Päivän turha tieto – Grillattu broileri-caprese –salaatti

Olin keskiviikkona puhumassa uudessa roolissani internetyrittäjänä eräässä ICT-seminaarissa (lue: informaation ja kommunikointiteknologian seminaarissa). Puhuin liiketoiminnan sähköistämisestä ja olin rakennellut  kalvosarjan varsin perinteisen kaavan mukaan. Lyhyitä pääkohtia koottuna kalvoille muistin tueksi. Pelkkää asiaa, ei mitään turhaa tai henkilökohtaista. Lavalla oli ennen ja jälkeen minua kuitenkin tunnettuja alan vaikuttajia, joten ajattelin että lisäänpä pienen esittelykalvon alkuun.

Siihenkin listasin vain kuivat faktat: nimen, koulutuksen, työhistorian jne. Päätin kuitenkin laittaa perhestatuksestani seuraavan tiedon:

–       kaksi lasta (kolmaskin tulossa)

Tieto ei luonnollisestikaan herättänyt sen kummempia reaktioita, joten mainitsin, että kyseessä oli päivän turhatieto. Ja sitten jatkoin itse asiaan ajatellen, että tulipa nyt näytettyä amatööriltä lavalla, kun muut keskittyivät vain ammattiasiaan.

Seuraavana päivänä keskustelin erään seminaaria seuranneen kanssa ja hän tokaisi, että ”teille on sitten kolmas tulossa…” Naurahdin ja totesin, että kyllä vain, mutta se nyt oli vähän turha tieto tuollaiseen ammattilaisseminaariin.

Päinvastoin – kuului vastaus. Se tieto oli päivän ainoa todella jotain merkitsevä tieto. Muut olivat työasiaa, eivätkä ne loppujen lopuksi ole aidosti tärkeitä.

Jäin miettimään asiaa. Ainoa aidosti henkilökohtainen asia oli se, joka oli jäänyt kuulijalle parhaiten mieleen. Ja se, yksi lyhyt kohta esityksessäni, oli saanut kuulijan laittamaan koko shown perspektiiviin. Työ on tärkeää. Kyllä. Mutta jos valita pitää, niin kumman valitset?

Toivon oikeita valintoja ratkaisujen kanssa painiville.

Perjantaikokki

Grillattu broileri-caprese –salaatti

AINEKSET
– 1 kokonainen grillattu broileri
– 3 palloa mozzarellaa
– 3 isoa, kypsää tomaattia
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1 basilikaruukku
– 5 kevätsipulinvartta
– 4 rkl persiljaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS

Pilko tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Käytäthän vähän kypsynyttä pallomozzarellaa, mielellään ”mozzarella di Bufala”. Pitkään kypsynyt, pizzassa käytettävä mozzarella ei salaattiin sovi. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko kevätsipulit ja basilikat pieneksi. Kokoa lautaselle alle salaatti, päälle tomaatit ja mozzarellat, keskelle grillatusta broilerista irrottamasi esim. rintafileet ja koristele kaikki persilja-basilika-kevätsipulisilpulla. Jauha pinnalle vielä mustapippuria ja vähän merisuolaa sekä pirskottele päälle oliiviöljyä.

Yleisohje: näin teet hyvän salaatin

Salaatinteossa on muutama tärkeä perusasia. Ensinnäkin salaatti tulisi aina huuhdella kylmällä vedellä ja sitten kuivata. Salaattikulhon pohjalle ei saisi kertyä vettä latistamaan tunnelmaa. Kuivaa salaatinlehdet joko salaattilingolla tai asettelemalla lehdet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle hetkeksi.

Revi salaatti aina käsin – älä pilko veitsellä. Italialaiset väittävät, että salaatti ei nahistu, kun se revitään. Ainakin salaatti näyttää ”käsintehdyltä”, kun sitä ei pilkota. Salaatin oikea koko lautasella on suupalan koko. Salaatinlehtiä ei pitäisi lautasellakaan joutua pilkkomaan veitsellä. Italialaisen ”Nonnan”, eli isoäidin, kauhistus on, jos joku syöjistä on saanut lautaselleen niin ison salaatinlehden, että sitä joutuu pilkkomaan veitsellä tai ahtamaan suuhunsa.

Salaatti kaipaa aina hieman oliiviöljyä ja suolaa – mieluiten hienoa Maldon-sormisuolaa. Se tuo salaatin hienostuneen maun esiin. Itse pidämme erikseen edullisen oliiviöljyn yleiskäyttöön ja maukkaan extra vergine –oliiviöljyn salaattia varten. Näillä ohjeilla käsittelet upeaa raaka-ainetta arvostuksella ja saat erinomaisen lopputuloksen. Niin vielä: poista tomaateista kannat pilkkoessasi!

Kiinnostaako katsaus sähköiseen liiketoimintaan?
Seminaari lähetettiin verkkoon, joten sitä olisi voinut seurata myös livenä. Mutta jos se jäi väliin ja mietit näitä asioita työssäsi, niin voit ladata esitykseni alla olevasta linkistä.

Kalvosarja kera ”turhantiedon”… (PDF, 713 kt)

Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!

Kattin grillattu portobello-kanavarras – Grilli kuumaksi – nyt on jo kiire!

Jos et ole vielä sattunut huomaamaan, niin kesä on täällä jo. Mutta ei ole kauaa… Tämä meikäläisten kesä kun on katoava luonnonvara, sillä aina se hurahtaa ohi liian nopeasti. Vai monestiko olet elokuun lopussa päivitellyt, että olipas pitkä kesä. Hohhoijaa… Ei oikein millään ottanut loppuakseen…

Kesän rajattuun saatavuuteen on vain yksi lääke: käytä hyödyksesi joka hetki. Kesällä voit unohtaa perinteisen kalenteriajattelun. Syödä voi hyvin ja pitkään myös tiistai-illalla ja ei tarvitse aina olla lauantai, että voi kutsua vieraita kylään. Tätäkin kirjoittaessa ilta on vaihtunut jo perjantain puolelle ja viimeinen illallisvieras vasta sitoo kengännauhojaan eteisessä. Hienoa aikaa. Siis kesä ja arki-illat. Viikonlopuista puhumattakaan!

Eräs kuuluisa tv-kokki nimesi kesäkuun stressittömäksi kuukaudeksi. Kuukaudeksi, jolloin ei edes ruuanlaitosta kannata ottaa paineita. Ei tyhmempi idea, vaikka julkkikselta tulikin… 🙂 eli helpot reseptit kunniaan, stressi vaikka juhannuskokkoon ja grilli lämpimäksi!

Niin, vielä yksi asia. Aina ei tarvitse keksiä itse. Keittiössä pärjää myös lainaamalla, varastamalla ja kopioimalla. Tämän reseptin sosialisoin omaan käyttööni viime viikonloppuna ”klaanimme” keittiöinnovaattorilta, Kattilta. Kiitos näin jälkikäteen. Ruoka oli erinomaista 🙂

Kattin grillattu portobello-kanavarras
Ota huomioon, että kanat kannattaa laittaa marinoitumaan mielellään vuorokautta ennen. Jos sinulla on kiire, niin parikin tuntia riittää, mutta lisää silloin etikan määrää.

Ainekset
– 4 kanan rintafilettä pilkottuna neljään osaan
– 4 isoa sientä (portobelloa tai herkkusieniä) pilkottuna neljään osaan
– nippu uusia sipuleita
– paketillinen pekonia
– 1 dl rypsriöljyä
– 4 oksaa rosmariinia
– reilusti tuoretta basilikaa
– 3 rkl balsamicoviinietikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä
– grillivartaita (puisia tai metallisia)

Sekoita öljy, etikka, rosmariini ja basilika marinadiksi. Rouhi joukkoon suolaa ja pippuria. Asettele kanat, sipulit ja sienet marinadiin ja anna marinoitua mielellään yön yli. Laita varrastikut (mikäli käytät puisia) veteen likoamaan, jotta ne eivät pala grillissä. Kokoa varras siten, että kierität sienet ja kanat pekoniin ja pujotat ne vartaaseen. Sitten pujota kanapalojen väliin kevätsipuleiden paloja.

Paista kanoja uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia (jotta kanat kypsyvät) ja viimeistele kuumassa grillissä vartaisiin herkullinen pinta. Tämän seurassa kuuluu tarjota juuri sitä mitä haluat. Erityisen hyvältä maistuvat uudet perunat tai kesäinen salaatti. Ja ehkä tilkka viiniä.

Kelpaa myös sukulaisille!
(testattu on)

Hyvää viikonloppua, aurinkoista sellaista!

Terveisin

Perjantaikokki

Kana-chorizosalaatti – Ihana äiti!

Äitienpäivä on aina ollut tärkeä päivä perjantaikokille. Lapsena se tarkoitti aamua, jolloin yritettiin hiipiä yhdeksän maissa (muka aikaisin…) keittiöön keittämään äidille aamukahvia ja koristelemaan kakkua. Ja aina äiti onnistui näyttämään yllättyneeltä sängyssään, vaikka samaan aikaan kätkikin epätoivoisesti aamuvarhaisella keittämäänsä kahvikupposta ja postilaatikosta haettua aamun lehteä peiton alle piiloon. Olimme ylpeitä! Olimmehan onnistuneet herättämään äidin herkullisen aamupalan kera.

Nyt äitienpäivä tarkoittaa, että yritämme kuumeisesti vajaan puolitoistavuotiaan prinsessamme kanssa keksiä lahjaa äidille ja isoäidille. Aamulla ei kuitenkaan tarvitse hiippailla sinne keittiöön, sillä kokin vaimolla on lähiseudun parhaat unenlahjat. Saamme siis keitellä kahvit ihan rauhassa 🙂

Otsikolla on muuten tarina. Yritin maanantaina kuumeisesti miettiä otsikkoa paikallislehti Turkulaisen keskiviikon etusivun mainokseen. Mainos käsitteli tietenkin äitienpäivälounasta ja -risteilyjämme. Ihmettelin, että millä keksin aiheeseen liittyvän otsikon välttäen sanahelinää.

Samalla pieni tyttäreni taapersi vaippasillaan äitinsä perässä kohti ”peuhua” (eli sohvaa) ja huusi kirkkaalla lapsen äänellä: ”IHANA ÄITI!”.

Oli totta joka sana, eikä mitään sanahelinää. Otsikko oli valmis.

Hyvää äitienpäivää ihanat äidit!

Kesäisen herkullinen kana-chorizosalaatti vaikka äidille

Viime viikolla kerroinkin, kuinka olin valinnan paikan edessä – tarjoillako teille kanasalaattia vai ahvenia. Ahvenet saitte, mutta nyt on sen kanasalaatin aika. Tee vaikka etukäteen, vie äiti brunssille luonnonhelmaan ja tarjoa kana-chorizosalaattia. Siinä lahjaa kerrakseen…

AINEKSET neljälle

– friseesalaattikerä ja Lollo Rosso-kerä tai useampiakin salaattilaatuja (nyt jos koskaan on sitten aika panostaa salaattiin – hae mieluummin lähituottajalta torilta kuin lähimarketista)
– 3 kanan rintafilettä
– 4 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
– 50 g chorizomakkaraa ohuina siivuina
– 1 iso punasipuli
– 2 mozzarellapalloa
– kourallinen kirsikkatomaatteja
– puolikas kurkku
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paista kanojen ”pinta kiinni” kuumalla pannulla tai grillissä. Tökkää paistomittari kylkeen ja laita 200 asteiseen uuniin kunnes sisälämpö on 70 astetta. Huuhtele salaatit ja kuivaa ne. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko myös tomaatit, kurkut ja mozzarellat ja sekoita salaattiin. Pilko punasipuli siivuiksi ja paista chorizon kanssa pannulla.

Kun kana on valmis, siivuta se ja asettele salaatin päälle. Kaada kuumat sipulit ja chorizot suoraan salaattiin ihan lopuksi. Idea on, että sipulit eivät lötkisty, vaan ottavat vain hieman makua chorizosta ja lempeyttä lämmöstä.

Sekoita pesto ja öljy. Kaada salaatin joukkoon. Rouhi pinnalle mustapippuria ja tarvittaessa jokainen ruokailija voi ripotella annokseensa suolaa.

Maistuu myös jäähtyneenä siellä luonnon helmassa. Hyvää ruokahalua!

Kotijuustolla kuorrutettua kanaa ja valkosipulista papuherkkusienipaistosta

Saimme Herrankukkarossa kunnian järjestää maailman ensimmäisen suomalaisen delfiinisafarin! Julkkisdelfiinit, Delli ja Fiina, uiskentelivat tiistaina Airismaan, eli Herrankukkaron kotisaaren eteläpuolelta Hämmärönsalmesta kohti Airistoa. Polkaisimme pikavauhtia uuden matkailutuotteen käyntiin ja jo seuraavana päivänä starttasi maailmanhistorian ensimmäinen suomalainen delfiinisafari Airistolle. Kuinka kävi? Näkyikö delfiinejä? Lue Turun Sanomista. Linkki on alla 🙂

Turun Sanomien artikkeli Herrankukkaron delfiinisafareista

Mielenkiintoista tämä elämä saaristossa
Delli ja Fiina lienevät muiden delfiinien mielestä edelläkävijöitä – ovathan ne lomailemassa aivan uudella alueella. Perinteisten tapojen rikkominen tuo yleensä uusia innovaatioita. Ainakin se herättää huomiota. Tänä perjantaina yhdistämme perinteistä kotijuustoa kanaan ja papuja limeen. Uusi innovaatio? Tuskin. Mutta hyvää se oli 🙂

Kotijuustolla kuorrutettua kanaa ja valkosipulista papuherkkusienipaistosta

Ainekset neljälle hengelle

– neljä broilerin rintafilettä
– neljä paksua siivua kotijuustoa
– 1 rkl hunajaa
– suolaa
– valkopippuria
– tilkka öljyä

– vihreitä papuja 200 g
– rasia herkkusieniä
– lime
– valkosipulinkynsi
– ruokalusikallinen voita

Paista kanan rintafileet öljyssä molemmin puolin ja aseta uunivuokaan. Sivele viipaleet hunajalla ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia (paksuudesta riippuen!). Leikkaa tuorejuustosta 1 cm paksut viipaleet ja aseta rintafileiden päälle. Gratinoi lopuksi vielä grillivastuksen alla täydellä teholla muutama minuutti, että juusto ruskistuu hieman.

Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä n. 7 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä. Pilko herkkusienet neljään osaan. Murskaa valkosipuli ja heitä pannulle voin kanssa. Laita mukaan sienet ja pavut ja paista hetki kovalla lämmöllä. Purista lopuksi vielä puolikkaan limen mehut pannulle, pyöräytä kertaallen ja homma on hoidettu.

Kokoa annos ja herkuttele!

Hauskaa viikonloppua! Me lähdemme etsimään Delliä ja Fiinaa taas 🙂

Terveisin

Perjantaikokki

Aurajuustokanaa ja kukkakaali-kuskus

Välillä tämän reseptikirjeen ruuat ovat oikein perisaaristolaisia ja toisaalta taas ei niin saaristolaisia. Se johtuu siitä, että tässä esiteltävät ruuat syntyvät usein torstain illalliseksi ja vähän kokin mielenalan mukaan. Eilen teki ihan hirveästi mieli Aurajuustoa ja illalliseksi syntyikin eräs kokin vaimon klassikoista. Lisukkeeksi ruualle voit tehdä vaikka riisiä, mutta kokeilemisen arvoinen on myös oheinen lisuke. Älä kerro ruokavieraillesi kuskuksen perusraaka-ainetta, vaan anna heidän veikkailla. Voipi mennä hetki 🙂

Aurajuustokanaa ja kukkakaali-kuskus
Neljälle hengelle tarvitset

– 1 iso grillattu broileri
– 1 punainen paprika
– 1 prk säilykepersikoita
– 1 sipuli
– 2 kynttä valkosipulia
– 1/2 chili pilkottuna
– 2 dl kermaa
– puolikas Aurajuusto
– persiljaa

– kukkakaali
– 2 rkl oliiviöljyä
– sahramia tai kurkumaa
– suolaa ja pippuria myllystä

Valmistus
Aurajuustokana

Irrota lihat broilerista ja pilko lihat, paprikat sekä persikat suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko pieneksi myös sipuli, valkosipuli, chili ja persilja. Kuullota sipuleita pannulla oliiviöljyssä hetki. Lisää broileri, paprika, persikat ja chili. Paista hetki. Laske lopuksi lämpöä ja kaada pannulle kerma ja pieneksi pilkottu Aurajuusto. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes juusto on lähes kokonaan sulanut. Lopuksi koristele pilkotulla persiljalla.

Kukkakaali-kuskus

Pilko kukkakaali aivan pieneksi. Paista oliiviöljyssä, kunnes on ”al dente”. Mausta sahramilla tai kurkumalla, suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!