Päivän turha tieto – Grillattu broileri-caprese –salaatti

Olin keskiviikkona puhumassa uudessa roolissani internetyrittäjänä eräässä ICT-seminaarissa (lue: informaation ja kommunikointiteknologian seminaarissa). Puhuin liiketoiminnan sähköistämisestä ja olin rakennellut  kalvosarjan varsin perinteisen kaavan mukaan. Lyhyitä pääkohtia koottuna kalvoille muistin tueksi. Pelkkää asiaa, ei mitään turhaa tai henkilökohtaista. Lavalla oli ennen ja jälkeen minua kuitenkin tunnettuja alan vaikuttajia, joten ajattelin että lisäänpä pienen esittelykalvon alkuun.

Siihenkin listasin vain kuivat faktat: nimen, koulutuksen, työhistorian jne. Päätin kuitenkin laittaa perhestatuksestani seuraavan tiedon:

–       kaksi lasta (kolmaskin tulossa)

Tieto ei luonnollisestikaan herättänyt sen kummempia reaktioita, joten mainitsin, että kyseessä oli päivän turhatieto. Ja sitten jatkoin itse asiaan ajatellen, että tulipa nyt näytettyä amatööriltä lavalla, kun muut keskittyivät vain ammattiasiaan.

Seuraavana päivänä keskustelin erään seminaaria seuranneen kanssa ja hän tokaisi, että ”teille on sitten kolmas tulossa…” Naurahdin ja totesin, että kyllä vain, mutta se nyt oli vähän turha tieto tuollaiseen ammattilaisseminaariin.

Päinvastoin – kuului vastaus. Se tieto oli päivän ainoa todella jotain merkitsevä tieto. Muut olivat työasiaa, eivätkä ne loppujen lopuksi ole aidosti tärkeitä.

Jäin miettimään asiaa. Ainoa aidosti henkilökohtainen asia oli se, joka oli jäänyt kuulijalle parhaiten mieleen. Ja se, yksi lyhyt kohta esityksessäni, oli saanut kuulijan laittamaan koko shown perspektiiviin. Työ on tärkeää. Kyllä. Mutta jos valita pitää, niin kumman valitset?

Toivon oikeita valintoja ratkaisujen kanssa painiville.

Perjantaikokki

Grillattu broileri-caprese –salaatti

AINEKSET
– 1 kokonainen grillattu broileri
– 3 palloa mozzarellaa
– 3 isoa, kypsää tomaattia
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1 basilikaruukku
– 5 kevätsipulinvartta
– 4 rkl persiljaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS

Pilko tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Käytäthän vähän kypsynyttä pallomozzarellaa, mielellään ”mozzarella di Bufala”. Pitkään kypsynyt, pizzassa käytettävä mozzarella ei salaattiin sovi. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko kevätsipulit ja basilikat pieneksi. Kokoa lautaselle alle salaatti, päälle tomaatit ja mozzarellat, keskelle grillatusta broilerista irrottamasi esim. rintafileet ja koristele kaikki persilja-basilika-kevätsipulisilpulla. Jauha pinnalle vielä mustapippuria ja vähän merisuolaa sekä pirskottele päälle oliiviöljyä.

Yleisohje: näin teet hyvän salaatin

Salaatinteossa on muutama tärkeä perusasia. Ensinnäkin salaatti tulisi aina huuhdella kylmällä vedellä ja sitten kuivata. Salaattikulhon pohjalle ei saisi kertyä vettä latistamaan tunnelmaa. Kuivaa salaatinlehdet joko salaattilingolla tai asettelemalla lehdet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle hetkeksi.

Revi salaatti aina käsin – älä pilko veitsellä. Italialaiset väittävät, että salaatti ei nahistu, kun se revitään. Ainakin salaatti näyttää ”käsintehdyltä”, kun sitä ei pilkota. Salaatin oikea koko lautasella on suupalan koko. Salaatinlehtiä ei pitäisi lautasellakaan joutua pilkkomaan veitsellä. Italialaisen ”Nonnan”, eli isoäidin, kauhistus on, jos joku syöjistä on saanut lautaselleen niin ison salaatinlehden, että sitä joutuu pilkkomaan veitsellä tai ahtamaan suuhunsa.

Salaatti kaipaa aina hieman oliiviöljyä ja suolaa – mieluiten hienoa Maldon-sormisuolaa. Se tuo salaatin hienostuneen maun esiin. Itse pidämme erikseen edullisen oliiviöljyn yleiskäyttöön ja maukkaan extra vergine –oliiviöljyn salaattia varten. Näillä ohjeilla käsittelet upeaa raaka-ainetta arvostuksella ja saat erinomaisen lopputuloksen. Niin vielä: poista tomaateista kannat pilkkoessasi!

Kiinnostaako katsaus sähköiseen liiketoimintaan?
Seminaari lähetettiin verkkoon, joten sitä olisi voinut seurata myös livenä. Mutta jos se jäi väliin ja mietit näitä asioita työssäsi, niin voit ladata esitykseni alla olevasta linkistä.

Kalvosarja kera ”turhantiedon”… (PDF, 713 kt)

Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!