Limemarinoidut paistetut simpunpyrstöt

Sarjassamme ”Mitä kaikkea voi syödä” julkaisen paistetuista simpuista reseptin. Tyttäreni kuuluu erittäin ennakkoluulottomiin herkkusuihin ja nauttii mm. ostereista ja erilaisista juustoista täysin rinnoin. Vappuviikonloppuna saimme simppuja kasapäin ja Julia bongasi ne jo Busterissa istuessaan verkoista. ”Noita mä haluun syödä!”

Ei auttanut muuta kuin niellä ennakkoluulot ja tarttua puukkoon. Laitoin myös kameran laulamaan, jotta uskotte… En kerro, tuleeko reseptillä syötävää  herkkua. Videolla Julia 4-v kertoo tuomionsa…

AINEKSET

Haaste: voiko simppuja syödä? Katso video tästä.

simppuja tarvittava määrä
– 1 lime
– 2 dl korppujauhoja
– voita ja öljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa simpuista hännät (katso video valmistuksesta tästä). Leikkaa hännistä kaikki evät pois. Huuhtele ja kuivaa. Raasta joukkoon limen kuori ja purista limen mehu päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua parikymmentä minuuttia.

Pyörittele pyrstöt korppujauhoissa ja paista öljy – voi -seoksessa kullanruskeiksi. Purista päälle vielä vähän limeä ja nauti.

Katso videolta, tuliko näistä hyviä…

Perjantaikokki

Rommimarinoidut kalavartaat – Kesälomaruokailua – jatkosarja

Kirjoitin viime viikolla tienvarsiruokailun alennustilasta. Onnekseni epätoivoni oli osittain turha. Hyviä ruokapaikkavinkkejä kertyi perjantairesepti.fi –blogiinkin kolmisenkymmentä. Sieltä vain reissulle lähtiessä poimimaan ruokasuomen karttaan pysähtymispaikkoja!

Oman positiivisen ruokapilkahduksen koin kesän alussa. Rymättylän eteläkärjestä liikennöi sesonkina Linta –niminen yhteysalus Seilin kautta Nauvon kirkonkylälle. Reitti on mitä parhain itselleni matkalla Herrankukkarosta mökille. Tätä kautta matkaa kertyy 25 kilometriä, mantereen kautta kiertävä vaihtoehto on noin 75 kilometriä pidempi.

Aluksessa on kahvio A-oikeuksin. Kyseessä on siis sellainen mukavampi lossi. Aiempina kesinä olen tuskaillut ruokavalikoiman kanssa, sillä fillaristi ei kesäisessä saaristossa mielellään kebab- tai makkaraperunoiden välillä arvuuttelisi.

Pääsin mukaan aluksen kesän ensimmäiselle reissulle, vaikka meinasinkin jäädä alkuun rannalle. Bussiryhmä oli buukannut kaikki paikat, mutta laivaväki heltyi kuullessaan vaihtoehtoni. 75 kilometrin lisälenkki oli pääsylippuni alukseen. Lupasin myös vaikka maalata kantta, kunhan vain mukaan mahtuisin.

Olin evästänyt reppuni banaanilla, mutta yllätyin iloisesti kahvilaan marssiessani. Vetäjä oli vaihtunut, tiskin takana seisoi kaksi tomeraa, hymyilevää naisihmistä, jotka toivottivat minut tervetulleeksi. Kebab-mainokset olivat vaihtuneet vitriinin graavilohi-saaristolaisleipiin ja itse leivottuihin marjapiirakoihin. Sydämeni hypähti ja olin onnellinen. Näin sen kuuluu olla, ajattelin itsekseni ja marssin tiskille.

Tässä siis oma vinkkini. Mikäli suuntana on saaristo ja sen pikkurengastie, niin suositella voin.

Rommimarinoidut kalavartaat

Resepti on mukaelma Glorian Ruoka&Viini –lehdestä napatusta reseptistä. Tätä on mökillä kokeiltu ja hyväksi todettu! Kala- ja äyriäisvalikoimaa voit varioida. Lohen lisäksi vartaaseen voi mainiosti pujottaa vaikka haukea.

AINEKSET
– 600 g lohta
– 4 kampasimpukan lihaa
– 8 jättikatkarapua kuorineen
– 4 kpl varrastikkuja

Marinadi
– 1 dl fariinisokeria
– 1 dl vaaleaa rommia
– 1 rkl murskattuja korianterin siemeniä
– 2 limeä (yhden kuori ja kahden mehu)
– 3 rkl tuoretta korianteria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 1 dl öljyä

VALMISTUS
Leikkaa ruodoton lohi lapsen nyrkin kokoisiksi paloiksi. Leikkaa ravuista kuori yläpuolelta halki ja poista suoli. Laita varrastikut likoamaan veteen. Valmista marinadi.

Sulata sokeri pannulla ja paahda aivan hetki. Lisää rommi ja kiehuttele miedolla lämmöllä, kunnes alkoholi on haihtunut. Anna kiehua hiljalleen ja lisää korianterin siemenet. Raasta yhden limen kuori. Purista molemmista limeistä mehut marinadiin, mutta lisää kuori vasta myöhemmin. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä viitisen minuuttia ja ota pois liedeltä. Lisää öljy ja limen kuori sekä tuore korianteri. Anna jäähtyä.

Laita kalat ja äyriäiset kulhoon. Kaada jäähtynyt marinadi päälle ja anna maustua muutama tunti.

Paista rapuja muutama minuutti pannulla, koska niillä kestää kypsyä hieman kauemmin kuin muilla. Pujottele sitten kaikki vartaisiin ja grillaa neljä – viisi minuuttia per puoli. Valele grillaamisen aikana marinadilla. Kiehuta loppumarinadista kastike, jolla vielä sivelet grillatut vartaat.

Tarjoa kesän rapean salaatin kera.

Kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Kesälomavinkkejä Turkuun, Naantaliin ja saaristoon

Alueellamme toimii kaksi varsin vireää matkailuorganisaatiota, joiden palveluista haluan teille vinkata. On suuntana Turku, saaristo tai Naantali, niin hyvät tuotteet löytyvät täältä:

Turku: Turku Touring

Naantali: Naantalin Matkailu

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto – Historiallinen helmikuu

Kuluva helmikuu jää toivottavasti historiaan luonnonoikkuna. Kaipaan kovasti entisaikojen onnettomia etelän talvia, jolloin maa oli valkoinen lyhimmilläänkin kuutisen viikkoa. Räntää tuli, mutta joulukuussa. Jäät kestivät muutakin kuin vesihiihtoa ja sadevaatteet olivat talviteloilla tammikuusta maaliskuuhun.

Itselleni vuoden 2008 helmikuu jää mieleen monestakin syystä. Adressini otti tuulta purjeisiinsa enemmän kuin kuvittelin. Eilen allekirjoituksia oli kertynyt yli 10 400. Se on adressit.com –palvelun 17. allekirjoitetuin adressi. Haastatteluja olen antanut Ylen aamutelevisioon, Ruotsin suomenkieliseen radioon, Radio Sataan Turussa ja Turun Sanomiin. Lisäksi aihe on herättänyt erittäin paljon keskustelua netin palstoilla ja siitä on uutisoitu Helsingin Sanomissa, iltapäivälehdissä, Taloussanomissa, Finfoodin sivuilla ja monessa muussa paikassa. Ei mikään tavallinen helmikuu perjantaikokillekaan.

Adressiin

Helmikuussa saimme vihdoin valmiiksi myös puolitoista vuotta kestäneen projektimme – perjantaikokki laajensi sopan hämmentämistään myös ohjelmistopuolelle. Jos järjestät kokouksia tai tapahtumia, etkä vielä kuullut uudesta Lyyti-palvelustamme, niin minulla on sinulle uutisia. Tapahtumanhallinta palvelu löytyy alla olevasta linkistä. Tapahtumien hallinnointi helpottuu jatkossa paljon!

Lyyti-palvelu

Helmikuun huipennus?

On asioita – ja sitten on tärkeitä asioita. Vuoden päästä en muista lumetonta helmikuuta, mutta muistan ilmeen poikani kasvoilla, kun hän oppi konttaamaan. Voi sitä iloa! Mistä lienee luonteensa perinyt, mutta paikoillaan hän ei viihtynyt. Nyt on pikkumiehellä onnenpäivät kun saa konttailla siskonsa perässä – vaikka ei kiinni saakaan. Ei se vauhti, vaan se liike.

Entä se kuukauden paras hetki? Kaksivuotias tyttäreni pyysi päästä syliin komentaen:
”Ota minut sylkkyyn, nuorimies!”

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto

Kevyt keitto – tuhti salaatti. Erinomaista…

AINEKSET
– 1 kukkakaali
– 1 kesäkurpitsa
– 1 sipuli
– 1 rkl kanafondia
– 0,5 l vettä
– 2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 4 palaa paahtoleipää

VALMISTUS
Pilko sipuli, kesäkurpitsa ja kukkakaali pieneksi ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää vesi ja fondi. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuorejuusto ja sekoittele.

Leikkaa leivät pieniksi krutongeiksi ja paahda niitä pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä hetki. Ripottele leivät keiton pinnalle.

Aurajuusto-päärynäsalaatti

AINEKSET

– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1/3 paketti Aurajuustoa
– ½ paketti pekonia
– 2 päärynää
– 0,5 dl pinjansiemeniä

VALMISTUS
Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista pekoni rapeaksi, valuta talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Kuori ja pilko päärynä.Murenna Aurajuusto. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla hetki – varo polttamasta! Sekoita kaikki keskenään, mausta oliiviöljyllä ja VinCottolla.

Mitä on VinCotto (sivu englanniksi)?

Viinisuositus

Aina välillä ehtii myös maistamaan viiniä ruoan kanssa ja suosittelemaan sopivaa. Eilen oli sellainen päivä. Sain lahjaksi pullon Beringerin Napa Valley Chardonnayta, joka on hieman hinnakkaampi, mutta kyllä hintansa arvoinen! Viini kesti valkoisenakin hyvin myös salaatin Aurajuuston ja pekonin kanssa.

Lisätiedot Alkon sivuilta

Viikko aikaa karkauspäivään!

Nyt naiset jahkailu seis ja kosimaan! Vielä ehditte osallistua ja voittaa jopa 20 000 euron häät ensi kesäksi. Kilpailu MTV3:n sivuilla…

Hääkilpailuun

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

”Nuorimies”

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa – Rankka päivä töissä?

Itse kukin meistä on kokenut rankan päivän töissä. Takki on tyhjä kotiin mennessä ja väsyttää. Miten sitä jaksaisi innostua vielä leikkimään lasten kanssa?

Kotimatkani taitan pääosin polkupyörällä. Se on yksinkertainen tapa liikkua ja siksi se sopii minulle. Ei tarvitse muuta kuin pyörittää monotonisesti kampia, niin pääsee kotiin. Se on erittäin miehinen liikuntamuoto, kun putkiaivoillakin pärjää loistavasti. Ajellessa aivot tuulettuvat. Varsinkin jos ajelee vastatuuleen, on oikea tuulitunneli. Jalkojen tehdessä työtään ilman sen kummempaa miettimistä, ahkeroivat aivot. Ne heittävät turhaa tietoa roskikseen, siirtävät vähäpätöiset murheet ajatusten autiomaahan ja pinnalle jäävät ne oikeasti tärkeät asiat.

Kotioven avatessa mielessä onkin sitten vain enää perhe. Ovi aukeaa ja jalkoihin hyppää kaksivuotias prinsessa. ”Tuuppa iskä syömään!” – käy käsky ja kädestä pitäen talutetaan pöytään, ennen kuin kypärää ehtii riisua. ”Otappas iskä viiniä” on seuraava komento ja käteen työnnetään maitolasi.

Jotkut pohtivat, että miten sitä jaksaisi työn lisäksi vielä hoitaa lapsia. Minä mietin, miten sitä ennen jaksoikaan ilman lapsia? Tai ilman tällaista kotikohtelua?

Sain viikolla puhelun Italiasta. Saapasmaan posti oli vihdoin kantanut joululahjamme perille – vain vajaassa kahdessa kuukaudessa! Italialainen ystäväni kiitti kuvakalenterista ja kehui poikavauvaamme komeaksi. Sitten hän ihmetteli, että ovatpa suomalaiset innokasta kansaa, kun noin lapsia tekevät. Ennen kuin ehdin kommentoimaan, totesi hän, että ”Niin. Mutta Suomessahan on pitkä ja pimeä talvi…”

Toivottavasti kevät ei tule ihan vielä.

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa

AINEKSET
– 400 g sikanauta-jauhelihaa
– 400 g peuran (tai lampaan) jauhelihaa
– 2 kananmunaa
– ¾ dl korppujauhoja
– 2 rkl paahdettua sipulia (tai kuullotettua sipulia)
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 tl kuivattua timjamia
– 1tl kuivattua rosmariinia
– tilkka oliiviöljyä paistamiseen
– 2 dl kermaa
– n. 4 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 iso kesäkurpitsa
– 1 parsakaali

VALMISTUS
Pilko ja kuullota sipuli öljyssä. Jos käytät valmiiksi paahdettua ”hotdog-sipulia”, ei sitä tarvitse paistaa. Vatkaa kananmunaa vispilällä hetki. Näin saat kuohkeampia pullia. Sekoita kananmunan joukkoon korppujauhot, sipuli, jauhelihat, pilkotut valkosipulit ja mausteet. Tee taikinasta isohkoja pullia. Paista pannulla pulliin ruskea pinta ja nostele pullat kattilaan. Kaada pannulle vesi (jotta saat kaikki maut pannulta talteen) ja sekoittele hetki. Kaada vesi kattilaan (siten, että pullat lähes peittyvät). Lisää joukkoon kerma ja hauduta miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa liemen kastikkeeksi.

Pilko kesäkurpitsa sormen paksuisiksi siivuiksi. Ripottele siivujen pinnalle suolaa ja anna maustua kymmenisen minuuttia. Suola imee kosteutta siivuista. Voitele siivut öljyllä, kuumenna parilapannu kuumaksi ja paista molemmin puolin, yhteensä n. 6-8 minuuttia.

Pilko parsakaali ja höyrytä kypsäksi.

VINKIT
Vatkaamalla kananmunaa vispilällä ennen kuin lisäät jauhelihat, saat kuohkeammat pullat. Ja jos käytät parilapannua, kuumenna se erittäin kuumaksi, niin saat kauniit raidat. Mutta älä laita öljyä pannulle, vaan voitele paistettavat raaka-aineet kevyesti öljyllä. Näin ei pannu savuta, eivätkä paistettavat raaka-aineet pala pannuun kiinni.

Mukavan pimeää viikonloppua!

Perjantaikokki

Joko vaikutit?

Minä haluaisin kauppoihin enemmän marinoimattomia broiler- ja lihatuotteita. Entä sinä? Lupaan toimittaa adressin eteenpäin, kun 6000 nimeä on kasassa. Käy katsomassa, kuinka monta nyt on!

Tästä vaikuttamaan…

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera – Talvitunnelmia?

Noin vuosi sitten kirjoitin, kuinka fillaroin paukkupakkasilla lohi selkärepussa hytisten. Silloin oli helmikuun yhdeksäs, pakkasta reilut parikymmentä astetta ja fillari hyytyi pakkasessa valoihin. Ei lähtenyt enää liikkeelle, vaikka kuinka sotki. Jälkikäteen fillaritohtori totesi, että takanavalle oli tullut vilu. Talviflunssa.

Silloin ilma oli pari viikkoa sellainen, että jos olisi hakenut kaupasta jäätelöä reppuun, olisi se lämmittänyt mukavasti selkää.

Voin ilokseni kertoa, että vähän sama fiilis on myös nyt! Jäätelö lämmittää aina, varsinkin henkisesti. Ja fillari hyytyi taas. Tänä talvena armas polkupyöräni leikkasi kiinni. Oli raukka ruostunut näissä meidän arktisissa oloissa. Uskollisen ajokkini talvi on ollut kuin keskivertosuomalaisen kesäloma. Ei olla kuivaa päivää nähty pariin kuukauteen.

Masentaako? Ei minua. Satakoot vaikka koko talven, sillä kun kotiin päästyä saa näin hyvää ruokaa, pysyy sitä ihmeen tyytyväisenä.

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Ruoan idea on, että sieniä ei paisteta ”veltoiksi” eikä kylmäsavulohta ylikypsäksi. Paista ne siis vasta aivan lopuksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, jotta niissä säilyy mukava purutuntuma.

AINEKSET
– 150 g kylmäsavulohta
– ½ purjo
– 2-3 isohkoa osterivinokasta (tai jättiherkkusieniä)
– 2 tomaattia
– 2 dl kermaa
– 1 dl kalalientä (tai 1 tl kalafondia ja 1 dl vettä)
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 rkl oliiviöljyä
– 500 g Tagliatelleä (nauhapastaa)
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli poista niiden kanta ja kasta kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Siirrä ne sitten jäähtymään jääkylmään veteen hetkeksi. Kuori tomaatit, halkaise, poista siemenet ja siivuta tomaatinliha.

Pilko purjo. Siivuta osterivinokkaat (tai herkkusienet) sekä kylmäsavulohi. Paista purjoa hetki oliiviöljyssä, lisää kalaliemi ja valkoviini. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehuta, kunnes kastike on mennyt hieman kokoon. Laske lämpötilaa minimiin ja lisää tomaatinsuikaleet.

Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä.

Paista sieniä hetki kuumalla pannulla oliiviöljyssä, lisää siivutettu kylmäsavulohi ja paista aivan hetki. Sekoita pasta ja kastike. Koristele annos paistetuilla sienillä ja kylmäsavulohella. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Adressi marinoimattomien tuotteiden puolesta

Kirjoitin viime viikon Perjantaireseptissä lihan ja broilerin marinadeista. Laitoin adressit.com – palveluun adressin marinoimattoman liha- ja broilerivalikoiman parantamisen puolesta. Yleensä saan perjantaina palautetta sähköpostiini hieman toistakymmentä postia. Nyt tuli lähemmäs sata. Suurin osa palautteen kirjoittajista piti adressia oivallisena. En ollut yksin mielipiteeni kanssa.

Minä laitoin vetoomuksen liikkeelle puhtaasti makuasiana. Mutta moni palautteen antaja kirjoitti myös marinadien aromivahventeesta, joka saattaa aiheuttaa yliherkille pahankin kohtauksen.

Toinen syy allekirjoittaa adressi?

Allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Riittää, että täytät etunimesi, sukunimesi ja paikkakuntasi sivun vasemmassa laidassa oleviin kenttiin.

Tästä pääset adressiin. Käy vaikka kurkkaamassa, kuinka moni on kanssasi samaa mieltä.

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike – Perjantaikokki vakavana

Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa – jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa – hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä – ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen tästä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa tästä…

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET


Possu

– 1 porsaan sisäfile
– ½ dl oliiviöljyä
– 2 tl Dijon-sinappia
– 3 kpl valkosipulinkynsiä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat
– 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)
– oliiviöljyä
– rosmariinia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike
– 2 kpl keltuaista
– 1 tl kuivattua rakuunaa
– 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)
– 1 tl sitruunamehua
– 125 g voita

Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS

Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.
Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo

aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä…:)

Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta klikkaamalla tätä.