Kolme vuotta sitten asuimme Kaarinassa, Kauselassa. Rivitaloja ja omakotitaloja oli alueella sikin sokin ja alueen laidalla oli leikkipuisto. Puistossa oli pari keinua, kiikkulauta, hiekkalaatikko, kumpu mäenlaskua varten ja kiipeilyteline.
Olimme siellä lasten kanssa usein. Minäkin, iso mies, kiipeilin ja keinuin, koska lapset käskivät. Se oli kivaa.
Sitten muutimme pois ja kuulimme, että eräänä aamuna puisto oli purettu. Siitä oli yhdessä yössä tullut vaarallinen. Se ei täyttänyt enää EU-normeja. Uuden rakentamisesta ei ollut tietoa, mutta pari viikkoa sitten minun painoni tukevasti kantaneet keinut ja telineet olivat hetkessä muuttuneet laittomiksi ja ne oli välittömästi purettava.
Monella lapsella pääsi varmasti iso itku, kun tuttu puisto jyrättiin matalaksi. No, normit on normit ja noudatettavahan niitä on. Mitä siitä, että puistossa ei ollut kai koskaan tapahtunut mitään pikkuruhjeita vakavampaa? Riski oli pykälien mukaan olemassa ja kukas sitten vastaa, kun normittomassa puistossa leikitään. Puretaan pois!
Kaksi viikkoa sitten olimme Bormiossa, Italiassa, joka on muuten myös EU:n jäsen. Siellä elämää ja virkamiehiä sääntelevät samat EU-tason pykälät kuin pohjoisen kanssaveljiä. Hotellimme vieressä oli leikkipuisto. Siellä oli kaikenlaisia kiipeilytelineitä, verkkoja, vaijeriliukua ja keinuja. Lapsemme leikkivät siinäkin puistossa innoissaan.
Italialainen, vaarallinen ja normiton leikkipuisto
Itse jouduin kuitenkin käymään kovaa sisäistä kamppailua. Kysyin itseltäni, saako ulkomailla rikkoa lakia? Sitähän me teimme, sillä puisto ei täyttänyt ensimmäistäkään EU-normia. Kuten tiedetään (http://yle.fi/uutiset/keinulaudasta_pitaa_olla_maahan_38_senttimetria/6072981), keinulaudasta tulee olla maahan 38 senttiä. Ellei ole, on asiaan puututtava. Kuvassa mittatikkuina toimivat vaimoni jalat ovat muuten reilusti yli 40cm pitkiä.
Joko keinu on korkeammalla kuin 38cm tai vaimoni on n. 90cm pitkä.
Tutkin myös maata tarkemmin. Keinun alla pitäisi EU-pykälien mukaan olla 2-8 millimetristä turvahiekkaa. Ellei ole, on asia korjattava tai jyrättävä puisto maan tasalle. Yllä olevasta kuvasta paksuillakin pullonpohjilla varustettu virkamies erottaa selvästi, kuinka maa-aines on aivan tavallista soraa. Maassa lojui myös täysin pykälistä piittaamatta kymmenittäin yli sentin halkaisijaltaan olevia normittamattomia italialaiskiviä.
Pahaksi onnekseni en voinut tarkistaa ketjun lenkkien halkaisijaa (se saisi olla maksimissaan 8,6 mm), sillä olin unohtanut pykälänviilaustyökalupakkini hotellihuoneeseen. Kannan aina vähintään viivoitinta mukanani, kun menemme lasten kanssa ulkomailla leikkipuistoon. Sillä on näppärä tarkistaa normit ja dokumentoida puiston turvallisuus.
Vaijeriliu’un lähtöpaikka
Vaijeriliuku oli luku sinänsä. Se meni lujaa ja laskijoiden ilmeistä päätellen se oli todella kivaa. En voinut käsittää iloa, sillä vaijeriliukuun lähdettiin tavallisen pirttikalustopöydän päältä. Ilmeisesti alkuperäinen teline oli joskus hajonnut ja paikalle oli innovatiivisesti kannettu puiston pöytä. Sinänsä se oli näppärä, sillä se oli tukeva, lapset pääsivät kiipeämään ensiksi penkille ja sitten pöydälle. Pöytälevylle mahtui vuoroaan odottamaan useampi lapsi kerrallaan. Olkoonkin kätevä, tukeva ja kiva, mutta ei se taatusti ollut EU-normit täyttävä.
Muista kiipeilytelineistä en viitsi edes raportoida. Olivat ne niin luovia, ettei niitä varten varmastikaan oltu vielä ehditty laatimaan riittävästi pykäliä.
Onneksi Suomessa sinun ja minun turvallisuuteen suhtaudutaan asian vaatimalla vakavuudella. Emme voi olettaa, että esimerkiksi isäksi tai äidiksi päätyneen henkilön suojeluvaisto riittäisi missään tilanteessa määrittämään, onko jossain turvallista leikkiä vai ei.
Olen viime aikoina seurannut ilolla, kuinka kotimaani on mallivaltio ja tekee kaikkensa kansalaistensa turvallisen elämän puolesta. Varsinaista riemua koin, kun luin Rauman maauimalasta, jossa poistettiin portaat 7,5 metrin hyppylavalle. Ei, allas ei ole vuosien saatossa madaltunut, mutta ilmeisesti vuosien saatossa ihmisen yhä enemmän hyljemäiseksi muuttunut ruumiinrakenne johtaa hänet vauhdikkaammin kohti pohjaa ja täten tänään 7,5 metristä hyppäävä henkilö on huomattavasti suuremmassa vaarassa kuin ennen EU-aikaa. Aiemmin 4,6 metriä syvä allas oli riittävä, nyt vaaditaan viisi metriä.
Olemme nyt asuneet melkein kolme vuotta EU-pykälien ulottumattomissa olevassa Sveitsissä. Huoleni lasteni turvallisuudesta täällä on ollut koko ajan raastava, sillä täällä on mm. autonrengaskeinut sallittuja. EU:ssa ne on kielletty ilmeisesti siksi että jos siinä autonrenkaalla istuisi alasti esim. elämänsä ensimmäiset kolmekymmentä vuotta putkeen, tulisi renkaasta haitallisia kemikaaleja kehoon. Muutamme onneksi kuukauden päästä takaisin Suomeen ja ehdottoman turvallisin mielin. Aivot saa jättää EU-rajalle narikkaan. Sen jälkeen meistä huolehtivat normit.
Petri Hollmén
Ps. Näin Juhannuksen alla hämmästelen aina, miksi ei hukkumista vain yksinkertaisesti säädettäisi EU-tasolla laittomaksi?
Perjantaikokin blogi 
Hyvä kirjoitus. Turvallistajien lisäksi kitisijöiden olisi hyvä käydä välillä katsomassa, millaista muualla on. Kotona Jyväskylässä valitetaan, kuinka epäonnistunut uusi valtatien levyinen pyörätie on, siinä kun on mutkia ja ties mitä muuta ikävää. Täällä Ranskanmaalla pyörätiet ovat kapeita ja usein mutkaisia, ennen tien ylityksiä ranskis on rakentanut ties mitä porttivirityksiä, joiden kohdalla on lähes pakko irrottaa ainakin toinen jalka polkimesta. Enkä ole kuullut yhdenkään paikallisen vinkuvan järjestelyistä.
Miten linkittämäsi kirjoitus mitenkään liittyy tämän blogikirjoituksen aiheeseen?
Tässä blogikirjoituksessa päivitellään, miten pilkuntarkasti, ja ajoittain järjenvastaisesti, Suomessa normeja noudatetaan. Linkitetyssä blogikirjoituksessa eritellään, mitä käytännön ongelmia syntyy, kun ei mietitä, mitä ollaan tekemässä.
Vai pitäisikö polkupyöräilijöiden olla nöyränä hattu ojossa kiittämässä, että jotain vähän pyörätien tapaista roiskaistiin, vaikka nyt ei ihan niin priimaa tullutkaan, kun väylän käyttäjien tarpeita ei tultu ajatelleeksi loppuun asti – tai jos ajateltiin, niin jätettiin suunnittelussa täysin toissijaisiksi.
Tai onhan näissä yhtymäkohtia – jos kävely- ja pyörätien suunnittelija olisi lukenut, ymmärtänyt ja hitusen noudattanutkin esimerkiksi Tiehallinnon julkaisemaa opasta aiheesta, niin väylästä olisi tullut huomattavasti parempi samalla vaivalla. Lainaanpa artikkelin lopusta: ”Tekeekin mieli kysyä, heitettiinkö väylän kohdalla yhteiskunnan rahoja hukkaan? Uusi väylä maksoi hankesuunnitelman mukaan 1,36 miljoonaa euroa. Tällaisilla väylillä ei lisätä pyöräilyä, joten väylä ei edusta ainakaan yhteisten rahojen tehokasta käyttämistä. Rahalla olisi voinut edistää pyöräilyä paremminkin.”
Hyva Petri! Hauskaa Juhannusta sinulle ja perheellesi Kaliforniasta, jossa myos ”savelletaan” yhden jos toisenkinlaisia kiemuroita…
Hyvä kirjoitus, ja samaa normiviidakkomeininkiä kuten taannoinen työsuojelukirjoituksesi! Olisi jännä nähdä jonkinlainen laskelma, plussat ja miinukset, siitä paljonko nämä normit ja niiden sokea noudattaminen kuormittaa kansantaloutta ja kuinka paljon ne hyödyttävät ihmisiä.
Jani, luit varmaan viime päivien parhaimman jo?
http://yle.fi/uutiset/lahes_60_vuotta_vaarallisia_uimahyppyja_riitti_raumalla/7310953
60 vuotta ilman onnettomuuksia. Nyt se on yhtäkkiä vaarallinen.
Totta kuin kirkonrotta. Paitsi, että meillä on nykyään uusi puisto vanhan tilalla. Siis Kauselassa. 🙂
Ukkini ajoi fillaria saman aikaa – ilman onnettomuuksia – mutta kertakos se on kun pää kolahtaa viimeisen kerran? Joten pointtisi oli? Oletko sellainen asiantuntija, joka voi varmuudella todistaa, että mistä tahansa asennosta tuolta korkeudelta, ei varmasti pääse vahinkoa syntymään?
Siihen Kaarinan Kauselan turvattoman puiston tilalle on nyttemmin rakennettu uusi tosihieno leikkipuisto. Ihan vain tiedoksi. 😉
Terkut Kauselasta. Törmäsin tähän sattumalta facebookissa. Iloisia uutisia! Entisen puiston paikalle rakennettiin hieno uusi puisto. Tämä oli meille asukkaille yllätys ja pidimme pienet juhlatkin avajaisten kunniaksi. Aidat puiston ympäriltä puuttuvat ilmeisesti EU -määräysten vuoksi (ja nyt läheisen päivähoidon varahoitopaikan tilapäisjärjestelyjen takia siinä on siirrettävät aidat osassa puistoa). Mutta muuten puisto on mukava ja standardeissaan varmasti pätevä…
Luimupupu, toisaalta Ranskassa tuskin ketään kiinnostaa jos poljet autotiellä. Suomessa se on onneksi kielletty, koska se olisi äärettömän vaarallista. Lopputulos: huonoista pyöräteistä joita on pakko käyttää valitetaan.
Kun uusi EU-direktiivi astuu voimaan, ranskalaisella terästehtaalla tehtaanjohtaja ja pääluottamusmies kiinnittävät kopion direktiivistä ilmoitustaululle, pitävät hiljaisen hetken ja jatkavat entiseen malliin. Suomen virkamieskunta kasaa kriisityöryhmän ja rusikoi direktiivistä (joka siis ei ole laki) lain ennätysajassa. Sitten kansallisen valvontakomissiomme päivät ovatkin taas paljon täydempiä, ja suomalaiset ihmettelevät että miksi meillä on ylisuuri hallintokoneisto.
Suomen leikkikenttänormia säätelee SFS ihan itse ja ne pakottaa käyettäväksi Tukes. EU:lla ei ole osuutta eikä arpaa asiassa, joten nyt meni kritiikki hieman väärään osoitteeseen. 😉
Suomalaisille pitäisi varmaan kertoa, että normeja on hyvä noudattaa, kun rakennetaan uutta, mutta vanhan kanssa on mahdollista mennä vanhan mallin mukaan niin kauan, kun vanha on käytössä. Se on kummallista miten tämä logiikka ei tällaisissa asioissa toimi, esim. autojen ja moottoripyörien kanssahan kulkuneuvoa koskevat rakenteelliset säännökset, jotka ovat olleet voimassa kulkuneuvon käyttöönottohetkellä (esim. vaikkapa pitääkö autossa olla nopeusmittari tai pitääkö moottoripyörän pakoputkessa komeilla E-leima).
Olen vuosi vuodelta aina vain yllättyneempi. Miten ihmeessä voin olla yhä hengissä ja edes jonkin sortin hengen voimissa? Aktiivinen lapsuusikäni on ollut täynnä vaaroja, joista ei äitinikään ole ollut tietoinen. Hyvä, että nyt tiedän, mistä kaikesta on lapsenlapsia varjeltava. Tuntuu siltä, että vanhemmille ei voi langettaa minkään laista valvontavastuuta omien lastensa puuhista. Ja kun tervettä maalaisjärkeäkään ei enää taida löytyä, niin normistot ja lainsäädäntö hoitavat molemmat. O tempora o mores…
Erja, nykyisin joku tekee ilmoituksen lastensuojeluun jos käytät äitisi aikaisia kasvatustapoja. Saat kirjeen postissa ja joudut tekemään selvityksen sossun tädeille. Tästäkään ei voi EU:ta syyttää, vaan se on ihan suomalaista toimeliaisuutta.
Sisällään en ymmärrä miksi kaikkia esim. 60-80-luvuilla rakennettuja leikkipuistoja, joissa pari kertaa vuodessa joku käy koiraansa kusettamassa, pitäisikään ylläpitää? Rahalle on parempaakin käyttöä kuin ”jos ne lapsen lapset vaikka kävisi kylässä kesällä, niin ihan hyvähän se olisi, että tuossa vieressä olisi joku ikivanhoja kirkkoveneitä ja homotteluja täyteen raapustettu kiikkupaikka”.
Ei yksikään kaupunki lakkauta käytössä olevia leikkipaikkoja. Joku tietysti voi suunnitella myyvänsä esim. talonsa sillä lauseella että vieressä on lapsiperheelle sopiva leikkipaikka… mutta ei sekään mikään peruste ole verovaroilla ylläpitää moista.
Jostain on karsittava ja leikattava rajusti, rakennetaan sitten uutta kun on taas varaa.
Korjaus ja lisäys edelliseen kommenttiini: SFS ei siis säätele EN-normeja, vaan julkaisee ne Suomessa suomalaisina normeina. Yleiseurooppalainen standardisointielin CEN (jonka jäsen Sveitsinkin standardointitoiminto on) ei ole EU:n projekti, vaikka EU on antanut sille statuksen yhtenä virallisena eurooppalaisena standardointitoimistona. Mikään direktiivi tai asetus ei pakota EU:n jäsenvaltioita noudattamaan CEN:in normeja.
Ymmärrän toki myös sen, että kirjoituksen pointti on kritisoida Suomen naurettavaa holhouspolitiikkaa, mutta toivoisin että ei silti vedettäisi EU:ta syyttä suotta huonoon valoon siinä sivussa. 🙂
[quote]Kysyin itseltäni, saako ulkomailla rikkoa lakia? Sitähän me teimme, sillä puisto ei täyttänyt ensimmäistäkään EU-normia.[/quote]
Erona lienee, että täällä (terveisiä Pohjois-Italiasta) standardit otetaan standardeina, ja direktiivit direktiiveinä. Leikkikenttien turvallisuutta ohjataan yhdeksällä standardilla, jotka ovat suosituksia. Suomessa tämä on tainnut päättäjiltä unohtua. Terve järjenkäyttökin on sallittua, myös päätöksenteossa.
Astuttuani autoon Helsinki-Vantaalla Skotlannin reisun jälkeen, silmiinpistävä ero liikennekulttuurissa (poislukien vasemmanpuoleisuus) toi esiin myös monessa muussa asiassa ilmenevän suomalaisasenteen: Sujuvuuden, toimivuuden, viihtyvyyden, ystävällisyyden, epäitsekkyyden ja turvallisuudenkin kustannuksella kaikkein korkeimpana arvona pidetään sääntöjen noudattamista. Vilkkua vilautetaan juuri ja juuri viivan ylityksessä, jotta säännöt täyttyy, ei muiden kanssa kommunikoinnin takia. Suojatiellä jalankulkijat vaativat raivokkaana oikeuksiaan autoilijoilta ja motarilla ohittaja tietää takaa tulevan olevan kolarissa syyllinen. Oikeuksien varjolla muille kuittaillaan, kiusataan. Harva tulee ajatelleeksi, että olisiko tärkeämpää vain, että asiat sujuvat. Onhan briteissäkin nopeusrajoituksis yms., mutta jos on tilaa, annetaan palaa. Jos takaa tulevalla on kiire, edessä oleva antaa vapaaehtoisesti tietä. Eikä se ole laki tai sääntö, se on paikallista kulttuuria.
Mikä tässä on niin hupaisaa on se että jos näitä normeja ei noudatettaisi ja sattuukin jotain maksu vaatimukset ja korvaukset ovat niin huimat että sillä se pari puistoa jo rakennettaisiin .Ainoa asia mika pitäisi säätää lailla on pakolliset varoitus kyltit joka paikkaan jossa on vain mahdollista sattua jotain ja täydellinen vastuu vapautus omistajalta .vaan tuskinpa siihen kukaan kansalainen suostuu .Naurettavaahan se ihmisten holhoaminen on vaan valitettavasti monessa kohteessa se on tullut selväksi että nykyajan ihminen ei itse ole missään vaiheessa vastuussa omista teoistaan.
Helsingin Laajasalon uimarannalta poistettiin aikoinaan 30 – 40 vuotta sitten koko uimahyppyteline, jossa oli sekä ponnahduslauta että 10 metrin taso. Mistään syystä en koskaan kuullut eikä laitos vaikuttanut edes laholta. Käyttäjien ilo ja turvallisuus ovat ilmeisesti toistensa vastakohtia.
Turvahiekka oli uusi termi. Lentohiekkaa tai juoksuhiekkaa se ei voine olla? Olisiko jotenkin pehmeää kuten vaahtomuovi tai -kumi? Kuka vielä kehittelisi turvaveden, johon ei voisi hukkua, niin uimahalleista tulisi huipputurvallisia. Merimerkeissähän on jo turvavesimerkki, ehkä niiden läheltä turvavettä voisi hölmöläiset käydä tankkaamassa?
Ja auta armias jos kirjoittajan lapsi olisikin päässyt putoamaan syystä tai toisesta keinusta ja sentin kivi olisi kallossa. Kyllä taas muuttuisi valittajan ääni kellossa.
Sitähän tämä koko teksti oli, valitusvirttä. Samanlaiset valittajat on saaneet aikaan tuon nykytilanteen turvallisuudessa. Ne valittajat vaan on niitä joille on sattunut ikävä tapaturma. Tämäkin kirjoittaja luultavimmin pommittaisi kaikki kansanedustajat kirjeillä jos oma piltti kuristuisi keinun naruihin. korvaus ainakin haettaisiin kaikilta asiaan liittyviltä instansseilta..
Kukapa ei olisi samaa mieltä, älyttömältähän tämä tuntuu.
Mutta millainen melu täällä seuraisi, jos jonkun mukula teloo itsensä leikkipuistossa tai muualla? Uskallan väittää, että lööpeissä kysytään ”kuka maksaa, kuka vastaa” tai ”miksei tähän ole puututtu?”.
Millainen kansa sellaiset säädökset. Tai ei siihen kansaa tarvita, muutama kovaääninen mölyäjä riittää.
Loppupeleissä vastuu lapsesta on vanhemmalla. Kiitos muuten kaikista kommenteista. Olin viim. 48h verkon ulottumattomissa, joten vastailen kyllä piakkoin ajatuksella. Seur. 6h autossa…
Kiitoksia nasevasta kirjoituksestasi! Luin itsekin uutisen uusista keinusäädöksistä ja jouduin varmistamaan, ettei uutinen ole julkaistu aprillipäivänä. Ei ollut. Niin älyttömiä touhuja! Ja totta, yhtäkään muuta valtiota ei kiinnosta tällaiset säädökset!
Kyllahan lapset on itseensa telonut lapi historian, eika naista ole looppeja kirjoiteltu. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mista tallainen ilmapiirin muutos, etta nyt odotetaan jonkun muun olevan vastuussa ja jokaisesta luun murtumasta/hauen puremasta saadaan loopit aikaan ja ihmiset kauhistumaan.
Niin tuossa ylen uutisessa sanotaan: ”Lisäksi rengasistuimet saavat olla maasta vähintään 45 senttimetrin korkeudella ja keinulaudat 38 senttimetrin korkeudella, luettelee Kiljunen.”
Vähintään. Kuvan kiikku olisi kyllä siis tuon lain mukainen ainakin korkeuden osalta.
Niin kauan noi leikkipuistojen turvamääräykset on naurettavia kunnes sun omat pikku pirpanat tippuu niskoilteen helposti hajoavasta rengaskeinusta kovalle soralle.
Esimerkki entisestä elämästä: Olin alle kouluikäinen ja rakastin keinumista. Erään kerran, kun vauhdit olivat oikein kovat, keinun narut katkesivat ja lensin läheiseen ruusupusikkoon (tai ainakin sen lähelle). Itku ja poru oli kova, ja äiti lähetti minut setäni luokse, joka puhdisti haavani, pyyhki kyyneleeni ja antoi mansikkajogurttia. Palasin leikkimään ja kas – olen yhä elossa! Tästä on nyt kulunut noin 30 vuotta, eikä kukaan ole muistanut vaatia yhtään keneltäkään edes korvauksia.
Vähintään 38 cm on etäisyys maahan ja se pitää paikkansa. Jotain muuta keinun korkeuteen liittyvää saattaa tietenkin olla pielessä? Muuten hyvin samaa mieltä kyseisestä ohjeistuksesta, joka on siis lopulta enemmänkin ohjeellinen kuin pakollinen.
Sivulle linkatussa YLEn jutussa sanotaan, että ”rengasistuimet saavat olla maasta vähintään 45 senttimetrin korkeudella”; ylärajaa ei ole määritelty. En ymmärrä miten keinulauta olisi vaarallisempi ollessaan korkealla.
Jou sano, että ”oletko varma, että ei satu mitään 10:n telineeltä, jostain asennosta”…, huoh, pääedellä pääsee pohjaan, mutta turvallisesti, jalatedellä ei niinkään…, kaikki muut asennot sattuu ja kovin, mahalleen jos tulee, niin metri vettä riittäää, eikä pääse pohjaan, henki lähtee