Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Chevre-punajuurisalaatti – Ulkoistettua tarinankerrontaa

Maailma, ja varsinkin matkailuala, elää tarinoista. Tarinat ovat siitä kiehtovia, että niiden kerrontaa on hankala ulkoistaa. Tarinankertojaksi voi toki opetella, mutta parhaat tarinaniskijät lienevät syntyneet sanat suussa.

Tänä perjantaina päätin kokeilla ulkoistettua tarinankerrontaa. Joku muu kirjoitti puolestani perjantaireseptin. Myönnän, että myös ruoan kokkasi tällä viikolla Perjantaikokin apuri. Ulkoistettu prosessi.

Tämän viikon tarina käsittelee Perjantaikokkia itseään. Turun Sanomien toimittaja kävi keskiviikkona kylässä kuvaajan kera ja kertoivat tarinan. Lue se alla olevasta linkistä.

Perjantaikokin haastattelu torstain Turun Sanomissa

Kokki-Samin chevre-punajuurisalaatti

Vaakahuoneemme keittiössä mestaroi kokki-Sami. Hieno mies, jolla on hienot periaatteet. Ruoan tulee olla hyvää ja ihmisten ahkeria. Hän valmisti tämän perjantain ruoan erään perjantaireseptiläisen pyynnöstä. Silloin tällöin saaristolaispöydässämme tarjoiltavaa chevre-punajuuri -salaattia, olkaa hyvä!

AINEKSET
– 8 – 10 pientä punajuurta
– 200 g chevreä
– 1 nippu lehtipersiljaa
– 50 g paahdettuja pinjansiemeniä
– oliiviöljyä
– balsamicoviinietikkaa
– valkopippuria, suolaa

VALMISTUS
Kuori punajuuret ja pilko ensiksi neljään osaan ja sitten siivuiksi. Laita punajuurisiivut uunipellille ja ripottele päälle oliiviöljyä ja balsamicoviinietikkaa sekä mausteet. Paahda 220 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia (paksumpia paloja kauemmin). Tarkasta maku.

Paahda pinjansiemeniä pannulla hetki. Pilko chevre siivuiksi ja persilja pieneksi. Sekoita punajuuret, pinjansiemenet ja chevre keskenään. Nauti lämpimänä. Tämä salaatti maistuu totta kai myös kylmänä.

Onnekasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Punajuurikeitto ja valkosipulicrostinit – Kevättä rinnassa!

Kokki on kovin huolissaan ilmaston lämpenemisestä. Pidemmällä aikavälillä kyse on vakavasta ongelmasta, mutta maaliskuun auringosta nauttiessa on huoli kaukana. Niin kevytmielisestä ja käpyrauhasen vietävissä olevasta olennosta on perjantaikokissakin kyse. Keväällä ei kokki pysty masentumaan, vaikka sitä kuinka yrittäisi.

On melkoisen hauskaa herätä säpsähtäen huomaamaan, että ikkunasta tulvii valoa – kellon täytyy olla jo yhdeksän ja taas on kokki myöhässä. Perunat kuorimatta ja kalat pilkkimättä. Vilkaisu kelloon ja pikainen kiitos kevätauringolle. Kello on puoli seitsemän ja kokki kääntää onnellisena kylkeä. Mikä meidät suomalaiset pitäisi valppaina, ellei joka vuosi saapuva kevät!

Nauttikaa valosta ja kevään väreistä. Kohta on meri jäästä vapaa ja rannat siianonkijoita täynnä. Nyt oli kokin pakastin kalasta tyhjä, joten oli pakko käydä juuresten kimppuun. Onneksi, sillä vaimon avustuksella tuli taas niin hyvää ruokaa, että!

Ja onhan tämän perjantain resepti eräänlainen kevään väriläiskä sekin! Kippaa vaikka olohuoneen vaalealle matolle, kuten kokin pikkuapuri, niin johan on väriä elämässä 🙂

Herkullinen punajuurikeitto ja valkosipulicrostinit

AINEKSET neljälle hengelle
– 8 keskikokoista punajuurta kuorittuna
– 1 punasipuli
– 1 rkl kanafondia (tai yksi kanaliemikuutio)
– 3 dl vettä
– 2 dl kermaa
– 200 g chevreä
– 4 siivua kaapissa kuivahtanutta paahtoleipää
– 1 valkosipulinkynsi
– oliiviöljyä paistamiseen
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko punajuuret ja sipuli. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää punajuuret. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää fondi ja vesi ja anna kiehua, kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Tee sillä aikaa valkosipulicrostinit. Pilko valkosipuli siivuiksi ja paahtoleivät pieniksi kolmioiksi. Paahda valkosipulia ja leipiä oliiviöljyssä, kunnes leipäpalat ovat rapeita ja kullanruskeita. Heitä valkosipulit pois.

Kun punajuuret ovat kypsiä, lisää kerma ja soseuta keitto. Jos käytössäsi on yleiskone tai ns. blenderi, käytä sitä. Anna koneen käydä pari minuuttia, niin saat parhaan lopputuloksen. Voit käyttää myös sauvasekoitinta.

Annostele keitto lautasille ja asettele juustosiivuja keiton pinnalle ja juuston päälle crostinit.

Taivaallista…

Hyvää ja helppoa viikonloppua. Ja muistakaa käydä äänestämässä!. Viikonloppuna sataa ainakin saaristossa räntää, joten nauttikaa auringosta aina kun mahdollista!

Terveisin

Perjantaikokki

Siikaa parmakinkun, punajuuren ja kukkakaalikuskuksen kera

Mitä yhteistä on tällä blogilla ja omalla tyttärellä? Tytär on kokin ikioma lapsi ja siltä myös tämä blogi välillä tuntuu. Joka kerta, kun tyhjän kirjeen avaa eteensä, tuntuu siltä kuin ruudulle pitäisi saada aikaiseksi jotain henkilökohtaista. Ainoastaan aidot ajatukset ovat kiinnostavia. Vaahtokarkkimainen markkinointiteksti ei toimi ja takertuu kitalakeen. Tytär ja kirje ovat siis kokille kovin henkilökohtaisia asioita. Myönnettäköön myös pomolle…

Harva tietää, että muutakin yhtäläisyyttä on. Ensimmäinen perjantairesepti syntyi 29.11.2005 ja on siten vain 12 päivää omaa tytärtä vanhempi. Molemmat ovat siis reippaita ja joskus yllättäviäkin yksivuotiaita. Kummatkin hakevat vielä sitä omaa linjaansa, mutta selkeät luonteenpiirteet ovat jo nähtävissä.

Erojakin on. Kokki on tällä hetkellä Ranskassa, ensimmäisellä matkalla ilman tytärtään. Kova paikka – kokille. Tytärtä ei voi kasvattaa etänä, mutta onneksi edes perjantairesepti ja sen myötä yli 7000 ystävää on matkalla mukana.

Koskaan ei voi tietää, mitä omasta tyttärestä tulee, mutta aavistella voi. Hyvältä näyttää. Ja monien Matkamessuilla treffattujen ”perjantaireseptiläisten” palautteistakin voisi varovaisesti päätellä, että kauhea häirikkö ei reseptikirjekään ole. Joskus jopa odotettu perjantaivieras.

Kiitos kaikille sähköpostiosoitteille, joille messuilla sain kasvot. On kiva nähdä aina välillä, kenelle kirjoittelee 🙂 Toivottavasti jatkossakin kirje tuo hymyn naamalle, kuten innokkaan yksivuotiaan kuuluukin!

Ja takaisin päivän epistolaan…
…kuten sanonta kuuluu. Kokilla on tapana puhua lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuten myös tänään 🙂

Tämän viikon resepti syntyi viime viikonloppuna saaristossa, kun pakkasta oli -7 astetta, meri avoinna ja tuuli puhalsi myrskylukemissa kerryttäen kymmeniä kiloja jäätä kokin verkkoveneeseen. Siiat saatiin merestä, kiitos appiukon sormien pakkaskestävyyden. Muuten olisi herkku jäänyt syntymättä. Lisukkeena tarjotaan pari ennenkin reseptikirjeissä esiteltyä kokin suosikkia, mutta kun hyviä ovat, niin olkaa hyvät jälleen kerran.

Siikaa parmakinkun, punajuuren ja kukkakaalikuskuksen kera
Neljälle hengelle tarvitset

AINEKSET

– 4 siikafilettä suomustettuna
– yksi iso keltasipuli
– 15 lehteä basilikaa
– 4 siivua parmakinkkua
– voita paistamiseen

Punajuuret

– 2 isoa punajuurta
– hyppysellinen salviaa
– voita paistamiseen

Kukkakaalikuskus

– keskikokoinen kukkakaali
– keskikokoinen keltasipuli
– oliiviöljyä paistamiseen
– sahramia tai kurkumaa

Lisäksi kaikkiin merisuolaa ja mustapippuria myllystä.

ESIVALMISTELU
Keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ja pilko ne siivuiksi. Pilko sipulit pieneksi. Kuullota miedolla lämmöllä. Ota puolet sipulista syrjään ja säästä se kuskukseen. Pilko basilika ja lisää loppujen sipulien kanssa pannulle. Paista vielä hetki. Leikkaa kukkakaalista sisus pois ja laita loput tehosekoittimeen. Aja koneella ”ryynimäiseksi” (kestää muutamia sekunteja). Voit vaihtoehtoisesti pilkkoa kukkakaalin puukolla erittäin pieneksi. Laita kalafileet pellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Jauha fileiden pinnalle suolaa ja mustapippuria ja levitä sipuli-basilikaseos tasaisesti fileille. Laita koko komeuden päälle siivu parmakinkkua.

ITSE VALMISTUS
Lämmitä uunin grillivastus 240 asteeseen. Lämmitä kaksi pannua, toinen punajuurille ja toinen kuskukselle. Laita kalat uuniin n. 7 – 10 minuutiksi (riippuen kalojen koosta). Paista sillä välin punajuuria kevyelti voissa. Mausta suolalla, pippurilla ja salvialla. Paista kukkakaalia oliiviöljyssä muutama minuutti kohtalaisellä lämmöllä. Lisää joukkoon sipuli ja mausta suolalla, pippurilla ja sahramilla.

Kokoa annos ja herkuttele.

Ranskanmaalta teitä tervehtien

Perjantaikokki

Parmesaanisilakkapihvit punajuuripedillä – siideripunajuurikastiketta

Nyt on aika antaa vuoro saariston yhdelle suurimmista herkuista – silakalle. Silakka vääntyy ja kääntyy mitä erilaisimpiin resepteihin. Se maistuu niin kylmänä kuin lämpimänä, kypsänä kuin raakakypsennettynäkin sekä kylmä- tai lämminsavustettuna.

Tämän perjantain resepti ravistelee klassikkoa – silakkapihviä hieman uuteen eloon italialaisittain. Tervetuloa nauttimaan!

Parmesaanisilakkapihvit punajuuripedillä – siideripunajuurikastiketta
Tähän uusvanhaan klassikkoherkkuun neljälle hengelle tarvitset:

SILAKKAPIHVIT
– silakkafileitä 500g
– tilliä pilkottuna 1 dl
– ruohosipulia pilkottuna 1 dl
– parmesaania raastettuna 1,5 dl
– yksi punasipuli hienonnettuna
– voita
– ruisjauhoja
– suolaa ja pippuria myllystä

PUNAJUURIPETI
– 5 pientä punajuurta tai 3 isoa
– voita
– salviaa
– suolaa ja pippuria myllystä

PUNAJUURIKASTIKE
– kaksi pientä punajuurta
– 2 dl kermaa
– 1 dl omenasiideriä (kuivaa) tai valkoviiniä
– 2 rkl omenaviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
– cayennepippuria hyppysellinen
– suolaa ja pippuria myllystä

Valmistus
Aloita laittamalla punajuuripetiä varten varatut punajuuret kiehumaan. Keitä, kunnes ovat lähes kypsiä. Kuori ja siivuta ohuehkoiksi siivuiksi.

Kun punajuuret kiehuvat, esivalmistele silakkapihvit. Pilko sipuli ja freesaa pannulla pienessä määrässä voita tai oliiviöljyä. Pilko tilli ja ruohosipuli pieneksi ja lisää ne sipulin kanssa pannulle ja sekoita ainekset keskenään massaksi. Anna jäähtyä. Raasta parmesaani ja sekoita se tilli-sipuliseoksen joukkoon.

Poista selkäevät silakoista ja lado uunivuoan pohjalle puolet fileistä nahkapuoli alaspäin vieri viereen. Rouhi pinnalle hieman merisuolaa ja valkopippuria. Levitä fileiden päälle kerros parmesaanimassaa ja lado massan päälle loput fileet nahkapuoli ylöspäin. Ripottele fileiden pinnalle ruisjauhoa ohut kerros. Laita jokaisen fileen päälle pieni nokare voita. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja valmista punajuurikastike ennen silakoiden laittamista uuniin.

Kuori punajuurikastiketta varten varatut punajuuret ja pilko ne n. 1/2 cm kuutioiksi. Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes ovat lähes kypsiä. Lisää kattilaan etikka ja siideri tai viini ja keitä noin puolet kokoon. Lisää kerma ja keitä vielä hetki. Varmista, että punajuuret ovat kypsiä ja saosta kastike sauvasekoittimella. Mausta suolalla, pippurilla ja cayennepippurilla. Pidä kastike lämpimänä.

Laita nyt silakat uuniin. Niillä menee siellä n. 15 minuuttia. Kun ovat pinnalta lähes kullanruskeita, heitä pilkkomasi punajuuret pannulle voin seuraksi, freesaa hetki, mausta suolalla, pippurilla ja salvialla.

Olet onnistunut, kun kastike on lämmintä, silakat juuri uunista tulleen kullanruskeita sekä punajuuret herkullisen kuumia ja hieman al dente!

Voit tarjota lisukkeena vielä vaikka oliiviöljyssä paistettuja herkkusieniä ja höyrytettyjä ruusukaaleja.

Hyvää ruokahalua ja oikein hyvää viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

PS. punajuuripeti ja -kastike sopivat loistavasti myös chevrellä gratinoidun portobellon lisukkeiksi. Tulee huippuhyvää – jos ei silakoista pidä.

Punajuuripaistos

Tämän perjantain resepti sopii mitä parhaimmin jouluun. Se on erittäin helppo valmistaa ja itse valmistelu on erittäin nopeasti muiden joulukiireiden lomassa suoritettu. Uunissa paistoksen täytyy olla määrästä riippuen 2 – 3 tuntia, joten se täytyy huomioida valmisteluajassa. Sopii loistavasti esim. kalan lisukkeeksi tai sellaisenaan kasvisruokana!

Ainekset
Tässä resepti on mitoitettu neljälle, mutta mikäli joulupöytään istuu useampi herkuttelija, niin kasvata määriä vastaavasti.

– tuoreita punajuuria n. 500 grammaa
– puolikas purjo tai tavallinen sipuli
– rakuunaa
– suolaa
– ruokakermaa

Valmistus
Leikkaa punajuuri mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Tee myös purjosta ohuita suikaleita. Sekoita suikaleet uunivuoassa, lisää joukkoon rakuunaa ja suolaa mausteeksi. Kaada päälle ruokakermaa siten, että suikaleet melkein peittyvät. Laita vuoka 150-asteiseen uuniin. Kypsennysaika riippuu tehtävästä määrästä, mutta ainakin kaksi tuntia siihen on syytä varata. Kun pinta on kauniin kellanruskea, peitä vuoka foliolla, ettei pinta pala.

Muista kokeilla punajuuren kypsyyttä, jotta se varmasti on valmista. Melkein voi sanoa, että mitä kauemmin jaksaa paistosta pitää uunissa, sitä parempaa siitä tulee!

Perjantaikokki