Päivän turha tieto – Grillattu broileri-caprese –salaatti

Olin keskiviikkona puhumassa uudessa roolissani internetyrittäjänä eräässä ICT-seminaarissa (lue: informaation ja kommunikointiteknologian seminaarissa). Puhuin liiketoiminnan sähköistämisestä ja olin rakennellut  kalvosarjan varsin perinteisen kaavan mukaan. Lyhyitä pääkohtia koottuna kalvoille muistin tueksi. Pelkkää asiaa, ei mitään turhaa tai henkilökohtaista. Lavalla oli ennen ja jälkeen minua kuitenkin tunnettuja alan vaikuttajia, joten ajattelin että lisäänpä pienen esittelykalvon alkuun.

Siihenkin listasin vain kuivat faktat: nimen, koulutuksen, työhistorian jne. Päätin kuitenkin laittaa perhestatuksestani seuraavan tiedon:

–       kaksi lasta (kolmaskin tulossa)

Tieto ei luonnollisestikaan herättänyt sen kummempia reaktioita, joten mainitsin, että kyseessä oli päivän turhatieto. Ja sitten jatkoin itse asiaan ajatellen, että tulipa nyt näytettyä amatööriltä lavalla, kun muut keskittyivät vain ammattiasiaan.

Seuraavana päivänä keskustelin erään seminaaria seuranneen kanssa ja hän tokaisi, että ”teille on sitten kolmas tulossa…” Naurahdin ja totesin, että kyllä vain, mutta se nyt oli vähän turha tieto tuollaiseen ammattilaisseminaariin.

Päinvastoin – kuului vastaus. Se tieto oli päivän ainoa todella jotain merkitsevä tieto. Muut olivat työasiaa, eivätkä ne loppujen lopuksi ole aidosti tärkeitä.

Jäin miettimään asiaa. Ainoa aidosti henkilökohtainen asia oli se, joka oli jäänyt kuulijalle parhaiten mieleen. Ja se, yksi lyhyt kohta esityksessäni, oli saanut kuulijan laittamaan koko shown perspektiiviin. Työ on tärkeää. Kyllä. Mutta jos valita pitää, niin kumman valitset?

Toivon oikeita valintoja ratkaisujen kanssa painiville.

Perjantaikokki

Grillattu broileri-caprese –salaatti

AINEKSET
– 1 kokonainen grillattu broileri
– 3 palloa mozzarellaa
– 3 isoa, kypsää tomaattia
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1 basilikaruukku
– 5 kevätsipulinvartta
– 4 rkl persiljaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS

Pilko tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Käytäthän vähän kypsynyttä pallomozzarellaa, mielellään ”mozzarella di Bufala”. Pitkään kypsynyt, pizzassa käytettävä mozzarella ei salaattiin sovi. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko kevätsipulit ja basilikat pieneksi. Kokoa lautaselle alle salaatti, päälle tomaatit ja mozzarellat, keskelle grillatusta broilerista irrottamasi esim. rintafileet ja koristele kaikki persilja-basilika-kevätsipulisilpulla. Jauha pinnalle vielä mustapippuria ja vähän merisuolaa sekä pirskottele päälle oliiviöljyä.

Yleisohje: näin teet hyvän salaatin

Salaatinteossa on muutama tärkeä perusasia. Ensinnäkin salaatti tulisi aina huuhdella kylmällä vedellä ja sitten kuivata. Salaattikulhon pohjalle ei saisi kertyä vettä latistamaan tunnelmaa. Kuivaa salaatinlehdet joko salaattilingolla tai asettelemalla lehdet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle hetkeksi.

Revi salaatti aina käsin – älä pilko veitsellä. Italialaiset väittävät, että salaatti ei nahistu, kun se revitään. Ainakin salaatti näyttää ”käsintehdyltä”, kun sitä ei pilkota. Salaatin oikea koko lautasella on suupalan koko. Salaatinlehtiä ei pitäisi lautasellakaan joutua pilkkomaan veitsellä. Italialaisen ”Nonnan”, eli isoäidin, kauhistus on, jos joku syöjistä on saanut lautaselleen niin ison salaatinlehden, että sitä joutuu pilkkomaan veitsellä tai ahtamaan suuhunsa.

Salaatti kaipaa aina hieman oliiviöljyä ja suolaa – mieluiten hienoa Maldon-sormisuolaa. Se tuo salaatin hienostuneen maun esiin. Itse pidämme erikseen edullisen oliiviöljyn yleiskäyttöön ja maukkaan extra vergine –oliiviöljyn salaattia varten. Näillä ohjeilla käsittelet upeaa raaka-ainetta arvostuksella ja saat erinomaisen lopputuloksen. Niin vielä: poista tomaateista kannat pilkkoessasi!

Kiinnostaako katsaus sähköiseen liiketoimintaan?
Seminaari lähetettiin verkkoon, joten sitä olisi voinut seurata myös livenä. Mutta jos se jäi väliin ja mietit näitä asioita työssäsi, niin voit ladata esitykseni alla olevasta linkistä.

Kalvosarja kera ”turhantiedon”… (PDF, 713 kt)

Ruokakulttuurien eri tasot – Kanapasta pakkaspäivään

Olen perheeni kanssa viettänyt kuluvan viikon Ylläksen taianomaisissa maisemissa. On ollut jännä huomata, kuinka monta eri sävyä valkoisella on, kun luonnon omat maalarit pääsevät tekemään taideteoksia. Seuraksemme lomalle saimme ystäväni vaimoineen. Viikko kuluu mökissä ja päivät täyttävät lähinnä hiihto, pulkkailu, saunominen ja kokkailu.

Olemme siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen: sellaiseen, jossa lomilla vietetään aikaa ystäväpariskuntien ja –perheiden kanssa. Tämä vaihe tuo uudet haasteet myös keittiöön. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen totesin, että ruokakulttuurissa on erotettavissa kolme eri tasoa: makro-, mikro- ja nanotaso. Makrotaso tarkoittaa esimerkiksi Suomen tai muun suuralueen, kuten Varsinais-Suomen tai Karjalan ruokakulttuuria. Siis sellaista ruokakulttuuria, jota leimaavat paikalliset, perinteiset reseptit ja raaka-aineet.  Mikrokulttuuri on taas perhetason ruokakulttuuri, jossa ruokakulttuurin määrittävät perheenjäsenten yhteen hioutuneet tottumukset, tavat ja makumieltymykset. Nanokulttuuritason taas muodostavat yksilön omat mieltymykset, opitut tavat sekä syntymässä saadut luontaiset mieltymykset.

Matkailijana sitä kiertää mieli avoinna tutkimassa lähinnä makrotason kulttuuri-ilmiöitä ja sulattaa omaan henkilötason kulttuuriinsa ne osa-alueet, jotka kieltä ja mieltä miellyttävät. Mutta kuinka käy, kun kaksi mikrotason, eli perhetason kulttuuria päätyvät samaan mökkiin viikoksi? Eli sama suomeksi: kun kaksi (toistensa ruokatottumuksista tietämätöntä) perhettä laitetaan samaan ruokatalouteen viikoksi, niin mikä on lopputulos?

Parhaimmillaan se on oppimista, uusia ideoita ja elämyksiä sekä ajatustenvaihtoa jokaisella aterialla. Pahimmillaan taas pelkästä kaupassakäynnistä tulee tuskaa. Kuinka paljon ruoka saa maksaa, mitkä tuotteet ovat hyväksyttäviä ostoskoriin ja mitkä eivät. Onko ruoka energiantankkausta vai kokonaisvaltaista nautintoa varten aina harkinnasta ja valmistuksesta alkaen?

Meillä viikko sujui alkuharjoitusten jälkeen varsin leppoisasti, sillä kaikki pitävät hyvästä ruoasta, kenelläkään ei ole pitkää listaa ällötyksistä, joita ei suostu syömään (ellei poikaamme lueta mukaan, sillä hän syö ilolla vain makkaraa ja hiilihydraatteja mahdollisimman helposti pureksittavassa muodossa, eli pastana tai perunana) ja kaupassakin pärjättiin, kun jokainen sai lapata kärryyn omien mieltymyksiensä mukaisia herkkuja.

Mutta kuinka käy, jos samaan mökkiin ahdetaan kaksi lapsiperhettä, joilla on perhetason ruokakulttuurit kaukana toisistaan ja silti olisi tultava toimeen? Lasten syöminenhän on monille vanhemmille varsin keskusteluherkkä aihe, eikä siitä mielellään oteta mielipiteitä tai käskyjä ulkopuolisilta.

Onko sinulla kokemuksia tästä? Jos on, niin klikkaa alta ja kerro muillekin ratkaisut yhteiseen, leppoisaan lomailuun ”kommentoi” –toiminnolla.

Lomaterveisin

Perjantaikokki

Kanapasta pakkaspäivään
Pakkanen on hellinyt koko maatamme tänä talvena oikein kunnolla. Värikäs kanapasta maistuu, lämmittää ja antaa energiaa talven riemuihin.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta rintafileetä
– 20 pientä herkkusientä
– 10 kirsikkatomaattia
– 1 keltainen paprika
– 1 punasipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– herbes de provence –yrttisekoitusta
– ½ tl chilijauhetta
– 400g penne-pastaa
– pinnalle rucolaa ja parmesaania

VALMISTUS
Pilko rintafileet ja sipuli. Leikkaa sienet neljään osaan ja puolita tomaatit. Pilko myös paprika ja murskaa valkosipuli. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja kuullota sipulit. Lisää broilerit, sienet ja tomaatit. Paista hetki. Lisää pannulle kerma sekä mausteet. Anna hautua kypsäksi.
Keitä pasta al dente ja tarjoa kanakastikkeen kera. Koristele annos rucolalla ja parmesaanilla.

Hernekeittoa postissa – Lämmin kana-feta -salaatti

Noudin pari viikkoa sitten postista hernekeittoa. Luit oikein – eli hernekeittoa postista. Se oli pakko noutaa konttorista, koska purkki ei sellaisenaan mennyt luukusta läpi ja postipoika ei ollut viitsinyt lusikoida sitä suoraan laatikkoomme. Arvostan tätä päätöstä ja hain purkin mukisematta.

Avasin paketin ja löysin sisältä varsin retron näköisen ruokapakkauksen. Mieleeni tuli kirjoitukseni ”Elintarvikemuseossa” muutaman vuoden takaa. Tällä kertaa ruoka ei ollut anopin säästämää vuosikertatavaraa, mutta pakkaus oli. Kyseessä oli Jalostajan uusvanha lanseeraus, jossa rokkaan puhallettiin mielenkiintoa lanseeraamalla retropakkaus vuosikymmenten takaa. Pöperö sisällä oli samaa kuin ennenkin.
Itse syön mieluummin itse tehtyä ja vaimonkin mielestä kyseisen talon keitto ei ole purkkihernareiden parhaasta päästä. Ruoka-arvostelu jää nyt siis tekemättä.

Mutta miksi sain hernekeittoa postista? Kirjoitin viime viikolla Hesarin ruokapalstasta ja sen velvollisuudesta pysyä puolueettomana. Ruokatoimittaja Bäcksbackallekin postipoika oli moisen säilyketölkin kiikuttanut, mutta hänpä ei kirjoittanutkaan siitä mitään. Eikä olisi saanutkaan, sillä Hesarin on toimituksellisessa aineistossaan luonnollisesti pysymään mahdollisimman puolueettomana. Kaupallinen puffaaminen tuotetasolla ilman sen kummempaa syytä syö uskottavuutta valtamedialta.

Elintarvikeyritysten markkinointiosastoilla on näemmä kyllästytty lähettelemään ruokanäytteitä isojen talojen toimituksiin ja huomattu, että on toinenkin, epävirallinen tai ”viraali”, kuten ammattitermi kuuluu, kanava kuluttajien sydämiin ja sitä kautta ostoskoriin. Nimittäin internetin vapaaehtoiset sisällöntuottajat, web-päiväkirjan eli blogin pitäjät.

Jostain olen minäkin päässyt tällaiselle listalle ja siksi siis sain hernekeittoa postista. Taidan kiikuttaa purkin mökille, niin anoppi saa sitten syöttää sen joskus ensi vuosikymmenellä epäilyttävien ruokien koekaniinilleen, eli appiukolle. Minä puolestani alan opetella ranskaa. Josko kielen vaihto blogissa parantaisi lahjuksia. Samppanjasta kirjoittelisin nimittäin oikein mielelläni vaikka viikoittain!

Hyvän hernekeittoreseptin löydät muuten täältä. Sopii erinomaisesti talveen!

Rohkea rokan syö,
Perjantaikokki

Lämmin kana-feta -salaatti
AINEKSET 

– 500 g broilerin marinoimattomia paistisuikaleita
– 1 levy Patros-fetaa (n. 150 g)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– 1 punasipuli
– 15 kirsikkatomaattia
– 2 avokadoa
– 1 pieni kesäkurpitsa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä
– tilkka balsamiviinietikkaa
– pinnalle tuoretta basilikaa

VALMISTUS 

Leikkaa avocadot ”halki” seuraten veitsellä kiveä. Irrota puoliskot toisistaan ja poista kivi. Irrota hedelmäliha lusikalla. Halkaise tomaatit ja pilko muut kasvikset suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista sipuleita ja kanoja hetki pannulla oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita muut raaka-aineet uunivuokaan ja pirskottele päälle balsamicoa ja oliiviöljyä sekä mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon paistetut kanat ja sipulit. Leikkaa feta erittäin ohuiksi siivuiksi ja asettele paistoksen pinnalle.

Paista uunissa keskiosassa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä ja juusto sulanut.

Herkullista talviviikonloppua!