Pienenä kauhistelimme jouluntienoilla syntyneiden luokkakavereiden kohtaloa. Ei kaksia lahjoja eikä kaksia juhlia, vaan kaikki kerralla. Se oli lapsena kova pala.

Esikoisemme Julia syntyi keskellä joulukuuta ja vietti eilen kolmivuotispäiväänsä. Päätin jo syntymähetkellä, että synttäreitä ja joulua ei hänen kohdallaan paketoida samaan, vaan juhlat on juhlittava – molemmille syille omansa. Niinpä odotamme huomiseksi taloa täyteen ystäviä ja kunnon karkeloita. Perjantaireseptille ei sentään erikseen juhlia järjestä, vaikka sekin täytti kolme vuotta reilu viikko sitten.

Lapsena juhlia odotettiin viikkotolkulla ja joskus jännitys purkautui kaikkena muuna kuin ilona. Niin kävi myös meidän ilopillerillemme eilen. Aamulla onnittelulaulua laulavat vanhemmat käännytettiin päättäväisellä, pitkäkestoisella ja kovaäänisellä komennolla suoraan ovelta. Meidät tuntevat arvelevat, että laulun epävireisyydellä saattoi olla osansa asiassa, mutta tasapainottaaksemme tilannetta, oli sylimme täynnä lahjoja. Sekään ei auttanut.

Sattumalta sankarin kolmivuotisneuvola oli synttäreiden aamuna heti kahdeksan jälkeen. Normaalisti neuvolantädit hurmaava juhlakalu halusikin nyt hoitaa tarkastuksen oman kaavansa mukaan. Lasten näköä ei testata E-taululla, vaan taululla, jossa on erilaisia ja -kokoisia kuvioita, kuten palloja, neliöitä ja taloja. Julia halusi nähdä taulussa kaikkea muuta, kuin siinä olevia kuvioita. Kun täti näytti taloa, vastasi Julia ”ruohikko.” Aika tarkka näkö!

Huipennus oli punnitseminen, joka päädyttiin epäonnistuneiden yritysten jälkeen suorittamaan äiti-tytär – yhteissuorituksena. Ensiksi vaa’alla seisoivat molemmat, sitten vain äiti ja pikaisella vähennyslaskutoimituksella saatiin selville samanaikaisesti traktorilla huoneeseen huristavan tyttären paino. Tytär painoi 13,5 kiloa. Äidin painoa en julkista.

Miten me aikuiset sitten käyttäydymme? Usein mekin lataamme juhliin ja juhlallisuuksiin suuria odotuksia, jotka sitten purkautuvat juhlahetkenä erikoisena käytöksenä. Mitä suurempi juhla, sitä herkemmin yliammutut odotukset jäävät toteutumatta. Seuraavan kuukauden aikana on juhlapyhiä vaikka muille jakaa. Ottakaahan rennosti ja muistakaa, että ylenmääräisellä siivoamisella, touhuamisella ja stressaamisella ei sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa taata. Hyvällä ruoalla kylläkin…

Osso Buco ja linssimuhennos
AINEKSET

Osso Buco
– 4 kpl naudan potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Linssimuhennos
– 2 dl punaisia linssejä
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 iso sipuli
– 1 rkl kasvisfondia
– 2 dl vettä
– 2 dl kermaa

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua kypsäksi. Valmista linssimuhennos vasta ennen ruokailua.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunankuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia.

Pilko sipuli linssimuhennosta varten. Huuhdo linssit. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää linssit ja hetken päästä fondi ja vesi. Keitä 6-7 minuuttia. Lisää kerma ja laske lämpöä. Hauduta kypsäksi. Muhenna haarukalla osa linsseistä ja tarjoa osso bucon kera.

Rentoa viikonloppua toivottaen!

Perjantaikokki

***

Teillekin voidaan laittaa tapahtumakalenteri nettisivuille – Tutustu Lyytiin!