Parempi kinkkukiusaus – Vauvakuumetta

Vietimme vuodenvaihdetta vastikään avioon astuneen ystäväpariskuntamme luona Helsingin kantakaupungissa. Kutsuttakoon heitä vaikka Herra ja Rouva Hooksi, ettei henkilöllisyys selviä. Olimme siis yökylässä Herra ja Rouva Hoon luona, joten matkasänkyjä, kasseja, leluja ja muuta tuiki tärkeää tavaraa oli mukana autolastillinen. Ystävillämme ei vielä lapsia ole siunaantunut, joten vierailumme oli heille vuorokauden mittainen kurkistus lapsiperheen elämään.

Uudenvuodenpäivän aamuna nautimme perin rauhallista brunssia. Pöytäliinat likaantuivat, ottimia noukittiin lattialta tiuhaan, poika päristeli leikkiautollaan pillahtaen tasaiseen tahtiin itkuun, kun ääni autosta loppui ja tyttö veti omaa vauhdikasta aamushowtaan. Siis perin tavallinen aamu meille.

Ystäviemme ilmeistä päättelin, että he olivat kuvitelleet lapsiperheiden pyhäaamut varsin erilaisiksi. Kuvitelmat siitä, että lasten kanssa voi viettää seesteisen rauhallisia aamuja, siemailla lattea, lukea Hesaria ja ihastella pyhäpuvuissaan kiltisti istuvia perheen vesoja karisivat tehokkaan shokkihoidon ansiosta. Menoa ja meininkiä riitti.

Kesken hulinan heitin vitsinä, että olemme itse asiassa iskupartio Kansallisesta Syntyvyydensäännöstelyliitosta, KSL:sta ja kierrämme tällä neljän hengen kokoonpanolla yökylässä vastanaineiden lapsettomien pariskuntien luona jakamassa realistista käsitystä oikeasta perhe-elämästä ja annamme halutessa myös ehkäisyvalistusta. Meidät voisi tilata kylään, mikäli parisuhteessa vallitsee epätasaisesti jakautunut vauvakuume ja skeptisempi osapuoli haluaa osoittaa kouriintuntuvasti vauvakuumeen vaikutuksesta hourailevalle siipalleen, että eiköhän vielä pieni harkinta-aika olisi sittenkin paikallaan.

Innostuimme Herra Hoon kanssa kehittelemään ajatuksesta liiketoimintaa. Konseptimme olisi seuraava: perustettavan nettipalvelun kautta lapsiperheet, joilla on pieniä, sopivan äänekkäässä ja sotkevassa iässä olevia lapsia (siis käytännössä kaikki 0-18 vuotiaat, kotona asuvat käyvät), voisivat ilmoittautua halukkaiksi yökyläilijöiksi, saada vaivanpalkaksi vuorokauden mittaisen miniloman, ruokailut ilman laittamisen vaivaa ja mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin eripuolilla Suomea. Lapsia harkitsevat pariskunnat voisivat puolestaan hakea palvelusta kriteerinsä täyttäviä lapsiperheitä, kutsua heidät yökylään ja saisivat näin kosketuksen elämään perheellisenä kuitenkaan joutumatta saman tien sitoutumaan urakkaan loppuiäkseen. Onnistunut vierailu sitten joko vahvistaa lapsettoman pariskunnan vauvakuumetta molemmilla tai vaihtoehtoisesti pyyhkäisee romanttiset haihattelut kauas tulevaisuuteen.

Keksimme jo nettisivuillekin osoitteen: http://www.vauvakuume.fi, mutta veikkasimme sen olevan varattu.

Kotimatkalla lapset nukkuivat ja vaimo ajoi, joten päätin tarkistaa nettiosoitteen statuksen. Kännykän nettiselaimella sain nopeasti selville, että osoite on vapautunut vapaille markkinoille 29.12.2008 – siis vain kolme päivää ennen ideamme syntymistä! Kohtaloako?

Otin yksintein puhelun Helsingin kantakaupungin asuntoon, josta olimme hetki sitten poistuneet. Rouva Hoo vastasi Herra Hoon puhelimeen. Ääni oli väsynyt, mutta onnellinen. Pyysin välittämään tiedon herralle, että haluamamme nettisivuosoite on vapaana – että laitammeko palvelua pystyyn?

Rouva Hoo vastasi, että palataan asiaan myöhemmin. He toipuvat kuluneesta vuorokaudesta sohvalla maaten ja katsomalla ”Karvakuonot merellä” –lastenohjelmaa. Se on heille sopivan rauhallista toimintaa juuri nyt…

Jäi arvailujen varaan, mikä oli vierailumme lopputulos ja vaikutus. Sen tiedän, että tehokas se ainakin oli. Herra Hoon aamuinen ilme oli sen verran vaikuttava.

Ps. mikäli jollain on liikeideoista pulaa, niin tämän yllä olevan saa ottaa vapaaseen käyttöön. Ehkä siitä tulee seuraava internetmaailman menestystarina. Tai ehkä ei.

Astetta parempi kinkkukiusaus

Tämä on joulunjälkeistä perheruokaa parhaimmillaan. Ainakin meillä pakkanen on pullollaan kinkunjämiä, jotka soveltuvat tähän erinomaisesti. Ruoan kruunaa sekaan raastettu joulun ylijäämäjuusto. Voit käyttää pecorinoa, kuten tässä, mutta hyvin soveltuvat myös parmesaani, edam tai vaikka mozzarella. Pääasia on, että sekoitat juustoa myös kiusauksen joukkoon – ei ainoastaan päälle.

AINEKSET
– 8 rosamunda-perunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
– 300 g joulukinkunjämiä
– 4 porkkanaa
– 2 dl kermaa
– 6 isoa salottisipulia
– 150 g pecorino-juustoa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Siivuta perunat, porkkanat, sipulit ja kinkku monitoimikoneessa. Raasta juusto ja jätä siitä 1/3 ripoteltavaksi pinnalle. Sekoita ainekset keskenään uunivuoassa, mausta suolalla ja pippurilla, kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista 150 asteisessa uunissa tunnin verran. Mikäli pinta tummuu liian aikaisin, niin peitä foliolla. Tärkeää on, että perunat kypsyvät kunnolla ja imevät kerman itseensä.

Herkullista vuotta 2009!

Perjantaikokki

Lihapulla-pecorinopastavuoka – Pullat pannaan?

Perjantaikokki sotkeutui kuluneen viikon aikana kolmesti keskustelemaan kasvatuskulttuurista ja eroista kulttuurissa sekä sukupolvien välillä että alueellisestikin.

Keskusteluiden perusteella oli pakko pysähtyä ja kysyä, että mihin tätä maailmaa oikein ollaan viemässä!

Itse olen maatalon kasvatti ja aloittanut koulutieni maalaispitäjän kyläkoulussa. Siellä keittiössä ruokaa teki ihan aito, elävä emäntä – oman parhaan taitonsa mukaan. Joka syksy järjestettiin ruskaretki, jolloin joka lapsella oli marjapoimuri kourassa. Retken saalis säilöttiin koulun pakkaseen ja marjoja syötiin talven aikana eri muodoissa. Oli upea tunne syödä lapsena koulussa itse poimituista marjoista tehtyä marjapiirakkaa!

Kun tuli synttäreiden aika, kutsuttiin juhliin aina koko luokka ja kouluun tuotiin äidin leipomia pullia ja kasa karkkia. Olihan jollain juhlapäivä.

Kuulin, kuinka eräässä kauniaislaisessa päiväkodissa on luovuttu läheisen pururadan maastoon suuntautuneista metsäretkistä pienen, mutta erittäin huolestuneen vanhempainjoukon vaatimuksesta. He pitävät retkeä liian vaarallisena, sillä saattavathan lapset huomaamattaan laittaa suuhunsa vaikka myrkkysieniä. Eikä sen metsän turvallisuudestakaan ole varmuutta.

Itse teimme vuosi sitten suuren virheen, kun nuorina, ylpeinä vanhempina pakkasimme esikoisemme päiväkotireppuun syntymäpäivänä pussillisen suklaakarkkeja. ”Muista sitten antaa karkkeja kaikille.” – evästimme pienen tyttäremme. Saimme kuulla aiheesta vielä puoli vuotta myöhemmin vanhempainillassa, sillä karkkien tarjoaminen oli asettanut lapset eriarvoiseen asemaan. Kaikki kun eivät saa syödä karkkia. Karkkeja kieltävää sääntöä ei päiväkodissa silloin ollut – mutta nyt on. Emmepä enää näin pahasti kasvatustyössämme erehdy, koska karkkien tuominen on nyt oikein yhteisesti sopien kielletty.

Kauniaislainen ystävämme puolestaan tiesi karkkikiellon voimassaolon päiväkodissaan ja ajatteli leipovansa pojan syntymäpäivien kunniaksi kaikille päiväkodin lapsille. Vastaleivottuja pullia ei päiväkodissa koskaan tarjottu, sillä ”kodin hygieniatasosta ja pullien sisällöstä ei voi mennä takuuseen. Pullat pitäisi olla kaupan avaamattomassa paketissa tuoteselostuksineen.”

Voi taivaan vallat! Pullat pitää siis pakata suojakaasuun ja lisätä kourallinen E- ja säilöntäaineita, jotta ne ovat riittävän turvallisia ja terveellisiä lapsillemme. Ja paras keino opettaa lapset välttämään myrkkysieniä, on olla viemättä heitä sinne vaaralliseen metsään.

Toivon tosissani ammatikseen lapsiamme kasvattaville työn raskaan raatajille rutkasti näkemystä ja selkärankaa. Pitäkää maalaisjärki mukana ja kasvattakaa myös vanhempia. En usko, että metsää pelkäävä ja e-aineilla kyllästetty sukupolvi lienee kenenkään tavoitteena, mutta jos säännöt laaditaan aina sen tiukimman näkemyksen mukaan, niin hyvää vauhtia olemme kohti tuota kyseenalaista tavoitetta menossa.

Maalaisjärjen puolesta – nykymenoo niimpalkauhiast ihmetelle.

Perjantaikokki

Ps. jos sinulla on vastaavia kokemuksia tai eriävää mielipidettä, niin keskustelua voi jatkaa kommentoimalla blogiani (sivun alareunassa: ”Lähetä kommentti”

Lihapulla-pecorinopastavuoka

Näissä pullissa ei e-aineita pahemmin ole. Ja hyviäkin ne ovat – vaimon tekeminä tietenkin.

AINEKSET
– 400 g nauta-sika –jauhelihaa
– 1 valkosipulinkynsi raastettuna
– 1 muna
– ½ dl korppujauhoja
– 2 rkl rypsiöljyä
– 2 dl kirsikkatomaatteja puolitettuina
– 400 g simpukkapastaa
– 1 dl vettä
– 2 dl kermaa
– ½ rkl vasikanfondia
– 1 tl soijaa
– ½ dl pecorinojuustoa raastettuna
– kourallinen basilikanlehtiä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita jauhelihasta, valkosipulista, munasta ja korppujauhoista lihapullataikina. Mausta suolalla ja pippurilla. Muotoile taikinasta pieniä lihapullia ja paista hetki rypsiöljyssä. Siirrä pullat syrjään ja lisää pannulle vesi, kerma, fondi ja soija. Keitä puoleen.

Keitä pastat al dente. Kaada pastat, lihapullat ja liemi pannulta uunivuokaan. Sekoita joukkoon tomaatit. Ripottele pinnalle pecorino ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta rusehtaa.

Ota uunista ja sirottele pinnalle revittyä basilikaa.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Myy lippuja tapahtumaan helposti netissä. Tutustu!

Hästön leivät ja Parmakinkkupaistos – Lähiruokaa saaristosta

Perjantaikokki on jo kolmena vuotena pestautunut muonavastaavaksi vaimon perheen purjehdusviikolle. Ruokapalkka, mutta maisemat vaihtuvat 🙂 Viikko on haastava, sillä lauantaiaamuna pitää marssia kauppaan ja kerätä raaka-aineet lähes koko viikoksi. Lisäksi raaka-aineista pitäisi tehdä ruokaa purjeveneen keittiössä (siis pienissä tiloissa) 6 – 8 vaativalle herkkusuulle. Toistaiseksi olen onnistunut, sillä nuo herkkusuut osallistuvat innokkaasti myös ruuan valmistukseen.

Ikävää tässä purjehduksen muonituksessa on, että tuoreiden raaka-aineiden saantiin ei saaristossa voi luottaa laisinkaan. Voisi kuvitella, että Turun keskustasta ei tarvitse muuta kauppakasseihin pakata kuin kuiva-aineet ja ostaa sitten kalat, lihat, perunat ja porkkanat matkalta. Mutta toinen on todellisuus. Kolme päivää seilattuamme oli pakko purjehtia Hangon Origoon syömään saaristolaispöytää, sillä kalaa ei saanut mistään muualta. Ei savustettuna tai loimutettuna – tuoreesta puhumattakaan. Oli kyllä oivallinen saaristolaispöytä, mutta tavallaan sitä toivoisi, että edes tuoretta kalaa saisi suoraan kalastajilta. Sehän on vähän sama kuin menisi Parmaan Italiaan eikä löytäisi mistään ilmakuivattua kinkkua. Onko kyse pelkästään kannattamattomuudesta vai osittain myös kunnianhimottomuudesta? Saatan sohaista ampiaispesää, mutta saako tuet helpommin muualta kuin kalastamalla? Vai onko se pakastesei sitä mitä Suomi syö ja kuluttaja vaatii?

Hästön leivät ja Parmakinkkupaistos
Oli ihan pakko tehdä sitä parmakinkkua veneessä, koska kalaa ei saanut ja veneeseen lastattavien raaka-aineiden tulee säilyä hyvin. Nämä säilyvät, varsinkin jos ostat kylmäsavulohen vakuumissa. Nimi leiville tulee Hangon itäpuolella olevan saaren nimestä, sillä leivät syntyivät sen suojaisassa poukamassa eilen torstaina.

AINEKSET
– neljä isoa siivua saaristolaisleipää
– 150 g kylmäsavulohta
– 0,5 purkkia kermaviiliä
– paketti Aurajuustoa
– pieni punasipuli renkaina
– muutama retiisi koristeeksi
– neljä salaatinlehteä koristeeksi
– mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Murenna Aurajuusto kermaviilin joukkoon. Laita leivälle kermaviilitahnaa, lohta, salaatinlehti, retiisit ja punasipuli. Rouhi pinnalle pippuria myllystä. Valmis.

Kesäkurpitsa-parmakinkkupaistos
AINEKSET
– kaksi pientä kesäkurpitsaa
– 100 g Parmakinkkua siivuina
– kolme tomaattia
– 1 dl kirveliä pilkottuna
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 1 dl pecorinoa tai parmesaania raastettuna

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta n. 10 sekunniksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori.). Koverra siemenet kuppiin. Leikkaa malto kuutioiksi. Valuta siemenet ja ota mehu talteen.

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Paista kinkkusiivuja hetki kuumalla pannulla. Kokoa ruoka pieneen uunivuokaan kuten lasagne. Ensiksi kurpitsaa, sitten kinkkua, taas kurpitsaa jne. Lopuksi päälle tomaatinliha. Sekoita tomaattimehu oliiviöljyyn ja kaada kurpitsojen päälle. Raasta pinnalle juusto ja paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele kirvelillä ja pippurilla.

Herkuttele

Perjantaikokin jälkiruokavinkki
Kuten näette, on ruokamme veneessä kovin rustiikkia ja yksinkertaista 🙂 Stockalta kasseja lähti viikon purjehdukselle 12 ja torilta lisäksi neljä. Elämäntapa sekin on, vaikka välillä valmisruokakeitto tuntuu houkuttelevan helpolta vaihtoehdolta. Mutta jos oikein helpon jälkkärin haluat, niin kokoa seuraavanlainen suklaaburgeri. Laita kahden kaurakeksin väliin pala ohutta tummaa suklaata. Valmis. Juomaksi sopii kahvi ja VSOP -konjakki. Mutta silloin kannattaa paatti olla jo tukevasti ankkurissa 🙂

Myötätuulta ja ensi viikkoon!

Perjantaikokki