Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?
Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.
Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.
Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.
Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.
Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.
Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.
Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.
Perjantaikokki
Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.
AINEKSET
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna
Marinadiin:
– 1 rkl timjamia– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.
Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.
Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.
Perjantaikokin blogi 