Miten parisuhde pysyy lämpimänä?

Aamulla oli pakkasta ja auton lasit jäässä. Olin lähdössä (poikkeuksellisesti) autolla Helsinkiin. Kun etsin auton avaimia, oli vastaus vaimolta:

”Ne ovat autossa. Koitin laittaa sinulle webastoa päälle, mutta kaukosäätimessä oli paristot loppu. Kävin laittamassa siis auton käyntiin.”

Olin myyty! Mutta tässä ei ollut vielä kaikki.

”Penkinlämmitinkin on päällä.”

Rakastuin taas. Suhde pidetään lämpimänä penkinlämmittimellä

#satasyytäollaonnellinen #92 #ryhmäliikunta



Liikunnassa olen aika yksinäinen susi. Tykkään mennä yksin. Paitsi silloin, kun on hyvää seuraa tarjolla!

Tänään poljin ensimmäistä kertaa vaimoni kanssa Üetlibergille ja lisäksi mukana porukassa oli vaimon veli vaimoineen. Yllättävän hyvin nuo tasamaan asukit jaksoivat koko lenkin ja toki seura tuo mukavaa vaihtelua. Ja seurassa ei tule ajettua aina verenmaku suussa. Välillä lienee hyvä liikkua ihan rennostikin.

Kai…

#satasyytäollaonnellinen #72 #vaimo tuli kotiin

Tässä sunnuntaisaa oli niin monta asiaa, joiden vuoksi olin onnellinen. Mutta nostettakoon esille ilo siitä, että vaimo on taas kotona viikon reissun jälkeen. Oikeastaan hän tuli jo eilen, mutta jetlagin ansiosta hän on ehkä vasta tänään taas samalla aaltopituudella kuin yleensä.

Muutenkin päivä oli mitä parhain. Aamuherätys oli klo 6.40, kun Oliver tuli iloisena huoneeseemme ja huusi: MÄÄ HERÄSIN JO!! JA HERÄTIN ALBERTINKIN!!

Kiva.

Mutta onneksi herätti, niin ehdittiin ajoissa rinteeseen. Täydellistä kevätlaskua, aurinkoa ja sohjolunta. Weissbier, kurpitsakeitto ja tuplaespresso. Siinä päivän eväät!

Illalla nautin anopin tuomia Piipanojan kylmäsavusilakoita moussena Ramin tuomalla ruisleivällä ja pääruoaksi oli au pairimme Emmin valmistamaa fondueta.

Naamassa tuntee vielä illallakin auringon, tuulen ja lumen. Mahtava fiilis.

20140316-224154.jpg

20140316-224208.jpg

20140316-224224.jpg

20140316-224234.jpg

#satasyytäollaonnellinen #29 #Blaze Laserlight

Postia on aina kiva saada. Tänään Kusti polki kylään todella kaukaa, mutta todella nopeasti.

Vaikka vaimoni ei olekaan niin vekottimien perään, ei se estä minua ostamasta hänelle sellaista lahjaksi. Tänään saapui vaimoni joululahja (2013), jonka tarkoitus on tuoda lisää turvallisuutta pimeäpyöräilyyn liikenteen seassa. Tuossa se odottaa vielä pöydällä, nimittän Blaze Laserlight. Lienee kohteliasta odottaa, että lahjan saaja on kotona, ennenkuin avaa paketin…

Tältä sen pitäisi näyttää:

laserlight blaze

Valossa on kolme hienoa asiaa:

  • laser: se piirtää tiehen, viisi metriä pyöräilijän eteen, pyörän kuvion. Näin näyt jo mutkan taakse.
  • tausta: firma on pieni lontoolainen start up, joka keräsi alkupääoman joukkorahoituksella. Ilo olla osa hienoa ideaa!
  • tarina: vaimoni on toinen maailmassa, jolle lamppu toimitettiin. Ei mikään Bilteman bulkkituote, vaan lamppu kera tarinan.

On ehdottomasti otettava tämä mukaan seuraavaan ”netin kattavimpaan polkupyöränvalotestiin!

blaze-bike-light-2

Mainittava on myös, että aika vikkeliä ovat nämä nykyajan toimitukset: kahdessa päivässä tehtaalta Kiinan Shenzhenistä Sveitsin Urdorfiin. Ja hieno seurantasysteemi kertoi, että valo kävi kääntymässä myös Kiinan Hek Lap Kokissa, Dubaissa, Kölnissä ja Rumlangissa.

Into tästä paketista jättää varjoonsa jopa toisen Kustin polkeman tuliaisen: verottaja muistuttelee kohteliaimmin, että mätkyt olisi syytä maksaa. No, maksetaan. Onhan se ilo tukea kotimaata. Start up -hengessä!

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen #27 #Vaimoni Maija

DSC_0149

Yksi onneni suurimmista syistä ja mahdollistajista. Onnellisena lempimaisemissaan, Cinque Terren rannikolla, huhtikuussa 2013.

Jos sinulla on viisas ja rakastava vaimo, on se erittäin pätevä syy olla onnellinen. Toki, hän olisi voinut olla myös syy onneen #1, mutta koska haasteeseeni ei kuulu laittaa asioita arvojärjestykseen, saa rakas vaimoni olla syy onneen numero 27.

Hänellä on jalat maassa ja maalaisjärkeä vaikka muille jakaa. Tiedän, että häntä ei sijoitus rankinglistalla hetkauta vähääkään. Hän tietää arvonsa ja paikkansa. Elo hänen kanssaan on ennenkaikkea mutkatonta. En joudu arvailemaan sanojen kätkettyjä merkityksiä tai tulkitsemaan sanomattajätetystä, että mitä mieltä mahtaa rakas vaimo tänään olla. Asiat tulevat niin suoraan, kuin ne nyt vain voivat tulla. Sopii minulle ja arvostan sitä!

Harvinainen nainen, kun ei tee itsensä rakastamisesta vaikeaa.

Olen kirjoittanut hänestä ennenkin, aikoinaan kun juhlittiin vaimon väitöstilaisuutta. Luonne ja persoona eivät ole siitä muuttuneet ja suhteellemme kuuluu mitä parhainta!

Onnellinen kuuluu hänen olla, joka vaimoni kaltaisen naisen kanssa saa avioliittoa elää. Koitan pitää mielessä tämän joka päivä ja loppuelämän.

Perjantaikokki

 

Upea nainen – Viikuna-chevre –salaatti

Olen suonut eläissäni ihailuni vain harvoille henkilöille. Eräs näistä ihailuni kohteista on tapauksena täysin ainutlaatuinen. Hänenlaisiaan ei maailmassa montaa ole.

Tänään hänen elämässään tapahtuu jotain merkityksellistä. Jotain, joka toivottavasti johtaa vuosien kuluttua monen muunkin elämässä suuriin asioihin. Tänään hän väittelee ja valmistuu tohtoriksi. Tutkimuksensa kohteena hänellä on ollut, ei enempää eikä vähempää, rintasyöpä ja tavoitteena kehittää aihioita tulevaisuuden lääkkeille taudin parantamiseen.

Johtaa vuosikymmenen tutkimustyö sitten lääkkeeseen tai ei, niin on hän saanut aikaan jo jotain paljon suurempaa. Hän on saattanut tähän maailmaan jälkeläisiä, jotka muistuttavat hänestä niin monessa mielessä ja niin läheisesti, että heitä seuratessaan, voi kuvitella tuon upean naisen hymyn, viisauden ja luonteen parhaat piirteet jalostuneessa muodossa edessään.

Siinä, missä toiset jahkailevat ja tuumailevat, tekee hän päätöksiä. Siinä, missä muut hakevat suuntaa toiminnalleen, on hän jo matkalla. Siinä, missä toiset korjaavat eilisen virheitä, niittää hän jo huomisen satoa. Hänellä on uskomaton kyky tehdä asiat oikein jo ensimmäisellä kerralla, tehokkaasti, taidolla ja päättäväisyydellä. Ikää hänellä on vasta kolmekymmentä, mutta saavutuksina upeat piirteidensä perijät ja kohta päässään tohtorinhattu.

Perheen hänellä on aina etusijalla, eikä hän koskaan kanna töitä tai stressiä mukanaan. Me, joille ei ole vastaavaa oikeisiin aisoihin keskittymisen kykyä suotu, hämmästelemme tehokkuutta ja saattaisimme epäuskoisena tehokkuudesta luulla tuloksia jopa vilpiksi, ellemme häntä tuntisi ja tietäisi luotettavuuden sekä oikeudenmukaisuuden perikuvaksi.

Rakas vaimoni, tämä on sinun päiväsi. Kun kello ylittää puolen päivän, alkaa haasteesi, josta tiedän sinun selviävän omana itsenäsi vastaväittäjäsikin hurmaten. Olet luonnonlapsi, luontainen onnistuja ja ilon tuoja. Ja kohta myös tohtori.

Kun sinä hymyilet, niin koko maailma hymyilee kanssasi. Onnea!

Perjantaikokkisi

Viikuna-chevre –salaatti
Juhlan kunniaksi juhlallinen alkupala! Viikunat ovat herkkua, mutta maksavat Suomessa maltaita. Silloin tällöin, kun hyviä kaupasta saa, hemmottelemme itseämme muutamalla. Alla yksi loistava alkupala juhlaillallisen alku- tai väliruoaksi.

AINEKSET
–    ½ kerää romainesalaattia
–    ½ kerää friseesalaattia
–    4 viikunaa
–    4 siivua pekonia
–    ½ pötkö chevreä (100g)
–    2 rkl siemensekoitusta (pinjansiemen, kurpitsansiemen jne.)
–    Vincottoa
–    mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa pinnalle

VALMISTUS
Herkässä ruoassa raaka-aineiden laatu nousee esiin! Lado lautaselle lötköä salaattia ja nahistuneita viikunoita, niin annos ei kelpaa kenellekään. Pidä siis huoli, että tarjoat raikkaita, hyviä raaka-aineita. Aloita paistamalla pekonit. Laita ne kylmälle pannulle ja anna paistua kaikessa rauhassa rapeiksi puoliteholla. Nosta jäähtymään talouspaperille.

Huuhtele salaatti kylmässä vedessä ja kuivaa salaattilingossa tai lehdet irrotettuina talouspaperin päällä. Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi.

Paahda siemeniä kuumalla pannulla hetki. Älä polta! Poista viikunoista kuivat varret (jos on) ja pilko kuuteen siivuun. Pilko chevre kiekoiksi.

Pirskottele salaatinlehdille tilkka oliiviöljyä, pyörittele ja nostele lautaselle. Kokoa päälle muut ainekset ja pirskota vielä vähän Vincottoa sinne tänne. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa rapeakuorisen leivän ja hyvän viinin kera.

Lasagne á la Maija – Miesten ja naisten työt

Istuin tiistaina illallisella vieraidemme kanssa Herrankukkarossa. Koolla oli iloinen ja puhelias seurue, joten keskustelu oli lennokasta ja aiheet vaihtelivat tiuhaan. Jotenkin juttu kääntyi naisten ja miesten työnjakoon taloustöissä.

Vastapäätäni istunut yrittäjäherra rehvasteli tekevänsä mitä haluaa, kun muut tekevät mitä osaavat. Herran rouva tarttui tähän väitteeseen varsin vauhdikkaasti ja kertoi tarinan ex-miehestään, joka oli ilmeisesti puhunut samansuuntaisesti pyykkihuollosta. Rouva oli velvoittanut ex-miehensä hoitamaan pyykkihuoltoa toistaiseksi, koska hän kehujensa mukaan niin hyvä siinä on. Mies ei voinut kuin tyytyä kohtaloonsa ja lunastaa puheensa.

He kuivattivat pyykkinsä narulla ja tuli miehen vuoro järjestää märät pyykit kuivumaan. Hän suoriutuikin tehtävästä varsin tehokkaasti. Rouva kun meni katsomaan työn jälkeä, selvisi myös syy nopeuteen. Narulla jo olleet, kuivat pyykit, oli hinattu kaikki narun toiseen päähän yhteen ryttyyn ja näin vältytty ensimmäiseltä aikaa vievältä vaiheelta. Märät roikkuivat sitten niiden vieressä varsin siististi kuivumassa. Miesmäistä prosessin optimointia, sanoisin.

Ex-herra oli kehuskellut myös olevansa varsin etevä silittäjä – vaikka ei koskaan silittänytkään paitojaan. Kehuskeluun kyllästynyt rouva antoi herran jatkossa vastata myös omien paitojensa silittämisestä. Tuli iltajuhla, johon pariskunta lähti parhaimpiinsa pukeutuneena. Rouva odotti jännityksellä, kuinka ryppyisen herran kanssa joutuisi matkaan lähtemään. Mutta ei, paita miehen päällä oli oikein sileä ja edustava. Totuus paljastui vasta, kun juhlissa tuli lämmin ja herra riisui pikkutakkinsa. Etumus ja kaulus olivat sileät, kaikki muu rypyssä kuin pihtiputaan mummon naama digiboksikaupassa. Hän oli taas järkeillyt työn ja hyödyn suhteen silittäen vain pikkutakin alta paljastuvat paidan osat.

Tämän kuultuani repesin nauruun ihastellen tarinoiden päähenkilön täydellistä itsekritiikin puuttumista. Nauruni katkaisi vierustoverini, herrahenkilö hänkin, hämmästynyt kommentti:

”Mitä ihmeellistä tossa on? Mä silitän aina noin! Mutta vain amatöörit riisuvat pikkutakkinsa kesken illan!”

Tunnustettava on, hyvät lukijat, että myös minulla on kaapissani pari omaa kokemusta prosessin optimoinnista. Näistä on jo aikaa ja puolustaudunkin sillä, että vaimoni koulutustyö oli silloin vasta alussa. Kerran sain tehtäväkseni valmistaa vaimon perheelle illalliseksi lasagnea. Keittotaitoni oli silloin vasta ”heräämässä”, jos asian kiltisti ilmaisee. Hyppäsin aikaa vievän ”mausta ja maista” –vaiheen yli ja pistin valkokastikkeeseen taatusti reilusti viherpippuria. Ruoka oli varsin texmex-henkinen ollakseen alkujaan Välimeren alueelta.

Toisen kerran yritin optimoida prosessia, kun olimme juuri muuttaneet yhteen nykyisen vaimoni kanssa. Sain komennon: ”pese vessa”. Siihen aikaan ajattelin, että wc-harja on varsin kätevä työkalu eikä sen käyttöä tule suinkaan rajoittaa pöntön pesuun. Vaimo avasi oven väärään aikaan ja jäin kiinni muistaakseni lavuaarin pesusta vessaharja kädessä.

Enää en väitä osaavani kaikkea. Tyydyn toistaitoisuuteeni tietyissä asioissa ja istun jonkun muun pesemässä putipuhtaassa saniteettitilassa. Kun on kyse lasagnesta, ei sitä kukaan muu tee paremmin kuin vaimoni. Kaamea on toistaitoisuuteni aiheuttama taakka, mutta kyllä minä näinkin pärjään…

Lasagne á la Maija

Kirjoitin pari viikkoa sitten tajunnan virtaa samalla kun söin vaimoni tekemää lasagnea. Lasagne ei silloin päätynyt reseptiksi ja vastaanotin tukun palautteita, että resepti on saatava ja heti! Olkaa hyvä, lasagne vaimoni tapaan, vaimoni sanoin.

Reseptistä tulee yksi uunivuoka

AINEKSET

Jauhelihakastike:
– 2 rkl rypsiöljyä
– 700 g jauhelihaa
– puoli pakettia pekonia
– 1 iso sipuli
– 2 valkosipulinkynttä
– kolme tomaattimurskatölkkiä (Mutti on paras merkki,
saa ainakin Prismoista)
– 1tl sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria
– ripaus cayennepippuria

Bechamel, eli valkokastike:
– 4 rkl voita (n.50g)
– 4 rkl jauhoja
– 1 litra kevytmaitoa
– merisuolaa ja viherpippuria mausteeksi (ole tarkka pippurimäärän kanssa!)

– 1 paketti lasagnelevyjä (Torino, esikeitettyjä). Hyvä uutuus on täysjyvälevyt.

– 2 pussia mozzarellaraastetta lasagnelevykerrosten väliin ja päälle. Juustoa ei turhaan kannata lisätä bechameliin, tulee venyvää liisteriä.

VALMISTUS
Laita pannulle rypsiöljy, pilkotut sipulit ja pilkottu pekoni kun pannu on lämpenemässä. Kuullota kaikkia hetki pannun ollessa kuuma ja lisää jauheliha. Lisää tässä vaiheessa suolaa ja pippuria jauhelihan sekaan, jotta mausteet imeytyvät lihaan.

Kun jauheliha on kypsynyt, lisää tomaattimurska ja muut mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä samalla kun valmistat bechamel-kastikkeen.

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti sekoittaen. Tämän jälkeen lisää pienissä erissä maitoa seoksen joukkoon reilusti sekoittaen. Muista sekoittaa maitoa pienin väliajoin, jotta se ei pala pohjaan. Kun kaikki maito on kattilassa lämmitä seosta niin, että se kiehahtaa. Ota kattila pois liedeltä, mutta muista sekoittaa vielä jonkin aikaa, koska kattilan pohja on edelleen kuuma. Mausta suolalla ja viherpippurilla.

Sitten aloitetaan lasagnen kokoaminen. Laita pohjalle jauhelihakastiketta. Päällystä levyillä ja lisää kerros jauhelihakastiketta. Tämän päälle bechamel ja juustoraaste, sitten taas levyjä ja uusi kerros jauhelihakastiketta. Jatka kerrostamista kunnes vuoan reunat tulevat vastaan ja lopeta kerrostelu niin, että viimeiseksi tulevat levyt, joiden päällä on bechamel ja juustoraaste. Paista uunissa 30 – 40 minuuttia 200 asteessa. Itse käytän esikeitettyjä lasagnelevyjä, jolloin paistoaika on vajaa puoli tuntia.

Nauti raikkaan vihersalaatin kera ja raasta päälle parmesaania. Katso tuolta alhaalta, mistä saat hyvää salaattia tästä päivästä eteenpäin.

Kevään merkki

Lähdin eilen aamulla 6.44 junalla Helsinkiin, joten jouduin heräämään varsin aikaisin. Uni haihtui silmistä, kun vilkaisin kännykästäni yöllä saapuneen postin. Tätä postia olin odottanut koko talven!

Arvaa mikä se oli? Sorrin sydämellinen puutarhuripariskunta kirjoitti, että ”kevään ensimmäiset herkät salaatit, huumaavasti tuoksuvat tuoreet yrtit, makeat nauriit ja retiisit sekä tutut tomaatit ja kurkut odottavat taas herkkusuita Kauppatorilla”. Maailman paras torikoju aukeaa tänään! Siellä nähdään.

Sorrin nettisivut

Pakkasta päin, kevättä kohti, makkara mielessä!

Perjantaikokki