Ankanrintaa, kermaan muhennettua savoijinkaalia ja omenaista glögikastiketta

20131220-215205.jpg

Ongelma vai mahdollisuus? Tämän illan ruoka oli ostamatta ja miettimättä. Huomiselle olisi lasagnea ja ylihuomiselle, kun aupairimme vanhemmat ja äitini tulevat kylään, on sushia.

Joo, eilistä makaronilaatikkoa olisi, mutta loma on alkanut ja samppanja korkattu. Kombo ei toimi.

Jääkaapista löytyy

– iso savoyjinkaali
– porkkanoita 5 kpl
– kermaa 2 dl
– kourallinen herkkusieniä
– voita
– pala juuriselleriä
– sipuli
– ja pakkasesta kaksi ankanrintaa

Lisäksi löysin desin appelsiinimehua, 3 desiä Ikean omenaglögiä, yhden desin Ikean sahramiglögiä, kuivattua persiljaa ja Maizenaa.

Ankanrintaa ja savoijinkaalia

Tee näin:

Pilko kaali pieneksi ja veistele kuorimaveitsellä porkkanat siivuiksi. Paista voissa (50 g), lisää 1 rkl kasvisfondia tai kasvisliemikuutio sekä 2 dl kermaa. Pidä miedolla lämmöllä ilman kantta vähintään 30 minuuttia.

Pilko sipuli, yksi porkkana ja selleri pieneksi. Laita kattilaan nokare voita ja paista juureksia siinä. Lisää appelsiinimehu, 1 dl sahramiglögiä ja 3 dl omenaglögiä. Korvaa halutessasi kaikki omenamehulla. Keittele rauhassa kokoon. Siivilöi irtoainekset pois. Mausta suolalla, pippurilla sekä kasvisliemellä ja suurusta maizenalla.

Viiltele ankanrintoihin nahkapuolelle ristiviiltoja. Paista ensiksi kuumalla pannulla pari minuuttia nahkapuolelta ja laske sitten lämpötilaa. Anna paistua, kunnes veri nousee pintaan. Käännä hetkeksi ja laita folioon tekeytymään vartiksi.

Pilko sienet, paista voissa ja mausta suolalla, pippurilla sekä persiljalla.

Kokoa kiva annos ja nauti yläkerran naapurin tarjoaman Rosso di Montalcinon kanssa.

Syötyäsi laita lapset nukkumaan, tajua aloittaneesi juuri loman, kirjoita resepti blogiin ja nukahda.

Grilliribsit ja rucolaperunasalaatti – Maanviljelijästä markkinamieheksi

Törmäsin tarinaan kaverista, joka eli unelmaansa. Oli hypännyt oravanpyörästä – siirtynyt markkinamiehestä hellan ääreen. Italian vierailu antoi Perjantaikokille ajattelemisen aihetta maanviljelijöistä ja heidän työstään Suomessa. Monen pitäisi hypätä traktorin ratista väliksi markkinamiehen hommiin – ihan vain oman ammattinsa arvostuksen takia.

On mielenkiintoista seurata asennetta, jolla italialainen viininviljelijä suhtautuu ammattiinsa, tilaansa ja tuotteisiinsa. Kaikki on lähtökohtaisesti ainutlaatuista. Ei ole niin pientä tai suurta, uutta tai vanhaa tilaa, etteikö siellä tuotettaisi juuri sen alueen parhaimpia viinejä rypäleen alkuperää kunnioittaen ja juuri kyseisen tilan ainutlaatuista mikroilmastoa hyödyntäen. Asenne on ihailtava, vaikka monta tilaa kiertäessä huomaa, että kyllä toiset ovat aidosti parempia työssään kuin toiset. Laatueroista huolimatta ovat kaikki lähtökohtaisesti rinta rottingilla omista tuotteistaan eivätkä häpeä paukutella henkseleitään omasta erinomaisuudestaan.

En tiedä, miten moinen asenne sopisi suomalaiseen maanviljelijäkulttuuriin, mutta osan siitä soisi tarttuvan kansainvälistymisen myötä myös tänne pohjolaan. Olisi se hienoa, kun Turun torillakin saisi kuulla luennon perunoiden täydellisestä kasvuympäristöstä, juuri kyseisen tilan suotuisista maanmuodoista, niiden vaikutuksista tuulten käyttäytymiseen ja siten lämpötilavaihteluihin kullakin pellolla ja vuosisataisten perunanviljelyperinteiden kunnioittamisesta.

Eiväthän kaikki kauniit sanat aina edes pidä paikkaansa, mutta osoittaa, että viljelijä on ylpeä työstään ja tekee sitä täydellä sydämellä. Ja kyllä se ruoka tai juoma maistuu hitusen paremmalta, kun tietää, että sitä on rakkaudella kasvatettu. Huonokin muuttuu keskinkertaiseksi, hyvä loistavaksi ja jo ennestään loistava taivaalliseksi. ”Ne nyt ova vain perunii” –myyntipuhe tekee saman homman, vain toiseen suuntaan.

Maajussit hei! Henkselit paukkumaan ja omakehu haisemaan. Ei se arvostus muuten kasva!

Grilliribsit ja rucolaperunasalaatti

Tämän lihareseptin olemme saaneet hyviltä ystäviltämme, perunasalaatti on puolestaan uusimmasta Glorian Ruoka&Viini –lehdestä. Lainattua kaikki tyynni, mutta maittavaa!

AINEKSET

Ribsit
– 2 kg porsaan kylkiluita (ribs)
– merisuolaa, mustapippuria ja laakerinlehtiä

Marinadi
– 500 g tomaattimurskaa
– 2 dl coca colaa
– 0,5 dl soijaa
– 2 rkl fariinisokeria
– 1 chilipalko pilkottuna
– 0,5 dl punaviinietikkaa
– 0,5 dl kahvia
– 100 g salamia

Perunasalaatti
– 1 kg uusia perunoita
– 1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
– 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
– 1 dl raastettua parmesaania

Rucolaöljy
– 2 valkosipulinkynttä
– 2 dl hienonnettua rucolaa
– 1 tl sitruunamehua
– n. 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS

Järjestys: keitä lihat, tee marinadi, anna maustua, tee perunasalaatti ja grillaa lihat.

Laita lihat kiehuvaan, suolalla, pippurilla ja laakerinlehdillä maustettuun veteen. Keitä noin 1,5 tuntia tai kunnes liha on mureaa ja kypsää.

Sekoita marinadiainekset, kiehuta neste puoleen ja soseuta sauvasekoittimella. Jäähdytä ja laita lihat maustumaan marinadiin esim. yön yli.

Valmista perunasalaatti. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja puolita ne. Pilko valkosipuli. Laita ne kulhoon muiden ainesten kanssa ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Yhdistä perunat, öljy, pinjansiemenet ja tomaatit. Sekoita hyvin ja viimeistele parmesaanilastuilla.

Kuumenne grilli, laita lihat ritilälle ja grillaa kuumiksi. Tarjoa perunasalaatin kera.

Erinomaista viikonloppua! Perjantaikokki

Ensi viikolla ne alkavat…

Nimittäin Linnateatterin teatteriristeilyt s/s Ukkopekalla. Näillä on aina ollut sen verran hauskaa, että tuskin maltan odottaa…

Lisää näet täältä!

Hallinnoi tapahtumat uudella työkalulla! Tutustu Lyytiin.

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat – Patriotismia

Isänmaallisuus on hieno asia. Yltiöisänmaallisuus taas rajaa objektiivisuutta aikalailla.

Käymme vuosittain Viini-messuilla ja jos olemme liikkeellä keittiöpäällikkömme Julienin kanssa, tipahdamme aina samaan patrioottisten ajatusten sudenkuoppaan. Näin kävi myös eilen.

Julien, ranskalaisena ravintola-alan ammattilaisena, on viinimessuilla elementissään. Onhan Ranska suuri viinimaa. Hän maistaa ja maistattaa meillä mielellään ranskalaisia jumalten juomia. Usein käymme kohteliaasti läpi koko tilan tuotannon, vaikka jo ensimmäisestä huomasi, että ei tuotteissa juuri potentiaalia ole. Mutta kohteliaisuudesta ei viitsitä poistua parempien juomien ääreen.

Minä en voi sortua samaan suomalaisilla tiskeillä, koska niitä ei siellä juuri ole. Sen sijaan kaivan sisimmästäni sen pienen ja innokkaan italiaanon ja vien seuruettani saapasmaan osastoille vailla kritiikkiä. Juuri arvosteltuani Julienia trikolorin värittämästä subjektiivisesta makuaistista, osoitan oman puolueellisuuteni. Vaikka lasissa olisi mitä moskaa, luettelen kohteliaisuudesta (ja osittain kielenhuollon kannalta) ylisanoja viinistä ja sen tekijöiden ammattitaidosta. Eihän heitä sovi loukata, he ovat italialaisia ja ylpeitä työstään.

Objektiivisesti kun pystyisi elämäänsä ja valintojansa katsomaan, saisi aikaiseksi varmaan aika mukavan paletin. Kaikkea tulisi vain kohtuudella ja oikeassa suhteessa. Kaikkia ja kaikkea arvostaen, ilman suuria intohimoja tai inhoja suuntaan tai toiseen. Mutta mikä siinä olisi mielenkiintoista? Paljon mukavampaa on väitellä makuasioista kuin faktoista. Makuasioista väitellään, faktoista jankataan.

Intohimoa tarvitaan, olkoonkin se sitten vaikka yltiöisänmaallista makuaistia, ettei tästä elämästä tule tasaista harmaata objektiivisuutta.

Viinimessuilla näin pilkahduksen aitoa ja todellista innostusta – oikeaa elämän huumaa. Samalla opin myös, mikä on maailman nopein liike. Törmäsin messuilla nimittäin erääseen vanhaan tuttuun ravintolakoulun opettajaan. Hänestä oli juuri tullut isoäiti. Se maailman nopein liike ei nimittäin ole Perjantaikokki avaamassa kuohuviinipulloa. Se on tuoreen isoäidin käden viuhahdus, kun hän vetäisee laukustaan tukun valokuvia lapsenlapsestaan kaikkien ihasteltavaksi.

Siinä on sitä aitoa iloa ja intohimoa!

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat

Huomaa, että valmistus kannattaa aloittaa vuorokautta ennen ruokailua, jotta liha maustuu kunnolla.

AINEKSET
– 500 g peuran paistia (tai hirveä, nautaa yms.)
– 4 isoa porkkanaa
– 4 rkl tuorejuustoa
– 10 siivua metvurstia
– 3 valkosipulin kynttä
– 3 oksaa rosmariinia
– 0,5 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– keittiökäyttöön tarkoitettua narua

VALMISTUS
Pilko valkosipulit siivuiksi. Laita mortteliin rosmariinin ja oliiviöljyn kanssa ja nuiji hetki, jotta maut irtoavat. Poista paistista kalvot ja leikkaa paisti ”auki” levyksi. Rouhi lihan pintaan suolaa ja pippuria. Hiero mausteöljy lihaan ja laita liha muovipussiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi tai mielellään yöksi jääkaappiin.

Leikkaa porkkanat paksuhkoiksi ”kolikoiksi” ja laita ne uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paahda porkkanoita 250 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Pyyhi lihasta ylimääräiset rosmariinit ja valkosipulit. Levitä lihan pintaan tuorejuusto ja lado päälle metvurstit. Rullaa liha takaisin paistin muotoon ja sido keittiölangalla. Paista paistiin kauniin ruskea pinta pannulla. Laita paisti porkkanoiden päälle ja laske lämpö 150 asteeseen. Laita mittari paistiin ja paista, kunnes sisälämpötila on 53 astetta (noin 25 minuuttia – paistin koosta riippuen).

Ota paisti uunista, anna vetäytyä hetki, poista lanka ja leikkaa siivuiksi. Nostele päälle paistinlientä ja tarjoa porkkanoiden kera.

Intohimoista viikonloppua toivottaen,
Perjantaikokki

Savulohipastaa David Rocco – Tosikeittiötä kaivatessa

Kokit, ja varsinkin tv-kokit, ovat kansan suosiossa. Studiokeittiöissä kuvatuissa TV-ohjelmissa riittää valinnanvaraa. Eräällä kokkikurssilla yksi kurssilainen kysäisi omaa suosikkiani ohjelmista. Kiemurtelin ulos vastauksesta, sillä en oikein osannut nimetä mitään erityisen hyvää. En kyllä halunnut pahemmin ohjelmia kritisoidakaan, kun en ole parempaakaan tehnyt.

Katselin eilen illalla kokkiohjelmia toisella silmällä tätä kirjoittaessa. Olimme jo syöneet, lapset puuhailivat omiaan ja vaimo hoiti kaukosäätimen käytön, niin onnistuin tekemään useaa asiaa samaan aikaan. Joskus me miehetkin, siis. Näin pätkän David Roccon ”Maku vie Italiaan” -sarjasta ja toisen Köyhistä Ritareista. David Roccon kuvausympäristo vetoaa allekirjoittaneeseen ja se vei selkeän voiton. Aloin jo hieman kaipaamaan takaisin Milanon ”happy hour”-elämään. Tiesitkö muuten, että Italiassa ”happy hour” ei tarkoita kahden euron tuoppia ja Jaloviinaa puoleen hintaan, vaan ilmaisia antipastoja ostaessasi drinkin. Ja antipastopöytä vastasi parhaimmillaan meikäläistä paremman luokan pitopalvelun suoritusta. Opiskelijana elettiin antipastoillakin oivasti. Ja sai vielä drinkin kaupan päälle – sekä kovan janon 🙂

Yksi asia kokkiohjelmissa häiritsee. Eihän niitä ole oikeasti tehty tavalliselle kotikokille. Yksityiskohtaisesti stailattua ja viimeiseen asti käsikirjoitettua ohjelmaa pitäisi hämmentää aina muutamalla parivuotiaalla pikkuapurilla, jotka hyppäsivät studiokeittiöön auttamaan kokkeja, kun ohjaaja sanoo ”käy!”. Uskon, että näin saataisiin resepteille realistiset valmistumisajat ja sellaiset ruoat ruutuun, jotka ihan oikeasti valmistuvat ”käden käänteessä”. Pikkunäpräämistä ja tuntien esivalmistelua vaativien ruokien osuus pienenisi, kun välillä pitäisi käydä vaihtamassa vaipat, etsiä nallelle sopivaa pipoa eteisestä, huhuilla ”kampelisetää” jostain ”pöpperitalosta” (mitä ikinä ne sitten ovatkaan), ajaa piipaa-autoa pikkukarkulaisen perässä ympäri olohuonetta tai ihan vaan ottaa pilkkomisnopeudesta puolet pois, kun pikkukädet napsivat herkkupaloja leikkuulaudalta tasaiseen tahtiin.

Siinä olisi kunnon tositeeveetä – tosikeittiötä – josta saisi aitoja vinkkejä arkipäivään! Alla oleviin ruokiin ei aikaa paljoa kulu ja samalla valmistuu ruoka kahdeksi päiväksi. Ellei syö kaikkea kerralla.

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Se, mitä äidit, saaristolaiset ja italialaiset osaavat, on kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden hyödyntäminen. Jos jotain jäi yli, taipuu se seuraavana päivänä entistä maukkaampaan muotoon. Meillä jäi tuossa eräänä päivänä savulohipastasta lautasellinen yli ja se piti hyödyntää. Saat nyt siis kaksi reseptiä kerralla – savulohipastan ja savulohipasta-frittatan. Frittata on italiaa ja tarkoittaa käytännössä munakasta, jossa on paljon kaikkea muuta kuin kananmunia. Se tehdään mistä vain ja usein juuri eilisen ruoasta.

Savulohipasta

AINEKSET
– 200 g savulohta
– 1 iso sipuli
– ½ rasiaa herkkusieniä
– 2 dl kermaa
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 250 g pastaa (esim. spagettia)
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä maustamiseen
– tilkka oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Pastan kiehuessa, valmista kastike.

Pilko sipuli ja paista voissa. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää pilkotut herkkusienet. Paista hetki ja lisää kerma. Anna kiehua kevyesti, kunnes kastike on mennyt hieman kasaan. Lisää aivan lopuksi kala.

Keitä pasta al dente, eli sopivasti hampaissa tuntuvaksi. Kaada vesi pois ja sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa.

Giorno dopo – seuraavana päivänä – dagen efter
Jos pastaa ja kastiketta jäi yli, valmista siitä frittata.

AINEKSET
– Eilisen pasta kastikkeineen
– 6-8 kananmunaa, koosta riippuen
– 100 g parmesaania
– lisukkeeksi esim. vihersalaattia oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Maldon-suolalla maustettuna.

VALMISTUS
Riko munat kulhoon. Sekoita joukkoon pasta. Kaada muna-pasta -seos öljyttyyn paistinpannuun. Raasta päälle parmesaani ja paista kypsäksi miedolla lämmöllä kääntämättä frittataa.

Tarjoa vihersalaatin kera.

Maukasta viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Grillattua karitsanpotkaa ja tummaa punaviinikastiketta – Perjantaikokin onnen viikko

Aina silloin tällöin amatööriäkin onnistaa lieden äärellä. Silloin tulee todettua kovaan ääneen, että kylläpä on hyvää ja päiviteltyä oikein perusteellisesti annoksen silmiä hivelevää ulkonäköä tai maun vietteleviä nyansseja. Mutta harvoin ruoka onnistuu niin hyvin, että jopa anoppi kehuu! Tätä ruokaa taisi jopa anoppi kehaista, joten sen on täytynyt olla oikein erikoisen hyvää. Tai sitten kesäinen saaristo ja hyvä punaviini sotkivat anopin ajatukset. Niin tai näin, onnelliseksi tulin omista kokkailuista. Aika omahyväistä, mutta mukavaa.

Perjantaikokille tuli muuten joulu keskelle kesää! Posti kantoi laatikoittain viiniä kokeiltavaksi reseptien kanssa. Kävin pitkän henkisen kamppailun itseni kanssa- mitä siihen meni, puolisen minuuttia vastaanottokuittausta innoissani kirjoittaessa – kunnes päätin tähän luontoani ja periaatteitani koettelevaan tehtävään ryhtyä. Uhrautuvaisena totesin, että perjantaikokin on tehtävä mitä perjantaikokin on tehtävä. Ja se tehtävä oli siis löytää noista laatikoista kesän resepteille sopivia viinejä ja ihan vaan maistelemalla. Kova homma.

Nyt siis kesän ajan myös viinivinkki on kirjeessä mukana. Yleisön pyynnöstä ja kokin suureksi riemuksi.

Grillattua karitsanpotkaa ja tummaa punaviinikastiketta
Tämä ruoka on klassinen saaristolaisherkku, sillä lammas kuuluu saaristoon kuin mustamakkara Tampereelle. Ruoka yllättää näyttävyydellään ja lumoaa mureudellaan.

Taika on hauduttamisessa, sen aikana tiivistyvissä mauissa ja haudutusliemestä syntyvässä taivaallisessa kastikkeessa. Aikaa tähän menee n. 1 vrk odotellessa, mutta itse valmistus on helppoa. Ja sitä paitsi kesällähän jos koskaan sitä aikaa pitäisi olla!

AINEKSET neljälle
– 4 karitsanpotkaa
– 1 sitruuna
– timjamia, tuoretta tai kuivattua
– puolikas pieni lanttu
– pari porkkanaa
– iso sipuli
– kolme kynttä valkosipulia
– 2 rkl lihafondia
– 1 litra vettä
– merisuolaa ja pippuria myllystä

KASTIKKEESEEN LISÄKSI
– 5 dl karitsan lientä
– 2 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä
– 4 kpl salottisipuleita
– 1 rkl soijaa
– 1 tl hunajaa
– maizenaa

Lisukkeeksi esim. kesän salaattia tai paistettuja uusia perunoita.

VALMISTUS
Kuori sitruuna ja ripottele keltainen kuori (ei valkoista osaa) potkien päälle. Murskaa valkosipulit ja laita joukkoon. Purista päälle vielä hieman sitruunamehua. Pilko joukkoon runsaasti timjamia. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Anna maustua esim. yön yli.

Maustumisen jälkeen putsaa potkat. Ruskista potkia pannulla hetki ja laita uunivuokaan. Pilko porkkanat, sipuli ja lanttu isoiksi paloiksi ja paahda niitä tulikuumalla pannulla, kunnes ovat osittain jo tummia. Laita uunivuokaan ja kaada päälle fondista ja vedestä sekoitettu lihaliemi. Lisää lihalientä siten, että potkien liha peittyy. Hauduta 2,5 – 3 tuntia 150 asteessa.

Ota lihat uunista ja siivilöi liemi. Keitä lientä ja punaviiniä kokoon hetki pilkottujen salottisipuleiden kera. Mausta kastike tilkalla soijaa ja hunajaa sekä tarvittaessa lisää suolaa. Siivilöi lopuksi sipulit pois ja suurusta kastike. Kiiltoa kastikkeeseen saat tarvittaessa lisäämällä pienen nokareen voita.

Voit vielä grillata potkia hetken, jos haluat pintaan tummemman värin.

Suussasulavaa…

HUOM! Ylijäävästä liemestä saat taivaallisen lihakeiton pohjan tai hyvää raaka-ainetta tuleviin kastikkeisiin. Laita vaikka pakkaseen.

Viinivinkki
Lampaan kanssahan toimii aina Pinot Noir ja laatikosta löytyi myös yksi kyseistä rypälettä edustava juoma. Pruuvasin Trapiche Pinot Noir Oak Cask -pullon potkan kera ja tyytyväisenä nyökytteli koko seurue. Löytyy kokin puuhalaatikon lisäksi Alkosta numerolla 412307. Hintaa hitusen alle kympin. Suosittelen!

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Kaht lai lohta uunist – Vastakohdat kaunistavat toisiaan

Upeaa, kun voi samanaikaisesti iloita keväästä, haaveilla Pekka Poudan lupaamista aurinkokeleistä ja lämpöasteista (huomenna +10 astetta ja täyttä aurinkoa koko saaristoon – Aurajoestakin lähti jäät jo alkuviikosta!) sekä samalla suunnitella hiihtomatkaa Lapin mahtaville hangille. Ei onnistu ihan joka maassa – rantatossu toisessa jalassa ja toisessa Sievin suksimono.

Näin se on keittiössäkin – vastakohdat kiehtovat. Kuumaa ja kylmää. Rapeaa ja pehmeää. Hapanta ja makeaa. Kun ruokalajissa on erilaisia elementtejä, on siinä klassikkoainesta. Ajatteleppa vaikka rapeita, kuumia vohveleita ja vaniljajäätelöä! Tai mieti miksi sweet and sour löytyy jokaisesta kiinalaisravintolan ruokalistasta? Ja kuinka makea saaristolaisleipä maistuukin erityisen hyvälle kirpeän tyrnivoin kera. Siinä on muuten aito saaristolainen sweet&sour-yhdistelmä 🙂

Tällä viikolla kokilla teki mieli sekä kylmäsavulohta että tavallista lohta. Vastakohtiako? Ei ehkä täysin, mutta hyvin erilaisia makuja kuitenkin. Oli pakko kokeilla, että mitä tulee, kun laittaa ne samaan annokseen. Vaimo, kokin kiehtova vastakohta, piti, joten mikset sinäkin!

Kaht lai lohta uunist

AINEKSET
Neljälle hengelle tarvitset:

– ruodoton ja nahaton lohifileen pala n. 600g
– 50 g kylmäsavulohta
– pieni kukkakaali
– pieni purjo
– 1 sipuli
– 100 g pakasteherneitä
– 1 iso suolakurkku
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl kermaa
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 rkl kalafondia tai 1 kalaliemikuutio
– 1 tl dijon-sinappia
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Pilko kukkakaali, purjo, valkosipuli ja sipuli pieneksi. Paista niitä hetki pannulla tilkassa oliiviöljyä, kunnes sipuli on kullanruskeaa. Lisää joukkoon herneet ja pilkottu suolakurkku. Paista n. minuutti ja kaada kasvikset uunivuokaan. Kaada pannulle kerma, valkoviini ja kalafondi sekä sinappi. Kiehuta puoleen ja kaada kasvisten päälle. Lado kasvisten päälle siivutettu kylmäsavulohi. Tämän voi jättää poiskin, mutta tuo mukavan savun maun ruokaan.

Paista toisella pannulla (tai samalla, mutta huuhdo pannu välillä) kalaan ruskea pinta kuumalla pannulla (n. 30 sekuntia per puoli). Aseta kala vihannespedille ja sitten ruoka uuniin n. 15 minuutiksi 200 asteeseen.

Oikke vaa kamala hyvää ruokahaluu sanos turkulaine!

Ja oikein mukavaa viikonloppua kokin puolesta

Saaristolaisleivän resepti?
Moni sitä kysyy, mutta ei sitä millään viitsisi luovuttaa. Sehän on eräitä niitä tarkimmin varjeltuja liikesalaisuuksiamme… Mutta kerran on tullut luvattua, että kun perjantaireseptin tilaajien määrä rikkoo 10 000 rajan, niin kerrottavahan se on. Reilu tuhat puuttuu, sillä tänään aamulla teitä oli 8956 kappaletta. Että terve vaan kaikille 🙂

Limemarinoitua savusilakkaa

Miten sitä pärjättäisiin ilman naisia!

Kokilla meni aamu suorastaan harakoille. Herätyskello ei toiminut, tyttärelle ei aamupuuro maittanut ja tuli kauhea kiire töhin. Ja samassa hötäkässä jäi resepti lähettämättä! Ja kaikki vain sen takia, että arkirutiinit meni sekaisin, kun vaimo oli matkoilla… Näin sitä huomaa, että ilman ei pärjäisi.

Suurimmat pahoitteluni reseptin myöhästymisestä! Reseptikirje täyttää kohta vuoden, joten toivotaan, että suvaitsette kokille yhden myöhästymisen sen kunniaksi. Ja onneksi vaimokin tulee jo tänään takaisin 🙂

Kiitos muuten kaikille, jotka jo kerkesivät asiaa s-postilla ihmettelemään. Osoittaapa vain, että ei täällä turhaan näitä kirjoitella! Se tieto lämmittää muuten niin mukavaa marraskuuta…

Limemarinoitua savusilakkaa
Tämä ruokalaji toimii oikein hyvin saaristolaistyylisen tapaspöydän lisukkeena tai kylmänä alkupalana.

Ainekset

– 800 g savusilakoita perattuna

Marinadi
– 1 dl oliiviöljyä
– 1 limen raastettu kuori ja mehu
– 1 dl omenamehua
– 2 tl sokeria
– 1 dl ruohosipulia, persiljaa ja basilikaa silputtuna
– suolaa myllystä

Perkaa kalat ja asettele ne laakeaan astiaan. Sekoita marinadin ainekset ja ripottele marinadi kalojen päälle. Anna maistua ainakin kaksi tuntia jääkaapissa. Voit tarjota esim. uusien perunoiden kera kesämmällä.

Sitruunaiselle kalalle raikasta valkoviiniä
Tälle ruualle kokki kerkesi onneksi jo eilen maistamaan sopivan juotavan. Ihan kaikkea en siis kuitenkaan unohtanut tehdä 🙂

Juomasuositus tulee kokin lempimaasta, eli Italiasta. Viini on raikkaan omenainen ja miellyttävän hapokas ja siksi sopii oivallisesti kylmälle, sitruunaiselle kalaruualle. Löytyy Alkosta hyllystä ja rasittaa herran tai rouvan kukkaroa hieman alle seitsemän euroa.

Herkullista viikonloppua ja ensi perjantaiseen!

T. Innokas, mutta hajamielinen Perjantaikokki