Pätkälomailua – Kanttarellipannukakku

Työni luonteeseen kuuluu, että kesällä ei ihmeemmin ehdi lomailla. Siksi heitämmekin vapaalle vuoden aikana useammassa lyhyessä jaksossa. Tällä kertaa pienen pakon lomalle aiheutti italoystävän häät Milanon lähistöllä. Siis perhe mummilla vahvistettuna lentokoneeseen ja Italiaan!

Tällä kertaa seurueen passit olivat matkassa ja voimassaolo oli tarkistettu useampaan otteeseen. Viime kerran muistorikasta reissua emme kaikilta osin halunneet toistaa.

Suuntasimme hyvien ystäviemme luokse innolla. Häiden takia emme saaneet vakiomajoitustamme ystävämme kotona, vaan meidät majoitettiin lähisukulaisen hoteisiin. Vannon vieraanvaraisuuden nimiin ja taidan olla aika hyvä myös nauttimaan edusta minulle sitä tarjottaessa. En siis pahastunut, kun tuli käsky olla etsimättä hotellihuonetta vierailun ajaksi.

Tällä kertaa en kyllä tiennyt yhtään mitä odottaa. Maittavan tervetuloillallisen jälkeen meidät ohjattiin vanhalle, pieteetillä restauroidulle maatilalle keskellä pohjoista ruuhka-Italiaa. Saimme neljäksi päiväksi yksityiskäyttöön todellisen keitaan, jonka pihalla oli lummelampi, uima-allas, jänöjusseja ja kanoja. Aurinko lämmitti 28 asteen voimalla ja tilaa oli useampi hehtaari ympärillä. Vanha tiiliseinä kasvoi viiniköynnöstä ja rypäletertut odottivat kypsymistä. Makuuhuoneita oli viisi (jokaiselle vaikka oma) ja keittiössä avotakka, leivinuuni, valtava kaasuliesi sekä integroitu rasvakeitin.

Voitte kuvitella, että perjantaikokki oli onnesta soikea.

Yleensä kirjoituksillani on jokin idea tai ajatus. Olisin kokenut varsin falskiksi tätä uima-altaan reunalla ilta-auringossa kirjoittaessani keksiä syvällisiä viisauksia. Olkoon sanoma kaikessa yksinkertaisuudessa, että jos elämä maistuu, niin antaa maistua! Vastatuulta tulee tilaamattakin jossain vaiheessa.

Sallittakoon toinenkin viisaus. Lähetin onnessani terveisiä kuvan kera myös anopille ja appiukolle. Appiukkoni vastasi hehkutuksiini: ”When you treat people well, they treat you well.” Pitäkäämme huolta toisistamme. Se kauppa kannattaa!

Kanttarellipannukakku
Kamera laulaa ja kynä sauhuaa täällä Italiassa, mutta vielä tähän perjantaiseen en teille reseptiä täältä tarjoile. Saatte sen sijaan lisävinkkejä syksyisen sienisadon hyödyntämiseen. Mikäli joku jo kyllästyy kanttarelleihin, niin huoli pois. Kohta ne on kaikki syöty ja siirrymme toisiin raaka-aineisiin! Suppilovahveroita löytyy jo 🙂

AINEKSET
Pannukakku
• 6 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 6 dl maitoa
• 50 g sulatettua voita
• 2 tl leivinjauhetta
• kourallinen pilkottuaa basilikaa
• kourallinen pilkottua persiljaa

Pinnalle
• ½ pkt pekonia
• ½ litraa kantarelleja
• 1 keltasipuli
• pinnalle tuoretta persiljaa pilkottuna

VALMISTUS
Valmista pannukakku. Sekoita maito ja kananmunat. Sekoita joukkoon voi ja jauhot sekä yrtit ja suola. Paista pellillä tai uunivuoassa 175 asteessa 30 – 40 minuuttia.

Pilko sipuli, kantarellit ja pekoni. Paista pannulla sipuleita hetki, lisää kantarellit ja pekoni. Paista kypsäksi. Laita kantarellipaistos pannukakun päälle, koristele persiljasilpulla. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

VINKKI: kuivaa tuoreita kanttarelleja 60 asteisessa uunissa luukku raollaan muutama tunti. Näin niistä tulee paistettaessa mukavan kiinteitä.

Nauti elämästä, myös tänä viikonloppuna!

Perjantaikokki

Kolme pientä bruschettaa – Hyppy tuntemattomaan

Kerron pienen tarinan hetkeen tarttumisesta. Kutsuttakoon tätä vaikka spontaaniksi motivoinniksi.

Kuljeskelin Tall Ships’ Racen aikana Auran rantoja ihmismassassa kamerani kanssa ja pohdin, kuinka saisin kuvia, jotka erottuisivat niistä tuhansista muista, joita sadoilla kameroilla jokirannassa joka hetki räpsittiin. Sammakkoperspektiivi ei toiminut, sillä ihmismassat peittivät aina suurimman osan kuvattavasta kohteesta.

Olin edellisenä päivänä kuvannut veneestä harmaassa sateessa ja onnistunutkin mielestäni muutamassa otoksessa. Nyt etsin aurinkoisen päivän mestarilaukausta. Reittini vei länsirannalle, entisen Wärtsilän edustalle, jossa ylimääräinen anniskelualueemme sijaitsi. Kuin vahingossa sen keksin! Ravintolamme viereen oli parkkeerattu nostokurki, jolla halukkaita vinssattiin kuuteenkymmeneen metriin pomppimaan kumiköydellä kohti asfalttia. Mietin kahta lastani ja vaimoani ja sain tekosyyn olla itse hyppäämättä. Oli siis keksittävä jokin toinen keino päästä yläilmoihin.

Menin innolla kysymään benjipojilta, että mitä pelkkä valokuvausnosto yläilmoihin maksaisi. Outoon kysymykseen sain heti vastauksen. ”Ilmaiseksi pääset, jos joku hyppää. Mutta nyt ei ole hyppääjiä. Hanki sellainen.”

Marssin innosta epätahdissa hypähdellen anniskelutelttaamme, jossa kolme työntekijäämme laski virvoketta kansalle. ”Kuka haluaa hypätä benjin?”, huusin tiskillä. ”Minä!” vastasi salamannopeasti eräs työntekijämme, jota Johannaksi tässä kutsuttakoon. Vastaus yllätti niin Johannan itsensä kuin minutkin, sillä en ollut päässyt lauseessani edes loppuun.

”Selvä juttu, mennään!”
Siis nyt vai. Missä, miksi?”

”Tuossa rannassa ja nyt. Hyppäätkö vai et, nyt on mahdollisuus!”

”Nyt heti vai?”

”Nyt nyt! Lupasit sitä paitsi jo. Laske olut siihen, nyt mennään!”

Ja niin Johanna seurasi sydän kahtasataa rinnassa takoen. Tilanne oli absurdi. Sain idean kuvaamisesta yläilmoissa ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin olin matkalla yläilmoihin innosta ja jännityksestä tärisevän työntekijämme kanssa.

Annoin kameran laulaa, sillä nosto oli nopea. Johanna empi kolme kertaa ja pyysi lopulta tönäisyn selkäänsä. En ehtinyt paljoa suoritusta seuraamaan, sillä otin ilmakuvia minkä ehdin. Huudon kuulin. Ensiksi pelästyneen kirkaisun. Hetkeksi sain siitä huonon omantunnon, mutta seuraava onnenkiljaisu tyynnytti mieleni.

Viisi minuuttia kuvausidean saamisesta palasimme takaisin ravintolaamme. Johanna siirtyi tiskin taakse palvelemaan asiakkaita – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä lähdin takaisin kohti Vaakahuonetta ja toimistoamme purkamaan kuvia koneelle.

Vain käsien tärinä ja entistä aurinkoisempi hymy paljasti, että eräs työntekijämme oli viettänyt juuri viisiminuuttisen tykypäivän keskellä kesän suurinta massatapahtumaa.

Kolme pientä bruschettaa

Äitini vetäisi hihasta eilen Vaakahuoneen terassilla. Toive oli tavanomaisen helppo. ”Ystävättäreni tarvitsee italialaisen, helpon alkuruuan reseptin. Mutta maistuva pitää olla. Huomiseksi.” Lupasin miettiä jotain ja käskin ystävättären lukea aamulla perjantaireseptin. Varastosta löytyi onneksi poikani kaksivuotissynttäreihin tehtyjen bruschettojen kuvat ja reseptit. Näillä resepteillä tulee neljä pientä bruschettaa per laatu.

Kantarellibruschetta


AINEKSET

– 2 dl kantarelleja
– 1 kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 pilkottu sipuli
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kantarelleja pannulla oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Lisää hieman öljyä ja pilkottu sipuli. Laske lämpöä ja kuullota sipuli. Lisää lopuksi persilja ja mausteet.

Kesäkurpitsabruschetta

AINEKSET
– kolme siivua kesäkurpitsaa
– kourallinen pilkottua tuoretta minttua
– kourallinen pilkottua lehtipersiljaa
– 1 rkl valkoista balsamicoetikkaa
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paahda kesäkurpitsasiivuja grillissä tai pannulla hetki. Pilko ja lisää joukkoon minttu, lehtipersilja, balsamico ja muut mausteet.

Tomaatti-basilika -bruschetta


AINEKSET

– 15 kirsikkatomaattia
– kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja basilikanlehdet siivuiksi. Sekoita kaikki keskenään oliiviöljyn, suolan ja pippurin kera.

LISÄKSI TARVITSET

– 12 siivua maalaisleipää
– 1 valkosipulinkynsi

Paahda lopuksi leivät grillissä, pannulla tai uunissa. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero kynttä paahdettujen leipien pintaan. Ripottele pinnalle oliiviöljyä ja asettele täytteet päälle. Tarjoa heti.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Kanttarellipizza – Alaston kokki

Nyt meitä on virallisesti kaksi. Minä ja se hieman tunnetumpi engelsmanni. Mutta ennen kuin perustelen tämän, kerron vähän viime viikosta.

Viime viikolla jokemme rannat näet täyttyivät puolesta miljoonasta vieraasta. Olimme ravintolamme kanssa keskellä menoa ja meininkiä, joten kiirettä totta vie riitti. Uskomattoman upeaan suoritukseen henkilökuntamme ylsi tapahtumassa. Kaikki painoivat pitkää päivää, mutta jaksoivat silti hymyillä. Iltavuoro vaihtoi aamun kanssa lennossa ja itse muutin viikonlopuksi jokirantaan asumaan charter-alukseemme. Julkinen kiitos henkilökunnallemme jaksamisesta! Olette loistavia!

Kokemus oli kaikille fyysisesti rankka, mutta jo nyt muistot naurattavat. Väitän, että yhdessä tiukasti töitä painettu neljä vuorokautta hitsasi meitä yhteen paremmin kuin koko kuukausi tykyilyä.

Kun päivät täyttyvät työstä ja kiireestä, saattaa joillekin jäädä työasiat mieleen myös yöksi. Eräskin vuorovastaavamme joutui avomiehelleen selittelemään, miksi unissaan hoki miespuolisen esimiehensä nimeä. Oli nähnyt unta tukkutilauksista.

Itse en juuri unia töiden takia menetä, mutta silloin tällöin akuutit asiat tunkevat mieleen. Kun Tall Ships’ Races oli ohi, ”muutin” taas jokirannasta kotiini ja omaan sänkyyn. Ensimmäisenä kotona vietettynä yönä heräsin kesken unieni viluun. Löysin itseni takapihaltamme järjestelemästä terassikalusteita ja ohjailemasta olemattomia ihmisiä istumaan. Olisi siinä ollut naapureilla ihmettelemistä, jos olisivat heränneet kolinaan. Touhusin töitä pihalla täydessä unessa – alasti. Onneksi vain vaimo heräsi. Eikä ihmetellyt lainkaan.

Alastonta kokkiaan.

Kanttarellipizza

Paras pizza syntyy silloin, kun sisältöä ei juuri suunnittele, vaan käyttää jääkaapista kaikkien juustojen, makkaroiden ja muiden ylijääneiden pizzaan sopivien täytteiden jämät. Mikäli pinnalle löytää vielä tuoreita kantarelleja (joita metsästä jo löytyy!), niin luomus on täydellinen.

AINEKSET

Pizzapohja
– 2 dl vettä
– 25 g hiivaa (tai kaksi teelusikallista kuivahiivaa)
– riittävästi jauhoja
– tilkka oliiviöljyä

Tomaattikastike
– 4 dl paseerattua tomaattia (Mutti)
– 1 teelusikallinen oreganoa
– 1 teelusikallinen sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Täytteet
– 100 g meetvurstia
– 6 keitettyä uutta perunaa siivuina
– 50 g keittokinkkua
– 2 sipulia siivuina
– 200 g mozzarellaraastetta
– 2 dl kanttarelleja

VALMISTUS
Valmista pohja. Sekoita veteen hiiva ja jauhot. Vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tilkka oliiviöljyä, jotta taikina irtoaa käsistä. Keitä pienessä kattilassa tomaattikastike, eli sekoita kaikki ainekset ja anna hautua puolisen tuntia. Paista tuoreita kantarelleja viitisen minuuttia kuumalla pannulla, jotta neste haihtuu sienistä. Kauli taikina leivinpaperille. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat. Levitä tomaattikastike pohjalle tasaisesti ja sen päälle täytteet. Levitä juusto päällimmäiseksi. Paista uunin keskiosassa, kunnes pizza on kypsä. Ps. italofanina olen sitä mieltä, että pizza kirjoitetaan kahdella z-kirjaimella, eikä ts-yhdistelmällä. Sana ”pitsa” viittaa mielestäni vain tehtaassa valmistettuihin valmispitsoihin.

Viinisuositus
Ensimmäiset italian sanani, jotka opin, olivat ”un litro di vino merlot, perfavore”, eli litra merloota, pliis. Minulle ”merlot” oli siis yhtä kuin viini. Tämän pizzan kanssa on siis ehdottomasti suositeltava italialaista, Merlot-rypäleestä valmistettua viiniä.

Lisätiedot viinistä

Elämyksellistä elokuuta!

Perjantaikokki

Kermainen kantarellikeitto – Pakkasta maailmaan, vaikka sitten kaapista

Perjantaikokin elämää piristää säännöllisesti eräs henkilö, jota kutsuttakoon tässä tarkemman henkilöllisyyden suojaamiseksi salanimellä ”anoppi”. Ei sovi paljastaa liikoja.

Tällä ”anopilla” on useita oivallisia luonteenpiirteitä. Hän esimerkiksi ajattelee aina positiivisesti, on aika ennakkoluuloton eikä helpolla luovuta. Hän on lisäksi säästäväinen.

Salanimi ”anopin” luonteenpiirteet tulevat esiin myös keittiössä. Säästäväisenä ihmisenä lähes kaikki ylijäänyt ruoka käytetään hyödyksi mitä moninaisimmin tavoin. Osa pakastetaan ja nautitaan aikojen kuluttua. Tiedenaisena hän on valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia, tuntemattomia yhdisteitä ja pystyy taikomaan lounaan isommallekin porukalle, vaikka kaapista ei juuri mitään löytyisikään. Hän kokkailee siis luovasti yhdistellen ja useimmiten tulos on herkullinen. Joskus ateria valmistuu jopa sellaisista aineista, joiden tarkasta koostumuksesta ei oikein voi olla varma.

Kerran sain tältä salanimi ”anopilta” viestin, jossa tiedusteltiin, tietäisinkö mitä mökin pakastimesta löytynyt harmaa pussi sisältäisi. Viestissä pussin sisältöä epäiltiin jauhetuksi haueksi tai viime kesän tuulihattutaikinaksi. En voinut kehua tietäväni näiden tuntomerkkien perusteella, vaikka ne vähintään tarkahkot olivatkin. Tiesin kuitenkin, että salanimi ”anoppini” ei luovuta, vaan ottanee asiasta selvää empiirisin keinoin. Tiesin myös, että koekaniinina tässä testissä olisi salanimi ”appiukko”. Vaimonkin kanssa arvailimme, mitä ”anopin” seurassa illalla tarjoiltaisiin.

En yllättynyt, kun kännykkäni illalla piippasi tyytyväisen oloisena. Viestissä luki jotenkin näin: Hei! Haukimössöstä metamorfoitui uunissa herkullisia pizzaleipäsiä! T. ”anoppi”. Jälleen kerran tyydyin vain ihailemaan rohkeutta, jota sekä keksijä että koekaniini yksissä tuumin osoittivat.

Miten tämä liittyy tämän viikon reseptiin ja jouluun?

Edellisviikonloppuna jäimme mökille salanimien lähdettyä menoihinsa. Aamulla sain ohjeistuksen olla aliarvioimatta jääkaapista löytyvän keltaisen pussin sisältöä. Oli kuulemma löytynyt pakkasesta ja osoittautui oskasi syksyn kantarellisatoa. Lupasin suhtautua pussin sisältöön kunnioittavasti. Näin teimmekin ja illalliseksi pussin sisällöstä ”metamorfoitui herkullinen kantarellikeitto”. Tätä kehtaa syöttää välipäivien vieraille myös ilman koekaniini-vaihetta. Että terveisiä vain salanimi ”anopille” – jos itsesi tarinasta tunnistat. Herkullista tuli!

Entäs se yhtymäkohta jouluun? Se selviää aivan lopusta. Ensiksi kuitenkin kantarellikeiton resepti.

Kermainen kantarellikeitto

AINEKSET
– 2,5 dl kantarelleja
– 1 keltasipuli
– 1 rkl voita
– 8 dl lihalientä (tai 2 rkl fondia ja 8 dl vettä)
– 2 – 3 dl kermaa
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS

Erottele sienistä pienimmät ja kauneimmat (n. 10 kpl). Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes saavat kauniin värin ja hyvän rakenteen. Ota sienet pois ja laita sivuun odottamaan. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää loput sienet ja paista hetki. Lisää lihaliemi. Kiehauta ja lisää kerma. Aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lautasiin ja koristele pienillä, paistetuilla sienillä.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokin joulutervehdys

Kiitän perjantaireseptiläisiä kuluneesta vuodesta. On ollut ilo kirjoittaa teille ja lukea palautteitanne! Nyt on pienen loman aika. Kolistelen postilaatikkoa jälleen perjantaina 4.1.2008. Toivottavasti uusien ideoiden ja tarinoiden kera. Herkullista joulua ja mukavia uudenvuoden karkeloita toivotellen!

Perjantaikokki

Ps. se yhtymäkohta jouluun on tämä säästäväisen ja laiskan miehen vuoden viimeinen resepti. Kuinka viettää stressitön joulu turkulaisittain:

– Ripottel kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse. – Kastel vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al. Istu ja nauti: Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti – Miten tavoitteet saavutetaan?

Miten sitku-ihmisistä tulee nytku-ihmisiä? Eli kuinka päästä jahkailusta eroon ja saada ideat myös toteutetuksi?

Voin antaa vinkin, jonka olen havainnut omalla kohdallani erittäin toimivaksi. Vinkki on peräisin Positiivarien Jussilta. Tee ideastasi riittävän julkinen. Lupaa hieman liian monelle, että toteutat ideasi, niin perääntyminen nolottaisi oikein peijoonisti.

Meillä oli keskiviikkona hurja päivä. Piskuisella Loistokarin saarellamme (kuva vieressä) kävi kylässä päivän aikana 1200 henkeä, jotka saapuivat sinne 13 eri aluksella. Tuuli kovaa ja tuli ukkoskuuroja. Vierasvaraksi oli keitetty 600 litraa lohikeittoa ja voideltu 3600 siivua saaristolaisleipää. Juotavaa oli varattu 100 koria. Ihan siis tavallinen iltapuhde meillä saaristossa.

Kaksi vuotta sitten minulta kysyttiin, että onnistuuko tällainen risteily. Vastasin, että ”luonnollisesti” – vaikka todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan siitä, onko Turussa edes alusresursseja tällaiselle määrälle. Lupasin ja menin kerskumaan kollegoille isolla tilauksella sen verran, ettei perääntyä voinut.

Kun lähdin vuonna 2002 Italiaan vuodeksi, kysyivät paikalliset (tulevat) ystäväni minulta, puhunko italiaa. Vastasin ”il naturalmente!” – eli ”luonnollisesti!”. Muuta en silloin oikein osannutkaan. Mutta kun tuli kehuttua osaavansa, niin oli pakko oppia. Ja nopeasti.

Kerroin uuden keittokirjan tekemisestä ihan ideana. Sain teiltä niin monta velvoittavaa postia, että pakkohan se nyt on tehdä. Tänään aamulla starttaa pieni lila kuplavolkkari saaristoon lastattuna yhdellä kokilla, yhdellä perjantaikokilla ja kahdella kuvaajalla. Aikaa on viikonloppu, raaka-aineita riittävästi ja lupauksia annettu suuntaan jos toiseen – homma alkakoon!

Italiaa puhun ja risteily meni loistavasti. Valmistuuko keittokirja? Sitä voit seurata livenä lauantaista, noin puolesta päivästä eteenpäin nettikamerasta, joka kuvaa, kun me kuvaamme ja kokkaamme. Ei minulla sitä kameraakaan vielä ole, mutta nyt on pakko hommata, kun kuitenkin olette kaikki kohta sitä sivuiltamme etsimässä…

Mene siis lauantaina puolen päivän jälkeen Ukkopekan nettisivuille, niin löydät linkin nettikameraamme ja näet, mitä keittokirjakeittiöömme kuuluu. Ehkä vilkuttelemme aina välillä 🙂

Lue Turun Sanomien juttu 1200 hengen risteilystä

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti
Purjehdusruuat jatkuvat. Tässä siis yksi ruoka, jonka tein parin viikon takaisella purjehduksellani. Mielestäni minnekään ei pitäisi lähteä ilman pekonia, kanttarelleja ja sipulia. Niistä kun saa tehtyä melkein mitä vain…

BRUSCHETTA

AINEKSET
– 4 viipaletta maalaisleipää
– 1 valkosipulin kynsi
– tilkka oliiviöljyä
– litra kantarelleja
– 2 keltasipulia varsineen
– paketti pekonia
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Puhdista sienet ja pilko isompia sieniä hieman. Pilko pekonit, kesäkurpitsat ja sipulit pieneksi. Paista pekonia hetki. Kuullota sipulit pekonien kanssa ja lisää joukkoon kantarellit. Paista hetki. Lisää lopuksi kesäkurpitsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sivele leipiä kevyesti öljyllä ja paahda ne uunissa. Kun leivät ovat rapeita, hiero pintaan valkosipulia. Kasaa leivälle täytteet..

TOMAATTI-MOZZARELLA -SALAATTI

AINEKSET
– 4 punaista tomaattia
– 4 palloa buffalon mozzarellaa
– 30 basilikan lehteä
– hyvää oliiviöljyä
– maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Tärkeää on, että sinulla on kypsiä tomaatteja, hyvää mozzarellaa ja maldon-suolaa. Saat taivaallisen salaatin. Jos kaupasta löytyy vain kovia, vihertäviä tomaatteja, pizzaan tarkoitettua mozzarellaa ja jozo-suolaa, niin on melkein parempi jättää tämä ruoka tekemättä.

Pilko tomaatit siivuiksi (poista kannat). Pilko mozzarella siivuiksi. Kasaa lautaselle vuorotellen tomaatinsiivu, mozzarellan siivu ja basilikan lehti. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle pippuria. Suolaa maldonilla juuri ennen tarjoilua.

Hyvää? IL NATURALMENTE!

Kalaa saaristosta?
Edellisessä kirjeessäni harmittelin, kun tuoretta tai savustettua kalaa ei saa mistään saaristosta. Sen jälkeen sain useita kirjeitä ja vinkkejä siitä, keneltä kalastajalta tai mistä satamasta kannattaa kalaa hakea ja milloin. Haluaisin kerätä nämä vinkit yhteen paikkaan. Jos siis liikut saaristossa ja tiedät paikan, josta saa alueelta kalastettua kalaa joko tuoreena tai käsiteltynä, niin kerro paikka (saaren nimi tai koordinaatit), kalastajan tai kalan myyjän nimi ja yhteystiedot, mistä kalaa saa ostaa. Ehkä ensi kesänä joku kiertää saaristoa tämä ”kalapaikkaopas” kourassaan.

Mukavaa viikonloppua! Itselläni se kuluu kokkaillen ja herkutellen. Entä sinulla?

Terveisin

Perjantaikokki

Kuhaa, chevre-pekoni-kantarellipaistos ja kesävihannekset – Onko jokaisella pilvellä kultainen reunus?

Kesäsesonkilaisen työtä piristää kaunis kesä. Viime vuosina aurinkoa sekä hellettä on tänne pohjolaankin riittänyt. Nyt näyttää siltä, että suomalaiset päätettiin palauttaa kerralla maan tasalle ja annettiin sataa koko heinäkuun.

Mutta entäpäs jos sinulla ei ole ennakko-odotuksia kesän ilmoista? Nauttiiko silloin myös sadesäästä? Väittäisin tiimimme toiseksi nuorinta jäsentä tarkkailemalla, että kyllä! Vajaan kaksivuotiaan selkäytimessä ei vielä ole valitusrefleksiä pilvisestä ilmasta eikä masennusvaihde iske päälle sateen ropistessa kattoon. Kyllähän sitä silloinkin voi lähteä metsäretkelle tai ”mutsikoita” poimimaan. Niinpä, miksi ei?

Ja kyllähän sitä herkkusuukin sateisesta kesästä nauttii, sillä metsän antimet ovat saatavilla aiemmin ja runsaammin kuin vuosiin. Tämän viikon ruoan sienet hankki meille se vajaa kaksivuotias pikkuapuri – sateen kastelemasta metsästä heti aamutuimaan – vaippasiltaan. Innostukseltaan kun ei turhia ehditty pukeutumaan, vaan mummin kanssa oli päästävä kanttarelleja etsimään. Heti.

Ei turhaan etsinyt ei!

Kuhaa, chevre-pekoni-kantarellipaistos ja kesävihannekset

AINEKSET
– 4 kuhafilettä
– 100g chevreä (mielellään kuoretonta)
– 0,5 litraa kantarelleja
– neljä siivua pekonia
– 4 rkl pilkottuja sipulinvarsia

– puolikas kukkakaali
– 8 keskikokoista uutta perunaa
– puolikas kesäkurpitsa
– neljä porkkanaa

– yksi ruukku basilikaa
– 0,5 dl oliiviöljyä

– suolaa ja pippuria myllystä. Voita paistamiseen.

VALMISTUS
JÄRJESTYS: Esivalmistele kala ja sen lisukkeet. Keitä kasvikset. Tee basilikaöljy. Paista kala ja kokoa annos.

Leikkaa kalasta keskipiikit pois. Suolaa fileet kevyesti ja jätä odottamaan.

Pese perunat ja leikkaa isot neljään osaan ja pienet puoliksi. Pilko porkkanat. Leikkaa kesäkurpitsat ja kukkakaali suupalan kokoisiksi paloiksi. Höyrytä tai keitä kypsiksi. Huomaa, että tässä kasvikset eivät saa jäädä al dente, jotta ne myös imevät hieman basilikaöljyä.

Kun kasvikset kiehuvat, pilko pekoni ja kanttarellit pieneksi. Paista pekoni rapeaksi ja lisää lopussa sienet sekä sipuli pannulle.

Laita basilikan lehdet ja oliiviöljy tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi.

Paista kala voissa. Asettele kalat lautaselle. Ripottele kalan päälle chevre ja pekonipaistos. Sekoita basilikaöljy valutettujen vihannesten joukkoon ja sekoita varoen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nauti.

Kepeän maukasta ahventa – Kevään ongelmat ovat kovin positiivisia

Talven jäljiltä muisti ikään kuin palautuu pikkuhiljaa. Muistaa taas, kuinka mahtavia suomalaiset kasvikset ja vihannekset ovat. Verrattuna tammikuisen markettivalikoiman tuijotteluun, on salaattien shoppailu torilta aivan eri maata! Talvikuukausien paukkupakkasten nuuduttamia ruukun ruhjakkeita ja kevään intoa täynnä olevia koripallon kokoisia salaatinkeriä ei voi edes verrata. Onneksi ei tarvitsekaan.

Perjantairesepti syntyy usein viikon onnistuneimmasta keitoksesta. Tällä viikolla oli perjantaikokilla kova ongelma. Kumman kahdesta hyvästä valkkaisi? Kutsuisin tätä positiiviseksi ongelmaksi. Vatsa täynnä kun on niin kovin hankala harmitella tosissaan. Kokeilkaa vaikka!

Puntarissa olivat loistava grillatusta kanasta ja auringolta maistuvista tomaateista tehty salaatti ja tuoreista ahvenista sekä kasviksista koottu ilotulitus. Molemmat maukkaita kuin mitkä, mutta päädyin tällä kertaa ahveneen. Salaatin tarjoilen myöhemmin 🙂

Kunnia ruuasta menee jälleen muuten vaimolle ja 1,5 v pikkuapurille – perjantaikokilla kun oli kiire ja vastuulleni jäi ainoastaan kalan paistaminen. Mitä tekisinkään ilman näitä upeita naisia…

Kepeän maukasta ahventa
Tämän ruuan voit koota ihan mistä kasviksista ja kaloista vain – pääasia, että kaikki on tuoretta ja veitsi on terävä – sillä pilkkomista riittää! Tässä versiossa vaimo käytti…

AINEKSET NELJÄLLE
12 ahvenfilettä
2 isoa perunaa
3 – 4 porkkanaa
2 punasipulia
1 iso kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
1 rasia siitakesieniä (tai esim. kanttarelleja pakkasesta)
1 ruukku ruohosipulia
Suolaa ja pippuria myllystä
Ruisjauhoja fileille
Voita ja oliiviöljyä paistamiseen
Tilkka sitruunamehua

VALMISTUS
Kuori perunat ja porkkanat. Leikkaa ne hieman tulitikkua paksummiksi siivuiksi (n. kolmen julienne-suikaleen kokoisiksi – kaikki kokkikurssilaiset ainakin tietävät ja voivat nyt aamukahvipöydässä pröystäillä tiedoillaan :).

Kuori sipuli, halkaise se ja leikkaa siivuiksi. Halkaise kesäkurpitsa ja pilko 1 cm paksuisiksi puoliympyröiksi. Murskaa valkosipulin kynsi. Pilko ruohosipuli pieneksi. Kaiva jauhot ja kaksi paistinpannua kaapista ja valmistaudu itse kokkaamiseen.

Kaada pannulle oliiviöljyä ja freesaa sipuleita siinä hetki. Heitä joukkoon mukaan ensiksi kovimmat ainekset, eli perunat ja porkkanat. Paista viitisen minuuttia. Sitten joukon jatkoksi kurpitsat ja sienet. Paistele vielä viitisen minuuttia ja kaada lopuksi vielä sekaan hienonnetut ruohosipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita toiselle pannulle voita ja oliiviöljyä. Pyörittele ahvenfileet suolalla maustetussa ruisjauhossa. Paista voi-öljyseoksessa ja mausta tilkalla sitruunamehua.

Kokoa annos: kasvikset pohjalle, kalat päälle. Kevyttä, kepeää ja maukasta! Hyvää ruokahalua.

Vielä lähiruuasta
Ilokseni huomasin, Lapista palattuani ja palautteita luettani, että asia kiinnostaa. Vielä iloisempi olin, kun keittiöpäällikkömme Julien oli laittanut tuulemaan.

Uusiksi menivät toimittajasopimuksemme ja tilalle hankittiin paremmat ja lähempää. On harhaa, että hyvä ja halpa tulee aina ulkomailta. Me esimerkiksi löysimme aivan loistavan lihamestarin niinkin läheltä kuin Turun Kauppahallista. Liha on tuoretta, suomalaista ja vielä saman hintaista brassiversion kanssa. Salaatit saamme kuin saammekin legendaariselta Sorrilta Turun kauppatorilta (tämän parempia ette löydä!) ja puolen metrin makkaratkin tulevat lähialueen makkaramestarilta. Leivokset toimittaa pieni ja paikallinen leipuri – kellon tarkasti lämpiminä.

Niinhän se on, että kun on hyvä tiimi, niin on helppo onnistua. Siksi haluankin esitellä tiimimme jäseniä – näitä pieniä ja paikallisia ruokataitureita. Jos Turussa liikutte, niin käykää tutustumassa!

Terveisin

Perjantaikokki

Pienet ja paikalliset taiturit

Lihaliike Reino Jokinen
Sorrin puutarha (täällä myös loistavia reseptejä!)