Aamulla oli pakkasta ja auton lasit jäässä. Olin lähdössä (poikkeuksellisesti) autolla Helsinkiin. Kun etsin auton avaimia, oli vastaus vaimolta:
”Ne ovat autossa. Koitin laittaa sinulle webastoa päälle, mutta kaukosäätimessä oli paristot loppu. Kävin laittamassa siis auton käyntiin.”
Olin myyty! Mutta tässä ei ollut vielä kaikki.
”Penkinlämmitinkin on päällä.”
Rakastuin taas. Suhde pidetään lämpimänä penkinlämmittimellä
Liikunnassa olen aika yksinäinen susi. Tykkään mennä yksin. Paitsi silloin, kun on hyvää seuraa tarjolla!
Tänään poljin ensimmäistä kertaa vaimoni kanssa Üetlibergille ja lisäksi mukana porukassa oli vaimon veli vaimoineen. Yllättävän hyvin nuo tasamaan asukit jaksoivat koko lenkin ja toki seura tuo mukavaa vaihtelua. Ja seurassa ei tule ajettua aina verenmaku suussa. Välillä lienee hyvä liikkua ihan rennostikin.
Kai…
Tässä sunnuntaisaa oli niin monta asiaa, joiden vuoksi olin onnellinen. Mutta nostettakoon esille ilo siitä, että vaimo on taas kotona viikon reissun jälkeen. Oikeastaan hän tuli jo eilen, mutta jetlagin ansiosta hän on ehkä vasta tänään taas samalla aaltopituudella kuin yleensä.
Muutenkin päivä oli mitä parhain. Aamuherätys oli klo 6.40, kun Oliver tuli iloisena huoneeseemme ja huusi: MÄÄ HERÄSIN JO!! JA HERÄTIN ALBERTINKIN!!
Kiva.
Mutta onneksi herätti, niin ehdittiin ajoissa rinteeseen. Täydellistä kevätlaskua, aurinkoa ja sohjolunta. Weissbier, kurpitsakeitto ja tuplaespresso. Siinä päivän eväät!
Illalla nautin anopin tuomia Piipanojan kylmäsavusilakoita moussena Ramin tuomalla ruisleivällä ja pääruoaksi oli au pairimme Emmin valmistamaa fondueta.
Naamassa tuntee vielä illallakin auringon, tuulen ja lumen. Mahtava fiilis.
Perjantaikokin blogi 