s tarjoten loppulegiksi loistavaa Välimeripurjehdusta: tasainen ja lämmin tuuli vei meitä kuutta solmua kohti Björkötä.

Vihdoin myös purjehdusta 🙂

Yllätykseksemme eivät rannat olleet aivan täynnä ja saimme ”vakiopaikan” käyttöön. Rantautuminen ei mennyt kerralla putkeen ja ensimmäistä kertaa tällä veneellä oli ankkuriköysi vaarassa jäädä peräsimeen tai potkuriin jumiin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yhdellä uudella yrityksellä. Keulapotkurilla tämän aluksen laittaa vaikka taskuparkkiin, mutta ilman sitä täytyy lähestymisen mennä kerralla oikein. Luonnonsatamissa ei alaslaskeutuvaa kepoa uskalla aina käyttää ja tällä kertaa sivutuuli nappasi keulaan ennen kuin köysi oli rannassa kiinni. Onneksi veneilijät auttavat aina toisiaan ja tälläkin kertaa rannassa oli apua tarjolla. Kiitos siitä!

Luonnonsataman sijainti ja vakiopaikkamme

Helle vaati uintia! Ja sitä saimme. Hypimme kallioilta ja nautimme lämmöstä. Björkön järven vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri täydellisen uintilämpöistä.

Lounaaksi grillasimme burgerit

Uinnin jälkeen lähdimme vaimon, tyttären ja koiran kanssa lenkille ja katsomaan, mihin kuntoon Santeri ja Tiia ovat kantatilan saaneet. Kahvila oli jo kiinni, mutta saimme maistaa palan porkkanakakkua, joka oli taivaallista.

Ihan kunnon lenkin Björkön kallioilla saa juostua.

Paljon on tapahtunut tilalla sitten viime näkemän! Paljon on toki vielä tehtävää (loppuelämäksi?), mutta paikka näytti jo ihan idylliseltä saaristolaistilalta ja kahvilalta. Kokonaisuuden kruunaa tilan ponit!

Tilan isäntä (vasemmalla)
Tilan emäntä

Santeri yllätti meidät ojentamalla meille numeroidun Björkö-puukon. Puukko annetaan heille, jotka ovat tehneet työtä Björkön hyväksi. Otimme tämän kiitollisina vastaan ja puukko jää veneeseen muistuttamaan tästä upeasta kesäpäivästä.

Byviken ”auringonlaskukalliolta” katsottuna
Kantatilaa ja juhannussalko
Illallista
Kuhaa, porkkanaa, paksoita ja kevätsipulia matkalla grilliin.

Illalla helteet olivat tiessään ja säätyyppi muuttumassa. Tuuli nousi sen verran kovaksi, että päätimme siirtyä ”redille” keula-ankkuriin. Niin teki moni muukin ja yöllä veneitä taisi pyöriä poukamassa keulan varassa melkein yhtä monta kuin oli kiinni keula rannassa.

Jännää, miten asiat muistaa vasta yöllä. Kuten vaikka sen, että talven aikana piti hommata annkuripurje, joka pitäisi paatin suorassa tuuleen nähden keula-ankkurissa. Tai sen, että jos tätä purjetta ei ole, keula-ankkurin kettinki kolisee aika kovaa veneen vatkatessa puolelta toiselle. Kolmelta yöllä heräsin kolinaan ja neljältä siihen kyllästyin. Viritin köyden kautta vedon kettinkiin ja sain äänen loppumaan. Oli kyllä kaunis kesäyö! Yöllisen harjoituksen jälkeen uni maistuikin lähes kymmeneen…

Pete