Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Pelastakaa Suomen veitset! – Ruokaisa makkaramunakas

Parturissa on aina aikaa paneutua tutkivan journalismin helmiin. Kohdallani se tarkoittaa useimmiten Tekniikan Maailman selailua, sillä juorulehtiä en kehtaa kouraani kaapata. Tavallisena miehenä yritän lähinnä hakea juttuja testeistä, joissa jokin omistamani koje tai laite olisi pärjännyt. Se on jännä luonteenpiirre ja veikkaan sitä varsin miehiseksi ominaisuudeksi. Mitä lie hyväksyntää sitä hakee omille hankinnoilleen vielä jälkikäteenkin?

Viikolla oli taas olo, että tukka rehotti ja piipahdin parturiin. Pläräsin bongaamaani tekniikka-aviisia vauhdikkaasti, sillä kuontaloni trimmaamiseen ei hirveästi varttia pidempää mene. Katse pysähtyi sivulle, jossa esiteltiin uutta pesukonetta. Keittiötarvikejutut kiinnostavat aina.
Ilo tarinasta ei ollut pitkäikäinen, sillä sen pääaihe oli, että UPO on mennyt asentamaan uuteen pesukoneeseensa erillisen keskikorin, jota se mainostaa nimenomaan teräville keittiöveitsille. Kirosin tempun mielessäni veitsivalmistajien ja -maahantuojien puolesta. Aikamoista karhunpalvelusta UPO on tekemässä Suomen kotitalouksien tärkeimmille työkaluille.

Keittiön tärkein työkalu on terävä veitsi. Hyvin harvalla kotitaloudella veitset kuitenkaan ovat terävät. Olen huomannut tämän mm. vetämilläni kokkikursseilla, joilla suurin ihmetyksenaihe on useimmiten veitsien terävyys. Laastarit kaivetaan esiin usein jo muutaman minuutin pilkkomisen jälkeen. Peruskeittäjä kun on kotona tottunut, että veitsestä ei haavaa tule ja tomaattiin pitää ensiksi pistää reikä, jonka jälkeen sitä sitten sahaillaan siivuiksi ja toivotaan, että sisus ei hirveästi tursoile pihalle. Moni valitseekin mielellään sahalaitaveitsen, koska sillä nyt ainakin sahaamalla saa tulosta aikaiseksi.

Kursseilla käytämme Heirolin edullisinta peruspuukkoa, joka maksaa ehkä puolet Fiskarsin tai jonkun muun Suomibrändipuukon hinnasta. Hinnasta terävyys ei aina ole kiinni, vaan veitsen hoidosta. Tärkein hoito-ohje on, että älä pese veistä pesukoneessa, vaan aina heti käytön jälkeen harjalla ja astianpesuaineella. Kun sen vielä muistaa kuivata keittiöpyyhkeellä ja säilyttää veitsitukissa, niin veitsi pysyy terävänä vuosia.

En ole tehnyt tieteellistä tutkimusta pesukoneen tylsyttävästä vaikutuksesta, mutta vahva empiirinen näyttö teorian tueksi löytyy. Vaakahuone-ravintolamme keittiössä veitsien tiskaaminen koneessa päättyi kuin seinään, kun yleiset veitset keittiöstä poistettiin ja joka kokilla oli omat nimikkopuukot. Jännä juttu, eikö vain? Yksi asia on kiistaton: eivät ne veitset pesukoneessa ainakaan teroitu!

Pitäkää tärkeimmistänne hellää huolta,

Perjantaikokki

Ruokaisa makkaramunakas

Munakkaat ovat loistavia lounasruokia talven hiihtopäiviin. Munakkaan täytteen voit rakentaa omien mieltymystesi mukaan ja hyödyntää vaikka edellisillan tähteitä. Makkara toimii aina!

AINEKSET

– 8-10 isoa kananmunaa
– 4-6 makkaraa (bratwurstia, nakkeja jne.)
– 2 keltasipulia
– 2 tomaattia tai yksi punainen paprika
– 1 dl kermaa
– 2 dl mozzarellaraastetta (tai esim. Oltermannia raasteena)
– 2 rkl voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipulit siivuiksi ja kuullota ne pehmeiksi miedolla lämmöllä voissa. Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja lisää kerma sekä mausteet. Pilko makkarat ja tomaatit tai paprikat pieniksi ja lisää pannulle sipulien kanssa. Paista hetki. Kaada joukkoon munamassa. Pidä levy miedolla ja siirtele munamassaa lastalla kohti keskustaa, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kuorruta munakas juustolla ja odota, että juusto sulaa. Paksu munakas kannattaa valmistaa korkeareunaisessa pannussa miedolla lämmöllä ja laittaa loppuvaiheessa vaikka kansi päälle, jotta massa kypsyy tasaisesti.

Tarjoa maukkaan leivän kera. Ja sitten taas ladulle!

Kolme pientä bruschettaa – Hyppy tuntemattomaan

Kerron pienen tarinan hetkeen tarttumisesta. Kutsuttakoon tätä vaikka spontaaniksi motivoinniksi.

Kuljeskelin Tall Ships’ Racen aikana Auran rantoja ihmismassassa kamerani kanssa ja pohdin, kuinka saisin kuvia, jotka erottuisivat niistä tuhansista muista, joita sadoilla kameroilla jokirannassa joka hetki räpsittiin. Sammakkoperspektiivi ei toiminut, sillä ihmismassat peittivät aina suurimman osan kuvattavasta kohteesta.

Olin edellisenä päivänä kuvannut veneestä harmaassa sateessa ja onnistunutkin mielestäni muutamassa otoksessa. Nyt etsin aurinkoisen päivän mestarilaukausta. Reittini vei länsirannalle, entisen Wärtsilän edustalle, jossa ylimääräinen anniskelualueemme sijaitsi. Kuin vahingossa sen keksin! Ravintolamme viereen oli parkkeerattu nostokurki, jolla halukkaita vinssattiin kuuteenkymmeneen metriin pomppimaan kumiköydellä kohti asfalttia. Mietin kahta lastani ja vaimoani ja sain tekosyyn olla itse hyppäämättä. Oli siis keksittävä jokin toinen keino päästä yläilmoihin.

Menin innolla kysymään benjipojilta, että mitä pelkkä valokuvausnosto yläilmoihin maksaisi. Outoon kysymykseen sain heti vastauksen. ”Ilmaiseksi pääset, jos joku hyppää. Mutta nyt ei ole hyppääjiä. Hanki sellainen.”

Marssin innosta epätahdissa hypähdellen anniskelutelttaamme, jossa kolme työntekijäämme laski virvoketta kansalle. ”Kuka haluaa hypätä benjin?”, huusin tiskillä. ”Minä!” vastasi salamannopeasti eräs työntekijämme, jota Johannaksi tässä kutsuttakoon. Vastaus yllätti niin Johannan itsensä kuin minutkin, sillä en ollut päässyt lauseessani edes loppuun.

”Selvä juttu, mennään!”
Siis nyt vai. Missä, miksi?”

”Tuossa rannassa ja nyt. Hyppäätkö vai et, nyt on mahdollisuus!”

”Nyt heti vai?”

”Nyt nyt! Lupasit sitä paitsi jo. Laske olut siihen, nyt mennään!”

Ja niin Johanna seurasi sydän kahtasataa rinnassa takoen. Tilanne oli absurdi. Sain idean kuvaamisesta yläilmoissa ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin olin matkalla yläilmoihin innosta ja jännityksestä tärisevän työntekijämme kanssa.

Annoin kameran laulaa, sillä nosto oli nopea. Johanna empi kolme kertaa ja pyysi lopulta tönäisyn selkäänsä. En ehtinyt paljoa suoritusta seuraamaan, sillä otin ilmakuvia minkä ehdin. Huudon kuulin. Ensiksi pelästyneen kirkaisun. Hetkeksi sain siitä huonon omantunnon, mutta seuraava onnenkiljaisu tyynnytti mieleni.

Viisi minuuttia kuvausidean saamisesta palasimme takaisin ravintolaamme. Johanna siirtyi tiskin taakse palvelemaan asiakkaita – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä lähdin takaisin kohti Vaakahuonetta ja toimistoamme purkamaan kuvia koneelle.

Vain käsien tärinä ja entistä aurinkoisempi hymy paljasti, että eräs työntekijämme oli viettänyt juuri viisiminuuttisen tykypäivän keskellä kesän suurinta massatapahtumaa.

Kolme pientä bruschettaa

Äitini vetäisi hihasta eilen Vaakahuoneen terassilla. Toive oli tavanomaisen helppo. ”Ystävättäreni tarvitsee italialaisen, helpon alkuruuan reseptin. Mutta maistuva pitää olla. Huomiseksi.” Lupasin miettiä jotain ja käskin ystävättären lukea aamulla perjantaireseptin. Varastosta löytyi onneksi poikani kaksivuotissynttäreihin tehtyjen bruschettojen kuvat ja reseptit. Näillä resepteillä tulee neljä pientä bruschettaa per laatu.

Kantarellibruschetta


AINEKSET

– 2 dl kantarelleja
– 1 kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 pilkottu sipuli
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kantarelleja pannulla oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Lisää hieman öljyä ja pilkottu sipuli. Laske lämpöä ja kuullota sipuli. Lisää lopuksi persilja ja mausteet.

Kesäkurpitsabruschetta

AINEKSET
– kolme siivua kesäkurpitsaa
– kourallinen pilkottua tuoretta minttua
– kourallinen pilkottua lehtipersiljaa
– 1 rkl valkoista balsamicoetikkaa
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paahda kesäkurpitsasiivuja grillissä tai pannulla hetki. Pilko ja lisää joukkoon minttu, lehtipersilja, balsamico ja muut mausteet.

Tomaatti-basilika -bruschetta


AINEKSET

– 15 kirsikkatomaattia
– kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja basilikanlehdet siivuiksi. Sekoita kaikki keskenään oliiviöljyn, suolan ja pippurin kera.

LISÄKSI TARVITSET

– 12 siivua maalaisleipää
– 1 valkosipulinkynsi

Paahda lopuksi leivät grillissä, pannulla tai uunissa. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero kynttä paahdettujen leipien pintaan. Ripottele pinnalle oliiviöljyä ja asettele täytteet päälle. Tarjoa heti.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Joulu keskellä kesää

Pakko on paras motivaattori ja dead line on luovuuden lähde. Oma bloginikin valmistuu aina täysin ajoissa, tosin viime tingassa, torstai-illalla tai yöllä.

Luonteeni heikkouden vuoksi pikemminkin sovellan kiireessä kuin suunnittelen tarkkaan etukäteen. Työ on tosin pakottanut entistä enemmän tuohon jälkimmäiseen toimintamalliin. Muut kun eivät aina halua viettää viimeistä yötä luovuuden lähteillä.

Kerrankin olen toiminut järkevästi ja olen masinoinut Turun historian suurimman (ellei satunnaisia kaupungin palamisia lasketa) tapahtuman organisoinnin ravintoloissamme hyvissä ajoin etukäteen. Kyse on tietenkin ensi viikolla alkavasta Tall Ships’ Race -tapahtumasta. Yli 120 laivaa ja 3000 miehistön jäsentä pakataan Auran rannoille. Heitä tervehtimään saapunee reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Ja meidän ravintolamme sijaitsee keskellä tätä tapahtumaa! Se on kuulkaas kesäravintoloitsijan joulu ensi viikolla!

Olemme trimmanneet koneistoa pari kuukautta ja viimeistään tiistaina kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti tiedän, että oikeasti mitään ei tapahdu ilman sitä viimetinkaa. En ole jännittäjätyyppiä, mutta perhosia on ollut vatsassa jo pidempään tapahtuman onnistumisen takia. Pelissä on niin paljon. Tärkeintä on tietenkin vieraidemme viihtyvyys. Megatapahtumassa ei ole aina helppo taata hyvää palvelua – kuten kaikki festareilla vierailleet tietävät. On liian helppoa todeta, että ”kyllä ihmiset ymmärtävät” ja antaa vieraiden tyytyä jonoihin ja lötköihin ranskalaisiin. Emme usko siihen ja siksi otimmekin tavoitteeksemme olla megatapahtumassa nopeampi, parempi ja maistuvampi ravintola kuin tavallisesti. Muutamme kaiken, jotta onnistumme. Ei ole helppo temppu, mutta viimeistään ensi perjantaina tiedämme, miten meidän kävi.

Joulua odotellessa…

Hedelmäinen mörkösalaatti

Salaatin voit syödä sellaisenaan, mutta parhaimmillaan se on pari viikkoa sitten julkaisemani merellisen grillivartaan seurassa. Mörkösalaatti lienee Turun torin johtotähden, Sorrin puutarhan, oma risteytys, mutta senkin voi korvata muilla salaateilla.

Grillivartaan reseptin löydät täältä

AINEKSET
– 1 kerä mörkösalaattia (tai esim. ½ kerää lollorossoa ja ½ kerää keräsalaattia)
– 2 kypsää avocadoa
– 20 kpl kirsikkatomaatteja
– 1 kypsä mango
– tilkka oliiviöljyä ja balsamico-etikkaa
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Salaatin valmistus on varsin simppeliä. Pese salaatti kylmällä vedellä ja valuta tai kuivaa salaattilingossa. Nypi suupalan kokoisiksi paloiksi. Halkaise avocadot ja poista kivet. Irrota avocadon liha kuorista lusikalla ja pilko liha suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori mango ja leikkaa hedelmäliha syötäviksi paloiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta oliiviöljyllä, balsamicolla ja viimeistele maku rouhimalla pippuria ja ripottelemalla Maldon-suolaa pinnalle. Mielestäni hyvä salaatti ei juuri muuta kastiketta kaipaa kuin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokki

Carling Family –videoita netissä

Upea perhe piipahti meillä kylässä ja veti shown, jolla jaksaa talven yli. Kuvasin ja latasin parhaita paloja nettiin. Katso vaikka kuinka Gunhild Carling soittaa kolmea trumpettia samaan aikaan! Katso videot täältä.

Gazpacho – Keskikesän aatoksia

Nyt pitäisi olla sesonkiravintoloitsijan joulu. Ihmisiä tupa pullollaan ja kaikilla iloinen mieli – eikös juu? Sen sijaan torstai-illalla oli orkesterissamme enemmän soittajia kuin terassilla asiakkaita. Tuuli huitelee tätä kirjoittaessa myrskylukemilla ja sade vihmoo ikkunaan. Kuka tämän tilasi? Onneksi sentään katos ja lämmitys pelastavat sen mitä pelastettavissa on.

Sesonkiyrittäjät ovat säiden armoilla – kuten maanviljelijät ikään. Erotuksena tosin on se, että satokorvauksia emme saa, vaikka myrsky lakoaa potentiaaliset asiakkaat kotisohville.

Olisi helppo kasata tummat pilvet myös omaan tunnelmaan. Taistelen kuitenkin vastaan viimeiseen saakka, vaikka pitkän, kylmän talven kannalta arvokkaita euroja poikineen valuu sadeveden myötä viemäriin.

Onneksi tunnelmaa paransi valoisaan tulevaisuuteen katsova Tall Ships’ Race -palaverimme tänään. Luvassa on Turun historian suurin tapahtuma – ja ravintolamme on paraatipaikalla. Meillä on vallan upea tilaisuus viihdyttää tuhansia turkulaisia ja heidän vieraitaan. Hiomme koneistomme kuntoon, jotta mahdollisimman moni vieras haluaa tulla toistekin Turkuun.

Kuulin kerran erään pitkäaikaisen ravintolayrittäjän haastattelusta, jossa häneltä kysyttiin mitä hän on vuosikymmenien yrittäjäuran aikana oppinut. Vastaus oli lyhyt: ”Olen oppinut yhden asian. Säästä on turha valittaa.”

Näillä eväillä eteenpäin!

Kesäinen gazpacho

Kylmä tomaattikeitto piristää helteellä kuin heinäkuinen myrsky.

AINEKSET

– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– nippu lehtipersiljaa
– 4 siivua paahtoleipää pieninä kuutioina
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS

Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Paahda leipäkuutioita oliiviöljyssä hetki. Pilko lehtipersilja. Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle leipäkuutiot, tilkka oliiviöljyä ja pilkottu lehtipersilja.

Vaihtelevaa viikonloppua – säistä välittämättä

Perjantaikokki

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata – Lapsuuden talvet, keväät, kesät ja syksyt

Kaikkihan me tiedämme, kuinka ennen oli paremmin. Talvisin lunta riitti ikkunanpokiin saakka etelässäkin neljä kuukautta. Sukset olivat puuta eivätkä luistaneet, koska aina oli niin kova pakkanen, mutta silti hiihdettiin yöt päivät. Keväät olivat raikkaan vihreitä ja täynnä linnunlaulua. Kesät olivat puolestaan kuumia, pitkiä ja kaikki viettivät ne mummolan pullantuoksuisessa ympäristössä itse tehtyä marjamehua juoden. Syksyn ruskakin oli jotenkin värikkäämpi ja pidempi kuin nyt.

Toista on nykyään. Vai onko? Kulunut talvi ja alkanut kevät ovat olleet upeita täällä etelässäkin. Herrankukkaron rannassa napakelkka pyöri talvella monta viikkoa. Lapsemme oppivat hiihtämään ja pulkatkin kulkivat sutjakasti päivittäin. Nyt saapunut kevät taas näyttää parhaita puoliaan. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta leskenlehtien puskiessa roudasta vapautuneesta maasta tarmokkaasti kohti korkeuksia. Grilli- ja puutarharuokailukauden aloitimme jo pääsiäissunnuntaina tuulettomalla ja lämpimällä takapihallamme. Mitä sitä voi enää pyytää? No ehkä tietenkin sen, että tuleva kesäkin olisi kuin lapsuudessa…

Yksi varma kesän saapumisen merkki itselleni on elämän vilkastuminen Aurajokirannassa. Maisema muuttuu kuin taikaiskusta, kun aurinko alkaa lämmittää. Meillä on täysi tohina päällä Vaakahuoneellakin. Terassikalusteita puunataan, ruokalistoja viimeistellään ja henkilökuntaa koulutetaan. Avajaisiin on enää 13 päivää! Höyrylaivan kattilaan kaadetaan kohta 10 000 litraa vettä ja aletaan lämmitellä sitä tuon nostalgisen laivan kulkuvoimaksi. On siinä keittämistä.

Jälleen se talvi meni – ja nopeammin kuin syksyllä kuvitteli! Salakavalia ovat nämä vuodenajat – mutta onneksi kuitenkin vielä yhtä upeita kuin lapsuudessa. Muista ottaa aikaa niistä nauttimiseen! Omasta ajasta ne lapsuuden kesät niin upeiksi muodostuivat. Satoi sitä silloinkin, mutta silloin laitettiin saappaat jalkaan ja otettiin pihalla ilo irti lätäköistä.

Kohta tavataan, Aurajokirannassa tai s/s Ukkopekalla!

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata

AINEKSET

– 600 g lohifileetä
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
Gremolata
– 1 raastettu sitruunan kuori
– 2 valkosipulinkynttä
– kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 rkl pieniä kapriksia
– 2 pientä salottisipulia
– 50 g voita

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista muusi. Keitä kuoritut ja neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa.

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Paista voissa nahkapuoli alaspäin lähes kypsäksi ja käännä hetkeksi. Näin saat rapean nahan. Hyvän lohen voi jättää sisältä aavistuksen roseeksi.

Gremolata
Pilko sipuli ohuiksi siivuiksi. Sulata voi ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä. Sipuleiden pehmennettyä, lisää joukkoon pilkottu valkosipuli, persilja ja kaprikset. Lisää lopuksi raastettu sitruunan kuori ja tarjoa kuumana kalan kera.

Valkoviiniä kalalle

Söimme tätä herkkua toisena pääsiäispäivänä upeassa kevätaurinkoisessa kelissä. Viiniksi oli pakko valita Pasquan chardonnay. Pasqua on italiaa ja tarkoittaa pääsiäistä. Kepeydessään se kilpaili vaimoni hurmaavan hymyn ja keväisen auringon paisteen kanssa. Tästä päivällisestä jäi kaunis muisto.

Viinille hintaa kertyy alle seitsemän euroa ja pidänkin sitä erinomaisena hinta – laatu –suhteeltaan.

Lisätiedot viinistä löydät Alkon sivuilta.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Kirkas madekeitto – Uutta kesää tekemässä

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki