#satasyytäollaonnellinen #84 #ajattelija

Laskemme iltapäivän viimeistä alastulorinnettä. Lumen vähetessä Albert haluaa laskea iskän kanssa – haarojen välissä. Ja laskiessa hän juttelee ja ajattelee tietenkin ääneen. Ajatuksiin sekoittuu Putous-huumoria ja huolta katoavasta talvesta.

Voit uskoa, että tämän kaverin kanssa ei aika käy pitkäksi rinteessä – tai sen ulkopuolellakaan!

#satasyytäollaonnellinen #83 #after ski

20140401-213610.jpg

After ski on vähintään yhtä oleellinen osa laskettelua kuin itse laskettelukin. St Anton lienee homman mekka. Vieläkin on vatsalihakset kipeänä – sen verran tuli naurettua afterissa, ennen sitä ja jälkeen.

Olen ollut nelisen päivää joko mäessä, unessa tai afterissa, joten päivittäminen on jäänyt. Tänään alkoi normaali rytmi taas palautua.

Voi veljet, olihan reissu!

#satasyytäollaonnellinen #72 #vaimo tuli kotiin

Tässä sunnuntaisaa oli niin monta asiaa, joiden vuoksi olin onnellinen. Mutta nostettakoon esille ilo siitä, että vaimo on taas kotona viikon reissun jälkeen. Oikeastaan hän tuli jo eilen, mutta jetlagin ansiosta hän on ehkä vasta tänään taas samalla aaltopituudella kuin yleensä.

Muutenkin päivä oli mitä parhain. Aamuherätys oli klo 6.40, kun Oliver tuli iloisena huoneeseemme ja huusi: MÄÄ HERÄSIN JO!! JA HERÄTIN ALBERTINKIN!!

Kiva.

Mutta onneksi herätti, niin ehdittiin ajoissa rinteeseen. Täydellistä kevätlaskua, aurinkoa ja sohjolunta. Weissbier, kurpitsakeitto ja tuplaespresso. Siinä päivän eväät!

Illalla nautin anopin tuomia Piipanojan kylmäsavusilakoita moussena Ramin tuomalla ruisleivällä ja pääruoaksi oli au pairimme Emmin valmistamaa fondueta.

Naamassa tuntee vielä illallakin auringon, tuulen ja lumen. Mahtava fiilis.

20140316-224154.jpg

20140316-224208.jpg

20140316-224224.jpg

20140316-224234.jpg

#satasyytäollaonnellinen #64 #uusi skimbamaa






Tulipa sekin koettua! Laskettelu Liechtensteinissa, tuossa lilliputtivaltiossa Sveitsin kyljessä. Maassa on yksi laskettelukeskus, Malbun, ja upea onkin! Teimme sinne tänään päivän pikavisiitin veljeni kutsumana.

Ei se mikään Davos ole kooltaan, mutta ihanteellinen perheille. Kahdelle puolelle laaksoa nousee kolme tuolihissiä ja lisäksi muutama ankkuri- / sompahissi alottelijoille.

Ja mikä keli!! Sininen taivas, asteet nollissa ja rinteet huippukunnossa. Snowpark oli päivän suosikki lasten gallupissa. Ja kuten kuvista näkyy, on huolellinen valmistautuminen illalla onnistuneen päivän aa ja oo. Kutsun tätä instant-aamuksi.



”Just add humans.”

Autoja ei kylässä juuri liiku ja suureen osaan mökkejä pääseekin vain lumimönkijällä. Rinteet menevät kirjaimellisesti takapihojen poikki.

Mahtava lauantai! Tänne mennään vielä uudelleen. Liechtenstein nousi kokemieni laskettelumaiden kärkikahinoihin kertaheitolla. Osansa oli toki kelillä ja hyvällä seuralla. Kuten vaimollani 🙂



#satasyytäollaonnellinen #59 #möyryäminen

20140228-230226.jpg

Etkö tunne termiä? Möyryäminen tarkoittaa sitä, kun lunta on niin paljon, että melkein mistä vain voi laskea. Tänään möyrysimme melkein kahdeksan tuntia Andermatin metsissä.

Illalla onnen tunne tulee väsyneistä reisistä. Ja huomisen odotuksesta. On luvannut lisää lunta!!

Kuvasta kiitos Ramille, joka sen otti ja Ronille, joka suostui hyppäämään. Kaikkeen ne parikymppiset suostuvatkin 🙂

#satasyytäollaonnellinen #32 #Amarone

20140201-200447.jpg

Olimme päivän mäessä, Sattelissa. Upea, aurinkoinen keli koko päivän ja paljon laskettelua. Se vaati veronsa. Kotona kävin kuumassa kylvyssä (saunan korvike) ja sitten Fatboylle kirjaa lukemaan ennen illallisen valmistelua.

Aika pian huomasin, että kirja tippui lattialle. En välittänyt siitä, vaan annoin unen tulla. Ehkä minut herätetään, kun panostani kaivataan.

Jouduin heräämään avatakseni Amaronen ja grillatakseni entrecoten. Kauhea kohtalo!

#satasyytäollaonnellinen #18 #yön ihme

20140118-210520.jpg

Taas on takana päivä, josta on helppo löytää syitä olla onnellinen. Aamulla koimme yön ihmeen. Olimme menneet vaimoni kanssa kahdestaan nukkumaan, mutta heräillessä sängystä löytyi lisäksemme kolme pientä tuhisijaa. Yksi oli vaeltanut sänkyymme keskellä yötä ja kaksi muuta kömpi viekkuun auringon noustessa.

Päivä, joka alkaa näin, on siunattu onnistumaan! Ja niin se olikin.

Hyvä aamiainen, lapset autoon ja vuorille! Alamäkeä, hyvää ruokaa ja onnistumisen elämyksiä. Päälle maistuva illallinen ja nyt se yön ihme (viiden kasa) on siirtynyt sohvalle tuijottamaan Madagaskarin pingviinejä.

Silmäluomet lerpsuvat. Kuinkahan monta meitä on huomenna aamulla huoneessamme?

Perjantaikokki