Purjehdus 2020, päivät #11 ja #12, Högsåra, Rumpan Bar

Mathildan satamassa alkoi idea taas kehittyä: pidetään Saariston Suuret Sushijuhlat! Viime vuonna Björkön laguuniin kerääntyi kuutisen venekuntaa ja noin 30 ystävää laittamaan sushia ja nauttimaan auringosta. Olihan bileet pakko toistaa!

Koska ennusteet olivat niin vaihtelevat, päätimme Björkön luonnonsataman sijaan suunnata jälleen Högsåraan ja Rumpaniin.

Purjehdus sujui taas varsin kovassa tuulessa, n. 10-12 m/s puhurissa vastapalloon kryssien. Mutta onneksi iltaa kohden tuuli tyyntyi vähän ja aurinkokin tuli iloksemme!

Ensimmäisenä iltana söimme taas Farmors Cafessa ja edelleen ravintola repii täysiä pinnoja joka kerta!

Vietimme Rumpanin rannassa kaksi yötä ja ensimmäisen yön jälkeen alkoi ystävät kokoontua: Ahot, Kososet, Routot, veljeni Kimmo perheineen, yksi Lappalainen ja me. Taisimme tehdä ennätyksen siinä, kuinka monta venettä saa kylkiparkkiin käytännössä ravintolan terassiin!

Hangosta aamulla lähteneet toivat tuoreet kalat ja muut tykötarpeet. Iltapäiväsaunan jälkeen laitoimme laiturille pystyyn saaren taatusti suurimman sushikeittiön, jonka aina sateen sattuessa evakuoimne jonkun veneeseen.

Lapset olivat odottaneet näitä kemuja pitkään: paljon kavereita samaan aikaan paikalla ja lempiruokaa niin paljon kuin jaksoi syödä!

Iltamme päättyi Rumpanin terassille trubaduuria kuuntelemaan. Taas jäi muistoja talveksi muisteltavaksi! Sushit olivat loistavia ja meininki mainiota. Ensi vuonna uusiksi!

– Pete

Purjehdus 2020, päivät #9 ja #10, Mathildan Marina

Tuuli tyyntyi Örössä yön aikana ja pitkästä aikaa sai nukkua täydessä rauhassa. Mutta tuulessa on myös puolensa: se on tämän aluksen käyttövoima. Niinpä tyynessä kelissä piti päivä aloittaa konemarssilla. Edessä oli pitkä legi Mathildedaliin.

Ennuste lupasi todella kovia tuulia seuraavaksi pariksi päiväksi, joten päätimme suunnata todella sisäsaaristoon. Emme olleet koskaan ennen käyneet Mathildedalissa, joten nyt oli hyvä hetki käyttää tilaisuus hyväksi. Olimme kuulleet siitä paljon hyvää.

Reilun tunnin konetuksen jälkeen saimme nostaa onneksi myös purjeet. Iso ylös ja Code 0 keulaan – tämä toi mukavan 6-7 solmun vauhdin kohti pohjoista.

Hieman ennen sisäränniin ajoa oli aika taas laskea purjeet, sillä ystävämme Ahot kurvasivat viereen Nimbussillaan. Pojat halusivat välittömästi moikkaamaan kavereita, joten suoritimme miehistön siirron veneestä toiseen.

Mathildedaliin pääsee vaikka laivalla, sillä perille vie 5,1 metrin väylä ja Strömmän kanavakin on 27 metriä leveä. Silta aukeaa soitosta ja kesäisin näyttää vartin varoaika riittävän.

Saimme varmistettua aisapaikat etukäteen soittamalla. Sen verran pitkä (tylsä) ränniajelu perille on, ettei siellä turhaan viitsi käydä kääntymässä toteamassa, ettei tilaa ollutkaan. Kohde osoittautui vaivan arvoiseksi!

Vietimme Mathildan Marinassa kaksi yötä todella kovassa tuulessa. Vaikka satama onkin sisäsaaristossa, osuu eteläiset tuulet siihen voimalla. 17-18 m/s sivusta tulevat puuskat pitivät paattimme kallellaan, vaikka purjeita ei ylhäällä ollutkaan. Pakko myöntää, että toisen yön jälkeen kaipasi jo leppoisampia kesätuulia. Kuten myös aurinkoa ja lämpöä. Tämän vuoden heinäkuu ei lomalaisia kyllä keleillä helli.

Ilma on kuin morsian.
Köyttä kehiin, niin ei rikota aisoja.

Tekemistä alueella on vaikka kuinka. Pelasimme monta tuntia padelia, minigolfia ja saunoimne sekä kylvimme Drop-altaassa sataman uusissa saunoissa. Kävimme ostoksilla juurileipomossa, fillaroin polkuja, sorateitä ja maanteitäkin Perniössä saakka käyden ja söimme rannan ravintolassa.

Vaikkakin purjeveneilijälle satamaan on pitkä ja puuduttavahko matka, kannattaa pari ylimääräistä tuntia lomasta tähän uhrata. Upea kohde!

– Pete

Purjehdus 2020, päivät #7 ja #8, Kasnäs ja Örö

Seitsemäs päivä merellä alkoi kirjaimellisesti rytinällä. Seisoskelimme laiturilla parin kaverin kanssa jutellen, kun yhtäkkiä rannalta kuului hirveää rytinää. Luulin, että jollain oli kovassa tuulessa keulapurje auennut rullalta ja hakkasi edestakaisin, mutta vielä mitä!

Rannan venevaja, joka oli vuosi vuodelta kallistunut pikkuhiljaa yhä enemmän kohti merta, tuli viimein alas rytinällä. Se siis romahti! Onneksi alla ei ollut ihmisiä ja veneitäkin vain yksi soutuvene. Mutta kovan äänen se mennessään piti.

Lähdimme puoliltapäivin kohti etelää ja Kasnäsiä, joka sijaitsee vain parin mailin päässä. Jääkaapit huusivat tyhjyyttään, vesitankissa oli enää tilkka vettä jäljellä ja jo toinen poijuhakamme oli vääntynyt mutkalle. Satamakaupassa pitäisi onneksi olla myös poijuhakoja.

Perheen naiset hoitivat kauppareissun ja pojat pelasivat odotellessa kierroksen minigolfia. Minä ostin jo kolmanne poijuhaan ja pidin – taas toistaiseksi viimeisen – onlinepalaverin ennen loman totaalista alkua 🙂

Vierailu Kasnäsissä jäi tällä kertaa lyhyeksi, vaikka kylpylää voikin ilolla suositella! Örö kutsui.

Ajoimme Kasnäsistä länteen vievän sokkeloisen sisäväylän koneella ja avoimelle vedelle päästyämme nostimme jälleen pelkän pienen keulapurjeen. Tuuli puhalsi 8-11 m/s lounaasta ja kiidätti venettämme kahdeksaa solmua kohti etelää.

Vajaan parin tunnin päästä saavuimme Örön satamaan, jossa erittäin ystävällinen henkilökunta oli vastassa ja auttamassa rantautumisessa. Oli perjantai-ilta ja heinäkuu, mutta silti satama oli puolityhjä. Olemme aiemminkin huomanneet saman ilmiön: kovat tuulet pitävät ulkosaariston satamat tyhjinä. Harmi, sillä Öröseenkin pääsee hyvin suojaista reittiä ja itse satama on erittäin suojainen vallitsevalle lounais- ja länsituulelle.

Päivämme kului aika tyypillisesti: urheilua, saunomista ja ruuanlaittoa. Örössä on hienot rantasaunat, jotka ovat varauskäytössä. Satamamaksuun kuuluu puolestaan hotellin vieressä oleva varusmiessauna. Varasimme rantasaunan kahdeksi illaksi peräkkäin, joten tulisimme viihtymään tällä vanhalla linnakesaarella pari vuorokautta. Mikäs siinä, kun saaren ravintolatkin oli testaamatta.

Kiinni Örössä

Parin päivän aikana tuli suoritettua Örön ”minitriathlon”, sillä juoksin, pyöräilin ja uin saarella. Tosin suoritusten välillä oli useita tunteja ja ne menivät väärässä järjestyksessä. Mutta tulipa avattua myös avovesiuintikausi.

Juoksu
Pyöräily
Uinti. Päätin uinnin saunalaiturille ja pääsin suoraan saunaan 🙂

Joku saattaa pitää minua hulluna, kun poljen tunnin ympäri saarta, jossa teitä on tasan 10 kilometriä ja nekin pääosin mukulakiveä tai soraa. Mutta minulle se on henkireikä. Ja urheilun päälle voi syödä paremmalla omallatunnolla myös jälkkärin 🙂

Testasimme myös 12” ravintolan, jonka carte-menu vaikutti lupaavalta.

Myös ravintolassa kuten satamassakin, palvelu oli nopeaa, luontevaa ja ystävällistä. Jännää, miten yrittäjien oma asenne ja suhtautuminen näkyy koko henkilökunnassa! Myös kokkivalinta oli onnistunut, sillä kaikki annokset olivat kehun arvoisia. Itse söin alkuun härkäcarpacciota, pääruoaksi haukikvenellejä rapukastikkeessa ja jälkkäriksi tilasimme koko listan, eli maistoimme kaikkia kolmea vaihtoehtoa. Suussasulavaa ruokaa!

Juomista suosittelen maistamaan paikallista, kemiöläistä vehnäolutta!

Vaimo ja tytär ottivat alkuun kalalautasen, jonka savustettu mätimousse oli huippua.
Härkäcarpaccio
Haukikvenellit
Vaimon savusärki-rapukakku, uppomuna ja hollandaise
Mustikkajuustocrumble oli jälkkärilistan voittaja!
Pannacotta
Suklaakakku

Viimeksi kävin Örössä toukokuussa, jolloin koronarajoitukset sallivat ainoastaan take away-annokset ja silloin jäi ravintola testaamatta. Kyllä todella kannatti seilata tänne asti uudelleen!

Käyttäkää mahdollisuuksienne rajoissa satamien ravintolapalveluita, niin ne pysyvät pystyssä, kehittyvät ja ovat ilonamme myös tulevina kesinä!

– Pete