Punajuuri-lammascarpaccio – Kasvukipuja

Finanssikriisi iskee silmille kaikista tuuteista. Vähääkään asiaa seurannut tietää, että talouskehityksen lähitulevaisuuden ennustaminen on tällä hetkellä mahdotonta. Taloudet ympäri maailman odottavat jännityksellä poliitikkojen päätöksiä Yhdysvalloissa. Tietoa tilanteesta janotaan kaikkialla.

Silmiini osui I. Heilän piirtämä sarjakuvan pätkä, jossa B. Virtasen esimies, ronskinlainen Murikka, kertoo tyytyväisenä livahtaneensa johtajan järjestämästä firman tilaa koskevasta luennosta pois. B. Virtasen mielestä tällaiset luennot ovat hyviä, sillä viimeajat ovat olleet muutoksia täynnä. Täysin ajankohtaisesta luennosta ei kuitenkaan ole ollut kyse, sillä sarjakuvan kolmannessa ruudussa johtaja käy läpi firman historiaa osastopäällikkö Nilkenin ollessa ainoa kuulija. Johtaja muistelee kaiholla vuotta -63, jolloin firman varastoon hankittiin uudet nokkakärryt, mallia ”Skrunze”.

Itse olen viihtynyt yhdessä ja samassa yrityksessä jo 12 vuotta. Meiltä löytyy muutamia, jotka ovat olleet kauemminkin. Ja kerran meilläkin oli ”Skrunze”-merkkiset nokkakärryt. Yhdessä olemme eläneet ja kokeneet monet mullistukset ja muutokset. Silloin tällöin, sopivan hetken tullen, unohdumme muistelemaan yhteisten vuosien aikana koettuja kommelluksia.

Viimeiset 12 vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän tasaisen kasvun aikaa yrityksissämme. Vauhdikkainta meno oli alkuvaiheessa, jolloin aina ennen kesäsesonkia piti kiireellä ja tohinalla saada jotain uutta vieraitamme ilahduttamaan. Useimmiten se tarkoitti muutamaa metriä lisää baaritiskiä, esiintymistelttaa artisteineen tai festivaaleja ja teemaviikkoja

Eräs hauskimmista muistoista on vuodelta 1997, jolloin Vaakahuone oli vasta toista kesää avoinna. Laajensimme silloin terassia vauhdilla ja myös palvelutiloja tarvittiin lisää. Hartwallin asentajat kävivät tiuhaan vetämässä uusia putkia, jotta olutta saataisiin janoiselle kansalle. Eräs ikimuistoisimmista päivistä oli, kun asentajat olivat aamulla käyneet ottamassa mitat tarvittavista letkuista ja liittimistä ja lähtivät sitten noutamaan osia lounastaukonsa aikana. Heidän poissa ollessaan tiski ideoitiin uudelleen ja muutokset toteutettiin samoin tein. Iltapäivällä asentajat palasivat työmaalleen, sovittivat letkuja ja alkoivat sättiä toisiaan väärien mittojen ottamisesta. Kuka ihmeessä oli tilannut kaksi metriä liian lyhyet letkut!

Jos joku pitäisi firman tilaa käsittelevän luennon, jossa kävisimme kaikki kahdentoista vuoden kommellukset läpi, niin minä lupaisin istua siellä koko ajan – ilomielellä! Tulevaisuudesta en tiedä, mutta kun menneisyyteen katson, niin tiedän, että jos joku selviää, niin me! Kasvukipumme ovat jo takana.

Punajuuri-lammascarpaccio

Vuorossa on viimeinen resepti säästöviikkomme menusta. Nyt on jo esitelty lampaanpaisti ja borssikeitto. Viimeisin on siis kylmä alkuruoka – punajuuri-lammascarpaccio.

AINEKSET

– 2 isoa punajuurta
– 200 g lampaanpaistia (ks. resepti täältä)
– 2 dl kermaviiliä
– 1 rkl piparjuuritahnaa
– 1 purkki rucolaa
Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS

Keitä punajuuret kuorineen, jotta ne säilyttävät värinsä ja makunsa. Anna jäähtyä. Kuori ja leikkaa niin ohuiksi siivuiksi, kuin vain saat. Leikkaa myös lampaanpaisti erittäin ohuiksi siivuiksi. Sekoita piparjuuritahna kermaviiliin. Lado lautaselle tasainen kerros punajuurisuikaleita ja sitten päälle lammassuikaleita. Rouhi päälle mustapippuria ja mausta Maldon-suolalla. Ripottele pinnalle rucolaa ja lisää kastikkeeksi kermaviiliä.
Nostalgista viikonloppua Perjantaikokki

Juttua Antaa Palaa-kirjasta
Aromi-lehti tipahti luukusta keskiviikkona ja heidän kirjakriitikkonsa oli lukaissut myös meidän Antaa Palaa-keittokirjan. Tämän arvostelun otan nöyränä vastaan. Totta joka sana. Lue juttu alta.

Yrttinen lampaanpaisti ja paahtojuureksia – Kallista kuin makkara

Ruoan hinta puhuttaa ilmeisesti aina – mutta viime aikoina aivan erityisesti. Vanha sanonta – ”halpaa kuin makkara” – on jo kääntymässä kansan suussa aivan uuteen uskoon.

Toki meidänkin perheessämme on kiinnitetty huomiota tiettyjen raaka-aineiden kallistumiseen ja osittain siitä innostuneena päätimme tehdä kokeilun. Mitä kaikkea saa vielä halvalla? Onko kaikki ruoka todellakin tällä hetkellä kallista kuin makkara?

Kiersimme yhden kaupan ja yhden kauppatorin – tulos oli yllättävä. Valitsemalla oikein, sai kotiin kannettavaksi ruokaa roppakaupalla erittäin edullisesti. Emme bonganneet kuponkeja lehdistä tai etsineet päiväysalennuksessa olevia ruokia. Ostimme siis aivan normaaleja raaka-aineita. Viikon alussa suoritettu ostoskokeilu tuotti herkkuja pöytään nelihenkiselle perheellemme koko viikoksi. Vaimolta ja minulta udellaan usein, että syömmekö aina kuten perjantaireseptit antavat ymmärtää. Rehellinen vastaus on, että emme. Joskus syömme vielä paremmin. Ja tällä sentinvenytysviikolla me vasta herkuttelimme!

Valitettavasti – tai onneksi – yhtä lainalaisuutta on mahdotonta kiertää. Itse valmistettu ruoka on maukkaampaa ja edullisempaa. Jos ostat esimerkiksi ison paistin, niin pienellä vaivalla se taipuu neljäksi täysin erilaiseksi ruokalajiksi. Tulen esittelemään seuraavissa perjantairesepteissä, mitä me 50 euron budjetilla saimme aikaan. Makkaraa tosin emme ostaneet kuin yhden paketin – mutta sitäkin paremman!

Yrttinen lampaanpaisti ja paahtojuureksia

Yksi ehdottomista löydöistä oli luuton lampaanpaisti, joka maksoi 5,9€ kilolta. Kilon paistin hinnalla saa yhden pienen naudan sisäfileepihvin. Kahden kilon paistista tuli ensiksi paistia, sitten punajuuri-lammascarpacciota ja viimein borssikeittoa.

AINEKSET

– 1 kg lampaan luutonta paistia
– 1 pkt pekonia (halutessasi silavaa)
– kourallinen tuoretta rosmariinia ja timjamia
– 1 iso sipuli
– 6 valkosipulinkynttä

– 2 isoa punajuurta
– 2 isoa perunaa
– 2 isoa porkkanaa
– ½ lanttua

– oliiviöljyä, Maldon-suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Leikkaa paistista kalvot. Pilko sipuli, pekonit ja yrtit pieneksi sekä siivuta valkosipulinkynnet neljään osaan. Paista pannulla, kunnes pekonit ovat kypsiä. Leikkaa paistia hieman auki ja tee halutessasi veitsellä pieniä ”taskuja”. Täytä taskut paistamallasi seoksella ja sido paisti kiinni keittiölangalla. Mausta paisti vielä suolalla ja pippurilla. Ruskista pinta paistinpannulla ja kypsennä 120 asteisessa uunissa noin 1 – 1 ½ tuntia.

Pilko juurekset peukalon pään kokoisiksi paloiksi. Pidä punajuuret erillään aina paistamisen loppuun saakka, etteivät ne värjää muita. Laita uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin 220 asteeseen noin 25 minuutiksi.

Ota paistista valunut liemi talteen ja tarjoa paistin kera.

Edullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Pääsisäislammas – Kesä tulee grillistä

Pääsiäisen kunniaksi perjantairesepti taipui torstaireseptiksi. Kotimme hengetär helli Perjantaikokkia eilen niin erinomaisella pääsiäislampaalla, että sen resepti on ihan pakko saada eetteriin ennen juhlapyhiä.

Pääsiäisenä talvi taittuu kohti kevättä. Varma kevään merkki on tänään Turun kauppatorille ilmestyvä Sorrin puutarhan sympaattinen myyntikoju. Se, jos mikä, piristää yllättäen kylmentyneen kevään keskellä. On nimittäin viljelijöitä, jotka tuottavat salaatteja. Ja sitten on Sorri, joka kasvattaa salaatteja – kuin omia lapsiaan. ” Jokainen Sorrin salaatti on sydämellä tehty!” – kuten he itse asian ilmaisevat. On aika julistaa automarkettisalaattien varassa vietetty pimeä talvi päättyneeksi – ainakin meidän kesämme on alkanut!

Tutustu Sorrin puutarhaan

Ja kun kesän vauhtiin kerran päästiin, niin ilmoitettakoon kaikelle kansalle samalla grillikausi alkaneeksi. Ei ole olemassa huonoa ilmaa tai väärää ajankohtaa – on vain vääriä varusteita! Vai mitä sanotte pikkuapurini grillausvarustuksesta?

Lähestyvän kesän tunnelmaa haittaa vain vähän se, että lämpömittarin ennustetaan pysyvän pakkasella toistaiseksi ja iltasella on vielä pimeää. Ei tämä sinänsä grillauksen tahtia haittaisi, mutta harmittavasti rivitalomme parveketta ei ole varustettu ulkovalolla eikä infrapunalämmittimellä. Olen talven aikana kerännyt kyseenalaista mainetta naapurustossa heilumalla iltapakkasella savuisella parvekkeella otsalamppu päässä.

En yleensä välitä sen kummempia selityksiä ohi käveleville ihmettelijöille kertoilla, joten huutelen vain, että olen ulkoruokinnassa toistaiseksi. Häipyvät kyselijät vähin äänin…

Keväisen kepeä pääsisäislammas grillistä

Huom! Pääsisäistiput ovat pikkugrillaajaan lautaselle asettelemaa kuvausrekvisiittaa. Ei siis tarkoitettu syötäväksi…

AINEKSET – 8 karitsan sisäfileetä
– 1 granaattiomena
– 200 g valkohomejuustoa
– 1 iso kerä jääsalaattia
– 15 kirsikkatomaattia
– oliiviöljyä
– balsamicoviinietikkaa
– kuivattua timjamia
– ripaus sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pese ja puolita tomaatit. Ripottele pinnalle sokeria, suolaa, oliiviöljyä ja timjamia. Lämmitä uuni 225 asteiseksi ja laita tomaatit sinne kuivumaan. Tiputa lämpötila heti 100 asteeseen. Kuivaa tomaatteja muutama tunti uunissa.

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa granaattiomena puoliksi ja koverra toisesta puolikkaasta siemenet ja ripottele salaatin päälle. Purista toisen puolikkaan siemenistä mehut salaatin joukkoon. Leikkaa valkohomejuusto paloiksi ja sekoita salaatin joukkoon. Ripottele pinnalle vielä varoen balsamicoviinietikkaa. Mausta suolalla, pippurilla ja hyvällä oliiviöljyllä. Koristele kuivatuilla kirsikkatomaateilla.

Pyörittele karitsan sisäfileet öljyssä (etteivät ne pala kiinni grillissä) ja mausta suolalla sekä pippurilla. Grillaa sisäfileitä kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli ja tarjoa välittömästi salaatin kera.

Kohti kesää!

Toivoo

Perjantaikokki ja pikkuapuri