Laskemme iltapäivän viimeistä alastulorinnettä. Lumen vähetessä Albert haluaa laskea iskän kanssa – haarojen välissä. Ja laskiessa hän juttelee ja ajattelee tietenkin ääneen. Ajatuksiin sekoittuu Putous-huumoria ja huolta katoavasta talvesta.
Voit uskoa, että tämän kaverin kanssa ei aika käy pitkäksi rinteessä – tai sen ulkopuolellakaan!
After ski on vähintään yhtä oleellinen osa laskettelua kuin itse laskettelukin. St Anton lienee homman mekka. Vieläkin on vatsalihakset kipeänä – sen verran tuli naurettua afterissa, ennen sitä ja jälkeen.
Olen ollut nelisen päivää joko mäessä, unessa tai afterissa, joten päivittäminen on jäänyt. Tänään alkoi normaali rytmi taas palautua.
Voi veljet, olihan reissu!
Tässä sunnuntaisaa oli niin monta asiaa, joiden vuoksi olin onnellinen. Mutta nostettakoon esille ilo siitä, että vaimo on taas kotona viikon reissun jälkeen. Oikeastaan hän tuli jo eilen, mutta jetlagin ansiosta hän on ehkä vasta tänään taas samalla aaltopituudella kuin yleensä.
Muutenkin päivä oli mitä parhain. Aamuherätys oli klo 6.40, kun Oliver tuli iloisena huoneeseemme ja huusi: MÄÄ HERÄSIN JO!! JA HERÄTIN ALBERTINKIN!!
Kiva.
Mutta onneksi herätti, niin ehdittiin ajoissa rinteeseen. Täydellistä kevätlaskua, aurinkoa ja sohjolunta. Weissbier, kurpitsakeitto ja tuplaespresso. Siinä päivän eväät!
Illalla nautin anopin tuomia Piipanojan kylmäsavusilakoita moussena Ramin tuomalla ruisleivällä ja pääruoaksi oli au pairimme Emmin valmistamaa fondueta.
Naamassa tuntee vielä illallakin auringon, tuulen ja lumen. Mahtava fiilis.
Perjantaikokin blogi 