Simppu soikoon

On melkein se ja sama, koska verkot laskee. Aina tulee simppu tai pari. Pahimmillaan parikymmentä, joiden ansiosta tekee mieli haudata verkot tantereeseen ja vaihtaa lajia.

Kala on ruma kaikilla minun mittareillani mitattuna. Lisäksi simppuja on todella ärsyttävä poistaa verkosta, koska se näyttää alienilta, jolla kasvaa päässä hassuja sarvia. Niistä sarvista se sitten takertuu verkkoon – välillä tuntuu, että oikein kiusakseen.

Onko simput kalojen kamikaze-lentäjiä, jotka  yrittävät häätää sunnuntaikalastajat kalaystävällisempien harrastusten pariin?

Vai olenko minä ennakkoluulojeni uhri? Huhut kertovat simpun mädin herkullisuudesta ja saaristossa puhutaan maukkaasta simppukeitosta.

Otin haasteen vastaan ja huomenna selviää, miten kävi.

Näihin tunnelmiin,

Perjantaikokki

Ps. kerro kokemuksesi simppuruuista kommentoimalla tuohon alle

Jokapäiväistä leipää – Toast Skagen

”Niin, kahvit ja pullat on ysiltä, yhdeltätoista sit viimeistään saadaan taas ruokaa, kun on lounas. Nyt en muista, et oliks se buffaa vai miten, mut kuitenkin ruokaa. Kolmelta, saas nähdä siis kuinka kauan se venyy tällä kertaa, pitäis olla kahvit taas. Ja varmaan suolainen piirakka, et jaksetaan illalliseen, joka onkin sitten vasta kasilta. Vitsi, mä oon kerran vaan ollut tässä kongressissa ennen, mutta silloin siellä oli tosi hyvät ruoat! Ai että, mulla on nälkä. Siis ihan hirvee nälkä. Tuli tästä, kun luin tätä kongressiohjelmaa…”

Istuin keskiviikkona junassa matkalla Helsinkiin ja siitä Lahteen enkä saattanut olla kuulematta viiden hengen naisseurueen keskustelua. Rouvat olivat matkalla Tukholmaan kongressiin. Kongressin aihe ei minulle aivan helposti auennut – ellei se sitten käsitellyt ruokaa ja syömistä. Sen verran aktiivisesti keskustelu painottui syömiseen.

Ajatukseni kulkivat jo tulevaan viikonloppuun ja ”äijien kalareissuun”. Perheemme miehet vetäytyvät kerran vuodessa (jos vaimot vain sallivat) saariston rauhaan miesten kesken kalastamaan. Usein saan viikonlopusta kommentteja, että ”muistakaa nyt ottaa virvelit mukaan edes näön vuoksi” tai ”kyllä nuo reissut tiedetään. Että oikein kalastamaan…”.

On myönnettävä, että totuus on toisenlainen. Kalassa käydään ja sitä saadaan, mutta kyllä homma pyörii paljon ruoan ympärillä. Muutama vuosi sitten, kun reissu toteutui lokakuussa ja sattui mitä kaunein ilma, oli veneemme penkkien alle pakattu vähintään pienen yksiön keittiön verran tarvikkeita, raaka-aineita ja astioita. Lounaat ja välipalat olin esivalmistellut siten, että kanawrappien kanat saatiin nopeasti grillaamalla ja kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu. Aika gourmeeta avoveneeseen.

Ruoasta emme tingi, vaikka ”äijäporukassa” ollaankin.

Sain eilen kunnian olla puhumassa seminaarissa, jossa mm. Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihko piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron ruokatuotannon tulevaisuudesta. Kuinkakohan moni meistä itse asiassa ymmärtää, että jo parinkymmenen vuoden päästä on yhtälömme varsin mahdoton. Ihmisten määrä jatkaa kasvuaan, viljelykelpoisen alan määrä laskuaan eikä lannoitteita ja keinokastelua voida lisätä loputtomiin.

Ruoasta tulee kallista. Ja hyvästä, lähellä tuotetusta ruoasta tulee erittäin kallista!

Muutos on radikaali ja tullee muuttamaan suhtautumisemme ruokaan. En toivo aikaa, jolloin ruoka on meille vain energian lähde, mutta näin tullee varmasti joskus käymään. Kongressimatkalaisten esimerkki kertoo luontaisen suhteemme ruokaan: jokapäiväistä leipäämme odotetaan, pureskellaan ja nautitaan pääasiassa aivan muista syistä kuin vain energian vuoksi. Se on niin sanottua ruokakulttuuria.

Ps. hieman ennen Pasilaa sain selville, että sosiaalialan kongressista oli kyse.

Kalareissun Toast Skagen

Toast Skagen sopii vaikka kalaveneeseen. Rapeaksi paahdettua leipää vain mukaan ja katkaraputäytettä lusikoidaan leivän pinnalle – herkku on valmis ja helposti esivalmisteltavissa.

AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 2 kevätsipulinvartta
– kirsikkatomaattia

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi ja koristele lautanen kirsikkatomaattien paloilla ja keväsipulilla.

Siimat kireälle!

Perjantaikokki

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria – Laiska laatua tekee

Olimme eilen ehdolla Matkamessujen laatukilpailussa. Kerron kirjeen lopussa miten meille oikein kävi.

On upeaa, että laatuun ja laatukilpailuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Suomessakin. Laatuajattelulla ei meillä ole pitkää ja kunniakasta historiaa, sillä silloin kun resursseja on ollut muillekin jakaa, ei laatuun ole sen kummemmin tarvinnut kiinnittää huomiota. Asiat on hyvin voitu tehdä kahteenkin kertaan.

Jotenkin tähän katajaiseen kansaan on uponnut ajatus, että laatu maksaa ja halpa on parempaa. Miten muuten voi selittää halpahallien ja lidlien suosion rikkaassa valtiossa? Tunnen varsin varakkaita ihmisiä, jotka käyvät ostamassa halpahalleista talvivaatteita, jotka kestävät puoli talvea – eivätkä edes pidä kuivana tai lämpimänä. Miksi? Koska ne ovat niin halpoja – kuuluu usein vastaus. Mikä lienee kustannus laadukkaan ja halpahallivaatteen välillä, kun tarkastellaan vaikka viittä vuotta? Totuus lienee taas tarua ihmeellisempi ja laatu tulee pidemmän päälle halvaksi.

Hullunkurista se on, mutta huippulaadun tuottaminenkin maksaa usein vähemmän kuin sekundan pukkaaminen. Kahteen kertaan tekeminen tarkoittaa tuplakuluja ja sitä myötä kalliimpaa hintaa. Ja palvelupahanen kun on vielä siitä huono tuote, että harvemmin tarjotaan toista mahdollisuutta. Vai kuinka moni meistä palaa paikkaan, jossa palvelu meni ensimmäisellä kerralla penkin alle?

Miksi meillä sitten on niin usein aikaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta ei koskaan riittävästi aikaa, että saisi kerralla aikaiseksi hyvää? Laiskahan laatua tekee, voisi tästä päätellä. Kyse on pitkälti ajattelumallista ja tietenkin siitä kuuluisasta asenteesta. Palvelualalla täytyy päivittäin hypätä asiakkaan saappaisiin ja miettiä asiat etukäteen palveltavan näkökulmasta. Odottelen sitä päivää, että kaupan kalatiskilläkin raaka-aineita käsiteltäisiin niiden arvoa kunnioittavasti, eikä piikiteltäisi ja paiskottaisi piloille. Fileen nostaminen hellävaroin vie saman verran aikaa, kuin nopea riuhtaisu kalapiikillä, mutta lopputulos on aivan eri.

Saavutimme paikan laatukilpailun finaalissa yleisöäänestyksen voittajina. Tämän kuullessani olin ylpeä. Henkilökuntamme on ilmeisesti osannut seistä asiakkaan saappaissa ja nähdä toimintansa vieraan näkökulmasta. Asenne taitaa olla asiakkaiden mieleen!

Kiitän kaikkia äänestäneitä luottamuksesta ja henkilökuntaamme oikeasta asenteesta! Rimaa on taas nostettu – ei auta kuin jatkaa parantamista. Ja suuret onnittelut myös pääpalkinnon saaneelle Kristina Cruisesille! Oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Herrankukkaro tuli jaetulle toiselle sijalle.

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Joulun välipäivinä nautimme talvisesta, tyynestä ja kuvankauniista saaristosta. Veneemmekin moottori hyytyi, mutta se ei verkkoreissuja haitannut, sillä olihan vesi peilityyni. Saaliina saimme muutaman verkollisen simppuja, mutta myös kaksi yli nelikiloista meritaimenta. Eipä soudeltu turhaan! Juurekset taas ovat talviruokaa parhaimmillaan. Uunissa paahtamalla punajuurista tulee taivaallisen makeita.

AINEKSET

– 600g meritaimenen tai lohen fileetä
– 8 punajuurta
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 250 g tuorepinaattia (tai pakastepinaattia)
– 2 salottisipulia (tai yksi tavallinen sipuli)
– 0,5 rkl voita
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Poista pinaateista lehtiruodit. Nypi lohesta piikit. Kuori punajuuret ja lohko 6 – 8 osaan.

Laita punajuuret uunipellille, ripottele pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota se voissa. Lisää pannulle pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pannulle kerma ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kala suolalla ja grillaa tai paista kala uunissa kypsäksi. Parhaan tuloksen saat, kun kala jää aivan keskeltä vielä hitusen punertavaksi. Levitä pinnalle pinaattimuhennos ja tarjoa paahdettujen punajuurten kera.

Laadukasta viikonloppua!
Perjantaikokki

Talvikuvia saaristosta

Kun valo ja luonto näyttävät parhaimpia puoliaan, niin saattaa amatöörikuvaajallakin käydä tuuri. Tästä aukeaa Perjantaikokin talvikuvia saaristosta.

Inkivääri-soijalohta – Naisten maailma

Minulla on viisi veljeä, eikä ensimmäistäkään siskoa. Olen siis koko pienen ikäni kasvanut hyvin poikamaisessa ympäristössä. Naisten monimuotoista maailmaa olen oppinut hahmottamaan vasta vaimoni kautta. Onneksi hän on pätevä ja kärsivällinen opettaja. Nyttemmin saan oppia myös tyttäreltäni. Vaikka hän pieni onkin, niin osaa sujuvasti jo naisten tavat.

Tapahtui eräänä aamuna Perjantaikokin kotona. Olin alakerrassa noutamassa lasten vaatteita. Vaimo ja lapset suorittivat aamutoimia ylhäällä. Olen jo oppinut, että oma värisilmäni ei riitä tekemään aivan kaikkia valintoja tytölle, joten varmistan vaatevalinnat vaimoltani.

– Jos tuon Julialle pinkit housut, niin käykö keltaiset sukat?
– Ei tietenkään. Mieti nyt vähän.

– Mietin mietin! Miksi ei käy?
– Eihän ne sovi yhteen.
– Jaa. Selvä. No valkoiset sukat sitten?
– Ne käy.

– Entä jos on ne pinkit housut, niin käykö vihreä paita?
– Ai valkoiset sukat, pinkit housut ja vihreä paita?

– Niin.
– No, mietihän nyt taas…
– Eli ilmeisesti ei?
– Ei.
– Ookoo… Entä keltainen paita?
– Käy, jos tuot keltaiset sukat.

– Bingo! Eli keltaiset sukat, pinkit housut ja keltainen paita. Tuon!

Keräsin tyttären vaatteet, kun olin vihdoin selvittänyt päivän värikoodin. Pojalleni on helppo ottaa vaatteet. Kunhan hänen housut ovat polvista suunnilleen ehjät ja paidassa on auton tai helikopterin kuva, niin hän päristelee tyytyväisenä loppupäivän.

Tulin yläkertaan ja ajattelin selvinneeni päivän ensimmäisestä testistä. Olin saanut valittua vaatteista naiselle kelpaavan väripaletin. Pyysin Juliaa vaihtamaan vaatteita. Hän katsoi vaatepinoa ja ilmoitti päättäväisellä äänellä:

– Eeeeeeiiiii…. mä haluan kisumisu-paidan ja prinsessahousut! Hae iskä uusiksi!

Mitä tästä opimme?

Jokaisella naisella on oma maailmansa. Oli se sitten pieni tai iso, niin ainakin se on erilainen kuin toisella.

Tämän viikon resepti on jälleen purjehduslomamme peruja. Tätä syödessä tulee kesäinen olo.

Inkivääri-soijalohta

AINEKSET
– 500 g lohta fileenä
– 0,5 dl soijaa
– 0,5 dl riisietikkaa (valkoinen balsamicokin käy)
– 1 pieni pala tuoretta inkivääriä
– 1 rkl seesamiöljyä (ei välttämätön)
– 1 nippu kevätsipulin varsia tai purjoa

VALMISTUS
Raasta inkivääri ja sekoita soijan sekä etikan ja seesamiöljyn kanssa. Siivuta lohi ohueksi. Pirskottele kastike ja pilkotut kevätsipulin varret lohen päälle. Ripottele pinnalle halutessasi hieman suolaa. Anna maustua hetki ja nauti.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Jos olet viellä pikkujouluja vailla, niin kurkkaa täältä ideaa…

Haluatko vaikuttaa?

Adressi kalastajien ja Itämeren puolesta. Katso lisää täältä.

Ja muistakaa, että keskustelu jatkuu alla. Kommentteja, kiitos!

***

Onko ilmoittautuminen tapahtumaan ollut joskus hankalaa? Suosittele järjestäjälle Lyytiä!

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich – Pelastakaa kalastajat

Aurajoen rannassa alkoi eilen mielestäni eräs vuoden parhaista karkeloista – silakkamarkkinat. Kuljeskelemalla nyt viikonloppuna Auran rannoilla, tarjoutuu kuluttajalle harvinainen mahdollisuus saada tuottajalle kasvot. Siellä ne kasvot veneissään kauppaavat aivan itse pyytämiään, perkaamiaan ja jalostamiaan kaloja. Satunnainen kuljeskelija voi mennä kysymään vaikka luodon tarkkuudella pyyntipaikkaa tai vinkkejä kalan käsittelyyn – veikkaan, että ilman vastausta ei jää. Kaupantekijäisiksi saatat saada rupattelutuokion maailman toiseksi upeimmalla kielellä – saaristo-suomella. Omaan ostoskassiini tarttui taivaallista marinoitua ahventa. Eikä vähiten siksi, että kalastaja oli nimennyt tuotteensa veneensä mukaan ”Julian kalaksi”. Tyttäreni Julia söi puolet purkista, heti kun sen kotona sain auki.

Kehitys kalataloudessa on markkinoista huolimatta huolestuttava. Veneillä paikalle saapui tänä vuonna enää viisi kalastajaa. Rannat täyttyvät pääasiassa markkinahumua tarjoavista helppoheikeistä, jotka nekin toki ovat monelle tärkeitä ja tekevät kunniallista työtä. Vähissä ovat aidot kalastajat. Vielä1980 luvulla ammattikalastajia merialueilla oli noin 2000, nyt enää reilut 200 kalastajaa.

Saaliit ovat pienentyneet ja kalaa on entistä hankalampi löytää. Olen itse havainnut dramaattisen muutoksen omassa vapaa-ajan kalastuksessani. Vielä kolme vuotta sitten oli helppo kehua saaristomeren kalavarmuutta. Nyt myönnän reilusti, että satunnaisena virvelinheiluttajana olen puolitoista vuotta kiertänyt kaislikoita käytännössä ilman tärppiä.

Kotimaisen kalan osuus suomalaisten kulutuksessa on enää kolmannes kaikesta kalasta. Eikä suunta ole nouseva. Kalastus on tarjonnut tärkeän, usein ainoan, elinkeinon juuri ulkosaaristossa. Kalastuksen kuollessa, päättyy myös muu elämä, kun elantoa ei merestä saa.

Kalaa on, mutta kalastaja ei siihen ehdi

Ei kala merestä ole kadonnut – vielä. Sen viholliset ovat vain ajaneet kalan uusiin kohteisiin. Ja kalastuksesta on tullut kilvanjuoksua. Kumpi ehtii verkoille ensiksi – hylkeet vai kalastaja. Hylkeet viihtyvät saariston ulkolaidoilla ja kannan kasvu on ajanut kalat sisäsaaristoon. Hylkeet ovat seuranneet perässä. Totesin asian omin silmin, kun elokuussa purjehdimme viikon ristiin rastiin sisä- ja välisaaristossa. Näimme neljä hyljettä viiden päivän aikana. Ja vasta kolme vuotta sitten näin elämäni ensimmäisen hylkeen ”livenä”.

Usein mainitaan myös merimetson vaikutus kalakantaan. Merimetso kieltämättä sijaitsee ravintoketjun huipulla – kuten hyljekin. Suomessa pesii noin 25 000 lintua, jotka syövät kalaa päivässä 10 000 kilon edestä. Tämä vastaa 2,5 %:a ammattikalastajien päiväsaaliista. Noin puolet merimetson ravinnosta on särkikalaa, joten aivan selvää syy-yhteyttä kalasaaliiden heikkenemiseen on uskaliasta vetää. Tosin lintupopulaatiot ovat hyvin paikallisia ja vaikutus saattaa yhden kalastajan elämään olla dramaattinenkin. On merimetson todettu käyvän ”kokemassa verkkojakin”.

Ihminen sittenkin pahin kalastajan vihollinen?

Kalan luontaisten vihollisten vaikutus paikallisesti voi olla suuri, mutta tarkasteltaessa koko Itämerta, nousevat muut ympäristötekijät päärooliin. Meren saastuminen ja rehevöityminen on saatava kuriin, jotta kala ja kalastajat voivat saaristossamme elää. Lisäksi me ihmiset vaikutamme enemmän kuin ajattelemmekaan omilla kulutusvalinnoillamme. Ostamalla marketista muovirasiaan pakattua tilapiafileetä, tuet käytännössä monikansallisia logistiikka- ja elintarvikeyrityksiä. Ostamalla kotimaista kalaa, kilisevät eurot ainakin osittain jonkun saaren niemennokkaan – ihan aidon kalastajan kouraan.

Tee siis hyvä työ, käy silakkamarkkinoilla, suosi kotimaista kalaa (kysyntä luo tarjontaa!) ja älä likaa Itämerta.

Ps. pieni kansalaisaktivisti nosti minussa taas päätään. Perustin ”Pelastakaa kalastajat” –adressin. Jos kannat huolta samasta asiasta, ilmaise se antamalla nimesi. Lue lisää klikkaamalla tätä!


Lähteet


Turun Sanomien raportti silakkamarkkinoilta (video)

Merimetso BirdLifen sivuilla

Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tilastot

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich

Hylkeitä muistellessa kaivoin esiin kesän reissumme reseptit ja kuvat. Vielä sieltä löytyi muutama, jota en ole teille esitellyt. Tässä niistä yksi, jonka alkuperäisresepti taisi olla Antti Vahteran kirjasta.

Maa-artisokkakeitto

AINEKSET
– 500 g maa-artisokkia
– 2 dl kermaa
– 25 g voita
– 6 dl kasvislientä (tai 1 rkl kasvisfondia ja 6 dl vettä)
– 2 kpl salottisipuli
– merisuolaa ja valkopippuria

VALMISTUS

Kuori maa-artisokat ja pilko pieneksi, kuten sipulitkin. Freesaa maa-artisokat ja sipulit voissa. Lisää liemi. Keitä kunnes maa-artisokat ovat kypsiä. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja sekoita vielä uudelleen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silakkasandwich


AINEKSET
– 150 g savusilakoita
– 40 g voita
– puolikkaan sitruunan mehu
– 40 g tuorejuustoa
– kourallinen ruohosipulia
– merisuolaa ja valkopippuria
– 1 dl siirappia
– pala saaristolaisleipää

VALMISTUS
Irrota silakan lihat ruodoista. Soseuta silakat esim. sauvasekoittimella. Lisää pehmeä voi, tuorejuusto sitruunanmehu ja mausteet. Sekoita. Tarkista maku ja lisää lopuksi hienonnettu ruohosipuli.

Leikkaa leivästä viipaleita ja kostuta ne siirappivedellä. Levitä massa kahden viipaleen päälle tasaisesti ja laita massan päälle kaksi leipäviipaletta ja niiden päälle taas silakkamassaa tasaisesti. Laita päälle vielä kaksi viipaletta leipää ja nosta koko komeus kylmään odottamaan leikkausta.

Tarjoa leipä keiton kera.

Vaikutusvaltaista viikonloppua!
Muistakaahan äänestää.

Terveisin

Perjantaikokki

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia – Kun appiukko hauen nappas

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia – toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea – maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu…

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

  • 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)
  • 4 isoa porkkanaa
  • 2 kokonaista fenkolia
  • voita paistamiseen
  • tilkka oliiviöljyä
  • merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä
  • (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS
Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi – samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki