Aihearkisto: pata

Kärpäsenä katossa – Pitkään haudutettua porsaanselkää

Posted on by

Lapsiperheen kotiarki on varsin vauhdikasta – noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Tehokaksikkomme, jonka yhteenlaskettu ikä on jo kuusi vuotta, saa aikaan, kun sille päälle sattuu. Joskus, kun vanhemmillakin on naurussa pitelemistä, tulee mieleen, että mitä jos me elämmekin piilokamerakodissa. Me, vanhemmat, olemme ne teeveessä hölmistyneiltä näyttävät höynäytettävät ja miniatyyrikokoinen turbotiimimme onkin hommaan palkattu näyttelijäkaksikko.

Keskiviikkoilta oli yliveto. Tiimin johtaja, kohta nelivuotias tyttölapsi katseli pingviiniohjelmaa ja päätti siltä istumalta, että nyt alkoi matka pikkuveljen kanssa pingviinien maahan.

”Missä se on, äiti?”.
”Etelänavalla”.
”Selvä!”
huusi tytär ja hilpaisi alakertaan, ”Meen vaihtamaan varusteita ja pakkaamaan”. Lupasi pakata myös veljelle. ”JEE! MÄ TUUN PINKKUMAAHAN MOPOLLA! BRRRM BRRRM!” –karjui pikkuveli ja keuli kuvitteellisen mopon kanssa olohuoneessa.

Piakkoin retkikunnan johtaja saapui yläkertaan arktisille alueille asiallisesti varustautuneena. Päällä oli Disney-prinsessamekko, muoviset korkkarit, kutreilla kruunu ja harteilla Prinsessa-lehden mukana tullut lämmin olkahuivi. Veljelle matkatavarat oli pakattu tiikerireppuun ja itselle nukenvaunujen kantokassiin. Tarkempi selvitys osoitti, että pojalle oli etelänavalle varattu mukaan kaksi kauluspaitaa ja tytölle kolme vaihtomekkoa. Siis parasta, mitä oli löytynyt kaapeista, jotka oli vedetty kaikkinensa lattialle. Retki alkoi lupaavasti, mutta päättyi pikaisesti, kun parvekkeella tuli ohuessa mekossa kylmä.

Ei käynyt iltamme tylsäksi, ei.

Piilokameralle olisi ollut käyttöä myöhemminkin. Halusin tehdä videon YouTubeen patteritoimisesta pippurimyllystäni, jonka olin valinnut seuraavaksi tuotteeksi lukijoilleni. Valmistelin kaiken, eli laitoin pannun tulelle ja kameraan virran. Sain jopa suostuteltua vaimon kameran taakse.

Ensimmäinen otto meni harakoille, kun taustamusiikiksi videolle tuli yhtäkkiä Muumi DVD:n tunnusmusiikki. Naparetkeilijät olivat tulleet lämmittelemään ja löytäneet TV:n kaukosäätimestä volyyminappulan.

Otto numero kaksi meni pieleen, kun jo nukkumaan mennyt arktisten alueiden valloittaja ei ollutkaan niin uninen ja alakerrasta kuului yhtäkkiä ”mulla on paha mieli” -huuto nauhalle saakka. Ei muuta kuin uusiksi nukuttamaan.

Otto numero kolmessa petti kuvaajalta pokka.

Olin jo epätoivoinen, mutta viimein lapset nukahtivat ja taloon laskeutui rauha. Sittenpä alkoi televisiosta Greyn anatomia. Käsitin vaimon eleistä, että hetkeen ei kuvattaisi. Sain kuitenkin neuvoteltua, että mikäli pidän pannun kuumana, kameran käynnissä ja odotan aktiivisesti keittiössä, niin mainostauolla passaisi kuvaajan saapua.

Vihdoin, neljännellä otolla, ilman käsikirjoitusta ja käsivaralla, oli Perjantaikokin ensimmäinen markkinointivideo purkissa!

Jos kattokärpäsille voisi myydä pääsylippuja, niin olisimme varmasti miljonäärejä.

Katso vaivalla valmistunut video tästä (YouTubessa).

Pitkään haudutettua porsaanselkää á la Perjantaikokki

Videolla nähty porsaan etuselkä päätyi erittäin maittavaksi ateriaksi. Resepti syntyi kuvaussession jälkeen improvisoiden ja yllätti kokinkin. Haudutin lihaa vuorokauden 65 asteisessa uunissa kannen alla ja keitin vielä lientä kasaan puolisen tuntia. Voi sitä tuoksua, joka vuorokauden leijui uunista! Ja liha maksoi 1,9€ / kg!

Tilaa itsellesi Perjantairesepti sähköpostiin, jos haluat reseptit helposti tulostettavassa PDF-muodossa.

AINEKSET

  • 2 kg pala etuselkää luulla
  • 1 pkt pekonia
  • ½ fenkoli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl tummia kalamata-oliiveja
  • 1 dl pieniä cocktailkurkkuja
  • 1 dl hillosipuleita
  • 1 punainen paprika
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 dl paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
  • 2 dl vettä
  • pieni pala kuivattua chiliä pilkottuna
  • rosmariinia, timjamia ja salviaa kuivattuina
  • merisuolaa ja mustapippuria Perjantaikokki-myllystä

VALMISTUS

Pilko pekonit ja laita ne uunin kestävään kasariin levylle. Murskaa valkosipulinkynnet ja laita pekonien sekaan. Paista hetki ja lisää etuselkä. Ruskista molemmin puolin. Pilko paprika ja fenkoli pikkurillin paksuisiksi siivuiksi ja lisää pannulle. Lisää myös oliivit, kurkut ja hillosipulit sekä mausteet. Paista hetki. Kaada sekaan valkoviini ja anna kiehua minuutin verran. Lisää paseerattu tomaatti ja vettä sopiva määrä. Anna kiehua hetki.

Nosta kasari kannella peitettynä 70 asteiseen uuniin. Anna hautua vuorokauden verran. Nosta uunista ja keitä vielä kasaan ilman kantta puolisen tuntia. Tarjoa esim. ratatouillen kanssa. Ylijäävästä kastikkeesta saa seuraavana päivänä loistavan pohjan vaikka pastakastikkeelle, kun sekaan paistaa bratwurstinsiivuja.

Vauhdikasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Poroa punaviinissä ja bataattipyree – Kulttuurieroja

Posted on by

Aina silloin tällöin sitä jää kiinni ennakkoluuloista, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Onneksi, sillä kokemus kasvattaa.

Eilen torstaina oli meille Herrankukkaroon tulossa päiväkylään sadan hengen venäläisryhmä. Tavoitteena heillä oli nauttia virkistävästä saaristolaisilmasta ja viettää neljän päivän työvierailun viimeiset hetket leikkimielisten pelien merkeissä. Olimme valmistautuneet huolella. Lajeiksi olimme valinneet liaanin, tandemhiihtoa, sokkorataa ja muita hyviksi todettuja, vauhdikkaita ja mukavia ulkoilupuuhia.

Meillä oli kielimuurin murtajina kaksi paikallista venäjänkielentaitajaa, joten sekin asia oli varmistettu. Odottelin ryhmää hyvillä mielin ja valmistautuneena.

Kun näin joukon kävelevän kylänraittia pitkin kohti rantalaavua, en oikein tiennyt mitä ajatella. 92 tyylikästä, keski-iän ylittänyttä leidiä piikkikorkoisissa nahkasaappaissaan ja pitkissä turkeissaan oli näky, jota en suoraan yhdistänyt hetken päästä metsän siimeksessä alkavaan rymyämiseen. Tiesin heidät kosmetiikka-alan yrityksen edustajiksi, mutta meikitkin olivat kuin linnanjuhlista. Tällainen ryhmä ei aivan joka päivä saaristoraitilla vastaan kävele.

Manasin omaa tyhmyyttäni. Miksi en ollut varmistanut hotellista ryhmän luonnetta? Yhdellä soitolla olisin selvittänyt, että meille tulee kylään kaksi bussillista todellista VIP-väkeä. Eihän sellaisia voi minnekään metsään viedä! Nyt pitäisi homma laittaa uusiksi, ennen kuin katastrofi olisi valmis.

Alkoi hirveä säätäminen. Mietimme lajeja uusiksi. Puoli tuntia aikaa, ennen kuin homman pitäisi pyörähtää käyntiin. Mitä voisimme toteuttaa ja mikä olisi liian urheilullista? Olisiko parempi vain tarinoida saaristosta siististi sisätiloissa? Ehkä vähän kierrättää tutustumassa kalastajakylään ja tarjota sitten teetä?

Onneksemme syntyperältään venäläiset oppaamme keskeyttivät meidät ihmeissään. Mitä oikein olemme tekemässä? Tietenkin menemme alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vieraat tulevat nauttimaan siitä.

Hetken epäilin, mutta uskoin heitä. Kylmä hiki otsassa aloin esittelemään rasteja ja toimintamallia vieraillemme. Kuin taikaiskusta oli porukka touhua täynnä, jakoivat itseään joukkueisiin ja keräsivät voitontahtoa venäjänkielisillä kannustushuudoilla.

Sellaista menoa ja meininkiä ei ole ennen Herrankukkarossa nähty, kun sata venäläistä kosmetiikka-alan leidiä painaa tandemhiihtoa mäkeä ylös alas muiden kannustaessa vieressä. Kolme leidiä tukee reunoilta hiihtäjiä ja kaksi työntää perästä vauhtia. Turkit hulmusivat ja hajuvesi tuoksui. Tunnelma oli iloinen.

Ryhmä lähti kohti kotia muutamaa tuntia myöhemmin. Kaksi bussilastillista todellisia VIP-vieraita poistui ja kiitti venäläiseen tapaan antaen bussissa raikuvat aplodit.

Kuinka väärin olinkaan tulkinnut ihmiset ulkoisen olemuksen perusteella. Oppaamme selitti minulle ryhmän lähdettyä, että venäläinen nainen käyttää turkkia, koska se on perinteinen talviajan asuste. Lämmin ja käytännöllinen – kuten on suomalaiselle nykyään GoreTex ja fleece. Ja jos kotoa poistutaan, niin meikittä ei kulje kukaan. Kaunistautuminen kun on kunnianosoitus kanssaihmisiä kohtaan.

Kulttuurieroja. Tällaisista VIP-ihmisistä minä pidän! Tervetuloa uudelleen. Opin läksyni kerrasta.

Poroa punaviinissä ja bataattipyree

Vaimon veli, hiano mies muuten, vietti etsikkovuoden Lapin perukoilla ja hullaantui poroon. Hänen kauttaan on avautunut väylä laadukkaaseen poronlihaan ja varsin mieluista joululahjaa olemme kokkailleet pakkasesta useampaan kertaan. Erinomaista tuli tästäkin vaimon tuotoksesta.

AINEKSET

Poro punaviinissä
– poron paahtopaistia 600 g (tai nautaa)
– 2 rkl rypsiöljyä
– 3 valkosipulinkynttä
– 2 timjaminoksaa
– 2 tl paprikajauhetta
– 1 tl kuivattua minttua
– 1 tl pilkottua, kuivattua chiliä
– 1 punasipuli
– 1 dl punaviiniä
– 2 dl lihalientä (tai 1 rkl lihafondia ja 2 dl vettä)
– 1 dl tomaattimurskaa
– 1 tl sokeria
– 1 rkl maizenaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bataattipyree
– 4 isohkoa bataattia
– 2 isohkoa jauhoista perunaa
– 2 rkl voita
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– lisukkeeksi parsakaalia

VALMISTUS
Pilko poron paisti ohuehkoiksi, suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja pilko punasipuli krouveiksi paloiksi. Laita kylmään kattilaan tai pataan öljy, murskatut valkosipulinkynnet, timjami, paprikajauhe, minttu, chili ja punasipuli. Laita levy päälle. Sekoittele ja kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää liha. Ruskista ja lisää punaviini sekä lihaliemi. Kiehauta ja lisää tomaattimurska, sokeri, suola ja pippuri. Ripottele joukkoon vielä maizena ja laita uuniin 150 asteeseen noin tunniksi.

Kuori ja pilko bataatit ja perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois, mausta voilla, suolalla ja mustapippurilla. Soseuta esim. vatkaimella. Vinkki: pyreekattilan päällä saat kätevästi höyrytettyä parsakaalit, jos käytössäsi on esim. höyrykattilan höyryosa tai kiinalainen bambusta tehty kasvisten höyrytin.

Herkullista viikonloppua,
Perjantaikokki

Osso Buco ja linssimuhennos – Juhlien taival

Posted on by

Pienenä kauhistelimme jouluntienoilla syntyneiden luokkakavereiden kohtaloa. Ei kaksia lahjoja eikä kaksia juhlia, vaan kaikki kerralla. Se oli lapsena kova pala.

Esikoisemme Julia syntyi keskellä joulukuuta ja vietti eilen kolmivuotispäiväänsä. Päätin jo syntymähetkellä, että synttäreitä ja joulua ei hänen kohdallaan paketoida samaan, vaan juhlat on juhlittava – molemmille syille omansa. Niinpä odotamme huomiseksi taloa täyteen ystäviä ja kunnon karkeloita. Perjantaireseptille ei sentään erikseen juhlia järjestä, vaikka sekin täytti kolme vuotta reilu viikko sitten.

Lapsena juhlia odotettiin viikkotolkulla ja joskus jännitys purkautui kaikkena muuna kuin ilona. Niin kävi myös meidän ilopillerillemme eilen. Aamulla onnittelulaulua laulavat vanhemmat käännytettiin päättäväisellä, pitkäkestoisella ja kovaäänisellä komennolla suoraan ovelta. Meidät tuntevat arvelevat, että laulun epävireisyydellä saattoi olla osansa asiassa, mutta tasapainottaaksemme tilannetta, oli sylimme täynnä lahjoja. Sekään ei auttanut.

Sattumalta sankarin kolmivuotisneuvola oli synttäreiden aamuna heti kahdeksan jälkeen. Normaalisti neuvolantädit hurmaava juhlakalu halusikin nyt hoitaa tarkastuksen oman kaavansa mukaan. Lasten näköä ei testata E-taululla, vaan taululla, jossa on erilaisia ja -kokoisia kuvioita, kuten palloja, neliöitä ja taloja. Julia halusi nähdä taulussa kaikkea muuta, kuin siinä olevia kuvioita. Kun täti näytti taloa, vastasi Julia ”ruohikko.” Aika tarkka näkö!

Huipennus oli punnitseminen, joka päädyttiin epäonnistuneiden yritysten jälkeen suorittamaan äiti-tytär – yhteissuorituksena. Ensiksi vaa’alla seisoivat molemmat, sitten vain äiti ja pikaisella vähennyslaskutoimituksella saatiin selville samanaikaisesti traktorilla huoneeseen huristavan tyttären paino. Tytär painoi 13,5 kiloa. Äidin painoa en julkista.

Miten me aikuiset sitten käyttäydymme? Usein mekin lataamme juhliin ja juhlallisuuksiin suuria odotuksia, jotka sitten purkautuvat juhlahetkenä erikoisena käytöksenä. Mitä suurempi juhla, sitä herkemmin yliammutut odotukset jäävät toteutumatta. Seuraavan kuukauden aikana on juhlapyhiä vaikka muille jakaa. Ottakaahan rennosti ja muistakaa, että ylenmääräisellä siivoamisella, touhuamisella ja stressaamisella ei sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa taata. Hyvällä ruoalla kylläkin…

Osso Buco ja linssimuhennos
AINEKSET

Osso Buco
– 4 kpl naudan potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Linssimuhennos
– 2 dl punaisia linssejä
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 iso sipuli
– 1 rkl kasvisfondia
– 2 dl vettä
– 2 dl kermaa

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua kypsäksi. Valmista linssimuhennos vasta ennen ruokailua.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunankuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia.

Pilko sipuli linssimuhennosta varten. Huuhdo linssit. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää linssit ja hetken päästä fondi ja vesi. Keitä 6-7 minuuttia. Lisää kerma ja laske lämpöä. Hauduta kypsäksi. Muhenna haarukalla osa linsseistä ja tarjoa osso bucon kera.

Rentoa viikonloppua toivottaen!

Perjantaikokki

***

Teillekin voidaan laittaa tapahtumakalenteri nettisivuille – Tutustu Lyytiin!