#satasyytäollaonnellinen #80 #ystävät

DSC_0026

Yksi parhaimmista asioista tässä ulkomaankomennuksessa on ehdottomasti ystävät, jotka käyvät kylässä! Kun kyläilymatka on 2000 kilometriä, niin usein aikaa varataan myös perilläoloon eri tavalla kuin naapurikylässä käydessä.

Ja hei, ystäviin luetaan myös sukulaiset 🙂

Innolla odotan ylihuomista, kun kuuden veljeksen voimin lähdemme hieman ”hiljentymään” St. Antoniin kolmeksi päiväksi. Homma huipentunee lauantaina illalliseen kotonamme.

Sitten seuraavat B&B-majoittujat tulevat pääsiäisenä ja juuri varmistui hyvien ystävien lennot – lisää vieraita ja vielä vapuksi! S&S, ylioppilaslakit mukaan! Äitikin soitteli pari päivää sitten, että voisi tulla piipahtamaan, kevättä ihmettelemään.

Lapsetkin aina kyselevät, että kuka meille tulee ensi viikonloppuna. Jos vastaus on ”ei kukaan”, on ilmeet näkemisen arvoisia.

Ystävistä ja sukulaisista saa olla onnellinen!

Kulttuuria se on juhliminenkin – Currysilakat uunista

Täytin viime maanantaina kolmekymmentä. Kinkereitä vietettiin edeltävänä viikonloppuna. Kutsuin karkeloihin lähimmät ystävät ja perheenjäsenet. Koska myös vaimo saavutti tuon 30-vuoden rajapyykin kesällä, päätimme järjestää oikein todelliset merkkipäivät. Kuusikymppiset.

Mietin, mitä kunnon kuusikymppisillä tehdään. Muistelin omaa lapsuuttani ja paikallisen maamiesseuran merkkimiesten suuria juhlapäiviä. Kuusikymppisillä kuuluu jakaa viirejä – sen muistin. Mitä useamman viirin (tai pöytästandardin, kuten juhlassamme opimme) juhlakalu saa, sitä merkittävämpi persoona hän on. Ja toisaalta, puheita pitää olla. Pitkiä, kuivahkoja ja juhlakalua vain etäisesti koskettavia. Laitoimme siis tilaukseen sekä viirejä että puheita. Myös kuorolaulu oli sallittu.

Saimme, mitä tilasimme: pitkiä puheita luettuna suoraan Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmasta. Jo kuopattujen kuntien kunniaviirejä, anteeksi stanfaareja, tuli toistakymmentä. Haitarilla säestettyä tunteikasta kuorolauluakin kuultiin. Kolmikymmenvuotiaiden hittikamaa. Eniten lämmitti kuitenkin ystäviemme täydellinen heittäytyminen teemaan. Oli kansallispukua, kiilltäväksi persauksista kulahtanutta seitsemänkymmentäluvun rippipukua ja mauttomia kravaatteja. Tunnelma oli kuin pahimmissa kahdeksankymmentäluvun pönötysjuhlissa, joissa tunnelmaa piristi vain tahallaan nuotin vierestä viulua vinguttanut sukulaispoika.

Juhlamme teema oli tietenkin sarkastishumoristinen ja kaikki vieraamme olivat sen ymmärtäneet. Ajauduimme illan aikana keskustelemaan suomalaisesta juhlaperinteestä ja muutamat minua vanhemmat muistivat omasta lapsuudestaan nyt replikoimamme teeman täytenä totena.

Vertasin juhlakulttuuria juuri kokemaani italiakulttuuriin. Siellä häissä kaikki (sulhanen mukaan lukien) parveilivat kirkon käytävillä iloisesti toisiaan tervehtien ja kuulumisia vaihtaen aina siihen saakka, kunnes ovet aukesivat ja morsian yskäisi vienosti pyytääkseen käytävää vapaaksi. Suomessa kirkkoon kävellään nöyränä, sivuille vilkuilematta ja vaikka se kaikkein paras kaveri istuisi penkin päässä, niin häntä tervehditään korkeintaan miedolla nyökkäyksellä sekä ymmärtävällä katseella. Kätellä ei, keskustelusta puhumattakaan.

Arvelimme kuitenkin tämänkin kulttuurin jo muuttuneen ja kuuluneen aikaan mauttomien kravaattien ja eliniän kestävien pukujen. Elin uskossa kolmisen päivää, kunnes näin kauppalehdessä syntymäpäiväilmoituksen . Eräs oikeasti 60-vuotta täyttävä toimitusjohtaja oli printannut kuvansa ja syntymäpäiväilmoituksensa lehteen. Kuvassa herra on kuin tuomiota odottava ja tekstikin kehoittaa riehakkaasti iloitsemaan: ”Avoimet ovet klo 14 – 17. Ei lahjoja. Ei puheita.”

Kuullostavat kivoilta juhlilta. Standaareja varmaan tulee pöytäkaupalla. Ilman puheita, korkeintaan murahduksen kera. Oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaaa…

Currysilakat uunista
Mukailtu Tinan tapaan –kirjasta

AINEKSET
– 600 g silakkafileitä
– 2 dl majoneesia
– 1/2 limen kuori
– ½ dl maitoa
– ½ rkl kapriksia
– 1 dl purjosipulia
– 1 dl persiljaa
– suolaa ja valkopippuria
– dijon-sinappia
– currya 1 tl
– 8 porkkanaa
– kanalientä
– tilkka kermaa

VALMISTUS

Poista fileistä selkäevät vetämällä ”vastakarvaan”. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kääri rullalle ja asettele uunivuokaan. Sekoita keskenään majoneesi, kapris, curry ja limen kuori.

Leikkaa purjosipuli ohuiksi renkaiksi ja lisää se seokseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada seos kaloille. Paista uunissa puolisen tuntia 180 asteessa. Koristele persiljalla.
Valmista porkkanapyree.

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä kanaliemessä kypsiksi. Kaada ylimääräinen liemi pois ja soseuta. Mausta kermalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa kuumana silakoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Parempi kinkkukiusaus – Vauvakuumetta

Vietimme vuodenvaihdetta vastikään avioon astuneen ystäväpariskuntamme luona Helsingin kantakaupungissa. Kutsuttakoon heitä vaikka Herra ja Rouva Hooksi, ettei henkilöllisyys selviä. Olimme siis yökylässä Herra ja Rouva Hoon luona, joten matkasänkyjä, kasseja, leluja ja muuta tuiki tärkeää tavaraa oli mukana autolastillinen. Ystävillämme ei vielä lapsia ole siunaantunut, joten vierailumme oli heille vuorokauden mittainen kurkistus lapsiperheen elämään.

Uudenvuodenpäivän aamuna nautimme perin rauhallista brunssia. Pöytäliinat likaantuivat, ottimia noukittiin lattialta tiuhaan, poika päristeli leikkiautollaan pillahtaen tasaiseen tahtiin itkuun, kun ääni autosta loppui ja tyttö veti omaa vauhdikasta aamushowtaan. Siis perin tavallinen aamu meille.

Ystäviemme ilmeistä päättelin, että he olivat kuvitelleet lapsiperheiden pyhäaamut varsin erilaisiksi. Kuvitelmat siitä, että lasten kanssa voi viettää seesteisen rauhallisia aamuja, siemailla lattea, lukea Hesaria ja ihastella pyhäpuvuissaan kiltisti istuvia perheen vesoja karisivat tehokkaan shokkihoidon ansiosta. Menoa ja meininkiä riitti.

Kesken hulinan heitin vitsinä, että olemme itse asiassa iskupartio Kansallisesta Syntyvyydensäännöstelyliitosta, KSL:sta ja kierrämme tällä neljän hengen kokoonpanolla yökylässä vastanaineiden lapsettomien pariskuntien luona jakamassa realistista käsitystä oikeasta perhe-elämästä ja annamme halutessa myös ehkäisyvalistusta. Meidät voisi tilata kylään, mikäli parisuhteessa vallitsee epätasaisesti jakautunut vauvakuume ja skeptisempi osapuoli haluaa osoittaa kouriintuntuvasti vauvakuumeen vaikutuksesta hourailevalle siipalleen, että eiköhän vielä pieni harkinta-aika olisi sittenkin paikallaan.

Innostuimme Herra Hoon kanssa kehittelemään ajatuksesta liiketoimintaa. Konseptimme olisi seuraava: perustettavan nettipalvelun kautta lapsiperheet, joilla on pieniä, sopivan äänekkäässä ja sotkevassa iässä olevia lapsia (siis käytännössä kaikki 0-18 vuotiaat, kotona asuvat käyvät), voisivat ilmoittautua halukkaiksi yökyläilijöiksi, saada vaivanpalkaksi vuorokauden mittaisen miniloman, ruokailut ilman laittamisen vaivaa ja mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin eripuolilla Suomea. Lapsia harkitsevat pariskunnat voisivat puolestaan hakea palvelusta kriteerinsä täyttäviä lapsiperheitä, kutsua heidät yökylään ja saisivat näin kosketuksen elämään perheellisenä kuitenkaan joutumatta saman tien sitoutumaan urakkaan loppuiäkseen. Onnistunut vierailu sitten joko vahvistaa lapsettoman pariskunnan vauvakuumetta molemmilla tai vaihtoehtoisesti pyyhkäisee romanttiset haihattelut kauas tulevaisuuteen.

Keksimme jo nettisivuillekin osoitteen: http://www.vauvakuume.fi, mutta veikkasimme sen olevan varattu.

Kotimatkalla lapset nukkuivat ja vaimo ajoi, joten päätin tarkistaa nettiosoitteen statuksen. Kännykän nettiselaimella sain nopeasti selville, että osoite on vapautunut vapaille markkinoille 29.12.2008 – siis vain kolme päivää ennen ideamme syntymistä! Kohtaloako?

Otin yksintein puhelun Helsingin kantakaupungin asuntoon, josta olimme hetki sitten poistuneet. Rouva Hoo vastasi Herra Hoon puhelimeen. Ääni oli väsynyt, mutta onnellinen. Pyysin välittämään tiedon herralle, että haluamamme nettisivuosoite on vapaana – että laitammeko palvelua pystyyn?

Rouva Hoo vastasi, että palataan asiaan myöhemmin. He toipuvat kuluneesta vuorokaudesta sohvalla maaten ja katsomalla ”Karvakuonot merellä” –lastenohjelmaa. Se on heille sopivan rauhallista toimintaa juuri nyt…

Jäi arvailujen varaan, mikä oli vierailumme lopputulos ja vaikutus. Sen tiedän, että tehokas se ainakin oli. Herra Hoon aamuinen ilme oli sen verran vaikuttava.

Ps. mikäli jollain on liikeideoista pulaa, niin tämän yllä olevan saa ottaa vapaaseen käyttöön. Ehkä siitä tulee seuraava internetmaailman menestystarina. Tai ehkä ei.

Astetta parempi kinkkukiusaus

Tämä on joulunjälkeistä perheruokaa parhaimmillaan. Ainakin meillä pakkanen on pullollaan kinkunjämiä, jotka soveltuvat tähän erinomaisesti. Ruoan kruunaa sekaan raastettu joulun ylijäämäjuusto. Voit käyttää pecorinoa, kuten tässä, mutta hyvin soveltuvat myös parmesaani, edam tai vaikka mozzarella. Pääasia on, että sekoitat juustoa myös kiusauksen joukkoon – ei ainoastaan päälle.

AINEKSET
– 8 rosamunda-perunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
– 300 g joulukinkunjämiä
– 4 porkkanaa
– 2 dl kermaa
– 6 isoa salottisipulia
– 150 g pecorino-juustoa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Siivuta perunat, porkkanat, sipulit ja kinkku monitoimikoneessa. Raasta juusto ja jätä siitä 1/3 ripoteltavaksi pinnalle. Sekoita ainekset keskenään uunivuoassa, mausta suolalla ja pippurilla, kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista 150 asteisessa uunissa tunnin verran. Mikäli pinta tummuu liian aikaisin, niin peitä foliolla. Tärkeää on, että perunat kypsyvät kunnolla ja imevät kerman itseensä.

Herkullista vuotta 2009!

Perjantaikokki

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta – Mytologian taruolennosta tavalliseksi liftariksi

Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia – Välineurheilua

Selailin uutta Glorian Ruoka&Viini-lehteä ja eksyin ”Pelit ja vehkeet”-osioon. Aukeamalle oli listattu TOP 6 turhaketta, joille oli yritetty keksiä käyttöäkin. Tavaraa oli sähköwokista automaattiseen perunankuorijaan. Naureskelin itsekseni niitä hölmöjä, jotka tuollaisiakin ostavat.

Jostain ihmeen syystä tuli kuitenkin mietittyä omien kaappien sisältöä. Perjantaikokki tunnetaan armottomana välineurheilijana – lajissa kuin lajissa. Kaapista löytyy roipetta seinäkiipeilyyn, squashiin, täytettyjen cannellonien tekemiseen ja pastan veivaamiseen. Suurimmalle osalle tavaroista keksin jopa kohtalaisen aktiivista käyttöä. Mitä nyt squash, seinäkiipeily, cannellonit ja pastan veivaaminen ovat viime aikoina jääneet hieman taka-alalle…

En siis ole mielestäni sellainen höynäytettävä turhakkeiden kerääjä kuin leipäkoneen 80-luvulla hankkineet. Vaimoni tosin on eri mieltä. Minua ei kuulemma saa päästää keittiötarvike- tai pyöräliikkeiden ”pikkuvälineosastolle” ilman valvontaa. Pannassa ovat myös Biltema, Clas Ohlson ja ”Honkkari”. Näissä kaupoissa minuun iskee oravarefleksi ja koriin kertyy kaikkea mielestäni erittäin tarpeellista. Ei siis turhakkeita, vaan tärkeitä tavaroita, joita ehkä joskus tarvitsen.

Paras keittiöturhakkeeni on ehdottomasti upporasvakeitin. Parhaan siitä tekee siihen liittyvä tarina – ei sen käytön useus. Ostin sen vuosia sitten, kun hyvä ystäväni soitti minulle alan kaupasta, että ”nyt sais frittikeittimiä niin halvalla, että tuonko sinullekin?” Kuulin taikasanan ”halpa” ja innostuin! Näin lisäksi heti sen kiistattomat hyödyt: ei enää grillijonossa seisoskelua opiskelijakarkeloiden jälkeen – nyt voin tehdä autenttiset makkaraperunat kotonakin! Hieno idea ja kuinka paljon sillä säästäisinkään rahaa.

Laitetta tuli käytettyä viikon verran, jonka jälkeen se hautautui kaapin perukoille. Ystäväni oli kuitenkin silloin poikamies ja mieltyi laitteen tuomaan kiistattomaan helppouteen keittiössä. Hän raportoi minulle päivittäin uusista frittaukseen soveltuvista raaka-aineista. Erityisen tohkeissaan hän oli keksittyään, että aamiaisenkin voi fritata. Muista myös sen iloisen ilmeen, kun hän huomasi kuinka taivaallisilta porkkanat maistuvatkaan pienen upporasvakylvyn jälkeen. Fritti-innostus alkoi piakkoin näkyä ystäväni farkkujen nopeana pienentymisenä ja naaman kiiltelynä. Harrastus loppui hänenkin osaltaan pikapuoliin.

Nyt tämä ystäväni on menossa naimisiin ja minä saan kunnian olla bestman. Sain kuulla, että tuleva vaimo ei ole sallinut vanhan, uskollisen frittikeittimen jälleenlanseerausta useista yrityksistä huolimatta. Syynäkin on vain sellainen pikkuseikka, että laitteessa on kuulemma vielä ne kahdeksan vuoden takaiset rasvat… Mokomakin nipo J

Älä sure, Henrikki. Tiedän jo, mitä saatte häälahjaksi! Uudet öljyt…

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia

Kun haluat upporasvakuurin jälkeen hieman keventää, niin tässä siihen oiva vinkki!

AINEKSET

– 4 kuhafilettä
– 2 salottisipulia
– 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 dl kermaa
– 2 tl kalafondia
– 4-5 kevätsipulin vartta
– 8 basilikan lehteä
– 1 parsakaali
– 2 isoa porkkanaa
– ½ sitruunan mehu
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Poista kaloista piikit. Pilko salottisipulit pieneksi ja laita paistumaan voihin. Lisää hetken kuluttua viini ja kalafondi ja anna kiehua hetki. Lisää sitten kerma ja laske lämpöä. Anna kiehua hiljalleen, jotta kastike menee kasaan. Lisää pannulle kalat, kolmeen osaan leikatut kevätsipulin varret ja pieneksi pilkottu basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes kalat ovat kypsiä.

Pilko parsakaalit suupalan kokoisiksi paloiksi. Veistele porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Keitä tai höyrytä kypsäksi. Mausta suolalla ja tarjoa kalan ja kastikkeen kera.

Kevyttä viikonloppua ja naisille erityisen hyvää huomista Naistenpäivää toivottaen!
Perjantaikokki